Kihlaus ilman aietta mennä naimisiin
Kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin lyhyen tuntemisen, kuten kuukauden tuntemisen jälkeen? Entä kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat olleet kihloissa useita vuosia, tyyliin 5-10 vuotta ilman että he ovat sopineet vihkimispäivää?
En ole mielestäni vanhanaikainen tai konservatiivinen henkilö, mutta olen vain ymmärtänyt asian niin, että kihlautuminen tarkoittaa sitä, että silloin luvataan/päätetään mennä naimisiin. Ja minun mielestäni lyhyen tuttavuuden jälkeen ei ole järkevää luvata sellaista. Tai mikäs kihlautuminen se on, että mennään kihloihin, mutta ei edes oteta puheeksi vihkimisajankohtaa? Luulisi, että parin - kolmen vuoden sisällä tulisi sellainen hetki, että ehtisi mennä naimisiin, vaikka haluaisikin suunnitella megahäät oikein viimeisen päälle.
Olen kuullut, että joillain on sellainen tapa, että he kihlautuvat heti seurustelun alkaessa. Mä luulen, että tällaisilla henkilöillä on sellainen luonne, että he haluavat kontrolloida kumppaniaan ja ovat luonteeltaan tosi impulsiivisia ja mustasukkaisia.
Olen myös huomannut, että jotkut naiset ajattelevat, että parisuhteen pitäisi aina jotenkin syventyä ja mennä tietyn kaavan mukaan, että ensin seurustellaan, sitten muutetaan avoliittoon ja sitten mennään kihloihin jne. Kun taasen miehet ehkä useammin haluaisivat seurustella ihan vaan rennosti ilman paineita., että suhteen pitäisi jotenkin ”edetä”.
Ja osa naisista on sellaisia, että he ovat luonteeltaan niin epävarmoja ja heillä on niin huono itsetunto, että he kaipaavat miesystävältä varmistusta siitä, että mies on tosissaan parisuhteessa, siksi he haluavat kihlautua , kun heidän mielestään muuten he eivät voi luottaa mieheen.
Kommentit (3836)
Vierailija kirjoitti:
Vänkä se vaan vänkää. Harmi kun ei päätä asioista.
Lienee joku lapsuuden trauma, ei muuten oo noin yksinkertainen.
Vierailija kirjoitti:
Erästä häiritsee olla ”kihloissa” vuosia koska mies ei suostu naimisiin ja vänkkää vastaan palstalla. 😂
Ukko lähtee heti kun löytää paremman ja sormukset ovat vain naisen varausmerkki, eikä lupaus naimisiin menosta.
Estääkö se ukkoa lähtemästä vaikka olis millaiset lupaukset? Niinkö sun äidillesi kävi? Senkö takia vänkäät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se ei ole kihlaus ensinkään, jos ei ole aikomus mennä naimisiin. Kihlaus on nimenomaan lupaus avioliitosta.
Lupaus, niin juuri. Sinäpä sen sanoit. Se on vain se lupaus, ei itse tapahtuma. Se on aikomus tulevasta. Se ei yksin määritä tapahtuuko se vai ei. Miten ei mene aivoon?
Siis oletko jotenkin hidas?
Kihlaus; tapahtuu kun toinen kysyy tuletko/menetkö kanssani....merkiksi usein naiselle annetaan sormus.
Sen jälkeen ollaan kihloissa, tarkoittaa että toinen tulee/menee naimisiin kysyjän kaa.
Manööveri voidaan ohittaa kysymällä mennäänkö kihloihin?
Mutta aikomus (tuletko/menetkö kanssani..) ei siitä muutu.
Sormuksia voi ostaa vaikka koko kylälle mutta jos kysymystä ei esitetä ne ovat vain lahjoja.
Kihlaus syntyy näin:
"Menetkö kanssani naimisiin?"
"Menen."
Se ei synny näin:
"Menetkö kanssani kihloihin?"
"Menen."
Eikä näin, joka on todennäköisempi skenaario:
"Menetkö kanssani kihloihin?"
"Öö, siis tarkoitatko, että mentäis naimisiin?"
"En."
"..."
"Vaan kihloihin."
"Mutta kun sehän on lupaus avioliitosta ja tarkoittaa sitä että mennään naimisiin?"
"Ei kun mä keksin sille uuden merkityksen. Vastaa nyt vaan.""Ei kiitos..."
Kihlaus syntyy, kun kaksi osapuolta sopii niin. Vai onko tällekin joku lakiteksti? Eli jos kysyt väärin, niin joudut vankilaan.
No ei joudu vankilaan. Voit sanoa tuolia pöydäksi siinä, missä väittää, että kihlaus ei ole sopimus avioliitosta, ilman että poliisit tulee ovelle koputtelemaan. Jokatapauksessa olet ymmärtänyt kihlauksen merkityksen väärin.
Kihlauksen merkitys voi olla eri ihmisille eri asioita. Toisille naimisiin menemistä, toisille suhteen syvenemistä, toisille varatun merkin näyttämistä, toisille sormuksen saamista.
Ei. Kihlaus on se kun kaksi henkilöä ovat sopineet menevänsä naimisiin keskenään. Se ei ole sormuksen saaminen, se ei ole suhteen syveneminen, se ei välttämättä edes tule mitenkään toisten ihmisten tietoisuuteen näyttämään varatun merkkiä.
Koska sä ajattelit astua nykyaikaan? Vähän alkaa käydä sääliksi näihin vanhoihin hyviin aikoihin jämähtäneitä.
