Kihlaus ilman aietta mennä naimisiin
Kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin lyhyen tuntemisen, kuten kuukauden tuntemisen jälkeen? Entä kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat olleet kihloissa useita vuosia, tyyliin 5-10 vuotta ilman että he ovat sopineet vihkimispäivää?
En ole mielestäni vanhanaikainen tai konservatiivinen henkilö, mutta olen vain ymmärtänyt asian niin, että kihlautuminen tarkoittaa sitä, että silloin luvataan/päätetään mennä naimisiin. Ja minun mielestäni lyhyen tuttavuuden jälkeen ei ole järkevää luvata sellaista. Tai mikäs kihlautuminen se on, että mennään kihloihin, mutta ei edes oteta puheeksi vihkimisajankohtaa? Luulisi, että parin - kolmen vuoden sisällä tulisi sellainen hetki, että ehtisi mennä naimisiin, vaikka haluaisikin suunnitella megahäät oikein viimeisen päälle.
Olen kuullut, että joillain on sellainen tapa, että he kihlautuvat heti seurustelun alkaessa. Mä luulen, että tällaisilla henkilöillä on sellainen luonne, että he haluavat kontrolloida kumppaniaan ja ovat luonteeltaan tosi impulsiivisia ja mustasukkaisia.
Olen myös huomannut, että jotkut naiset ajattelevat, että parisuhteen pitäisi aina jotenkin syventyä ja mennä tietyn kaavan mukaan, että ensin seurustellaan, sitten muutetaan avoliittoon ja sitten mennään kihloihin jne. Kun taasen miehet ehkä useammin haluaisivat seurustella ihan vaan rennosti ilman paineita., että suhteen pitäisi jotenkin ”edetä”.
Ja osa naisista on sellaisia, että he ovat luonteeltaan niin epävarmoja ja heillä on niin huono itsetunto, että he kaipaavat miesystävältä varmistusta siitä, että mies on tosissaan parisuhteessa, siksi he haluavat kihlautua , kun heidän mielestään muuten he eivät voi luottaa mieheen.
Kommentit (3836)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tavallaan ymmärrän tarpeen kutsua itseään kihlapariksi.
Jos ajatelleen tilannetta, jossa avioliitto ei jostain syystä ole vaihtoehto, vaikka loppuelämä aiotaan viettää yhdessä. (Kuulostaa epäloogiselta, mutta ok?) Halutaan ilmaista läheisille ihmisille, että aiotaan olla vakiintunut pari, ns. "kunnes kuolema meidät erottaa". Moni avioitunuthan eroaa, joten saattaa olla kyse paljon sitoutuneemmastakin parista, kuin aviopari.
Avioliitto ja muut viralliset termit liittyvät kuitenkin vahvasti yhteiskuntaan, siihen miten sitoutunut pari ollaan yhteiskunnan silmissä. Tällöin ei puhuta sydämen asioita, vaan lain kirjaimesta. Avioliitto ja kihlaus ovat tällaisia yhteiskunnallisen sitoutumisen termejä.
Näiden sitoutuneiden ihmisten silmissä yhdistyvät kuitenkin romatiikka, häät, avioliitto, sulassa sovussa sekaisin. He ajattelevat että "meillä on kaikki tuo, mutta ilman sitä laillista osuutta". Joten hieman epäloogisesti he päätyvät käyttämään juuri näitä yhteiskunnallisen, lainkirjaimen mukaisia sanoja väärässä merkityksessä.
Miksi? Ei ole oikein muita sopivia sanoja. "Miesystävä" tai "naisystävä" kuulostaa heidän korviinsa liian lapselliselta heidän sitotumisensa tasoon nähden. (Vaikka eivät halua virallisesti sitoutua, nyt puhutaan "sydämen sitoutumisesta".)
He voisivat keksiä ihan oman sanansa, totta. Minä en kauheasti pidä siitä että käyttävät itsestään nimityksiä, jotka eivät pidä paikkaansa. Tavallaan kuitenkin ymmärrän, miksi sen haluavat tehdä.
Lisäisin tähän, että ihan ok käyttää omassa lähipiirissään tälläisia vääriä termejä. Mutta isommassa mittakaavassa ei kannata. Vähän sama kuin minä sanoisin olevani lääkäri, olematta lääkäri. Eli valehtelua.
Jos kuitenkin opiskelet lääketiedettä niin voit oikaista mutkat. Et muuten.
Sanoisin, että parempi vertauskuva kihlaukselle on lääketieteen opiskelija, joka tulee valmistumaan lääkäriksi. Aivan kuin kihlautunut pari, joka tulee menemään naimisiin.
Olisihan se hassua kutsua itseään lääkiksen opiskelijaksi sillä perusteella, että haluaa vain kutsua itseään niin. Miettii, että saattaisihan se joku päivä olla hauska juttu opiskella lääkiksessä. Tai jopa niin, että ei missään nimessä halua opiskella siellä, mutta haluaa vain kutsua itseään lääkiksen opiskelijaksi.
