Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Maksoin monta vuotta satoja euroja /kk miehen yksin omistaman asunnon kuluja, nyt sitten tyhjin käsin
31.07.2021 |
Muut ikätoverini alkavat olla velattomia asuntojensa kanssa, itselläni ei ole mitään. Sentään otin nyt tuumaustauon ja lopetin tuon miehen asunnon kulujen makselemisen, mutta siihen meni useita kymmeniä tuhansia kun olisin voinut maksella omaanikin. Ei ole provo, olin vain kaikesta päätellen tyhmä.
Nyt pitäisi miettiä miten tästä eteenpäin - miten itse toimisit? Ikää 45.
Kommentit (755)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hymyilevä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Simppeliä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totuus kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä täällä porukka näyttää aika vahvaa rautalankaa tarvitsevan. Kysytäänpä asia hieman toisin.
Vaihtoehdot ovat
a) laitat joka kk säästöön 1100 e
b) laitat joka kk välttämättömiin tarpeisiin 900 e
Jos sinä nyt pääsisit valitsemaan, kumpi olisit mieluummin , a vai b?
Mua nauratti tämä, etenkin, kun a-tyypit on käyneet alapeukuttamassa. Tässä on se yksinkertaisuudessaan, mikä mättää näissä, jotka vaativat, että koska he maksavat asunnon lainan, pitää toisen kustantaa kaikki muu.
He laittavat säästöön, toiset laittavat, vaikka kuinka ehkä eurollisesti vähemmän, rahansa asumisen välttämättömiin menoihin, joista ei jää mitään viivan alle.
Ja tätä ollaan vaatimassa toiselta vuosikausiksi! Otetaan nyt huomioon sekin, että tällä hetkellä lainojen korot on nollassa. Eli jos toinen laittaa tuon 900 e teidän elämään, se on suoraan 900 e sinun säästöihisi = kämppäsi lainaan.
Tämä on muuten ihan totta! Enpä tuota tullut minäkään ajatelleeksi...Siis periaatteessa, jokainen satanen, jonka toinen maksaa, on rahaa sinne lainaan. Nimittäin jos yksin asuisi, maksettava se olisi kuitenkin niin laina kuin muu eläminen.
Minun oppirahat tuli myös siitä, että mies ei todellakaan laittanut suoraan lainaan niitä rahoja, jotka minä kämppään toin, vaan pisti muuten menemään kaikkeen itselleen mukavaan. Eli mä maksoin meidän elämisen, mies lyhensi lainaansa suunnitelman mukaan, pitkä laina pienellä kk-maksulla ja osteli paremmalla palkalla + mun kustantamalla peruselämällä itselleen kalliita juttuja, mm. matkoja jne jonne mulla ei ollut varaa llähteä mukaan.
Nyt kun katson sitä, totta kai ihmettelen, miten hvetin uuno sitä saattoi olla. Mutta nuorena on, ikävä kyllä. Toiste en ole langennut!
Eihän miehesi laina tai sen suuruus kuulunut sinulle hittoakaan. Sinä maksoit asumisestasi vuokraa. Mies saa käyttää sen rahan tasan tarkkaan ihan miten huvittaa.
Mutta jos miehen asuntoon muuttavalla naisella olisi oma asunto vuokralla, hänen vuokratulonsa pitäisi kuitenkin hyödyntää miehen lainan maksuun? Näinhän se logiikka on täällä mennyt.
Ne voi hyödyntää ihan mihin huvittaa. Miehelle maksetaan kuitenkin vuokraa asumisesta. Sinä siis sekä saat että maksat vuokraa. Simppeliä.
Ei, ei makseta. Lainmukaan avopuoliso ei ole vuokralainen.
Jos mies haluaa vuokralaisen, se on sitten selkeästi ilmaistava, vuokrasopimus tehtävä ja toteutettava kaikki vuokranantajan velvollisuudet.
Ja kannattaa muistaa, mitä muuta voi sitten vuokralaiselta vaatia. Esim. seksin vaatiminen saattaa johtaa raastupaan.
Se nyt on ihan sama miksi sitä kutsutaan, vuokraksi vaiko joksikin muuksi. Jos ajatus on että pienellä hymyllä pääsee loisimaan toisen kämppään niin good luck. Parempi sitten vaikka laskuttaa hymystään tuntitöinä.
Ei ole. Juridisesti avopuolison ja vuokralaisen asema on aivan toinen. Ja kun erotilanteessa ollaan, vain tällä on merkitystä.
Jos päästää jonkun kämppäänsä hymyllä loisimaan, maksaa siitä. Ei se ole hymyilijän tyhmyyttä, vaan päästäjän.
Aivan kuten vastaavasti se, että suostuu kartuttamaan toisen omaisuutta omilla tuloillaan, on omaa tyhmyyttä.
Näin se vain on, vaikka keksisit vielä kolmannen termin lainaloisimiselle.
Omaa tyhmyyttä tavallaan, mutta sanotaanko nyt kuitenkin vähän lievemmin niin, että tiedostamattomuutta omista oikeuksista. Se, että toinen on paljon itseä varakkaampi ja perinyt paljon rahaa, voi olla outo tilanne, kun lähipiirissä kaikki tienaavat ja omistavat lähes yhtä paljon. Ei kukaan osannut minua neuvoa siinä tilanteessa yhtään sen paremmin. Ihan tosi huonoja neuvoja sain muiltakin. Joidenkin mielestä minun olisi pitänyt maksaa miehelle vielä paljon enemmän, ja jopa perheterapeutti ehdotti, että jäisin raskaus- ja imetysajalta velkaa miehelle, ja maksaisin ne sitten myöhemmin. Voitteko kuvitella!!!
😳😳😳
Joo, terveisiä vain Laakson perheterapian perheterapeuteille! Sen myötä kaikki meni ihan katastrofiksi. Tapaamisissa neuvoteltiin mm. siitä, saako mies ryypätä viikossa 3 vai 4 kertaa. Tantat olivat miehen puolella, että 4 kertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hymyilevä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Simppeliä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totuus kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä täällä porukka näyttää aika vahvaa rautalankaa tarvitsevan. Kysytäänpä asia hieman toisin.
Vaihtoehdot ovat
a) laitat joka kk säästöön 1100 e
b) laitat joka kk välttämättömiin tarpeisiin 900 e
Jos sinä nyt pääsisit valitsemaan, kumpi olisit mieluummin , a vai b?
Mua nauratti tämä, etenkin, kun a-tyypit on käyneet alapeukuttamassa. Tässä on se yksinkertaisuudessaan, mikä mättää näissä, jotka vaativat, että koska he maksavat asunnon lainan, pitää toisen kustantaa kaikki muu.
He laittavat säästöön, toiset laittavat, vaikka kuinka ehkä eurollisesti vähemmän, rahansa asumisen välttämättömiin menoihin, joista ei jää mitään viivan alle.
Ja tätä ollaan vaatimassa toiselta vuosikausiksi! Otetaan nyt huomioon sekin, että tällä hetkellä lainojen korot on nollassa. Eli jos toinen laittaa tuon 900 e teidän elämään, se on suoraan 900 e sinun säästöihisi = kämppäsi lainaan.
Tämä on muuten ihan totta! Enpä tuota tullut minäkään ajatelleeksi...Siis periaatteessa, jokainen satanen, jonka toinen maksaa, on rahaa sinne lainaan. Nimittäin jos yksin asuisi, maksettava se olisi kuitenkin niin laina kuin muu eläminen.
Minun oppirahat tuli myös siitä, että mies ei todellakaan laittanut suoraan lainaan niitä rahoja, jotka minä kämppään toin, vaan pisti muuten menemään kaikkeen itselleen mukavaan. Eli mä maksoin meidän elämisen, mies lyhensi lainaansa suunnitelman mukaan, pitkä laina pienellä kk-maksulla ja osteli paremmalla palkalla + mun kustantamalla peruselämällä itselleen kalliita juttuja, mm. matkoja jne jonne mulla ei ollut varaa llähteä mukaan.
Nyt kun katson sitä, totta kai ihmettelen, miten hvetin uuno sitä saattoi olla. Mutta nuorena on, ikävä kyllä. Toiste en ole langennut!
Eihän miehesi laina tai sen suuruus kuulunut sinulle hittoakaan. Sinä maksoit asumisestasi vuokraa. Mies saa käyttää sen rahan tasan tarkkaan ihan miten huvittaa.
Mutta jos miehen asuntoon muuttavalla naisella olisi oma asunto vuokralla, hänen vuokratulonsa pitäisi kuitenkin hyödyntää miehen lainan maksuun? Näinhän se logiikka on täällä mennyt.
Ne voi hyödyntää ihan mihin huvittaa. Miehelle maksetaan kuitenkin vuokraa asumisesta. Sinä siis sekä saat että maksat vuokraa. Simppeliä.
