Kihlaus ilman aietta mennä naimisiin
Kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin lyhyen tuntemisen, kuten kuukauden tuntemisen jälkeen? Entä kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat olleet kihloissa useita vuosia, tyyliin 5-10 vuotta ilman että he ovat sopineet vihkimispäivää?
En ole mielestäni vanhanaikainen tai konservatiivinen henkilö, mutta olen vain ymmärtänyt asian niin, että kihlautuminen tarkoittaa sitä, että silloin luvataan/päätetään mennä naimisiin. Ja minun mielestäni lyhyen tuttavuuden jälkeen ei ole järkevää luvata sellaista. Tai mikäs kihlautuminen se on, että mennään kihloihin, mutta ei edes oteta puheeksi vihkimisajankohtaa? Luulisi, että parin - kolmen vuoden sisällä tulisi sellainen hetki, että ehtisi mennä naimisiin, vaikka haluaisikin suunnitella megahäät oikein viimeisen päälle.
Olen kuullut, että joillain on sellainen tapa, että he kihlautuvat heti seurustelun alkaessa. Mä luulen, että tällaisilla henkilöillä on sellainen luonne, että he haluavat kontrolloida kumppaniaan ja ovat luonteeltaan tosi impulsiivisia ja mustasukkaisia.
Olen myös huomannut, että jotkut naiset ajattelevat, että parisuhteen pitäisi aina jotenkin syventyä ja mennä tietyn kaavan mukaan, että ensin seurustellaan, sitten muutetaan avoliittoon ja sitten mennään kihloihin jne. Kun taasen miehet ehkä useammin haluaisivat seurustella ihan vaan rennosti ilman paineita., että suhteen pitäisi jotenkin ”edetä”.
Ja osa naisista on sellaisia, että he ovat luonteeltaan niin epävarmoja ja heillä on niin huono itsetunto, että he kaipaavat miesystävältä varmistusta siitä, että mies on tosissaan parisuhteessa, siksi he haluavat kihlautua , kun heidän mielestään muuten he eivät voi luottaa mieheen.
Kommentit (3836)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te "kihlautuneet" olette puolison kanssa sitten sopineet, siinä ohessa kun olette päättäneet olla menemättä naimisiin? Te varmasti kuitenkin jotakin sillä sanalla tarkoitatte. Ei kai kihlauksen sisältö voi olla vain se, että EI mennä naimisiin?
Hyvä kysymys itseasiassa.
Meillä siitä ei ole edes puhuttu. Ollaan siis kihloissa oltu 15 vuotta nyt, mutta minun arvomaailmaani ei ENÄÄ kuulu avioliitto, on vaan hankalaa. Niin en aio mennä, muuta ei siitä ole kyllä erikseen puhuttukaan.
Tämä välitila on mulle kyt ihan passeli.
Ja siis ei se toinen osapuolikaan odota henkeä pidätellen kosna mennään. Osaahan sekin kysyä jos haluaa siitä tiedustella.
Ei kaikkea tarvitse puida jollei tarvetta ole.Et siis ole enää kihloissakaan.
Olemmepas. Hitto näitä riittää: ette ole kihloissa. Jiis mitä urpoja täälä on.
Et ole kihloissa kerta et aio mennä naimisiin. Keksi joku uusi sana määrittelemään tuota ankeaa "välitilaa" johon olet itsesi laittanut 15 vuoden ajaksi. Selkeästi haluat kihlauksen statuksen ratsastamalla muiden pariskuntien maineella, joiden esimerkillä kihlaus merkitsee suhteen virallistamista.
Voisitteko ei kirjaimellisesti, vaan kuvaannollisesti kihloissa olevat käyttää vaikka sanaa "lupautunut"? (keksikää tälle joku modernimpi sana, jos osaatte)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa että nämä "kihlaparit" eivät pidä avioliittoa minään, mutta kuitenkin haluavat avioliittoon lupautuneen statuksen. Muuten olisivat keksineet oman sanansa.
Koska se tarkoittaa että jos naimisiin menisin niin juuri sinun kanssasi.