Kihlaus menettää sanana merkityksensä, jos kaikki alkaa mennä jokaisen kumppanin kanssa lyhyen seurustelun jälkeen ”kihloihin” , tai vaikka jos seurusteluaika olisikin pitkä, jos ei kuitenkaan ole tarkoituskaan kihlautua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa että nämä "kihlaparit" eivät pidä avioliittoa minään, mutta kuitenkin haluavat avioliittoon lupautuneen statuksen. Muuten olisivat keksineet oman sanansa.
Tämähän se on se syy. Status vaan katoaa heti, kun myöntää ettei ole oikeasti kihloissa. Lähinnä tälläinen leikkikihlaus tuo mieleen teinit, toimii statusta alentavasti.
Jos haluaa esittää kihlaparia, ei tietenkään pidä myöntää ettei oikeasti ole kihloissa. Amatöörit. :)
Voi tsiisus sentään. Jos minun statukseni katoaa jonkun autistin silmissä, niin ihan sama. Kihloihin mentiin tukevasti keski-ikäisinä, kun haluttiin osoittaa sitoutumista toisiimme loppuelämämme ajaksi. Kaikki tuttavamme pitävät meitä kihlaparina, vaikka tietävät, ettemme ole menossa naimisiin.
Miksi pitää saada kutsua itseään kihlapariksi, jos ette ole oikeasti kihloissa?
Koska se oikeasti kihloissa olo on vain sun silmissä. Ymmärrä se jo pikkuhiljaa.
Se on ihan yleinen tieto, että kihlaus tarkoittaa sitä, että kihlapari on menossa naimisiin.
Taas nousee esiin tämä YLEINEN TIETO.
Niin siis mikä se mahtaa sitten olla? Kuinka suuren joukon ihmisiä pitää olla sitä mieltä että jokin asia muuttuu yleiseksi tiedoksi?
Teidän yleiset, perinne ja kirjaimelliset fiksaatiokäsitykset eivät ole välttämättä sama mikä on muiden ihmisten käsitys asiasta.
Muttei yksinkertaiset voi ymmärtää tätä. Ei laisinkaan.Tätä varten on olemassa ihan viralliset tahot. Kihlauksen virallinen merkitys on tarkastettu viimeksi vuonna 2021.
Ja se edelleen on sitä 2022, mutta se aie voi olla kaikkea maan ja taivaan väliltä.
Se voi olla tylsästi joko:
- Sopimus mennä avioliittoon
- Sopimus rekisteröidä parisuhde
"kahden henkilön välinen sopimus avioliittoon menemisestä; myös vastaavanlaisesta rekisteröidyn parisuhteen solmimista koskevasta sopimuksesta."
Itseasiassa harvinaisen tarkkaan määritelty sana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa että nämä "kihlaparit" eivät pidä avioliittoa minään, mutta kuitenkin haluavat avioliittoon lupautuneen statuksen. Muuten olisivat keksineet oman sanansa.
Tämähän se on se syy. Status vaan katoaa heti, kun myöntää ettei ole oikeasti kihloissa. Lähinnä tälläinen leikkikihlaus tuo mieleen teinit, toimii statusta alentavasti.
Jos haluaa esittää kihlaparia, ei tietenkään pidä myöntää ettei oikeasti ole kihloissa. Amatöörit. :)
Voi tsiisus sentään. Jos minun statukseni katoaa jonkun autistin silmissä, niin ihan sama. Kihloihin mentiin tukevasti keski-ikäisinä, kun haluttiin osoittaa sitoutumista toisiimme loppuelämämme ajaksi. Kaikki tuttavamme pitävät meitä kihlaparina, vaikka tietävät, ettemme ole menossa naimisiin.
Miksi pitää saada kutsua itseään kihlapariksi, jos ette ole oikeasti kihloissa?
Minni pitää saada sanoa, että olen naapurin Markun tyttöystävä, vaikka emme seurustele.
Onko Markku kanssasi samaa mieltä?
Enkö minä saa itse päättää omasta parisuhteestani? Olen Markun tyttöystävä ja sillä sipuli. Tyttöystävä voi olla myös ihminen, joka ei ole seurustelusuhteessa, koska minä niin päätän.
Saat päättää mutta et voi päättää Markun puolesta.
Silloin henkilö on harhainen, jos päättää yksipuolisesti olevansa naapurin kanssa suhteessa. Stalkkeri ei tule tyttö- tai poikaystäväksi vaikka mitä sanoisi ja luulottelisi itselleen ja muille. Samaan tapaan et mene kihloihin vain laittamalla sormusta sormeen, vaan ensin täytyy olla kosinta, jossa sovitaan naimisiinmenosta. Muu on teinikihlailua.
Kyllä ja se sopimus voi olla kyllä, ehkä, varmasti joskus, kenties tulevaisuudessa, aika näyttää. Ja lopuksi todetaan että mentiin tai ei me sitten mentykään.
Ei. Jos kihlat eivät johtaneet naimisiinmenoon, kihlat purkautuivat. Tai kihloja ei ollut ensinkään. Vrt. avioliiton mitätöiminen. Paitsi että kihloissa ei yleensä ole muuta juridista velvoitetta kuin esim. palauttaa arvokas kihlasormus antajalle jos sormuksen vastaanottajalla ei ollut aikomustakaan mennä naimisiin.
