Miten te muut sinkut jaksatte. Mielestäni sinkkuna eläminen on uskomattoman raskasta

Vierailija kirjoitti:

Taitaa yksin ilman miestä olla vaikeampaa kuin yksin ilman naista. Kymmenen vuotta kohta yksin pitkän suhteen jälkeen ja helpompaa tämä on, vaikka on iso omakotitalo hoidettavana.

M 55

Kaikki tutkimustulokset puhuvat päinvastaista kieltä. Eli eronneet/yksinelävät naiset pärjäävät kaikilla elämänaloilla paremmin kuin eronneet/yksinelävät miehet.

Elämä ilman rakkautta on surullista.

Parisuhteella sinänsä ei ole itseisarvoa.

Suoraan sanoen on paljon helpompaa olla yksin kuin yrittää löytää joku sopiva.

Yksi mies oli mukava, mutta rahapelaaminen, tietynlainen kädettömyys ja huono hygienia olivat liikaa. Yksi mies pelasi jatkuvasti eikä nähnyt mitään muuta. Yksi mies oli huono rahankäyttäjä ja pikavippiveloissa. Yhdellä ei ollut mitään erityisiä elämänhallintaongelmia mutta oli muuten kusipää.

En kaipaa miestä jos suhteesta saa enemmän murhetta kuin mitään muuta.

Joku aikaisemmin tuolla sanoikin, että jos yhtään tulee olo et haluaisi seurustella niin katsoo vain ympärilleen ja se halu katoaa.

Mulle tulee keväällä joku ihme vimma. Silloin on usein miehiä ja deittailen ja hyvä etten perhettä ole perustamassa. Lopun 3/4 vuodesta en edes ole kiinnostunut muista ihmisistä. Havahduin tähän tänä kesänä kun ystävän kanssa puhuin. Hän kysyi ihan suoraan hieman katkerana, että mistä ensi kevään heilan ajattelin hankkia? :D voisin kai myös sen kevään jättää väliin heilasteluissa kun en kuitenkaan ole kiinnostunut siitä ihmisestä loppuviimein.

Viihdyn hyvin omassa seurassani. En kaipaa juttelukavereita. Seksiä olen viimeksi harrastanut -17 talvella ja silloin myös suudellut viimeksi. En edes kaipaa fyysistä läheisyyttä. Talousasiat ovat paremmalla tolalla kuin viimeksi seurustellessa. Parin vuoden päästä olisi tarkoitus ostaa arvoasunto. Harrastuspuolella tenniksen ja ratsastuksen lisäksi aloittaa golf. Alan opiskelemaan nyt syksyllä saksaa uudestaan. Minulla on kiva työ, palkkaa tulee kuukaudessa käteen noin 4000€ ja jatkuvasti pystyn kehittymään itse ja kehittää muita.

Jos ottaisin elämääni jonkun niin sen ihmisen täytyy olla suht samalla tasolla kanssani. Tämän kevään tyyppi oli vain lukion käynyt, ei kiinnostusta kehittää itseään vaan olisi tullut siivelläni kaikkialle (harrastukset, asuntooni, statuksen nostattamiseen), palkka puolet heikompi ja yllättävän sovinistinen henkilö. Sen ymmärrän jo itsekin, että tasa-arvoa ei ikinä tulla saavuttamaan missään suhteessa ja sitä en odota, vaan mielenkiintojen jakamista ja vastuuta. En jaksa kuunnella ulkonäköni arvostelemista tai "parannusehdotuksia" kun seuraavassa lauseessa hän kertoo syövänsä pähkinöitä ja pierevänsä niin, että on onnellinen kun en ole siellä. Ja siitä seuraavassa lauseessa olevansa onnellinen kun meidän tulevat lapset (??!!) tulevat opiskelemaan kolmea kieltä (??!!) ja minä kuulemma muutan hänen kotimaahansa (??!!) kun hän ei suostu muuttamaan vanhempiensa läheltä pois. OBS! Ei ollut edes suomalainen mies tai lähelläkään Suomea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päin vastoin. Parisuhteessa eläminen on raskasta.

Parisuhteessa on se toinen osapuoli joka voi tehdä puolet arjen askareista. Sinkkuna teet kaiken itse halusit tai et

Sä et ole näköjään koskaan ollut parisuhteessa miehen kanssa...Töiden määrä parisuhteessa ei puolitu, se tuplaantuu!

