Maksoin monta vuotta satoja euroja /kk miehen yksin omistaman asunnon kuluja, nyt sitten tyhjin käsin

Noin taloudellisessa mielessä muutenkin on absurdi keskustelu vuokratulot vs. lainanmaksu ihan sillä perusteella, että vuokratulosta menee ensin

- oma mahdollinen lainanlyhennys

- verot

- vastike (mahd. rahoitusvastikkeet=

- muut menot, mitä mahdollisesti vuokranantajalle tulee

 niin tuskin tässä vuokralla asuntoaan pitäjä mitään tonneja taskuunsa käärii ja olisi siten hurjasti paremmassa asemassa kuin nollakorolla lainojaan makseleva.

Joten sillä perusteella ei voi kyllä vaatia, että toinen maksaisi yhtään enempää kuin puolet asuinkustannuksista.

Mun mies ei auttanut yhtään mua valmistumaan ammattiin. Otin lainaa jolla maksoin myös meidän yhteistä elämää. Opiskelin töiden ohella iltaisin ja viikonloppuisin, jotta oli varaa maksaa siitä hänen haluamaa väljempää asumista. Valmistumiseen oli pakko ottaa palkatonta, jonka kustansin säästöilläni.

Kun valmistuin ja aloin saada parempaa palkkaa kuin hän, hän alkoi hankkia yhteisestä kassastamme autoja, veneen, moottoripyörän, matkailuauton, kitaroita jne jne.

Kukaan ei neuvonut minua, ettei se näin mene. Edellinen sukupolvi on kaikki olleet 50 vuotta naimisissa parikymppisestä asti, ja heillä kaikki on aina ollut yhteistä. Lisäksi miehet on kaikki tienanneet enemmän, niin on yleisesti pidetty että talot ja tavarat ja oikeastaan rahatkin on miesten.

Joo tämä on ihan järjestelmällistä.

Kammottavaa taloudellista riistoa. Naisten pitää oikeasti herätä ja ymmärtää mihin avoliitossa ryhtyy. 

Vierailija kirjoitti:

Kammottavaa taloudellista riistoa. Naisten pitää oikeasti herätä ja ymmärtää mihin avoliitossa ryhtyy. 

Aika moni asuu miehen kanssa ilmaiseksi ja saa autokyydit ilmaiseksi eli jos suhde päättyy mies voi lähettää laskun asumisesta ja taksina toimimisesta?

Vierailija kirjoitti:

Mun mies ei auttanut yhtään mua valmistumaan ammattiin. Otin lainaa jolla maksoin myös meidän yhteistä elämää. Opiskelin töiden ohella iltaisin ja viikonloppuisin, jotta oli varaa maksaa siitä hänen haluamaa väljempää asumista. Valmistumiseen oli pakko ottaa palkatonta, jonka kustansin säästöilläni.

Kun valmistuin ja aloin saada parempaa palkkaa kuin hän, hän alkoi hankkia yhteisestä kassastamme autoja, veneen, moottoripyörän, matkailuauton, kitaroita jne jne.

Kukaan ei neuvonut minua, ettei se näin mene. Edellinen sukupolvi on kaikki olleet 50 vuotta naimisissa parikymppisestä asti, ja heillä kaikki on aina ollut yhteistä. Lisäksi miehet on kaikki tienanneet enemmän, niin on yleisesti pidetty että talot ja tavarat ja oikeastaan rahatkin on miesten.

Joo tämä on ihan järjestelmällistä.

Huima näitä tarinoita! 

Mutta totta tämä on. Kuten sanottua, nykyään olen ottanut selvää näistä asioista ja huomannut, että kun yritän kavereita, etenkin vähän nuorempia naisia, neuvoa, en kyllä montakaan kiitosta ole saanut. Ehkä jokusen, mutta yleisesti ottaen reaktio on, että vaikka sulla on käynyt huono tuuri, mun suhde on aivan eri asia, me katsos kun oikeasti rakastamme toisiamme. Meillä on kaikki yhteistä, se on tasa-arvoisen ja hyvän suhteen perusta.

Lisäksi monet tuntuvat jättävän raha-asiat miehen huomaan, missä myös naiset tarvitsisivat potkuja pyllylle ja tiedostamista, että nämä asiat eivät ole vaikeita, kun niihin vähän perehtyy. Ei ole niin, että mies ymmärtää niistä aina paremmin. Eivät ole mitään "miesten asioita".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kammottavaa taloudellista riistoa. Naisten pitää oikeasti herätä ja ymmärtää mihin avoliitossa ryhtyy. 