Puhutte lumekihloista.
Puretaan niitä sitten hautajaisissa, eikö. Voit sitten leskelle selitellä lumekihloistas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa että nämä "kihlaparit" eivät pidä avioliittoa minään, mutta kuitenkin haluavat avioliittoon lupautuneen statuksen. Muuten olisivat keksineet oman sanansa.
Tämähän se on se syy. Status vaan katoaa heti, kun myöntää ettei ole oikeasti kihloissa. Lähinnä tälläinen leikkikihlaus tuo mieleen teinit, toimii statusta alentavasti.
Jos haluaa esittää kihlaparia, ei tietenkään pidä myöntää ettei oikeasti ole kihloissa. Amatöörit. :)
Voi tsiisus sentään. Jos minun statukseni katoaa jonkun autistin silmissä, niin ihan sama. Kihloihin mentiin tukevasti keski-ikäisinä, kun haluttiin osoittaa sitoutumista toisiimme loppuelämämme ajaksi. Kaikki tuttavamme pitävät meitä kihlaparina, vaikka tietävät, ettemme ole menossa naimisiin.
Miksi pitää saada kutsua itseään kihlapariksi, jos ette ole oikeasti kihloissa?
Koska se oikeasti kihloissa olo on vain sun silmissä. Ymmärrä se jo pikkuhiljaa.
Se on ihan yleinen tieto, että kihlaus tarkoittaa sitä, että kihlapari on menossa naimisiin.
Taas nousee esiin tämä YLEINEN TIETO.
Niin siis mikä se mahtaa sitten olla? Kuinka suuren joukon ihmisiä pitää olla sitä mieltä että jokin asia muuttuu yleiseksi tiedoksi?
Teidän yleiset, perinne ja kirjaimelliset fiksaatiokäsitykset eivät ole välttämättä sama mikä on muiden ihmisten käsitys asiasta.
Muttei yksinkertaiset voi ymmärtää tätä. Ei laisinkaan.Tätä varten on olemassa ihan viralliset tahot. Kihlauksen virallinen merkitys on tarkastettu viimeksi vuonna 2021.
Ja se edelleen on sitä 2022, mutta se aie voi olla kaikkea maan ja taivaan väliltä.
Se voi olla tylsästi joko:
- Sopimus mennä avioliittoon
- Sopimus rekisteröidä parisuhde
"kahden henkilön välinen sopimus avioliittoon menemisestä; myös vastaavanlaisesta rekisteröidyn parisuhteen solmimista koskevasta sopimuksesta."
Itseasiassa harvinaisen tarkkaan määritelty sana.
Nimenomaan ja se sopimus voi olla sitten mitä vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te "kihlautuneet" olette puolison kanssa sitten sopineet, siinä ohessa kun olette päättäneet olla menemättä naimisiin? Te varmasti kuitenkin jotakin sillä sanalla tarkoitatte. Ei kai kihlauksen sisältö voi olla vain se, että EI mennä naimisiin?
Hyvä kysymys itseasiassa.
Meillä siitä ei ole edes puhuttu. Ollaan siis kihloissa oltu 15 vuotta nyt, mutta minun arvomaailmaani ei ENÄÄ kuulu avioliitto, on vaan hankalaa. Niin en aio mennä, muuta ei siitä ole kyllä erikseen puhuttukaan.
Tämä välitila on mulle kyt ihan passeli.
Ja siis ei se toinen osapuolikaan odota henkeä pidätellen kosna mennään. Osaahan sekin kysyä jos haluaa siitä tiedustella.
Ei kaikkea tarvitse puida jollei tarvetta ole.
Et siis ole enää kihloissakaan.
Kristiina xx kirjoitti:
Kihlaus menettää sanana merkityksensä, jos kaikki alkaa mennä jokaisen kumppanin kanssa lyhyen seurustelun jälkeen ”kihloihin” , tai vaikka jos seurusteluaika olisikin pitkä, jos ei kuitenkaan ole tarkoituskaan kihlautua.
Mut niinhän se jo onkin. Ei tuu enää myötäjäisiä eikä korvauksia puretusta kihlauksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kihlaus ilman aietta mennä naimisiin ei ole kihlaus. Se on valehtelua, tai jos haluaa kauniimmin ilmaista niin leikkiä.
Näin se varmasti oli vielä 100v sitten. Vaan ei enää. Toiset meistä vaan nyt tykkää perinteistä ja toiset on sitten vähän nykyaikaisempia.
Kihloissa ei edelleenkään olla jos ei olle menossa myös naimisiin. Kihlaus kun katsos on se aika joka kuluu naimisiinmenosta sopimisesta itse naimisiinmenoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa että nämä "kihlaparit" eivät pidä avioliittoa minään, mutta kuitenkin haluavat avioliittoon lupautuneen statuksen. Muuten olisivat keksineet oman sanansa.