Tai jopa triplaantuu!

Sinkkuna on helpompaa.

Kun elin naisen kanssa, töitä oli valtavasti enemmän. Eikä naisystäväni edes ollut laiska siipeilijä, vaatimustaso kaiken suhteen vain oli niin paljon kovempi. Moderni kämppä kalliilta alueelta ja totta kai läheltä kaupungin keskustaa. Siivota piti jatkuvasti, pieninkin vika kämpässä häiritsi, ruuan piti olla maistuvaa, matkoilla piti säätää sitä ja tätä ja olla kaikkea pientä luksusta ja mukavuutta ja hemmottelua, kissanristiäisiä ja tuntikausien miettimistä mitä laitetaan päälle ja mitä ostetaan lahjaksi kun Birgittakin osti hienon lahjan ja miten kämppää järjestellään, jne jne jne.

Sinkkuna on vähemmän töitä ja jää enemmän rahaa kun sitä ei uppoa turhuuksiin ja siihen ettei vain näytettäisi huonommalta kuin muut.

Ettei vain ep:lle mies olisi kävelevä työkalupakki ja lompakko, jos kerran tilanne on tuo ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa yksin ilman miestä olla vaikeampaa kuin yksin ilman naista. Kymmenen vuotta kohta yksin pitkän suhteen jälkeen ja helpompaa tämä on, vaikka on iso omakotitalo hoidettavana.

M 55

Kaikki tutkimustulokset puhuvat päinvastaista kieltä. Eli eronneet/yksinelävät naiset pärjäävät kaikilla elämänaloilla paremmin kuin eronneet/yksinelävät miehet.

Totta kai.

Mutta useimmilla menevät syy- ja seuraussuhteet sekaisin.

Syy ei ole siinä että parisuhde saisi miehet tienaamaan paremmin ja naiset huonommin, vaan se että naiset pariutuvat alun alkaenkin ylöspäin.

Mitä paremmin nainen tienaa, sitä todennäköisempää on ettei tämä halua lapsia, ja kun nainen ei halua lapsia, halu löytää parisuhde on vähäisempi.

Kun kaikille menestyjämiehille löytyy nainen ja menestyjänaiset haluavat pysytellä sinkkuina, lopputulos on tuo.

Onhan se vaikeaa, etenkään kun ei yksin saa seksuaalisia tarpeita tyydytettyä. Tarvitsen miehen elintä, jotta saan tarpeet tyydytettyä.

En tiedä muuta. Siksi en tiedä onko tämä sellaista, jota normaali ihminen ei jaksaisi.

Aina olen ollut yksin. Ilman seuraa, kumppania, kosketusta, empatiaa, rakkautta. En tiedä mitä nuo ovat tai miltä tuntuisi, jos niitä olisi, mutta kai niistä ihminen jotain hyvää saa, koska niin moni niitä jahtaa tai niiden puutetta suree. Onnea siis niille keltä nuo löytyy.

Oon ollut 7 vuotta sinkku. Täytän 30 lokakuussa. Tääl kökitään pienes yksiössä, ja elämä on aika seesteistä. Oli mulla paljon tapailuja mut viimisen vuoden oon ollut kokonaan yksin. Välillä on kauhee ikävä kosketusta ja sellasta hellyyttä, ja jakamista..

Välillä taas nautin vapaudesta ja itsekeskesestä elämästä (sen helppoudesta!).

Oli aikoja kun itkin paljon enemmänkin kumppanin puutetta. Nyt suhde itseen parempi ja kokonaisempi, enkä enää niin murehdi asiaa. Ei vaan voi mitään. Ihmisiä on miljoonia, pikeaa tyyppiä on vaikea löytää enkä tyydy mihinkään kädenlämpöiseen enää..

Sinkkuna on raskaampaa totisesti. Kun on koko päivän yksin eikä näe ketään ja tietää että hu on tulossa samanlainen pvä. Joulut, pyhät, juhannukset kaikki yksin. Jos jotain äxöniä ja kaveritapaamista joskus saa itselleen hommattua niin siellä sitten vain kuuntelee toisten parisuhteista ja heidän tekemisistään, minulla ei ole sinkkuna mitään kerrottavaa kellekään..... Ja yksin syöminenkin on niin masentavaa joka ikinen pvä vuodesta toiseen.