Aika moni asuu miehen kanssa ilmaiseksi ja saa autokyydit ilmaiseksi eli jos suhde päättyy mies voi lähettää laskun asumisesta ja taksina toimimisesta?

Siitähän tässä ei puhuttu. Mene pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kammottavaa taloudellista riistoa. Naisten pitää oikeasti herätä ja ymmärtää mihin avoliitossa ryhtyy. 

Aika moni asuu miehen kanssa ilmaiseksi ja saa autokyydit ilmaiseksi eli jos suhde päättyy mies voi lähettää laskun asumisesta ja taksina toimimisesta?

Kyllä, jos kuitit löytyy ynnä ostosopimus. Muutoin saa mies syyttää itseään samalla tavalla kuin nainen, joka toteaa tulleensa taloudellisesti hyväksikäytetyksi.

Veikkaan kuitenki, että apeen ex maksoi asumisesta enemmän jos laitettaisiin kulut rinnakkain.

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan kuitenki, että apeen ex maksoi asumisesta enemmän jos laitettaisiin kulut rinnakkain.

Veikkaapa vaan, ei muuta sitä, että yhdessä olon aikana exän omaisuus karttui enemmän kuin APn. Joten asiaan liittymätön kommentti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka tällainen asumisjärjestely olisikin suhteellisen reilusti järjestetty, eli asuntoa omistamaton maksaisi vain jonkilaista vuokraan rinnastettavaa kulukorvausta, niin todellisuudessa kyseessä on kaksi täysin erilaista asumismuotoa. Asunnon omistaja asuu omistusasunnossa ja toinen henkilö asuu käytännössä vuokralla. Vuosien saatossa tämä johtaa juuri ap:n kaltaiseen tilanteeseen, toisella on omaisuutta ja toisella ei.

Minusta jos tällainen järjestely on olemassa niin asumiskorvaus pitäisi olla reilusti vastaavaa asunnon vuokraa pienempi, jotta molemmilla olisi suhteellisen tasavertainen asema. Asuntoa omistamattoman toki kannattaa silloin säästää esim osakkeisiin tai hankkia sijoitusasunto, jotta omaisuus karttuisi samaa tahtia kuin omistusasujallakin.

Näinpä, mutta tässä keskustelussahan esitettiin myös sellainen outo vaatimus, että kun muutetaan toisen asuntoon ja laitetaan oma vuokralle, pitäisi oman asunnon vuokratuloista puolet hyvittää sille, jonka asuntoon muutetaan, koska on väärin, että toinen joutuu maksamaan omaa lainaansa ja toinen vaan saa vuokratuloja.

Tämä vasta hälyttävä ajatus olikin: siis jos muuttaa toisen asuntoon asumaan, se tarkoittaa, että omista muista vuokratuloista on jotain pääomavelkaa asunnon omistajalle. Lisäksi ainakin yksi kertoi myös tähän loukkuun menneensä. 

Siis korostaa ajatusta. että asunnon omistaja on taloudellisesti oikeutetumpi saamaan etuja kuin "vain vuokralla" asuva. Tähän kun lisää oman kokemukseni, eli sen, että mitään vuokralaisen etuja, kuten irtisanomisaika, ei ole, taloudellinen ylivoima toisen yli on todella suuri. 

Mä kannatan tätä vuokran puolitusta kun molemmat maksaa omistamastaan lainaa. Toisessa asutaan ja toisesta saatu vuokra puoliksi. Molemmat maksaa omansa kiinteät kulut ja juoksevat kulut puolitetaan. Tämän näen parhaana. Toki jos asumisen pysyvyyden näkee ongelmana, niin alivuokrasopimuksenhan voi tehdä vaikka vastikkeen summalle (tästähän ei vielä mene veroa).

Miksi toisesta saatu vuokra pantaisiin puoliksi? Se on pääoma TULOA. Jos ei myös palkat ja menot mene kaikki samaan yhteiseen pottiin, ei mene myöskään tämä tulo. Eikös yleensä kulujen jälkeen kumpikin saa tehdä tuloillaan mitä tykkää.