Tämähän se on se syy. Status vaan katoaa heti, kun myöntää ettei ole oikeasti kihloissa. Lähinnä tälläinen leikkikihlaus tuo mieleen teinit, toimii statusta alentavasti.
Jos haluaa esittää kihlaparia, ei tietenkään pidä myöntää ettei oikeasti ole kihloissa. Amatöörit. :)
Voi tsiisus sentään. Jos minun statukseni katoaa jonkun autistin silmissä, niin ihan sama. Kihloihin mentiin tukevasti keski-ikäisinä, kun haluttiin osoittaa sitoutumista toisiimme loppuelämämme ajaksi. Kaikki tuttavamme pitävät meitä kihlaparina, vaikka tietävät, ettemme ole menossa naimisiin.
Miksi pitää saada kutsua itseään kihlapariksi, jos ette ole oikeasti kihloissa?
Koska se oikeasti kihloissa olo on vain sun silmissä. Ymmärrä se jo pikkuhiljaa.
Se on ihan yleinen tieto, että kihlaus tarkoittaa sitä, että kihlapari on menossa naimisiin.
Taas nousee esiin tämä YLEINEN TIETO.
Niin siis mikä se mahtaa sitten olla? Kuinka suuren joukon ihmisiä pitää olla sitä mieltä että jokin asia muuttuu yleiseksi tiedoksi?
Teidän yleiset, perinne ja kirjaimelliset fiksaatiokäsitykset eivät ole välttämättä sama mikä on muiden ihmisten käsitys asiasta.
Muttei yksinkertaiset voi ymmärtää tätä. Ei laisinkaan.Tätä varten on olemassa ihan viralliset tahot. Kihlauksen virallinen merkitys on tarkastettu viimeksi vuonna 2021.
Ja se edelleen on sitä 2022, mutta se aie voi olla kaikkea maan ja taivaan väliltä.
Se voi olla tylsästi joko:
- Sopimus mennä avioliittoon
- Sopimus rekisteröidä parisuhde
"kahden henkilön välinen sopimus avioliittoon menemisestä; myös vastaavanlaisesta rekisteröidyn parisuhteen solmimista koskevasta sopimuksesta."
Itseasiassa harvinaisen tarkkaan määritelty sana.
Nimenomaan ja se sopimus voi olla sitten mitä vaan.
"Sopimus avioliittoon menemisestä" tarkoittaa sopimusta avioliittoon menemisestä, ei esim. avioliittoon ei-menemisestä. Ymmärrän kyllä jos suomi ei ole äidinkielesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa että nämä "kihlaparit" eivät pidä avioliittoa minään, mutta kuitenkin haluavat avioliittoon lupautuneen statuksen. Muuten olisivat keksineet oman sanansa.
Tämähän se on se syy. Status vaan katoaa heti, kun myöntää ettei ole oikeasti kihloissa. Lähinnä tälläinen leikkikihlaus tuo mieleen teinit, toimii statusta alentavasti.
Jos haluaa esittää kihlaparia, ei tietenkään pidä myöntää ettei oikeasti ole kihloissa. Amatöörit. :)
Voi tsiisus sentään. Jos minun statukseni katoaa jonkun autistin silmissä, niin ihan sama. Kihloihin mentiin tukevasti keski-ikäisinä, kun haluttiin osoittaa sitoutumista toisiimme loppuelämämme ajaksi. Kaikki tuttavamme pitävät meitä kihlaparina, vaikka tietävät, ettemme ole menossa naimisiin.
Miksi pitää saada kutsua itseään kihlapariksi, jos ette ole oikeasti kihloissa?
Minni pitää saada sanoa, että olen naapurin Markun tyttöystävä, vaikka emme seurustele.
Onko Markku kanssasi samaa mieltä?
Enkö minä saa itse päättää omasta parisuhteestani? Olen Markun tyttöystävä ja sillä sipuli. Tyttöystävä voi olla myös ihminen, joka ei ole seurustelusuhteessa, koska minä niin päätän.
Saat päättää mutta et voi päättää Markun puolesta.
Silloin henkilö on harhainen, jos päättää yksipuolisesti olevansa naapurin kanssa suhteessa. Stalkkeri ei tule tyttö- tai poikaystäväksi vaikka mitä sanoisi ja luulottelisi itselleen ja muille. Samaan tapaan et mene kihloihin vain laittamalla sormusta sormeen, vaan ensin täytyy olla kosinta, jossa sovitaan naimisiinmenosta. Muu on teinikihlailua.
Kyllä ja se sopimus voi olla kyllä, ehkä, varmasti joskus, kenties tulevaisuudessa, aika näyttää. Ja lopuksi todetaan että mentiin tai ei me sitten mentykään.
Ei. Jos kihlat eivät johtaneet naimisiinmenoon, kihlat purkautuivat. Tai kihloja ei ollut ensinkään. Vrt. avioliiton mitätöiminen. Paitsi että kihloissa ei yleensä ole muuta juridista velvoitetta kuin esim. palauttaa arvokas kihlasormus antajalle jos sormuksen vastaanottajalla ei ollut aikomustakaan mennä naimisiin.
Puhutte lumekihloista.
