Miksi opiskelit huonosti palkatulle alalle?

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 13:08"][quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 13:00"]

Oli pakko saada nopeaa ammatti, koska kotiolot olivat mitä olivat ja piti päästä leivänsyrjään kiinni. Joten lukion jälkeen lähdin sairaanhoito-oppilaitokseen (oli 80-luvulla siis tällä nimikkeellä). En kyllä palkkaani ole valittanut, koska elämä on valintoja. Mutta joskus turhaannun tässä perustason työssä ja siinä, että työkavereille ihan simppelit asiat ovat ylitsepääsemättömän vaikeita esim. lääkelaskut tai muistaa eri diagnoosit ja niihin kuuluvat oireet yms.

Mutta koska elämä on mennyt näin, niin siihen on tyydyttävä. Omia lapsia olen kannustanut enemmän ja sanonut, että yritän aina jollakin tavalla auttaa ja tukea, että on mahdollisuus opiskella enemmän.

[/quote]  Ihan vapaasti saat alapeukuttaa, mutta turhauttaa se, kun yrität selittää työkaverille, että burana 800mg on sama kuin kaksi 400mg buranaa ja jos päiväannos on 2400mg, mitä se on jaettuna kolmeen annokseen. Meillä on paljon sellaisia, jotka eivät tämän tason laskuilla päässeet lääkelaskutentistä lävitse, kun työpaikka näitä tekee viiden vuoden välein.

Tai että jaetaan 20mg tenoxin tilalle 10mg, kun ei millään voi ymmärtää, että samaa lääkettä on eri vahvuisena.

Turhauttaa ja hirvittääkin, että kun itse joutuu joskus hoidettavaksi, että tietotaso on tätä. Lisäksi tähän päälle vielä sosionomit tekemään keikkaa, vaikka ei ole lääkekoulutusta tippaakaan, mutta niin vain ovat huseeraamassa lääkkeiden kimpussa.

[/quote]

Peruskoululaisenkin pitäisi osata laskea nuo! En ymmärrä, miten tuolla tasolla olevat ovat edes voineet valmistua lähihoitajaksi.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 15:50"]Suomessa on joku ihme kuvitelma siitä, että lukion jälkeen korkeakouluopintoihin tuosta vaan kävellään. Itselläni oli yläasteella keskiarvo 8,8 ja lukiossa kirjoitin M:n paperit. Hain kahtena vuonna sekä ammattikorkeaan että yliopistoon. En ollut lähelläkään valituksi tulemista, pikemminkin siellä listan loppupäässä.

En jaksa tuhlata vuosia elämästäni yrittäen päästä opiskelemaan korkeakouluun ja sitä kautta mahdollisesti saamaan hyvää palkkaa. Nykyään olen ammatiltani koulunkäyntiavustaja ja palkkani on huono, mutta pidän työstäni, vaikka ei tällä koskaan leveästi pääsekään elämään.

[/quote]

Kuin oma tarinani, keskiarvo 8,6. Pyörin useamman vuoden yökerho/ravintola-alalla, välillä myös siivoushommia tehden. Hain yliopistoon kahdesti, ois pitänyt yrittää vielä kolmannen kerran. Lopulta päädyin ammattikorkeakouluun, olen röntgenhoitaja, palkka ei riitä millään. Tai no, pakkohan se on laittaa riittämään :/

Opiskelin hyväpalkkaiselle alalle, mutta jäin työttömäksi...

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 15:58"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 15:50"]Suomessa on joku ihme kuvitelma siitä, että lukion jälkeen korkeakouluopintoihin tuosta vaan kävellään. Itselläni oli yläasteella keskiarvo 8,8 ja lukiossa kirjoitin M:n paperit. Hain kahtena vuonna sekä ammattikorkeaan että yliopistoon. En ollut lähelläkään valituksi tulemista, pikemminkin siellä listan loppupäässä.

En jaksa tuhlata vuosia elämästäni yrittäen päästä opiskelemaan korkeakouluun ja sitä kautta mahdollisesti saamaan hyvää palkkaa. Nykyään olen ammatiltani koulunkäyntiavustaja ja palkkani on huono, mutta pidän työstäni, vaikka ei tällä koskaan leveästi pääsekään elämään.

[/quote]

Kuin oma tarinani, keskiarvo 8,6. Pyörin useamman vuoden yökerho/ravintola-alalla, välillä myös siivoushommia tehden. Hain yliopistoon kahdesti, ois pitänyt yrittää vielä kolmannen kerran. Lopulta päädyin ammattikorkeakouluun, olen röntgenhoitaja, palkka ei riitä millään. Tai no, pakkohan se on laittaa riittämään :/

[/quote]

Poliitikot jauhaa aina siitä, miten työuria pitäisi pidentää alkupäästä ja syytellään välivuosien pitämisestä lukion jälkeen. Onko kellään tullut mieleen, että kaikki välivuodet eivät ole suunniteltuja? Mitä jos haluaisi mennä opiskelemaan heti, mutta ei useista yrityksistä huolimatta vain pääse minnekään? Hyvälläkään koulumenestyksellä ja YO-todistuksella ei välttämättä aukea minkään korkeakoulun ovi.

