Lue keskustelun säännöt.
Saat sen mistä luovut, voiko joku selittää tämän logiikan?
23.07.2021 |
Minun on todella vaikeaa ymmärtää tätä väitettä. Itselläni on esimerkiksi kipukohtana sosiaalisten suhteiden puute sekä kaikenlainen arvostuksen janoaminen. Koen olevani todella riittämätön ja arvoton ja kaipaisin kipeästi ihmistä, jolle olisin tärkeä. Minulla on tällä hetkellä parisuhde, mutta se vetelee viimeisiään tarvitsevuuteni ja epätoivoni takia. Mitä enemmän pyydän, sitä kauemmas mies haluaa? Ja juu, tämän tietysti ymmärrän, mutta ihan oikeasti en ole pyytänyt mitään aamusta iltaan kädestä pitämistä ja palvomista. Ihan vain normaalia huomioimista ja ystävällisyyttä.
Miten tässä kohtaa logiikka muka toimii? Saan sen parisuhteen takaisin, kun eroan? Saan ystäviä, kun en enää pyydä kavereita minnekään? Vai perustuuko tämä vain siihen, että kun lakkaan haluamasta niitä asioita, se jotenkin lasketaan, että olen "saanut" ne? Miten? Miten minulla on rakastava kumppani, jos eroan? Kokemuksesta tiedän, että ei niitä kumppaneita oven taakse itsestään tule.
Kommentit (563)
Vierailija kirjoitti:
Ap on aika ristiriitainen henkilö, ei ihne että olet hukassa. Huomaatko itse? Yhdessä viestissä sanot, että ei ole juurikaa juttuja joita haluat tehdä yksin ja kaipaat seuraa. Toisessa viestissä sanot, että viihdyt usein itseksesi.
Jossain viestissä sanoit, että et vaadi paljon. Toisessa pohdit, että ehkä sinulle ei vaan riitä mikään, vaikka saat jo paljon
Ajatuksia?
Missäs tällaista olen pohtinut?
Tuossa ei ole mitään ristiriitaa, että tykkään olla paljon yksin, mutta en aina yksin. Sinäkin tarvitset sen vesihuikan jossain vaiheessa päivän aikana, mutta ei se nyt sitä tarkoita, että sinun pitäisi juoda vettä aamusta iltaan joka hetki. Jos et saa vettä moneen päivään, kyllä sinulle tulee jano, vaikka et normaalisti vettä aamusta iltaan juokaan.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tai olla nyt niin jumissa omassa tilanteessaan, että ei pysty sisäistämään mitään mitä ihmiset yrittää auttaa. Lause pitää sisällään syvemmän merkityksen, millä ei ole mitään tekemistä fyysisten asioiden kanssa. Ap kuitenkin kääntää sen tarkoittamaan sitä, että viettää loppuelämän yksin sen sijaan, että pohtisi asiaa henkisemmän näkökulman kautta.
Ap pitäisi ensin selättää asiat, jotka estää asioiden syvemmän tarkastelun. Ehkä sen jälkeen annetut hyvät esimerkit tulee ymmärretyksi.Se on niin helppoa huutaa vierestä, kun ei näköjään edes tiedä, millaisissa tilanteissa olen elänyt. Tässä yritetään nyt väittää, että takana on jokin suuri viisaus, mutta ei nyt jostain syystä pystytä kertomaan, mikä muu viisaus tuossa muka on kuin että tyydy kohtaloosi.
Jos olet kouluikäisestä saakka taistellut oikeudesta ihmissuhteisiin, kyllä siinä vain pikkuhiljaa hiipii päähän ajatus, että se loppuikä kuuluu olla yksin. Kuulosti se nyt sinusta miten maalliselta tahansa.
ap
Luuletko tosiaan että olet ainut jota elämä on kohdellut noin? Veikkaan että suurin osa tähän ketjuun kommentoijista on heitä jotka on taistellut samojen ongelmien kanssa ja haluaa kertoa mitkä asiat heitä on auttaneet. Tässäkin asiassa sinä ap toki asetut muiden yläpuolelle sillä tavoin että oikeasti sinulla on ollut kaikista kurjinta silti ja juuri siksi sinä et voi vaan näitä asioita muuttaa vaan asian jonka pitäisi muuttua on ihmiset ympäriltäsi. Jos kerran olet sitä mieltä että sinun kuuluu olla loppuikä yksin niin miksi edelleen roikut niissä ihmissuhteissa jotka kuitenkin tuovat sinulle ehkä enemmän pahaa mieltä kuin hyvää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, olet ihan samanlainen kuin minä. Samojen juttujen kanssa kipuilin monta vuotta ja tajusin että muut on pitäneet mua kynnysmattona ja vähemmän arvokkaana kuin muita ystäviään. Virheet jotka olen tehnyt: 1.Olin liian mukava, kiltti, auttavainen ja empaattinen. Aina auttamassa muita, neuvomassa ja tukemassa 2. Jos ihmiset loukkasivat, loukkaannuin kyllä mutta pidin tunnereaktion omana tietonani ja jäädyin tilanteissa 3. Otin itse yhteyttä aina ystäviini ja ehdotin että nähtäiskö. Todella turhauttavaa oli aina olla aloitteentekijä ja laittaa eri ihmisille että "Hei, mitäs teet? Nähtäiskö lähiaikoina?" Tajusin että oon ollut ihan liian kiltti ja siksi ihmiset ei arvostaneet yhtään. Suosittelen sulle että alat puolustamaan itseäsi tilanteissa kun sua kohtaan tehdään väärin. Kerrot sun nykyisille ihmisille että tämä ei enää käy, olen muuttunut ja ymmärtänyt että ansaitsen hyvää kohtelua. Jos joku sulle suuttuu siitä niin se kertoo vain sen että susta on ollut vain hyötyä sille ihmiselle ja se tyyppi suuttuu sen takia ku et haluakaan enää olla sen likaämpäri ja syntipukki. Ala miettimään että tarvitset tasavertaisia ihmissuhteita äläkä anna valtaa niille muille. Kaikki ihmissuhteet loppujen lopuksi on valtasuhteita ja ihmiset huomaa jos ne saa pompotella sua miten vaan. Jos nää keinot ei tehoa ajan saatossa (voit joutua toistamaan itseäsi monet kerrat ja joudut varmasti konfliktitilanteisiin) niin kaikki ne ihmiset pois elämästä jotka jatkaa sun alistamista vaikka oot suoraan sanonut että ei käy. Sit vaan aloitat puhtaalta pöydältä ja kun olet tarpeeksi itsevarma niin kun tapaat uusia ihmisiä, osaat varoa alistamista ja huomaat että löydät tasavertaisia ihmissuhteita. Ei todellakaan oo helppoa ja itselläkin tässä prosessissa on mennyt jo pari vuotta mutta olen nyt onnellisempi kuin koskaan! Hyvin monet riitatilanteet menty läpi mutta ihmisille pitää vääntää rautalangasta niin kauan kuin menee perille tämä "Uusi minä". Ja oon löytänyt paljon uusia ystäviä jotka kohtelee hyvin ja kunnioittavasti. Kokeile sellaista kuin kaverihaku.net.
Tämä on mielestäni hieman paradoksaalinen juttu. On totta, että kynnysmattona oleminen on tuossa suuri ongelma. Sille ratkaisuksi ehdotetaan sitä, että alkaa pitämään puoliaan ja kertoa, että asia ei ole ok. Mutta minun elämässäni tämä on johtanut nimenomaan siihen, että olen se riippuva ja negatiivinen valittaja, mikä vain pahentaa asiaa. En ymmärrä, mikä se maailma on, jossa ihmiset lopettavat kaltoinkohtelun ja alkavat yhtäkkiä arvostaa, kun kerrot niistä ongelmakohdista avoimesti.
