Miksi opiskelit huonosti palkatulle alalle?

Koska kukaan kotona ei kehottanut tekemään muuta. Viikkorahoilla ja opintotuilla eläneelle 2000-2500€ palkka tuntui todella hienolta, koska elämisen realiteetit puuttuivat!

Omille lapsille olen nyt jo(ala-asteella) alkanut kertomaan eri vaihtoehtojen hyviä ja huonoja puolia...

Olin tyhmä nuori ihminen. Opastan omaa lastani paremmin.

tätä mäkln jatkuvasti Ihmettelen: miksi ängetä huonosti palkatulle alalle ihan tietoisesti ja sitten valittaa siitä

Koska olen laiminlyönyt opiskelut jo ensimmäisestä luokasta lähtien. Huonolla pohjalla en olisi mitenkään pärjännyt muualla kuin amiksessa... Olen siis parturi-kampaaja! Harmittaa! Mutta en valita

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 12:42"]Koska olen laiminlyönyt opiskelut jo ensimmäisestä luokasta lähtien. Huonolla pohjalla en olisi mitenkään pärjännyt muualla kuin amiksessa... Olen siis parturi-kampaaja! Harmittaa! Mutta en valita

[/quote]

Ja tämä johtui siis huonoista kotioloista

Mä tienaan omasta mielestä ihan kivasti. :) valmistuttuani palkka nousee vajaaseen 13e tunti

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 12:40"]Olin tyhmä nuori ihminen. Opastan omaa lastani paremmin.

[/quote]

Sama! Kukaan ei ollut ohjaamassa tätä nuorta ja tyhmää:(

Synnyin köyhään duunarisukuun enkä koskaan osannut kyseenalaistaa omaa duunariuttani. Nyt osaan, mutta on jo liian myöhäistä!

Mulle on aina ollut selvää, että haluan olla lasten kanssa ja hoitaa niitä. Valitettavasti alalla on aivan liian pienet palkat. Ihmiset maksaa enemmän rahojensa/autojensa/eläintensä/ulkonäön hoitajille kuin lastensa hoitajille.

En ole ikinä ymmärtänyt miksi, kun eikös lapset kuitenkin ole kaikille se tärkein juttu.

Mutta teen tätä työtä silti. Rakkaudesta lapsiin ja halusta taata heille hyvä lapsuus ja hoitopaikka.

Perhepäivähoitaja

Valitsin tyhmänä ja näköalattomana 19-vuotiaana opiskelualani puhtaasti kiinnostuksen mukaan, ala sellainen ettei töitä ihan heti näköpiirissa ole. No, opintojen edetessä sitten kiinnostuskin lopahti ja realiteetit tulee kovaa vauhtia vastaan... En ole ihan vielä valmistunut, mutta ei ole varaa uuteenkaan tutkintoon nyt kun siihen ei enää tukiakaan sitten saa. Joten valmistuttava on tältä alalta ja luultavasti niin katkerana, että tulee valitettua sitten huonosta palkasta / koulutusta vastaamattomasta työstä / työttömyydestä. Itsepähän valintani tein, mutta harmittaa.

Koska saan iloa elämään työstäni. Se on niin osa minua, en olisi muuta osannut ajatellakaan. Olen hortonomi. ja tyytyväinen pienipalkkaiseen elämääni:). Opiskelukin oli hauskaa, terveiset Lepaalle!

Mua ei kukaan kotona ohjannut enkä mä siinä 18v ikäsenä edes tiennyt mitään palkkatasoista, että mikä olis iso ja mikä pieni palkka. Valitsin sitten taipumusteni mukaisesti graafisen alan kun se kiinnosti. Palkka ei ole huono, mutta oon kyllä jo sen yläpäässä, en voi oikein parempaakaan enää saada. Brutto siis 3300e/kk.

Sitten on vielä se, että mitä kukin pitää isona. Jollekin 3300e/kk on iso palkka mutta kun mun mies tienaa 5500e/kk projektipäällikön ominaisuudessa, vertaan tietty siihen ja pidän palkkaani melko vaatimattomana.