Ei, ei makseta. Lainmukaan avopuoliso ei ole vuokralainen.
Jos mies haluaa vuokralaisen, se on sitten selkeästi ilmaistava, vuokrasopimus tehtävä ja toteutettava kaikki vuokranantajan velvollisuudet.
Ja kannattaa muistaa, mitä muuta voi sitten vuokralaiselta vaatia. Esim. seksin vaatiminen saattaa johtaa raastupaan.
Se nyt on ihan sama miksi sitä kutsutaan, vuokraksi vaiko joksikin muuksi. Jos ajatus on että pienellä hymyllä pääsee loisimaan toisen kämppään niin good luck. Parempi sitten vaikka laskuttaa hymystään tuntitöinä.
Ei ole. Juridisesti avopuolison ja vuokralaisen asema on aivan toinen. Ja kun erotilanteessa ollaan, vain tällä on merkitystä.
Jos päästää jonkun kämppäänsä hymyllä loisimaan, maksaa siitä. Ei se ole hymyilijän tyhmyyttä, vaan päästäjän.
Aivan kuten vastaavasti se, että suostuu kartuttamaan toisen omaisuutta omilla tuloillaan, on omaa tyhmyyttä.
Näin se vain on, vaikka keksisit vielä kolmannen termin lainaloisimiselle.
Omaa tyhmyyttä tavallaan, mutta sanotaanko nyt kuitenkin vähän lievemmin niin, että tiedostamattomuutta omista oikeuksista. Se, että toinen on paljon itseä varakkaampi ja perinyt paljon rahaa, voi olla outo tilanne, kun lähipiirissä kaikki tienaavat ja omistavat lähes yhtä paljon. Ei kukaan osannut minua neuvoa siinä tilanteessa yhtään sen paremmin. Ihan tosi huonoja neuvoja sain muiltakin. Joidenkin mielestä minun olisi pitänyt maksaa miehelle vielä paljon enemmän, ja jopa perheterapeutti ehdotti, että jäisin raskaus- ja imetysajalta velkaa miehelle, ja maksaisin ne sitten myöhemmin. Voitteko kuvitella!!!
😳😳😳
Joo, terveisiä vain Laakson perheterapian perheterapeuteille! Sen myötä kaikki meni ihan katastrofiksi. Tapaamisissa neuvoteltiin mm. siitä, saako mies ryypätä viikossa 3 vai 4 kertaa. Tantat olivat miehen puolella, että 4 kertaa.
Tämä on niin käsittämätön juttu että härskimmästä en ole hetkeen kuullut. Uskon siis kyllä, kaikki sympatia sinulle! Ei ole nainen vieläkään tasaveroinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä tapauksia on kyllä molemmin puolin, ei tämä mikään sukupuoliasia ole. AP nyt sattui olemaan nainen.
Ei siltä, että toinen on itsekäs ja toimii hyväksikäyttäen suhteessa oikein voi muutoin suojautua kuin pyrkimällä tekemään mahdollisimman selkeät sopimukset yhteisestä rahankäytöstä, kuka maksaa mitä, jne.
Ja jos toinen ei näitä noudata, pitää varmaan kai ymmärtää, että lopulta kysymys on siitä, että toinen ei sinua kunnioita, ei sinua eikä sinun rajojasi (ja rahojasi).
Nuoruuden oppirahat on tullut itsekin maksettua, hetken harmitti, mutta enemmän tietysti kuin raha se ymmärrys, että toinen ei ollutkaan tunteillaan mukana kuten kuvittelin.
Kyllä tämä vaan on sukupuoliasia. Yleensä se on juurikin nainen, joka muuttaa miehen omistamaan asuntoon. Mies on rikkaampi sukupuoli, omistaa jo valmiiksi, tienaa paremmin. Nainen on se, joka raskauden ja imetyksen aikana ei voi tienata ja on silloin haavoittuvaisessa asemassa monin tavoin, Monet miehet käyttävät tätä härskisti hyväkseen. Toki voi olla mieskin se alistettu, mutta maailman sivu se on yleensä ollut juuri nainen. Siksi meillä on mm. turvakodit ja sosiaaliturva, auta armias jos niitä ei olisi. Meillä olisi kodittomia äitejä lapsineen asumassa kaduilla.
Outoa, sain palkkaa koko raskauden ajan ja 100 päivän ajan äitiyspäivärahan sijaan palkkaa. Miten sitä voikaan olla haavoittuvassa asemassa ja alistettu, kun taloudellisesti mikään ei muutu.
Niin, hyvä sinulle toki.
Minut irtisanottiin tultuani raskaaksi. Sain vielä määräaikaisuuden äitiysloman loppuun.
Kaikki työnantajat eivät myöskään maksa palkkaa edes sitä kolmea ensimmäistä äitiyslomakuukautta, mutta eivät muutkaan maksa koko äitiyslomaa. Ehkä sinun työpaikkasi onkin Porvoossa.
Äitiysloma päättyy kun lapsi on jotain 10 kk, harva vie niin pientä päiväkotiin. Moni on imetyksessä vielä, ja harva kävelee. Vanhempainvapaasta ei tietysti makseta palkkaa.
Vierailija kirjoitti:
Siis asutteko vielä yhdessä? Asuntoon voi olla vaikea päästä enää kiinni, jos nyt vasta alat säästämään. Olisiko jokin sijoittaminen rahastoihin vaihtoehto? Asossa menot on pienemmät kuin vuokralla ja saisit siihen varmasti lainan, joka myös säästäisi pääomaa sinulle. Oppirahoja, kuten jo sanottu.
En suosittele Asoa. Saa asua, mutta maksaa " vuokraa" ja on rahaa kiinni siinä asumisessa. Oma kannattaa osta ,jos pystyy ja sopivalta paikalta, niin arvokin nousee
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tällainen asumisjärjestely olisikin suhteellisen reilusti järjestetty, eli asuntoa omistamaton maksaisi vain jonkilaista vuokraan rinnastettavaa kulukorvausta, niin todellisuudessa kyseessä on kaksi täysin erilaista asumismuotoa. Asunnon omistaja asuu omistusasunnossa ja toinen henkilö asuu käytännössä vuokralla. Vuosien saatossa tämä johtaa juuri ap:n kaltaiseen tilanteeseen, toisella on omaisuutta ja toisella ei.
Minusta jos tällainen järjestely on olemassa niin asumiskorvaus pitäisi olla reilusti vastaavaa asunnon vuokraa pienempi, jotta molemmilla olisi suhteellisen tasavertainen asema. Asuntoa omistamattoman toki kannattaa silloin säästää esim osakkeisiin tai hankkia sijoitusasunto, jotta omaisuus karttuisi samaa tahtia kuin omistusasujallakin.
Näinpä, mutta tässä keskustelussahan esitettiin myös sellainen outo vaatimus, että kun muutetaan toisen asuntoon ja laitetaan oma vuokralle, pitäisi oman asunnon vuokratuloista puolet hyvittää sille, jonka asuntoon muutetaan, koska on väärin, että toinen joutuu maksamaan omaa lainaansa ja toinen vaan saa vuokratuloja.
Tämä vasta hälyttävä ajatus olikin: siis jos muuttaa toisen asuntoon asumaan, se tarkoittaa, että omista muista vuokratuloista on jotain pääomavelkaa asunnon omistajalle. Lisäksi ainakin yksi kertoi myös tähän loukkuun menneensä.
Siis korostaa ajatusta. että asunnon omistaja on taloudellisesti oikeutetumpi saamaan etuja kuin "vain vuokralla" asuva. Tähän kun lisää oman kokemukseni, eli sen, että mitään vuokralaisen etuja, kuten irtisanomisaika, ei ole, taloudellinen ylivoima toisen yli on todella suuri.
Mä kannatan tätä vuokran puolitusta kun molemmat maksaa omistamastaan lainaa. Toisessa asutaan ja toisesta saatu vuokra puoliksi. Molemmat maksaa omansa kiinteät kulut ja juoksevat kulut puolitetaan. Tämän näen parhaana. Toki jos asumisen pysyvyyden näkee ongelmana, niin alivuokrasopimuksenhan voi tehdä vaikka vastikkeen summalle (tästähän ei vielä mene veroa).
Miksi toisesta saatu vuokra pantaisiin puoliksi? Se on pääoma TULOA. Jos ei myös palkat ja menot mene kaikki samaan yhteiseen pottiin, ei mene myöskään tämä tulo. Eikös yleensä kulujen jälkeen kumpikin saa tehdä tuloillaan mitä tykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näitä tapauksia on kyllä molemmin puolin, ei tämä mikään sukupuoliasia ole. AP nyt sattui olemaan nainen.
Ei siltä, että toinen on itsekäs ja toimii hyväksikäyttäen suhteessa oikein voi muutoin suojautua kuin pyrkimällä tekemään mahdollisimman selkeät sopimukset yhteisestä rahankäytöstä, kuka maksaa mitä, jne.
