Miten te muut sinkut jaksatte. Mielestäni sinkkuna eläminen on uskomattoman raskasta

Silloin kun olin sinkku niin en kokenut arjen pyörittämistä yksin raskaana vaan se yksinäisyys tuntui pahalta. Ei ole ketään kenelle puhua kotona eikä saa henkistä tukea samalla tavalla. Ystäviä ja perhettä ei aina jokaisella murheella viitsi vaivata, mutta puolison kanssa voi keskustella kaikesta. Eli siis henkinen yksinäisyys oli pahinta. Tosin jos nykyiselle parisuhteelle tapahtuu jotakin niin tuskin kovin nopeasti alkaisin uudestaan seurustelemaan. Luulen, että viihtyisin ihan hyvin yksinkin enkä haluaisi ottaa vain jotakuta vaan palasten pitäisi sitten olla kohdallaan. Nykyisen kumppanin löytymisessä meni 10 vuotta niin tuskinpa löytäisin uutta yhtään sen nopeammin kun oikeasti sopivia ja hyviä miehiä ei tule niin helposti vastaan.

Sinkkuna on ihanaa! Saa olla ja menmä miten haluaa eikä tarvitse huolehtia mistään sohvallamakaavasta miesvauvasta. Saa tehdä ruokaa mitä itse haluaa juuri silloin syödä tai sitten tilata Woltista jotain ihanaa. Tarvitsee pestä vain omat pyykit ja omat tiskit etc...

Ihan parasta olla sinkku. Saa olla kuin haluaa eikä tarvitse ottaa toista huomioon jos vaikka työpäivän jälkeen on väsynyt. En jaksa puhua aikuiselle ihmiselle enää heti kotiin tultua. Ei sitä kotityötäkään ole niin paljon sinkkuna. Ihan best.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päin vastoin. Parisuhteessa eläminen on raskasta.

Parisuhteessa on se toinen osapuoli joka voi tehdä puolet arjen askareista. Sinkkuna teet kaiken itse halusit tai et

Sä et ole näköjään koskaan ollut parisuhteessa miehen kanssa...Töiden määrä parisuhteessa ei puolitu, se tuplaantuu!

No näinpä. Ja sitten vielä lapset mukaan kuvioon, niin ne kymmenenkertaistuu...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän aloittajaa. Kokemukseni mukaan yksinolon ihanuudesta mesoavat ne jotka voisivat kyllä halutessaan olla suhteessa. Heidän voi olla vaikea ymmärtää miten suuri suru se oikeasti voi olla jos on yrittänyt aktiivisesti löytää parisuhdetta muttei ole onnistunut siinä. Itsekin viihdyn oikein hyvin myös omassa seurassani ja olen introvertti mutten silti pitänyt yhtään sinkkuudesta ja olin surullinen parisuhteen puutteesta.

Samaa mieltä. Ei ole mielekästä olla vastentahtoisesti yksin vuodesta toiseen.

Ei saa seksiä eikä suhdetta.

Minä en ole koskaan saanut seksiä eli en tiedä osaisinko sitä edes kaivata. Mielestäni sinkkuna eläminen on kuitenkin mukavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päin vastoin. Parisuhteessa eläminen on raskasta.

Parisuhteessa on se toinen osapuoli joka voi tehdä puolet arjen askareista. Sinkkuna teet kaiken itse halusit tai et

Voi tehdä, tai voipi olla tekemättä.

Mielestä on helppoa asua yksin.

Voin tehdä mitä haluaa, yleensä mennä mihin huvittaa eikä tarvitse tilittää kenellekään tekemisiään, menemisiään tai ostamisiaan.

Tullessani kotiin pesen kädet, samoin käytyäni wc:ssä. Kaikki eivät tee niin - YÖK.

Siivoan, pyykkään ja käyn kaupassa eikä kukaan vaadi minua kokkaamaan tai nilitä siitä, että luen paljon, minulla on lemmikki tai inhoan alkoholia ja pettämistä.

Ei tämä raskasta ole. Vapaus on keveää. Paljon raskaampaa oli suhteessa.

Mutta yksinäistä ja surullista, sitä tämä kyllä välillä on.

-6,5 v sinkkuna

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Parhaat miehet ovat kaikissa ikäluokissa varattuina.

Niinpä niin. Kuinka hyvä "saalis" koet itse olevasi, ja mitä muuta annettavaa sinulla on, kuin ne kolme reikää?

Mitä sinä reillä teet?

Laita käsi nyrkkiin, siinä sulle sopivan kokonen reikä.

