Lue keskustelun säännöt.
Saat sen mistä luovut, voiko joku selittää tämän logiikan?
23.07.2021 |
Minun on todella vaikeaa ymmärtää tätä väitettä. Itselläni on esimerkiksi kipukohtana sosiaalisten suhteiden puute sekä kaikenlainen arvostuksen janoaminen. Koen olevani todella riittämätön ja arvoton ja kaipaisin kipeästi ihmistä, jolle olisin tärkeä. Minulla on tällä hetkellä parisuhde, mutta se vetelee viimeisiään tarvitsevuuteni ja epätoivoni takia. Mitä enemmän pyydän, sitä kauemmas mies haluaa? Ja juu, tämän tietysti ymmärrän, mutta ihan oikeasti en ole pyytänyt mitään aamusta iltaan kädestä pitämistä ja palvomista. Ihan vain normaalia huomioimista ja ystävällisyyttä.
Miten tässä kohtaa logiikka muka toimii? Saan sen parisuhteen takaisin, kun eroan? Saan ystäviä, kun en enää pyydä kavereita minnekään? Vai perustuuko tämä vain siihen, että kun lakkaan haluamasta niitä asioita, se jotenkin lasketaan, että olen "saanut" ne? Miten? Miten minulla on rakastava kumppani, jos eroan? Kokemuksesta tiedän, että ei niitä kumppaneita oven taakse itsestään tule.
Kommentit (563)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tai olla nyt niin jumissa omassa tilanteessaan, että ei pysty sisäistämään mitään mitä ihmiset yrittää auttaa. Lause pitää sisällään syvemmän merkityksen, millä ei ole mitään tekemistä fyysisten asioiden kanssa. Ap kuitenkin kääntää sen tarkoittamaan sitä, että viettää loppuelämän yksin sen sijaan, että pohtisi asiaa henkisemmän näkökulman kautta.
Ap pitäisi ensin selättää asiat, jotka estää asioiden syvemmän tarkastelun. Ehkä sen jälkeen annetut hyvät esimerkit tulee ymmärretyksi.Se on niin helppoa huutaa vierestä, kun ei näköjään edes tiedä, millaisissa tilanteissa olen elänyt. Tässä yritetään nyt väittää, että takana on jokin suuri viisaus, mutta ei nyt jostain syystä pystytä kertomaan, mikä muu viisaus tuossa muka on kuin että tyydy kohtaloosi.
Jos olet kouluikäisestä saakka taistellut oikeudesta ihmissuhteisiin, kyllä siinä vain pikkuhiljaa hiipii päähän ajatus, että se loppuikä kuuluu olla yksin. Kuulosti se nyt sinusta miten maalliselta tahansa.
ap
Luuletko tosiaan että olet ainut jota elämä on kohdellut noin? Veikkaan että suurin osa tähän ketjuun kommentoijista on heitä jotka on taistellut samojen ongelmien kanssa ja haluaa kertoa mitkä asiat heitä on auttaneet. Tässäkin asiassa sinä ap toki asetut muiden yläpuolelle sillä tavoin että oikeasti sinulla on ollut kaikista kurjinta silti ja juuri siksi sinä et voi vaan näitä asioita muuttaa vaan asian jonka pitäisi muuttua on ihmiset ympäriltäsi. Jos kerran olet sitä mieltä että sinun kuuluu olla loppuikä yksin niin miksi edelleen roikut niissä ihmissuhteissa jotka kuitenkin tuovat sinulle ehkä enemmän pahaa mieltä kuin hyvää?
No kyllä tässä ihan oikeasti tulee mieleen, että ainakin pari kommentoijaa eivät tiedä yhtään mistä puhuvat. Esimerkiksi tuo kommentti, että mene sinne isoon tapahtumaan, niin et ole yksin. Juu, noinhan se juuri toimiikin.
Kyllä tässä on paljon ymmärtäviä kommentteja ja niitä olen peukutellut ja muutenkin kommentoinut ja kiittänyt kommenteista.
Kysehän ei ole siitä, että minä olisin itse halunnut ja päättänyt, että minun kuuluu olla loppuikä yksin, vaan siitä, että maailma on sitä mieltä, että näin sen kuuluu olla. Sanotaanhan se tässä ketjussakin jo moneen kertaan. Se, mitä minä haluan ja mikä on totuus ovat kaksi eri asiaa. Miksi sanoisin, että elämäni on ihanaa ja kaikki hakeutuvat seuraani, kun näin ei ole? Vaikka miten toivoisin, se ei muutu todeksi.
ap
Ei maailma ole mitään mieltä kenenkään yksinolemisista. Älä viitsi olla lapsellinen.
Ja taas viuhahti pointti ohitse. Tietysti tarkoitin sitä, että elämässäni olleet ihmiset ovat näin päättäneet, eli se minusta ulkopuolinen maailma on tähän asti toiminut noin.
Itse kirjoitit että maailma on päättänyt toisin. Nyt väität että ymmärsin sen väärin. Maailma ja elämässäsi olevat ihmiset ovat kaksi eri asiaa. Oletko todella sitä mieltä että se on pelkästään ja ainoastaan kiinni muista ihmisistä ja sinulla ei ole tapahtumiin osaa eikä arpaa?
Miksi vänkäät nyt vastaan, kun juuri sen tuossa selitin. Pointti oli se, että on olemassa minä ja minusta ulkopuolinen maailma. Minun kokemuspiirissäni se ulkopuolinen maailma tietysti muodostuu niistä tapaamistani ihmisistä. Eli pointti on se, että minä en päättänyt vaan minusta ulkopuoliset tekijät, josta nyt tuossa satuin käyttämään ilmaisua maailma. Ihan normaali kielikuva.
ap
Sinun ja ulkopuolisen maailman yhdistävä tekijä olet sinä itse. Eli ei asiat vain tapahdu itsestään. Ei meistä kaikki esimerkiksi ole ollut suhteessa pettävän ihmisen kanssa. Toiset on ja toiset Ei. Ei se ole asia joka vain sattumalta tapahtui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tai olla nyt niin jumissa omassa tilanteessaan, että ei pysty sisäistämään mitään mitä ihmiset yrittää auttaa. Lause pitää sisällään syvemmän merkityksen, millä ei ole mitään tekemistä fyysisten asioiden kanssa. Ap kuitenkin kääntää sen tarkoittamaan sitä, että viettää loppuelämän yksin sen sijaan, että pohtisi asiaa henkisemmän näkökulman kautta.
Ap pitäisi ensin selättää asiat, jotka estää asioiden syvemmän tarkastelun. Ehkä sen jälkeen annetut hyvät esimerkit tulee ymmärretyksi.Se on niin helppoa huutaa vierestä, kun ei näköjään edes tiedä, millaisissa tilanteissa olen elänyt. Tässä yritetään nyt väittää, että takana on jokin suuri viisaus, mutta ei nyt jostain syystä pystytä kertomaan, mikä muu viisaus tuossa muka on kuin että tyydy kohtaloosi.
Jos olet kouluikäisestä saakka taistellut oikeudesta ihmissuhteisiin, kyllä siinä vain pikkuhiljaa hiipii päähän ajatus, että se loppuikä kuuluu olla yksin. Kuulosti se nyt sinusta miten maalliselta tahansa.
ap
Et ole uniikki kokemusten kanssa. Vastaavaa on käynyt läpi monet. Valitse elätkö menneessä ja vetoat tiukan paikan tullen "kun silloin lapsena" vai katsotko rohkeasti eteenpäin ja päätät selvittää ikävät asiat elämässäsi. Olet jo terapiassa, joten se on hieno alku.
Kerron nyt lyhyesti lauseen tarkoituksen, jota jo moni on sinulle yrittänyt selittää.Kun luovut asioista (toimintatavoista, ajatusmalleista, reaktioista asioihin yms vei maallisesta), jotka ei sinua palvele enää, silloin saat elämääsi myös asioita, jotka ovat linjassa sen kanssa mitä toivot.
Suosittelen, että kirjoita vaikka paperille asiat, joita haluat. Kirjoita myös miksi haluat niin kovin ja miten ajattelet näiden asioiden parantavan elämääsi.
Kirjoita myös siitä kuka ajattelet olevasi silloin, jos olisikin yksin eikä sinulla olisi lapsia tai muita ihmisiä. Minkälainen yksilö olisit? Mitä tekisit tässä elämässä? Mikä olisi tärkeää sinulle? Mikä asia tuottaisi sinulle iloa?Oikeasti ap, ihmiset yrittävät auttaa. Kiukku on ymmärrettävää, mutta joskus se apu mitä tarvitset, ei ole kaikista helpoin sinulle. Epämukavuusalueella tulee kehitystä, joka asiassa. Googlaa sielun pimeä yö. Se voi antaa sinulle hieman osviittaa mitä ihmiset ovat yrittäneet kertoa.
En tietenkään kuvittele olevani ainoa. Puhun vain näistä muutamasta keskustelijasta, jotka tuntuvat tahallaan ymmärtävän kaiken väärin eivätkä tajua pointtia lainkaan ja jopa tulevat minulle kertomaan, että olen masentunut ja ollut huonoissa ihmissuhteissa, ikään kuin en sitä itse tietäisi.