:D :D :D :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa että nämä "kihlaparit" eivät pidä avioliittoa minään, mutta kuitenkin haluavat avioliittoon lupautuneen statuksen. Muuten olisivat keksineet oman sanansa.
Tämähän se on se syy. Status vaan katoaa heti, kun myöntää ettei ole oikeasti kihloissa. Lähinnä tälläinen leikkikihlaus tuo mieleen teinit, toimii statusta alentavasti.
Jos haluaa esittää kihlaparia, ei tietenkään pidä myöntää ettei oikeasti ole kihloissa. Amatöörit. :)
Voi tsiisus sentään. Jos minun statukseni katoaa jonkun autistin silmissä, niin ihan sama. Kihloihin mentiin tukevasti keski-ikäisinä, kun haluttiin osoittaa sitoutumista toisiimme loppuelämämme ajaksi. Kaikki tuttavamme pitävät meitä kihlaparina, vaikka tietävät, ettemme ole menossa naimisiin.
Miksi pitää saada kutsua itseään kihlapariksi, jos ette ole oikeasti kihloissa?
Minni pitää saada sanoa, että olen naapurin Markun tyttöystävä, vaikka emme seurustele.
Onko Markku kanssasi samaa mieltä?
Enkö minä saa itse päättää omasta parisuhteestani? Olen Markun tyttöystävä ja sillä sipuli. Tyttöystävä voi olla myös ihminen, joka ei ole seurustelusuhteessa, koska minä niin päätän.
Saat päättää mutta et voi päättää Markun puolesta.
Silloin henkilö on harhainen, jos päättää yksipuolisesti olevansa naapurin kanssa suhteessa. Stalkkeri ei tule tyttö- tai poikaystäväksi vaikka mitä sanoisi ja luulottelisi itselleen ja muille. Samaan tapaan et mene kihloihin vain laittamalla sormusta sormeen, vaan ensin täytyy olla kosinta, jossa sovitaan naimisiinmenosta. Muu on teinikihlailua.
Kyllä ja se sopimus voi olla kyllä, ehkä, varmasti joskus, kenties tulevaisuudessa, aika näyttää. Ja lopuksi todetaan että mentiin tai ei me sitten mentykään.
Ei. Jos kihlat eivät johtaneet naimisiinmenoon, kihlat purkautuivat. Tai kihloja ei ollut ensinkään. Vrt. avioliiton mitätöiminen. Paitsi että kihloissa ei yleensä ole muuta juridista velvoitetta kuin esim. palauttaa arvokas kihlasormus antajalle jos sormuksen vastaanottajalla ei ollut aikomustakaan mennä naimisiin.
Puhutte lumekihloista.
Puretaan niitä sitten hautajaisissa, eikö. Voit sitten leskelle selitellä lumekihloistas.
Jos ollaan oltu "kihloissa" yli vuoden ilman konkreettista suunnitelmaa mennä pian naimisiin eikä siihen liity lieventävät asianhaarat, kuten puolison armeijakomennus tai vakava sairaus, niin kyseessä ei ole enää aidot kihlat.
Ei siinä kyllä mitään aikarajaa ole.
Ilmeisesti jäänyt sieltä sanakirjasta nyt jotain tärkeää pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kihlaus on nimenomaan lupautumista toinen toisilleen , eikös avoliitto ole sama asia , eihän nykyään ole pakko avioitua , vaan muinoin 1970- luvulla vielä oli kiellettyä asua susiparina .
siksi oli pakko avioitua jos meinasi asua kumppanin kanssa , tai sai sakot tai vankilatuomion
jos poliisi sai tietää . kihlaus ja avioliitto ovat vanhanaikainen instituutio , nythän voi vaihtaa
kumppania vaikka joka vuodi , onhan avioerokin nykyään vain ilmoitusasia , julkimot eroaa
jo 6kk avioliiton jälkeen , moni tietysti menee avioon vain jos toisella on omaisuutta johon
pääsee heti kiinni ja erossa saa puolet siitä ,Avioliitto on lain edessä ennen kaikkea taloudellinen sopimus, tarkoitettu erityisesti tilanteeseen jossa yhteinen perhe on mahdollinen. Tuo turvaa etenkin lapsille.