Paljon helpompaa.Saa tehdä mitä tykkää eikä kukaan ole sotkemassa mun systeemejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päin vastoin. Parisuhteessa eläminen on raskasta.

Parisuhteessa on se toinen osapuoli joka voi tehdä puolet arjen askareista. Sinkkuna teet kaiken itse halusit tai et

Sä et ole näköjään koskaan ollut parisuhteessa miehen kanssa...Töiden määrä parisuhteessa ei puolitu, se tuplaantuu!

Hankkikaa parempia miehiä. Mun mies tuo sunnuntaisin aamupalan sänkyyn, imuroi, käy kaupassa, huoltaa auton, on jatkuvasti hellimässä ja suukottelemassa. Olisi kamalaa jos joutuisin nyt takaisin elämään yksinäistä sinkkuelämääni.

Mun ex kusi aina ohi pöntöstä, jätti ralliraitoja alushousuihin ja pyyhkeisiin, haisi pahalle, joi käytännössä aina ja jätti tölkkejä pitkin kämppää, ei jaksanut tehdä ruokaa tai edes tyhjentää astianpesukonetta. Sängyssäkin oli itsekäs sika. Ei enää koskaan miestä!

N37

Järjestivätkö vanhempanne teidät yhteen ilman tapaamisia vai etkö vain uskonut näkemiäsi varoitusmerkkejä kun vierailit seurusteluaikana miehen luona?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän aloittajaa. Kokemukseni mukaan yksinolon ihanuudesta mesoavat ne jotka voisivat kyllä halutessaan olla suhteessa. Heidän voi olla vaikea ymmärtää miten suuri suru se oikeasti voi olla jos on yrittänyt aktiivisesti löytää parisuhdetta muttei ole onnistunut siinä. Itsekin viihdyn oikein hyvin myös omassa seurassani ja olen introvertti mutten silti pitänyt yhtään sinkkuudesta ja olin surullinen parisuhteen puutteesta.

Samaa mieltä. Ei ole mielekästä olla vastentahtoisesti yksin vuodesta toiseen.

Ei saa seksiä eikä suhdetta.

Suhdetta ei tarvitse.

Seksiä saa aina kun haluaa,

jos ei ihan kädetön ole.

Vierailija kirjoitti:

Sinkkuus on niin rentoa ja mukavaa, erityisesti kun on ollut parisuhteessa. Kaiken pitää tehdä itse parisuhteessakin, koska naiselta on turha odottaa mitään osallistmista vaikeisiin hommiin ja ne perinteiset kotityöt menee joka tapauksessa puoliksi. On niin paljon vähempää kaikkea turhaa mitä pitää tehdä.

Toki onhan parisuhteessa etujakin, mutta täydellistä olisi parisuhde, jossa eletään eri osoitteissa. Yleensä nainen pysyy tosi mukavana joko hääpäivään asti tai siihen asti että muutetaan yhteen.

Riippuu ihan naisesta, osallistuuko "vaikeisiin" hommiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päin vastoin. Parisuhteessa eläminen on raskasta.

Parisuhteessa on se toinen osapuoli joka voi tehdä puolet arjen askareista. Sinkkuna teet kaiken itse halusit tai et

Sä et ole näköjään koskaan ollut parisuhteessa miehen kanssa...Töiden määrä parisuhteessa ei puolitu, se tuplaantuu!

Hankkikaa parempia miehiä. Mun mies tuo sunnuntaisin aamupalan sänkyyn, imuroi, käy kaupassa, huoltaa auton, on jatkuvasti hellimässä ja suukottelemassa. Olisi kamalaa jos joutuisin nyt takaisin elämään yksinäistä sinkkuelämääni.

Mun ex kusi aina ohi pöntöstä, jätti ralliraitoja alushousuihin ja pyyhkeisiin, haisi pahalle, joi käytännössä aina ja jätti tölkkejä pitkin kämppää, ei jaksanut tehdä ruokaa tai edes tyhjentää astianpesukonetta. Sängyssäkin oli itsekäs sika. Ei enää koskaan miestä!

N37

Sulla on huono kokemus. Mä osaan ottaa siististi. Teen ruokaakin eikä pesukone ole mulle ongelma. Kerrankin molemmilla oli jäätävä krapula. Jollakin ihme konstilla hain helpottavaa. Sängyssä niin uskomaton Mutta ihan tyydyttävä jätkä. 

