Saat sen mistä luovut, voiko joku selittää tämän logiikan?

Ap, jos olet vailla seuraa, mitä olet tehnyt asialle käytännössä? Uusia ystäviä voi hakea vaikka netistä, moni ihminen kipuilee saman asian kanssa. Ihmiset kasvavat ja muuttuvat, eikä nykyiset ihmiset välttämättä ikinä tule antamaan sitä, mitä haluat tai tarvitset. Luopumalla tämän märehtimisestä, voit käyttää ajan tilanteen korjaamiseen. Silti mitään takeita ei ole, että onnistut,tekemättä mitään et kuitenkaan ainakaan onnistu.

Lisäksi asian työstäminen tosiaan kannattaa, että et siirrä malleja lapsiisi. Totta on se, että toiset ihmiset vaikuttavat saavan asioita helposti ja toiset ei millään. Siellä terassilla voi kavereidensa seurassa olla vaikka kuinka monta, jotka haluaisivat lapsen, mutta eivät ikinä saa. Vaihtaisivat kaverinsa lapseen, milloin tahansa. Tällä pyrin vaan sanomaan sitä, että ei me koskaan tiedetä, mitä suruja kelläkin on. Silloin, kun näkee jollain toisella sitä, mikä itselle on se suurin haava, se satuttaa ja sitä on lupa surra ja kaivata.

T:Alalla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n muihin kirjoittajiin kohdistama kyseenalaistaminen paljastaa ongelman ytimen. Negatiivisen suhtautumisen. Älyllä ei ole tässä mitään tekoa tai sillä, miten taitavasti puhuu muut kirjoittelijat suohon. Kyse on asenteesta.

Tämän keskustelun suljettuani unohdan Ap:n ja muut kirjoittelijat. Ap jatkaa elämäänsä kaikkeen negatiivisesti ja valittaen suhtautuen, ellei päätä muuttaa asennoitumistaan. Negatiivisuudesta kärsii eniten Ap itse. Emme me muut.

Ei tarvitse kuunnella, ei miettiä sen syvällisemmin myöskään mitä muut kirjoittelijat tarkoittaa. Saa jatkaa päänsä paukuttamista seinään, taitavin ja syvällisin sanankääntein, jos haluaa.

Jos tuo ” saat sen mistä luovut” on typerä lause, niin vielä tyhmempi on tuo”vaihda vaan asennetta ja kaikki järjestyy”. Sanoisiko joku joka valittaa ettei hänellä ole ruokaa ja siksi nälkä, että ota vaan vähän erilainen asenne ja ole kiitollinen pienistä asioista, kuten siitä, että kykenet vielä tuntemaan näläntunnetta. Ap:ssa ei ole sen enempää vikaa kuin olosuhteista johtuvista syistä, joiden muuttaminen voi olla todella vaikeaa. Haitissa asuvan on vaikea päästä eroon nälästä, kun ympärillä ei vaan ole ruokaa.

Suomessa yksinäisyydestä on vaikea päästä eroon, koska niitä läheisyyttä ja aitoa ystävyyttä haluavia on niin vähän. Ollaan yksin, ehkä tosiaalta halutaan ystäviä, mutta sitten kun kysytään tekoja alkaa se selittely. Tarvitaan paljon omaa aikaa, on jo ne ystävät, ei ehditä, muu perhe menee edelle, työ menee edelle, latausaikana pitää olla yksin, oma tila on tärkeää ym.

Ystävyydessä kyse on kahdesta ihmisestä, ei omasta asenteesta. Jos sitä toista ihmistä ei ole, ei sitä voi kehittää millään omalla asenteella. Sillä ei ole mitään merkitystä, jos on yksin onko myönteinen tai kielteinen asenne, koska on aina vaan yksin. Monesti se on vain muiden selittelyä, että asenteeesi takia et pääse siihen ystävyystilanteeseen ja siksi sinulla ei ole ystäviä. Mutta voin vannoa, että sillä hetkellä kuin pienikin toivonpilkahdus ystävyydestä tulee asenne on kyllä kunnossa, eikä se ole negatiivinen.

Eihän joku työtönkään ryhdy tai jatka negatiivisuutta, jos kerrankin työnantaja soittaisi ja tarjoaisi töitä tai nälkiintyneelle tarjottaisiin ravintolaillallista.

Siihen on syynsä miksi moni löytää ystäviä töistä tai opintojensa aikana ja etätyöt ym. ovat lisänneet yksinäisyyttä. Ilman raaka-aineita ei mikään asenne muuta tilannetta.

Ei vaan kyse on myös siitä, että etsii vaihtoehtoisia ratkaisumalleja ja oppii tunnistamaan asiat, jotka voi muuttaa niistä, joita ei vain voi muuttaa. Etiopialainen lapsi ei voi taikoa leipää pöytään, sitä joko ku o lee nälkään, tai etsii vaihtoehtoisia tapoja löytää riittävästi ruokaa. Etiopialaista lasta ei myöskään auta surkuttelu siitä, että tänään ei saanut mahaa täyteen, pitää keskittyä löytämään uusi ratkaisu seuraavana päivänä. Muuten lähtee henki, jos vain jää päivittelemään ja surkuttelemaan. Kaikilla ihmisillä ei ole vaihtoehtoisia ratkaisuja. Ihmisiä menehtyy nälkään, tauteihin, väkivaltaan, onnettomuuksien seurauksena. Näille ei voi mitään, elämä on aika karua loppupeleissä. Omasta elämästä pitää löytää ne asiat, joihin voi vaikuttaa ja myös keinot, millä tavalla voi vaikuttaa. Valittaminen ei vain auta, se ei ratkaise ongelmia eikä tuo yhtään sen parempaa mieltä. Meillä kaikilla on erilaiset lähtökohdat, kaikista ei voi tulla esimerkiksi presidenttiä vaikka miten haluaisi. Voi valita joko valittaa asiasta lopun elämäänsä, tai etsiä joku vaihtoehtoinen tapa tulla toimeen. Suomessa harvalla asiat ovat niin huonosti, että vaihtoehtoja ei olisi muuta kuin nukkua lopullisesti pois. Niilläkin ihmisillä kyse on sairaudesta, joka johtaa lopulta samaan lopputulokseen. Siksi on mielestäni typerää verrata afrikan köyhiä suomalaisiin, meillä vaihtoehtoja ihan oikeasti on. Afrikassa tai jossain Intiassa katulapsilla ei ole.

Kun joku lähtee etsimään ruokaa, koska muuten hän kuolee ei ole asenteen vaihtamista nälkää kohti, vaan ihan vaan uuden teon tekemistä. Nälkä jatkuu vaikka hänellä olisi kuinka positiivinen asenne.