Puretaan niitä sitten hautajaisissa, eikö. Voit sitten leskelle selitellä lumekihloistas.
Jos ollaan oltu "kihloissa" yli vuoden ilman konkreettista suunnitelmaa mennä pian naimisiin eikä siihen liity lieventävät asianhaarat, kuten puolison armeijakomennus tai vakava sairaus, niin kyseessä ei ole enää aidot kihlat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa että nämä "kihlaparit" eivät pidä avioliittoa minään, mutta kuitenkin haluavat avioliittoon lupautuneen statuksen. Muuten olisivat keksineet oman sanansa.
Tämähän se on se syy. Status vaan katoaa heti, kun myöntää ettei ole oikeasti kihloissa. Lähinnä tälläinen leikkikihlaus tuo mieleen teinit, toimii statusta alentavasti.
Jos haluaa esittää kihlaparia, ei tietenkään pidä myöntää ettei oikeasti ole kihloissa. Amatöörit. :)
Voi tsiisus sentään. Jos minun statukseni katoaa jonkun autistin silmissä, niin ihan sama. Kihloihin mentiin tukevasti keski-ikäisinä, kun haluttiin osoittaa sitoutumista toisiimme loppuelämämme ajaksi. Kaikki tuttavamme pitävät meitä kihlaparina, vaikka tietävät, ettemme ole menossa naimisiin.
Miksi pitää saada kutsua itseään kihlapariksi, jos ette ole oikeasti kihloissa?
Koska se oikeasti kihloissa olo on vain sun silmissä. Ymmärrä se jo pikkuhiljaa.
Se on ihan yleinen tieto, että kihlaus tarkoittaa sitä, että kihlapari on menossa naimisiin.
Taas nousee esiin tämä YLEINEN TIETO.
Niin siis mikä se mahtaa sitten olla? Kuinka suuren joukon ihmisiä pitää olla sitä mieltä että jokin asia muuttuu yleiseksi tiedoksi?
Teidän yleiset, perinne ja kirjaimelliset fiksaatiokäsitykset eivät ole välttämättä sama mikä on muiden ihmisten käsitys asiasta.
Muttei yksinkertaiset voi ymmärtää tätä. Ei laisinkaan.Tätä varten on olemassa ihan viralliset tahot. Kihlauksen virallinen merkitys on tarkastettu viimeksi vuonna 2021.
Niin kielellinen merkitys oli tuossa ja aika suppea oli.
Usein sanat sisältävät myös muita merkityksiä, mm kulttuurillia merkityksiä tai kuvainnollisia merkityksiä.
Aika laiha on statementtisi tässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te "kihlautuneet" olette puolison kanssa sitten sopineet, siinä ohessa kun olette päättäneet olla menemättä naimisiin? Te varmasti kuitenkin jotakin sillä sanalla tarkoitatte. Ei kai kihlauksen sisältö voi olla vain se, että EI mennä naimisiin?
Ei tässä voi kaikkien puolesta puhua. Me emme puhuneet häistä sanaakaan kun kihlauduimme. Se aihe tuli esille paljon myöhemmin.
Aivan. Puhuitteko te kuitenkin siitä, mitä kihlaus tarkoittaa? Jos on niin, kuten täällä moni sanoo, että kihlaus voi tarkoittaa sitäkin, ettei mennä naimisiin, niin mistä te tiesitte kumpaa merkitystä puoliso ajattelee, kun kihlaudutte? Sitä että mennään naimisiin vai jotain muuta, ja jos muuta niin mitä?
Näen tässä aika räikeän väärinymmärryksen vaaran, jos pari ei puhu siitä miten he kihlauksen ymmärtävät.
Kihlaus ei missään nimessä koskaan tarkoita sitä ettei mennä naimisiin, vaan päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä tavallaan ymmärrän tarpeen kutsua itseään kihlapariksi.
Jos ajatelleen tilannetta, jossa avioliitto ei jostain syystä ole vaihtoehto, vaikka loppuelämä aiotaan viettää yhdessä. (Kuulostaa epäloogiselta, mutta ok?) Halutaan ilmaista läheisille ihmisille, että aiotaan olla vakiintunut pari, ns. "kunnes kuolema meidät erottaa". Moni avioitunuthan eroaa, joten saattaa olla kyse paljon sitoutuneemmastakin parista, kuin aviopari.
Avioliitto ja muut viralliset termit liittyvät kuitenkin vahvasti yhteiskuntaan, siihen miten sitoutunut pari ollaan yhteiskunnan silmissä. Tällöin ei puhuta sydämen asioita, vaan lain kirjaimesta. Avioliitto ja kihlaus ovat tällaisia yhteiskunnallisen sitoutumisen termejä.
Näiden sitoutuneiden ihmisten silmissä yhdistyvät kuitenkin romatiikka, häät, avioliitto, sulassa sovussa sekaisin. He ajattelevat että "meillä on kaikki tuo, mutta ilman sitä laillista osuutta". Joten hieman epäloogisesti he päätyvät käyttämään juuri näitä yhteiskunnallisen, lainkirjaimen mukaisia sanoja väärässä merkityksessä.