Ei olisi minusta reilua, että mies laittaisi omansa vuokralle ja tonnin kuussa taskuunsa, ja muuttaisi luokseni ilman kompensaatiota. Mielestäni yhdessä asumisen taloudellinen etu tulisi tulla molemmille, joten 500€/naama olisi kohtuullinen jako hyödystä.

No entäs jos mies olisi perinyt asunnon, joka olisi vuokralla, kuuluisiko tästä vuokratulosta puolet sulle? 

Ymmärtäkää nyt hyvät ihmiset, että se, mitä toinen on omaisuutta hankkinut ennen teidän kanssa yhteen muuttamista, ei muutu teidän pääomatuloksi sillä päätöksellä, että suostutaan muuttamaan teidän asuntoonne maksamaan puolet asumiskuluista.

Mielestäni kyllä, kun minun omaisuutta käyttämällä mies mahdollistaa itselleen vapauden laittaa omaisuutensa vuokralle. Jos asuisimme yhdessä omistetussa asunnossa tai yhdessä vuokralla tämä ei tietenkään pätisi.

Tilannetta ehkä valottaa tilanne kun naapurit rakastuu. Heillä on identtiset asunnot ja yhteen muutto olisi edessä. Toinen asunto laitetaan vuokralle ja toisessa asutaan. Onko reilua, että toinen saa 1000€ vuokraa ja toinen saa majoittaa toisen asunnossaan? Kun asumismukavuudessa ei ole eroa, niin molemmat varmasti haluaisivat sen ylimääräisen tonnin, tai jakaa sen, niin että molemmat hyötyvät yhteenmuutosta, ei vain toinen.

Mutta eikö lähtökohtana ole ollut aina se, että muuttaja maksaa asumisestaan asunnon omistajalle, jolloin hän ei enää nettoaisikaan tonnia kuussa.

Kyllä, mielestäni siis kohtuullinen summa olisi puolet siitä mitä tienaa vuokrana muuttamalla.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies ei auttanut yhtään mua valmistumaan ammattiin. Otin lainaa jolla maksoin myös meidän yhteistä elämää. Opiskelin töiden ohella iltaisin ja viikonloppuisin, jotta oli varaa maksaa siitä hänen haluamaa väljempää asumista. Valmistumiseen oli pakko ottaa palkatonta, jonka kustansin säästöilläni.

Kun valmistuin ja aloin saada parempaa palkkaa kuin hän, hän alkoi hankkia yhteisestä kassastamme autoja, veneen, moottoripyörän, matkailuauton, kitaroita jne jne.

Kukaan ei neuvonut minua, ettei se näin mene. Edellinen sukupolvi on kaikki olleet 50 vuotta naimisissa parikymppisestä asti, ja heillä kaikki on aina ollut yhteistä. Lisäksi miehet on kaikki tienanneet enemmän, niin on yleisesti pidetty että talot ja tavarat ja oikeastaan rahatkin on miesten.

Joo tämä on ihan järjestelmällistä.

Meillä samantapaiseen kuvioon liittyi myös jatkuva syyllistäminen siitä, että tienasin paremmin. Jos en halunnut ostaa jotain vetkutinta, mitä nyt oli mielessä, sain marttyyrimaisia jäkätyksiä siitä, että niin rouvahan se täällä kukkaronnyöreistä määrää, sinun mukaasihan tässä mennään, jne. Jotenkin sorruin tuntemaan huonoa omatuntoa ja vetkutin hankittiin.

Tai sitten se mentiin ostamaan osamaksulla ja sanottiin, että niin ethän sä halua maksaa mitään mulle tärkeää.

Kun sain pienen perinnön, oli se luonnollisesti yhteinen ja sen käyttö oli suunniteltu ennen perintöveron maksua, joka tuli yllätyksenä.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies ei auttanut yhtään mua valmistumaan ammattiin. Otin lainaa jolla maksoin myös meidän yhteistä elämää. Opiskelin töiden ohella iltaisin ja viikonloppuisin, jotta oli varaa maksaa siitä hänen haluamaa väljempää asumista. Valmistumiseen oli pakko ottaa palkatonta, jonka kustansin säästöilläni.

Kun valmistuin ja aloin saada parempaa palkkaa kuin hän, hän alkoi hankkia yhteisestä kassastamme autoja, veneen, moottoripyörän, matkailuauton, kitaroita jne jne.