Ja kyllä etsin koko ajan parisuhdetta mutta vaikeaa on. Tinder on mitä on eikä nyt korona-aikaan ole mitään muitakaan kanavia.

Tiskivuoret, villakoirat sängyn alla, kukaan ei siivoa kuin minä vain. Ja kun esim. tietokone kosahtaa niin kukaan ei ole neuvomassa ja itse saa etsiä jostain googlesta vinkkejä. Ja hakea bussilla ympäri kaupunkia uusia mööpeleitä yksinään.

Päivän tapahtumista ei voi puhua kenenkään kanssa. Ystävien kanssa toki mutta heillä on omat elämät jo.

Ihme ketju kun kaikista sinkkuus on niin kivaa. Totuus on kuitenkin varmaan toinen sillä miksi muuten täällä pyörii koko ajan ketjuaja mistä löytää kumppani.... ymmärrän sua ap!

Vierailija kirjoitti:

Sinkkuna on helpompaa.

Kun elin naisen kanssa, töitä oli valtavasti enemmän. Eikä naisystäväni edes ollut laiska siipeilijä, vaatimustaso kaiken suhteen vain oli niin paljon kovempi. Moderni kämppä kalliilta alueelta ja totta kai läheltä kaupungin keskustaa. Siivota piti jatkuvasti, pieninkin vika kämpässä häiritsi, ruuan piti olla maistuvaa, matkoilla piti säätää sitä ja tätä ja olla kaikkea pientä luksusta ja mukavuutta ja hemmottelua, kissanristiäisiä ja tuntikausien miettimistä mitä laitetaan päälle ja mitä ostetaan lahjaksi kun Birgittakin osti hienon lahjan ja miten kämppää järjestellään, jne jne jne.

Sinkkuna on vähemmän töitä ja jää enemmän rahaa kun sitä ei uppoa turhuuksiin ja siihen ettei vain näytettäisi huonommalta kuin muut.

Ettei vain ep:lle mies olisi kävelevä työkalupakki ja lompakko, jos kerran tilanne on tuo ;)

Miksi sitten valitsit tuommoisen naisen, jolle kaikki on "näyttämistä"?

Voin naisena kertoa, että suurin osa naisista on ihan samanlaisia kuin sinäkin, eli emme suhtaudu kotiin (ja kotitöihin!) neuroottisesti, emmen puunaa itseämme tuntikaupalla emmekä syydä ansaitsemiamme rahoja kaikenlaiseen hömpänpömppään.

Luuletko nyt oikeaati, että KAIKKI naiset ovat kuin exäsi?

Saanko olettaa: valitsit naisesi ulkonäön ja taustan/aseman perusteella?

Mitäs, jos kokeilisit etsiä sielunkumppania?

Semmoisen kanssa olisi helpompaa, etten sanoisi mukavampaa.

Vierailija kirjoitti:

Joku aikaisemmin tuolla sanoikin, että jos yhtään tulee olo et haluaisi seurustella niin katsoo vain ympärilleen ja se halu katoaa.

Mulle tulee keväällä joku ihme vimma. Silloin on usein miehiä ja deittailen ja hyvä etten perhettä ole perustamassa. Lopun 3/4 vuodesta en edes ole kiinnostunut muista ihmisistä. Havahduin tähän tänä kesänä kun ystävän kanssa puhuin. Hän kysyi ihan suoraan hieman katkerana, että mistä ensi kevään heilan ajattelin hankkia? :D voisin kai myös sen kevään jättää väliin heilasteluissa kun en kuitenkaan ole kiinnostunut siitä ihmisestä loppuviimein.

Viihdyn hyvin omassa seurassani. En kaipaa juttelukavereita. Seksiä olen viimeksi harrastanut -17 talvella ja silloin myös suudellut viimeksi. En edes kaipaa fyysistä läheisyyttä. Talousasiat ovat paremmalla tolalla kuin viimeksi seurustellessa. Parin vuoden päästä olisi tarkoitus ostaa arvoasunto. Harrastuspuolella tenniksen ja ratsastuksen lisäksi aloittaa golf. Alan opiskelemaan nyt syksyllä saksaa uudestaan. Minulla on kiva työ, palkkaa tulee kuukaudessa käteen noin 4000€ ja jatkuvasti pystyn kehittymään itse ja kehittää muita.