Tuolla aiemmin jo kerroinkin, että terapiassani on käyty moneen kertaan läpi tätä, kuka minä olen. Mitä minä haluan ja millainen elämäni olisi, jos se olisi minun näköinen. Terapeuttikin on jo turhautunut, kun en vain tiedä siihen vastausta. Kaikki, mitä elämältä toivon, liittyy siihen, että saan arvostusta ja huomiota muilta. Työ, opiskelut, sosiaalinen elämä, kaikki.
Kiitos googlausvinkistä, minäpäs perehtyn. Ensivilkaisulla näyttää pelottavalta ,mutta ehkä se voi olla juuri sitä mitä tarvitsen.
ap
Tässä voi olla sun suurin ongelmasi. Ensinnäkin arvostus ansaitaan. Mitä olet tehnyt, jotta saisit esimerkiksi työelämässä arvostusta? Tai sosiaalisessa elämässäsi? Kynnysmattona olemisesta ei saa arvostusta, minkä varmasti oletkin jo huomannut. Toiseksi huomionkipeys on äärettömän rasittava piirre toisessa ihmisessä. Jos olisin kaverisi, miksi lähtisin kanssasi esimerkiksi teatteriin? Et ole kiinnostunut koko teatteriesityksestä (jos olisit, menisit sinne yksinkin) vaan siitä, että saat kaveriltasi huomiota. Kaverisi taas haluaisi mennä nimenomaan nauttimaan teatteriesityksestä eikä antamaan sinulle huomiota.
Tässäpä jälleen yksi paradoksi. Aiemmin ketjussa sanottiin, että mitään ei varsinaisesti ansaita, vaan se tulee, mikä tulee ja se pitää hyväksyä.
Mitä olen tehnyt? Olen hankkinut kolme korkeakoulututkintoa, olen edennyt urallani, kehittänyt alallani tuotteita ja toimintatapoja, perustanyt yrityksen. Sosiaalisessa elämässä olen hakeutunut ihmisten seuraan, ollut heille ystävällinen ja kohdellut heitä kunnioittavasti, tehnyt palveluksia. En oikein keksi, miten sosiaalisessa elämässä hankitaan sitä arvostusta olematta samalla kynnysmatto.
Juu, voit sanoa minua huomionkipeäksi tai miksi tahansa. Miksi on ok, että suunnilleen 99,99 prosenttia ihmisistä menee teatteriin siksi, että se on mukavaa tekemistä kaverin kanssa eikä pelkästään sen teatteriesityksen takia? Miksi minulta se on huomionkipeyttä, mutta muille se on ihan normaalia sosiaalista kanssakäymistä? Voisiko joku nyt vihdoin vastata tähän, kun minulta ilmeisesti puuttuu jokin palikka? Itsekin sanoit, että teatteriesitykseen kaverin kanssa meneminen on huomion hakua, niin aika helkkarin paljon siellä on niitä huomionhakuisia ihmisiä. Monet menevät festareille ja baareihinkin tapaamaan ihmisiä eivätkä vaan kuuntelemaan musiikkia ja juomaan alkoholia puhumatta kenenkään kanssa.
ap
Mihin perustat väitteesi että 99.99 prosenttia ihmisistä menee teatteriin vain siksi että se on mukavaa tekemistä kaverin kanssa? Minä ja aika monet minun tuttavani menevät teatteriin koska siellä menevä esitys kiinnostaa nimenomaan sen esityksen/taiteen vuoksi. Itse esim olen intohimoinen baletissa kävijä mutta kovin moni tuttavapiiristäni ei ole. Yleensä saatan kysäistä että kiinnostaako tämä ja tämä baletti silloin ja silloin. Vastauksena saatan vaikka saada että en niin paljoa että maksaisin siitä sen lipun hinnan. Ja se on ok. Jos todella haluan nähdä näytöksen, menen yksin. Ja olen usein nähnyt siellä ihmisiä yksin. Nauttimassa taiteesta. Ei kavereiden seurasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kaikki, mitä elämältä toivon, liittyy siihen, että saan arvostusta ja huomiota muilta. Työ, opiskelut, sosiaalinen elämä, kaikki. "
Ei ihme että voit huonosti jos elämäsi tärkein asia tulee muiden ihmisten kautta. Esimerkkinä kerron mitkä ovat minulle asioita mitä toivon elämältä: oma ja läheisten terveys, toivon että kykenen kasvattamaan lapsistani ihmisiä jotka uskaltaa ja haluaa tutkia maailmaa ja mahdollisuuksiaan. Omien arvojen mukainen elämä, arvojani on ystävällisyys, oikeudenmukaisuus ja rehellisyys. Kuten huomaat, nuo on asioita joihin ei vaadita muita ihmisiä. Huomattavasti enemmän vaikutusmahdollisuuksia.
Et ehkä huomaa, mutta nuo luettelemasi asiat liittyvät myös muihin ihmisiin ja todella vähän pelkästään sinuun itseesi.
Sinähän tuossa itse asiassa luettelit arvojasi, kun taas minä puhuin elämän sisällöstä ja tekemisestä.
Ja kyllä, tämä onkin minulle suuri ongelma (johan aloituksessa sen kerroin), että saan elämääni sisältöä muiden ihmisten kautta. Ihmettelen vain, mksi todella monet ihmiset tekevät ja ajattelevat täysin samoin, mutta silti heidän kohdallaan se ei ole ongelma. Toiset haluavat suuren perheen, toiset haluavat ihmisläheiseen työhön, toiset haluavat harrastuksia ja viettää aikaa ystävien kanssa, toiset haluavat kilpaurheilla jne. Varsin normaaleja asioita. Mutta tuntuu, että minunkaltaiseni ovat ainoita, joilta vaaditaan, että minun tekemiseni ja toiveeni eivät saisi liittyä muihin ihmisiin millään tavalla. Jos sama vaatimus yhtäkkiä esitettäisiin kaikille maailman ihmisille, uskaltaisin väittää, että ei olisi helppoa heillekään.
ap
Ohis...se kilpaurheilija saattaa myös haluta arvostusta Ja sen vuoksi hän kilpaurheilee. Pyrkii koko ajan parempiin ja parempiin suorituksiin. Mitaleita voittaessaan hän saa muilta arvostusta eli saa sen, mitä halusikin. Mitä sinä teet saavuttaaksesi muiden arvostuksen?
Niin, sen takiahan tuossa sen kilpaurheilun mainitsinkin. Kukaan ei silti tule hänelle sanomaan, miten kurja huomiohuora hän on, vaan häntä arvostetaan kun hänellä on intohimo ja tavoitteita.
Tuolla jo aiemmassa kommentissa kerroinkin, millaisia asioita itse olen elämässäni tehnyt saadakseni arvostusta. Tähän on vain hieman vaikeaa vastata, kun esimerkiksi toisten normaali kunnioittava ja auttava kohteleminen on monien mielestä vain kynnysmattoilua.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tai olla nyt niin jumissa omassa tilanteessaan, että ei pysty sisäistämään mitään mitä ihmiset yrittää auttaa. Lause pitää sisällään syvemmän merkityksen, millä ei ole mitään tekemistä fyysisten asioiden kanssa. Ap kuitenkin kääntää sen tarkoittamaan sitä, että viettää loppuelämän yksin sen sijaan, että pohtisi asiaa henkisemmän näkökulman kautta.
Ap pitäisi ensin selättää asiat, jotka estää asioiden syvemmän tarkastelun. Ehkä sen jälkeen annetut hyvät esimerkit tulee ymmärretyksi.Se on niin helppoa huutaa vierestä, kun ei näköjään edes tiedä, millaisissa tilanteissa olen elänyt. Tässä yritetään nyt väittää, että takana on jokin suuri viisaus, mutta ei nyt jostain syystä pystytä kertomaan, mikä muu viisaus tuossa muka on kuin että tyydy kohtaloosi.
Jos olet kouluikäisestä saakka taistellut oikeudesta ihmissuhteisiin, kyllä siinä vain pikkuhiljaa hiipii päähän ajatus, että se loppuikä kuuluu olla yksin. Kuulosti se nyt sinusta miten maalliselta tahansa.
ap
Et ole uniikki kokemusten kanssa. Vastaavaa on käynyt läpi monet. Valitse elätkö menneessä ja vetoat tiukan paikan tullen "kun silloin lapsena" vai katsotko rohkeasti eteenpäin ja päätät selvittää ikävät asiat elämässäsi. Olet jo terapiassa, joten se on hieno alku.
Kerron nyt lyhyesti lauseen tarkoituksen, jota jo moni on sinulle yrittänyt selittää.Kun luovut asioista (toimintatavoista, ajatusmalleista, reaktioista asioihin yms vei maallisesta), jotka ei sinua palvele enää, silloin saat elämääsi myös asioita, jotka ovat linjassa sen kanssa mitä toivot.
Suosittelen, että kirjoita vaikka paperille asiat, joita haluat. Kirjoita myös miksi haluat niin kovin ja miten ajattelet näiden asioiden parantavan elämääsi.