Miksi? Ei ole oikein muita sopivia sanoja. "Miesystävä" tai "naisystävä" kuulostaa heidän korviinsa liian lapselliselta heidän sitotumisensa tasoon nähden. (Vaikka eivät halua virallisesti sitoutua, nyt puhutaan "sydämen sitoutumisesta".)
He voisivat keksiä ihan oman sanansa, totta. Minä en kauheasti pidä siitä että käyttävät itsestään nimityksiä, jotka eivät pidä paikkaansa. Tavallaan kuitenkin ymmärrän, miksi sen haluavat tehdä.
Lisäisin tähän, että ihan ok käyttää omassa lähipiirissään tälläisia vääriä termejä. Mutta isommassa mittakaavassa ei kannata. Vähän sama kuin minä sanoisin olevani lääkäri, olematta lääkäri. Eli valehtelua.
Jos kuitenkin opiskelet lääketiedettä niin voit oikaista mutkat. Et muuten.
Sanoisin, että parempi vertauskuva kihlaukselle on lääketieteen opiskelija, joka tulee valmistumaan lääkäriksi. Aivan kuin kihlautunut pari, joka tulee menemään naimisiin.
Olisihan se hassua kutsua itseään lääkiksen opiskelijaksi sillä perusteella, että haluaa vain kutsua itseään niin. Miettii, että saattaisihan se joku päivä olla hauska juttu opiskella lääkiksessä. Tai jopa niin, että ei missään nimessä halua opiskella siellä, mutta haluaa vain kutsua itseään lääkiksen opiskelijaksi.
Voit jatkossa siis esitellä itsesi kihlatuksi joka on aikeissa mennä naimisiin. Säästytään kaikki maailman tuskalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa että nämä "kihlaparit" eivät pidä avioliittoa minään, mutta kuitenkin haluavat avioliittoon lupautuneen statuksen. Muuten olisivat keksineet oman sanansa.
Tämähän se on se syy. Status vaan katoaa heti, kun myöntää ettei ole oikeasti kihloissa. Lähinnä tälläinen leikkikihlaus tuo mieleen teinit, toimii statusta alentavasti.
Jos haluaa esittää kihlaparia, ei tietenkään pidä myöntää ettei oikeasti ole kihloissa. Amatöörit. :)
Voi tsiisus sentään. Jos minun statukseni katoaa jonkun autistin silmissä, niin ihan sama. Kihloihin mentiin tukevasti keski-ikäisinä, kun haluttiin osoittaa sitoutumista toisiimme loppuelämämme ajaksi. Kaikki tuttavamme pitävät meitä kihlaparina, vaikka tietävät, ettemme ole menossa naimisiin.
Miksi pitää saada kutsua itseään kihlapariksi, jos ette ole oikeasti kihloissa?
Koska se oikeasti kihloissa olo on vain sun silmissä. Ymmärrä se jo pikkuhiljaa.
Se on ihan yleinen tieto, että kihlaus tarkoittaa sitä, että kihlapari on menossa naimisiin.
Taas nousee esiin tämä YLEINEN TIETO.
Niin siis mikä se mahtaa sitten olla? Kuinka suuren joukon ihmisiä pitää olla sitä mieltä että jokin asia muuttuu yleiseksi tiedoksi?
Teidän yleiset, perinne ja kirjaimelliset fiksaatiokäsitykset eivät ole välttämättä sama mikä on muiden ihmisten käsitys asiasta.
Muttei yksinkertaiset voi ymmärtää tätä. Ei laisinkaan.Tätä varten on olemassa ihan viralliset tahot. Kihlauksen virallinen merkitys on tarkastettu viimeksi vuonna 2021.
Niin kielellinen merkitys oli tuossa ja aika suppea oli.
Usein sanat sisältävät myös muita merkityksiä, mm kulttuurillia merkityksiä tai kuvainnollisia merkityksiä.
Aika laiha on statementtisi tässä.
Toki voit kirjoittaa runon siitä, miten olet keväisin kihloissa auringon kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te "kihlautuneet" olette puolison kanssa sitten sopineet, siinä ohessa kun olette päättäneet olla menemättä naimisiin? Te varmasti kuitenkin jotakin sillä sanalla tarkoitatte. Ei kai kihlauksen sisältö voi olla vain se, että EI mennä naimisiin?
Hyvä kysymys itseasiassa.
Meillä siitä ei ole edes puhuttu. Ollaan siis kihloissa oltu 15 vuotta nyt, mutta minun arvomaailmaani ei ENÄÄ kuulu avioliitto, on vaan hankalaa. Niin en aio mennä, muuta ei siitä ole kyllä erikseen puhuttukaan.
Tämä välitila on mulle kyt ihan passeli.
Ja siis ei se toinen osapuolikaan odota henkeä pidätellen kosna mennään. Osaahan sekin kysyä jos haluaa siitä tiedustella.
Ei kaikkea tarvitse puida jollei tarvetta ole.Et siis ole enää kihloissakaan.