Aiemmin myös kahden suvun yhdistymisen sopimus.
Kihlaus ei ole mikä tahansa lupaus olla yhdessä, se on lupautuminen avioliittoon.
Näin se varmasti joskus oli. Aikana kun oli myötäjäiset ja muut.
Kyllä. Edelleen kihlaus tarkoittaa avioliittoon lupautumista. Avioliiton merkitys sen sijaan on hieman muuttunut, ei lain edessä niinkään vaan yhteiskunnan silmissä ei ole sukujen vaan yksilöiden välinen sopimus.
Samaan tapaan kuin kihlauksen merkitys on muuttunut. Ajat muuttuu.
Ei ole muuttunut, kihlaus on edelleen se aika naimisiinmenosta sopimisen ja naimisiinmenon välillä.
Vierailija kirjoitti:
Voisitteko ei kirjaimellisesti, vaan kuvaannollisesti kihloissa olevat käyttää vaikka sanaa "lupautunut"? (keksikää tälle joku modernimpi sana, jos osaatte)
Miksi pitäisi? Käyttäkää te jatkossa muotoa "lupautunut avioliittoon".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voisitteko ei kirjaimellisesti, vaan kuvaannollisesti kihloissa olevat käyttää vaikka sanaa "lupautunut"? (keksikää tälle joku modernimpi sana, jos osaatte)
Miksi pitäisi? Käyttäkää te jatkossa muotoa "lupautunut avioliittoon".
:D :D :D :D
Suostun, jos sinä lupaat vaihtaa käyttämäsi sanat minun keksiessäni niille omia merkityksiäni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kihlaus on nimenomaan lupautumista toinen toisilleen , eikös avoliitto ole sama asia , eihän nykyään ole pakko avioitua , vaan muinoin 1970- luvulla vielä oli kiellettyä asua susiparina .
siksi oli pakko avioitua jos meinasi asua kumppanin kanssa , tai sai sakot tai vankilatuomion
jos poliisi sai tietää . kihlaus ja avioliitto ovat vanhanaikainen instituutio , nythän voi vaihtaa
kumppania vaikka joka vuodi , onhan avioerokin nykyään vain ilmoitusasia , julkimot eroaa
jo 6kk avioliiton jälkeen , moni tietysti menee avioon vain jos toisella on omaisuutta johon
pääsee heti kiinni ja erossa saa puolet siitä ,Avioliitto on lain edessä ennen kaikkea taloudellinen sopimus, tarkoitettu erityisesti tilanteeseen jossa yhteinen perhe on mahdollinen. Tuo turvaa etenkin lapsille.
Aiemmin myös kahden suvun yhdistymisen sopimus.
Kihlaus ei ole mikä tahansa lupaus olla yhdessä, se on lupautuminen avioliittoon.
Näin se varmasti joskus oli. Aikana kun oli myötäjäiset ja muut.
Kyllä. Edelleen kihlaus tarkoittaa avioliittoon lupautumista. Avioliiton merkitys sen sijaan on hieman muuttunut, ei lain edessä niinkään vaan yhteiskunnan silmissä ei ole sukujen vaan yksilöiden välinen sopimus.
Samaan tapaan kuin kihlauksen merkitys on muuttunut. Ajat muuttuu.
Ei ole muuttunut, kihlaus on edelleen se aika naimisiinmenosta sopimisen ja naimisiinmenon välillä.
Hassua kun just joku kirjoitti että avioliittonikin merkitys on muuttunut. Mutta kihlauksen ei saa muuttua, se on oleva sama kuin se oli ennen ihmiskunnan syntyä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa että nämä "kihlaparit" eivät pidä avioliittoa minään, mutta kuitenkin haluavat avioliittoon lupautuneen statuksen. Muuten olisivat keksineet oman sanansa.