Ja jos toinen ei näitä noudata, pitää varmaan kai ymmärtää, että lopulta kysymys on siitä, että toinen ei sinua kunnioita, ei sinua eikä sinun rajojasi (ja rahojasi).
Nuoruuden oppirahat on tullut itsekin maksettua, hetken harmitti, mutta enemmän tietysti kuin raha se ymmärrys, että toinen ei ollutkaan tunteillaan mukana kuten kuvittelin.
Kyllä tämä vaan on sukupuoliasia. Yleensä se on juurikin nainen, joka muuttaa miehen omistamaan asuntoon. Mies on rikkaampi sukupuoli, omistaa jo valmiiksi, tienaa paremmin. Nainen on se, joka raskauden ja imetyksen aikana ei voi tienata ja on silloin haavoittuvaisessa asemassa monin tavoin, Monet miehet käyttävät tätä härskisti hyväkseen. Toki voi olla mieskin se alistettu, mutta maailman sivu se on yleensä ollut juuri nainen. Siksi meillä on mm. turvakodit ja sosiaaliturva, auta armias jos niitä ei olisi. Meillä olisi kodittomia äitejä lapsineen asumassa kaduilla.
Outoa, sain palkkaa koko raskauden ajan ja 100 päivän ajan äitiyspäivärahan sijaan palkkaa. Miten sitä voikaan olla haavoittuvassa asemassa ja alistettu, kun taloudellisesti mikään ei muutu.
No minulla oli ollut pätkätöitä ja määräaikainen pesti, sellainen ala kyseessä, että vakitöistä sai vain haaveilla. Raskauden takia en saanut enää uutta pestiä. Mies itse ehdotti lapsentekoa, itse olisin halunnut ensin vakityön, mutta sellaista ei ollut edes näköpiirissä ja iän puolesta lapsen tekoa ei voinut enää lykätäkään. Meillä oli miehen kanssa sama koulutus ja tutkinto, tai minä olin itse asiassa vielä vähän pidemmälle kouluttautunut. Minulla ei ollut omaisuutta kertynyt, ja olin aiemmin asunut vuokralla ja oli paljon opintovelkaa, mutta mies oli velaton ja perinyt suuren omaisuuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tällainen asumisjärjestely olisikin suhteellisen reilusti järjestetty, eli asuntoa omistamaton maksaisi vain jonkilaista vuokraan rinnastettavaa kulukorvausta, niin todellisuudessa kyseessä on kaksi täysin erilaista asumismuotoa. Asunnon omistaja asuu omistusasunnossa ja toinen henkilö asuu käytännössä vuokralla. Vuosien saatossa tämä johtaa juuri ap:n kaltaiseen tilanteeseen, toisella on omaisuutta ja toisella ei.
Minusta jos tällainen järjestely on olemassa niin asumiskorvaus pitäisi olla reilusti vastaavaa asunnon vuokraa pienempi, jotta molemmilla olisi suhteellisen tasavertainen asema. Asuntoa omistamattoman toki kannattaa silloin säästää esim osakkeisiin tai hankkia sijoitusasunto, jotta omaisuus karttuisi samaa tahtia kuin omistusasujallakin.
Näinpä, mutta tässä keskustelussahan esitettiin myös sellainen outo vaatimus, että kun muutetaan toisen asuntoon ja laitetaan oma vuokralle, pitäisi oman asunnon vuokratuloista puolet hyvittää sille, jonka asuntoon muutetaan, koska on väärin, että toinen joutuu maksamaan omaa lainaansa ja toinen vaan saa vuokratuloja.
Tämä vasta hälyttävä ajatus olikin: siis jos muuttaa toisen asuntoon asumaan, se tarkoittaa, että omista muista vuokratuloista on jotain pääomavelkaa asunnon omistajalle. Lisäksi ainakin yksi kertoi myös tähän loukkuun menneensä.
Siis korostaa ajatusta. että asunnon omistaja on taloudellisesti oikeutetumpi saamaan etuja kuin "vain vuokralla" asuva. Tähän kun lisää oman kokemukseni, eli sen, että mitään vuokralaisen etuja, kuten irtisanomisaika, ei ole, taloudellinen ylivoima toisen yli on todella suuri.
Mä kannatan tätä vuokran puolitusta kun molemmat maksaa omistamastaan lainaa. Toisessa asutaan ja toisesta saatu vuokra puoliksi. Molemmat maksaa omansa kiinteät kulut ja juoksevat kulut puolitetaan. Tämän näen parhaana. Toki jos asumisen pysyvyyden näkee ongelmana, niin alivuokrasopimuksenhan voi tehdä vaikka vastikkeen summalle (tästähän ei vielä mene veroa).
Miksi toisesta saatu vuokra pantaisiin puoliksi? Se on pääoma TULOA. Jos ei myös palkat ja menot mene kaikki samaan yhteiseen pottiin, ei mene myöskään tämä tulo. Eikös yleensä kulujen jälkeen kumpikin saa tehdä tuloillaan mitä tykkää.
Ei olisi minusta reilua, että mies laittaisi omansa vuokralle ja tonnin kuussa taskuunsa, ja muuttaisi luokseni ilman kompensaatiota. Mielestäni yhdessä asumisen taloudellinen etu tulisi tulla molemmille, joten 500€/naama olisi kohtuullinen jako hyödystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moniko mies suostuisi maksamaan ylimääräistä asumaan vuosikausia asunnossa, jonka nainen on ostanut vain itselleen eikä antaisi lupaa lunastaa siitä puolikasta/omaa osuutta?
AIVAN. Siitä nousisi äkkiä äläkkä. Itse tuota miehet ovat tehneet maailman sivu.
Minä ainakin suostuisin. Jäisin tässä ihan kipeästi voitolle verrattuna siihen, että maksaisin kallista vuokraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tällainen asumisjärjestely olisikin suhteellisen reilusti järjestetty, eli asuntoa omistamaton maksaisi vain jonkilaista vuokraan rinnastettavaa kulukorvausta, niin todellisuudessa kyseessä on kaksi täysin erilaista asumismuotoa. Asunnon omistaja asuu omistusasunnossa ja toinen henkilö asuu käytännössä vuokralla. Vuosien saatossa tämä johtaa juuri ap:n kaltaiseen tilanteeseen, toisella on omaisuutta ja toisella ei.
Minusta jos tällainen järjestely on olemassa niin asumiskorvaus pitäisi olla reilusti vastaavaa asunnon vuokraa pienempi, jotta molemmilla olisi suhteellisen tasavertainen asema. Asuntoa omistamattoman toki kannattaa silloin säästää esim osakkeisiin tai hankkia sijoitusasunto, jotta omaisuus karttuisi samaa tahtia kuin omistusasujallakin.
Näinpä, mutta tässä keskustelussahan esitettiin myös sellainen outo vaatimus, että kun muutetaan toisen asuntoon ja laitetaan oma vuokralle, pitäisi oman asunnon vuokratuloista puolet hyvittää sille, jonka asuntoon muutetaan, koska on väärin, että toinen joutuu maksamaan omaa lainaansa ja toinen vaan saa vuokratuloja.
Tämä vasta hälyttävä ajatus olikin: siis jos muuttaa toisen asuntoon asumaan, se tarkoittaa, että omista muista vuokratuloista on jotain pääomavelkaa asunnon omistajalle. Lisäksi ainakin yksi kertoi myös tähän loukkuun menneensä.
Siis korostaa ajatusta. että asunnon omistaja on taloudellisesti oikeutetumpi saamaan etuja kuin "vain vuokralla" asuva. Tähän kun lisää oman kokemukseni, eli sen, että mitään vuokralaisen etuja, kuten irtisanomisaika, ei ole, taloudellinen ylivoima toisen yli on todella suuri.
Mä kannatan tätä vuokran puolitusta kun molemmat maksaa omistamastaan lainaa. Toisessa asutaan ja toisesta saatu vuokra puoliksi. Molemmat maksaa omansa kiinteät kulut ja juoksevat kulut puolitetaan. Tämän näen parhaana. Toki jos asumisen pysyvyyden näkee ongelmana, niin alivuokrasopimuksenhan voi tehdä vaikka vastikkeen summalle (tästähän ei vielä mene veroa).
Miksi tälläinen kikkailu? Vuokralle menevä asunto on toisen omaisuutta, jonka hän on hankkinut ennen yhteen muuttamista. Se, mitä hän tekee tällä omaisuudellaan, myykö vai laittaako vuokralle + siitä tulevat tulot on aivan hänen oma asiansa, johon toisella ei ole oikeutta.
On erittäin kummallinen ajatus, että on jotain toiselle sen vuoksi velkaa, että päätetään asua toisen omistamassa asunnossa.