Hänellä voisi myös olla vaikka kuinka negatiivinen asenne, mutta sattumalta hän nyt vain osuu ruokakoriin ja tilanne muuttuu. Mutta jos koko maassa ei ole ruokaa, niin sitä ei ole. Oli sinulla mikä asenne tahansa ja etsisit vaikka kuinka luovia ratkaisuja ja mentaaliharjoituksia, niin ruoka on ruokaa ja etsiminen etsimistä.

Sillä ei vaan käytännössä ole mitään merkitystä millaisia ajatuksia päässäsi on. Teot ratkaisevat ja ne onnistuu kyllä surkeallakin asenteella, jos niihin ” raaka-aineita” ylipäätään on mahdollisuus.

Oletko sinä nyt ihan varma, että kaikilla niitä mahdollisuuksia on? Kunhan vaan ottaa oikean asenteen, niin sieltä se hyvä mies ja ihanat ystävät tulevat? Ehkä oikealla asenteella saisi aina isovanhemmat ja ihanat naapuritkin? Koulukiusatuillakin on oikeasti vaan se asenneongelma ja sitä muutamalla seuraavana päivänä on luokan suosituin ja kavereita löytyy.

Omasta elämästä voi kyllä löytää kaikenlaista ja korvata yhtä sun toista jollain muulla. Mutta eri asiat eivät vain ole samoja. Ruoka ei vaan ole ystävä tai Netflix ei ole hellyyttä antava puoliso, vaikka jollekin voi tuoda mielihyvää.

Vierailija kirjoitti:

Ap, jos olet vailla seuraa, mitä olet tehnyt asialle käytännössä? Uusia ystäviä voi hakea vaikka netistä, moni ihminen kipuilee saman asian kanssa. Ihmiset kasvavat ja muuttuvat, eikä nykyiset ihmiset välttämättä ikinä tule antamaan sitä, mitä haluat tai tarvitset. Luopumalla tämän märehtimisestä, voit käyttää ajan tilanteen korjaamiseen. Silti mitään takeita ei ole, että onnistut,tekemättä mitään et kuitenkaan ainakaan onnistu.

Lisäksi asian työstäminen tosiaan kannattaa, että et siirrä malleja lapsiisi. Totta on se, että toiset ihmiset vaikuttavat saavan asioita helposti ja toiset ei millään. Siellä terassilla voi kavereidensa seurassa olla vaikka kuinka monta, jotka haluaisivat lapsen, mutta eivät ikinä saa. Vaihtaisivat kaverinsa lapseen, milloin tahansa. Tällä pyrin vaan sanomaan sitä, että ei me koskaan tiedetä, mitä suruja kelläkin on. Silloin, kun näkee jollain toisella sitä, mikä itselle on se suurin haava, se satuttaa ja sitä on lupa surra ja kaivata.

T:Alalla

Me emme tosiaan tiedä, koska heille sanotaan, että älä märehdi ja ole kiitollinen ja jollain on vielä huonommin ja ole hiljaa ja tee jotain asialle tai ainakin jollekin asialle jotain, jos et sille asialle voi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lue se Hellstenin kirja. Siinä se selitetään. Ei kukaan sitä sulle jaksa tänne referoida.

Olen lukenut, mutta en ymmärrä. Paitsi juuri noin, että kun lakkaa haluamasta, se jotenkin lasketaan saamiseksi. 

ap

Jos haluat eteenpäin elämässä, sinun täytyy kohdata kipupisteesi. Lopeta ulkoisiin tekijöihin turvautuminen ja käänny pohtimaan elämääsi ja mieti miksi toimit niin kuin toimit.

Pohdin elämääsi lapsuudesta aikuisuuteen rehellisesti, traumat jne.

Ammattilaisterapia on hyvä keino jos ei yksin pääse eteenpäin.

Terapiassa olen käynyt vuoden. Kun elämä ja sisin vain kumisee tyhjyyttään, ei vain tiedä, mitä tässä pitäisi tehdä. 

ap

Ai sun elämä ei kumisisi, jos sulla olis joku ukko ja jotain taviskavereita? Mitä jos menisit siäänpän, hankit harrastuksia, lisäät liikutaa, uppoudut lukemiseen, opiskelet, askartelet, teet käsitöitä, kokkaat, perustat blogin jostain väsäyksistäsi, solmeilet narukudelmia seinille ja myyt niitä. - Hanki sisältöä elämääsi! Toinen ihminen ei voi sinuun mitään mättää.

Mielestäni saa valittaa ja kertoa pahasta olostaan. Ap:llä on hyviä  ja relevantteja argumentteja ja kysymyksiä. Ja on kiva, että Ap, osallistut niin aktiivisesti aloittamaasi keskusteluun.

Siitä olen eri mieltä, että olisimme eri arvoisia keskenämme tai kahta luokkaa, vaikka sellainen olo välillä voi tullakin. Kaikki olemme yhtä arvokkaita, mutta lähtökohdat, geenit, kasvatus ja valinnat, sekä muiden että omat ja vielä ulkopuoliset tekijät johtavat erilaisiin lopputuloksiin.  Ei ole kivaa kokea olevansa kuin Aku Ankka Hannu Hanhien keskellä. 

Tuo "saat sen mistä luovut" on todella arvoituksellinen lause. Se voi merkitä niin eri asioita ihmiselle, jolla on melkein kaikki tosi hyvin elämässään sekä sisäisesti että ulkoisesti ja sellaiselle, joka on jo ehkä varhaislapsuudesta alkaen joutunut luopumaan monista tarvitsemistaan asioista tai ei ehkä niitä koskaan saanutkaan. Tämä elämä ei todellakaan ole oikeudenmukaista, mikä on todella raivostuttavaa.

Tuo toisen menettämisen pelko on kauheaa. Hyvä, että saat käsitellä näitä asioita terapiassasi. Ole mahdollisimman avoin, jos vain voit! Toivottavasti pystyt luottamaan terapeuttiisi, hyvä vuorovaikutus on yksi tärkeimpiä tekijöitä terapian tuloksellisuudessa. 

Annoit, Ap, meille tärkeää pohdittavaa, kiitos siitä! Olet mielestäni sanallisesti ja ajattelultasi hyvin lahjakas ja osaat pitää puolesi täällä. Toivon todella, että pääset eteenpäin tässä kivuliaassakin prosessissa jota elämäksi kutsutaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lue se Hellstenin kirja. Siinä se selitetään. Ei kukaan sitä sulle jaksa tänne referoida.

Olen lukenut, mutta en ymmärrä. Paitsi juuri noin, että kun lakkaa haluamasta, se jotenkin lasketaan saamiseksi. 

ap

Jos haluat eteenpäin elämässä, sinun täytyy kohdata kipupisteesi. Lopeta ulkoisiin tekijöihin turvautuminen ja käänny pohtimaan elämääsi ja mieti miksi toimit niin kuin toimit.

Pohdin elämääsi lapsuudesta aikuisuuteen rehellisesti, traumat jne.

Ammattilaisterapia on hyvä keino jos ei yksin pääse eteenpäin.