Ja nyt sitten, kun esimerkiksi tässä ketjussa kerron, miten olen pyytänyt mieheltä ja ystäviltä asioita, se olen kuitenkin minä, joka olen tehnyt väärin. Kun ei saa kuulemma pyytää keneltäkään mitään vaan pitää itse korjata ongelmansa eikä kenenkään muun tekemisiin voi vaikuttaa. Tässä kohtaa sitten kuitenkin ohjeeksi annetaan se, että ole sittenkin se kynnysmatto ja hyväksy kaikki, koska et muuta voi.
Eli tavallaan kielletään olemasta kynnysmatto, mutta sitten ohjeeksi annetaan, että pitää nimenomaan olla se kynnysmatto.
ap
Ap, Millä tavalla sinua on ohjeistettu olemaan kynnysmatto?
"Sinun pitää vain hyväksyä, että olet yksin, etkä voi pyytää ja odottaa keneltäkään mitään."
ap
Ap, kumpi sinun mielestäsi on kynnysmattona olemista? Se että kokee että ystäviäsi ei sinun seura kiinnosta ja silti tuppautuu heidän seuraan ja tyytyy niihin murusiin mitä he antavat silloin kuin heille sopii vai se että päättää että nyt riittää ja tekee elämässä tilaa sille että sinne voi joskus tulla ihmisiä jotka ihan oikeasti kunnioittaa ja välittää sinusta ja viihtyy seurassasi? Omituista että koet yksinolemisen olevan kynnysmattona olemista. Eihän se sitä ole. Aika moni ihminen, minut mukaan lukien on tehnyt sen päätöksen että kunnioituksesta itseään kohtaan on mieluummin yksin kuin huonossa ihmissuhteessa, oli se sitten kaveri tai parisuhde.
Ja tähän vielä kommentoin, että kyllä, koen kynnysmattoiluksi sen, että minulle tullaan sanomaan, että et saa haluta olla ystävien kanssa, vaan sinun pitää nyt vain olla yksin. Että joku toinen tulee määräämään, mistä asioista minun pitää nauttia enkä saa etsiä niitä asioita itse.
ap
Kuka on sanonut että et saa olla ystäviesi kanssa? Tässä ketjussa on sanottu että jos se ahdistaa/harmittaa sinua että koet olevasi aina se joka ottaa yhteyttä niin lopeta se. Se ei ole sama kuin että sinua kiellettäisiin olemasta ystäviesi kanssa. Vääristelet ja pyörittelet kyllä hyvin tehokkaasti valkoisen mustaksi että pääset tuttuun marttyyrin rooliisi. Se että elää elämänsä marttyyrina ei vahingoita ketään muuta kuin sinua ja sinun lapsiasi jotka oppivat saman toimintatavan sinulta.
Siis ymmärrätkö, että on kaksi eri asiaa viettää aikaa niiden kavereiden kanssa ja huomata kotona päivä toisensa jälkeen, että eipä ole kukaan kaivannut. Toisessa ollaan niiden kavereiden kanssa ja se on kivaa. Toisessa ollaan yksin kotona kipuilemassa yksinäisyyttä ja se ei ole kivaa.
Ja tuossahan siis nimenomaan tarkoitin, että tämä jälkimmäinen on minulta nyt jotenkin kiellettyä. En väittänyt, että ensimmäinen olisi kiellettyä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on aika ristiriitainen henkilö, ei ihne että olet hukassa. Huomaatko itse? Yhdessä viestissä sanot, että ei ole juurikaa juttuja joita haluat tehdä yksin ja kaipaat seuraa. Toisessa viestissä sanot, että viihdyt usein itseksesi.
Jossain viestissä sanoit, että et vaadi paljon. Toisessa pohdit, että ehkä sinulle ei vaan riitä mikään, vaikka saat jo paljon
Ajatuksia?Missäs tällaista olen pohtinut?
Tuossa ei ole mitään ristiriitaa, että tykkään olla paljon yksin, mutta en aina yksin. Sinäkin tarvitset sen vesihuikan jossain vaiheessa päivän aikana, mutta ei se nyt sitä tarkoita, että sinun pitäisi juoda vettä aamusta iltaan joka hetki. Jos et saa vettä moneen päivään, kyllä sinulle tulee jano, vaikka et normaalisti vettä aamusta iltaan juokaan.
ap
Juu mitään ristiriitaa ei ole. Sillon kun ap haluaa olla yksin niin ongelmaa ei ole. Silloin kun ap ei halua olla yksin niin ongelma on koska juuri silloin miesystävä ei saa vapaata töistä tai ystävät ei ehdi viettämään aikaa ap:n kanssa. Miksi tämä maailma onkaan näin epäreilu???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tai olla nyt niin jumissa omassa tilanteessaan, että ei pysty sisäistämään mitään mitä ihmiset yrittää auttaa. Lause pitää sisällään syvemmän merkityksen, millä ei ole mitään tekemistä fyysisten asioiden kanssa. Ap kuitenkin kääntää sen tarkoittamaan sitä, että viettää loppuelämän yksin sen sijaan, että pohtisi asiaa henkisemmän näkökulman kautta.
Ap pitäisi ensin selättää asiat, jotka estää asioiden syvemmän tarkastelun. Ehkä sen jälkeen annetut hyvät esimerkit tulee ymmärretyksi.Se on niin helppoa huutaa vierestä, kun ei näköjään edes tiedä, millaisissa tilanteissa olen elänyt. Tässä yritetään nyt väittää, että takana on jokin suuri viisaus, mutta ei nyt jostain syystä pystytä kertomaan, mikä muu viisaus tuossa muka on kuin että tyydy kohtaloosi.
Jos olet kouluikäisestä saakka taistellut oikeudesta ihmissuhteisiin, kyllä siinä vain pikkuhiljaa hiipii päähän ajatus, että se loppuikä kuuluu olla yksin. Kuulosti se nyt sinusta miten maalliselta tahansa.
ap
Et ole uniikki kokemusten kanssa. Vastaavaa on käynyt läpi monet. Valitse elätkö menneessä ja vetoat tiukan paikan tullen "kun silloin lapsena" vai katsotko rohkeasti eteenpäin ja päätät selvittää ikävät asiat elämässäsi. Olet jo terapiassa, joten se on hieno alku.
Kerron nyt lyhyesti lauseen tarkoituksen, jota jo moni on sinulle yrittänyt selittää.
Kun luovut asioista (toimintatavoista, ajatusmalleista, reaktioista asioihin yms vei maallisesta), jotka ei sinua palvele enää, silloin saat elämääsi myös asioita, jotka ovat linjassa sen kanssa mitä toivot.
Suosittelen, että kirjoita vaikka paperille asiat, joita haluat. Kirjoita myös miksi haluat niin kovin ja miten ajattelet näiden asioiden parantavan elämääsi.
Kirjoita myös siitä kuka ajattelet olevasi silloin, jos olisikin yksin eikä sinulla olisi lapsia tai muita ihmisiä. Minkälainen yksilö olisit? Mitä tekisit tässä elämässä? Mikä olisi tärkeää sinulle? Mikä asia tuottaisi sinulle iloa?
