Kihlaus ilman aietta mennä naimisiin
Kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin lyhyen tuntemisen, kuten kuukauden tuntemisen jälkeen? Entä kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat olleet kihloissa useita vuosia, tyyliin 5-10 vuotta ilman että he ovat sopineet vihkimispäivää?
En ole mielestäni vanhanaikainen tai konservatiivinen henkilö, mutta olen vain ymmärtänyt asian niin, että kihlautuminen tarkoittaa sitä, että silloin luvataan/päätetään mennä naimisiin. Ja minun mielestäni lyhyen tuttavuuden jälkeen ei ole järkevää luvata sellaista. Tai mikäs kihlautuminen se on, että mennään kihloihin, mutta ei edes oteta puheeksi vihkimisajankohtaa? Luulisi, että parin - kolmen vuoden sisällä tulisi sellainen hetki, että ehtisi mennä naimisiin, vaikka haluaisikin suunnitella megahäät oikein viimeisen päälle.
Olen kuullut, että joillain on sellainen tapa, että he kihlautuvat heti seurustelun alkaessa. Mä luulen, että tällaisilla henkilöillä on sellainen luonne, että he haluavat kontrolloida kumppaniaan ja ovat luonteeltaan tosi impulsiivisia ja mustasukkaisia.
Olen myös huomannut, että jotkut naiset ajattelevat, että parisuhteen pitäisi aina jotenkin syventyä ja mennä tietyn kaavan mukaan, että ensin seurustellaan, sitten muutetaan avoliittoon ja sitten mennään kihloihin jne. Kun taasen miehet ehkä useammin haluaisivat seurustella ihan vaan rennosti ilman paineita., että suhteen pitäisi jotenkin ”edetä”.
Ja osa naisista on sellaisia, että he ovat luonteeltaan niin epävarmoja ja heillä on niin huono itsetunto, että he kaipaavat miesystävältä varmistusta siitä, että mies on tosissaan parisuhteessa, siksi he haluavat kihlautua , kun heidän mielestään muuten he eivät voi luottaa mieheen.
Kommentit (3836)
Vierailija kirjoitti:
"Nyt olisi talosopimuksen teko sovittu."
"Vau onneksi olkoon! Milloin allekirjoitat sopimuksen?"
"En tiedä vielä allekirjoitanko.. jätetään muhimaan. Tää on sellainen kuvaannollinen juttu."
"????????"
Mutta jos kumminkin vaan vuokrataan se?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kihlaus on nimenomaan lupautumista toinen toisilleen , eikös avoliitto ole sama asia , eihän nykyään ole pakko avioitua , vaan muinoin 1970- luvulla vielä oli kiellettyä asua susiparina .
siksi oli pakko avioitua jos meinasi asua kumppanin kanssa , tai sai sakot tai vankilatuomion
jos poliisi sai tietää . kihlaus ja avioliitto ovat vanhanaikainen instituutio , nythän voi vaihtaa
kumppania vaikka joka vuodi , onhan avioerokin nykyään vain ilmoitusasia , julkimot eroaa
jo 6kk avioliiton jälkeen , moni tietysti menee avioon vain jos toisella on omaisuutta johon
pääsee heti kiinni ja erossa saa puolet siitä ,Avioliitto on lain edessä ennen kaikkea taloudellinen sopimus, tarkoitettu erityisesti tilanteeseen jossa yhteinen perhe on mahdollinen. Tuo turvaa etenkin lapsille.
Aiemmin myös kahden suvun yhdistymisen sopimus.
Kihlaus ei ole mikä tahansa lupaus olla yhdessä, se on lupautuminen avioliittoon.
Näin se varmasti joskus oli. Aikana kun oli myötäjäiset ja muut.
Kyllä. Edelleen kihlaus tarkoittaa avioliittoon lupautumista. Avioliiton merkitys sen sijaan on hieman muuttunut, ei lain edessä niinkään vaan yhteiskunnan silmissä ei ole sukujen vaan yksilöiden välinen sopimus.
Samaan tapaan kuin kihlauksen merkitys on muuttunut. Ajat muuttuu.
Ei ole muuttunut, kihlaus on edelleen se aika naimisiinmenosta sopimisen ja naimisiinmenon välillä.
Hassua kun just joku kirjoitti että avioliittonikin merkitys on muuttunut. Mutta kihlauksen ei saa muuttua, se on oleva sama kuin se oli ennen ihmiskunnan syntyä.
