Miten te muut sinkut jaksatte. Mielestäni sinkkuna eläminen on uskomattoman raskasta

Tää on mukavaa :)

M28

Päin vastoin. Parisuhteessa eläminen on raskasta.

En ajattele asiaa

Kukaan ei siirrä sun tavaroitava vaan ne ovat täsmälleen siinä paikassa mihin jätit. Ärsyttää etsiä toisen siirtelemiä tavaroita, eikä myönnä siirtäneensä.

Hyvin. Ihmisen kuuluukin olla yksin.

Olin aikanaan 13 vuotta yksinhuoltajana eron jälkeen, nyt on lapset olleet jo pitkään omillaan ja saan olla yksin. Ihanaa. Mitään suhteita ei ole ollut sitten eron, enkä niitä kaipaakaan. Minulla on vihdoinkin lupa ajatella ihan vaan omaa etuani ja järjestää päiväni kuten haluan. Mitä elämässäsi on sellaista, ettet kykenisi yksin tekemään? Olisiko vaikka pyykkääminen tai tiskaaminen jotenkin siedettävämpää, jos joku olisi siinä vieressä höpöttämässä? Itselläni menisi hermot.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin. Ihmisen kuuluukin olla yksin.

Ihminen on laumaeläin. Pienessä yksiössä yksin eläminen on sairasta ja se lopulta tuhoaa ihmisen mielenterveyden.

Tällä hetkellä tosi kivasti. Viimeinkin päässyt yli edellisestä suhteen tapaisesta ja nyt jotain uutta kiikarissa :) Piristää kummasti vaikkei siitä ehkä mitään kehkeydykään. Yksin eläminen noin muuten ei ole minulle ollut koskaan vaikeaa.

AP ota sugardaddy!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päin vastoin. Parisuhteessa eläminen on raskasta.

Parisuhteessa on se toinen osapuoli joka voi tehdä puolet arjen askareista. Sinkkuna teet kaiken itse halusit tai et

Sä et ole näköjään koskaan ollut parisuhteessa miehen kanssa...Töiden määrä parisuhteessa ei puolitu, se tuplaantuu!

Höpönpöpö, lapseton sinkku, eipä parempaa voi olla. Baarista välillä joku mimmi että pääsee piparin päälle. Empä ihan äkkiä vaihtaisi pois. 

M55

Vierailija kirjoitti:

AP ota sugardaddy!

mäm oon sokeri täti haluutko tikku karamellejä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päin vastoin. Parisuhteessa eläminen on raskasta.

Parisuhteessa on se toinen osapuoli joka voi tehdä puolet arjen askareista. Sinkkuna teet kaiken itse halusit tai et

Sä et ole näköjään koskaan ollut parisuhteessa miehen kanssa...Töiden määrä parisuhteessa ei puolitu, se tuplaantuu!

No aamen!

Vierailija kirjoitti:

Sinkkuuden käytäntö oli mukavaa, ihanan paljon omaa aikaa, kukaan ei ollut kotona sotkemassa, sai tehdä mitä vain ilman että tarvitsi ilmoittaa kenellekään. Välillä toki harmitti elää ilman rakkautta, varsinkin kun pelkäsin, että olen vanhapiika elämäni loppuun saakka. Parhaat miehet ovat kaikissa ikäluokissa varattuina, joten kun katselin jäljelle jäänyttä tarjontaa, olin yhtäkkiä onnellinen siitä ettei tarvinnut olla sellaisten pallinaamojen kanssa.

Sittemmin löysin mieheni, ja vaikka elämämme on onnellista, ajattelen välillä, että jos häntä yksilönä ei olisi olemassa, olisin mielelläni taas sinkku. Seurustelussa on järkeä ainoastaan silloin kun on hulluna toiseen. 

Niin tämä! Tavan vuoksi ei kannata kenenkään kanssa olla, ainakaan mulle se ei ole sen arvoista. Ryhdyn parisuhteeseen vain jos toinen on kerrassaan niin mahtava tyyppi että tilaisuutta ei vaan voi ohittaa.