Tämähän se on se syy. Status vaan katoaa heti, kun myöntää ettei ole oikeasti kihloissa. Lähinnä tälläinen leikkikihlaus tuo mieleen teinit, toimii statusta alentavasti.
Jos haluaa esittää kihlaparia, ei tietenkään pidä myöntää ettei oikeasti ole kihloissa. Amatöörit. :)
Voi tsiisus sentään. Jos minun statukseni katoaa jonkun autistin silmissä, niin ihan sama. Kihloihin mentiin tukevasti keski-ikäisinä, kun haluttiin osoittaa sitoutumista toisiimme loppuelämämme ajaksi. Kaikki tuttavamme pitävät meitä kihlaparina, vaikka tietävät, ettemme ole menossa naimisiin.
Miksi pitää saada kutsua itseään kihlapariksi, jos ette ole oikeasti kihloissa?
Minni pitää saada sanoa, että olen naapurin Markun tyttöystävä, vaikka emme seurustele.
Onko Markku kanssasi samaa mieltä?
Enkö minä saa itse päättää omasta parisuhteestani? Olen Markun tyttöystävä ja sillä sipuli. Tyttöystävä voi olla myös ihminen, joka ei ole seurustelusuhteessa, koska minä niin päätän.
Saat päättää mutta et voi päättää Markun puolesta.
Silloin henkilö on harhainen, jos päättää yksipuolisesti olevansa naapurin kanssa suhteessa. Stalkkeri ei tule tyttö- tai poikaystäväksi vaikka mitä sanoisi ja luulottelisi itselleen ja muille. Samaan tapaan et mene kihloihin vain laittamalla sormusta sormeen, vaan ensin täytyy olla kosinta, jossa sovitaan naimisiinmenosta. Muu on teinikihlailua.
Kyllä ja se sopimus voi olla kyllä, ehkä, varmasti joskus, kenties tulevaisuudessa, aika näyttää. Ja lopuksi todetaan että mentiin tai ei me sitten mentykään.
Ei. Jos kihlat eivät johtaneet naimisiinmenoon, kihlat purkautuivat. Tai kihloja ei ollut ensinkään. Vrt. avioliiton mitätöiminen. Paitsi että kihloissa ei yleensä ole muuta juridista velvoitetta kuin esim. palauttaa arvokas kihlasormus antajalle jos sormuksen vastaanottajalla ei ollut aikomustakaan mennä naimisiin.
Puhutte lumekihloista.
Puretaan niitä sitten hautajaisissa, eikö. Voit sitten leskelle selitellä lumekihloistas.
Jos ollaan oltu "kihloissa" yli vuoden ilman konkreettista suunnitelmaa mennä pian naimisiin eikä siihen liity lieventävät asianhaarat, kuten puolison armeijakomennus tai vakava sairaus, niin kyseessä ei ole enää aidot kihlat.
Ei siinä kyllä mitään aikarajaa ole.
Ilmeisesti jäänyt sieltä sanakirjasta nyt jotain tärkeää pois.
"Lupaus" avioliitosta mutta ei edes vuoteen ole saatu aikaiseksi konkreettisia suunnielmia mennä kohta naimisiin = mieli muuttunut tai teinikihlat. En pitäisi oikeana kosintana jos joku ehdottaisi, että mennään naimisiin sitten viiden vuoden päästä tai "joskus." Pidättäydy "kosimasta" jos et voit ryhtyä sanoista tekoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuraavaksi joku tenttaa millä sanoilla kosinta tapahtui, koska sekin on nähtävästi erittäin olennaista, kirjaimellisesti.
Mutta sanonpa vaan, ette se ei kuulu kenelleen muulle kun meille kahdelle.
Me teimme kahdenkeskisen sopimuksen aivan itse valitsemillamme sanoilla tuossa kohtaa.Olennaista on ainoastaan se että naimisiinmenosta on sovittu, ja molemmat osapuolet tämän tietävät.
Kyllä ja siitä voidaan olla sovittu ettei mennä. Pääasia on että ollaan yhtä mieltä asioista.