Luulin, että kutsumus hoitoalalle riittäisi. En myöskään juuri lukiosta tulleena tajunnut, kuinka raskas ala onkaan. No, vaihdoin alaa, valmistun pian maisteriksi.

Ex- sairaanhoitaja

Ala on hyvin palkattu, jos on kokenut ja onnistuu pääsemään hyvään työpaikkaan. Mutta kun ei voi etukäteen tietää, millainen tuuri omalle kohdalle sattuu. 

Valitsisin opiskelupaikan sen mukaan, että valmistuminen tapahtuisi nopeasti ja opiskelu oli pelkästään mukavaa ja helppoa. Olisi kannattanut valita toisin.... Hiukan katkera olen siitä, että yläasteella ei kukaan ollut kertomassa faktoja mitä kannattaisi tehdä jne.. Opokin lähinnä vain teetätteli jotain netin testejä unelma-ammateista

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 12:54"]Valitsisin opiskelupaikan sen mukaan, että valmistuminen tapahtuisi nopeasti ja opiskelu oli pelkästään mukavaa ja helppoa. Olisi kannattanut valita toisin.... Hiukan katkera olen siitä, että yläasteella ei kukaan ollut kertomassa faktoja mitä kannattaisi tehdä jne.. Opokin lähinnä vain teetätteli jotain netin testejä unelma-ammateista

[/quote]

Mites vanhemmat?

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 12:56"][quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 12:54"]Valitsisin opiskelupaikan sen mukaan, että valmistuminen tapahtuisi nopeasti ja opiskelu oli pelkästään mukavaa ja helppoa. Olisi kannattanut valita toisin.... Hiukan katkera olen siitä, että yläasteella ei kukaan ollut kertomassa faktoja mitä kannattaisi tehdä jne.. Opokin lähinnä vain teetätteli jotain netin testejä unelma-ammateista

[/quote]

Mites vanhemmat?

[/quote]

Katkeroituneita omaan huonoon elämäänsä! Heitä ei kiinnostanut ohjata omia lapsiaan, kunhan pyörittiin jaloissa siihen saakka, että muutettiin pois. Omien lasten kanssa toimin todellakin toisin!

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 12:47"]

Synnyin köyhään duunarisukuun enkä koskaan osannut kyseenalaistaa omaa duunariuttani. Nyt osaan, mutta on jo liian myöhäistä!

[/quote]

Onko sinulla OMAT aivot? Opiskella voi aikuisenakin. Mua ärsyttää nämä vanhempiensa syyttelijät, kyllä se on ihan itsestä kiinni. Olen duunariperheen kakara, isä alkoholisti. Silti opiskelin kaksi tutkintoa. Kiitos Suomi! Olen hyvässä ammatissa ja tyytyväinen elämääni.   Terkuin, VT, M.Sc.

Opiskelemaan hakiessani ja päästessäni en vielä tiennyt kovinkaan tarkasti, mille alalle myöhemmin suuntautuisin. No se ratkwsi sitten ajallaan. Velkavetoisen opiskelijan tuloihin verrattuna ko. alall tienasi ihan hyvin. Myöhemmin kyllä käsitin, että toisinkin olisi voinut valita ja ansaita enemmän, mutta en halunnut kuitenkaan vaihtaa alaa, koska työ on ihan mukavaa. En näillä palstoilla ole alhaista tulotasoani valitellut juuri siksi, että itsehän olen valintani tehnyt.

Oli pakko saada nopeaa ammatti, koska kotiolot olivat mitä olivat ja piti päästä leivänsyrjään kiinni. Joten lukion jälkeen lähdin sairaanhoito-oppilaitokseen (oli 80-luvulla siis tällä nimikkeellä). En kyllä palkkaani ole valittanut, koska elämä on valintoja. Mutta joskus turhaannun tässä perustason työssä ja siinä, että työkavereille ihan simppelit asiat ovat ylitsepääsemättömän vaikeita esim. lääkelaskut tai muistaa eri diagnoosit ja niihin kuuluvat oireet yms.

Mutta koska elämä on mennyt näin, niin siihen on tyydyttävä. Omia lapsia olen kannustanut enemmän ja sanonut, että yritän aina jollakin tavalla auttaa ja tukea, että on mahdollisuus opiskella enemmän.