Kirjoita myös siitä kuka ajattelet olevasi silloin, jos olisikin yksin eikä sinulla olisi lapsia tai muita ihmisiä. Minkälainen yksilö olisit? Mitä tekisit tässä elämässä? Mikä olisi tärkeää sinulle? Mikä asia tuottaisi sinulle iloa?Oikeasti ap, ihmiset yrittävät auttaa. Kiukku on ymmärrettävää, mutta joskus se apu mitä tarvitset, ei ole kaikista helpoin sinulle. Epämukavuusalueella tulee kehitystä, joka asiassa. Googlaa sielun pimeä yö. Se voi antaa sinulle hieman osviittaa mitä ihmiset ovat yrittäneet kertoa.
En tietenkään kuvittele olevani ainoa. Puhun vain näistä muutamasta keskustelijasta, jotka tuntuvat tahallaan ymmärtävän kaiken väärin eivätkä tajua pointtia lainkaan ja jopa tulevat minulle kertomaan, että olen masentunut ja ollut huonoissa ihmissuhteissa, ikään kuin en sitä itse tietäisi.
Tuolla aiemmin jo kerroinkin, että terapiassani on käyty moneen kertaan läpi tätä, kuka minä olen. Mitä minä haluan ja millainen elämäni olisi, jos se olisi minun näköinen. Terapeuttikin on jo turhautunut, kun en vain tiedä siihen vastausta. Kaikki, mitä elämältä toivon, liittyy siihen, että saan arvostusta ja huomiota muilta. Työ, opiskelut, sosiaalinen elämä, kaikki.
Kiitos googlausvinkistä, minäpäs perehtyn. Ensivilkaisulla näyttää pelottavalta ,mutta ehkä se voi olla juuri sitä mitä tarvitsen.
ap
Tässä voi olla sun suurin ongelmasi. Ensinnäkin arvostus ansaitaan. Mitä olet tehnyt, jotta saisit esimerkiksi työelämässä arvostusta? Tai sosiaalisessa elämässäsi? Kynnysmattona olemisesta ei saa arvostusta, minkä varmasti oletkin jo huomannut. Toiseksi huomionkipeys on äärettömän rasittava piirre toisessa ihmisessä. Jos olisin kaverisi, miksi lähtisin kanssasi esimerkiksi teatteriin? Et ole kiinnostunut koko teatteriesityksestä (jos olisit, menisit sinne yksinkin) vaan siitä, että saat kaveriltasi huomiota. Kaverisi taas haluaisi mennä nimenomaan nauttimaan teatteriesityksestä eikä antamaan sinulle huomiota.
Tässäpä jälleen yksi paradoksi. Aiemmin ketjussa sanottiin, että mitään ei varsinaisesti ansaita, vaan se tulee, mikä tulee ja se pitää hyväksyä.
Mitä olen tehnyt? Olen hankkinut kolme korkeakoulututkintoa, olen edennyt urallani, kehittänyt alallani tuotteita ja toimintatapoja, perustanyt yrityksen. Sosiaalisessa elämässä olen hakeutunut ihmisten seuraan, ollut heille ystävällinen ja kohdellut heitä kunnioittavasti, tehnyt palveluksia. En oikein keksi, miten sosiaalisessa elämässä hankitaan sitä arvostusta olematta samalla kynnysmatto.
Juu, voit sanoa minua huomionkipeäksi tai miksi tahansa. Miksi on ok, että suunnilleen 99,99 prosenttia ihmisistä menee teatteriin siksi, että se on mukavaa tekemistä kaverin kanssa eikä pelkästään sen teatteriesityksen takia? Miksi minulta se on huomionkipeyttä, mutta muille se on ihan normaalia sosiaalista kanssakäymistä? Voisiko joku nyt vihdoin vastata tähän, kun minulta ilmeisesti puuttuu jokin palikka? Itsekin sanoit, että teatteriesitykseen kaverin kanssa meneminen on huomion hakua, niin aika helkkarin paljon siellä on niitä huomionhakuisia ihmisiä. Monet menevät festareille ja baareihinkin tapaamaan ihmisiä eivätkä vaan kuuntelemaan musiikkia ja juomaan alkoholia puhumatta kenenkään kanssa.
ap
Mihin perustat väitteesi että 99.99 prosenttia ihmisistä menee teatteriin vain siksi että se on mukavaa tekemistä kaverin kanssa? Minä ja aika monet minun tuttavani menevät teatteriin koska siellä menevä esitys kiinnostaa nimenomaan sen esityksen/taiteen vuoksi. Itse esim olen intohimoinen baletissa kävijä mutta kovin moni tuttavapiiristäni ei ole. Yleensä saatan kysäistä että kiinnostaako tämä ja tämä baletti silloin ja silloin. Vastauksena saatan vaikka saada että en niin paljoa että maksaisin siitä sen lipun hinnan. Ja se on ok. Jos todella haluan nähdä näytöksen, menen yksin. Ja olen usein nähnyt siellä ihmisiä yksin. Nauttimassa taiteesta. Ei kavereiden seurasta.
No tuo edellinen kommentoijahan sen sanoi. Jos olisit kiinnostunut ainoastaan siitä teatteriesityksestä, menisit sinne yksin. Yllättävän harva siellä kuitenkaan yksin näyttää olevan. Tämän voi kuka tahansa todeta. Itse olen esimerkiksi ollut lipputoimistossa töissä ja kyllä se on juuri 99,99 prosenttia, jotka ostavat liput kahdelle tai useammalle kerralla. En minä tätä ole keksinyt.
Ja miksi sinä kysyt keneltäkään, kiinnostaako jotakuta tulla sinun kanssasi? Jos joku on kiinnostunut, hänhän menee sinne sitten yksin silloin kun huvittaa, ihan niin kuin sinäkin. Eikö niin? vai voisiko sittenkin olla, että sinäkin ymmärrät sen tietynlaisen sosiaalisuuden siinä, kun sinulle tulee edes mieleen kysyä jotakuta mukaasi? Kysehän ei (vieläkään) ollut siitä, että ketään pakotettaisiin ja ettei yksin voi mennä vaan siitä, miten luonnollista kuitenkin on pyytää sitä kaveria mukaan eikä se ole sattumaa.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tai olla nyt niin jumissa omassa tilanteessaan, että ei pysty sisäistämään mitään mitä ihmiset yrittää auttaa. Lause pitää sisällään syvemmän merkityksen, millä ei ole mitään tekemistä fyysisten asioiden kanssa. Ap kuitenkin kääntää sen tarkoittamaan sitä, että viettää loppuelämän yksin sen sijaan, että pohtisi asiaa henkisemmän näkökulman kautta.
Ap pitäisi ensin selättää asiat, jotka estää asioiden syvemmän tarkastelun. Ehkä sen jälkeen annetut hyvät esimerkit tulee ymmärretyksi.Se on niin helppoa huutaa vierestä, kun ei näköjään edes tiedä, millaisissa tilanteissa olen elänyt. Tässä yritetään nyt väittää, että takana on jokin suuri viisaus, mutta ei nyt jostain syystä pystytä kertomaan, mikä muu viisaus tuossa muka on kuin että tyydy kohtaloosi.
Jos olet kouluikäisestä saakka taistellut oikeudesta ihmissuhteisiin, kyllä siinä vain pikkuhiljaa hiipii päähän ajatus, että se loppuikä kuuluu olla yksin. Kuulosti se nyt sinusta miten maalliselta tahansa.
ap
Luuletko tosiaan että olet ainut jota elämä on kohdellut noin? Veikkaan että suurin osa tähän ketjuun kommentoijista on heitä jotka on taistellut samojen ongelmien kanssa ja haluaa kertoa mitkä asiat heitä on auttaneet. Tässäkin asiassa sinä ap toki asetut muiden yläpuolelle sillä tavoin että oikeasti sinulla on ollut kaikista kurjinta silti ja juuri siksi sinä et voi vaan näitä asioita muuttaa vaan asian jonka pitäisi muuttua on ihmiset ympäriltäsi. Jos kerran olet sitä mieltä että sinun kuuluu olla loppuikä yksin niin miksi edelleen roikut niissä ihmissuhteissa jotka kuitenkin tuovat sinulle ehkä enemmän pahaa mieltä kuin hyvää?
No kyllä tässä ihan oikeasti tulee mieleen, että ainakin pari kommentoijaa eivät tiedä yhtään mistä puhuvat. Esimerkiksi tuo kommentti, että mene sinne isoon tapahtumaan, niin et ole yksin. Juu, noinhan se juuri toimiikin.
Kyllä tässä on paljon ymmärtäviä kommentteja ja niitä olen peukutellut ja muutenkin kommentoinut ja kiittänyt kommenteista.
Kysehän ei ole siitä, että minä olisin itse halunnut ja päättänyt, että minun kuuluu olla loppuikä yksin, vaan siitä, että maailma on sitä mieltä, että näin sen kuuluu olla. Sanotaanhan se tässä ketjussakin jo moneen kertaan. Se, mitä minä haluan ja mikä on totuus ovat kaksi eri asiaa. Miksi sanoisin, että elämäni on ihanaa ja kaikki hakeutuvat seuraani, kun näin ei ole? Vaikka miten toivoisin, se ei muutu todeksi.
ap
Ei maailma ole mitään mieltä kenenkään yksinolemisista. Älä viitsi olla lapsellinen.