Ilman muuta voi sopia ettei mene naimisiin. Kihloissahan ei siinä tapauksessa olla, koska kihlautuminen on se aika naimisiinmenosta sopimisen ja naimisiin menon välissä.
Onneksi tämä on asia jota sinä et edelleenkään päätä. Vain suhteen osapuolet voi tehdä liittonsa koskevia päätöksiä.
En ole väittänytkään että minä olen päättänyt. Kerron sinulle vain faktan, joka aiheuttaa kuitenkin nyt sinulle pahaa mieltä, kun olet ollut väärän luulon varassa tähän asti.
Näyttää kyllä siltä että sinulla on paha mieli tässä.
Päinvastoin, tulen aina hyvälle tuulelle kun saan oikaista vääriä luuloja :)
Sä olet ymmärtänyt väärin jos luulet että tässä on vääristä luuloista kysymys. Tässä on kysymys siitä että kaikki eivät ymmärrä että ajat ja tavat muuttuu.
Tässä on kysymys siitä ettei kaikille ole selvää että kihloissa ollaan se aika naimisiinmenosta sopimisen ja naimisiinmenon välillä. Ja tuota kihlaus tarkoittaa, ei muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te "kihlautuneet" olette puolison kanssa sitten sopineet, siinä ohessa kun olette päättäneet olla menemättä naimisiin? Te varmasti kuitenkin jotakin sillä sanalla tarkoitatte. Ei kai kihlauksen sisältö voi olla vain se, että EI mennä naimisiin?
Ei tässä voi kaikkien puolesta puhua. Me emme puhuneet häistä sanaakaan kun kihlauduimme. Se aihe tuli esille paljon myöhemmin.
Toki tiesitte molemmat että kihlautuminen tarkoittaa sitä että ollaan menossa naimisiin jossain vaiheessa? Jos ette tienneet, ette olleet kihloissa.
Juu ei oltu. Liittomme on selkeästi valeliitto.
kihloissa ollaan se aika naimisiinmenosta sopimisen ja naimisiinmenon välillä. Eli jos olette naimisissa, olitte tuon ajan kihloissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kihlaus on nimenomaan lupautumista toinen toisilleen , eikös avoliitto ole sama asia , eihän nykyään ole pakko avioitua , vaan muinoin 1970- luvulla vielä oli kiellettyä asua susiparina .
siksi oli pakko avioitua jos meinasi asua kumppanin kanssa , tai sai sakot tai vankilatuomion
jos poliisi sai tietää . kihlaus ja avioliitto ovat vanhanaikainen instituutio , nythän voi vaihtaa
kumppania vaikka joka vuodi , onhan avioerokin nykyään vain ilmoitusasia , julkimot eroaa
jo 6kk avioliiton jälkeen , moni tietysti menee avioon vain jos toisella on omaisuutta johon
pääsee heti kiinni ja erossa saa puolet siitä ,Avioliitto on lain edessä ennen kaikkea taloudellinen sopimus, tarkoitettu erityisesti tilanteeseen jossa yhteinen perhe on mahdollinen. Tuo turvaa etenkin lapsille.
Aiemmin myös kahden suvun yhdistymisen sopimus.
Kihlaus ei ole mikä tahansa lupaus olla yhdessä, se on lupautuminen avioliittoon.
Näin se varmasti joskus oli. Aikana kun oli myötäjäiset ja muut.
Kyllä. Edelleen kihlaus tarkoittaa avioliittoon lupautumista. Avioliiton merkitys sen sijaan on hieman muuttunut, ei lain edessä niinkään vaan yhteiskunnan silmissä ei ole sukujen vaan yksilöiden välinen sopimus.
Samaan tapaan kuin kihlauksen merkitys on muuttunut. Ajat muuttuu.
Ei ole muuttunut, kihlaus on edelleen se aika naimisiinmenosta sopimisen ja naimisiinmenon välillä.
Hassua kun just joku kirjoitti että avioliittonikin merkitys on muuttunut. Mutta kihlauksen ei saa muuttua, se on oleva sama kuin se oli ennen ihmiskunnan syntyä.