Oikeasti ap, ihmiset yrittävät auttaa. Kiukku on ymmärrettävää, mutta joskus se apu mitä tarvitset, ei ole kaikista helpoin sinulle. Epämukavuusalueella tulee kehitystä, joka asiassa. Googlaa sielun pimeä yö. Se voi antaa sinulle hieman osviittaa mitä ihmiset ovat yrittäneet kertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tai olla nyt niin jumissa omassa tilanteessaan, että ei pysty sisäistämään mitään mitä ihmiset yrittää auttaa. Lause pitää sisällään syvemmän merkityksen, millä ei ole mitään tekemistä fyysisten asioiden kanssa. Ap kuitenkin kääntää sen tarkoittamaan sitä, että viettää loppuelämän yksin sen sijaan, että pohtisi asiaa henkisemmän näkökulman kautta.
Ap pitäisi ensin selättää asiat, jotka estää asioiden syvemmän tarkastelun. Ehkä sen jälkeen annetut hyvät esimerkit tulee ymmärretyksi.Se on niin helppoa huutaa vierestä, kun ei näköjään edes tiedä, millaisissa tilanteissa olen elänyt. Tässä yritetään nyt väittää, että takana on jokin suuri viisaus, mutta ei nyt jostain syystä pystytä kertomaan, mikä muu viisaus tuossa muka on kuin että tyydy kohtaloosi.
Jos olet kouluikäisestä saakka taistellut oikeudesta ihmissuhteisiin, kyllä siinä vain pikkuhiljaa hiipii päähän ajatus, että se loppuikä kuuluu olla yksin. Kuulosti se nyt sinusta miten maalliselta tahansa.
ap
Luuletko tosiaan että olet ainut jota elämä on kohdellut noin? Veikkaan että suurin osa tähän ketjuun kommentoijista on heitä jotka on taistellut samojen ongelmien kanssa ja haluaa kertoa mitkä asiat heitä on auttaneet. Tässäkin asiassa sinä ap toki asetut muiden yläpuolelle sillä tavoin että oikeasti sinulla on ollut kaikista kurjinta silti ja juuri siksi sinä et voi vaan näitä asioita muuttaa vaan asian jonka pitäisi muuttua on ihmiset ympäriltäsi. Jos kerran olet sitä mieltä että sinun kuuluu olla loppuikä yksin niin miksi edelleen roikut niissä ihmissuhteissa jotka kuitenkin tuovat sinulle ehkä enemmän pahaa mieltä kuin hyvää?
No kyllä tässä ihan oikeasti tulee mieleen, että ainakin pari kommentoijaa eivät tiedä yhtään mistä puhuvat. Esimerkiksi tuo kommentti, että mene sinne isoon tapahtumaan, niin et ole yksin. Juu, noinhan se juuri toimiikin.
Kyllä tässä on paljon ymmärtäviä kommentteja ja niitä olen peukutellut ja muutenkin kommentoinut ja kiittänyt kommenteista.
Kysehän ei ole siitä, että minä olisin itse halunnut ja päättänyt, että minun kuuluu olla loppuikä yksin, vaan siitä, että maailma on sitä mieltä, että näin sen kuuluu olla. Sanotaanhan se tässä ketjussakin jo moneen kertaan. Se, mitä minä haluan ja mikä on totuus ovat kaksi eri asiaa. Miksi sanoisin, että elämäni on ihanaa ja kaikki hakeutuvat seuraani, kun näin ei ole? Vaikka miten toivoisin, se ei muutu todeksi.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tai olla nyt niin jumissa omassa tilanteessaan, että ei pysty sisäistämään mitään mitä ihmiset yrittää auttaa. Lause pitää sisällään syvemmän merkityksen, millä ei ole mitään tekemistä fyysisten asioiden kanssa. Ap kuitenkin kääntää sen tarkoittamaan sitä, että viettää loppuelämän yksin sen sijaan, että pohtisi asiaa henkisemmän näkökulman kautta.
Ap pitäisi ensin selättää asiat, jotka estää asioiden syvemmän tarkastelun. Ehkä sen jälkeen annetut hyvät esimerkit tulee ymmärretyksi.Se on niin helppoa huutaa vierestä, kun ei näköjään edes tiedä, millaisissa tilanteissa olen elänyt. Tässä yritetään nyt väittää, että takana on jokin suuri viisaus, mutta ei nyt jostain syystä pystytä kertomaan, mikä muu viisaus tuossa muka on kuin että tyydy kohtaloosi.
Jos olet kouluikäisestä saakka taistellut oikeudesta ihmissuhteisiin, kyllä siinä vain pikkuhiljaa hiipii päähän ajatus, että se loppuikä kuuluu olla yksin. Kuulosti se nyt sinusta miten maalliselta tahansa.
ap
Luuletko tosiaan että olet ainut jota elämä on kohdellut noin? Veikkaan että suurin osa tähän ketjuun kommentoijista on heitä jotka on taistellut samojen ongelmien kanssa ja haluaa kertoa mitkä asiat heitä on auttaneet. Tässäkin asiassa sinä ap toki asetut muiden yläpuolelle sillä tavoin että oikeasti sinulla on ollut kaikista kurjinta silti ja juuri siksi sinä et voi vaan näitä asioita muuttaa vaan asian jonka pitäisi muuttua on ihmiset ympäriltäsi. Jos kerran olet sitä mieltä että sinun kuuluu olla loppuikä yksin niin miksi edelleen roikut niissä ihmissuhteissa jotka kuitenkin tuovat sinulle ehkä enemmän pahaa mieltä kuin hyvää?
No kyllä tässä ihan oikeasti tulee mieleen, että ainakin pari kommentoijaa eivät tiedä yhtään mistä puhuvat. Esimerkiksi tuo kommentti, että mene sinne isoon tapahtumaan, niin et ole yksin. Juu, noinhan se juuri toimiikin.
Kyllä tässä on paljon ymmärtäviä kommentteja ja niitä olen peukutellut ja muutenkin kommentoinut ja kiittänyt kommenteista.
Kysehän ei ole siitä, että minä olisin itse halunnut ja päättänyt, että minun kuuluu olla loppuikä yksin, vaan siitä, että maailma on sitä mieltä, että näin sen kuuluu olla. Sanotaanhan se tässä ketjussakin jo moneen kertaan. Se, mitä minä haluan ja mikä on totuus ovat kaksi eri asiaa. Miksi sanoisin, että elämäni on ihanaa ja kaikki hakeutuvat seuraani, kun näin ei ole? Vaikka miten toivoisin, se ei muutu todeksi.
ap
Ei maailma ole mitään mieltä kenenkään yksinolemisista. Älä viitsi olla lapsellinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tai olla nyt niin jumissa omassa tilanteessaan, että ei pysty sisäistämään mitään mitä ihmiset yrittää auttaa. Lause pitää sisällään syvemmän merkityksen, millä ei ole mitään tekemistä fyysisten asioiden kanssa. Ap kuitenkin kääntää sen tarkoittamaan sitä, että viettää loppuelämän yksin sen sijaan, että pohtisi asiaa henkisemmän näkökulman kautta.
Ap pitäisi ensin selättää asiat, jotka estää asioiden syvemmän tarkastelun. Ehkä sen jälkeen annetut hyvät esimerkit tulee ymmärretyksi.Se on niin helppoa huutaa vierestä, kun ei näköjään edes tiedä, millaisissa tilanteissa olen elänyt. Tässä yritetään nyt väittää, että takana on jokin suuri viisaus, mutta ei nyt jostain syystä pystytä kertomaan, mikä muu viisaus tuossa muka on kuin että tyydy kohtaloosi.