Olemmepas. Hitto näitä riittää: ette ole kihloissa. Jiis mitä urpoja täälä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä te "kihlautuneet" olette puolison kanssa sitten sopineet, siinä ohessa kun olette päättäneet olla menemättä naimisiin? Te varmasti kuitenkin jotakin sillä sanalla tarkoitatte. Ei kai kihlauksen sisältö voi olla vain se, että EI mennä naimisiin?
Hyvä kysymys itseasiassa.
Meillä siitä ei ole edes puhuttu. Ollaan siis kihloissa oltu 15 vuotta nyt, mutta minun arvomaailmaani ei ENÄÄ kuulu avioliitto, on vaan hankalaa. Niin en aio mennä, muuta ei siitä ole kyllä erikseen puhuttukaan.
Tämä välitila on mulle kyt ihan passeli.
Ja siis ei se toinen osapuolikaan odota henkeä pidätellen kosna mennään. Osaahan sekin kysyä jos haluaa siitä tiedustella.
Ei kaikkea tarvitse puida jollei tarvetta ole.Jos ette enää aio naimisiin, olette purkaneet kihlauksen. Eli esitätte kihloissa olemista.
Ei muuten olla koska emme ole siitä puhuneet. Sanoin, minä en aio. Kihloissa edelleen. Eihän sitä koskaan tiedä mitä tuleman pitää. Jos muutankin vielä mieleni?
Tuuliviirit ovatkin monesti on-off kihloissaolijoita. Tämä ei silti muuta sitä että kihloissa ollaan se aika naimisiinmenosta sopimisen ja naimisiinmenon välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa että nämä "kihlaparit" eivät pidä avioliittoa minään, mutta kuitenkin haluavat avioliittoon lupautuneen statuksen. Muuten olisivat keksineet oman sanansa.
Tämähän se on se syy. Status vaan katoaa heti, kun myöntää ettei ole oikeasti kihloissa. Lähinnä tälläinen leikkikihlaus tuo mieleen teinit, toimii statusta alentavasti.
Jos haluaa esittää kihlaparia, ei tietenkään pidä myöntää ettei oikeasti ole kihloissa. Amatöörit. :)
Voi tsiisus sentään. Jos minun statukseni katoaa jonkun autistin silmissä, niin ihan sama. Kihloihin mentiin tukevasti keski-ikäisinä, kun haluttiin osoittaa sitoutumista toisiimme loppuelämämme ajaksi. Kaikki tuttavamme pitävät meitä kihlaparina, vaikka tietävät, ettemme ole menossa naimisiin.
Miksi pitää saada kutsua itseään kihlapariksi, jos ette ole oikeasti kihloissa?
Minni pitää saada sanoa, että olen naapurin Markun tyttöystävä, vaikka emme seurustele.
Onko Markku kanssasi samaa mieltä?
Enkö minä saa itse päättää omasta parisuhteestani? Olen Markun tyttöystävä ja sillä sipuli. Tyttöystävä voi olla myös ihminen, joka ei ole seurustelusuhteessa, koska minä niin päätän.
Saat päättää mutta et voi päättää Markun puolesta.
Silloin henkilö on harhainen, jos päättää yksipuolisesti olevansa naapurin kanssa suhteessa. Stalkkeri ei tule tyttö- tai poikaystäväksi vaikka mitä sanoisi ja luulottelisi itselleen ja muille. Samaan tapaan et mene kihloihin vain laittamalla sormusta sormeen, vaan ensin täytyy olla kosinta, jossa sovitaan naimisiinmenosta. Muu on teinikihlailua.
Kyllä ja se sopimus voi olla kyllä, ehkä, varmasti joskus, kenties tulevaisuudessa, aika näyttää. Ja lopuksi todetaan että mentiin tai ei me sitten mentykään.
Ei. Jos kihlat eivät johtaneet naimisiinmenoon, kihlat purkautuivat. Tai kihloja ei ollut ensinkään. Vrt. avioliiton mitätöiminen. Paitsi että kihloissa ei yleensä ole muuta juridista velvoitetta kuin esim. palauttaa arvokas kihlasormus antajalle jos sormuksen vastaanottajalla ei ollut aikomustakaan mennä naimisiin.
Puhutte lumekihloista.
Puretaan niitä sitten hautajaisissa, eikö. Voit sitten leskelle selitellä lumekihloistas.
Jos ollaan oltu "kihloissa" yli vuoden ilman konkreettista suunnitelmaa mennä pian naimisiin eikä siihen liity lieventävät asianhaarat, kuten puolison armeijakomennus tai vakava sairaus, niin kyseessä ei ole enää aidot kihlat.
Ai mikä myotähäpeä näistä viesteistä aina tulee 🤦♀️
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa että nämä "kihlaparit" eivät pidä avioliittoa minään, mutta kuitenkin haluavat avioliittoon lupautuneen statuksen. Muuten olisivat keksineet oman sanansa.
Tämähän se on se syy. Status vaan katoaa heti, kun myöntää ettei ole oikeasti kihloissa. Lähinnä tälläinen leikkikihlaus tuo mieleen teinit, toimii statusta alentavasti.