Juurihan tänne laitettiin kihlauksen moderni merkitys vuodelta 2021. On muuttunut. Muttei sinun mielihalujesi mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten te jotka kutsutte kihlaukseksi ihan tavallista avoparia, kutsutte sitten naimisiinmenolupausta?
Naimisiinmenolupaukseksi.
Eli ihan vaan kihlaukseksi.
Siksikin. Riippuu asiayhteydestä.
Kihlaus on asiayhteydestä riippumatta se aika naimisiinmenosta sopimisen ja naimisiinmenon välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kihlaus on nimenomaan lupautumista toinen toisilleen , eikös avoliitto ole sama asia , eihän nykyään ole pakko avioitua , vaan muinoin 1970- luvulla vielä oli kiellettyä asua susiparina .
siksi oli pakko avioitua jos meinasi asua kumppanin kanssa , tai sai sakot tai vankilatuomion
jos poliisi sai tietää . kihlaus ja avioliitto ovat vanhanaikainen instituutio , nythän voi vaihtaa
kumppania vaikka joka vuodi , onhan avioerokin nykyään vain ilmoitusasia , julkimot eroaa
jo 6kk avioliiton jälkeen , moni tietysti menee avioon vain jos toisella on omaisuutta johon
pääsee heti kiinni ja erossa saa puolet siitä ,Avioliitto on lain edessä ennen kaikkea taloudellinen sopimus, tarkoitettu erityisesti tilanteeseen jossa yhteinen perhe on mahdollinen. Tuo turvaa etenkin lapsille.
Aiemmin myös kahden suvun yhdistymisen sopimus.
Kihlaus ei ole mikä tahansa lupaus olla yhdessä, se on lupautuminen avioliittoon.
Näin se varmasti joskus oli. Aikana kun oli myötäjäiset ja muut.
Kyllä. Edelleen kihlaus tarkoittaa avioliittoon lupautumista. Avioliiton merkitys sen sijaan on hieman muuttunut, ei lain edessä niinkään vaan yhteiskunnan silmissä ei ole sukujen vaan yksilöiden välinen sopimus.
Samaan tapaan kuin kihlauksen merkitys on muuttunut. Ajat muuttuu.
Ei ole muuttunut, kihlaus on edelleen se aika naimisiinmenosta sopimisen ja naimisiinmenon välillä.
Mutta kihloissa olo voi sitten olla lupautumusta toisilleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa että nämä "kihlaparit" eivät pidä avioliittoa minään, mutta kuitenkin haluavat avioliittoon lupautuneen statuksen. Muuten olisivat keksineet oman sanansa.
Tämähän se on se syy. Status vaan katoaa heti, kun myöntää ettei ole oikeasti kihloissa. Lähinnä tälläinen leikkikihlaus tuo mieleen teinit, toimii statusta alentavasti.
Jos haluaa esittää kihlaparia, ei tietenkään pidä myöntää ettei oikeasti ole kihloissa. Amatöörit. :)
Voi tsiisus sentään. Jos minun statukseni katoaa jonkun autistin silmissä, niin ihan sama. Kihloihin mentiin tukevasti keski-ikäisinä, kun haluttiin osoittaa sitoutumista toisiimme loppuelämämme ajaksi. Kaikki tuttavamme pitävät meitä kihlaparina, vaikka tietävät, ettemme ole menossa naimisiin.
Miksi pitää saada kutsua itseään kihlapariksi, jos ette ole oikeasti kihloissa?
Minni pitää saada sanoa, että olen naapurin Markun tyttöystävä, vaikka emme seurustele.
Onko Markku kanssasi samaa mieltä?
Enkö minä saa itse päättää omasta parisuhteestani? Olen Markun tyttöystävä ja sillä sipuli. Tyttöystävä voi olla myös ihminen, joka ei ole seurustelusuhteessa, koska minä niin päätän.
Saat päättää mutta et voi päättää Markun puolesta.