Jos olet kouluikäisestä saakka taistellut oikeudesta ihmissuhteisiin, kyllä siinä vain pikkuhiljaa hiipii päähän ajatus, että se loppuikä kuuluu olla yksin. Kuulosti se nyt sinusta miten maalliselta tahansa.
ap
Et ole uniikki kokemusten kanssa. Vastaavaa on käynyt läpi monet. Valitse elätkö menneessä ja vetoat tiukan paikan tullen "kun silloin lapsena" vai katsotko rohkeasti eteenpäin ja päätät selvittää ikävät asiat elämässäsi. Olet jo terapiassa, joten se on hieno alku.
Kerron nyt lyhyesti lauseen tarkoituksen, jota jo moni on sinulle yrittänyt selittää.Kun luovut asioista (toimintatavoista, ajatusmalleista, reaktioista asioihin yms vei maallisesta), jotka ei sinua palvele enää, silloin saat elämääsi myös asioita, jotka ovat linjassa sen kanssa mitä toivot.
Suosittelen, että kirjoita vaikka paperille asiat, joita haluat. Kirjoita myös miksi haluat niin kovin ja miten ajattelet näiden asioiden parantavan elämääsi.
Kirjoita myös siitä kuka ajattelet olevasi silloin, jos olisikin yksin eikä sinulla olisi lapsia tai muita ihmisiä. Minkälainen yksilö olisit? Mitä tekisit tässä elämässä? Mikä olisi tärkeää sinulle? Mikä asia tuottaisi sinulle iloa?Oikeasti ap, ihmiset yrittävät auttaa. Kiukku on ymmärrettävää, mutta joskus se apu mitä tarvitset, ei ole kaikista helpoin sinulle. Epämukavuusalueella tulee kehitystä, joka asiassa. Googlaa sielun pimeä yö. Se voi antaa sinulle hieman osviittaa mitä ihmiset ovat yrittäneet kertoa.
Mä luin aikoinaan yhden kirjan (harmi, etten enää muista kirjan nimeä), jossa kehotettiin luopumaan itselleen haitallisista asenteista, itselleen haitallisista uskomuksista, itselleen haitallisista tavoista ja itselleen haitallisista ihmissuhteista. Kirjan luettuani tein "oman elämäni inventaarion" ja elämäni todellakin muuttui paljon paremmaksi.
Moni on ketjussa kehottanut lopettamaan kynnysmattona olemisen. Kynnysmattotyyppejä tarvitaan vain silloin, kun heistä halutaan hyötyä. Kynnysmattotyypin kanssa ei ole tarkoituskaan ryhtyä tasaveroiseen ihmissuhteeseen. Niin kauan, kun on kynnysmattotyyppiä, seuraan hakeutuvat vain ne, jotka haluavat hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tai olla nyt niin jumissa omassa tilanteessaan, että ei pysty sisäistämään mitään mitä ihmiset yrittää auttaa. Lause pitää sisällään syvemmän merkityksen, millä ei ole mitään tekemistä fyysisten asioiden kanssa. Ap kuitenkin kääntää sen tarkoittamaan sitä, että viettää loppuelämän yksin sen sijaan, että pohtisi asiaa henkisemmän näkökulman kautta.
Ap pitäisi ensin selättää asiat, jotka estää asioiden syvemmän tarkastelun. Ehkä sen jälkeen annetut hyvät esimerkit tulee ymmärretyksi.Se on niin helppoa huutaa vierestä, kun ei näköjään edes tiedä, millaisissa tilanteissa olen elänyt. Tässä yritetään nyt väittää, että takana on jokin suuri viisaus, mutta ei nyt jostain syystä pystytä kertomaan, mikä muu viisaus tuossa muka on kuin että tyydy kohtaloosi.
Jos olet kouluikäisestä saakka taistellut oikeudesta ihmissuhteisiin, kyllä siinä vain pikkuhiljaa hiipii päähän ajatus, että se loppuikä kuuluu olla yksin. Kuulosti se nyt sinusta miten maalliselta tahansa.
ap
Et ole uniikki kokemusten kanssa. Vastaavaa on käynyt läpi monet. Valitse elätkö menneessä ja vetoat tiukan paikan tullen "kun silloin lapsena" vai katsotko rohkeasti eteenpäin ja päätät selvittää ikävät asiat elämässäsi. Olet jo terapiassa, joten se on hieno alku.
Kerron nyt lyhyesti lauseen tarkoituksen, jota jo moni on sinulle yrittänyt selittää.Kun luovut asioista (toimintatavoista, ajatusmalleista, reaktioista asioihin yms vei maallisesta), jotka ei sinua palvele enää, silloin saat elämääsi myös asioita, jotka ovat linjassa sen kanssa mitä toivot.
Suosittelen, että kirjoita vaikka paperille asiat, joita haluat. Kirjoita myös miksi haluat niin kovin ja miten ajattelet näiden asioiden parantavan elämääsi.
Kirjoita myös siitä kuka ajattelet olevasi silloin, jos olisikin yksin eikä sinulla olisi lapsia tai muita ihmisiä. Minkälainen yksilö olisit? Mitä tekisit tässä elämässä? Mikä olisi tärkeää sinulle? Mikä asia tuottaisi sinulle iloa?Oikeasti ap, ihmiset yrittävät auttaa. Kiukku on ymmärrettävää, mutta joskus se apu mitä tarvitset, ei ole kaikista helpoin sinulle. Epämukavuusalueella tulee kehitystä, joka asiassa. Googlaa sielun pimeä yö. Se voi antaa sinulle hieman osviittaa mitä ihmiset ovat yrittäneet kertoa.
En tietenkään kuvittele olevani ainoa. Puhun vain näistä muutamasta keskustelijasta, jotka tuntuvat tahallaan ymmärtävän kaiken väärin eivätkä tajua pointtia lainkaan ja jopa tulevat minulle kertomaan, että olen masentunut ja ollut huonoissa ihmissuhteissa, ikään kuin en sitä itse tietäisi.
Tuolla aiemmin jo kerroinkin, että terapiassani on käyty moneen kertaan läpi tätä, kuka minä olen. Mitä minä haluan ja millainen elämäni olisi, jos se olisi minun näköinen. Terapeuttikin on jo turhautunut, kun en vain tiedä siihen vastausta. Kaikki, mitä elämältä toivon, liittyy siihen, että saan arvostusta ja huomiota muilta. Työ, opiskelut, sosiaalinen elämä, kaikki.
Kiitos googlausvinkistä, minäpäs perehtyn. Ensivilkaisulla näyttää pelottavalta ,mutta ehkä se voi olla juuri sitä mitä tarvitsen.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tai olla nyt niin jumissa omassa tilanteessaan, että ei pysty sisäistämään mitään mitä ihmiset yrittää auttaa. Lause pitää sisällään syvemmän merkityksen, millä ei ole mitään tekemistä fyysisten asioiden kanssa. Ap kuitenkin kääntää sen tarkoittamaan sitä, että viettää loppuelämän yksin sen sijaan, että pohtisi asiaa henkisemmän näkökulman kautta.
Ap pitäisi ensin selättää asiat, jotka estää asioiden syvemmän tarkastelun. Ehkä sen jälkeen annetut hyvät esimerkit tulee ymmärretyksi.Se on niin helppoa huutaa vierestä, kun ei näköjään edes tiedä, millaisissa tilanteissa olen elänyt. Tässä yritetään nyt väittää, että takana on jokin suuri viisaus, mutta ei nyt jostain syystä pystytä kertomaan, mikä muu viisaus tuossa muka on kuin että tyydy kohtaloosi.