Ja taas viuhahti pointti ohitse. Tietysti tarkoitin sitä, että elämässäni olleet ihmiset ovat näin päättäneet, eli se minusta ulkopuolinen maailma on tähän asti toiminut noin.
Itse kirjoitit että maailma on päättänyt toisin. Nyt väität että ymmärsin sen väärin. Maailma ja elämässäsi olevat ihmiset ovat kaksi eri asiaa. Oletko todella sitä mieltä että se on pelkästään ja ainoastaan kiinni muista ihmisistä ja sinulla ei ole tapahtumiin osaa eikä arpaa?
Miksi vänkäät nyt vastaan, kun juuri sen tuossa selitin. Pointti oli se, että on olemassa minä ja minusta ulkopuolinen maailma. Minun kokemuspiirissäni se ulkopuolinen maailma tietysti muodostuu niistä tapaamistani ihmisistä. Eli pointti on se, että minä en päättänyt vaan minusta ulkopuoliset tekijät, josta nyt tuossa satuin käyttämään ilmaisua maailma. Ihan normaali kielikuva.
ap
Sinun ja ulkopuolisen maailman yhdistävä tekijä olet sinä itse. Eli ei asiat vain tapahdu itsestään. Ei meistä kaikki esimerkiksi ole ollut suhteessa pettävän ihmisen kanssa. Toiset on ja toiset Ei. Ei se ole asia joka vain sattumalta tapahtui.
Niin? En minä kuitenkaan alun perin valinnut, että hei,ihanaa tuossa on pettävä mies, haluanpas tutustua häneen. Sen pettämisvalinnan teki se mies. Älä nyt jumankauta siitäkin tule minua syyttämään. Niin kynnysmatto en sentään ole :D
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tai olla nyt niin jumissa omassa tilanteessaan, että ei pysty sisäistämään mitään mitä ihmiset yrittää auttaa. Lause pitää sisällään syvemmän merkityksen, millä ei ole mitään tekemistä fyysisten asioiden kanssa. Ap kuitenkin kääntää sen tarkoittamaan sitä, että viettää loppuelämän yksin sen sijaan, että pohtisi asiaa henkisemmän näkökulman kautta.
Ap pitäisi ensin selättää asiat, jotka estää asioiden syvemmän tarkastelun. Ehkä sen jälkeen annetut hyvät esimerkit tulee ymmärretyksi.Se on niin helppoa huutaa vierestä, kun ei näköjään edes tiedä, millaisissa tilanteissa olen elänyt. Tässä yritetään nyt väittää, että takana on jokin suuri viisaus, mutta ei nyt jostain syystä pystytä kertomaan, mikä muu viisaus tuossa muka on kuin että tyydy kohtaloosi.
Jos olet kouluikäisestä saakka taistellut oikeudesta ihmissuhteisiin, kyllä siinä vain pikkuhiljaa hiipii päähän ajatus, että se loppuikä kuuluu olla yksin. Kuulosti se nyt sinusta miten maalliselta tahansa.
ap
Et ole uniikki kokemusten kanssa. Vastaavaa on käynyt läpi monet. Valitse elätkö menneessä ja vetoat tiukan paikan tullen "kun silloin lapsena" vai katsotko rohkeasti eteenpäin ja päätät selvittää ikävät asiat elämässäsi. Olet jo terapiassa, joten se on hieno alku.
Kerron nyt lyhyesti lauseen tarkoituksen, jota jo moni on sinulle yrittänyt selittää.Kun luovut asioista (toimintatavoista, ajatusmalleista, reaktioista asioihin yms vei maallisesta), jotka ei sinua palvele enää, silloin saat elämääsi myös asioita, jotka ovat linjassa sen kanssa mitä toivot.
Suosittelen, että kirjoita vaikka paperille asiat, joita haluat. Kirjoita myös miksi haluat niin kovin ja miten ajattelet näiden asioiden parantavan elämääsi.
Kirjoita myös siitä kuka ajattelet olevasi silloin, jos olisikin yksin eikä sinulla olisi lapsia tai muita ihmisiä. Minkälainen yksilö olisit? Mitä tekisit tässä elämässä? Mikä olisi tärkeää sinulle? Mikä asia tuottaisi sinulle iloa?Oikeasti ap, ihmiset yrittävät auttaa. Kiukku on ymmärrettävää, mutta joskus se apu mitä tarvitset, ei ole kaikista helpoin sinulle. Epämukavuusalueella tulee kehitystä, joka asiassa. Googlaa sielun pimeä yö. Se voi antaa sinulle hieman osviittaa mitä ihmiset ovat yrittäneet kertoa.
En tietenkään kuvittele olevani ainoa. Puhun vain näistä muutamasta keskustelijasta, jotka tuntuvat tahallaan ymmärtävän kaiken väärin eivätkä tajua pointtia lainkaan ja jopa tulevat minulle kertomaan, että olen masentunut ja ollut huonoissa ihmissuhteissa, ikään kuin en sitä itse tietäisi.
Tuolla aiemmin jo kerroinkin, että terapiassani on käyty moneen kertaan läpi tätä, kuka minä olen. Mitä minä haluan ja millainen elämäni olisi, jos se olisi minun näköinen. Terapeuttikin on jo turhautunut, kun en vain tiedä siihen vastausta. Kaikki, mitä elämältä toivon, liittyy siihen, että saan arvostusta ja huomiota muilta. Työ, opiskelut, sosiaalinen elämä, kaikki.
Kiitos googlausvinkistä, minäpäs perehtyn. Ensivilkaisulla näyttää pelottavalta ,mutta ehkä se voi olla juuri sitä mitä tarvitsen.
ap
Tässä voi olla sun suurin ongelmasi. Ensinnäkin arvostus ansaitaan. Mitä olet tehnyt, jotta saisit esimerkiksi työelämässä arvostusta? Tai sosiaalisessa elämässäsi? Kynnysmattona olemisesta ei saa arvostusta, minkä varmasti oletkin jo huomannut. Toiseksi huomionkipeys on äärettömän rasittava piirre toisessa ihmisessä. Jos olisin kaverisi, miksi lähtisin kanssasi esimerkiksi teatteriin? Et ole kiinnostunut koko teatteriesityksestä (jos olisit, menisit sinne yksinkin) vaan siitä, että saat kaveriltasi huomiota. Kaverisi taas haluaisi mennä nimenomaan nauttimaan teatteriesityksestä eikä antamaan sinulle huomiota.
Tässäpä jälleen yksi paradoksi. Aiemmin ketjussa sanottiin, että mitään ei varsinaisesti ansaita, vaan se tulee, mikä tulee ja se pitää hyväksyä.
Mitä olen tehnyt? Olen hankkinut kolme korkeakoulututkintoa, olen edennyt urallani, kehittänyt alallani tuotteita ja toimintatapoja, perustanyt yrityksen. Sosiaalisessa elämässä olen hakeutunut ihmisten seuraan, ollut heille ystävällinen ja kohdellut heitä kunnioittavasti, tehnyt palveluksia. En oikein keksi, miten sosiaalisessa elämässä hankitaan sitä arvostusta olematta samalla kynnysmatto.
Juu, voit sanoa minua huomionkipeäksi tai miksi tahansa. Miksi on ok, että suunnilleen 99,99 prosenttia ihmisistä menee teatteriin siksi, että se on mukavaa tekemistä kaverin kanssa eikä pelkästään sen teatteriesityksen takia? Miksi minulta se on huomionkipeyttä, mutta muille se on ihan normaalia sosiaalista kanssakäymistä? Voisiko joku nyt vihdoin vastata tähän, kun minulta ilmeisesti puuttuu jokin palikka? Itsekin sanoit, että teatteriesitykseen kaverin kanssa meneminen on huomion hakua, niin aika helkkarin paljon siellä on niitä huomionhakuisia ihmisiä. Monet menevät festareille ja baareihinkin tapaamaan ihmisiä eivätkä vaan kuuntelemaan musiikkia ja juomaan alkoholia puhumatta kenenkään kanssa.
ap
Mihin perustat väitteesi että 99.99 prosenttia ihmisistä menee teatteriin vain siksi että se on mukavaa tekemistä kaverin kanssa? Minä ja aika monet minun tuttavani menevät teatteriin koska siellä menevä esitys kiinnostaa nimenomaan sen esityksen/taiteen vuoksi. Itse esim olen intohimoinen baletissa kävijä mutta kovin moni tuttavapiiristäni ei ole. Yleensä saatan kysäistä että kiinnostaako tämä ja tämä baletti silloin ja silloin. Vastauksena saatan vaikka saada että en niin paljoa että maksaisin siitä sen lipun hinnan. Ja se on ok. Jos todella haluan nähdä näytöksen, menen yksin. Ja olen usein nähnyt siellä ihmisiä yksin. Nauttimassa taiteesta. Ei kavereiden seurasta.
No tuo edellinen kommentoijahan sen sanoi. Jos olisit kiinnostunut ainoastaan siitä teatteriesityksestä, menisit sinne yksin. Yllättävän harva siellä kuitenkaan yksin näyttää olevan. Tämän voi kuka tahansa todeta. Itse olen esimerkiksi ollut lipputoimistossa töissä ja kyllä se on juuri 99,99 prosenttia, jotka ostavat liput kahdelle tai useammalle kerralla. En minä tätä ole keksinyt.