Kukaan ei neuvonut minua, ettei se näin mene. Edellinen sukupolvi on kaikki olleet 50 vuotta naimisissa parikymppisestä asti, ja heillä kaikki on aina ollut yhteistä. Lisäksi miehet on kaikki tienanneet enemmän, niin on yleisesti pidetty että talot ja tavarat ja oikeastaan rahatkin on miesten.

Joo tämä on ihan järjestelmällistä.

Järkyttävää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli kun muutitte yhteen, sinulla ei ollut omistusasuntoa? Paljonko maksoit vuokraa ja muita asumiskuluja yksin asuessasi?

Ei ollut omaa. Vuokra suunnilleen sama kuin mitä maksoin sitten tuosta asunnosta miehelle (kaikki vastikkeet rahoitusvastikkeita myöten + muut juoksevat kulut molempien puolesta).

Olisitko saanut edes pankista lainaa? Se vaan on niin hassua, että pankista ei saa lainaa, vaikka lyhennykset olisivat pienemmät, kuin sen hetkiset vuokrat.

Vierailija kirjoitti:

Kammottavaa taloudellista riistoa. Naisten pitää oikeasti herätä ja ymmärtää mihin avoliitossa ryhtyy. 

Taloudellinen riisto = nainen ei maksa mitään.

Nainen ei mene töihin, ei halua mennä töihin = nainen ’mahdollistaa miehen uran’.

Siinä hieman käytännön realismia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mies ei auttanut yhtään mua valmistumaan ammattiin. Otin lainaa jolla maksoin myös meidän yhteistä elämää. Opiskelin töiden ohella iltaisin ja viikonloppuisin, jotta oli varaa maksaa siitä hänen haluamaa väljempää asumista. Valmistumiseen oli pakko ottaa palkatonta, jonka kustansin säästöilläni.

Kun valmistuin ja aloin saada parempaa palkkaa kuin hän, hän alkoi hankkia yhteisestä kassastamme autoja, veneen, moottoripyörän, matkailuauton, kitaroita jne jne.

Kukaan ei neuvonut minua, ettei se näin mene. Edellinen sukupolvi on kaikki olleet 50 vuotta naimisissa parikymppisestä asti, ja heillä kaikki on aina ollut yhteistä. Lisäksi miehet on kaikki tienanneet enemmän, niin on yleisesti pidetty että talot ja tavarat ja oikeastaan rahatkin on miesten.

Joo tämä on ihan järjestelmällistä.

Meillä samantapaiseen kuvioon liittyi myös jatkuva syyllistäminen siitä, että tienasin paremmin. Jos en halunnut ostaa jotain vetkutinta, mitä nyt oli mielessä, sain marttyyrimaisia jäkätyksiä siitä, että niin rouvahan se täällä kukkaronnyöreistä määrää, sinun mukaasihan tässä mennään, jne. Jotenkin sorruin tuntemaan huonoa omatuntoa ja vetkutin hankittiin.

Tai sitten se mentiin ostamaan osamaksulla ja sanottiin, että niin ethän sä halua maksaa mitään mulle tärkeää.

Kun sain pienen perinnön, oli se luonnollisesti yhteinen ja sen käyttö oli suunniteltu ennen perintöveron maksua, joka tuli yllätyksenä.

Ja lisäksi, kuten hyväksikäyttöön yleensäkin, näihin asioihin kyllä liittyy myös aimo annos häpeää. Kun itse aloin tiedostamaan, miten mua on vedätetty, kävin läpi kaikenlaista, kuten kieltämistä, eli yritin sulkea silmät koko jutulta ja selittää pontevammin itselleni, miten tämä on ihan ok.

Sitten kun ei enää onnistunut, nolotti koko juttu enemmän kuin harmitti. Harmituksen aika tuli vasta myöhemmin ja tämä ketju auttoi jäsentämään sitäkin, kiitos siitä!!

Vierailija kirjoitti:

Noin taloudellisessa mielessä muutenkin on absurdi keskustelu vuokratulot vs. lainanmaksu ihan sillä perusteella, että vuokratulosta menee ensin

- oma mahdollinen lainanlyhennys

- verot

- vastike (mahd. rahoitusvastikkeet=

- muut menot, mitä mahdollisesti vuokranantajalle tulee

 niin tuskin tässä vuokralla asuntoaan pitäjä mitään tonneja taskuunsa käärii ja olisi siten hurjasti paremmassa asemassa kuin nollakorolla lainojaan makseleva.