Miten se avioliitto on muuttunut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa että nämä "kihlaparit" eivät pidä avioliittoa minään, mutta kuitenkin haluavat avioliittoon lupautuneen statuksen. Muuten olisivat keksineet oman sanansa.
Tämähän se on se syy. Status vaan katoaa heti, kun myöntää ettei ole oikeasti kihloissa. Lähinnä tälläinen leikkikihlaus tuo mieleen teinit, toimii statusta alentavasti.
Jos haluaa esittää kihlaparia, ei tietenkään pidä myöntää ettei oikeasti ole kihloissa. Amatöörit. :)
Voi tsiisus sentään. Jos minun statukseni katoaa jonkun autistin silmissä, niin ihan sama. Kihloihin mentiin tukevasti keski-ikäisinä, kun haluttiin osoittaa sitoutumista toisiimme loppuelämämme ajaksi. Kaikki tuttavamme pitävät meitä kihlaparina, vaikka tietävät, ettemme ole menossa naimisiin.
Eivät pidä, koska ette sellainen ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuraavaksi joku tenttaa millä sanoilla kosinta tapahtui, koska sekin on nähtävästi erittäin olennaista, kirjaimellisesti.
Mutta sanonpa vaan, ette se ei kuulu kenelleen muulle kun meille kahdelle.
Me teimme kahdenkeskisen sopimuksen aivan itse valitsemillamme sanoilla tuossa kohtaa.Olennaista on ainoastaan se että naimisiinmenosta on sovittu, ja molemmat osapuolet tämän tietävät.
Kyllä ja siitä voidaan olla sovittu ettei mennä. Pääasia on että ollaan yhtä mieltä asioista.
Ilman muuta voi sopia ettei mene naimisiin. Kihloissahan ei siinä tapauksessa olla, koska kihlautuminen on se aika naimisiinmenosta sopimisen ja naimisiin menon välissä.
Onneksi tämä on asia jota sinä et edelleenkään päätä. Vain suhteen osapuolet voi tehdä liittonsa koskevia päätöksiä.
En ole väittänytkään että minä olen päättänyt. Kerron sinulle vain faktan, joka aiheuttaa kuitenkin nyt sinulle pahaa mieltä, kun olet ollut väärän luulon varassa tähän asti.
Näyttää kyllä siltä että sinulla on paha mieli tässä.
Päinvastoin, tulen aina hyvälle tuulelle kun saan oikaista vääriä luuloja :)
Sä olet ymmärtänyt väärin jos luulet että tässä on vääristä luuloista kysymys. Tässä on kysymys siitä että kaikki eivät ymmärrä että ajat ja tavat muuttuu.
Tässä on kysymys siitä ettei kaikille ole selvää että kihloissa ollaan se aika naimisiinmenosta sopimisen ja naimisiinmenon välillä. Ja tuota kihlaus tarkoittaa, ei muuta.
Ja se aika siihen naimisiin menoon voi olla pitkä. Joskus jopa iäisyys.
Aika ei tässä ole se oleellinen tekijä, vaan se että naimisiinmenosta on sovittu. Kummallistahan se on olla kymmeniä vuosi kihloissa, mutta periaatteessa mahdollista, jos vakaa aikomus on mennä naimisiin. Tosielämässä tällaista ei toki tapahtu, vaan kyse olisi valekihloista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin lyhyen tuntemisen, kuten kuukauden tuntemisen jälkeen? Entä kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat olleet kihloissa useita vuosia, tyyliin 5-10 vuotta ilman että he ovat sopineet vihkimispäivää?
En ole mielestäni vanhanaikainen tai konservatiivinen henkilö, mutta olen vain ymmärtänyt asian niin, että kihlautuminen tarkoittaa sitä, että silloin luvataan/päätetään mennä naimisiin. Ja minun mielestäni lyhyen tuttavuuden jälkeen ei ole järkevää luvata sellaista. Tai mikäs kihlautuminen se on, että mennään kihloihin, mutta ei edes oteta puheeksi vihkimisajankohtaa? Luulisi, että parin - kolmen vuoden sisällä tulisi sellainen hetki, että ehtisi mennä naimisiin, vaikka haluaisikin suunnitella megahäät oikein viimeisen päälle.