Ja miksi sinä kysyt keneltäkään, kiinnostaako jotakuta tulla sinun kanssasi? Jos joku on kiinnostunut, hänhän menee sinne sitten yksin silloin kun huvittaa, ihan niin kuin sinäkin. Eikö niin? vai voisiko sittenkin olla, että sinäkin ymmärrät sen tietynlaisen sosiaalisuuden siinä, kun sinulle tulee edes mieleen kysyä jotakuta mukaasi? Kysehän ei (vieläkään) ollut siitä, että ketään pakotettaisiin ja ettei yksin voi mennä vaan siitä, miten luonnollista kuitenkin on pyytää sitä kaveria mukaan eikä se ole sattumaa.
ap
Eihän tässä ole kyse siitä että ei voisi kysyä. Sinä olet tehnyt siitä itsellesi ongelman että sinua harmittaa kun vain sinä kysyt ja sinua ei kysytä. Ehkä myöskin se miten reagoit kieltävään vastaukseen. Tulkitset sen niin että seurasi ei kiinnosta. Minä tulkitsen sen niin että sitä ketä kysyin ei kiinnostanut se tapahtuma ja se ei liity mitenkään minuun.
Itse olen sairastunut vakavasti. Olen pyörätuolissa enkä tulevaisuudesta tiedä mitään. Sairauteni etenemisestä jne. Joka päivä ottaa kupoliin kun en pääse mihinkään. Joka päivä mietin että miten ihanalta tuntuisikaan kävellä, pyöräillä tms. Miten mukavaa elämä olisi ilman kipuja jne. En ole kuitenkaan luovuttanut. Kuvittelen että joku päivä tapahtuisikin joku ns. ihme ja alkaisinkin kuntoutua. En kestä ajatusta siitä että elämäni olikin tässä. Että tulossa olisi vain vaikeampia asioita terveyteni suhteen. Niin todennäköisesti tapahtuu mutta sitä en ääneen myönnä. Mistä minun siis pitäisi luopua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, kirjoitat, että "Kaikki, mitä elämältä toivon, liittyy siihen, että saan arvostusta ja huomiota muilta. Työ, opiskelut, sosiaalinen elämä, kaikki."
Ongelma voi olla juuri se, että ihmisten välisissä kanssakäymisissä janoat liiankin kipeästi huomiota ja arvostusta. Se voi paistaa läpi ja vaikuttaa oudolta ja vähän raskaaltakin. Yleensähän ihmiset saavat toisiltaan erilaisia vaikutteita. Ihmisillä on erilaiset elämät ja he harrastavat eri asioita ja jakavat erilaisia kokemuksiaan.
Luulen, että Hellsten tarkoitti, että jos hetkeksi lakkaat janoamasta huomiota ja arvostusta muilta, ja keskityt asioihin, joista oikeasti itse pidät jotka sinulle ovat tärkeitä, voit myös pikku hiljaa arvostaa omaa elämääsi ja itseäsi. Kun opit rakastamaan itseäsi, et ole niin huomionjanoinen ja pystyt rikkaampaan vuorovaikutukseen ja toisetkin saavat suhteestanne enemmän. Siten ihmissuhteesi voivat alkaa kukoistaa pikkuhiljaa, ilman paniikinomaista tahtomista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tai olla nyt niin jumissa omassa tilanteessaan, että ei pysty sisäistämään mitään mitä ihmiset yrittää auttaa. Lause pitää sisällään syvemmän merkityksen, millä ei ole mitään tekemistä fyysisten asioiden kanssa. Ap kuitenkin kääntää sen tarkoittamaan sitä, että viettää loppuelämän yksin sen sijaan, että pohtisi asiaa henkisemmän näkökulman kautta.
Ap pitäisi ensin selättää asiat, jotka estää asioiden syvemmän tarkastelun. Ehkä sen jälkeen annetut hyvät esimerkit tulee ymmärretyksi.Se on niin helppoa huutaa vierestä, kun ei näköjään edes tiedä, millaisissa tilanteissa olen elänyt. Tässä yritetään nyt väittää, että takana on jokin suuri viisaus, mutta ei nyt jostain syystä pystytä kertomaan, mikä muu viisaus tuossa muka on kuin että tyydy kohtaloosi.
Jos olet kouluikäisestä saakka taistellut oikeudesta ihmissuhteisiin, kyllä siinä vain pikkuhiljaa hiipii päähän ajatus, että se loppuikä kuuluu olla yksin. Kuulosti se nyt sinusta miten maalliselta tahansa.
ap
Luuletko tosiaan että olet ainut jota elämä on kohdellut noin? Veikkaan että suurin osa tähän ketjuun kommentoijista on heitä jotka on taistellut samojen ongelmien kanssa ja haluaa kertoa mitkä asiat heitä on auttaneet. Tässäkin asiassa sinä ap toki asetut muiden yläpuolelle sillä tavoin että oikeasti sinulla on ollut kaikista kurjinta silti ja juuri siksi sinä et voi vaan näitä asioita muuttaa vaan asian jonka pitäisi muuttua on ihmiset ympäriltäsi. Jos kerran olet sitä mieltä että sinun kuuluu olla loppuikä yksin niin miksi edelleen roikut niissä ihmissuhteissa jotka kuitenkin tuovat sinulle ehkä enemmän pahaa mieltä kuin hyvää?
No kyllä tässä ihan oikeasti tulee mieleen, että ainakin pari kommentoijaa eivät tiedä yhtään mistä puhuvat. Esimerkiksi tuo kommentti, että mene sinne isoon tapahtumaan, niin et ole yksin. Juu, noinhan se juuri toimiikin.
Kyllä tässä on paljon ymmärtäviä kommentteja ja niitä olen peukutellut ja muutenkin kommentoinut ja kiittänyt kommenteista.
Kysehän ei ole siitä, että minä olisin itse halunnut ja päättänyt, että minun kuuluu olla loppuikä yksin, vaan siitä, että maailma on sitä mieltä, että näin sen kuuluu olla. Sanotaanhan se tässä ketjussakin jo moneen kertaan. Se, mitä minä haluan ja mikä on totuus ovat kaksi eri asiaa. Miksi sanoisin, että elämäni on ihanaa ja kaikki hakeutuvat seuraani, kun näin ei ole? Vaikka miten toivoisin, se ei muutu todeksi.
ap
Ei maailma ole mitään mieltä kenenkään yksinolemisista. Älä viitsi olla lapsellinen.
Ja taas viuhahti pointti ohitse. Tietysti tarkoitin sitä, että elämässäni olleet ihmiset ovat näin päättäneet, eli se minusta ulkopuolinen maailma on tähän asti toiminut noin.
Itse kirjoitit että maailma on päättänyt toisin. Nyt väität että ymmärsin sen väärin. Maailma ja elämässäsi olevat ihmiset ovat kaksi eri asiaa. Oletko todella sitä mieltä että se on pelkästään ja ainoastaan kiinni muista ihmisistä ja sinulla ei ole tapahtumiin osaa eikä arpaa?
Miksi vänkäät nyt vastaan, kun juuri sen tuossa selitin. Pointti oli se, että on olemassa minä ja minusta ulkopuolinen maailma. Minun kokemuspiirissäni se ulkopuolinen maailma tietysti muodostuu niistä tapaamistani ihmisistä. Eli pointti on se, että minä en päättänyt vaan minusta ulkopuoliset tekijät, josta nyt tuossa satuin käyttämään ilmaisua maailma. Ihan normaali kielikuva.
ap
Sinun ja ulkopuolisen maailman yhdistävä tekijä olet sinä itse. Eli ei asiat vain tapahdu itsestään. Ei meistä kaikki esimerkiksi ole ollut suhteessa pettävän ihmisen kanssa. Toiset on ja toiset Ei. Ei se ole asia joka vain sattumalta tapahtui.
Niin? En minä kuitenkaan alun perin valinnut, että hei,ihanaa tuossa on pettävä mies, haluanpas tutustua häneen. Sen pettämisvalinnan teki se mies. Älä nyt jumankauta siitäkin tule minua syyttämään. Niin kynnysmatto en sentään ole :D
ap
Ja sinä sen valinnan että hyväksyit asian.
Kyse ei ole maailmasta eikä toisista ihmisistä vaan siitä että sinä hyväksyit asian.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On muuten hassua, kun joku tuossa kutsui huomionkipeydeksi sellaisia asioita, joita minä näen ympärilläni ihan koko ajan normaalina sosiaalisena kanssakäymisenä. Minun sanastossani huomionkipeys on esimerkiksi jatkuvaa somen päivittämistä, itsestään kertomista, draaman etsimistä, kärkkäiden mielipiteiden julkistamista tai lööppeihin tunkemista. Se, että pyydän kaveria elokuviin ei nyt ihan mielestäni ole huomionhakua.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tai olla nyt niin jumissa omassa tilanteessaan, että ei pysty sisäistämään mitään mitä ihmiset yrittää auttaa. Lause pitää sisällään syvemmän merkityksen, millä ei ole mitään tekemistä fyysisten asioiden kanssa. Ap kuitenkin kääntää sen tarkoittamaan sitä, että viettää loppuelämän yksin sen sijaan, että pohtisi asiaa henkisemmän näkökulman kautta.