Olen päihde ja nautinto orientoitunut. En edes teeskentele parempaa. Naisen jätin siksi kun piparia ei herunut halujeni mukaan. Olisin täys holisti jos saattaisin juoda jatkuvasti. Ikävä kyllä joudun kestämään myös selvinpäin olemista.

Aika helppoo. Voi vetää sellasta BIG LEBOWSKI -tyylistä elämää ei paljon kiinnosta. Voi tehdä ihan mitä haluaa ja siivota 2 kertaa vuodessa. Ruokana voi syödä jalostaja hernekeittoa joka päivä!!!

M30 neitsyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän aloittajaa. Kokemukseni mukaan yksinolon ihanuudesta mesoavat ne jotka voisivat kyllä halutessaan olla suhteessa. Heidän voi olla vaikea ymmärtää miten suuri suru se oikeasti voi olla jos on yrittänyt aktiivisesti löytää parisuhdetta muttei ole onnistunut siinä. Itsekin viihdyn oikein hyvin myös omassa seurassani ja olen introvertti mutten silti pitänyt yhtään sinkkuudesta ja olin surullinen parisuhteen puutteesta.

Samaa mieltä. Ei ole mielekästä olla vastentahtoisesti yksin vuodesta toiseen.

Ei saa seksiä eikä suhdetta.

Suhdetta ei tarvitse.

Seksiä saa aina kun haluaa,

jos ei ihan kädetön ole.

Runkkaminen ei ole seksiä

Sinkkuna on niiiiin paljon parempaa. Kysyn usein kavereilta, jotka ovat onnettomissa suhteissa, että onko se lauantaipillu todella sen nalkutuksen arvoista. Hiljaista on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Päin vastoin. Parisuhteessa eläminen on raskasta.

Parisuhteessa on se toinen osapuoli joka voi tehdä puolet arjen askareista. Sinkkuna teet kaiken itse halusit tai et

Sä et ole näköjään koskaan ollut parisuhteessa miehen kanssa...Töiden määrä parisuhteessa ei puolitu, se tuplaantuu!

Jos on suhteessa siistin ja henkisesti kypsän miehen kanssa niin töiden määrä ei todellakaan lisäänny. Jos on suhteessa sottaavan mieslapsen kanssa, joka ei viitsi korjata edes omia jälkiään niin silloin toki tilanne on toinen.

Toki, mutta miten kuluttava etsintäprosessi onkaan. Kaikki ovat suhteen alussa ihania ja huomaavaisia ja pistävät parastaan myös siisteyden ja kotitöiden suhteen. Sitten vuoden parin päästä todellinen luonne on tullut esiin - lusikatko jakoon - koko homma alkaa alusta. Ja tätä sitten toistuu 10-20 vuotta?

Ja ihan turha sanoa että "valitse paremmin", oikeasti ne, joilla on aidosti huolehtiva ja yhteen hiileen puhaltava puoliso, ovat vain onnekkaita. Maailmassa on miljoonia tarinoita parisuhteista, joissa toinen muuttuu yhtäkkiä. Yhteenmuuton, avioliiton, lapsen syntymän jne jälkeen. Sitä ei voi MITENKÄÄN tietää etukäteen eikä se ole sen toisen puolison, "valitsijan", vastuulla/vika.

Kun en enää päivääkään jaksaisi olla sinkku, muistan erään naisen duunipaikkani viestintäkurssin paritehtävässä. Tehtävänä oli vastata kysymykseen "mistä sinä haaveilet?" ja harjoitella samalla aktiivista kuuntelua. Kun nainen oli kertonut minulle omista haaveistaan, hänen silmänsä suorastaan säkenöivät onnesta ja hän sanoi minulle:

"On se ihanaa kun voi kerrankin rehellisesti kertoa jollekulle mistä haaveilee eikä tarvitse miettiä miten se vaikuttaa perheeseen ja kumppaniin!"

Nämä samat syöpyivät mieleeni. Huhhuh...

Asuin pienestä pitäen ruotsissa ja siellä olin suurimman osan elämästäni sinkkuna kun en jaksannut kilpailla ja juosta neitien perässä. Ruotsissa ne komeimmat 3% miehistä vetää 80% naisista ja loput ovat incellejä. Itse olen ollut 17 vuotta aikuisesta elämästäni sinkku. Nykyään asun etelä europassa ja olen onnelisessa suhteessa.

En ikinä ole ollut suomalaisen naisen kanssa vaikka mieli on tehnyt mutta ei tullut vastaan. Aikoinaan harkitsin suomeen muuttoa mutta verotus ja yhteiskunnan vaatimukset eivät houkuttaneet.

M 40