Jos haluaa esittää kihlaparia, ei tietenkään pidä myöntää ettei oikeasti ole kihloissa. Amatöörit. :)
Voi tsiisus sentään. Jos minun statukseni katoaa jonkun autistin silmissä, niin ihan sama. Kihloihin mentiin tukevasti keski-ikäisinä, kun haluttiin osoittaa sitoutumista toisiimme loppuelämämme ajaksi. Kaikki tuttavamme pitävät meitä kihlaparina, vaikka tietävät, ettemme ole menossa naimisiin.
Miksi pitää saada kutsua itseään kihlapariksi, jos ette ole oikeasti kihloissa?
Minni pitää saada sanoa, että olen naapurin Markun tyttöystävä, vaikka emme seurustele.
Onko Markku kanssasi samaa mieltä?
Enkö minä saa itse päättää omasta parisuhteestani? Olen Markun tyttöystävä ja sillä sipuli. Tyttöystävä voi olla myös ihminen, joka ei ole seurustelusuhteessa, koska minä niin päätän.
Saat päättää mutta et voi päättää Markun puolesta.
Silloin henkilö on harhainen, jos päättää yksipuolisesti olevansa naapurin kanssa suhteessa. Stalkkeri ei tule tyttö- tai poikaystäväksi vaikka mitä sanoisi ja luulottelisi itselleen ja muille. Samaan tapaan et mene kihloihin vain laittamalla sormusta sormeen, vaan ensin täytyy olla kosinta, jossa sovitaan naimisiinmenosta. Muu on teinikihlailua.
Kyllä ja se sopimus voi olla kyllä, ehkä, varmasti joskus, kenties tulevaisuudessa, aika näyttää. Ja lopuksi todetaan että mentiin tai ei me sitten mentykään.
Ei. Jos kihlat eivät johtaneet naimisiinmenoon, kihlat purkautuivat. Tai kihloja ei ollut ensinkään. Vrt. avioliiton mitätöiminen. Paitsi että kihloissa ei yleensä ole muuta juridista velvoitetta kuin esim. palauttaa arvokas kihlasormus antajalle jos sormuksen vastaanottajalla ei ollut aikomustakaan mennä naimisiin.
Puhutte lumekihloista.
Puretaan niitä sitten hautajaisissa, eikö. Voit sitten leskelle selitellä lumekihloistas.
Jos ollaan oltu "kihloissa" yli vuoden ilman konkreettista suunnitelmaa mennä pian naimisiin eikä siihen liity lieventävät asianhaarat, kuten puolison armeijakomennus tai vakava sairaus, niin kyseessä ei ole enää aidot kihlat.
Ei siinä kyllä mitään aikarajaa ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa että nämä "kihlaparit" eivät pidä avioliittoa minään, mutta kuitenkin haluavat avioliittoon lupautuneen statuksen. Muuten olisivat keksineet oman sanansa.
Tämähän se on se syy. Status vaan katoaa heti, kun myöntää ettei ole oikeasti kihloissa. Lähinnä tälläinen leikkikihlaus tuo mieleen teinit, toimii statusta alentavasti.
Jos haluaa esittää kihlaparia, ei tietenkään pidä myöntää ettei oikeasti ole kihloissa. Amatöörit. :)
Voi tsiisus sentään. Jos minun statukseni katoaa jonkun autistin silmissä, niin ihan sama. Kihloihin mentiin tukevasti keski-ikäisinä, kun haluttiin osoittaa sitoutumista toisiimme loppuelämämme ajaksi. Kaikki tuttavamme pitävät meitä kihlaparina, vaikka tietävät, ettemme ole menossa naimisiin.
Miksi pitää saada kutsua itseään kihlapariksi, jos ette ole oikeasti kihloissa?
Koska se oikeasti kihloissa olo on vain sun silmissä. Ymmärrä se jo pikkuhiljaa.
Se on ihan yleinen tieto, että kihlaus tarkoittaa sitä, että kihlapari on menossa naimisiin.
Taas nousee esiin tämä YLEINEN TIETO.
Niin siis mikä se mahtaa sitten olla? Kuinka suuren joukon ihmisiä pitää olla sitä mieltä että jokin asia muuttuu yleiseksi tiedoksi?
Teidän yleiset, perinne ja kirjaimelliset fiksaatiokäsitykset eivät ole välttämättä sama mikä on muiden ihmisten käsitys asiasta.
Muttei yksinkertaiset voi ymmärtää tätä. Ei laisinkaan.Tätä varten on olemassa ihan viralliset tahot. Kihlauksen virallinen merkitys on tarkastettu viimeksi vuonna 2021.
Niin kielellinen merkitys oli tuossa ja aika suppea oli.
Usein sanat sisältävät myös muita merkityksiä, mm kulttuurillia merkityksiä tai kuvainnollisia merkityksiä.
Aika laiha on statementtisi tässä.
Eli et ole kirjaimellisesti kihloissa vaan kuvaannollisesti kihloissa?
Ja se edelleen on sitä 2022, mutta se aie voi olla kaikkea maan ja taivaan väliltä.