Terapiassa olen käynyt vuoden. Kun elämä ja sisin vain kumisee tyhjyyttään, ei vain tiedä, mitä tässä pitäisi tehdä. 

ap

Ai sun elämä ei kumisisi, jos sulla olis joku ukko ja jotain taviskavereita? Mitä jos menisit siäänpän, hankit harrastuksia, lisäät liikutaa, uppoudut lukemiseen, opiskelet, askartelet, teet käsitöitä, kokkaat, perustat blogin jostain väsäyksistäsi, solmeilet narukudelmia seinille ja myyt niitä. - Hanki sisältöä elämääsi! Toinen ihminen ei voi sinuun mitään mättää.

Sinun elämäsi sisältö on kertoa muille mitä pitää tehdä.

Tässä kun keskustellaan kukin omalla laitteellaan ja netillään, en vetäisi tähän nälkää näkeviä ihmisiä. Eiköhän jokainen ymmärrä, ettei asenne auta tilanteessa, jossa ei ole muuta toivoa kuin ulkopuolinen apu. Tai masennus, sehän on sairaus, miten siihen auttaisi asennemuutos. Ei mitenkään.

Ap ei taida olla nälkää näkevä. Mutta masentunut voi olla. Oletko?

Kuinkahan moni näistä Hellstenin fanittajista on myös astrologian ja muun vastaavan kivan hömpän kuluttaja?

Ap, olet ihan samanlainen kuin minä. Samojen juttujen kanssa kipuilin monta vuotta ja tajusin että muut on pitäneet mua kynnysmattona ja vähemmän arvokkaana kuin muita ystäviään. Virheet jotka olen tehnyt: 1.Olin liian mukava, kiltti, auttavainen ja empaattinen. Aina auttamassa muita, neuvomassa ja tukemassa 2. Jos ihmiset loukkasivat, loukkaannuin kyllä mutta pidin tunnereaktion omana tietonani ja jäädyin tilanteissa 3. Otin itse yhteyttä aina ystäviini ja ehdotin että nähtäiskö. Todella turhauttavaa oli aina olla aloitteentekijä ja laittaa eri ihmisille että "Hei, mitäs teet? Nähtäiskö lähiaikoina?" Tajusin että oon ollut ihan liian kiltti ja siksi ihmiset ei arvostaneet yhtään. Suosittelen sulle että alat puolustamaan itseäsi tilanteissa kun sua kohtaan tehdään väärin. Kerrot sun nykyisille ihmisille että tämä ei enää käy, olen muuttunut ja ymmärtänyt että ansaitsen hyvää kohtelua. Jos joku sulle suuttuu siitä niin se kertoo vain sen että susta on ollut vain hyötyä sille ihmiselle ja se tyyppi suuttuu sen takia ku et haluakaan enää olla sen likaämpäri ja syntipukki. Ala miettimään että tarvitset tasavertaisia ihmissuhteita äläkä anna valtaa niille muille. Kaikki ihmissuhteet loppujen lopuksi on valtasuhteita ja ihmiset huomaa jos ne saa pompotella sua miten vaan. Jos nää keinot ei tehoa ajan saatossa (voit joutua toistamaan itseäsi monet kerrat ja joudut varmasti konfliktitilanteisiin) niin kaikki ne ihmiset pois elämästä jotka jatkaa sun alistamista vaikka oot suoraan sanonut että ei käy. Sit vaan aloitat puhtaalta pöydältä ja kun olet tarpeeksi itsevarma niin kun tapaat uusia ihmisiä, osaat varoa alistamista ja huomaat että löydät tasavertaisia ihmissuhteita. Ei todellakaan oo helppoa ja itselläkin tässä prosessissa on mennyt jo pari vuotta mutta olen nyt onnellisempi kuin koskaan! Hyvin monet riitatilanteet menty läpi mutta ihmisille pitää vääntää rautalangasta niin kauan kuin menee perille tämä "Uusi minä". Ja oon löytänyt paljon uusia ystäviä jotka kohtelee hyvin ja kunnioittavasti. Kokeile sellaista kuin kaverihaku.net.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lue se Hellstenin kirja. Siinä se selitetään. Ei kukaan sitä sulle jaksa tänne referoida.

Olen lukenut, mutta en ymmärrä. Paitsi juuri noin, että kun lakkaa haluamasta, se jotenkin lasketaan saamiseksi. 

ap

Jos haluat eteenpäin elämässä, sinun täytyy kohdata kipupisteesi. Lopeta ulkoisiin tekijöihin turvautuminen ja käänny pohtimaan elämääsi ja mieti miksi toimit niin kuin toimit.

Pohdin elämääsi lapsuudesta aikuisuuteen rehellisesti, traumat jne.

Ammattilaisterapia on hyvä keino jos ei yksin pääse eteenpäin.

Terapiassa olen käynyt vuoden. Kun elämä ja sisin vain kumisee tyhjyyttään, ei vain tiedä, mitä tässä pitäisi tehdä. 

ap

Ai sun elämä ei kumisisi, jos sulla olis joku ukko ja jotain taviskavereita? Mitä jos menisit siäänpän, hankit harrastuksia, lisäät liikutaa, uppoudut lukemiseen, opiskelet, askartelet, teet käsitöitä, kokkaat, perustat blogin jostain väsäyksistäsi, solmeilet narukudelmia seinille ja myyt niitä. - Hanki sisältöä elämääsi! Toinen ihminen ei voi sinuun mitään mättää.

Sinun elämäsi sisältö on kertoa muille mitä pitää tehdä.

Kyllä. Tietysti parempi olisi, että tuntisin aloittajan edes feisbuukitse, niin päästäisiin juttelemaan. Autan aina, kun voin.

Vierailija kirjoitti:

Kuinkahan moni näistä Hellstenin fanittajista on myös astrologian ja muun vastaavan kivan hömpän kuluttaja?

Onko kaikki henkinen hömppää? Onko ihminen olemassa fyysisten asioiden takia? Kun ukko silittää ja ystävät soittaa, kaikki on ok. Ihanko totta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n muihin kirjoittajiin kohdistama kyseenalaistaminen paljastaa ongelman ytimen. Negatiivisen suhtautumisen. Älyllä ei ole tässä mitään tekoa tai sillä, miten taitavasti puhuu muut kirjoittelijat suohon. Kyse on asenteesta.

Tämän keskustelun suljettuani unohdan Ap:n ja muut kirjoittelijat. Ap jatkaa elämäänsä kaikkeen negatiivisesti ja valittaen suhtautuen, ellei päätä muuttaa asennoitumistaan. Negatiivisuudesta kärsii eniten Ap itse. Emme me muut.

Ei tarvitse kuunnella, ei miettiä sen syvällisemmin myöskään mitä muut kirjoittelijat tarkoittaa. Saa jatkaa päänsä paukuttamista seinään, taitavin ja syvällisin sanankääntein, jos haluaa.