Joten sillä perusteella ei voi kyllä vaatia, että toinen maksaisi yhtään enempää kuin puolet asuinkustannuksista.

Esimerkki Maija ja Pekka: kuussa

Molemmilla palkka netto 3000€

Molemmat lyhentää lainaa 700€ (Molemmilla samanverran lainaa)

Molemmilla lainankulut ja korot 200€

Molemmat maksaa vastiketta 300€

Molemmilla juoksevat kulut (vakuutus+sähkö+netti+vesi jne) 200€

Pekka vuokraa asuntonsa ja saa 1000€ vuokraa (vero 150€)

Muutettuaan Maijalle Pekalle jää kuukaudessa käteen ennen juoksevia kuluja 1600€ asemasta 2450. Juoksevat kulut ei juuri kasva, joten Pekka antaa Maijalle 150€ kuussa.

Maijalle jää nyt kuussa juoksevien jälkeen 1550€

Ja Pekalle 2300€

Ei olisi mun mielestä reilua, kun molempien pääoma on sama, toisen käytetään molempien kotina ilman kompensaatiota ja toisen pääoman tuloista nauttii vain toinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikka tällainen asumisjärjestely olisikin suhteellisen reilusti järjestetty, eli asuntoa omistamaton maksaisi vain jonkilaista vuokraan rinnastettavaa kulukorvausta, niin todellisuudessa kyseessä on kaksi täysin erilaista asumismuotoa. Asunnon omistaja asuu omistusasunnossa ja toinen henkilö asuu käytännössä vuokralla. Vuosien saatossa tämä johtaa juuri ap:n kaltaiseen tilanteeseen, toisella on omaisuutta ja toisella ei.

Minusta jos tällainen järjestely on olemassa niin asumiskorvaus pitäisi olla reilusti vastaavaa asunnon vuokraa pienempi, jotta molemmilla olisi suhteellisen tasavertainen asema. Asuntoa omistamattoman toki kannattaa silloin säästää esim osakkeisiin tai hankkia sijoitusasunto, jotta omaisuus karttuisi samaa tahtia kuin omistusasujallakin.

Näinpä, mutta tässä keskustelussahan esitettiin myös sellainen outo vaatimus, että kun muutetaan toisen asuntoon ja laitetaan oma vuokralle, pitäisi oman asunnon vuokratuloista puolet hyvittää sille, jonka asuntoon muutetaan, koska on väärin, että toinen joutuu maksamaan omaa lainaansa ja toinen vaan saa vuokratuloja.

Tämä vasta hälyttävä ajatus olikin: siis jos muuttaa toisen asuntoon asumaan, se tarkoittaa, että omista muista vuokratuloista on jotain pääomavelkaa asunnon omistajalle. Lisäksi ainakin yksi kertoi myös tähän loukkuun menneensä. 

Siis korostaa ajatusta. että asunnon omistaja on taloudellisesti oikeutetumpi saamaan etuja kuin "vain vuokralla" asuva. Tähän kun lisää oman kokemukseni, eli sen, että mitään vuokralaisen etuja, kuten irtisanomisaika, ei ole, taloudellinen ylivoima toisen yli on todella suuri. 

Mä kannatan tätä vuokran puolitusta kun molemmat maksaa omistamastaan lainaa. Toisessa asutaan ja toisesta saatu vuokra puoliksi. Molemmat maksaa omansa kiinteät kulut ja juoksevat kulut puolitetaan. Tämän näen parhaana. Toki jos asumisen pysyvyyden näkee ongelmana, niin alivuokrasopimuksenhan voi tehdä vaikka vastikkeen summalle (tästähän ei vielä mene veroa).

Miksi toisesta saatu vuokra pantaisiin puoliksi? Se on pääoma TULOA. Jos ei myös palkat ja menot mene kaikki samaan yhteiseen pottiin, ei mene myöskään tämä tulo. Eikös yleensä kulujen jälkeen kumpikin saa tehdä tuloillaan mitä tykkää.

Ei olisi minusta reilua, että mies laittaisi omansa vuokralle ja tonnin kuussa taskuunsa, ja muuttaisi luokseni ilman kompensaatiota. Mielestäni yhdessä asumisen taloudellinen etu tulisi tulla molemmille, joten 500€/naama olisi kohtuullinen jako hyödystä.

