Miksi opiskelit huonosti palkatulle alalle?

Koska nuorempana kuljin kaverieni perässä ja tein samat valinnat heidän kanssaan. Opiskelijaelämä kaveriporukassa oli kyllä elämäni parasta aikaa, mutta sen jälkeen onkin sitten menty alamäkeä... Toki yhdessä samojen kavereiden kanssa:D

Koska halveksin(opitusti) nuorempana akateemikkoja ja menin "kunnon" töihin(=raksalle) kuten miehen kuuluukin. Myös asenteet periytyvät perheeltä. Ja jos oikein onnekkaasti käy niin niistä huonoista asenteista pääsee pyristelemään eroon elämän mittaan....

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 13:51"]Koska halveksin(opitusti) nuorempana akateemikkoja ja menin "kunnon" töihin(=raksalle) kuten miehen kuuluukin. Myös asenteet periytyvät perheeltä. Ja jos oikein onnekkaasti käy niin niistä huonoista asenteista pääsee pyristelemään eroon elämän mittaan....

[/quote]

Taidat nykyään asua muualla kuin kotipaikkakunnallasi?

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 13:52"][quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 13:51"]Koska halveksin(opitusti) nuorempana akateemikkoja ja menin "kunnon" töihin(=raksalle) kuten miehen kuuluukin. Myös asenteet periytyvät perheeltä. Ja jos oikein onnekkaasti käy niin niistä huonoista asenteista pääsee pyristelemään eroon elämän mittaan....

[/quote]

Taidat nykyään asua muualla kuin kotipaikkakunnallasi?

[/quote]

Itseasiassa kyllä!!:) Mitä ihmettä?

Se kuuluisa "kutsumus" ja karu tosiasia, että tämä on niitä ainoita töitä joita haluan tehdä ja joista nautin. En olisi jaksanut opiskella ammattiin, jota kohtaan intohimoa ei olisi ja vielä vähemmän viitsisin joka työaamu lähteä töihin sellaisen työn vuoksi. Vaikka raha tärkeä asia onkin, ei se silti ole ainoa asia mikä painaa vaakakupissani työtä miettiessä, niin suuri osa elämää se kuitenkin on.

Tosin en nyt suoranaisesti jaksa valittaa, mutta monesti tulee mietittyä, että kyllä näistä hommistakin pikkuisen parempaa palkkaa voisi maksaa, vaatimuksia ja vastuuta kun kuitenkin riittää. Liekö sitten niin, ettei arvostusta ole vai eikö se vain riitä palkanmaksuun asti - siltä se hetkittäin tuntuu kun tilipussiin vilkaisee. Silti en rakastamastani työstä luopuisi.

T: Ensihoitaja

Koska työn sisältö on palkkaa tärkeämpi. Tiesin koko ajan, että alalla maksetaan koulutukseen nähden kehnosti - alle suomalaisten keskipalkan. Omasta mielestäni palkka ei silti ole mitenkään kohtuuttoman huono, enkä todellakaan valita! Tulen toimeen ja vähän jää vielä säästöönkin, koska elämiskustannukseni ovat edulliset.

Siksi koska ala on se mitä todella haluan tehdä.Palkassakaan ei ole valittaista,enkä siitä ole ikinä valittanut.

Terv Kokki

En todellakaan tiennyt 15-vuotiaana, mitä haluan isona tehdä. Enkä tiedä vieläkään, vaikka olen 25-vuotias. Ja vielä kun pitäisi miettiä, mikä olisi sellainen ala, että saa töitä ja kiinnostaa. Ja pääsee opiskelemaan. En ole koskaan ollut mikään innokas opiskelija, vaan aina on ollut ongelmia esimerkiksi matikassa. Edellisestä koulusta on opintolaina maksamatta, joten ei innosta kerryttää sitä heti lisää tai vaihtoehtoisesti olla töissä koko opiskeluaikaa. Jos edes saisi töitä siksi ajaksi... Vaikeaa.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 13:18"]

En tajunnut miten kallista perheen perustaminen ja pitäminen on. Jos olisimme lapsettomia palkkamme arvelisin riittävän oikein hyvin. Nyt kun molemmilla palkka jää alle 3t ja lapsia on 3 niin kusessahan tässä ollaan :/

Toisaalta jos tienattais paremmin niin oltais varmaan erottu jo, nyt ei ole varaa.

[/quote]

Oma valinta.

Siksi että halusin tälle alalle! Palkka on korkeasti koulutetulle ihmiselle surkea, mutta vastapainoksi todella pidän työstäni ja menen mielelläni töihin aamulla. Lisäksi vielä työtoverini ovat ihania, samoin ajattelevia ihmisiä.

Joskus valitan palkastani, koska se työn vaativuuteen (jota useimmiten ei ymmärretä) nähden on liian pieni, ja ala on lisäksi aika naisvaltainen. Yleensä en kuitenkaan valita - tiesin kyllä alan palkkauksen jo opintosuuntaa valitessani.

Koska tämä työ on se mitä haluan tehdä! Mielummin tienaan vähemmän ja viihdyn aidosti töissä, kuin että saisin enemmän rahaa ja hampaat irvessä kävisin töissä.