Ap pitäisi ensin selättää asiat, jotka estää asioiden syvemmän tarkastelun. Ehkä sen jälkeen annetut hyvät esimerkit tulee ymmärretyksi.Se on niin helppoa huutaa vierestä, kun ei näköjään edes tiedä, millaisissa tilanteissa olen elänyt. Tässä yritetään nyt väittää, että takana on jokin suuri viisaus, mutta ei nyt jostain syystä pystytä kertomaan, mikä muu viisaus tuossa muka on kuin että tyydy kohtaloosi.
Jos olet kouluikäisestä saakka taistellut oikeudesta ihmissuhteisiin, kyllä siinä vain pikkuhiljaa hiipii päähän ajatus, että se loppuikä kuuluu olla yksin. Kuulosti se nyt sinusta miten maalliselta tahansa.
ap
Luuletko tosiaan että olet ainut jota elämä on kohdellut noin? Veikkaan että suurin osa tähän ketjuun kommentoijista on heitä jotka on taistellut samojen ongelmien kanssa ja haluaa kertoa mitkä asiat heitä on auttaneet. Tässäkin asiassa sinä ap toki asetut muiden yläpuolelle sillä tavoin että oikeasti sinulla on ollut kaikista kurjinta silti ja juuri siksi sinä et voi vaan näitä asioita muuttaa vaan asian jonka pitäisi muuttua on ihmiset ympäriltäsi. Jos kerran olet sitä mieltä että sinun kuuluu olla loppuikä yksin niin miksi edelleen roikut niissä ihmissuhteissa jotka kuitenkin tuovat sinulle ehkä enemmän pahaa mieltä kuin hyvää?
No kyllä tässä ihan oikeasti tulee mieleen, että ainakin pari kommentoijaa eivät tiedä yhtään mistä puhuvat. Esimerkiksi tuo kommentti, että mene sinne isoon tapahtumaan, niin et ole yksin. Juu, noinhan se juuri toimiikin.
Kyllä tässä on paljon ymmärtäviä kommentteja ja niitä olen peukutellut ja muutenkin kommentoinut ja kiittänyt kommenteista.
Kysehän ei ole siitä, että minä olisin itse halunnut ja päättänyt, että minun kuuluu olla loppuikä yksin, vaan siitä, että maailma on sitä mieltä, että näin sen kuuluu olla. Sanotaanhan se tässä ketjussakin jo moneen kertaan. Se, mitä minä haluan ja mikä on totuus ovat kaksi eri asiaa. Miksi sanoisin, että elämäni on ihanaa ja kaikki hakeutuvat seuraani, kun näin ei ole? Vaikka miten toivoisin, se ei muutu todeksi.
ap
Ei maailma ole mitään mieltä kenenkään yksinolemisista. Älä viitsi olla lapsellinen.
Ja taas viuhahti pointti ohitse. Tietysti tarkoitin sitä, että elämässäni olleet ihmiset ovat näin päättäneet, eli se minusta ulkopuolinen maailma on tähän asti toiminut noin.
Itse kirjoitit että maailma on päättänyt toisin. Nyt väität että ymmärsin sen väärin. Maailma ja elämässäsi olevat ihmiset ovat kaksi eri asiaa. Oletko todella sitä mieltä että se on pelkästään ja ainoastaan kiinni muista ihmisistä ja sinulla ei ole tapahtumiin osaa eikä arpaa?
Miksi vänkäät nyt vastaan, kun juuri sen tuossa selitin. Pointti oli se, että on olemassa minä ja minusta ulkopuolinen maailma. Minun kokemuspiirissäni se ulkopuolinen maailma tietysti muodostuu niistä tapaamistani ihmisistä. Eli pointti on se, että minä en päättänyt vaan minusta ulkopuoliset tekijät, josta nyt tuossa satuin käyttämään ilmaisua maailma. Ihan normaali kielikuva.
ap
Sinun ja ulkopuolisen maailman yhdistävä tekijä olet sinä itse. Eli ei asiat vain tapahdu itsestään. Ei meistä kaikki esimerkiksi ole ollut suhteessa pettävän ihmisen kanssa. Toiset on ja toiset Ei. Ei se ole asia joka vain sattumalta tapahtui.
Niin? En minä kuitenkaan alun perin valinnut, että hei,ihanaa tuossa on pettävä mies, haluanpas tutustua häneen. Sen pettämisvalinnan teki se mies. Älä nyt jumankauta siitäkin tule minua syyttämään. Niin kynnysmatto en sentään ole :D
ap
Ja sinä sen valinnan että hyväksyit asian.
Kyse ei ole maailmasta eikä toisista ihmisistä vaan siitä että sinä hyväksyit asian.
Hyväksyinkö? Olenko nyt suhteessa tuon miehen kanssa? No en ole.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kaikki, mitä elämältä toivon, liittyy siihen, että saan arvostusta ja huomiota muilta. Työ, opiskelut, sosiaalinen elämä, kaikki. "
Ei ihme että voit huonosti jos elämäsi tärkein asia tulee muiden ihmisten kautta. Esimerkkinä kerron mitkä ovat minulle asioita mitä toivon elämältä: oma ja läheisten terveys, toivon että kykenen kasvattamaan lapsistani ihmisiä jotka uskaltaa ja haluaa tutkia maailmaa ja mahdollisuuksiaan. Omien arvojen mukainen elämä, arvojani on ystävällisyys, oikeudenmukaisuus ja rehellisyys. Kuten huomaat, nuo on asioita joihin ei vaadita muita ihmisiä. Huomattavasti enemmän vaikutusmahdollisuuksia.
Et ehkä huomaa, mutta nuo luettelemasi asiat liittyvät myös muihin ihmisiin ja todella vähän pelkästään sinuun itseesi.
Sinähän tuossa itse asiassa luettelit arvojasi, kun taas minä puhuin elämän sisällöstä ja tekemisestä.
Ja kyllä, tämä onkin minulle suuri ongelma (johan aloituksessa sen kerroin), että saan elämääni sisältöä muiden ihmisten kautta. Ihmettelen vain, mksi todella monet ihmiset tekevät ja ajattelevat täysin samoin, mutta silti heidän kohdallaan se ei ole ongelma. Toiset haluavat suuren perheen, toiset haluavat ihmisläheiseen työhön, toiset haluavat harrastuksia ja viettää aikaa ystävien kanssa, toiset haluavat kilpaurheilla jne. Varsin normaaleja asioita. Mutta tuntuu, että minunkaltaiseni ovat ainoita, joilta vaaditaan, että minun tekemiseni ja toiveeni eivät saisi liittyä muihin ihmisiin millään tavalla. Jos sama vaatimus yhtäkkiä esitettäisiin kaikille maailman ihmisille, uskaltaisin väittää, että ei olisi helppoa heillekään.
ap
Ohis...se kilpaurheilija saattaa myös haluta arvostusta Ja sen vuoksi hän kilpaurheilee. Pyrkii koko ajan parempiin ja parempiin suorituksiin. Mitaleita voittaessaan hän saa muilta arvostusta eli saa sen, mitä halusikin. Mitä sinä teet saavuttaaksesi muiden arvostuksen?
Niin, sen takiahan tuossa sen kilpaurheilun mainitsinkin. Kukaan ei silti tule hänelle sanomaan, miten kurja huomiohuora hän on, vaan häntä arvostetaan kun hänellä on intohimo ja tavoitteita.
Tuolla jo aiemmassa kommentissa kerroinkin, millaisia asioita itse olen elämässäni tehnyt saadakseni arvostusta. Tähän on vain hieman vaikeaa vastata, kun esimerkiksi toisten normaali kunnioittava ja auttava kohteleminen on monien mielestä vain kynnysmattoilua.
ap
Mikään ei onnistu, jos tekee vain arvostuksen saamiseksi. Itse sisäinen halu tehdä jotain, on ainoa jolla on merkitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kaikki, mitä elämältä toivon, liittyy siihen, että saan arvostusta ja huomiota muilta. Työ, opiskelut, sosiaalinen elämä, kaikki. "
Ei ihme että voit huonosti jos elämäsi tärkein asia tulee muiden ihmisten kautta. Esimerkkinä kerron mitkä ovat minulle asioita mitä toivon elämältä: oma ja läheisten terveys, toivon että kykenen kasvattamaan lapsistani ihmisiä jotka uskaltaa ja haluaa tutkia maailmaa ja mahdollisuuksiaan. Omien arvojen mukainen elämä, arvojani on ystävällisyys, oikeudenmukaisuus ja rehellisyys. Kuten huomaat, nuo on asioita joihin ei vaadita muita ihmisiä. Huomattavasti enemmän vaikutusmahdollisuuksia.
Et ehkä huomaa, mutta nuo luettelemasi asiat liittyvät myös muihin ihmisiin ja todella vähän pelkästään sinuun itseesi.
Sinähän tuossa itse asiassa luettelit arvojasi, kun taas minä puhuin elämän sisällöstä ja tekemisestä.