Itse elelen tällä hetkellä parin lapsen yh:na ja elämä on helpompaa ja halvempaa kuin parisuhteessa lasten isän kanssa eläessä, mies kun lopetti toisen lapsen synnyttyä työnteon, kotityöt sekä lapsenhoidon ja aloitti sivusuhteen sekä ryyppäämisen.

Mikä ap on se vaikeus? Et elätä ketään, etkä ole hoitovastuussa kenestäkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin. Ihmisen kuuluukin olla yksin.

Ihminen on laumaeläin. Pienessä yksiössä yksin eläminen on sairasta ja se lopulta tuhoaa ihmisen mielenterveyden.

Eiväthän perinteinen parisuhde ja totaaliyksinäisyys ole ainoita vaihtoehtoja. Mulla on tosi läheiset välit vanhempiini ja siskoihini. He ovat minun laumani. Siskojeni lasten kanssa olen myös paljon tekemisissä, on ihanaa olla se "siisti täti", jonka kaupunkiasuntoon välillä pääsee yökylään. Käytän ipanoita elokuvissa ja eläintarhoissa, annan valvoa myöhään ja mässyttää pizzaa. Parasta!

Sen lisäksi minulla on pari hyvää ystävää, työkaverit, harrastusporukat ja silloin tällöin tulee tietysti tapailtua miehiä. Ei tunnu lainkaan yksinäiseltä. Omaa aktiivisuutta sinkkuus kyllä vaatii, sen myönnän. Kukaan ei tule hakemaan sieltä yksiöstä vaan sitä sosiaalista elämää pitää ihan itse kehittää. Mutta jos siihen on valmis niin sitten ei ole mitään ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin. Ihmisen kuuluukin olla yksin.

Ihminen on laumaeläin. Pienessä yksiössä yksin eläminen on sairasta ja se lopulta tuhoaa ihmisen mielenterveyden.

Jos on lammas mieleltään. Oletko lammas?

On se kurjaa, jos kokee itsensä yksinäiseksi.

Osa ihmisistä nauttii sinkkuna olosta yleensä kolmesta syystä: a) on lähtenyt huonosta parisuhteesta; b) ei juurikaan kaipaa ihmiskontakteja, vaan viihtyy yksin; c) ei ole juuri koskaan yksin, vaan viettää aikaa lasten, ystävien, lapsuudenperheen, työkavereiden jne kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päin vastoin. Parisuhteessa eläminen on raskasta.

Parisuhteessa on se toinen osapuoli joka voi tehdä puolet arjen askareista. Sinkkuna teet kaiken itse halusit tai et

Sä et ole näköjään koskaan ollut parisuhteessa miehen kanssa...Töiden määrä parisuhteessa ei puolitu, se tuplaantuu!

Hankkikaa parempia miehiä. Mun mies tuo sunnuntaisin aamupalan sänkyyn, imuroi, käy kaupassa, huoltaa auton, on jatkuvasti hellimässä ja suukottelemassa. Olisi kamalaa jos joutuisin nyt takaisin elämään yksinäistä sinkkuelämääni.

Mä kanssa mietin, että älkää suostuko passaamaan noita luusereita. Tuo käytöshän jatkuu koska te sallitte sen jatkuvan. Mulla myös mies, joka hoitaa pyykit ja tiskit, organisoi lomat, tekee aamupalat ja ruokaostokset ja rakastaa reuhata lasten kanssa.  :)

Sä olet ap vielä niin nuori. Mä olen kolme kertaa rikkonut herttaani naisten kanssa. Tatkoitan sellaisia vuosien suhteita. Yhden yön, viikonlopun tai edes tarpeeksi lyhyet jutut ei silleen satuta. Sinkkuna saa seksiäkin aina. Yksin mutta kuitenkin. Toisen nähden kun ei kehtaa hoidella itseään. 

Naisilla tosin seksiseuran saaminen on paljon helpompaa kuin miehillä. Ne pahuksen tunteet on se todellinen ongelma. Ne voi pahus vie repiä rikki. Jos saisi lääkkeen millä unohtaa niin olisin jo hakemassa sellaista.