Silloin henkilö on harhainen, jos päättää yksipuolisesti olevansa naapurin kanssa suhteessa. Stalkkeri ei tule tyttö- tai poikaystäväksi vaikka mitä sanoisi ja luulottelisi itselleen ja muille. Samaan tapaan et mene kihloihin vain laittamalla sormusta sormeen, vaan ensin täytyy olla kosinta, jossa sovitaan naimisiinmenosta. Muu on teinikihlailua.
Kyllä ja se sopimus voi olla kyllä, ehkä, varmasti joskus, kenties tulevaisuudessa, aika näyttää. Ja lopuksi todetaan että mentiin tai ei me sitten mentykään.
Ei. Jos kihlat eivät johtaneet naimisiinmenoon, kihlat purkautuivat. Tai kihloja ei ollut ensinkään. Vrt. avioliiton mitätöiminen. Paitsi että kihloissa ei yleensä ole muuta juridista velvoitetta kuin esim. palauttaa arvokas kihlasormus antajalle jos sormuksen vastaanottajalla ei ollut aikomustakaan mennä naimisiin.
Puhutte lumekihloista.
Puretaan niitä sitten hautajaisissa, eikö. Voit sitten leskelle selitellä lumekihloistas.
Jos ollaan oltu "kihloissa" yli vuoden ilman konkreettista suunnitelmaa mennä pian naimisiin eikä siihen liity lieventävät asianhaarat, kuten puolison armeijakomennus tai vakava sairaus, niin kyseessä ei ole enää aidot kihlat.
Ei siinä kyllä mitään aikarajaa ole.
Ilmeisesti jäänyt sieltä sanakirjasta nyt jotain tärkeää pois.
"Lupaus" avioliitosta mutta ei edes vuoteen ole saatu aikaiseksi konkreettisia suunnielmia mennä kohta naimisiin = mieli muuttunut tai teinikihlat. En pitäisi oikeana kosintana jos joku ehdottaisi, että mennään naimisiin sitten viiden vuoden päästä tai "joskus." Pidättäydy "kosimasta" jos et voit ryhtyä sanoista tekoihin.
Ymmärrän mitä tarkoitat, mutta silti se olisi virallisesti kihlaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuraavaksi joku tenttaa millä sanoilla kosinta tapahtui, koska sekin on nähtävästi erittäin olennaista, kirjaimellisesti.
Mutta sanonpa vaan, ette se ei kuulu kenelleen muulle kun meille kahdelle.
Me teimme kahdenkeskisen sopimuksen aivan itse valitsemillamme sanoilla tuossa kohtaa.Olennaista on ainoastaan se että naimisiinmenosta on sovittu, ja molemmat osapuolet tämän tietävät.
Kyllä ja siitä voidaan olla sovittu ettei mennä. Pääasia on että ollaan yhtä mieltä asioista.
Ilman muuta voi sopia ettei mene naimisiin. Kihloissahan ei siinä tapauksessa olla, koska kihlautuminen on se aika naimisiinmenosta sopimisen ja naimisiin menon välissä.
Onneksi tämä on asia jota sinä et edelleenkään päätä. Vain suhteen osapuolet voi tehdä liittonsa koskevia päätöksiä.
En ole väittänytkään että minä olen päättänyt. Kerron sinulle vain faktan, joka aiheuttaa kuitenkin nyt sinulle pahaa mieltä, kun olet ollut väärän luulon varassa tähän asti.
Näyttää kyllä siltä että sinulla on paha mieli tässä.
Päinvastoin, tulen aina hyvälle tuulelle kun saan oikaista vääriä luuloja :)
Sä olet ymmärtänyt väärin jos luulet että tässä on vääristä luuloista kysymys. Tässä on kysymys siitä että kaikki eivät ymmärrä että ajat ja tavat muuttuu.
Tässä on kysymys siitä ettei kaikille ole selvää että kihloissa ollaan se aika naimisiinmenosta sopimisen ja naimisiinmenon välillä. Ja tuota kihlaus tarkoittaa, ei muuta.