Jos et halua jakaa asuntoasi toisen kanssa ilman vuokrasopimusta ja ylimääräistä korvausta, ota vuokralainen. Älä avopuolisoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tällainen asumisjärjestely olisikin suhteellisen reilusti järjestetty, eli asuntoa omistamaton maksaisi vain jonkilaista vuokraan rinnastettavaa kulukorvausta, niin todellisuudessa kyseessä on kaksi täysin erilaista asumismuotoa. Asunnon omistaja asuu omistusasunnossa ja toinen henkilö asuu käytännössä vuokralla. Vuosien saatossa tämä johtaa juuri ap:n kaltaiseen tilanteeseen, toisella on omaisuutta ja toisella ei.
Minusta jos tällainen järjestely on olemassa niin asumiskorvaus pitäisi olla reilusti vastaavaa asunnon vuokraa pienempi, jotta molemmilla olisi suhteellisen tasavertainen asema. Asuntoa omistamattoman toki kannattaa silloin säästää esim osakkeisiin tai hankkia sijoitusasunto, jotta omaisuus karttuisi samaa tahtia kuin omistusasujallakin.
Näinpä, mutta tässä keskustelussahan esitettiin myös sellainen outo vaatimus, että kun muutetaan toisen asuntoon ja laitetaan oma vuokralle, pitäisi oman asunnon vuokratuloista puolet hyvittää sille, jonka asuntoon muutetaan, koska on väärin, että toinen joutuu maksamaan omaa lainaansa ja toinen vaan saa vuokratuloja.
Tämä vasta hälyttävä ajatus olikin: siis jos muuttaa toisen asuntoon asumaan, se tarkoittaa, että omista muista vuokratuloista on jotain pääomavelkaa asunnon omistajalle. Lisäksi ainakin yksi kertoi myös tähän loukkuun menneensä.
Siis korostaa ajatusta. että asunnon omistaja on taloudellisesti oikeutetumpi saamaan etuja kuin "vain vuokralla" asuva. Tähän kun lisää oman kokemukseni, eli sen, että mitään vuokralaisen etuja, kuten irtisanomisaika, ei ole, taloudellinen ylivoima toisen yli on todella suuri.
Mä kannatan tätä vuokran puolitusta kun molemmat maksaa omistamastaan lainaa. Toisessa asutaan ja toisesta saatu vuokra puoliksi. Molemmat maksaa omansa kiinteät kulut ja juoksevat kulut puolitetaan. Tämän näen parhaana. Toki jos asumisen pysyvyyden näkee ongelmana, niin alivuokrasopimuksenhan voi tehdä vaikka vastikkeen summalle (tästähän ei vielä mene veroa).
Miksi toisesta saatu vuokra pantaisiin puoliksi? Se on pääoma TULOA. Jos ei myös palkat ja menot mene kaikki samaan yhteiseen pottiin, ei mene myöskään tämä tulo. Eikös yleensä kulujen jälkeen kumpikin saa tehdä tuloillaan mitä tykkää.
Ei olisi minusta reilua, että mies laittaisi omansa vuokralle ja tonnin kuussa taskuunsa, ja muuttaisi luokseni ilman kompensaatiota. Mielestäni yhdessä asumisen taloudellinen etu tulisi tulla molemmille, joten 500€/naama olisi kohtuullinen jako hyödystä.
Sinulle tulisi taloudellista hyötyä sillä, että joku tulisi jakamaan asuin- ja elinkustannuksesi. Sama hyöty mikä hänelle tulisi. Molemmat maksaisitte ne puoliksi, ja teillä olisi lisäksi kummallakin oma omaisuus ja omat tulot.
Sekoitat nyt tähän osan hänen tuloistaan, koska ne tulevat sijoituksista, jotka nyt vain sattuvat olemaan kiinni rakennuksessa. Jos ne olisivat rahastossa, haluaisitko silloinkin niistä puolet? Millä oikeudella?
Jos tämä on vaikea hahmottaa, niin menkää yhdessä vuokralle, ja laittakaa kumpikin asuntonne vuokralle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tällainen asumisjärjestely olisikin suhteellisen reilusti järjestetty, eli asuntoa omistamaton maksaisi vain jonkilaista vuokraan rinnastettavaa kulukorvausta, niin todellisuudessa kyseessä on kaksi täysin erilaista asumismuotoa. Asunnon omistaja asuu omistusasunnossa ja toinen henkilö asuu käytännössä vuokralla. Vuosien saatossa tämä johtaa juuri ap:n kaltaiseen tilanteeseen, toisella on omaisuutta ja toisella ei.
Minusta jos tällainen järjestely on olemassa niin asumiskorvaus pitäisi olla reilusti vastaavaa asunnon vuokraa pienempi, jotta molemmilla olisi suhteellisen tasavertainen asema. Asuntoa omistamattoman toki kannattaa silloin säästää esim osakkeisiin tai hankkia sijoitusasunto, jotta omaisuus karttuisi samaa tahtia kuin omistusasujallakin.
Näinpä, mutta tässä keskustelussahan esitettiin myös sellainen outo vaatimus, että kun muutetaan toisen asuntoon ja laitetaan oma vuokralle, pitäisi oman asunnon vuokratuloista puolet hyvittää sille, jonka asuntoon muutetaan, koska on väärin, että toinen joutuu maksamaan omaa lainaansa ja toinen vaan saa vuokratuloja.
Tämä vasta hälyttävä ajatus olikin: siis jos muuttaa toisen asuntoon asumaan, se tarkoittaa, että omista muista vuokratuloista on jotain pääomavelkaa asunnon omistajalle. Lisäksi ainakin yksi kertoi myös tähän loukkuun menneensä.
Siis korostaa ajatusta. että asunnon omistaja on taloudellisesti oikeutetumpi saamaan etuja kuin "vain vuokralla" asuva. Tähän kun lisää oman kokemukseni, eli sen, että mitään vuokralaisen etuja, kuten irtisanomisaika, ei ole, taloudellinen ylivoima toisen yli on todella suuri.
Mä kannatan tätä vuokran puolitusta kun molemmat maksaa omistamastaan lainaa. Toisessa asutaan ja toisesta saatu vuokra puoliksi. Molemmat maksaa omansa kiinteät kulut ja juoksevat kulut puolitetaan. Tämän näen parhaana. Toki jos asumisen pysyvyyden näkee ongelmana, niin alivuokrasopimuksenhan voi tehdä vaikka vastikkeen summalle (tästähän ei vielä mene veroa).
Miksi toisesta saatu vuokra pantaisiin puoliksi? Se on pääoma TULOA. Jos ei myös palkat ja menot mene kaikki samaan yhteiseen pottiin, ei mene myöskään tämä tulo. Eikös yleensä kulujen jälkeen kumpikin saa tehdä tuloillaan mitä tykkää.
Ei olisi minusta reilua, että mies laittaisi omansa vuokralle ja tonnin kuussa taskuunsa, ja muuttaisi luokseni ilman kompensaatiota. Mielestäni yhdessä asumisen taloudellinen etu tulisi tulla molemmille, joten 500€/naama olisi kohtuullinen jako hyödystä.
No entäs jos mies olisi perinyt asunnon, joka olisi vuokralla, kuuluisiko tästä vuokratulosta puolet sulle?
Ymmärtäkää nyt hyvät ihmiset, että se, mitä toinen on omaisuutta hankkinut ennen teidän kanssa yhteen muuttamista, ei muutu teidän pääomatuloksi sillä päätöksellä, että suostutaan muuttamaan teidän asuntoonne maksamaan puolet asumiskuluista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hymyilevä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Simppeliä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totuus kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä täällä porukka näyttää aika vahvaa rautalankaa tarvitsevan. Kysytäänpä asia hieman toisin.
Vaihtoehdot ovat
a) laitat joka kk säästöön 1100 e
b) laitat joka kk välttämättömiin tarpeisiin 900 e
Jos sinä nyt pääsisit valitsemaan, kumpi olisit mieluummin , a vai b?
Mua nauratti tämä, etenkin, kun a-tyypit on käyneet alapeukuttamassa. Tässä on se yksinkertaisuudessaan, mikä mättää näissä, jotka vaativat, että koska he maksavat asunnon lainan, pitää toisen kustantaa kaikki muu.
He laittavat säästöön, toiset laittavat, vaikka kuinka ehkä eurollisesti vähemmän, rahansa asumisen välttämättömiin menoihin, joista ei jää mitään viivan alle.
Ja tätä ollaan vaatimassa toiselta vuosikausiksi! Otetaan nyt huomioon sekin, että tällä hetkellä lainojen korot on nollassa. Eli jos toinen laittaa tuon 900 e teidän elämään, se on suoraan 900 e sinun säästöihisi = kämppäsi lainaan.
