Pelasiko tytöt commodore 64:lla 80-luvulla ja 90-luvun alussa vai oliko pelkästään poikien juttu?

84 olen syntynyt ja kyllä pelattiin. Meillä se ei ollut vain poikien juttu, vaikka isoveljelle kone hankittiinkin. Pelasin giana sistersia, krakoutia, pitstop II, bubble bobblea, jotain kesä- ja talviurheilupelejä, paperboyta, aku ankkaa, impossible missionia. Ja se, missä ovista ilmestyi hahmoja ja piti osua rosvoon, en muista nimeä.

Varsinkin rakkaus giana sistersia kohtaan oli suurta. Ostin joku vuosi sitten meidän pleikallekin jonkun giana-pelin, mutta eihän se ollut sama asia :D

Pelasin, -76 syntynyt. Hero, Boulder Dash, Bruce Lee. Oi niitä aikoja!!

Tytöt ja naiset on aina pelanneet, ihan höpönlöpöä muuta väittää. 90-luvulla jokaikinen tietämäni tyttö pelasi, itseni mukaan lukien. Myös tytöt joilla ei ollut veljiä.

Siskoni ainakin pelasi kavereineen mm. Giana Sistersiä, Boulderdasheja yms. Anekdoottina kerrottakoon että siskoni pelasi paremmin Rambo 2 peliä ja GreenBaret peliä kuin minä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tämä oli poikien juttu. En tiedä yhtään tyttöä joka olisi pelannut tuohon aikaan.

Kyllä pelattiin ja paljon, sitä ei vaan pidetty niin ihmeellisenä että siitä olisi pitänyt huudella koulussa, ihan samalla tavalla kun ei huudeltu sitäkään että hei me mennään koulun jälkeen leikkimään pizzeriaa ja tehdään paperipizzoja. Ala-asteen kavereista lähes kaikki pelasi jollain laitteella ja pelejä vaihdeltiin koulun vessassa.

Vierailija kirjoitti:

Eihän sillä pystynyt ohjelmoimaankaan kuin jotain taskulaskimen tyyppistä tai näytöllä liikkuvia viivoja.

Miten niin ei pystynyt? Ja jos sillä opetteli ohjelmoimaan liikkuvia viivoja, niin sitten osasi kyllä ohjelmoida tulevilla tehokkaammillakin koneilla.

 New Zealand Story oli yksi minun kaikkien aikojen suosikeista. Amigan Rainbow Islands oli myös hyvä mutta meillä ei ollut sitä itsellä vaan pelasin sitä aina kaverilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tämä oli poikien juttu. En tiedä yhtään tyttöä joka olisi pelannut tuohon aikaan.

Kyllä pelattiin ja paljon, sitä ei vaan pidetty niin ihmeellisenä että siitä olisi pitänyt huudella koulussa, ihan samalla tavalla kun ei huudeltu sitäkään että hei me mennään koulun jälkeen leikkimään pizzeriaa ja tehdään paperipizzoja. Ala-asteen kavereista lähes kaikki pelasi jollain laitteella ja pelejä vaihdeltiin koulun vessassa.

Ero on siinä että pelaamista ei silloin pidetty harrastuksena, vaan pelikoneet oli leluja muiden joukossa. Aika harva tietää mitä leluja muilla oli.

Vierailija kirjoitti:

 New Zealand Story oli yksi minun kaikkien aikojen suosikeista. Amigan Rainbow Islands oli myös hyvä mutta meillä ei ollut sitä itsellä vaan pelasin sitä aina kaverilla.

Mikset ottanu kopiota?

Me aina treidattiin koulun välitunnilla pelejä. Oli satojen diskettien kokoelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 New Zealand Story oli yksi minun kaikkien aikojen suosikeista. Amigan Rainbow Islands oli myös hyvä mutta meillä ei ollut sitä itsellä vaan pelasin sitä aina kaverilla.

Mikset ottanu kopiota?

Me aina treidattiin koulun välitunnilla pelejä. Oli satojen diskettien kokoelma.

Meillä oli Commodore, kaverilla Amiga. Muiden Commodoren omistajien kanssa vaihdeltiin kyllä pelejä mutta tuota ei ollut kenelläkään.

Minä pelasin 1980-luvulla erilaisia kolikkopelejä kuten flipperiä ja joitakin tietokonepelejä, joita oli erilaisissa yleisissä tiloissa. Esimerkiksi yhdessä keilahallissa oli semmoinen formulapeli, jota kutsuttiin "Kekeksi" Keijo Rosbergin mukaan. Lisäksi on semmoinen "Wizard of War" kolikkopeli, jota pystyi pelaamaan kahdestaan omilla hahmoilla erilaisia örkkejä vastaan. Tulihan sitä tietysti "Pac-Man" peliäkin hakattua. Joskus käytiin kaveriporukkalla varta vasten pelaamassa jossain pelihallissa.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Kolikkopelien_kulta-aika

Tuon jälkeen en ole pelannut muita kuin Windowsilla toimivia pelejä jostain 1990-luvulta lähtien. Osa niistä on ollut netissä ja osan on voinut asentaa DVD-levyltä.

Pelit olivat parempia kuin nyt kun ne oli nimenomaan pelejä. Riittävän yksinkertaisia. Minä en ainakaan kaipaa noita nykyisiä elokuvamaisia juonia hienoine grafiikoineen.