Ja vanhempani ovat aina kannustaneet tekemään sitä, mikä itsestä parhaalta tuntuu ;)

T. Lastenhoitaja

Lukiossa ei ollut opintoihin ohjausta. Toisaalta myöskään ns.ylemmän keskiluokan perheessä ei meillä keskusteltu alakohtaisista palkoista. Sain valita mieltymysteni mukaan ja hankkiuduin kulttuurialalle. Koulutukseen nähden palkka on pieni, sillä asiantuntijalta toivotaan usein maisteritutkinnon jälkeen kiinnostusta jatkokouluttautumiseen. Tiedot alasta tulisi olla aina ajan tasalla, jotta rahoitus ja sijoitukset osattaisiin kohdentaa oikein ja järkevästi. Näin ei valitettavasti nykyisin enää aina ole... Vaikka palkka on pieni ja se joskus harmittaa niin hyviä puolia on työssä paljon. Saan tavata mielenkiintoisia ihmisiä, käydä uskomattomissa paikoissa ja tapahtumissa, olla vastuussa vain omasta työstäni jne. Huvittavaa myös on, että huonosta palkastani huolimatta ammattiaini pidetään "hienona" ja "yläluokkaisena". Se tuntuu kummalliselta, kun monet enemmän tienaavat ihastelevat työnkuvaani ja sanovat "mutta minä olen vain tällainen XXX". En osaa ikinä vastata siihen oikein mitään.

Valitsin sairaanhoitajan ammatin lähtökohtaisesti siksi, että sovin alalle. Toisena vaikuttimena oli se, että sairaanhoitaja on maailman kansainvälisin ammatti ja maan vaihtaminen onnistuu melko helposti. Kolmantena vaikuttimena oli lähes 100% työllisyys. Edelleenkään en pidä ammatinvalintaani huonona, koska työttömyys on monilla muilla aloilla niin suuri. Palkkaa toivoisin lisää kuitenkin, koska työ on erittäin haastavaa. 

Halusin tehdä töitä lasten ja nuorten kanssa. Mutta nyt näen ettei sillä palkalla tule toimeen, mutta kuitenkin taas työn puolesta meidän oletetaan joustavan ja venyvän. Ärsyttäähän se, varsinkin, kun teini-ikäisen yksinhuoltajana opintojenkin aloittaminen tällä hetkellä olisi riskialtista. Valittaminen ei tietenkään auta mitään, mutta helpottaa omaa ketusta kuitenkin enempi kuin hampaan pureminen.

Tuli tehtyä lapsia liian aikaisin niin opiskelut jäivät huonolle tolalle. Lapsia tuli myös tehtyä liikaa niin sen vuoksi rahan kanssa todella tiukkaa. En täysin tiedostanut lapsiperheen haasteellisuutta ja sitä kuinka paljon niihin menee rahaa

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 13:07"]

Koska rakastan työtäni. Mielummin huonompi palkka ja mukava työ kuin hyvä palkka ja joka aamu harmittaisi mennä töihin.

[/quote]

Tämä on monelle oikein hyvä syy!

Huomaatteko, että ihan kaikki eivät pääse sille hyvinpalkatulle ja mukavalle alalle? Katsokaas kun niille on niin paljon tulijoita.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 13:48"]

Koska nuorempana kuljin kaverieni perässä ja tein samat valinnat heidän kanssaan. Opiskelijaelämä kaveriporukassa oli kyllä elämäni parasta aikaa, mutta sen jälkeen onkin sitten menty alamäkeä... Toki yhdessä samojen kavereiden kanssa:D

[/quote]

Miksi? Eikö ole omaa tahtoa?

Koska todella, todella halusin tehdä sitä työtä. (Olen taidealalla). En kadu enkä valita. En usko että viihtyisin työssä, jossa on hyvä palkka mutta sisältö joka ei kiinnosta minua eikä sovi taipumuksiini. 

Mutta olen kyllä eri mieltä tuosta, että kukaan ei saisi valittaa palkastaan. Ymmärrätte varmaan, että kaikki eivät millään voi opiskella esim.lääkäreiksi tai juristeiksi? Sehän on täysin mahdoton ajatuskin. Jonkun on kertakaikkiaan pakko myös pyyhkiä ne pyllyt ja siivota meidän muiden sotkuja. Tottakai heillä on oikeus myös puhua oman palkkatasonsa puolesta. Ei sitä kukaan muukaan tee. Eikä sekään ole mikään luonnonlaki, että naisvaltaisilla aloilla on enemmän matalapalkka-aloja kuin miesvaltaisilla. Kyllä siitä saa pitääkin vähän mekkalaa! Minä ainakin toivon että kun tulevaisuudessa asun vanhainkodissa, niin minun hoitajilleni maksttaisiin kohteellista palkaa jolla elää ilman jatkuvaa hammastenkiristystä. 

Koin kutsumusta nuorten kanssa työskentelyyn.

Suomessa on joku ihme kuvitelma siitä, että lukion jälkeen korkeakouluopintoihin tuosta vaan kävellään. Itselläni oli yläasteella keskiarvo 8,8 ja lukiossa kirjoitin M:n paperit. Hain kahtena vuonna sekä ammattikorkeaan että yliopistoon. En ollut lähelläkään valituksi tulemista, pikemminkin siellä listan loppupäässä.

En jaksa tuhlata vuosia elämästäni yrittäen päästä opiskelemaan korkeakouluun ja sitä kautta mahdollisesti saamaan hyvää palkkaa. Nykyään olen ammatiltani koulunkäyntiavustaja ja palkkani on huono, mutta pidän työstäni, vaikka ei tällä koskaan leveästi pääsekään elämään.