Tämä on muuten ihan totta! Enpä tuota tullut minäkään ajatelleeksi...Siis periaatteessa, jokainen satanen, jonka toinen maksaa, on rahaa sinne lainaan. Nimittäin jos yksin asuisi, maksettava se olisi kuitenkin niin laina kuin muu eläminen.
Minun oppirahat tuli myös siitä, että mies ei todellakaan laittanut suoraan lainaan niitä rahoja, jotka minä kämppään toin, vaan pisti muuten menemään kaikkeen itselleen mukavaan. Eli mä maksoin meidän elämisen, mies lyhensi lainaansa suunnitelman mukaan, pitkä laina pienellä kk-maksulla ja osteli paremmalla palkalla + mun kustantamalla peruselämällä itselleen kalliita juttuja, mm. matkoja jne jonne mulla ei ollut varaa llähteä mukaan.
Nyt kun katson sitä, totta kai ihmettelen, miten hvetin uuno sitä saattoi olla. Mutta nuorena on, ikävä kyllä. Toiste en ole langennut!
Eihän miehesi laina tai sen suuruus kuulunut sinulle hittoakaan. Sinä maksoit asumisestasi vuokraa. Mies saa käyttää sen rahan tasan tarkkaan ihan miten huvittaa.
Mutta jos miehen asuntoon muuttavalla naisella olisi oma asunto vuokralla, hänen vuokratulonsa pitäisi kuitenkin hyödyntää miehen lainan maksuun? Näinhän se logiikka on täällä mennyt.
Ne voi hyödyntää ihan mihin huvittaa. Miehelle maksetaan kuitenkin vuokraa asumisesta. Sinä siis sekä saat että maksat vuokraa. Simppeliä.
Ei, ei makseta. Lainmukaan avopuoliso ei ole vuokralainen.
Jos mies haluaa vuokralaisen, se on sitten selkeästi ilmaistava, vuokrasopimus tehtävä ja toteutettava kaikki vuokranantajan velvollisuudet.
Ja kannattaa muistaa, mitä muuta voi sitten vuokralaiselta vaatia. Esim. seksin vaatiminen saattaa johtaa raastupaan.
Se nyt on ihan sama miksi sitä kutsutaan, vuokraksi vaiko joksikin muuksi. Jos ajatus on että pienellä hymyllä pääsee loisimaan toisen kämppään niin good luck. Parempi sitten vaikka laskuttaa hymystään tuntitöinä.
Ei ole. Juridisesti avopuolison ja vuokralaisen asema on aivan toinen. Ja kun erotilanteessa ollaan, vain tällä on merkitystä.
Jos päästää jonkun kämppäänsä hymyllä loisimaan, maksaa siitä. Ei se ole hymyilijän tyhmyyttä, vaan päästäjän.
Aivan kuten vastaavasti se, että suostuu kartuttamaan toisen omaisuutta omilla tuloillaan, on omaa tyhmyyttä.
Näin se vain on, vaikka keksisit vielä kolmannen termin lainaloisimiselle.
Omaa tyhmyyttä tavallaan, mutta sanotaanko nyt kuitenkin vähän lievemmin niin, että tiedostamattomuutta omista oikeuksista. Se, että toinen on paljon itseä varakkaampi ja perinyt paljon rahaa, voi olla outo tilanne, kun lähipiirissä kaikki tienaavat ja omistavat lähes yhtä paljon. Ei kukaan osannut minua neuvoa siinä tilanteessa yhtään sen paremmin. Ihan tosi huonoja neuvoja sain muiltakin. Joidenkin mielestä minun olisi pitänyt maksaa miehelle vielä paljon enemmän, ja jopa perheterapeutti ehdotti, että jäisin raskaus- ja imetysajalta velkaa miehelle, ja maksaisin ne sitten myöhemmin. Voitteko kuvitella!!!
😳😳😳
Joo, terveisiä vain Laakson perheterapian perheterapeuteille! Sen myötä kaikki meni ihan katastrofiksi. Tapaamisissa neuvoteltiin mm. siitä, saako mies ryypätä viikossa 3 vai 4 kertaa. Tantat olivat miehen puolella, että 4 kertaa.
Tämä on niin käsittämätön juttu että härskimmästä en ole hetkeen kuullut. Uskon siis kyllä, kaikki sympatia sinulle! Ei ole nainen vieläkään tasaveroinen.
Pakko kertoa vielä tämä. Kun lapsen elatus meni oikeuteen, mies oli laittanut papereihin vaateen, että minut velvoitetaan maksamaan elatusapua hänelle, siis hänelle, vaikka lapsi siis asui minun luonani, ja hän oli tapaava vanhempi. Ja tulonani siis kotihoidontuki 300e. Asianajajani puuskahti vaatimuksen luettuaan; "Tämähän on absurdia, tällaista en ole ikinä nähnyt!"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tällainen asumisjärjestely olisikin suhteellisen reilusti järjestetty, eli asuntoa omistamaton maksaisi vain jonkilaista vuokraan rinnastettavaa kulukorvausta, niin todellisuudessa kyseessä on kaksi täysin erilaista asumismuotoa. Asunnon omistaja asuu omistusasunnossa ja toinen henkilö asuu käytännössä vuokralla. Vuosien saatossa tämä johtaa juuri ap:n kaltaiseen tilanteeseen, toisella on omaisuutta ja toisella ei.
Minusta jos tällainen järjestely on olemassa niin asumiskorvaus pitäisi olla reilusti vastaavaa asunnon vuokraa pienempi, jotta molemmilla olisi suhteellisen tasavertainen asema. Asuntoa omistamattoman toki kannattaa silloin säästää esim osakkeisiin tai hankkia sijoitusasunto, jotta omaisuus karttuisi samaa tahtia kuin omistusasujallakin.
Näinpä, mutta tässä keskustelussahan esitettiin myös sellainen outo vaatimus, että kun muutetaan toisen asuntoon ja laitetaan oma vuokralle, pitäisi oman asunnon vuokratuloista puolet hyvittää sille, jonka asuntoon muutetaan, koska on väärin, että toinen joutuu maksamaan omaa lainaansa ja toinen vaan saa vuokratuloja.
Tämä vasta hälyttävä ajatus olikin: siis jos muuttaa toisen asuntoon asumaan, se tarkoittaa, että omista muista vuokratuloista on jotain pääomavelkaa asunnon omistajalle. Lisäksi ainakin yksi kertoi myös tähän loukkuun menneensä.
Siis korostaa ajatusta. että asunnon omistaja on taloudellisesti oikeutetumpi saamaan etuja kuin "vain vuokralla" asuva. Tähän kun lisää oman kokemukseni, eli sen, että mitään vuokralaisen etuja, kuten irtisanomisaika, ei ole, taloudellinen ylivoima toisen yli on todella suuri.
Mä kannatan tätä vuokran puolitusta kun molemmat maksaa omistamastaan lainaa. Toisessa asutaan ja toisesta saatu vuokra puoliksi. Molemmat maksaa omansa kiinteät kulut ja juoksevat kulut puolitetaan. Tämän näen parhaana. Toki jos asumisen pysyvyyden näkee ongelmana, niin alivuokrasopimuksenhan voi tehdä vaikka vastikkeen summalle (tästähän ei vielä mene veroa).
Miksi toisesta saatu vuokra pantaisiin puoliksi? Se on pääoma TULOA. Jos ei myös palkat ja menot mene kaikki samaan yhteiseen pottiin, ei mene myöskään tämä tulo. Eikös yleensä kulujen jälkeen kumpikin saa tehdä tuloillaan mitä tykkää.
Ei olisi minusta reilua, että mies laittaisi omansa vuokralle ja tonnin kuussa taskuunsa, ja muuttaisi luokseni ilman kompensaatiota. Mielestäni yhdessä asumisen taloudellinen etu tulisi tulla molemmille, joten 500€/naama olisi kohtuullinen jako hyödystä.
Tässähän se tuli. Lainaloiset todellakin pitävät itseään niin ihmeellisinä olioina, että heille pitää maksaa kompensaatiota siitä, että heidän luokseen muutetaan.
Mutta ei pilata hyväksi kääntynyttä keskustelua tällä jankkauksella, eivät nämä ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tällainen asumisjärjestely olisikin suhteellisen reilusti järjestetty, eli asuntoa omistamaton maksaisi vain jonkilaista vuokraan rinnastettavaa kulukorvausta, niin todellisuudessa kyseessä on kaksi täysin erilaista asumismuotoa. Asunnon omistaja asuu omistusasunnossa ja toinen henkilö asuu käytännössä vuokralla. Vuosien saatossa tämä johtaa juuri ap:n kaltaiseen tilanteeseen, toisella on omaisuutta ja toisella ei.
Minusta jos tällainen järjestely on olemassa niin asumiskorvaus pitäisi olla reilusti vastaavaa asunnon vuokraa pienempi, jotta molemmilla olisi suhteellisen tasavertainen asema. Asuntoa omistamattoman toki kannattaa silloin säästää esim osakkeisiin tai hankkia sijoitusasunto, jotta omaisuus karttuisi samaa tahtia kuin omistusasujallakin.