Ja kyllä, tämä onkin minulle suuri ongelma (johan aloituksessa sen kerroin), että saan elämääni sisältöä muiden ihmisten kautta. Ihmettelen vain, mksi todella monet ihmiset tekevät ja ajattelevat täysin samoin, mutta silti heidän kohdallaan se ei ole ongelma. Toiset haluavat suuren perheen, toiset haluavat ihmisläheiseen työhön, toiset haluavat harrastuksia ja viettää aikaa ystävien kanssa, toiset haluavat kilpaurheilla jne. Varsin normaaleja asioita. Mutta tuntuu, että minunkaltaiseni ovat ainoita, joilta vaaditaan, että minun tekemiseni ja toiveeni eivät saisi liittyä muihin ihmisiin millään tavalla. Jos sama vaatimus yhtäkkiä esitettäisiin kaikille maailman ihmisille, uskaltaisin väittää, että ei olisi helppoa heillekään.
ap
Miten nuo luettelemani asiat liittyvät toisiin ihmisiin? Miten toiset ihmiset vaikuttavat esimerkiksi terveyteeni tai siihen toiminko elämässäni arvojeni mukaisesti? Ja arvot on nimenomaan elämän sisältöä. Arvot muodostavat kivijalan koko sun elämällesi.
Oho, nyt taisit unohtaa kaiken, mitä kirjoitit oman terveytesi lisäksi:
"oma ja läheisten terveys, toivon että kykenen kasvattamaan lapsistani ihmisiä jotka uskaltaa ja haluaa tutkia maailmaa ja mahdollisuuksiaan. Omien arvojen mukainen elämä, arvojani on ystävällisyys, oikeudenmukaisuus ja rehellisyys."
Ystävällisyys oikeudenmukauus ja rehellisyys aika harvoin pääsee toteutumaan, ellei siihen liity muita ihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kaikki, mitä elämältä toivon, liittyy siihen, että saan arvostusta ja huomiota muilta. Työ, opiskelut, sosiaalinen elämä, kaikki. "
Ei ihme että voit huonosti jos elämäsi tärkein asia tulee muiden ihmisten kautta. Esimerkkinä kerron mitkä ovat minulle asioita mitä toivon elämältä: oma ja läheisten terveys, toivon että kykenen kasvattamaan lapsistani ihmisiä jotka uskaltaa ja haluaa tutkia maailmaa ja mahdollisuuksiaan. Omien arvojen mukainen elämä, arvojani on ystävällisyys, oikeudenmukaisuus ja rehellisyys. Kuten huomaat, nuo on asioita joihin ei vaadita muita ihmisiä. Huomattavasti enemmän vaikutusmahdollisuuksia.
Et ehkä huomaa, mutta nuo luettelemasi asiat liittyvät myös muihin ihmisiin ja todella vähän pelkästään sinuun itseesi.
Sinähän tuossa itse asiassa luettelit arvojasi, kun taas minä puhuin elämän sisällöstä ja tekemisestä.
Ja kyllä, tämä onkin minulle suuri ongelma (johan aloituksessa sen kerroin), että saan elämääni sisältöä muiden ihmisten kautta. Ihmettelen vain, mksi todella monet ihmiset tekevät ja ajattelevat täysin samoin, mutta silti heidän kohdallaan se ei ole ongelma. Toiset haluavat suuren perheen, toiset haluavat ihmisläheiseen työhön, toiset haluavat harrastuksia ja viettää aikaa ystävien kanssa, toiset haluavat kilpaurheilla jne. Varsin normaaleja asioita. Mutta tuntuu, että minunkaltaiseni ovat ainoita, joilta vaaditaan, että minun tekemiseni ja toiveeni eivät saisi liittyä muihin ihmisiin millään tavalla. Jos sama vaatimus yhtäkkiä esitettäisiin kaikille maailman ihmisille, uskaltaisin väittää, että ei olisi helppoa heillekään.
ap
Ohis...se kilpaurheilija saattaa myös haluta arvostusta Ja sen vuoksi hän kilpaurheilee. Pyrkii koko ajan parempiin ja parempiin suorituksiin. Mitaleita voittaessaan hän saa muilta arvostusta eli saa sen, mitä halusikin. Mitä sinä teet saavuttaaksesi muiden arvostuksen?
Niin, sen takiahan tuossa sen kilpaurheilun mainitsinkin. Kukaan ei silti tule hänelle sanomaan, miten kurja huomiohuora hän on, vaan häntä arvostetaan kun hänellä on intohimo ja tavoitteita.
Tuolla jo aiemmassa kommentissa kerroinkin, millaisia asioita itse olen elämässäni tehnyt saadakseni arvostusta. Tähän on vain hieman vaikeaa vastata, kun esimerkiksi toisten normaali kunnioittava ja auttava kohteleminen on monien mielestä vain kynnysmattoilua.
ap
Mikään ei onnistu, jos tekee vain arvostuksen saamiseksi. Itse sisäinen halu tehdä jotain, on ainoa jolla on merkitystä.
Kyllä, nyt ollaan asian ytimessä. Tämä on minulla lähtenyt jo ilmeisesti lapsuudesta saakka menemään vinoon, koska oikeasti minulla ei ole sisäistä halua oikein mihinkään. Terapiassa siis useaan kertaan tätä on yritetty kaivaa, mutta kun on tyhjää niin on tyhjää.
Ja nyt siis pyydän huomioimaan, että nimenomaan tarkoitan, että olet täysin oikeassa. Minulla tämä menee väärin ja siitä olen kokenut paljon pahaa oloa ja turhautumista, kun sisälläni on tältä osalta täysin tyhjää. en tiedä mitä teen.
ap
Ap, mitä ystäväsi ovat sanoneet, kun olet ottanut asian heidän kanssaan puheeksi? Vai oletko?
Alalla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kaikki, mitä elämältä toivon, liittyy siihen, että saan arvostusta ja huomiota muilta. Työ, opiskelut, sosiaalinen elämä, kaikki. "
Ei ihme että voit huonosti jos elämäsi tärkein asia tulee muiden ihmisten kautta. Esimerkkinä kerron mitkä ovat minulle asioita mitä toivon elämältä: oma ja läheisten terveys, toivon että kykenen kasvattamaan lapsistani ihmisiä jotka uskaltaa ja haluaa tutkia maailmaa ja mahdollisuuksiaan. Omien arvojen mukainen elämä, arvojani on ystävällisyys, oikeudenmukaisuus ja rehellisyys. Kuten huomaat, nuo on asioita joihin ei vaadita muita ihmisiä. Huomattavasti enemmän vaikutusmahdollisuuksia.
Et ehkä huomaa, mutta nuo luettelemasi asiat liittyvät myös muihin ihmisiin ja todella vähän pelkästään sinuun itseesi.
Sinähän tuossa itse asiassa luettelit arvojasi, kun taas minä puhuin elämän sisällöstä ja tekemisestä.
Ja kyllä, tämä onkin minulle suuri ongelma (johan aloituksessa sen kerroin), että saan elämääni sisältöä muiden ihmisten kautta. Ihmettelen vain, mksi todella monet ihmiset tekevät ja ajattelevat täysin samoin, mutta silti heidän kohdallaan se ei ole ongelma. Toiset haluavat suuren perheen, toiset haluavat ihmisläheiseen työhön, toiset haluavat harrastuksia ja viettää aikaa ystävien kanssa, toiset haluavat kilpaurheilla jne. Varsin normaaleja asioita. Mutta tuntuu, että minunkaltaiseni ovat ainoita, joilta vaaditaan, että minun tekemiseni ja toiveeni eivät saisi liittyä muihin ihmisiin millään tavalla. Jos sama vaatimus yhtäkkiä esitettäisiin kaikille maailman ihmisille, uskaltaisin väittää, että ei olisi helppoa heillekään.
ap
Miten nuo luettelemani asiat liittyvät toisiin ihmisiin? Miten toiset ihmiset vaikuttavat esimerkiksi terveyteeni tai siihen toiminko elämässäni arvojeni mukaisesti? Ja arvot on nimenomaan elämän sisältöä. Arvot muodostavat kivijalan koko sun elämällesi.
Oho, nyt taisit unohtaa kaiken, mitä kirjoitit oman terveytesi lisäksi:
"oma ja läheisten terveys, toivon että kykenen kasvattamaan lapsistani ihmisiä jotka uskaltaa ja haluaa tutkia maailmaa ja mahdollisuuksiaan. Omien arvojen mukainen elämä, arvojani on ystävällisyys, oikeudenmukaisuus ja rehellisyys."
Ystävällisyys oikeudenmukauus ja rehellisyys aika harvoin pääsee toteutumaan, ellei siihen liity muita ihmisiä.
Tässä nyt ilmeisesti on taas päätetty, että mitä tahansa sanon, on vain perseestä ja väärin. Tuossakin ihan pelkkää faktaa, jonka kuka tahansa voi tuosta lukea. Kysyttiin, missä puhuttiin muista ihmisistä ja tuossa näytin ne kohdat. Mutta tätäkin piti alapeukuttaa.