Olen kuullut, että joillain on sellainen tapa, että he kihlautuvat heti seurustelun alkaessa. Mä luulen, että tällaisilla henkilöillä on sellainen luonne, että he haluavat kontrolloida kumppaniaan ja ovat luonteeltaan tosi impulsiivisia ja mustasukkaisia.
Olen myös huomannut, että jotkut naiset ajattelevat, että parisuhteen pitäisi aina jotenkin syventyä ja mennä tietyn kaavan mukaan, että ensin seurustellaan, sitten muutetaan avoliittoon ja sitten mennään kihloihin jne. Kun taasen miehet ehkä useammin haluaisivat seurustella ihan vaan rennosti ilman paineita., että suhteen pitäisi jotenkin ”edetä”.
Ja osa naisista on sellaisia, että he ovat luonteeltaan niin epävarmoja ja heillä on niin huono itsetunto, että he kaipaavat miesystävältä varmistusta siitä, että mies on tosissaan parisuhteessa, siksi he haluavat kihlautua , kun heidän mielestään muuten he eivät voi luottaa mieheen."
Mitä ihmeen väliä sillä on sinulle, miten muut elävät, menevät naimisiin tai ovat kihloissa? Kaikkea ihmiset viitsivätkin miettiä. En todellakaan ymmärrä näitä besserwissereitä, jotka laativat sääntöjä muille siitä, miten elämää pitää elää.
Tiedän todella monia pariskuntia, jotka ovat olleet kihloissa todella pitkää ilman aikomustakaan mennä naimisiin. Oi, että on järkyttävää!
Eivät he ole kihloissa jos heillä ei ole aikumustakaan mennä naimisiin.
Haluan olla kärpäsenä katossa kun joskus kerrot noin jollekin tuttavallesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kihlaus on nimenomaan lupautumista toinen toisilleen , eikös avoliitto ole sama asia , eihän nykyään ole pakko avioitua , vaan muinoin 1970- luvulla vielä oli kiellettyä asua susiparina .
siksi oli pakko avioitua jos meinasi asua kumppanin kanssa , tai sai sakot tai vankilatuomion
jos poliisi sai tietää . kihlaus ja avioliitto ovat vanhanaikainen instituutio , nythän voi vaihtaa
kumppania vaikka joka vuodi , onhan avioerokin nykyään vain ilmoitusasia , julkimot eroaa
jo 6kk avioliiton jälkeen , moni tietysti menee avioon vain jos toisella on omaisuutta johon
pääsee heti kiinni ja erossa saa puolet siitä ,Avioliitto on lain edessä ennen kaikkea taloudellinen sopimus, tarkoitettu erityisesti tilanteeseen jossa yhteinen perhe on mahdollinen. Tuo turvaa etenkin lapsille.
Aiemmin myös kahden suvun yhdistymisen sopimus.
Kihlaus ei ole mikä tahansa lupaus olla yhdessä, se on lupautuminen avioliittoon.
Näin se varmasti joskus oli. Aikana kun oli myötäjäiset ja muut.
Kyllä. Edelleen kihlaus tarkoittaa avioliittoon lupautumista. Avioliiton merkitys sen sijaan on hieman muuttunut, ei lain edessä niinkään vaan yhteiskunnan silmissä ei ole sukujen vaan yksilöiden välinen sopimus.
Samaan tapaan kuin kihlauksen merkitys on muuttunut. Ajat muuttuu.
Ei ole muuttunut, kihlaus on edelleen se aika naimisiinmenosta sopimisen ja naimisiinmenon välillä.
Hassua kun just joku kirjoitti että avioliittonikin merkitys on muuttunut. Mutta kihlauksen ei saa muuttua, se on oleva sama kuin se oli ennen ihmiskunnan syntyä.
Miten se avioliitto on muuttunut?
Siis lähinnä merkitys on muuttunut sukujen välisestä sopimuksesta yksilöiden väliseksi sopimukseksi. Merkitys yhteisölle on muuttunut. Edelleen se on kuitenkin mm. taloudellinen sopimus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa että nämä "kihlaparit" eivät pidä avioliittoa minään, mutta kuitenkin haluavat avioliittoon lupautuneen statuksen. Muuten olisivat keksineet oman sanansa.
Tämähän se on se syy. Status vaan katoaa heti, kun myöntää ettei ole oikeasti kihloissa. Lähinnä tälläinen leikkikihlaus tuo mieleen teinit, toimii statusta alentavasti.