Näinpä, mutta tässä keskustelussahan esitettiin myös sellainen outo vaatimus, että kun muutetaan toisen asuntoon ja laitetaan oma vuokralle, pitäisi oman asunnon vuokratuloista puolet hyvittää sille, jonka asuntoon muutetaan, koska on väärin, että toinen joutuu maksamaan omaa lainaansa ja toinen vaan saa vuokratuloja.
Tämä vasta hälyttävä ajatus olikin: siis jos muuttaa toisen asuntoon asumaan, se tarkoittaa, että omista muista vuokratuloista on jotain pääomavelkaa asunnon omistajalle. Lisäksi ainakin yksi kertoi myös tähän loukkuun menneensä.
Siis korostaa ajatusta. että asunnon omistaja on taloudellisesti oikeutetumpi saamaan etuja kuin "vain vuokralla" asuva. Tähän kun lisää oman kokemukseni, eli sen, että mitään vuokralaisen etuja, kuten irtisanomisaika, ei ole, taloudellinen ylivoima toisen yli on todella suuri.
Mä kannatan tätä vuokran puolitusta kun molemmat maksaa omistamastaan lainaa. Toisessa asutaan ja toisesta saatu vuokra puoliksi. Molemmat maksaa omansa kiinteät kulut ja juoksevat kulut puolitetaan. Tämän näen parhaana. Toki jos asumisen pysyvyyden näkee ongelmana, niin alivuokrasopimuksenhan voi tehdä vaikka vastikkeen summalle (tästähän ei vielä mene veroa).
Miksi toisesta saatu vuokra pantaisiin puoliksi? Se on pääoma TULOA. Jos ei myös palkat ja menot mene kaikki samaan yhteiseen pottiin, ei mene myöskään tämä tulo. Eikös yleensä kulujen jälkeen kumpikin saa tehdä tuloillaan mitä tykkää.
Ei olisi minusta reilua, että mies laittaisi omansa vuokralle ja tonnin kuussa taskuunsa, ja muuttaisi luokseni ilman kompensaatiota. Mielestäni yhdessä asumisen taloudellinen etu tulisi tulla molemmille, joten 500€/naama olisi kohtuullinen jako hyödystä.
No entäs jos mies olisi perinyt asunnon, joka olisi vuokralla, kuuluisiko tästä vuokratulosta puolet sulle?
Ymmärtäkää nyt hyvät ihmiset, että se, mitä toinen on omaisuutta hankkinut ennen teidän kanssa yhteen muuttamista, ei muutu teidän pääomatuloksi sillä päätöksellä, että suostutaan muuttamaan teidän asuntoonne maksamaan puolet asumiskuluista.
Mielestäni kyllä, kun minun omaisuutta käyttämällä mies mahdollistaa itselleen vapauden laittaa omaisuutensa vuokralle. Jos asuisimme yhdessä omistetussa asunnossa tai yhdessä vuokralla tämä ei tietenkään pätisi.
Tilannetta ehkä valottaa tilanne kun naapurit rakastuu. Heillä on identtiset asunnot ja yhteen muutto olisi edessä. Toinen asunto laitetaan vuokralle ja toisessa asutaan. Onko reilua, että toinen saa 1000€ vuokraa ja toinen saa majoittaa toisen asunnossaan? Kun asumismukavuudessa ei ole eroa, niin molemmat varmasti haluaisivat sen ylimääräisen tonnin, tai jakaa sen, niin että molemmat hyötyvät yhteenmuutosta, ei vain toinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hymyilevä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Simppeliä kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Totuus kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä täällä porukka näyttää aika vahvaa rautalankaa tarvitsevan. Kysytäänpä asia hieman toisin.
Vaihtoehdot ovat
a) laitat joka kk säästöön 1100 e
b) laitat joka kk välttämättömiin tarpeisiin 900 e
Jos sinä nyt pääsisit valitsemaan, kumpi olisit mieluummin , a vai b?
Mua nauratti tämä, etenkin, kun a-tyypit on käyneet alapeukuttamassa. Tässä on se yksinkertaisuudessaan, mikä mättää näissä, jotka vaativat, että koska he maksavat asunnon lainan, pitää toisen kustantaa kaikki muu.
He laittavat säästöön, toiset laittavat, vaikka kuinka ehkä eurollisesti vähemmän, rahansa asumisen välttämättömiin menoihin, joista ei jää mitään viivan alle.
Ja tätä ollaan vaatimassa toiselta vuosikausiksi! Otetaan nyt huomioon sekin, että tällä hetkellä lainojen korot on nollassa. Eli jos toinen laittaa tuon 900 e teidän elämään, se on suoraan 900 e sinun säästöihisi = kämppäsi lainaan.
Tämä on muuten ihan totta! Enpä tuota tullut minäkään ajatelleeksi...Siis periaatteessa, jokainen satanen, jonka toinen maksaa, on rahaa sinne lainaan. Nimittäin jos yksin asuisi, maksettava se olisi kuitenkin niin laina kuin muu eläminen.
Minun oppirahat tuli myös siitä, että mies ei todellakaan laittanut suoraan lainaan niitä rahoja, jotka minä kämppään toin, vaan pisti muuten menemään kaikkeen itselleen mukavaan. Eli mä maksoin meidän elämisen, mies lyhensi lainaansa suunnitelman mukaan, pitkä laina pienellä kk-maksulla ja osteli paremmalla palkalla + mun kustantamalla peruselämällä itselleen kalliita juttuja, mm. matkoja jne jonne mulla ei ollut varaa llähteä mukaan.
Nyt kun katson sitä, totta kai ihmettelen, miten hvetin uuno sitä saattoi olla. Mutta nuorena on, ikävä kyllä. Toiste en ole langennut!
Eihän miehesi laina tai sen suuruus kuulunut sinulle hittoakaan. Sinä maksoit asumisestasi vuokraa. Mies saa käyttää sen rahan tasan tarkkaan ihan miten huvittaa.
Mutta jos miehen asuntoon muuttavalla naisella olisi oma asunto vuokralla, hänen vuokratulonsa pitäisi kuitenkin hyödyntää miehen lainan maksuun? Näinhän se logiikka on täällä mennyt.
Ne voi hyödyntää ihan mihin huvittaa. Miehelle maksetaan kuitenkin vuokraa asumisesta. Sinä siis sekä saat että maksat vuokraa. Simppeliä.
Ei, ei makseta. Lainmukaan avopuoliso ei ole vuokralainen.
Jos mies haluaa vuokralaisen, se on sitten selkeästi ilmaistava, vuokrasopimus tehtävä ja toteutettava kaikki vuokranantajan velvollisuudet.
Ja kannattaa muistaa, mitä muuta voi sitten vuokralaiselta vaatia. Esim. seksin vaatiminen saattaa johtaa raastupaan.
Se nyt on ihan sama miksi sitä kutsutaan, vuokraksi vaiko joksikin muuksi. Jos ajatus on että pienellä hymyllä pääsee loisimaan toisen kämppään niin good luck. Parempi sitten vaikka laskuttaa hymystään tuntitöinä.
Ei ole. Juridisesti avopuolison ja vuokralaisen asema on aivan toinen. Ja kun erotilanteessa ollaan, vain tällä on merkitystä.
Jos päästää jonkun kämppäänsä hymyllä loisimaan, maksaa siitä. Ei se ole hymyilijän tyhmyyttä, vaan päästäjän.
Aivan kuten vastaavasti se, että suostuu kartuttamaan toisen omaisuutta omilla tuloillaan, on omaa tyhmyyttä.
Näin se vain on, vaikka keksisit vielä kolmannen termin lainaloisimiselle.
Omaa tyhmyyttä tavallaan, mutta sanotaanko nyt kuitenkin vähän lievemmin niin, että tiedostamattomuutta omista oikeuksista. Se, että toinen on paljon itseä varakkaampi ja perinyt paljon rahaa, voi olla outo tilanne, kun lähipiirissä kaikki tienaavat ja omistavat lähes yhtä paljon. Ei kukaan osannut minua neuvoa siinä tilanteessa yhtään sen paremmin. Ihan tosi huonoja neuvoja sain muiltakin. Joidenkin mielestä minun olisi pitänyt maksaa miehelle vielä paljon enemmän, ja jopa perheterapeutti ehdotti, että jäisin raskaus- ja imetysajalta velkaa miehelle, ja maksaisin ne sitten myöhemmin. Voitteko kuvitella!!!
😳😳😳
Joo, terveisiä vain Laakson perheterapian perheterapeuteille! Sen myötä kaikki meni ihan katastrofiksi. Tapaamisissa neuvoteltiin mm. siitä, saako mies ryypätä viikossa 3 vai 4 kertaa. Tantat olivat miehen puolella, että 4 kertaa.