80-luvun alussa minulla tai kavereillani ei ollut tietokonetta. Naapurin pojilla oli. Meillä oli telkkariin liitetty peli, Philipsin Videopac, jolla pelasin. Myöhemmin ystävä hankki Nintendon, kun ne tulivat markkinoille ja sitten pelattiin silläkin. Oman Nintendoni ostin vasta 1992.

Vain Pojat pelasivat tuohon aikaan. Ei ollut vielä simssejä tai muitakaan tyttöjen pelejä. Doomit ja quaket oli 100% poikien juttu

Katsokaa kuinka hyvä peli oli Rambo 2 ja niin hieno intromusiikki tuollaisella kuvalla, tuossa oli sitä fiilistä kun odotti pelin latautumista.

-m

En ole varsinaisesti otsikon kohderyhmää, enkä taida olla edes koskenut koskaan kuusnepaan. Aloittelin työelämää kun sen edeltäjä VIC-20 julkaistiin, ostin sellaisen -82 kesällä kasettiaseman kanssa 2100,- markalla, ja levyaseman vajaan vuoden päästä.

Pelit vaikka niitäkin oli ei jaksaneet kovin kauaa kiinnostaa, ohjelmointi oli mielenkiintoisempaa varsinkin kun ostin assembler moduulin ja tilasin jenkeistä lisäkortin, jolla sain yhtä aikaa kiinni 16kB lisämuistin sen kanssa ja kortin vero-levyä muistuttavalle osuudelle linedriver iso-piirit ja muistaakseni neljä relettä. Sen kanssa aiemmin pelkästään elektroniikan kanssa touhunneena avautui uskomattoman mielenkiintoinen tilaisuus oppia lisää säätö- ja automaatiotekniikan mahdollisuuksista aikana jolloin vastaavaa ei voinut vielä käytännössä päästä oikein edes työelämässä oppimaan.

Pari vuotta VIC-20:n kanssa vierähti, en nähnyt tarvetta kuusnepalle pidin sitä lähinnä paranneltuna leluna peleineen. Ostin Kaypro PC-20:n suoraan, kun ensimmäiset kloonit tulivat markkinoille. Kokeilin Compaq'n raahattavaa kerran, mutta se oli liian kallis minun budjetille. Ei Kayprokaan halpa ollut, matriisitulostimen kanssa 22000,- markkaa. Laina piti hakea pankista sitä varten, sillä rahalla olisi saanut henkilöauton.

Muutamaa vuotta myöhemmin kun opintopaikkoja alkoi olla oli itsenäisestä asioihin muutaman vuoden ajan jo tutustuneena valtavasti etua muihin opiskelijoihin nähden. Työllistyin todella nopeasti ja sain hyvän alun uralle näihin päiviin asti.

Muistin virkistykseksi, -80 luvun alussa ei vielä voinut opiskella missään nykyisenkaltaisesti tietotekniikkaa, tietojenkäsittely -tiedekin oli vasta muotoutumassa tieteenalana. ATK oli terminä olemassa, mutta opinnot olivat joko a) soveltavaa matematiikkaa yliopistolla, jossa oli ATK-kurssi tai pari, b) Raahen tietokonealan oppilaitos opetti elektroniikkaa ja automaatiotekniikan opintoja c) Datanomikoulutus oli juuri alkamassa ATK-instituutissa ja vahvasti kaupalliseen yritysten tietojenkäsittelyyyn keskittyvää.

Jaa, niin muuten Michael Steil on julkaissut suuren osan Commodoren alkuaikojen koneiden lähdekoodeista githubissa. Kävin niitä alkukesästä lukemassa uteliaisuudesta ja selvisi siinä samalla asia mitä ihmettelin silloin aikanaan, että miten ohjelmankehitystä tehtiin.

Olin aika varma, että ei kehitystä varmasti ole kaikin osin tehty laitteilla itsellään, niin työlästä se oli 6502 assembler moduulilla ja niillä välineillä mitä yleisölle oli saatavissa Vic:lleja kuusnepalle.

Joo, ei ole. Kehitystä on tehty suurelta osin DEC PDP-10:llä ja ensin itse kehitetyllä ristiinkääntäjällä, myöhemmin MIT:ssä kehitetyllä ristiinkääntäjillä ja työkalulla. Mielenkiintoista lukea niitä koodeja ja tutustua asiaan vaikkakin näin jälkikäteen.

Niin ja se, että 8510 levykeasema oli kehittyneempi ja fiksumpi, kun itse keskusyksikkö, siinä ajettiin jo muokattua cp/m käyttistä ennen kun kuusnepa oli julkaistu. Tässä linkki lähdekoodeihij, jos jotain muuta vielä kiinnostaa asia.

https://github.com/mist64/cbmsrc

ps. Pahoittelut tylsästä ja asiakeskeisestä kommentista :)

Pelasin. Giana sisters oli suosikki!

Vierailija kirjoitti:

Vain Pojat pelasivat tuohon aikaan. Ei ollut vielä simssejä tai muitakaan tyttöjen pelejä. Doomit ja quaket oli 100% poikien juttu

Ahaa. Ilmeisesti muistan siis itse väärin että pelasin.

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut tyttöjen juttu. Pojatkin haukkui kateuttaan mua nörtiksi silloisilla loukkauksilla. Tänä päivänä olen ainoa, josta tuli jotain. IT-insinööri ja miljoonaomaisuus. Tiukkavartaloiset blondit piirittää mua. Naurattaa. Tein asiat oikein Commodore64-poikana.

Se, että pelasit, oli ainoa fakta jutussasi.