Miten te muut sinkut jaksatte. Mielestäni sinkkuna eläminen on uskomattoman raskasta

Vierailija kirjoitti:

Taisi osua kun noin kimpaannuit? En minä missään kohtaa sanonut olevani hyvä saalis, vaan että olen mieluummin yksin kuin jonkun luuserin kanssa. 

Näin sivusta, että tässäkin kommentissasi sinun vähättelevä asenne miehiä kohtaan paljastuu. "Parhaat varattu" ja "jonkun luuserin kanssa"..

Pikkuisen humaanimpi lähestymistapa kanssaihmisiä kohtaan voisi olla sinullakin paikallaan, mutta tuskinpa osaat edes sellaista ajatella.

Vierailija kirjoitti:

Asuin pienestä pitäen ruotsissa ja siellä olin suurimman osan elämästäni sinkkuna kun en jaksannut kilpailla ja juosta neitien perässä. Ruotsissa ne komeimmat 3% miehistä vetää 80% naisista ja loput ovat incellejä. Itse olen ollut 17 vuotta aikuisesta elämästäni sinkku. Nykyään asun etelä europassa ja olen onnelisessa suhteessa.

En ikinä ole ollut suomalaisen naisen kanssa vaikka mieli on tehnyt mutta ei tullut vastaan. Aikoinaan harkitsin suomeen muuttoa mutta verotus ja yhteiskunnan vaatimukset eivät houkuttaneet.

M 40

Väität silmät kirkkaina että 97% ruotsalaisista miehistä ei saa seksiä koskaan? Mites esim. avioliitto- ja parisuhdetilastot siellä?

Hyvin minä jaksan ihan helposti. 😃 . o O (😴🥶😬)

Ihan hyvin kiitos. Ei ole ongelmaa. Toki olisi helpompaa vaikka lemmikkien hoidon ja tavaroiden kantamisen suhteen jos olisi kunppani, ja toki muutenkin kiva (kjeh) JOS löytyisi hyvä ja sopiva kumppani, mutta tykkään yksinolosta muuten.

Vierailija kirjoitti:

Sinkkuuden käytäntö oli mukavaa, ihanan paljon omaa aikaa, kukaan ei ollut kotona sotkemassa, sai tehdä mitä vain ilman että tarvitsi ilmoittaa kenellekään. Välillä toki harmitti elää ilman rakkautta, varsinkin kun pelkäsin, että olen vanhapiika elämäni loppuun saakka. Parhaat miehet ovat kaikissa ikäluokissa varattuina, joten kun katselin jäljelle jäänyttä tarjontaa, olin yhtäkkiä onnellinen siitä ettei tarvinnut olla sellaisten pallinaamojen kanssa.

Sittemmin löysin mieheni, ja vaikka elämämme on onnellista, ajattelen välillä, että jos häntä yksilönä ei olisi olemassa, olisin mielelläni taas sinkku. Seurustelussa on järkeä ainoastaan silloin kun on hulluna toiseen. 

Eikös niiden parhaiden miesten pitänyt olla varattuja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin. Ihmisen kuuluukin olla yksin.

Ihminen on laumaeläin. Pienessä yksiössä yksin eläminen on sairasta ja se lopulta tuhoaa ihmisen mielenterveyden.

Pöh, toinen ihminen on paras tuhoamaan ihmisen mielenterveyden.

Vierailija kirjoitti:

Sinkkuuden yksi hyvistä puolista on, että naiset on parhaimmillaan sinkkuina. Hauskoja, ei nalkutusta, paljon seksiä, ei sitoutumista yms. En oikeasti ymmärrä miksi ikinä kukaan mies ryhtyy suhteeseen.

Tässä kohtaa miehet menevät harhaan, kuvittelevat että naiset on samanlaisia suhteessa...

Vierailija kirjoitti:

Päin vastoin. Parisuhteessa eläminen on raskasta.

Tuohan riippuu ihan parisuhteesta.

Kyllä minä ottaisin toimivan rakastavan parisuhteen koska tahansa. Toisaalta olen epävarma omasta kyvystäni luottaa ja kiintyä, ja sinkkuushan ei haasta tätä millään tavalla. Mutta merkityksettömyys piinaa toisinaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin. Ihmisen kuuluukin olla yksin.

Ihminen on laumaeläin. Pienessä yksiössä yksin eläminen on sairasta ja se lopulta tuhoaa ihmisen mielenterveyden.

Pöh, toinen ihminen on paras tuhoamaan ihmisen mielenterveyden.

Mutta myös korjaamaan sen. Toisaalta terapia kannattaa kyllä käydä suosiolla erikseen, raskaus tulee juuri siitä että toinen pitäisi ns pelastaa. Kyllä se raaka työ täytyy tehdä itse, terapeutti tukijana ja auttajana. Rohkaisijana.