Jos tuo ” saat sen mistä luovut” on typerä lause, niin vielä tyhmempi on tuo”vaihda vaan asennetta ja kaikki järjestyy”. Sanoisiko joku joka valittaa ettei hänellä ole ruokaa ja siksi nälkä, että ota vaan vähän erilainen asenne ja ole kiitollinen pienistä asioista, kuten siitä, että kykenet vielä tuntemaan näläntunnetta. Ap:ssa ei ole sen enempää vikaa kuin olosuhteista johtuvista syistä, joiden muuttaminen voi olla todella vaikeaa. Haitissa asuvan on vaikea päästä eroon nälästä, kun ympärillä ei vaan ole ruokaa.

Suomessa yksinäisyydestä on vaikea päästä eroon, koska niitä läheisyyttä ja aitoa ystävyyttä haluavia on niin vähän. Ollaan yksin, ehkä tosiaalta halutaan ystäviä, mutta sitten kun kysytään tekoja alkaa se selittely. Tarvitaan paljon omaa aikaa, on jo ne ystävät, ei ehditä, muu perhe menee edelle, työ menee edelle, latausaikana pitää olla yksin, oma tila on tärkeää ym.

Ystävyydessä kyse on kahdesta ihmisestä, ei omasta asenteesta. Jos sitä toista ihmistä ei ole, ei sitä voi kehittää millään omalla asenteella. Sillä ei ole mitään merkitystä, jos on yksin onko myönteinen tai kielteinen asenne, koska on aina vaan yksin. Monesti se on vain muiden selittelyä, että asenteeesi takia et pääse siihen ystävyystilanteeseen ja siksi sinulla ei ole ystäviä. Mutta voin vannoa, että sillä hetkellä kuin pienikin toivonpilkahdus ystävyydestä tulee asenne on kyllä kunnossa, eikä se ole negatiivinen.

Eihän joku työtönkään ryhdy tai jatka negatiivisuutta, jos kerrankin työnantaja soittaisi ja tarjoaisi töitä tai nälkiintyneelle tarjottaisiin ravintolaillallista.

Siihen on syynsä miksi moni löytää ystäviä töistä tai opintojensa aikana ja etätyöt ym. ovat lisänneet yksinäisyyttä. Ilman raaka-aineita ei mikään asenne muuta tilannetta.

Ei vaan kyse on myös siitä, että etsii vaihtoehtoisia ratkaisumalleja ja oppii tunnistamaan asiat, jotka voi muuttaa niistä, joita ei vain voi muuttaa. Etiopialainen lapsi ei voi taikoa leipää pöytään, sitä joko ku o lee nälkään, tai etsii vaihtoehtoisia tapoja löytää riittävästi ruokaa. Etiopialaista lasta ei myöskään auta surkuttelu siitä, että tänään ei saanut mahaa täyteen, pitää keskittyä löytämään uusi ratkaisu seuraavana päivänä. Muuten lähtee henki, jos vain jää päivittelemään ja surkuttelemaan. Kaikilla ihmisillä ei ole vaihtoehtoisia ratkaisuja. Ihmisiä menehtyy nälkään, tauteihin, väkivaltaan, onnettomuuksien seurauksena. Näille ei voi mitään, elämä on aika karua loppupeleissä. Omasta elämästä pitää löytää ne asiat, joihin voi vaikuttaa ja myös keinot, millä tavalla voi vaikuttaa. Valittaminen ei vain auta, se ei ratkaise ongelmia eikä tuo yhtään sen parempaa mieltä. Meillä kaikilla on erilaiset lähtökohdat, kaikista ei voi tulla esimerkiksi presidenttiä vaikka miten haluaisi. Voi valita joko valittaa asiasta lopun elämäänsä, tai etsiä joku vaihtoehtoinen tapa tulla toimeen. Suomessa harvalla asiat ovat niin huonosti, että vaihtoehtoja ei olisi muuta kuin nukkua lopullisesti pois. Niilläkin ihmisillä kyse on sairaudesta, joka johtaa lopulta samaan lopputulokseen. Siksi on mielestäni typerää verrata afrikan köyhiä suomalaisiin, meillä vaihtoehtoja ihan oikeasti on. Afrikassa tai jossain Intiassa katulapsilla ei ole.

Kun joku lähtee etsimään ruokaa, koska muuten hän kuolee ei ole asenteen vaihtamista nälkää kohti, vaan ihan vaan uuden teon tekemistä. Nälkä jatkuu vaikka hänellä olisi kuinka positiivinen asenne.

Hänellä voisi myös olla vaikka kuinka negatiivinen asenne, mutta sattumalta hän nyt vain osuu ruokakoriin ja tilanne muuttuu. Mutta jos koko maassa ei ole ruokaa, niin sitä ei ole. Oli sinulla mikä asenne tahansa ja etsisit vaikka kuinka luovia ratkaisuja ja mentaaliharjoituksia, niin ruoka on ruokaa ja etsiminen etsimistä.

Sillä ei vaan käytännössä ole mitään merkitystä millaisia ajatuksia päässäsi on. Teot ratkaisevat ja ne onnistuu kyllä surkeallakin asenteella, jos niihin ” raaka-aineita” ylipäätään on mahdollisuus.

Oletko sinä nyt ihan varma, että kaikilla niitä mahdollisuuksia on? Kunhan vaan ottaa oikean asenteen, niin sieltä se hyvä mies ja ihanat ystävät tulevat? Ehkä oikealla asenteella saisi aina isovanhemmat ja ihanat naapuritkin? Koulukiusatuillakin on oikeasti vaan se asenneongelma ja sitä muutamalla seuraavana päivänä on luokan suosituin ja kavereita löytyy.

Omasta elämästä voi kyllä löytää kaikenlaista ja korvata yhtä sun toista jollain muulla. Mutta eri asiat eivät vain ole samoja. Ruoka ei vaan ole ystävä tai Netflix ei ole hellyyttä antava puoliso, vaikka jollekin voi tuoda mielihyvää.

Ei vaan nimenomaan ei saa. Kaikki ei saa kaikkea. Kaikki ei saa terveyttä, kaikki ei saa miestä, kaikki ei saa ystäviä, kaikki ei saa terveyttä. On vain pakko tulla toimeen sillä mitä on ja ihmiselle itselleen on helpompaa, jos yrittää vallitsevista olosuhteista huolimatta tehdä omasta elämästään mahdollisimman hyvää. Vaikka ei saisi kaikkea sitä mitä toivoisi ja tarvitsisi. Ei se ole pelkkä päätösasia, että nyt päätän ja olen onnellinen. Vaan sen oman mielen suhteen pitää valitettavasti tehdä töitä. Jos on sattunut syntymään pessimismiin taipuvaiseksi, joutuu enemmän käyttämään energiaa hyvien asioiden löytämisen opetteluun. Ja väitän, että suomessa ihmisillä nimenomaan on enemmän vaihtoehtoja sen suhteen, mihin voi vaikuttaa. Olen tehnyt vapaaehtoistyötä kehitysmaassa ja nähnyt myös sitä elämää, kun vaihtoehtoja ei ihan oikeasti ole.