No entäs jos mies olisi perinyt asunnon, joka olisi vuokralla, kuuluisiko tästä vuokratulosta puolet sulle? 

Ymmärtäkää nyt hyvät ihmiset, että se, mitä toinen on omaisuutta hankkinut ennen teidän kanssa yhteen muuttamista, ei muutu teidän pääomatuloksi sillä päätöksellä, että suostutaan muuttamaan teidän asuntoonne maksamaan puolet asumiskuluista.

Mielestäni kyllä, kun minun omaisuutta käyttämällä mies mahdollistaa itselleen vapauden laittaa omaisuutensa vuokralle. Jos asuisimme yhdessä omistetussa asunnossa tai yhdessä vuokralla tämä ei tietenkään pätisi.

Tilannetta ehkä valottaa tilanne kun naapurit rakastuu. Heillä on identtiset asunnot ja yhteen muutto olisi edessä. Toinen asunto laitetaan vuokralle ja toisessa asutaan. Onko reilua, että toinen saa 1000€ vuokraa ja toinen saa majoittaa toisen asunnossaan? Kun asumismukavuudessa ei ole eroa, niin molemmat varmasti haluaisivat sen ylimääräisen tonnin, tai jakaa sen, niin että molemmat hyötyvät yhteenmuutosta, ei vain toinen.

Mutta eikö lähtökohtana ole ollut aina se, että muuttaja maksaa asumisestaan asunnon omistajalle, jolloin hän ei enää nettoaisikaan tonnia kuussa.

Kyllä, mielestäni siis kohtuullinen summa olisi puolet siitä mitä tienaa vuokrana muuttamalla.

Ainoa oma oikea summa on max puolet markkinahintaisesta vuokrasta. Kuinka joku voi olla niin tyhmä että olettaa saavansa puolet asuntoonmuuttajan tuloista. Järkyttävää idiotismia, aivan oikein että oppilaitosten sisäänpääsyissäkin ryhdytään nyt kunnolla panostamaan matematiikkaan, tuollaisella vaihtoehtoisella logiikalla syntyy vain elämänkoululaisia kommenttipalstoille.

Ja sitä syyllistämistä tässä yrittää joku riistäjä nytkin harrastaa, ja harhauttaa keskustelua lillukanvarsilla ja asiaan liittymättömillä heitoilla. 

Vierailija kirjoitti:

Ja sitä syyllistämistä tässä yrittää joku riistäjä nytkin harrastaa, ja harhauttaa keskustelua lillukanvarsilla ja asiaan liittymättömillä heitoilla. 

Ei työssä käyvää naista pysty kovin helpolla riistämään ja muissa tapauksissa molemmat riistää toisiaan.

Vierailija kirjoitti:

Mun mies ei auttanut yhtään mua valmistumaan ammattiin. Otin lainaa jolla maksoin myös meidän yhteistä elämää. Opiskelin töiden ohella iltaisin ja viikonloppuisin, jotta oli varaa maksaa siitä hänen haluamaa väljempää asumista. Valmistumiseen oli pakko ottaa palkatonta, jonka kustansin säästöilläni.

Kun valmistuin ja aloin saada parempaa palkkaa kuin hän, hän alkoi hankkia yhteisestä kassastamme autoja, veneen, moottoripyörän, matkailuauton, kitaroita jne jne.

Kukaan ei neuvonut minua, ettei se näin mene. Edellinen sukupolvi on kaikki olleet 50 vuotta naimisissa parikymppisestä asti, ja heillä kaikki on aina ollut yhteistä. Lisäksi miehet on kaikki tienanneet enemmän, niin on yleisesti pidetty että talot ja tavarat ja oikeastaan rahatkin on miesten.

Joo tämä on ihan järjestelmällistä.

Minä otin myös palkatonta opiskeluiden takia, mutta en kyllä yhtään ajatellut, että miehen pitäisi opintokustannuksiin osallistua, kun ihan itse halusin lisäkoulutusta. Käytin säätöjäni yhteisiin menoihin. 

Siis eikö sulla yhtään oma järki laittanut hanttii noihin miehen ostoksiin? Ei kai tuollaista tarvitse neuvomalla neuvoa.