Ja se aika siihen naimisiin menoon voi olla pitkä. Joskus jopa iäisyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kihlautuminen" ilman aietta mennä naimisiin on aina esittämistä. Joskus se voi olla ihan järkevää.
Esimerkiksi ystäväni asui poikaystävänsä kanssa ulkomailla, yhdessä asuen. He esittivät kihlaparia, koska tuon maan kulttuurissa olisi ollut muuten liian erikoista asua yhdessä. Halusivat päästä helpolla.
Suomessa ei yleisesti samanlaisia paineita ole (kuin ehkä joissain uskonnollisissa piireissä). Tarve esittämiseen tulee siis luultavasti jostain turhamaisemmista tarpeista.
Outoa vain myöntää esittävänsä.
"Olemme kihloissa."
"Ihanaa, onneksi olkoon! Onko hääpäivä jo mietitty?"
"Emme aio naimisiin."
"Ahaa.." (*Eivät siis ole kihloissa. Kummallista myöntää heti valehdelleensa?*)
Kappas kappas. Meille sitten muut ihmiset esittävät, että olemme kihloissa, kun ovat lähettäneet kihlakortteja ja kyselevät kihlajaiskuvien perään. Itse emme ole tehneet muuta kuin ostimme toisillemme sormukset vasempiin nimettömiin. Sitä ei vielä kukaan tiedä, menemmekö joskus naimisiin, emme edes me itse.
eihän sitä voikaan tietää ennen kuin nimet on paperissa. Kihlaus voi purkautua ennen sitä syystä tai toisesta.
"Nyt olisi talosopimuksen teko sovittu."
"Vau onneksi olkoon! Milloin allekirjoitat sopimuksen?"
"En tiedä vielä allekirjoitanko.. jätetään muhimaan. Tää on sellainen kuvaannollinen juttu."
"????????"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kihlaus on nimenomaan lupautumista toinen toisilleen , eikös avoliitto ole sama asia , eihän nykyään ole pakko avioitua , vaan muinoin 1970- luvulla vielä oli kiellettyä asua susiparina .
siksi oli pakko avioitua jos meinasi asua kumppanin kanssa , tai sai sakot tai vankilatuomion
jos poliisi sai tietää . kihlaus ja avioliitto ovat vanhanaikainen instituutio , nythän voi vaihtaa
kumppania vaikka joka vuodi , onhan avioerokin nykyään vain ilmoitusasia , julkimot eroaa
jo 6kk avioliiton jälkeen , moni tietysti menee avioon vain jos toisella on omaisuutta johon
pääsee heti kiinni ja erossa saa puolet siitä ,Avioliitto on lain edessä ennen kaikkea taloudellinen sopimus, tarkoitettu erityisesti tilanteeseen jossa yhteinen perhe on mahdollinen. Tuo turvaa etenkin lapsille.
Aiemmin myös kahden suvun yhdistymisen sopimus.
Kihlaus ei ole mikä tahansa lupaus olla yhdessä, se on lupautuminen avioliittoon.
Näin se varmasti joskus oli. Aikana kun oli myötäjäiset ja muut.
Kyllä. Edelleen kihlaus tarkoittaa avioliittoon lupautumista. Avioliiton merkitys sen sijaan on hieman muuttunut, ei lain edessä niinkään vaan yhteiskunnan silmissä ei ole sukujen vaan yksilöiden välinen sopimus.
Samaan tapaan kuin kihlauksen merkitys on muuttunut. Ajat muuttuu.
Ei ole muuttunut, kihlaus on edelleen se aika naimisiinmenosta sopimisen ja naimisiinmenon välillä.
Hassua kun just joku kirjoitti että avioliittonikin merkitys on muuttunut. Mutta kihlauksen ei saa muuttua, se on oleva sama kuin se oli ennen ihmiskunnan syntyä.
Juurihan tänne laitettiin kihlauksen moderni merkitys vuodelta 2021. On muuttunut. Muttei sinun mielihalujesi mukaan.
Ei pelkästään minun, siinä olet oikeassa.
Ei ole lupautumista toinen toisilleen, vaan sopimus naimisiinmenosta.