Ihmisen vaikutusmahdollisuudet ovat mielenkiintoinen filosofinen aihe. Vapaus valita. Monilla sitä liikkumavaraa ihan oikeasti on, kuinka paljon, niin siinä on varmasti paljon hajontaa. Mutta on myös edesvastuutonta väittää, että tälle tilanteelle et tosiaan voi yhtään mitään, joten kannattaa lopettaa kaikki yrittäminen ja vaihtoehtojen keksiminen.

Katsoin dogumentin etuotsalohkosta ja sen vaikutuksesta agression hallintaan. Siinä haastateltiin miestä, joka joutui toistuvasti vankilaan sen takia, ettei kyennyt hillitsemään itseään tilanteissa, joissa agressionhallinta petti. Mies kertoi yrittäneensä erilaisia keinoja ja oli onnistunut pidemmän aikaa olemaan ns. kuivilla. Hän osallistui tutkimukseen, jossa aivokuvantamismenetelmillä tutkittiin agressiivisten vankien aivoja ja todettiin tiettyjen vankien kuuluvan joukkoon, jossa etuotsalohko toimi virheellisesti: se ei onnistunut hillitsemään tunnereaktioita vaan ne saivat ihmisistä yliotteen, dokkarin mies kuului kyseiseen ryhmään. Tämän tiedon jälkeen hän totesi, että tilanteeni on toivoton, en voi itselleni mitään ja olen tuomittu tekemään näin, jonka seurauksena hänen tekemänsä väkivaltarikokset räjähtivät kasvuun ja väkivalta raaistui. Sitä ennen hän oli onnistunut vaikuttamaan asioihin edes jollain tavalla, oli onnistunut edes joissakin tilanteissa hillitsemään itsensä ja käyttämäänsä väkivaltaa.

Länsimaissa ihmisellä on lähestulkoon aina mahdollisuus vaikuttaa, edes jollain tavalla. Se vain on fakta. Kaikilla ei skaala ole yhtä laaja, mutta kaikilla on skaala.

P.s. Googlaa erityisherkkyystesti ja läheisriippuvaisuustesti. Uskon että saat korkeat pisteet molemmista. Facebookissa on sellainen ryhmä kuin "Erityisherkät" joilla on paljon samoja ongelmia. T. Edellinen kommentoija, ex-läheisriippuvainen erityisherkkä

"Pyyteettömästä rakkaudesta: “Sellaisen ihmisen lähellä on hyvä olla, joka kantaa itse itsensä. Hänen ympärillään ei ole miinakenttää, jota täytyisi varoa. … Eräs piirre tällaisessa itsensä kantavassa aikuisessa on se, että hänellä on kyky elää toisen ihmisen lähellä sen sijaan että eläisi hänen sisällään. Lähellä eläminen on sitä, että jakaa toisen kivut ja taakat, mutta ei ota niitä häneltä pois.”

Tuskasta: “Kipu, tuska ja kärsimys johtavat kasvuun ja kehitykseen. Ihminen, joka on kohdannut omaa kipuaan, on huomannut tämän. Sen tähden hän ei halua vapauttaa toista tästä kivusta, vaan antaa toisen kohdata ja mennä niiden läpi.”

Ja lopuksi vaatimisesta: “Mitä enemmän vaatii toiselta, sitä varmemmin menettää sen mitä vaatii. Rakkaus perustuu aina vapauteen ja sen tähden rakkauden vaatiminen tukahduttaa sen.”

No niin, aloittaja. Mitä taakkoja ystävilläsi on? Haluatko heidät vain fyysisesti lähellesi? Mistä he unelmoivat? Tunnetko ystäväsi vai ovatko he olleet vain elämässäsi kulissi? Tiedätkö, mikä on syy, miksi he välttelevät seuraasi? Mikä se voisi olla? Ota yhteyttä ja pyri auttamaan ja kuuntelemaan ystäviäsi. - Miksi miehesi ei viihdy? Mikä häntä vaivaa? Ota selvää ja auta miestäsi! - Muuta asenteesi elämään ja ihmisiin. Muuta asenteesi itseesi. Et voi elää koko aikuista elämääsi pinnallisena pikkutyttönä! Sinähän kasvat henkisesti koko ajan. Älä tukahduta kasvuasi!

No ei kyllä erityisherkkyys liity tähän mitenkään! Aiheen esille ottaminen tässä yhteydessä tekee taas kerran hallaa uskottavuudelle. Olen myös erityisherkkä, mutten tuo sitä missään esille, koska saisin jatkuvasti kyseenalaistamista osakseni.

Elämään suhtautumisesta tässä on kyse. Erityisherkkyys liittyy aivojen toimintaan, miten ihminen vastaanottaa ärsykkeitä. Elämään ja vastoinkäymissiik suhtautumisessa on kyse mielestä ja sen joustavuudesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on siitä, millä motiivilla haluat noita asioita. Jos haluat niitä siksi, että rakastat sitä toista ihmistä, siinä ei ole mitään väärää. Jos toinen ei anna vastakaikua, rikot vain itsesi, jos et hyväksy sitä. Ei meillä kenelläkään ole liikaa rakkaita ihmisiä lähellä, mutta jos suhde on epätasapainossa, joku itkee lopussa kuitenkin. Irtipäästämisen taidosta on kyse. Ihminen haluaa kaikenlaista, mutta onko se ihmiselle hyväksi? Ei siihen heti vastausta saa, voi mennä vuosia.

Eli onko niin, että kaikki eivät vain ansaitse ystäviä ja parisuhdetta? Pitää vain olla onnellinen, että sattuu olemaan huonompi kuin muut? 

ap

Oletko masentunut? Täällä on moni rautalangasta vääntäen selittänyt asiat ja sinä kuitenkin valitset ottaa uhrin aseman.

Sinä ja vain sinä voit muuttaa elämääsi paremmaksi ja siinä onnistumiseen alku lähtee sinun omasta sisäisestä työskentelystä.

Huomioi oma väärä käytösmalli asioihin, paranna sitä hiljalleen.

Tässä maailmassa kukaan ei kävisi töissä tai olisi läheisiä ihmisiä ympärillä jos asiat olisivat niin kuin sinä ajattelet nyt.

Kyllä olen masentunut. Lääkitys ja terapia ollut käynnissä jo pitkään. Olen elämässäni katkeroitunut aika monista asioista. Koen, että ansaitsisin elämässäni jotain hyvää, mutta aina saan paskaa niskaani. Teen kaikkeni toisten eteen ja minua on käytetty hyväksi monella tavalla, mutta sitten kun minä pyydän vastapalvelusta, kaikki katoavat. 

ap

Jos teet kaikkesi toisten eteen ja odotat vastapalvelusta niin taas meni väärin. Voit auttaa muita ihmisiä mutta vain puhtain sydämin, etkä vastapalveluksen toivossa.