Jos olet kouluikäisestä saakka taistellut oikeudesta ihmissuhteisiin, kyllä siinä vain pikkuhiljaa hiipii päähän ajatus, että se loppuikä kuuluu olla yksin. Kuulosti se nyt sinusta miten maalliselta tahansa.
ap
Luuletko tosiaan että olet ainut jota elämä on kohdellut noin? Veikkaan että suurin osa tähän ketjuun kommentoijista on heitä jotka on taistellut samojen ongelmien kanssa ja haluaa kertoa mitkä asiat heitä on auttaneet. Tässäkin asiassa sinä ap toki asetut muiden yläpuolelle sillä tavoin että oikeasti sinulla on ollut kaikista kurjinta silti ja juuri siksi sinä et voi vaan näitä asioita muuttaa vaan asian jonka pitäisi muuttua on ihmiset ympäriltäsi. Jos kerran olet sitä mieltä että sinun kuuluu olla loppuikä yksin niin miksi edelleen roikut niissä ihmissuhteissa jotka kuitenkin tuovat sinulle ehkä enemmän pahaa mieltä kuin hyvää?
No kyllä tässä ihan oikeasti tulee mieleen, että ainakin pari kommentoijaa eivät tiedä yhtään mistä puhuvat. Esimerkiksi tuo kommentti, että mene sinne isoon tapahtumaan, niin et ole yksin. Juu, noinhan se juuri toimiikin.
Kyllä tässä on paljon ymmärtäviä kommentteja ja niitä olen peukutellut ja muutenkin kommentoinut ja kiittänyt kommenteista.
Kysehän ei ole siitä, että minä olisin itse halunnut ja päättänyt, että minun kuuluu olla loppuikä yksin, vaan siitä, että maailma on sitä mieltä, että näin sen kuuluu olla. Sanotaanhan se tässä ketjussakin jo moneen kertaan. Se, mitä minä haluan ja mikä on totuus ovat kaksi eri asiaa. Miksi sanoisin, että elämäni on ihanaa ja kaikki hakeutuvat seuraani, kun näin ei ole? Vaikka miten toivoisin, se ei muutu todeksi.
ap
Ei maailma ole mitään mieltä kenenkään yksinolemisista. Älä viitsi olla lapsellinen.
Ja taas viuhahti pointti ohitse. Tietysti tarkoitin sitä, että elämässäni olleet ihmiset ovat näin päättäneet, eli se minusta ulkopuolinen maailma on tähän asti toiminut noin.
"Kaikki, mitä elämältä toivon, liittyy siihen, että saan arvostusta ja huomiota muilta. Työ, opiskelut, sosiaalinen elämä, kaikki. "
Ei ihme että voit huonosti jos elämäsi tärkein asia tulee muiden ihmisten kautta. Esimerkkinä kerron mitkä ovat minulle asioita mitä toivon elämältä: oma ja läheisten terveys, toivon että kykenen kasvattamaan lapsistani ihmisiä jotka uskaltaa ja haluaa tutkia maailmaa ja mahdollisuuksiaan. Omien arvojen mukainen elämä, arvojani on ystävällisyys, oikeudenmukaisuus ja rehellisyys. Kuten huomaat, nuo on asioita joihin ei vaadita muita ihmisiä. Huomattavasti enemmän vaikutusmahdollisuuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on aika ristiriitainen henkilö, ei ihne että olet hukassa. Huomaatko itse? Yhdessä viestissä sanot, että ei ole juurikaa juttuja joita haluat tehdä yksin ja kaipaat seuraa. Toisessa viestissä sanot, että viihdyt usein itseksesi.
Jossain viestissä sanoit, että et vaadi paljon. Toisessa pohdit, että ehkä sinulle ei vaan riitä mikään, vaikka saat jo paljon
Ajatuksia?Missäs tällaista olen pohtinut?
Tuossa ei ole mitään ristiriitaa, että tykkään olla paljon yksin, mutta en aina yksin. Sinäkin tarvitset sen vesihuikan jossain vaiheessa päivän aikana, mutta ei se nyt sitä tarkoita, että sinun pitäisi juoda vettä aamusta iltaan joka hetki. Jos et saa vettä moneen päivään, kyllä sinulle tulee jano, vaikka et normaalisti vettä aamusta iltaan juokaan.
ap
Juu mitään ristiriitaa ei ole. Sillon kun ap haluaa olla yksin niin ongelmaa ei ole. Silloin kun ap ei halua olla yksin niin ongelma on koska juuri silloin miesystävä ei saa vapaata töistä tai ystävät ei ehdi viettämään aikaa ap:n kanssa. Miksi tämä maailma onkaan näin epäreilu???
Juuri tätä tarkoitan, että tässä nyt ilmeisesti kuvitellaan, että minä haluan määrätä, että tänä viikonloppuna lähdetään risteilylle ja ensi viikolla teatteriin ja ensi kuulla mennään sitten festareille. Ei. Kyse on siitä, että sen sijaan, että sen yhden vuotuisen terassikäynnin sijaan voisi vuoden aikana käydä myös ehkä konsertissa eikä sitä yhtä terassikäyntiäkään tarvitsisi suunnitella puolta vuotta etukäteen.
En siis määrää tiukkoja ajankohtia, enkä vaadi koko ajan viihdyttämistä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tai olla nyt niin jumissa omassa tilanteessaan, että ei pysty sisäistämään mitään mitä ihmiset yrittää auttaa. Lause pitää sisällään syvemmän merkityksen, millä ei ole mitään tekemistä fyysisten asioiden kanssa. Ap kuitenkin kääntää sen tarkoittamaan sitä, että viettää loppuelämän yksin sen sijaan, että pohtisi asiaa henkisemmän näkökulman kautta.
Ap pitäisi ensin selättää asiat, jotka estää asioiden syvemmän tarkastelun. Ehkä sen jälkeen annetut hyvät esimerkit tulee ymmärretyksi.Se on niin helppoa huutaa vierestä, kun ei näköjään edes tiedä, millaisissa tilanteissa olen elänyt. Tässä yritetään nyt väittää, että takana on jokin suuri viisaus, mutta ei nyt jostain syystä pystytä kertomaan, mikä muu viisaus tuossa muka on kuin että tyydy kohtaloosi.
Jos olet kouluikäisestä saakka taistellut oikeudesta ihmissuhteisiin, kyllä siinä vain pikkuhiljaa hiipii päähän ajatus, että se loppuikä kuuluu olla yksin. Kuulosti se nyt sinusta miten maalliselta tahansa.
ap
Et ole uniikki kokemusten kanssa. Vastaavaa on käynyt läpi monet. Valitse elätkö menneessä ja vetoat tiukan paikan tullen "kun silloin lapsena" vai katsotko rohkeasti eteenpäin ja päätät selvittää ikävät asiat elämässäsi. Olet jo terapiassa, joten se on hieno alku.
Kerron nyt lyhyesti lauseen tarkoituksen, jota jo moni on sinulle yrittänyt selittää.Kun luovut asioista (toimintatavoista, ajatusmalleista, reaktioista asioihin yms vei maallisesta), jotka ei sinua palvele enää, silloin saat elämääsi myös asioita, jotka ovat linjassa sen kanssa mitä toivot.
Suosittelen, että kirjoita vaikka paperille asiat, joita haluat. Kirjoita myös miksi haluat niin kovin ja miten ajattelet näiden asioiden parantavan elämääsi.