Tämä on niin käsittämätön juttu että härskimmästä en ole hetkeen kuullut. Uskon siis kyllä, kaikki sympatia sinulle! Ei ole nainen vieläkään tasaveroinen.
Pakko kertoa vielä tämä. Kun lapsen elatus meni oikeuteen, mies oli laittanut papereihin vaateen, että minut velvoitetaan maksamaan elatusapua hänelle, siis hänelle, vaikka lapsi siis asui minun luonani, ja hän oli tapaava vanhempi. Ja tulonani siis kotihoidontuki 300e. Asianajajani puuskahti vaatimuksen luettuaan; "Tämähän on absurdia, tällaista en ole ikinä nähnyt!"
Tietysti tässä nyt on ihan erikoishullu kyseessä, mutta oireellista tämä on keskustelun kannalta kuitenkin. Tuntuu, että on olemassa ihmistyyppi, joiden mielestä kummallisesti toisen rahat kuuluvat, siis oikeutetusti kuuluvat, heille.
Siitä minusta kertoo tuokin, että ajatellaan, että omaisuus, jonka nainen on hankkinut ennen kuin edes yhteen muutetaan, kuten oma asunto, oikeutetusti siirtyy miehen omaisuudeksi, kun miehen asuntoon muutetaan. Vähän niinkuin myötäjäiset, itsestään selvästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tällainen asumisjärjestely olisikin suhteellisen reilusti järjestetty, eli asuntoa omistamaton maksaisi vain jonkilaista vuokraan rinnastettavaa kulukorvausta, niin todellisuudessa kyseessä on kaksi täysin erilaista asumismuotoa. Asunnon omistaja asuu omistusasunnossa ja toinen henkilö asuu käytännössä vuokralla. Vuosien saatossa tämä johtaa juuri ap:n kaltaiseen tilanteeseen, toisella on omaisuutta ja toisella ei.
Minusta jos tällainen järjestely on olemassa niin asumiskorvaus pitäisi olla reilusti vastaavaa asunnon vuokraa pienempi, jotta molemmilla olisi suhteellisen tasavertainen asema. Asuntoa omistamattoman toki kannattaa silloin säästää esim osakkeisiin tai hankkia sijoitusasunto, jotta omaisuus karttuisi samaa tahtia kuin omistusasujallakin.
Näinpä, mutta tässä keskustelussahan esitettiin myös sellainen outo vaatimus, että kun muutetaan toisen asuntoon ja laitetaan oma vuokralle, pitäisi oman asunnon vuokratuloista puolet hyvittää sille, jonka asuntoon muutetaan, koska on väärin, että toinen joutuu maksamaan omaa lainaansa ja toinen vaan saa vuokratuloja.
Tämä vasta hälyttävä ajatus olikin: siis jos muuttaa toisen asuntoon asumaan, se tarkoittaa, että omista muista vuokratuloista on jotain pääomavelkaa asunnon omistajalle. Lisäksi ainakin yksi kertoi myös tähän loukkuun menneensä.
Siis korostaa ajatusta. että asunnon omistaja on taloudellisesti oikeutetumpi saamaan etuja kuin "vain vuokralla" asuva. Tähän kun lisää oman kokemukseni, eli sen, että mitään vuokralaisen etuja, kuten irtisanomisaika, ei ole, taloudellinen ylivoima toisen yli on todella suuri.
Mä kannatan tätä vuokran puolitusta kun molemmat maksaa omistamastaan lainaa. Toisessa asutaan ja toisesta saatu vuokra puoliksi. Molemmat maksaa omansa kiinteät kulut ja juoksevat kulut puolitetaan. Tämän näen parhaana. Toki jos asumisen pysyvyyden näkee ongelmana, niin alivuokrasopimuksenhan voi tehdä vaikka vastikkeen summalle (tästähän ei vielä mene veroa).
Miksi toisesta saatu vuokra pantaisiin puoliksi? Se on pääoma TULOA. Jos ei myös palkat ja menot mene kaikki samaan yhteiseen pottiin, ei mene myöskään tämä tulo. Eikös yleensä kulujen jälkeen kumpikin saa tehdä tuloillaan mitä tykkää.
Ei olisi minusta reilua, että mies laittaisi omansa vuokralle ja tonnin kuussa taskuunsa, ja muuttaisi luokseni ilman kompensaatiota. Mielestäni yhdessä asumisen taloudellinen etu tulisi tulla molemmille, joten 500€/naama olisi kohtuullinen jako hyödystä.
No entäs jos mies olisi perinyt asunnon, joka olisi vuokralla, kuuluisiko tästä vuokratulosta puolet sulle?
Ymmärtäkää nyt hyvät ihmiset, että se, mitä toinen on omaisuutta hankkinut ennen teidän kanssa yhteen muuttamista, ei muutu teidän pääomatuloksi sillä päätöksellä, että suostutaan muuttamaan teidän asuntoonne maksamaan puolet asumiskuluista.
Mielestäni kyllä, kun minun omaisuutta käyttämällä mies mahdollistaa itselleen vapauden laittaa omaisuutensa vuokralle. Jos asuisimme yhdessä omistetussa asunnossa tai yhdessä vuokralla tämä ei tietenkään pätisi.
Tilannetta ehkä valottaa tilanne kun naapurit rakastuu. Heillä on identtiset asunnot ja yhteen muutto olisi edessä. Toinen asunto laitetaan vuokralle ja toisessa asutaan. Onko reilua, että toinen saa 1000€ vuokraa ja toinen saa majoittaa toisen asunnossaan? Kun asumismukavuudessa ei ole eroa, niin molemmat varmasti haluaisivat sen ylimääräisen tonnin, tai jakaa sen, niin että molemmat hyötyvät yhteenmuutosta, ei vain toinen.
On ihan reilua, että ennen yhteen muuttamista hankittu omaisuus pysyy omana omaisuutena, olipa asumismukavuus ihan mitä hyvänsä. Kuten sanottua, jos sinua kirvelee, että toinen "pääsee" asuntoosi asumaan ja maksamaan puolet SINUN kuluistasi, jotka SINÄ muuten maksaisit YKSIN, ota vuokralainen, älä puolisoa.
Minä olen tuo, joka aikanaan suostui juuri siihen, että vuokratuloni omasta yksiöstä meni yhteisiin menoihin. Mies siis laski niin, että koska saan vuokratuloa tietyn määrän, laitan sen suoraan menemään juokseviin kuluihin ja loput sitten palkasta, mikä teki vielä enemmän oikeutettua siitä, että autovakuutuksia myöten (mulla ei ollut korttia) maksan kaikki päivittäiset menot.
Ja tämä juuri tuolla perusteella, että enhän mä voi hyötyä siitä, että asun hänen luonaan, taidettiin ihan käyttää tuota omaan taskuun sanontaakin.
Toki kusetetuksi ja typeräksi tunsin itseni, mutta tämän ketjun myötä munkin silmät aukenee, miten yleistä ja vähän kuin...systemaattista tämä on. Tähän saakka olen ollut vaan harmissani omasta typeryydestä, mutta tämä antoi nyt kyllä vertaistukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tällainen asumisjärjestely olisikin suhteellisen reilusti järjestetty, eli asuntoa omistamaton maksaisi vain jonkilaista vuokraan rinnastettavaa kulukorvausta, niin todellisuudessa kyseessä on kaksi täysin erilaista asumismuotoa. Asunnon omistaja asuu omistusasunnossa ja toinen henkilö asuu käytännössä vuokralla. Vuosien saatossa tämä johtaa juuri ap:n kaltaiseen tilanteeseen, toisella on omaisuutta ja toisella ei.
Minusta jos tällainen järjestely on olemassa niin asumiskorvaus pitäisi olla reilusti vastaavaa asunnon vuokraa pienempi, jotta molemmilla olisi suhteellisen tasavertainen asema. Asuntoa omistamattoman toki kannattaa silloin säästää esim osakkeisiin tai hankkia sijoitusasunto, jotta omaisuus karttuisi samaa tahtia kuin omistusasujallakin.
Näinpä, mutta tässä keskustelussahan esitettiin myös sellainen outo vaatimus, että kun muutetaan toisen asuntoon ja laitetaan oma vuokralle, pitäisi oman asunnon vuokratuloista puolet hyvittää sille, jonka asuntoon muutetaan, koska on väärin, että toinen joutuu maksamaan omaa lainaansa ja toinen vaan saa vuokratuloja.
Tämä vasta hälyttävä ajatus olikin: siis jos muuttaa toisen asuntoon asumaan, se tarkoittaa, että omista muista vuokratuloista on jotain pääomavelkaa asunnon omistajalle. Lisäksi ainakin yksi kertoi myös tähän loukkuun menneensä.