En mielestäni ole niin tehnytkään. Olen vilpittömästi auttanut ihmisiä ja ainoa, mitä olen odottanut on se, että luomani ihmissuhteet ovat pysyviä. En siis niitä palveluksia ole koskaan odottanut saavani takaisin. Ainoastaan sen ystävyyden, joka minun puolestani on aina lähtöisin sydämestä. Siis ystävyys ystävyydestä, palvelukset sitten sen lisäksi. Tässä kuviossa en ole saanut edes sitä ystävyyttä, vaikka oletin, että se on "itsestäänselvyys". 

ap

Ihmiset toimii yleensä hyvin itsekkäistä lähtökohdista. Minulla oli todella hyvä ystävä jonka kanssa autoimme toinen toistamme. Minulla oli ihastus yhteen mieheen joka olo eroamassa ja ystäväni tiesi tästä. Puoli vuotta ainakin lämmiteltiin miehen kanssa välejä ja miehen erokin tapahtui tänä aikana. Mies sinkkuuntui ja yhtäkkiä ystäväni alkoikin lirkutella hänelle. Juuri siis tämä hyvä ystäväni joka oli minulle vastikään kertonut kuinka tärkeä olin hänelle. No tämä mies pyysi ystävääni ulos ja ystäväni tuli kertomaan siitä minulle silmät innosta hehkuen. Kerroin että minä pahoitan mieleni jos hän jatkaa yhteydenpitoa miehen kanssa. Ystäväni lupasi lopettaa yhteydenpidon mutta jo viikon sisällä kertoi menevänsä tämän miehen kanssa toisille treffeille. Kerroin rauhallisesti että tämä ylittää rajani enkä voi olla enää ystäväni ystävä ja laitoin ensimmäistä kertaa ikinä elämässäni jonkun ihmisen kanssa välit poikki. Surin pitkään ystäväni menetystä mutta hyväksyin että hän teki valintansa (mies) ja minä omani (välit poikki). Yli vuoden päästä välirikkomme jälkeen ystävältä tuli viesti jossa hän pyysi anteeksi tapahtunutta. Ei ystävyytemme korjaantunut, mutta koin saavani anteeksipyynnön, mitä kaipasin jo silloin vuosi sitten.

En tiedä saatko tuosta tarinasta mitään irti. Minä ajattelen ettei ystäväni ollut paha ihminen vaikka toimikin niin että pahoitti minun mielen. Minulle oli tärkeää päästä tästä ihmisestä kauemmas. Ja päästämällä irti sain lopen sen mitä kaipasinkin, anteeksipyynnön muodossa tunnustuksen että minäkin olin ollut ystävälleni tärkeä. Ei asioita aina saa juuri siinä paketissa missä toivoisi eikä siihen aikaan kun toivoisi. Ne tulevat kun tulevat ja näyttävät miltä näyttävät.

Minä näen tarinasi eri tavalla. Anteeksipyyntö ei ollut mikään itsestäänselvyys. Jos ystäväsi ei olisi pyytänyt anteeksi, niin et olisi saanut yhtään mitään muuta kuin pahan mielen. Eli sinun toimintasi ei muuttanut kuviossa mitään. Lopulta saamasi parempi mieli oli  sen ystävän käsissä, ei sinun. 

ap

Juuri niin, anteeksipyyntö ei ollut itsestäänselvyys ja juuri siksi oli niin hienoa että sain sen. Ja se tosiaan tuli yli vuoden päästä tapahtuneesta, joten ei minulla ollut enää paha mieli. Ei oikeastaan ollut paha mieli koko aikana, koska koin että olin vapaa tekemään valinnan haluanko tämmöstä ystäväni kaltaista ihmistä elämääni. Tietysti se suretti, mutta sellaista se on. Välillä ihmiset toimivat toisiaan kohtaan väärin. Se ei tee minusta surkimusta sen enempää kuin niistä toisistakaan. Jokaisella on omat traumansa ja motiivinsa jotka vaikuttavat heidän käytökseen. Ei sinunkaan ystäviesi tai poikaystäväsi käytös kerro mitään sinun arvosta vaan se kertoo siitä minkälaisia ihmisiä he ovat. Se kuinka hyväksyt ikävää käytöstä/laiminlyöntejä/ kerjäät huomioita muilta, se kertoo sinusta ja lähinnä siitä ettet arvosta itseäsi. Mielestäni elämässä on hienointa se että aina voi valita. Valitseeko kääntyä pois vai sietää vielä vähän. Ja toki erot on raskaita ja suoraan sanottuna yhtä paskaa mutta myös se olo kun toimii omien arvojen pohjalta niin että voi elää itsensä kanssa on helvetin hieno tunne. Muut ihmiset hylkäävät sinut ennemmin tai myöhemmin. Lopeta sinä itse hylkäämästä itsesi. Ihmisiä kyllä tulee ja menee. Mutta itsesi kanssa elät joka ikinen päivä.

Niin, mutta entä jos et olisi saanut sitä anteeksipyyntöä. Sinun ilosi anteeksipyynnöstä syntyi täysin siitä, että toinen päätti antaa sinulle edes sen. Jos hän ei olisi sitä tehnyt, et olisi saanut mitään muuta kuin kakkaa niskaasi. Ja minusta vähän hassua sanoa, että sinulla ei ollut paha mieli, mutta kuitenkin suretti. 

Ja kyllä minusta se, millaista kohtelua saan jatkuvasti toisilta, kertoo jotain minusta. Ei voi olla sattumaa, että ne ystävät, jotka elävät mukavaa sosiaalista elämää muiden ystäviensä kanssa, eivät vain sattumalta muista soittaa juuri minulle. Tai mies, joka joskus kertoi, miten paljon rakastaa ja ikävöi, nyt yhtäkkiä ei enää teekään niin. 