Jos ottaisin elämääni jonkun niin sen ihmisen täytyy olla suht samalla tasolla kanssani. Tämän kevään tyyppi oli vain lukion käynyt, ei kiinnostusta kehittää itseään vaan olisi tullut siivelläni kaikkialle (harrastukset, asuntooni, statuksen nostattamiseen), palkka puolet heikompi ja yllättävän sovinistinen henkilö. Sen ymmärrän jo itsekin, että tasa-arvoa ei ikinä tulla saavuttamaan missään suhteessa ja sitä en odota, vaan mielenkiintojen jakamista ja vastuuta. En jaksa kuunnella ulkonäköni arvostelemista tai "parannusehdotuksia" kun seuraavassa lauseessa hän kertoo syövänsä pähkinöitä ja pierevänsä niin, että on onnellinen kun en ole siellä. Ja siitä seuraavassa lauseessa olevansa onnellinen kun meidän tulevat lapset (??!!) tulevat opiskelemaan kolmea kieltä (??!!) ja minä kuulemma muutan hänen kotimaahansa (??!!) kun hän ei suostu muuttamaan vanhempiensa läheltä pois. OBS! Ei ollut edes suomalainen mies tai lähelläkään Suomea.

Vaikutat aikaansaavalta naiselta. Itse olen korkeasti kouluttautunut ja kielitaitoinen sinkkumies. Olen asunut ulkomailla parissa eri EU-maassa ja unelmana olisi joskus muuttaa pysyvästi Sveitsiin tai Itävaltaan eli olen myös kiinnostunut opiskelemaan saksaa. En tosin harrasta golfia tai tennistä vaan pyöräilyä ja juoksua ja nettopalkkani on noin tonnin vähemmän kuin sinulla, mutta eiköhän se tässä vuosien aikana vielä nouse. Ehkä tavataan ensi keväänä sitten kun lumet sulaa;)

M32

38v, lapset jo tehty ja ovat luonani vuoroviikoin. En kaipaa enää parisuhdetta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taitaa yksin ilman miestä olla vaikeampaa kuin yksin ilman naista. Kymmenen vuotta kohta yksin pitkän suhteen jälkeen ja helpompaa tämä on, vaikka on iso omakotitalo hoidettavana.

M 55

Kaikki tutkimustulokset puhuvat päinvastaista kieltä. Eli eronneet/yksinelävät naiset pärjäävät kaikilla elämänaloilla paremmin kuin eronneet/yksinelävät miehet.

Totta kai.

Mutta useimmilla menevät syy- ja seuraussuhteet sekaisin.

Syy ei ole siinä että parisuhde saisi miehet tienaamaan paremmin ja naiset huonommin, vaan se että naiset pariutuvat alun alkaenkin ylöspäin.

Mitä paremmin nainen tienaa, sitä todennäköisempää on ettei tämä halua lapsia, ja kun nainen ei halua lapsia, halu löytää parisuhde on vähäisempi.

Kun kaikille menestyjämiehille löytyy nainen ja menestyjänaiset haluavat pysytellä sinkkuina, lopputulos on tuo.

No ei nyt ollenkaan näin. Tutkimuksien perusteella yksinäiset naiset ovat itsenäisiä ja menestyviä, heillä on ystäviä ja harrastuksia. Yksinäiset miehet taas syrjäytyvät, heillä ei ole ystäviä ja usein alkavat käyttää liikaa päihteitä. Eronneet naiset kukoistavat, miehet kuihtuvat. Siksi miehet usein pyrkivätnopeasti hankkiutumaan uuteen suhteeseen. Joillekin tämä onnistuu, kaikille ei. Eronneille naisille uuden miehen löytäminen ei ole itseisarvo, vaan uudelle suhteelle kriteerit ovat vain kasvaneet. Ketä tahansa ei kelpuuteta, koska elämä on helpompaa ja antoisampaa ilman miesriippaa.