Jos haluaa esittää kihlaparia, ei tietenkään pidä myöntää ettei oikeasti ole kihloissa. Amatöörit. :)
Mitenkähän mun status sitten kun olen mennyt naimisiin olemalla väärällä tavalla kihloissa? Valeliitto.
kihloissa ollaan se aika naimisiinmenosta sopimisen ja naimisiinmenon välillä, joten olette olleet kyllä kihloissa, jos olette naimisissakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kihlaus on nimenomaan lupautumista toinen toisilleen , eikös avoliitto ole sama asia , eihän nykyään ole pakko avioitua , vaan muinoin 1970- luvulla vielä oli kiellettyä asua susiparina .
siksi oli pakko avioitua jos meinasi asua kumppanin kanssa , tai sai sakot tai vankilatuomion
jos poliisi sai tietää . kihlaus ja avioliitto ovat vanhanaikainen instituutio , nythän voi vaihtaa
kumppania vaikka joka vuodi , onhan avioerokin nykyään vain ilmoitusasia , julkimot eroaa
jo 6kk avioliiton jälkeen , moni tietysti menee avioon vain jos toisella on omaisuutta johon
pääsee heti kiinni ja erossa saa puolet siitä ,Avioliitto on lain edessä ennen kaikkea taloudellinen sopimus, tarkoitettu erityisesti tilanteeseen jossa yhteinen perhe on mahdollinen. Tuo turvaa etenkin lapsille.
Aiemmin myös kahden suvun yhdistymisen sopimus.
Kihlaus ei ole mikä tahansa lupaus olla yhdessä, se on lupautuminen avioliittoon.
Näin se varmasti joskus oli. Aikana kun oli myötäjäiset ja muut.
Kyllä. Edelleen kihlaus tarkoittaa avioliittoon lupautumista. Avioliiton merkitys sen sijaan on hieman muuttunut, ei lain edessä niinkään vaan yhteiskunnan silmissä ei ole sukujen vaan yksilöiden välinen sopimus.
Samaan tapaan kuin kihlauksen merkitys on muuttunut. Ajat muuttuu.
Ei ole muuttunut, kihlaus on edelleen se aika naimisiinmenosta sopimisen ja naimisiinmenon välillä.
Hassua kun just joku kirjoitti että avioliittonikin merkitys on muuttunut. Mutta kihlauksen ei saa muuttua, se on oleva sama kuin se oli ennen ihmiskunnan syntyä.
Miten se avioliitto on muuttunut?
Käy lukemassa itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin lyhyen tuntemisen, kuten kuukauden tuntemisen jälkeen? Entä kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat olleet kihloissa useita vuosia, tyyliin 5-10 vuotta ilman että he ovat sopineet vihkimispäivää?
En ole mielestäni vanhanaikainen tai konservatiivinen henkilö, mutta olen vain ymmärtänyt asian niin, että kihlautuminen tarkoittaa sitä, että silloin luvataan/päätetään mennä naimisiin. Ja minun mielestäni lyhyen tuttavuuden jälkeen ei ole järkevää luvata sellaista. Tai mikäs kihlautuminen se on, että mennään kihloihin, mutta ei edes oteta puheeksi vihkimisajankohtaa? Luulisi, että parin - kolmen vuoden sisällä tulisi sellainen hetki, että ehtisi mennä naimisiin, vaikka haluaisikin suunnitella megahäät oikein viimeisen päälle.
Olen kuullut, että joillain on sellainen tapa, että he kihlautuvat heti seurustelun alkaessa. Mä luulen, että tällaisilla henkilöillä on sellainen luonne, että he haluavat kontrolloida kumppaniaan ja ovat luonteeltaan tosi impulsiivisia ja mustasukkaisia.
Olen myös huomannut, että jotkut naiset ajattelevat, että parisuhteen pitäisi aina jotenkin syventyä ja mennä tietyn kaavan mukaan, että ensin seurustellaan, sitten muutetaan avoliittoon ja sitten mennään kihloihin jne. Kun taasen miehet ehkä useammin haluaisivat seurustella ihan vaan rennosti ilman paineita., että suhteen pitäisi jotenkin ”edetä”.
Ja osa naisista on sellaisia, että he ovat luonteeltaan niin epävarmoja ja heillä on niin huono itsetunto, että he kaipaavat miesystävältä varmistusta siitä, että mies on tosissaan parisuhteessa, siksi he haluavat kihlautua , kun heidän mielestään muuten he eivät voi luottaa mieheen."