Ja kyllä, todellakin kertoo, että en arvosta itseäni. Mutta miksi ihmeessä arvostaisinkaan, kun kukaan muukaan ei arvosta. Tuokin on minusta naurettavaa, että pitäisi tuntea itsensä niin mahtavaksi, vaikka koko muu maailma selvästi on näyttänyt, että olet kelvoton. 

ap

En saa sinua näköjään ymmärtämään tarinani pointtia. Anteeksipyyntö konkretisoi sen että olin ollut hänelle arvokas ystävä ja se että välimme rikkoontuivat harmitti häntäkin. Ajattelin näin jo siis ennen anteeksipyyntöä,mutta tuo teko vain vahvisti sen. Yritin tuoda tarinalla esille sen että ihan varmasti sinäkin merkitset ystävällesi paljon enemmän kuin tiedätkään. Me suomalaiset harvoin sanomme mitään ääneen. Tuli mieleen sellainen sanonta että jos uskot ihmisistä pahaa, saat huomata olevasi oikeassa. Jos uskot ihmisistä hyvää, saat huomata olevasi oikeassa. Eli ihmisistä löytyy kumpaakin ja sinä valitset kumpaa ruokit. Olet takertunut että miehesi ei sano että hän ikävöi sinua. Eli näet miehessä pahaa. Hän ei voi edes sitä antaa sinulle. Minä taas näkisin arvokkaana että hän laittaa sinulle iltaisin viestiä. Hän siis ajattelee sinua. Miksi se ei riitä? Hän on vielä myös maisemissa vaikka kerroit että hänkin on väläytellyt eron mahdollisuutta. Se että hän ei ole lähtenyt, kertoo minulle ettet ole hänelle yhdentekevä. Mutta sinä näet kaiken ns. Mustien linssien läpi. Et näe sitä mitä oikeasti tapahtuu vaan näet tapahtumat väritettynä pelolla. Samoin ystävissäsi näet sen etteivät he ota sinuun yhteyttä ja viettävät aikaa keskenään. Et näe sitä että he ovat edelleen puhelun päässä. Ovat edelleen sinun elämässä.

Olen ollut sekä itse masentunut että seurustellut masentuneen kanssa eikä masentuneen läheinen ole helppoa olla. Juurikin tuon tarvitse uuden, negatiivisen kehän ja epäilyjen vuoksi. Herää ennen kuin kartoitan kaikki ihmiset ympäriltäsi. Minä karkoitin aika helvetin monta juuri tuolla marttyyriasenteella nähden vain ihmisissä pahaa. Miesystäväni sanoi minulle kerran että 95% suustani tulevasta puheesta on negaa ja valitusta eikä sitä jaksa kuunnella. Se sattui mutta tänään olen hänelle siitä kiitollinen koska se todellakin herätti minut huomaamaan että mitä paskaa jauhan koko ajan. Tiedät varmaan itsekin että sellaisen ihmisen lähellä on raskasta olla. Älä ole sellainen ihminen. Siihen ei auta ruikutus eikä marina vaan helvetin kova työ terapiassa ja se että alkaa vaan miettimään joka ainoasta asiasta sitä positiivista näkökulmaa

Mutta kun sehän minua onkin rikkonut, kun olen niin monta kertaa ajatellut ihmisistä vain hyvää ja sitten pettynyt karvaasti. Ja aika monet pelkoni ja epäilyni ovat osoittautuneet tosiksi, vaikka olen yrittänyt ne asiat kieltää. Esimerkiksi ensimmäinen poikaystäväni petti minua mennen tullen. En halunnut nähdä sitä vaan uskoin kaikki hänen selityksensä. Olen myös elätellyt esimerkiksi nykyisen miesystävän kohdalla toiveita esimerkiksi lomasuunnitelmista ja ollut niistä iloinen ja innoissani. Sitten hän on pudottanut minut karusti maan pinnalle ja sanonut, että ei hän voi lähteä mihinkään. Sitten kun tällaisia pettymyksiä tulee kymmeniä, kyllä siinä väistämättä alkaa ajatella negatiivisesti ihan kaikesta. Tuon myönnän ja tiedostan, että todellakin ajattelen kaikesta koko ajan tosi negatiivisesti, mutta väitän silti, että kaikki perustuu ihan todellisiin kokemuksiin ja todennäköisyyksiin. Jos esimerkiksi sanon miehelle turhautuneena, että haluaisin tehdä sitä ja tätä, mutta et sinä kuitenkaan ehdi, kyllähän se kuulostaa rasittavalta marinalta, mutta kun se on täyttä totta, niin en suostu ottamaan kaikkia syitä niskoilleni. 

Ja siis ihan aidosti, uusista ihmisistä ajattelen pelkkää hyvää ja esimerkiksi nykyisen miehen muutamaan heikkouteen olen suhtautunut todella ymmärtävästi, mitä kovin moni ei tekisi. 

Mutta kyllä, todellakin olet täysin oikeassa tuossa, että olen äärimmäisen raskas ihminen. Vatvon asioita moneen kertaan ja jauhan ja jauhan. En haluaisi olla sellainen, mutta toisaalta en tiedä, miten voin lopettaa sen joutumatta täydelliseksi kynnysmatoksi. Olen ollut sellainen liian monta kertaa. 

Elätellyt toiveita lomasuunnitelmista? Eli odotat passiivisena että mies suunnittelisi yhteistä lomaa kanssasi? Tai olet pettävän kumppanin kanssa? Ihmisissä hyvän näkeminen ei ole sama asia kuin sinisilmäisyys/typeryys

En ymmärrä kommenttiasi.

Kyllä, ensimmäinen poikaystäväni petti minua ja halusin ummistaa siltä silmäni. Tuossa siis vastasin edelliselle kommentoijalle, joka oletti, että olen olettanut kaikista jo etukäteen pahaa ja sitten ne ovat toteutuneet. En minä niitä asioita ole erityisemmin lietsonut vaan olen aidosti ottanut jokaisen elämääni tulevan ihmisen pelkästään positiivisesti vastaan. 

Ja mikä tuo lomasuunnitelmakysymys on? Niin, ehdotin yhteistä lomamatkaa, mutta hän ei saanut töistä järjestettyä viikonloppua vapaaksi (jolloin meillä kummallakaan ei olisi myöskään lapsia). MItä muuta minä siinä voin tehdä kuin "odottaa passiivisena", että hän sen ajan järjestää? Pitäisikö soittaa työpaikalle, että nyt laitatte puljun kiinni, kun mies lähtee minun kanssani lomalle? 

ap

Otit ihmisen positiivisesti elämääsi vastaan ja huomasit että hän pettää sinua. Jatkoit silti suhdetta. Vaikka otat jonkun ihmisen positiivisesti vastaan ja toimit häntä kohtaan hyvin aikein se ei tarkoita että hän toimisi sinua kohtaan samoin. Vaikka huomasit pettämisen, päätit jatkaa suhteessa. Sinun päätös, sinun virhe. Jos suostut olemaan kynnysmatto, niin ihan varmasti löytyy koko ajan niitä ihmisiä jotka kävelevät ylitsesi.

Ja tuo lomajuttu. Sinulla on vapaata. Haluat lähteä lomalle. Miehelläsi ei järjesty loma. Mitä teet? Jäät kotiin ja mariset kun et päässyt lomalle. Kuka tässä taas tekikään sen päätöksen että viikonloppu oli kurja??

Siis pointti tuossa tarinassa loppuu tuohon. Puhuin ainoastaan siitä, miten otan ihmiset vastaan elämääni. En siitä, mitä tapahtuu sen jälkeen, kun luottamukseni petettiin. Kommentoija oletti, että kohtelen ihmisiä jo valmiiksi epäluotettavina. 