Siis korostaa ajatusta. että asunnon omistaja on taloudellisesti oikeutetumpi saamaan etuja kuin "vain vuokralla" asuva. Tähän kun lisää oman kokemukseni, eli sen, että mitään vuokralaisen etuja, kuten irtisanomisaika, ei ole, taloudellinen ylivoima toisen yli on todella suuri.
Mä kannatan tätä vuokran puolitusta kun molemmat maksaa omistamastaan lainaa. Toisessa asutaan ja toisesta saatu vuokra puoliksi. Molemmat maksaa omansa kiinteät kulut ja juoksevat kulut puolitetaan. Tämän näen parhaana. Toki jos asumisen pysyvyyden näkee ongelmana, niin alivuokrasopimuksenhan voi tehdä vaikka vastikkeen summalle (tästähän ei vielä mene veroa).
Miksi toisesta saatu vuokra pantaisiin puoliksi? Se on pääoma TULOA. Jos ei myös palkat ja menot mene kaikki samaan yhteiseen pottiin, ei mene myöskään tämä tulo. Eikös yleensä kulujen jälkeen kumpikin saa tehdä tuloillaan mitä tykkää.
Ei olisi minusta reilua, että mies laittaisi omansa vuokralle ja tonnin kuussa taskuunsa, ja muuttaisi luokseni ilman kompensaatiota. Mielestäni yhdessä asumisen taloudellinen etu tulisi tulla molemmille, joten 500€/naama olisi kohtuullinen jako hyödystä.
No entäs jos mies olisi perinyt asunnon, joka olisi vuokralla, kuuluisiko tästä vuokratulosta puolet sulle?
Ymmärtäkää nyt hyvät ihmiset, että se, mitä toinen on omaisuutta hankkinut ennen teidän kanssa yhteen muuttamista, ei muutu teidän pääomatuloksi sillä päätöksellä, että suostutaan muuttamaan teidän asuntoonne maksamaan puolet asumiskuluista.
Mielestäni kyllä, kun minun omaisuutta käyttämällä mies mahdollistaa itselleen vapauden laittaa omaisuutensa vuokralle. Jos asuisimme yhdessä omistetussa asunnossa tai yhdessä vuokralla tämä ei tietenkään pätisi.
Tilannetta ehkä valottaa tilanne kun naapurit rakastuu. Heillä on identtiset asunnot ja yhteen muutto olisi edessä. Toinen asunto laitetaan vuokralle ja toisessa asutaan. Onko reilua, että toinen saa 1000€ vuokraa ja toinen saa majoittaa toisen asunnossaan? Kun asumismukavuudessa ei ole eroa, niin molemmat varmasti haluaisivat sen ylimääräisen tonnin, tai jakaa sen, niin että molemmat hyötyvät yhteenmuutosta, ei vain toinen.
No se on hänen sijoituksensa
Entä jos hän muuttaessaan luoksesi myisi asuntonsa, ja laittaisi siitä jääneet rahat rahastoon. Ne kasvaisivat siellä korkoa.
Yhteen muuttaminen mahdollistaisi tämän. Olisiko hänen rahaston tuotto laitettava kanssasi puoliksi?
Jos sinä muuttaisit hänen luo ja myisit asuntosi voitolla. Kuuluisiko hänelle puolet voitostasi, koska se oli mahdollista koska muutit hänen luo?
Ei.
Hänen asuntonsa on hänen maksamaa omaisuutta, jossa on kiinni pääoma. Vuokra ei ole kaikki tuloa, sillä pitää kattaa vastikkeet ja julkisivu-ja putkiremontit ja uudet hellat. Vasta se loppu on tuloa, eli korkoa sille pääoman sijoitukselle. Pääoma ei kuulu sinulle etkä ole ollut sitä mahdollistamassa, eiköhän hän ole sen kerryttänyt ennen sinua. Siis myös sen korko ei ole sinun ansiota.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka tällainen asumisjärjestely olisikin suhteellisen reilusti järjestetty, eli asuntoa omistamaton maksaisi vain jonkilaista vuokraan rinnastettavaa kulukorvausta, niin todellisuudessa kyseessä on kaksi täysin erilaista asumismuotoa. Asunnon omistaja asuu omistusasunnossa ja toinen henkilö asuu käytännössä vuokralla. Vuosien saatossa tämä johtaa juuri ap:n kaltaiseen tilanteeseen, toisella on omaisuutta ja toisella ei.
Minusta jos tällainen järjestely on olemassa niin asumiskorvaus pitäisi olla reilusti vastaavaa asunnon vuokraa pienempi, jotta molemmilla olisi suhteellisen tasavertainen asema. Asuntoa omistamattoman toki kannattaa silloin säästää esim osakkeisiin tai hankkia sijoitusasunto, jotta omaisuus karttuisi samaa tahtia kuin omistusasujallakin.
Näinpä, mutta tässä keskustelussahan esitettiin myös sellainen outo vaatimus, että kun muutetaan toisen asuntoon ja laitetaan oma vuokralle, pitäisi oman asunnon vuokratuloista puolet hyvittää sille, jonka asuntoon muutetaan, koska on väärin, että toinen joutuu maksamaan omaa lainaansa ja toinen vaan saa vuokratuloja.
Tämä vasta hälyttävä ajatus olikin: siis jos muuttaa toisen asuntoon asumaan, se tarkoittaa, että omista muista vuokratuloista on jotain pääomavelkaa asunnon omistajalle. Lisäksi ainakin yksi kertoi myös tähän loukkuun menneensä.
Siis korostaa ajatusta. että asunnon omistaja on taloudellisesti oikeutetumpi saamaan etuja kuin "vain vuokralla" asuva. Tähän kun lisää oman kokemukseni, eli sen, että mitään vuokralaisen etuja, kuten irtisanomisaika, ei ole, taloudellinen ylivoima toisen yli on todella suuri.
Mä kannatan tätä vuokran puolitusta kun molemmat maksaa omistamastaan lainaa. Toisessa asutaan ja toisesta saatu vuokra puoliksi. Molemmat maksaa omansa kiinteät kulut ja juoksevat kulut puolitetaan. Tämän näen parhaana. Toki jos asumisen pysyvyyden näkee ongelmana, niin alivuokrasopimuksenhan voi tehdä vaikka vastikkeen summalle (tästähän ei vielä mene veroa).
Miksi toisesta saatu vuokra pantaisiin puoliksi? Se on pääoma TULOA. Jos ei myös palkat ja menot mene kaikki samaan yhteiseen pottiin, ei mene myöskään tämä tulo. Eikös yleensä kulujen jälkeen kumpikin saa tehdä tuloillaan mitä tykkää.
Ei olisi minusta reilua, että mies laittaisi omansa vuokralle ja tonnin kuussa taskuunsa, ja muuttaisi luokseni ilman kompensaatiota. Mielestäni yhdessä asumisen taloudellinen etu tulisi tulla molemmille, joten 500€/naama olisi kohtuullinen jako hyödystä.
No entäs jos mies olisi perinyt asunnon, joka olisi vuokralla, kuuluisiko tästä vuokratulosta puolet sulle?
Ymmärtäkää nyt hyvät ihmiset, että se, mitä toinen on omaisuutta hankkinut ennen teidän kanssa yhteen muuttamista, ei muutu teidän pääomatuloksi sillä päätöksellä, että suostutaan muuttamaan teidän asuntoonne maksamaan puolet asumiskuluista.
Mielestäni kyllä, kun minun omaisuutta käyttämällä mies mahdollistaa itselleen vapauden laittaa omaisuutensa vuokralle. Jos asuisimme yhdessä omistetussa asunnossa tai yhdessä vuokralla tämä ei tietenkään pätisi.
Tilannetta ehkä valottaa tilanne kun naapurit rakastuu. Heillä on identtiset asunnot ja yhteen muutto olisi edessä. Toinen asunto laitetaan vuokralle ja toisessa asutaan. Onko reilua, että toinen saa 1000€ vuokraa ja toinen saa majoittaa toisen asunnossaan? Kun asumismukavuudessa ei ole eroa, niin molemmat varmasti haluaisivat sen ylimääräisen tonnin, tai jakaa sen, niin että molemmat hyötyvät yhteenmuutosta, ei vain toinen.
Mutta eikö lähtökohtana ole ollut aina se, että muuttaja maksaa asumisestaan asunnon omistajalle, jolloin hän ei enää nettoaisikaan tonnia kuussa.
Alue: Aihe vapaa
Mä kannatan tätä vuokran puolitusta kun molemmat maksaa omistamastaan lainaa. Toisessa asutaan ja toisesta saatu vuokra puoliksi. Molemmat maksaa omansa kiinteät kulut ja juoksevat kulut puolitetaan. Tämän näen parhaana. Toki jos asumisen pysyvyyden näkee ongelmana, niin alivuokrasopimuksenhan voi tehdä vaikka vastikkeen summalle (tästähän ei vielä mene veroa).