Nimenomaan niin. Elämän aloitus on tehty turhan hankalaksi ja sitten tulee monille jo lapsia tai syrjäytymistä tai liian helppoa duunarityöllistymistä. Vanhempien ja opettajien tuki ja ohjaus tässä vaiheessa tärkeää.

Opintojeni avulla on mahdollista päästä hyvinkin palkattuun työhön, mutta aika pian työelämään siirtymisen jälkeen ymmärsin, että en halua esimies- tai johtotehtäviin, vaikka niissä ansaitsisi paremmin. Sen jälkeen ainoana vaihtoehtona olikin jäädä huonosti palkattuihin tehtäviin. Jos minulla olisi alaa valitessani ollut nykyinen tieto ja ymmärrys itsestäni, olisin valinnut aivan toisenlaisen alan, sellaisen, jossa on mahdollista päästä hyvin palkattuun asiantuntijatehtävään. Pidän kyllä alastani ja toisaalta, alasta riippumatta, itsestähän se on paljon kiinni, minkälaiseen asemaan pyrkii.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 15:55"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 13:08"][quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 13:00"]

Oli pakko saada nopeaa ammatti, koska kotiolot olivat mitä olivat ja piti päästä leivänsyrjään kiinni. Joten lukion jälkeen lähdin sairaanhoito-oppilaitokseen (oli 80-luvulla siis tällä nimikkeellä). En kyllä palkkaani ole valittanut, koska elämä on valintoja. Mutta joskus turhaannun tässä perustason työssä ja siinä, että työkavereille ihan simppelit asiat ovat ylitsepääsemättömän vaikeita esim. lääkelaskut tai muistaa eri diagnoosit ja niihin kuuluvat oireet yms.

Mutta koska elämä on mennyt näin, niin siihen on tyydyttävä. Omia lapsia olen kannustanut enemmän ja sanonut, että yritän aina jollakin tavalla auttaa ja tukea, että on mahdollisuus opiskella enemmän.

[/quote]  Ihan vapaasti saat alapeukuttaa, mutta turhauttaa se, kun yrität selittää työkaverille, että burana 800mg on sama kuin kaksi 400mg buranaa ja jos päiväannos on 2400mg, mitä se on jaettuna kolmeen annokseen. Meillä on paljon sellaisia, jotka eivät tämän tason laskuilla päässeet lääkelaskutentistä lävitse, kun työpaikka näitä tekee viiden vuoden välein.

Tai että jaetaan 20mg tenoxin tilalle 10mg, kun ei millään voi ymmärtää, että samaa lääkettä on eri vahvuisena.

Turhauttaa ja hirvittääkin, että kun itse joutuu joskus hoidettavaksi, että tietotaso on tätä. Lisäksi tähän päälle vielä sosionomit tekemään keikkaa, vaikka ei ole lääkekoulutusta tippaakaan, mutta niin vain ovat huseeraamassa lääkkeiden kimpussa.

[/quote]

Peruskoululaisenkin pitäisi osata laskea nuo! En ymmärrä, miten tuolla tasolla olevat ovat edes voineet valmistua lähihoitajaksi.

[/quote]  Niinpä. Totuus on tarua ihmeellisempää. Minulla oli työkaveri, kuka oli käynyt lääkelaskut 5 kertaa läpi, eikä päässyt. Hänelle tehtiin kevennetty versio, että sai paperit käteen. Kaikki valmistuvat, vaikka eivät osaa peruslaskujakaan.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 15:48"]

Koska todella, todella halusin tehdä sitä työtä. (Olen taidealalla). En kadu enkä valita. En usko että viihtyisin työssä, jossa on hyvä palkka mutta sisältö joka ei kiinnosta minua eikä sovi taipumuksiini. 

Mutta olen kyllä eri mieltä tuosta, että kukaan ei saisi valittaa palkastaan. Ymmärrätte varmaan, että kaikki eivät millään voi opiskella esim.lääkäreiksi tai juristeiksi? Sehän on täysin mahdoton ajatuskin. Jonkun on kertakaikkiaan pakko myös pyyhkiä ne pyllyt ja siivota meidän muiden sotkuja. Tottakai heillä on oikeus myös puhua oman palkkatasonsa puolesta. Ei sitä kukaan muukaan tee. Eikä sekään ole mikään luonnonlaki, että naisvaltaisilla aloilla on enemmän matalapalkka-aloja kuin miesvaltaisilla. Kyllä siitä saa pitääkin vähän mekkalaa! Minä ainakin toivon että kun tulevaisuudessa asun vanhainkodissa, niin minun hoitajilleni maksttaisiin kohteellista palkaa jolla elää ilman jatkuvaa hammastenkiristystä. 