Ja lomajuttua en ymmärrä vieläkään. Tuokin oli esimerkki tilanteesta, jossa olen esittänyt miehelle toiveen. Se, mitä sen jälkeen on tapahtunut, ei liity tuohon mitenkään. Totuus nyt on, että ellei mies saa töistä vapaata, meillä ei ole mahdollisuutta yhteiseen lomaan. Vaikka nyt miten haukkuisit minua marisijaksi, se nyt vain on totta ja yksi tosielämässä käymämme keskustelu enkä tuossa nyt mistään muusta puhunut. 

Sanoit aiemmin että olit pidempään suhteessa tämän pettäjän kanssa. Joten tiesit siis tasan tarkkaa mitä oli tarjolla ja silti jäit. Yksi tärkeä, joskin aika vaikea asia siinä että voi joskus edes tulla jotakuinkin onnelliseksi on se että ottaa vastuun omasta elämästä. Ap ei tämän ketjun perusteella ole vielä ottanut.

Ja et tietenkään tajua tuota lomajuttua koska olet itsepintaisesti takertunut siihen mitä vaille taas kerran jäit ja näet asian vain uhrin näkökulmasta. Pidä toki se, äläkä yritäkään ymmärtää.

Niin, eli mikä se pointtisi nyt on? Juu, olin hirveän tyhmä. Oletko nyt tyytyväinen? En puhunut tuossa mistään muusta kuin siitä, millä asenteella LÄHDIN siihen suhteeseen. 

Ja loma-asiasta en edelleenkään sanonut mitään muuta kuin siitä, millä tavalla otin asian esiin miehen kanssa. En MITÄÄN MUUTA. 

Kummastakaan en ole märissyt mitään sen kummempaa enkä edes kertonut, miten tilanteet etenivät. Eli mikä se sinun ongelmasi nyt on, kun väität minun sanoneen jotain, mitä en ole edes sanonut. Nuo olivat esimerkkejä ihan eri aiheisiin, kuin mistä sinä nyt jankutat. 

ap

Eivät ihmiset ole mukavia ja kivoja. Turha kuvitella sellaista. He ovat täällä maailmassa kehittyäkseen. Niin sinäkin olet. Kehity! Jos mies ei lähde lomalle, mutta itse oikeasti haluat, mene!

Vierailija kirjoitti:

No ei kyllä erityisherkkyys liity tähän mitenkään! Aiheen esille ottaminen tässä yhteydessä tekee taas kerran hallaa uskottavuudelle. Olen myös erityisherkkä, mutten tuo sitä missään esille, koska saisin jatkuvasti kyseenalaistamista osakseni.

Elämään suhtautumisesta tässä on kyse. Erityisherkkyys liittyy aivojen toimintaan, miten ihminen vastaanottaa ärsykkeitä. Elämään ja vastoinkäymissiik suhtautumisessa on kyse mielestä ja sen joustavuudesta.

En tiedä, onko tämä ap:n teksti vai jonkun muun, mutta kyllä tuo ominaisuus vaikuttaa paljolti asioiden kokemiseen!

https://hidastaelamaa.fi/avainsanat/erityisherkkyys/

Vierailija kirjoitti:

P.s. Googlaa erityisherkkyystesti ja läheisriippuvaisuustesti. Uskon että saat korkeat pisteet molemmista. Facebookissa on sellainen ryhmä kuin "Erityisherkät" joilla on paljon samoja ongelmia. T. Edellinen kommentoija, ex-läheisriippuvainen erityisherkkä

Hyvä ehdotus tuo. Mietin myös tätä keskustelua lukiessani, että joidenkin arvioiden mukaan kolmasosa tai jopa puolet ihmisistä olisi eri tavoin traumatisoituneita. Jos näin on, niin se voi vaikuttaa elämään tosi paljon. Kirjojenkin kautta voi tunnistaa omaa itseään tai ihmissuhteiden kuvioita.

Mielestäni hyviä kirjoja traumoista on esim. Peter A. Levinen Kun tiikeri herää. Useamman suomalaiskirjoittajan Viisas mieli - opas tunnesäätelyn vaikeuksista kärsiville on hyvin käytännönläheinen. Vaikkei itse kokisi tunnesäätelyn vaikeuksia, niin voi oppia ymmärtämään paremmin ihmisiä esim. läheisiään tai työssään kohtaamiaan ihmisiä, joilla niitä saattaa olla. 

Onko siis niin, että ap:n mies on töissä elättääkseen ap:n. Miksei ap. ole töissä? Miksi on lapsia, jos ei halua tehdä töitä elättääkseen perheen. Miten voi olla noin vaikea tajuta, että kun perheeseen tulee lapsi, ei pari ole enää kaksi, vaan he ovat perhe. - Haluaa läheisyyttä, mutta ei halua sitä antaa? Mies tulee sieltä iänikuisista töistään, voisihan hänen harteitaa hieroa ja keksiä muuta läheisyyttä. - Mikä ap:ta vaivaa paitsi keskenkasvuisuus.

Olen myös lukenut Hellstenin kirjat, enkä ole ymmärtänyt sanontaa. Tietysti jos ei odota mitään, voi yllättyä positiivisesti.

Ex-mieheni ei lähtenyt kanssani koko 10 vuoden yhdessäolon aikana mihinkään matkoille. Lopulta päätin tehdä haluamiani asioita yksin. Lähdin yksin mm. ulkomaille. Eihän se miehen arvostusta minua kohtaan parantanut, hän taisi vain olla mielissään, kun en enää vaatinut mitään. Lopulta erosimme.

Löysin myöhemmin täydellisen parisuhteen. Tosiaan, kun löysin uuden miehen, niin ex-mies yhtäkkiä alkoi ruinata minua takaisin. Eli kai minäkin ”sain sen mistä luovuin”. Uusi parisuhde oli kuitenkin lyhytaikainen. Tämän jälkeen olen ollut vain yksin.

Huomasin, että suurin osa ystävinä pitämistäni ihmisistä ei arvosta minua. Olen laittanut välit poikki lopulta lähes kaikkiin ihmisiin ympäriltäni. Voisi sanoa, ettei minulla ole enää yhtään ystävää. En ole saanut kuitenkaan uusiakaan ystäviä. En ystävysty helposti, edes harrastuksissa.

En ole saanut töitä. Olen yli 10 vuoden ajan pyrkinyt tyrkyttämään itseäni eri tavoilla. Lopulta olen turhautunut siihen. En ole saanut töitä myöskään, vaikka olen luopunut toivosta.

En tiedä tämän pointtia. Tälläkin hetkellä mietin, luovunko harrastuksistani. Ne kai ovat joskus antaneet minulle jotain. Enää en koe saavani mitään. Olen kai vain kiinni menneessä, enkä uskalla myöntää itselleni, ettei tämä enää tuota iloa, enkä saa tästä työtäkään. Pelottaa luopua siitä viimeisestä oljenkorresta, koska olen melko varma, ettei tilalle tule mitään muuta kuin lopullinen syrjäytyminen.