Olin niin onnellinen kun viimeksi erosin. Koin ainakin kyseisen suhteen ahdistavaksi ja aina suhteessa ollessani on vain epävarma olo ja kadotan itseni. En tarvitse kovin paljon läheisyyttä, mutta parisuhteessa on "velvollisuus" olla läheinen jonkun kanssa. Ja parisuhteessa "pitää" olla säännöllistä seksiä ja jos harrastaa sitä kerta toisensa jälkeen niin ettei huvita, pilaa halunsa. Siitäkin tulee helposti vain tylsä rutiini vaikka aina haluaisikin.

Vierailija kirjoitti:

Sinkkuuden yksi hyvistä puolista on, että naiset on parhaimmillaan sinkkuina. Hauskoja, ei nalkutusta, paljon seksiä, ei sitoutumista yms. En oikeasti ymmärrä miksi ikinä kukaan mies ryhtyy suhteeseen.

Koska haluaa perheen?

Koska haluaa sitoutua johonkin erityiseen naiseen?

Eikä elämä ole pelkästään hauskaa, ei ainakaan jos haluaa saavuttaa jotain arvokasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päin vastoin. Parisuhteessa eläminen on raskasta.

Parisuhteessa on se toinen osapuoli joka voi tehdä puolet arjen askareista. Sinkkuna teet kaiken itse halusit tai et

Sä et ole näköjään koskaan ollut parisuhteessa miehen kanssa...Töiden määrä parisuhteessa ei puolitu, se tuplaantuu!

Vain palstan miesvihaajien mukaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinkkuuden yksi hyvistä puolista on, että naiset on parhaimmillaan sinkkuina. Hauskoja, ei nalkutusta, paljon seksiä, ei sitoutumista yms. En oikeasti ymmärrä miksi ikinä kukaan mies ryhtyy suhteeseen.

Koska haluaa perheen?

Koska haluaa sitoutua johonkin erityiseen naiseen?

Eikä elämä ole pelkästään hauskaa, ei ainakaan jos haluaa saavuttaa jotain arvokasta.

Tämä on sinkkujen ketju, mene pois ilonpilaaja.

Aina jos edes harkitsen suhdetta, niin katson kavereiden suhteita ja PUF, niin lähtee harhakuvitelmat. Sinkku ikuisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taisi osua kun noin kimpaannuit? En minä missään kohtaa sanonut olevani hyvä saalis, vaan että olen mieluummin yksin kuin jonkun luuserin kanssa. 

Näin sivusta, että tässäkin kommentissasi sinun vähättelevä asenne miehiä kohtaan paljastuu. "Parhaat varattu" ja "jonkun luuserin kanssa"..

Pikkuisen humaanimpi lähestymistapa kanssaihmisiä kohtaan voisi olla sinullakin paikallaan, mutta tuskinpa osaat edes sellaista ajatella.

Olisiko moniongelmainen sitten parempi?

Sitä voi olla vaikka miten humaani mutta onneksi yhdenkään naisen ei tarvitse sopeutua johonkin karseaan huojuvaan taloon vain koska ympäristön paine ja naisen osa.

Vierailija kirjoitti:

Päin vastoin. Parisuhteessa eläminen on raskasta.

Kyllä. Juuri eronnut ja muuttanut erilleen, oikein ihmettelen miten ihanan siistinä koti pysyy.

Exän rahasotkuja sai myös koko ajan olla hoitamassa ja stressaamassa, nyt ei ole enää minun murheeni.

Sain vielä juuri parempipalkkaisemman työn entisen tilalle, rahaa tulee jäämään paljon enemmän käytettäväksi.

Kaikki halvempaa kun ei tarvitse elättää toista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin. Ihmisen kuuluukin olla yksin.

Ihminen on laumaeläin. Pienessä yksiössä yksin eläminen on sairasta ja se lopulta tuhoaa ihmisen mielenterveyden.

On huomattu tämän pandemian aikana. Itse en ole. Ei ole ikinä ollut tarvetta pyöriä ihmisjoukoissa. Muutama hyvä ja syvä ystävyyssuhde riittää lähisukulaisten lisäksi. Emme ole kaikki samanlaisia, onneksi.

Kaksipiippuinen juttu. Jos on yksinäinen, niin sehän on yksi pahimmista tunteista ihmisolennolle. Mutta yksinäinen voi olla myös huonossa suhteessa, jolloin siihen verrattuna sinkkuus voi olla todella kivaa, etenkin jos on ystäviä, sukulaisia jne.

Minulle mieheni kanssa jaettu ilo on todellakin kaksinkertainen ilo, ja hän tuo elämääni pelkkää hyvää. Jos hän kuolisi vaikka kolarissa, niin toivoisin että minäkin menisin siinä samalla. Toki jos ei oltaisi siinä samassa autossa, niin sitten yrittäisin jatkaa elämääni ja hankkia siihen muuta sisältöä. Mutta hyvä suhde tuo mielestäni elämään aivan uusia tasoja.

Jaa, ite ainakin rakasta sitä, kun ei oo naista riesana. :] M26