Mitä ihmeen väliä sillä on sinulle, miten muut elävät, menevät naimisiin tai ovat kihloissa? Kaikkea ihmiset viitsivätkin miettiä. En todellakaan ymmärrä näitä besserwissereitä, jotka laativat sääntöjä muille siitä, miten elämää pitää elää.
Tiedän todella monia pariskuntia, jotka ovat olleet kihloissa todella pitkää ilman aikomustakaan mennä naimisiin. Oi, että on järkyttävää!
Eivät he ole kihloissa jos heillä ei ole aikumustakaan mennä naimisiin.
Haluan olla kärpäsenä katossa kun joskus kerrot noin jollekin tuttavallesi.
Juuri siksi, ettei kukaan tällaista voi päin naamaa sanoa, täälläkin on ihmisiä jotka kuvittelevat että "kaikki tuttavansa" pitävät heitä kihlapareina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa että nämä "kihlaparit" eivät pidä avioliittoa minään, mutta kuitenkin haluavat avioliittoon lupautuneen statuksen. Muuten olisivat keksineet oman sanansa.
Tämähän se on se syy. Status vaan katoaa heti, kun myöntää ettei ole oikeasti kihloissa. Lähinnä tälläinen leikkikihlaus tuo mieleen teinit, toimii statusta alentavasti.
Jos haluaa esittää kihlaparia, ei tietenkään pidä myöntää ettei oikeasti ole kihloissa. Amatöörit. :)
Mitenkähän mun status sitten kun olen mennyt naimisiin olemalla väärällä tavalla kihloissa? Valeliitto.
kihloissa ollaan se aika naimisiinmenosta sopimisen ja naimisiinmenon välillä, joten olette olleet kyllä kihloissa, jos olette naimisissakin.
Mut pointti onkin se että oltiin ihan väärin nyt kihloissa. Pitää varmaan erota ja yrittää uudelleen.
Vierailija kirjoitti:
"Nyt olisi talosopimuksen teko sovittu."
"Vau onneksi olkoon! Milloin allekirjoitat sopimuksen?"
"En tiedä vielä allekirjoitanko.. jätetään muhimaan. Tää on sellainen kuvaannollinen juttu."
"????????"
Noinkin voi käydä kyllä. Mitä ihmeellistä tyossa nyt muka on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riita poikki ja voita väliin! Onneksi meillä on sanakirja ihan interneetissä.
Eikä kukaan ole edes tätä kieltänyt 😂
Miten niin?
Koska se on tuotaKIN.
Vain ja ainoastaan, ei "kin".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Nyt olisi talosopimuksen teko sovittu."
"Vau onneksi olkoon! Milloin allekirjoitat sopimuksen?"
"En tiedä vielä allekirjoitanko.. jätetään muhimaan. Tää on sellainen kuvaannollinen juttu."
"????????"
Mutta jos kumminkin vaan vuokrataan se?
Voit toki vuokrata ja sitten kutsua sitä kuvaannollisesti "omistusasunnoksi", mutta totta se ei olisi. Kaverit ymmärtävät että tarkoitat vain asuvasi talossa ja ilmaiset sen kummallisesti, muut pitäisivät sinua valehtelijana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin lyhyen tuntemisen, kuten kuukauden tuntemisen jälkeen? Entä kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat olleet kihloissa useita vuosia, tyyliin 5-10 vuotta ilman että he ovat sopineet vihkimispäivää?
En ole mielestäni vanhanaikainen tai konservatiivinen henkilö, mutta olen vain ymmärtänyt asian niin, että kihlautuminen tarkoittaa sitä, että silloin luvataan/päätetään mennä naimisiin. Ja minun mielestäni lyhyen tuttavuuden jälkeen ei ole järkevää luvata sellaista. Tai mikäs kihlautuminen se on, että mennään kihloihin, mutta ei edes oteta puheeksi vihkimisajankohtaa? Luulisi, että parin - kolmen vuoden sisällä tulisi sellainen hetki, että ehtisi mennä naimisiin, vaikka haluaisikin suunnitella megahäät oikein viimeisen päälle.
Olen kuullut, että joillain on sellainen tapa, että he kihlautuvat heti seurustelun alkaessa. Mä luulen, että tällaisilla henkilöillä on sellainen luonne, että he haluavat kontrolloida kumppaniaan ja ovat luonteeltaan tosi impulsiivisia ja mustasukkaisia.