Kirjoita myös siitä kuka ajattelet olevasi silloin, jos olisikin yksin eikä sinulla olisi lapsia tai muita ihmisiä. Minkälainen yksilö olisit? Mitä tekisit tässä elämässä? Mikä olisi tärkeää sinulle? Mikä asia tuottaisi sinulle iloa?Oikeasti ap, ihmiset yrittävät auttaa. Kiukku on ymmärrettävää, mutta joskus se apu mitä tarvitset, ei ole kaikista helpoin sinulle. Epämukavuusalueella tulee kehitystä, joka asiassa. Googlaa sielun pimeä yö. Se voi antaa sinulle hieman osviittaa mitä ihmiset ovat yrittäneet kertoa.
En tietenkään kuvittele olevani ainoa. Puhun vain näistä muutamasta keskustelijasta, jotka tuntuvat tahallaan ymmärtävän kaiken väärin eivätkä tajua pointtia lainkaan ja jopa tulevat minulle kertomaan, että olen masentunut ja ollut huonoissa ihmissuhteissa, ikään kuin en sitä itse tietäisi.
Tuolla aiemmin jo kerroinkin, että terapiassani on käyty moneen kertaan läpi tätä, kuka minä olen. Mitä minä haluan ja millainen elämäni olisi, jos se olisi minun näköinen. Terapeuttikin on jo turhautunut, kun en vain tiedä siihen vastausta. Kaikki, mitä elämältä toivon, liittyy siihen, että saan arvostusta ja huomiota muilta. Työ, opiskelut, sosiaalinen elämä, kaikki.
Kiitos googlausvinkistä, minäpäs perehtyn. Ensivilkaisulla näyttää pelottavalta ,mutta ehkä se voi olla juuri sitä mitä tarvitsen.
ap
Tässä voi olla sun suurin ongelmasi. Ensinnäkin arvostus ansaitaan. Mitä olet tehnyt, jotta saisit esimerkiksi työelämässä arvostusta? Tai sosiaalisessa elämässäsi? Kynnysmattona olemisesta ei saa arvostusta, minkä varmasti oletkin jo huomannut. Toiseksi huomionkipeys on äärettömän rasittava piirre toisessa ihmisessä. Jos olisin kaverisi, miksi lähtisin kanssasi esimerkiksi teatteriin? Et ole kiinnostunut koko teatteriesityksestä (jos olisit, menisit sinne yksinkin) vaan siitä, että saat kaveriltasi huomiota. Kaverisi taas haluaisi mennä nimenomaan nauttimaan teatteriesityksestä eikä antamaan sinulle huomiota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tai olla nyt niin jumissa omassa tilanteessaan, että ei pysty sisäistämään mitään mitä ihmiset yrittää auttaa. Lause pitää sisällään syvemmän merkityksen, millä ei ole mitään tekemistä fyysisten asioiden kanssa. Ap kuitenkin kääntää sen tarkoittamaan sitä, että viettää loppuelämän yksin sen sijaan, että pohtisi asiaa henkisemmän näkökulman kautta.
Ap pitäisi ensin selättää asiat, jotka estää asioiden syvemmän tarkastelun. Ehkä sen jälkeen annetut hyvät esimerkit tulee ymmärretyksi.Se on niin helppoa huutaa vierestä, kun ei näköjään edes tiedä, millaisissa tilanteissa olen elänyt. Tässä yritetään nyt väittää, että takana on jokin suuri viisaus, mutta ei nyt jostain syystä pystytä kertomaan, mikä muu viisaus tuossa muka on kuin että tyydy kohtaloosi.
Jos olet kouluikäisestä saakka taistellut oikeudesta ihmissuhteisiin, kyllä siinä vain pikkuhiljaa hiipii päähän ajatus, että se loppuikä kuuluu olla yksin. Kuulosti se nyt sinusta miten maalliselta tahansa.
ap
Luuletko tosiaan että olet ainut jota elämä on kohdellut noin? Veikkaan että suurin osa tähän ketjuun kommentoijista on heitä jotka on taistellut samojen ongelmien kanssa ja haluaa kertoa mitkä asiat heitä on auttaneet. Tässäkin asiassa sinä ap toki asetut muiden yläpuolelle sillä tavoin että oikeasti sinulla on ollut kaikista kurjinta silti ja juuri siksi sinä et voi vaan näitä asioita muuttaa vaan asian jonka pitäisi muuttua on ihmiset ympäriltäsi. Jos kerran olet sitä mieltä että sinun kuuluu olla loppuikä yksin niin miksi edelleen roikut niissä ihmissuhteissa jotka kuitenkin tuovat sinulle ehkä enemmän pahaa mieltä kuin hyvää?
No kyllä tässä ihan oikeasti tulee mieleen, että ainakin pari kommentoijaa eivät tiedä yhtään mistä puhuvat. Esimerkiksi tuo kommentti, että mene sinne isoon tapahtumaan, niin et ole yksin. Juu, noinhan se juuri toimiikin.
Kyllä tässä on paljon ymmärtäviä kommentteja ja niitä olen peukutellut ja muutenkin kommentoinut ja kiittänyt kommenteista.
Kysehän ei ole siitä, että minä olisin itse halunnut ja päättänyt, että minun kuuluu olla loppuikä yksin, vaan siitä, että maailma on sitä mieltä, että näin sen kuuluu olla. Sanotaanhan se tässä ketjussakin jo moneen kertaan. Se, mitä minä haluan ja mikä on totuus ovat kaksi eri asiaa. Miksi sanoisin, että elämäni on ihanaa ja kaikki hakeutuvat seuraani, kun näin ei ole? Vaikka miten toivoisin, se ei muutu todeksi.
ap
Ei maailma ole mitään mieltä kenenkään yksinolemisista. Älä viitsi olla lapsellinen.
Ja taas viuhahti pointti ohitse. Tietysti tarkoitin sitä, että elämässäni olleet ihmiset ovat näin päättäneet, eli se minusta ulkopuolinen maailma on tähän asti toiminut noin.
Itse kirjoitit että maailma on päättänyt toisin. Nyt väität että ymmärsin sen väärin. Maailma ja elämässäsi olevat ihmiset ovat kaksi eri asiaa. Oletko todella sitä mieltä että se on pelkästään ja ainoastaan kiinni muista ihmisistä ja sinulla ei ole tapahtumiin osaa eikä arpaa?
Vierailija kirjoitti:
"Kaikki, mitä elämältä toivon, liittyy siihen, että saan arvostusta ja huomiota muilta. Työ, opiskelut, sosiaalinen elämä, kaikki. "
Ei ihme että voit huonosti jos elämäsi tärkein asia tulee muiden ihmisten kautta. Esimerkkinä kerron mitkä ovat minulle asioita mitä toivon elämältä: oma ja läheisten terveys, toivon että kykenen kasvattamaan lapsistani ihmisiä jotka uskaltaa ja haluaa tutkia maailmaa ja mahdollisuuksiaan. Omien arvojen mukainen elämä, arvojani on ystävällisyys, oikeudenmukaisuus ja rehellisyys. Kuten huomaat, nuo on asioita joihin ei vaadita muita ihmisiä. Huomattavasti enemmän vaikutusmahdollisuuksia.
Et ehkä huomaa, mutta nuo luettelemasi asiat liittyvät myös muihin ihmisiin ja todella vähän pelkästään sinuun itseesi.
Sinähän tuossa itse asiassa luettelit arvojasi, kun taas minä puhuin elämän sisällöstä ja tekemisestä.