Olen saman ikäinen mies kuin sä AP ja olen asunut koko aikuisiän yksin! On tässä sinkkuudessa ne hyvät ja huonot puolet. Olen oppinut hoitamaan todellakin kaikki asiani itse ja tämä tunne, että selviää kaikesta antaa paljon itsevarmuutta. En ole tosin missään vaiheessa esim. sairastunut vakavasti eli en tiedä minkälainen kokemus se olisi täysin yksin. Läheisyyttä olen saanut treffinaisilta vaikka flaksi nyt ei koskaan ole ollut kovin kummoinen. Rimaa madaltamalla olen tyytynyt sellaisiin naisiin, jotka eivät oikeastaan edes erityisemmin viehätä.

Olisihan se omalla tavalla ihanaa jos olisi yhteinen koti jonkun toisen kanssa, jonka vierestä herätä joka aamu ja jonka kanssa syödä yhdessä ja vaihtaa kuulumisia sekä kuherrella. Noh, ehkä vielä jonain päivänä! Tällä hetkellä keskityn täysin omaan työhön sekä harrastuksiin eikä aikaa oikeastaan edes jäisi parisuhteelle. Eli ehkä ihan hyvä vaan, että ei tällä hetkellä ole parisuhdetta sillä en todellakaan haluaisi olla mikään huono miesystävä, jolla ei aika riitä huomioimaan toista.

Vierailija kirjoitti:

Sinkkuna on helpompaa.

Kun elin naisen kanssa, töitä oli valtavasti enemmän. Eikä naisystäväni edes ollut laiska siipeilijä, vaatimustaso kaiken suhteen vain oli niin paljon kovempi. Moderni kämppä kalliilta alueelta ja totta kai läheltä kaupungin keskustaa. Siivota piti jatkuvasti, pieninkin vika kämpässä häiritsi, ruuan piti olla maistuvaa, matkoilla piti säätää sitä ja tätä ja olla kaikkea pientä luksusta ja mukavuutta ja hemmottelua, kissanristiäisiä ja tuntikausien miettimistä mitä laitetaan päälle ja mitä ostetaan lahjaksi kun Birgittakin osti hienon lahjan ja miten kämppää järjestellään, jne jne jne.

Sinkkuna on vähemmän töitä ja jää enemmän rahaa kun sitä ei uppoa turhuuksiin ja siihen ettei vain näytettäisi huonommalta kuin muut.

Ettei vain ep:lle mies olisi kävelevä työkalupakki ja lompakko, jos kerran tilanne on tuo ;)

Tähän on niin helppo yhtyä. Kun kolme peräkkäistä tyttöystävää oli statuksen ja lompakon perään, niin totesin, että sinkkuna on paljon helpompi olla. Eikä ole käsittänyt päätös.

Kannattaa opetella elämään ja selviytymään yksin. Ja ennen kaikkea opi hyväksymään itsesi. Kun olet nämä rastit selvittänyt niin varmasti pääset parisuhteeseen jos sellaista haluat.

Ja AP, olet nainen parhaassa iässä. Kyllä se parisuhde tulee sinulle vielä. Nauti nyt sinkkuajastasi vielä kun voit:)

Vierailija kirjoitti:

Olin aikanaan 13 vuotta yksinhuoltajana eron jälkeen, nyt on lapset olleet jo pitkään omillaan ja saan olla yksin. Ihanaa. Mitään suhteita ei ole ollut sitten eron, enkä niitä kaipaakaan. Minulla on vihdoinkin lupa ajatella ihan vaan omaa etuani ja järjestää päiväni kuten haluan. Mitä elämässäsi on sellaista, ettet kykenisi yksin tekemään? Olisiko vaikka pyykkääminen tai tiskaaminen jotenkin siedettävämpää, jos joku olisi siinä vieressä höpöttämässä? Itselläni menisi hermot.

Ja vaatimassa seksiä...

Surkeaahan tämä on. Elän yksin vieraassa kaupungissa. Kykin pienessä yksiössäni päivät pitkät. Ei kumppania ja vanhat kaverit kaikki satojen kilometrien päässä. Uusia kavereita en ole tästä kaupungista (vielä) saanut ja työkavereista en ole saanut seuraa vapaa-ajalle. Tuntuu lohduttomalta ajatukselta, että jos en tosiaan koskaan löydä ketään, saa perhettä tai lapsia. Miten jaksan elää näin vielä seuraavat 50 vuotta?

N30