Olen myös huomannut, että jotkut naiset ajattelevat, että parisuhteen pitäisi aina jotenkin syventyä ja mennä tietyn kaavan mukaan, että ensin seurustellaan, sitten muutetaan avoliittoon ja sitten mennään kihloihin jne. Kun taasen miehet ehkä useammin haluaisivat seurustella ihan vaan rennosti ilman paineita., että suhteen pitäisi jotenkin ”edetä”.
Ja osa naisista on sellaisia, että he ovat luonteeltaan niin epävarmoja ja heillä on niin huono itsetunto, että he kaipaavat miesystävältä varmistusta siitä, että mies on tosissaan parisuhteessa, siksi he haluavat kihlautua , kun heidän mielestään muuten he eivät voi luottaa mieheen."
Mitä ihmeen väliä sillä on sinulle, miten muut elävät, menevät naimisiin tai ovat kihloissa? Kaikkea ihmiset viitsivätkin miettiä. En todellakaan ymmärrä näitä besserwissereitä, jotka laativat sääntöjä muille siitä, miten elämää pitää elää.
Tiedän todella monia pariskuntia, jotka ovat olleet kihloissa todella pitkää ilman aikomustakaan mennä naimisiin. Oi, että on järkyttävää!
Eivät he ole kihloissa jos heillä ei ole aikumustakaan mennä naimisiin.
Haluan olla kärpäsenä katossa kun joskus kerrot noin jollekin tuttavallesi.
Juuri siksi, ettei kukaan tällaista voi päin naamaa sanoa, täälläkin on ihmisiä jotka kuvittelevat että "kaikki tuttavansa" pitävät heitä kihlapareina.
Ja jos ei pidä niin mikä merkitys sillä on? Kertoo vain siitä tuttavasta, ei kihlaparista.
Noloa feikata olevansa kihloissa🤦
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuraavaksi joku tenttaa millä sanoilla kosinta tapahtui, koska sekin on nähtävästi erittäin olennaista, kirjaimellisesti.
Mutta sanonpa vaan, ette se ei kuulu kenelleen muulle kun meille kahdelle.
Me teimme kahdenkeskisen sopimuksen aivan itse valitsemillamme sanoilla tuossa kohtaa.Olennaista on ainoastaan se että naimisiinmenosta on sovittu, ja molemmat osapuolet tämän tietävät.
Kyllä ja siitä voidaan olla sovittu ettei mennä. Pääasia on että ollaan yhtä mieltä asioista.
Ilman muuta voi sopia ettei mene naimisiin. Kihloissahan ei siinä tapauksessa olla, koska kihlautuminen on se aika naimisiinmenosta sopimisen ja naimisiin menon välissä.
Onneksi tämä on asia jota sinä et edelleenkään päätä. Vain suhteen osapuolet voi tehdä liittonsa koskevia päätöksiä.
En ole väittänytkään että minä olen päättänyt. Kerron sinulle vain faktan, joka aiheuttaa kuitenkin nyt sinulle pahaa mieltä, kun olet ollut väärän luulon varassa tähän asti.
Näyttää kyllä siltä että sinulla on paha mieli tässä.
Päinvastoin, tulen aina hyvälle tuulelle kun saan oikaista vääriä luuloja :)
Sä olet ymmärtänyt väärin jos luulet että tässä on vääristä luuloista kysymys. Tässä on kysymys siitä että kaikki eivät ymmärrä että ajat ja tavat muuttuu.
Tässä on kysymys siitä ettei kaikille ole selvää että kihloissa ollaan se aika naimisiinmenosta sopimisen ja naimisiinmenon välillä. Ja tuota kihlaus tarkoittaa, ei muuta.
Ja se aika siihen naimisiin menoon voi olla pitkä. Joskus jopa iäisyys.
Aika ei tässä ole se oleellinen tekijä, vaan se että naimisiinmenosta on sovittu. Kummallistahan se on olla kymmeniä vuosi kihloissa, mutta periaatteessa mahdollista, jos vakaa aikomus on mennä naimisiin. Tosielämässä tällaista ei toki tapahtu, vaan kyse olisi valekihloista.
Kyllä minä tiedän pariskuntia jotka ovat olleet kihloissa parikymmentä vuotta ennen häitään ja sopineet noin jo nuorena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hauskaa että nämä "kihlaparit" eivät pidä avioliittoa minään, mutta kuitenkin haluavat avioliittoon lupautuneen statuksen. Muuten olisivat keksineet oman sanansa.