Ja kyllä, tämä onkin minulle suuri ongelma (johan aloituksessa sen kerroin), että saan elämääni sisältöä muiden ihmisten kautta. Ihmettelen vain, mksi todella monet ihmiset tekevät ja ajattelevat täysin samoin, mutta silti heidän kohdallaan se ei ole ongelma. Toiset haluavat suuren perheen, toiset haluavat ihmisläheiseen työhön, toiset haluavat harrastuksia ja viettää aikaa ystävien kanssa, toiset haluavat kilpaurheilla jne. Varsin normaaleja asioita. Mutta tuntuu, että minunkaltaiseni ovat ainoita, joilta vaaditaan, että minun tekemiseni ja toiveeni eivät saisi liittyä muihin ihmisiin millään tavalla. Jos sama vaatimus yhtäkkiä esitettäisiin kaikille maailman ihmisille, uskaltaisin väittää, että ei olisi helppoa heillekään.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tai olla nyt niin jumissa omassa tilanteessaan, että ei pysty sisäistämään mitään mitä ihmiset yrittää auttaa. Lause pitää sisällään syvemmän merkityksen, millä ei ole mitään tekemistä fyysisten asioiden kanssa. Ap kuitenkin kääntää sen tarkoittamaan sitä, että viettää loppuelämän yksin sen sijaan, että pohtisi asiaa henkisemmän näkökulman kautta.
Ap pitäisi ensin selättää asiat, jotka estää asioiden syvemmän tarkastelun. Ehkä sen jälkeen annetut hyvät esimerkit tulee ymmärretyksi.Se on niin helppoa huutaa vierestä, kun ei näköjään edes tiedä, millaisissa tilanteissa olen elänyt. Tässä yritetään nyt väittää, että takana on jokin suuri viisaus, mutta ei nyt jostain syystä pystytä kertomaan, mikä muu viisaus tuossa muka on kuin että tyydy kohtaloosi.
Jos olet kouluikäisestä saakka taistellut oikeudesta ihmissuhteisiin, kyllä siinä vain pikkuhiljaa hiipii päähän ajatus, että se loppuikä kuuluu olla yksin. Kuulosti se nyt sinusta miten maalliselta tahansa.
ap
Luuletko tosiaan että olet ainut jota elämä on kohdellut noin? Veikkaan että suurin osa tähän ketjuun kommentoijista on heitä jotka on taistellut samojen ongelmien kanssa ja haluaa kertoa mitkä asiat heitä on auttaneet. Tässäkin asiassa sinä ap toki asetut muiden yläpuolelle sillä tavoin että oikeasti sinulla on ollut kaikista kurjinta silti ja juuri siksi sinä et voi vaan näitä asioita muuttaa vaan asian jonka pitäisi muuttua on ihmiset ympäriltäsi. Jos kerran olet sitä mieltä että sinun kuuluu olla loppuikä yksin niin miksi edelleen roikut niissä ihmissuhteissa jotka kuitenkin tuovat sinulle ehkä enemmän pahaa mieltä kuin hyvää?
No kyllä tässä ihan oikeasti tulee mieleen, että ainakin pari kommentoijaa eivät tiedä yhtään mistä puhuvat. Esimerkiksi tuo kommentti, että mene sinne isoon tapahtumaan, niin et ole yksin. Juu, noinhan se juuri toimiikin.
Kyllä tässä on paljon ymmärtäviä kommentteja ja niitä olen peukutellut ja muutenkin kommentoinut ja kiittänyt kommenteista.
Kysehän ei ole siitä, että minä olisin itse halunnut ja päättänyt, että minun kuuluu olla loppuikä yksin, vaan siitä, että maailma on sitä mieltä, että näin sen kuuluu olla. Sanotaanhan se tässä ketjussakin jo moneen kertaan. Se, mitä minä haluan ja mikä on totuus ovat kaksi eri asiaa. Miksi sanoisin, että elämäni on ihanaa ja kaikki hakeutuvat seuraani, kun näin ei ole? Vaikka miten toivoisin, se ei muutu todeksi.
ap
Ei maailma ole mitään mieltä kenenkään yksinolemisista. Älä viitsi olla lapsellinen.
Ja taas viuhahti pointti ohitse. Tietysti tarkoitin sitä, että elämässäni olleet ihmiset ovat näin päättäneet, eli se minusta ulkopuolinen maailma on tähän asti toiminut noin.
Itse kirjoitit että maailma on päättänyt toisin. Nyt väität että ymmärsin sen väärin. Maailma ja elämässäsi olevat ihmiset ovat kaksi eri asiaa. Oletko todella sitä mieltä että se on pelkästään ja ainoastaan kiinni muista ihmisistä ja sinulla ei ole tapahtumiin osaa eikä arpaa?
Miksi vänkäät nyt vastaan, kun juuri sen tuossa selitin. Pointti oli se, että on olemassa minä ja minusta ulkopuolinen maailma. Minun kokemuspiirissäni se ulkopuolinen maailma tietysti muodostuu niistä tapaamistani ihmisistä. Eli pointti on se, että minä en päättänyt vaan minusta ulkopuoliset tekijät, josta nyt tuossa satuin käyttämään ilmaisua maailma. Ihan normaali kielikuva.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kaikki, mitä elämältä toivon, liittyy siihen, että saan arvostusta ja huomiota muilta. Työ, opiskelut, sosiaalinen elämä, kaikki. "
Ei ihme että voit huonosti jos elämäsi tärkein asia tulee muiden ihmisten kautta. Esimerkkinä kerron mitkä ovat minulle asioita mitä toivon elämältä: oma ja läheisten terveys, toivon että kykenen kasvattamaan lapsistani ihmisiä jotka uskaltaa ja haluaa tutkia maailmaa ja mahdollisuuksiaan. Omien arvojen mukainen elämä, arvojani on ystävällisyys, oikeudenmukaisuus ja rehellisyys. Kuten huomaat, nuo on asioita joihin ei vaadita muita ihmisiä. Huomattavasti enemmän vaikutusmahdollisuuksia.
Et ehkä huomaa, mutta nuo luettelemasi asiat liittyvät myös muihin ihmisiin ja todella vähän pelkästään sinuun itseesi.
Sinähän tuossa itse asiassa luettelit arvojasi, kun taas minä puhuin elämän sisällöstä ja tekemisestä.
Ja kyllä, tämä onkin minulle suuri ongelma (johan aloituksessa sen kerroin), että saan elämääni sisältöä muiden ihmisten kautta. Ihmettelen vain, mksi todella monet ihmiset tekevät ja ajattelevat täysin samoin, mutta silti heidän kohdallaan se ei ole ongelma. Toiset haluavat suuren perheen, toiset haluavat ihmisläheiseen työhön, toiset haluavat harrastuksia ja viettää aikaa ystävien kanssa, toiset haluavat kilpaurheilla jne. Varsin normaaleja asioita. Mutta tuntuu, että minunkaltaiseni ovat ainoita, joilta vaaditaan, että minun tekemiseni ja toiveeni eivät saisi liittyä muihin ihmisiin millään tavalla. Jos sama vaatimus yhtäkkiä esitettäisiin kaikille maailman ihmisille, uskaltaisin väittää, että ei olisi helppoa heillekään.
ap
Ohis...se kilpaurheilija saattaa myös haluta arvostusta Ja sen vuoksi hän kilpaurheilee. Pyrkii koko ajan parempiin ja parempiin suorituksiin. Mitaleita voittaessaan hän saa muilta arvostusta eli saa sen, mitä halusikin. Mitä sinä teet saavuttaaksesi muiden arvostuksen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kaikki, mitä elämältä toivon, liittyy siihen, että saan arvostusta ja huomiota muilta. Työ, opiskelut, sosiaalinen elämä, kaikki. "
Ei ihme että voit huonosti jos elämäsi tärkein asia tulee muiden ihmisten kautta. Esimerkkinä kerron mitkä ovat minulle asioita mitä toivon elämältä: oma ja läheisten terveys, toivon että kykenen kasvattamaan lapsistani ihmisiä jotka uskaltaa ja haluaa tutkia maailmaa ja mahdollisuuksiaan. Omien arvojen mukainen elämä, arvojani on ystävällisyys, oikeudenmukaisuus ja rehellisyys. Kuten huomaat, nuo on asioita joihin ei vaadita muita ihmisiä. Huomattavasti enemmän vaikutusmahdollisuuksia.