Tällainen keskustelu ei ole minusta kovin mukavaa, että edes täyttä faktaa olevia kommentteja ei voida hyväksyä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kaikki, mitä elämältä toivon, liittyy siihen, että saan arvostusta ja huomiota muilta. Työ, opiskelut, sosiaalinen elämä, kaikki. "
Ei ihme että voit huonosti jos elämäsi tärkein asia tulee muiden ihmisten kautta. Esimerkkinä kerron mitkä ovat minulle asioita mitä toivon elämältä: oma ja läheisten terveys, toivon että kykenen kasvattamaan lapsistani ihmisiä jotka uskaltaa ja haluaa tutkia maailmaa ja mahdollisuuksiaan. Omien arvojen mukainen elämä, arvojani on ystävällisyys, oikeudenmukaisuus ja rehellisyys. Kuten huomaat, nuo on asioita joihin ei vaadita muita ihmisiä. Huomattavasti enemmän vaikutusmahdollisuuksia.
Et ehkä huomaa, mutta nuo luettelemasi asiat liittyvät myös muihin ihmisiin ja todella vähän pelkästään sinuun itseesi.
Sinähän tuossa itse asiassa luettelit arvojasi, kun taas minä puhuin elämän sisällöstä ja tekemisestä.
Ja kyllä, tämä onkin minulle suuri ongelma (johan aloituksessa sen kerroin), että saan elämääni sisältöä muiden ihmisten kautta. Ihmettelen vain, mksi todella monet ihmiset tekevät ja ajattelevat täysin samoin, mutta silti heidän kohdallaan se ei ole ongelma. Toiset haluavat suuren perheen, toiset haluavat ihmisläheiseen työhön, toiset haluavat harrastuksia ja viettää aikaa ystävien kanssa, toiset haluavat kilpaurheilla jne. Varsin normaaleja asioita. Mutta tuntuu, että minunkaltaiseni ovat ainoita, joilta vaaditaan, että minun tekemiseni ja toiveeni eivät saisi liittyä muihin ihmisiin millään tavalla. Jos sama vaatimus yhtäkkiä esitettäisiin kaikille maailman ihmisille, uskaltaisin väittää, että ei olisi helppoa heillekään.
ap
Miten nuo luettelemani asiat liittyvät toisiin ihmisiin? Miten toiset ihmiset vaikuttavat esimerkiksi terveyteeni tai siihen toiminko elämässäni arvojeni mukaisesti? Ja arvot on nimenomaan elämän sisältöä. Arvot muodostavat kivijalan koko sun elämällesi.
Oho, nyt taisit unohtaa kaiken, mitä kirjoitit oman terveytesi lisäksi:
"oma ja läheisten terveys, toivon että kykenen kasvattamaan lapsistani ihmisiä jotka uskaltaa ja haluaa tutkia maailmaa ja mahdollisuuksiaan. Omien arvojen mukainen elämä, arvojani on ystävällisyys, oikeudenmukaisuus ja rehellisyys."
Ystävällisyys oikeudenmukauus ja rehellisyys aika harvoin pääsee toteutumaan, ellei siihen liity muita ihmisiä.
On eri asia toivoa pyyteettömästi toisille jotain kuin toivoa toisten antavan itselleen jotain.
Minäkin toivon lasteni elämään hyvää. Itselleni en tarvitse mitään.
Tämä sama toimii myös ihmissuhteissa, sellaisten ihmisten seuraan hakeudutaan, jotka ovat kiinnostuneita muista. Jos joku imee voimaa ja on tarvitseva, häntä kartetaan.
Kiteytettynä Ap, tässäkin keskustelussa sinä pystyt, muut keskustelijat vaihtuvat. Sitä kannattaa jäädä hetkeksi miettimään. Tämä keskustelu on elämäsi pienoiskoossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kaikki, mitä elämältä toivon, liittyy siihen, että saan arvostusta ja huomiota muilta. Työ, opiskelut, sosiaalinen elämä, kaikki. "
Ei ihme että voit huonosti jos elämäsi tärkein asia tulee muiden ihmisten kautta. Esimerkkinä kerron mitkä ovat minulle asioita mitä toivon elämältä: oma ja läheisten terveys, toivon että kykenen kasvattamaan lapsistani ihmisiä jotka uskaltaa ja haluaa tutkia maailmaa ja mahdollisuuksiaan. Omien arvojen mukainen elämä, arvojani on ystävällisyys, oikeudenmukaisuus ja rehellisyys. Kuten huomaat, nuo on asioita joihin ei vaadita muita ihmisiä. Huomattavasti enemmän vaikutusmahdollisuuksia.
Et ehkä huomaa, mutta nuo luettelemasi asiat liittyvät myös muihin ihmisiin ja todella vähän pelkästään sinuun itseesi.
Sinähän tuossa itse asiassa luettelit arvojasi, kun taas minä puhuin elämän sisällöstä ja tekemisestä.
Ja kyllä, tämä onkin minulle suuri ongelma (johan aloituksessa sen kerroin), että saan elämääni sisältöä muiden ihmisten kautta. Ihmettelen vain, mksi todella monet ihmiset tekevät ja ajattelevat täysin samoin, mutta silti heidän kohdallaan se ei ole ongelma. Toiset haluavat suuren perheen, toiset haluavat ihmisläheiseen työhön, toiset haluavat harrastuksia ja viettää aikaa ystävien kanssa, toiset haluavat kilpaurheilla jne. Varsin normaaleja asioita. Mutta tuntuu, että minunkaltaiseni ovat ainoita, joilta vaaditaan, että minun tekemiseni ja toiveeni eivät saisi liittyä muihin ihmisiin millään tavalla. Jos sama vaatimus yhtäkkiä esitettäisiin kaikille maailman ihmisille, uskaltaisin väittää, että ei olisi helppoa heillekään.
ap
Miten nuo luettelemani asiat liittyvät toisiin ihmisiin? Miten toiset ihmiset vaikuttavat esimerkiksi terveyteeni tai siihen toiminko elämässäni arvojeni mukaisesti? Ja arvot on nimenomaan elämän sisältöä. Arvot muodostavat kivijalan koko sun elämällesi.
Oho, nyt taisit unohtaa kaiken, mitä kirjoitit oman terveytesi lisäksi:
"oma ja läheisten terveys, toivon että kykenen kasvattamaan lapsistani ihmisiä jotka uskaltaa ja haluaa tutkia maailmaa ja mahdollisuuksiaan. Omien arvojen mukainen elämä, arvojani on ystävällisyys, oikeudenmukaisuus ja rehellisyys."
Ystävällisyys oikeudenmukauus ja rehellisyys aika harvoin pääsee toteutumaan, ellei siihen liity muita ihmisiä.
Sä et vaan ymmärrä. Koitan vääntää rautalangasta mitä tarkoitin. Oman terveyden vaaliminen = terveelliset elämäntavat. Läheisten terveys = esimerkiksi se että lapsille on tarjolla terveellistä ruokaa. Eli mikä voin vaikuttaa siihen minkälaista ruokaa tarjoan, ei muista ihmisistä riippuvainen. Ystävällisyys, oikeudenmukaisuus ja rehellisyys. Oman toimintani lähtökohtia. Suhtaudun ystävällisesti itseeni ja muihin ihmisiin. Toimin oikeudenmukaisesti, enkä epäreilusti tavoitellen omaa etuani. Olen rehellinen itselleni ja muille siitä mihin pystyn ja minkälainen olen. Täysin omissa käsissä. Se miten ihmiset vastaavat käytökseeni on heidän käsissään. Se miten minä reagoin arvojeni pohjalta tähän vastineeseen on minun käsissäni. Ymmärrätkö? Eli mihinkään noista asioista en tarvitse muita ihmisiä että voin toteuttaa niitä.
Tässäpä jälleen yksi paradoksi. Aiemmin ketjussa sanottiin, että mitään ei varsinaisesti ansaita, vaan se tulee, mikä tulee ja se pitää hyväksyä.
Mitä olen tehnyt? Olen hankkinut kolme korkeakoulututkintoa, olen edennyt urallani, kehittänyt alallani tuotteita ja toimintatapoja, perustanyt yrityksen. Sosiaalisessa elämässä olen hakeutunut ihmisten seuraan, ollut heille ystävällinen ja kohdellut heitä kunnioittavasti, tehnyt palveluksia. En oikein keksi, miten sosiaalisessa elämässä hankitaan sitä arvostusta olematta samalla kynnysmatto.
Juu, voit sanoa minua huomionkipeäksi tai miksi tahansa. Miksi on ok, että suunnilleen 99,99 prosenttia ihmisistä menee teatteriin siksi, että se on mukavaa tekemistä kaverin kanssa eikä pelkästään sen teatteriesityksen takia? Miksi minulta se on huomionkipeyttä, mutta muille se on ihan normaalia sosiaalista kanssakäymistä? Voisiko joku nyt vihdoin vastata tähän, kun minulta ilmeisesti puuttuu jokin palikka? Itsekin sanoit, että teatteriesitykseen kaverin kanssa meneminen on huomion hakua, niin aika helkkarin paljon siellä on niitä huomionhakuisia ihmisiä. Monet menevät festareille ja baareihinkin tapaamaan ihmisiä eivätkä vaan kuuntelemaan musiikkia ja juomaan alkoholia puhumatta kenenkään kanssa.
ap