[/quote]

Vaikutat ihmiseltä, jolla on yleissivistyksen lisäksi sydämen sivistystä.

Olen saanut kasvatuksen jossa raha ei ole sama kuin onni,  ahneus ei ole sama kuin viisaus, mikään työ ei ole minun arvolleni liian huonoa, toisaalta minusta voi tulla mikä tahansa. Sillä summalla rahaa kun työstään saa on tultava toimeen ja siitä on vähän saatava säästöön pahan päivän varalle. Samoja asioita olen opettanut lapsilleni. 

Näillä opeilla menin ensimmäiseen työpaikkaani, valmistumiseni jälkeen, 10 eri ikäisen naisen pomoksi, onneksi pääsin pian äitiyslomalle ja 20v myöhemmin monen mutkan kautta olen lähihoitaja ja vihdoin työssä, jossa viihdyn ja jonne on joka päivä kiva mennä. Kaikesta huolimatta voin valittaa palkasta, joka ei vastaa työmäärää, ei työn vaativuutta, lisät ei korvaa sosiaalisten suhteiden vaikeaa, välillä lähes mahdotonta hoitoa, harrastukset ovat lähinnä yksin harrastettavia jne. En näe myöskään luonnonlakina naisvaltaisten alojen huonompia palkkoja vaan yksinkertaisesti yhteiskunnan vääränä arvostuksena.

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 19:29"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 15:55"]

[quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 13:08"][quote author="Vierailija" time="24.08.2014 klo 13:00"]

Oli pakko saada nopeaa ammatti, koska kotiolot olivat mitä olivat ja piti päästä leivänsyrjään kiinni. Joten lukion jälkeen lähdin sairaanhoito-oppilaitokseen (oli 80-luvulla siis tällä nimikkeellä). En kyllä palkkaani ole valittanut, koska elämä on valintoja. Mutta joskus turhaannun tässä perustason työssä ja siinä, että työkavereille ihan simppelit asiat ovat ylitsepääsemättömän vaikeita esim. lääkelaskut tai muistaa eri diagnoosit ja niihin kuuluvat oireet yms.

Mutta koska elämä on mennyt näin, niin siihen on tyydyttävä. Omia lapsia olen kannustanut enemmän ja sanonut, että yritän aina jollakin tavalla auttaa ja tukea, että on mahdollisuus opiskella enemmän.

[/quote]  Ihan vapaasti saat alapeukuttaa, mutta turhauttaa se, kun yrität selittää työkaverille, että burana 800mg on sama kuin kaksi 400mg buranaa ja jos päiväannos on 2400mg, mitä se on jaettuna kolmeen annokseen. Meillä on paljon sellaisia, jotka eivät tämän tason laskuilla päässeet lääkelaskutentistä lävitse, kun työpaikka näitä tekee viiden vuoden välein.

Tai että jaetaan 20mg tenoxin tilalle 10mg, kun ei millään voi ymmärtää, että samaa lääkettä on eri vahvuisena.

Turhauttaa ja hirvittääkin, että kun itse joutuu joskus hoidettavaksi, että tietotaso on tätä. Lisäksi tähän päälle vielä sosionomit tekemään keikkaa, vaikka ei ole lääkekoulutusta tippaakaan, mutta niin vain ovat huseeraamassa lääkkeiden kimpussa.

[/quote]

Peruskoululaisenkin pitäisi osata laskea nuo! En ymmärrä, miten tuolla tasolla olevat ovat edes voineet valmistua lähihoitajaksi.

[/quote]  Niinpä. Totuus on tarua ihmeellisempää. Minulla oli työkaveri, kuka oli käynyt lääkelaskut 5 kertaa läpi, eikä päässyt. Hänelle tehtiin kevennetty versio, että sai paperit käteen. Kaikki valmistuvat, vaikka eivät osaa peruslaskujakaan.

[/quote]

Missä valmistuvat? Minä kyllä tiedän ihmisiä, jotka eivät ole  valmistuneet. 

Koska työllistyminen on varmaa. En nähnyt järkeä opiskella pitkään sellaiselle alalle, jossa töitä ei välttämättä olisi. Ja jos joutuu pitkään opiskelemaan, niin sen pitäisi olla jotain mielekästä. Lyhyen koulutuksen jaksaa käydä, vaikka se olisi mitä paskaa.