Tämähän se on se syy. Status vaan katoaa heti, kun myöntää ettei ole oikeasti kihloissa. Lähinnä tälläinen leikkikihlaus tuo mieleen teinit, toimii statusta alentavasti.
Jos haluaa esittää kihlaparia, ei tietenkään pidä myöntää ettei oikeasti ole kihloissa. Amatöörit. :)
Mitenkähän mun status sitten kun olen mennyt naimisiin olemalla väärällä tavalla kihloissa? Valeliitto.
kihloissa ollaan se aika naimisiinmenosta sopimisen ja naimisiinmenon välillä, joten olette olleet kyllä kihloissa, jos olette naimisissakin.
Mut pointti onkin se että oltiin ihan väärin nyt kihloissa. Pitää varmaan erota ja yrittää uudelleen.
Maailman pienin viulu soi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Nyt olisi talosopimuksen teko sovittu."
"Vau onneksi olkoon! Milloin allekirjoitat sopimuksen?"
"En tiedä vielä allekirjoitanko.. jätetään muhimaan. Tää on sellainen kuvaannollinen juttu."
"????????"
Mutta jos kumminkin vaan vuokrataan se?
Voit toki vuokrata ja sitten kutsua sitä kuvaannollisesti "omistusasunnoksi", mutta totta se ei olisi. Kaverit ymmärtävät että tarkoitat vain asuvasi talossa ja ilmaiset sen kummallisesti, muut pitäisivät sinua valehtelijana.
Eli jos kerron asuvani okt:ssa niin kuvittelet oitis että omistan sen. Mieleesi ei käy että sen voi myös vuokrata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Seuraavaksi joku tenttaa millä sanoilla kosinta tapahtui, koska sekin on nähtävästi erittäin olennaista, kirjaimellisesti.
Mutta sanonpa vaan, ette se ei kuulu kenelleen muulle kun meille kahdelle.
Me teimme kahdenkeskisen sopimuksen aivan itse valitsemillamme sanoilla tuossa kohtaa.Olennaista on ainoastaan se että naimisiinmenosta on sovittu, ja molemmat osapuolet tämän tietävät.
Kyllä ja siitä voidaan olla sovittu ettei mennä. Pääasia on että ollaan yhtä mieltä asioista.
Ilman muuta voi sopia ettei mene naimisiin. Kihloissahan ei siinä tapauksessa olla, koska kihlautuminen on se aika naimisiinmenosta sopimisen ja naimisiin menon välissä.
Onneksi tämä on asia jota sinä et edelleenkään päätä. Vain suhteen osapuolet voi tehdä liittonsa koskevia päätöksiä.
En ole väittänytkään että minä olen päättänyt. Kerron sinulle vain faktan, joka aiheuttaa kuitenkin nyt sinulle pahaa mieltä, kun olet ollut väärän luulon varassa tähän asti.
Näyttää kyllä siltä että sinulla on paha mieli tässä.
Päinvastoin, tulen aina hyvälle tuulelle kun saan oikaista vääriä luuloja :)
Sä olet ymmärtänyt väärin jos luulet että tässä on vääristä luuloista kysymys. Tässä on kysymys siitä että kaikki eivät ymmärrä että ajat ja tavat muuttuu.
Tässä on kysymys siitä ettei kaikille ole selvää että kihloissa ollaan se aika naimisiinmenosta sopimisen ja naimisiinmenon välillä. Ja tuota kihlaus tarkoittaa, ei muuta.
Ja se aika siihen naimisiin menoon voi olla pitkä. Joskus jopa iäisyys.
Aika ei tässä ole se oleellinen tekijä, vaan se että naimisiinmenosta on sovittu. Kummallistahan se on olla kymmeniä vuosi kihloissa, mutta periaatteessa mahdollista, jos vakaa aikomus on mennä naimisiin. Tosielämässä tällaista ei toki tapahtu, vaan kyse olisi valekihloista.
Kyllä minä tiedän pariskuntia jotka ovat olleet kihloissa parikymmentä vuotta ennen häitään ja sopineet noin jo nuorena.
Siinä tapauksessa olin väärässä sen suhteen, ettei tätä oikeasti tapahtu. :)
Eivät he ole kihloissa jos heillä ei ole aikumustakaan mennä naimisiin.