Et ehkä huomaa, mutta nuo luettelemasi asiat liittyvät myös muihin ihmisiin ja todella vähän pelkästään sinuun itseesi.
Sinähän tuossa itse asiassa luettelit arvojasi, kun taas minä puhuin elämän sisällöstä ja tekemisestä.
Ja kyllä, tämä onkin minulle suuri ongelma (johan aloituksessa sen kerroin), että saan elämääni sisältöä muiden ihmisten kautta. Ihmettelen vain, mksi todella monet ihmiset tekevät ja ajattelevat täysin samoin, mutta silti heidän kohdallaan se ei ole ongelma. Toiset haluavat suuren perheen, toiset haluavat ihmisläheiseen työhön, toiset haluavat harrastuksia ja viettää aikaa ystävien kanssa, toiset haluavat kilpaurheilla jne. Varsin normaaleja asioita. Mutta tuntuu, että minunkaltaiseni ovat ainoita, joilta vaaditaan, että minun tekemiseni ja toiveeni eivät saisi liittyä muihin ihmisiin millään tavalla. Jos sama vaatimus yhtäkkiä esitettäisiin kaikille maailman ihmisille, uskaltaisin väittää, että ei olisi helppoa heillekään.
ap
Miten nuo luettelemani asiat liittyvät toisiin ihmisiin? Miten toiset ihmiset vaikuttavat esimerkiksi terveyteeni tai siihen toiminko elämässäni arvojeni mukaisesti? Ja arvot on nimenomaan elämän sisältöä. Arvot muodostavat kivijalan koko sun elämällesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tai olla nyt niin jumissa omassa tilanteessaan, että ei pysty sisäistämään mitään mitä ihmiset yrittää auttaa. Lause pitää sisällään syvemmän merkityksen, millä ei ole mitään tekemistä fyysisten asioiden kanssa. Ap kuitenkin kääntää sen tarkoittamaan sitä, että viettää loppuelämän yksin sen sijaan, että pohtisi asiaa henkisemmän näkökulman kautta.
Ap pitäisi ensin selättää asiat, jotka estää asioiden syvemmän tarkastelun. Ehkä sen jälkeen annetut hyvät esimerkit tulee ymmärretyksi.Se on niin helppoa huutaa vierestä, kun ei näköjään edes tiedä, millaisissa tilanteissa olen elänyt. Tässä yritetään nyt väittää, että takana on jokin suuri viisaus, mutta ei nyt jostain syystä pystytä kertomaan, mikä muu viisaus tuossa muka on kuin että tyydy kohtaloosi.
Jos olet kouluikäisestä saakka taistellut oikeudesta ihmissuhteisiin, kyllä siinä vain pikkuhiljaa hiipii päähän ajatus, että se loppuikä kuuluu olla yksin. Kuulosti se nyt sinusta miten maalliselta tahansa.
ap
Luuletko tosiaan että olet ainut jota elämä on kohdellut noin? Veikkaan että suurin osa tähän ketjuun kommentoijista on heitä jotka on taistellut samojen ongelmien kanssa ja haluaa kertoa mitkä asiat heitä on auttaneet. Tässäkin asiassa sinä ap toki asetut muiden yläpuolelle sillä tavoin että oikeasti sinulla on ollut kaikista kurjinta silti ja juuri siksi sinä et voi vaan näitä asioita muuttaa vaan asian jonka pitäisi muuttua on ihmiset ympäriltäsi. Jos kerran olet sitä mieltä että sinun kuuluu olla loppuikä yksin niin miksi edelleen roikut niissä ihmissuhteissa jotka kuitenkin tuovat sinulle ehkä enemmän pahaa mieltä kuin hyvää?
No kyllä tässä ihan oikeasti tulee mieleen, että ainakin pari kommentoijaa eivät tiedä yhtään mistä puhuvat. Esimerkiksi tuo kommentti, että mene sinne isoon tapahtumaan, niin et ole yksin. Juu, noinhan se juuri toimiikin.
Kyllä tässä on paljon ymmärtäviä kommentteja ja niitä olen peukutellut ja muutenkin kommentoinut ja kiittänyt kommenteista.
Kysehän ei ole siitä, että minä olisin itse halunnut ja päättänyt, että minun kuuluu olla loppuikä yksin, vaan siitä, että maailma on sitä mieltä, että näin sen kuuluu olla. Sanotaanhan se tässä ketjussakin jo moneen kertaan. Se, mitä minä haluan ja mikä on totuus ovat kaksi eri asiaa. Miksi sanoisin, että elämäni on ihanaa ja kaikki hakeutuvat seuraani, kun näin ei ole? Vaikka miten toivoisin, se ei muutu todeksi.
ap
Ei maailma ole mitään mieltä kenenkään yksinolemisista. Älä viitsi olla lapsellinen.
Ja taas viuhahti pointti ohitse. Tietysti tarkoitin sitä, että elämässäni olleet ihmiset ovat näin päättäneet, eli se minusta ulkopuolinen maailma on tähän asti toiminut noin.
Itse kirjoitit että maailma on päättänyt toisin. Nyt väität että ymmärsin sen väärin. Maailma ja elämässäsi olevat ihmiset ovat kaksi eri asiaa. Oletko todella sitä mieltä että se on pelkästään ja ainoastaan kiinni muista ihmisistä ja sinulla ei ole tapahtumiin osaa eikä arpaa?
Miksi vänkäät nyt vastaan, kun juuri sen tuossa selitin. Pointti oli se, että on olemassa minä ja minusta ulkopuolinen maailma. Minun kokemuspiirissäni se ulkopuolinen maailma tietysti muodostuu niistä tapaamistani ihmisistä. Eli pointti on se, että minä en päättänyt vaan minusta ulkopuoliset tekijät, josta nyt tuossa satuin käyttämään ilmaisua maailma. Ihan normaali kielikuva.
ap
Eivät muut ihmiset ole päättäneet yhtään mitään sinun yksinolosta. Maailma ei pyöri sinun ympärilläsi. Jokainen elää omaa elämäänsä, ei ketään kiinnosta päättää yhtään mitään sinun asioistasi.
Itsekkyytesi määrä on loputon.
Kuka on sanonut että et saa olla ystäviesi kanssa? Tässä ketjussa on sanottu että jos se ahdistaa/harmittaa sinua että koet olevasi aina se joka ottaa yhteyttä niin lopeta se. Se ei ole sama kuin että sinua kiellettäisiin olemasta ystäviesi kanssa. Vääristelet ja pyörittelet kyllä hyvin tehokkaasti valkoisen mustaksi että pääset tuttuun marttyyrin rooliisi. Se että elää elämänsä marttyyrina ei vahingoita ketään muuta kuin sinua ja sinun lapsiasi jotka oppivat saman toimintatavan sinulta.