Voisitko antaa ikinä anteeksi pettämistä? Jos antaisit niin millä perusteilla?

Olen antanut jo monta kertaa. Mutta sattuu edelleen. Mikään ei kai koskaan palaa ennalleen. Seuraavaa kertaa en enää anna anteeksi.

Voin ja olen antanut. esteri

Yhden kerran voi antaa anteeksi, mutta toista ei! Yksi kerta voi olla jotain kokeilua tai kännisekoilua, mutta se ei saa toistua tai kyse on jostain sellaisesta, että toisella viiraa jotenkin päässä!

[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 22:22"]

Voin ja olen antanut. esteri

[/quote]

Ootko sä se ihana vanhan palstan esteri, se lähihoitaja?

En antaisi anteeksi. Minä olen yhden miehen nainen enkä ala jakamaan miestä. Mutta en kyllä rajoitakkaan miehen menoja. Jos pettää niin pettää. Mutta sen jälkeen tulisikin ero.

Olen antanut. Koska rakastan. Ei se poista silti kipua eikä tuo luottamusta ennalleen...

On helppo sanoa, että se olisi kerrasta poikki, mutta en tiedä mitä tunteita kokisin, jos oikeasti se tapahtuisi. 

Itseni tuntien en pystyisi unohtamaan tapahtunutta, ja jos jatkaisimme yhdessä, luulen, että eroaisimme kuitenkin koska en pystyisi selättämään katkeruutta.

Ja siksi että mies kertoi itse ja käytiin yhdessä läpi helvetin. Oikeesti parempaakin elämässä voi tapahtua kuin pettäminen. Me ihmiset ollaan vain ihmisiä. Täysin epätäydellinen ja virheellisiä. esteri

Olen joskus antanut enkä anna enää ikinä.

Riippuu siitä onko yhden illan suhde vai monta vuotta elänyt kaksoiselämää. Yhden illan jutut olen antanut anteeksi vaikka luottamus kärsi kolauksen .

Voin antaa anteeksi, mutta lopetan suhteen.

En pystyisi.

Vastenmielisyys ja viha pettäjää kohtaan jäisivät kalvamaan liian kovaa.

5: olen. Rakastan elämää tapauksen jälkeen entistä enemmän. Mikä ei tapa niin vahvistaa. Jos suhde ei kestä kuolemaan asti niin olen silti varma että edessä on vielä paljon hyvää :). esteri

Ap, kannattiko anteeksianto? Onko suhteenne nykyisin hyvä?

No ei tuo vielä mitään verrattuna siihen, että mies pettää ja tuloksena onkin lapsi, vaikka teillä jo pitkään ollut oma perhe! Se onkin jo vaikeampi nieltävä kuin joku yksi kännipano esim.!

Olen antanut anteeksi, mutta kauan siinä meni.

Edellisessä parisuhteessa yritin oppia elämään asian kanssa. Ukko vaan oppi luulemaan, että voi tehä niin toistekkin kun anteeks sai... Lensi pihalle kuin leppäkeihäs.

Koskaan en enää pettämistä anteeksi anna. Ei minun tarvitse. Jos rakastaa ei petä. Ja mitä sitä jäädä roikkumaan suhteeseen, jossa toinen ei rakasta.

[quote author="Vierailija" time="15.08.2014 klo 10:19"]Normaalia aikuistumista että liitto menee rikki ja laitetaan liimalla kasaan. Harvapa meistä ilman kolhuja selviää elämästä tai mistään ihmissuhteista. Jotain sairasta on sellaisessa että ajattelee että liitto on joku virheetön maljakko, joka tuhoutuu jostain kymmenen minuutin panosta. Ei kuulosta ihan kypsältä ajattelulta. Jotkut eivät kestä elämän ja ihmisten epätäydellisyyttä ja hepä sitten eroavat ja etsivät sitä todellista rakkautta sitä koskaan löytämättä. Tai jäävät itkemään sirpaleita ja olemaan marttyyreita ja kiduttamaan itseään suhteeseen. Aikuistu, hyvä nainen ja lakkaa tuollainen teinimäinen vellominen!

[/quote]

Olen samaa mieltä, että harva selviää elämästä kolhuitta. Mutta on kohtuutonta joutua kolhituksi sen läheisimmän tekojen ja valintojen vuoksi.

Et selvästikään ole tullut petetyksi pitkässä suhteessa.

Salasuhdetta en, kännipanon voisin. Joskus ajattelin etten voisi sitäkään, mutta sittenpä hairahduin itse tuollaiseen kännipanoon. Mies antoi anteeksi, asia puitiin läpi pohjamutia myöten. Voisin sanoa että suhteemme on tuon kriisin jälkeen syvempi kuin ennen, vaikka hyvä se oli aiemminkin - syyt tapahtuneeseen olivat minussa, ei parisuhteessa. Teon anteeksi antaminen itselleni oli vaikeampaa kuin miehelleni, en tiedä olenko vieläkään siinä lopullisesti onnistunut.

[quote author="Vierailija" time="14.08.2014 klo 22:38"]Salasuhdetta en, kännipanon voisin. Joskus ajattelin etten voisi sitäkään, mutta sittenpä hairahduin itse tuollaiseen kännipanoon. Mies antoi anteeksi, asia puitiin läpi pohjamutia myöten. Voisin sanoa että suhteemme on tuon kriisin jälkeen syvempi kuin ennen, vaikka hyvä se oli aiemminkin - syyt tapahtuneeseen olivat minussa, ei parisuhteessa. Teon anteeksi antaminen itselleni oli vaikeampaa kuin miehelleni, en tiedä olenko vieläkään siinä lopullisesti onnistunut.

[/quote]

Komppaan tätä täysin! Se on harhaluuloa että pettäminen olisi rankkaa vain sille petetylle. Kyllä se on rankkaa pettäjällekin jos aidosti katuu. Tavallaan pettyy itseensäkin.