Nykyaikana kihlaus tarkoittaa edelleen kahden ihmisen sopimusta solmia avioliitto. Jos näin ei ole, niin laitappa joku lähde asiaan.
Lähteitä on jokaisen ihmisen tuttava- tai lähipiirissä roppakaupalla. Ellei ole, niin on pienet piirit. Ja kyllä se on edelleen MYÖS mainitsemaasi asiaa.
Kihlautuminen on AINOASTAAN se kun kaksi ihmistä sopii menevänsä naimisiin.
Ihan niin kuin porukka kuvittelisi, että kihlaus on jotenkin naimisiin menoon liittymätön asia, ja kihlauksen jälkeen sitten tulisi vielä kosinta, joka johtaa avioliittoon. Ei näin. Kihloihin menoon kuuluu se kosinta. Eli toinen kysyy toiselta, että menetkö kanssani naimisiin (ei kihloihin) ja kun vastaus on myöntävä ollaan kihloissa ja menossa naimisiin.
Meillä se meni näin: mentiin 25v sitten kihloihin, ja sovittiin siinä että sovitaan häistä sitten vasta myöhemmin, ja 5v sitten menimme naimisiin. Te sanotte että emme olleet kihloissa tuon 20v laisinkaan, siis sanan varsinaisessa merkityksessä.
Mutta me silti olimme. Kyllä me olimme, ja aivan sama mulle on mikä on sinun fiksaatiosi tässä asiassa.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan joku keksii väittää menneensä naimisiin kun tosiasiassa ovat ostaneet vihkisormukset.
Jos muiden mielipiteillä ei ole mitään väliä ja vain mutu riittää niin saahan sitä seurusteluaan sitten kutsua ihan miksi huvittaa.
Niin muiden mielipiteillä on väliä, muttei muiden kun sun?
Me avioiduimme ilman kihlausta. Yhä olemme yhdessä.
Eihän sitä tarvitse ainakaan kenellekään toiselle todistella, itse parhaiten tiedätte suhteenne vakavuuden.
Myöskään sormus ei ole tae uskollisuudesta, vaan kunnioitus toistanne kohtaan ja asenne, halu, olla yhdessä ja mennä eteenpäin.
Voitte olla kihloissa ilman kihlajaisia ja kihlasormuksia. Molemminpuolinen kunnioitus toisianne ja elämää kohtaan vie joskus alttarillekin asti. Kahvituksiakaan kenellekkään ei halutessaan tarvitse järjestää. Kaikki on vapaaehtoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämähän on sama kuin sanoisi itseään kristityksi uskovaiseksi ja pitäisi ristiä kaulassa, mutta ei missään nimessä usko Raamatun Jumalaan tai Jeesukseen. Kerrassaan järjetöntä.
Ja tämä joka kyseli, mitä laissa sanotaan kihlaparista, joka ei aio mennä naimisiin, niin lain näkökulmasta tuollaista paria ei ole olemassakaan, koska kihlauksen merkitys on se, että ihmisellä on vahva aikomus mennä kihlattunsa kanssa naimisiin. Kihlapari, jolla ei ole aikomustakaan solmia avioliittoa, on paradoksi, koska kihlaus tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että aiotaan mennä naimisiin.
-Ateisti
Kyse onkin siitä, että et mitenkään pysty todistamaan mitä aikeita ihmisillä on. Siksi kihlapariksi itseään kutsuva sitä on, kunnes pystytään toisin todistamaan. Eikä siihen riitä av-mamman todistus. Totuus satuttaa, tiedän.
Joo, mutta itse ainakin olen usein kuullut lauseen "mentiin kihloihin, mutta naimisiin ei aiota" tai jonkun muun version vastaavalla sisällöllä. Silloin on aika selvää, ettei olla kihloissa sanan varsinaisessa merkityksessä.
Ai, mun mielestä siinä on selvää vain, että et pysty ymmärtämään maailman muuttumista. Mutta oletettavasti osaat pitää turpas kiinni, niin et nolaa itseäs =)
Oho menipä sulla tunteisiin. Onhan se nyt selvää, että ei olla kihloissa, jos naimisiin menosta ei ole sovittu. Mikä siinä kihloissa olossa on niin hienoa, että pitää olla juurikin "kihloissa", vaikka oman parisuhteen tilanne ei täytä kihloissa olon määritelmää?
En luonnollisestikaan voi puhua, kuin omasta puolestani, mutta kihlautuminen oli meille merkki siitä, että suhde on vakavoitunut (vaikkakin asuttiin jo yhdessä) ja välitetään/rakastetaan toisiamme syvästi. Eli hyvinkin sen tilanne täytti kihloissa olon määritelmän, mitä tämä sitten ikinä tarkoittaakaan.
-
Ei täyttänyt. Kihloissa olon määritelmä täyttyy silloin, kun on sovittu avioliiton solmimisesta. Aikaisemmin keskutelussa joku jo sanoikin, että hämmästyttävän moni luulee virheellisesti olevansa kihloissa.
Ja edelleen siitä on voitu sopia monin eri keinoin.
Tottakai avioliiton solmimisesta sopiminen voi tapahtua eri tavoin. Yhteistä kaikille näille tavoille on se että molemmat ovat ymmärtäneet että naimisiin ollaan menossa, ja täten ollaan myös siis kihloissa.
Vierailija kirjoitti:
Me avioiduimme ilman kihlausta. Yhä olemme yhdessä.
Eihän sitä tarvitse ainakaan kenellekään toiselle todistella, itse parhaiten tiedätte suhteenne vakavuuden.
Myöskään sormus ei ole tae uskollisuudesta, vaan kunnioitus toistanne kohtaan ja asenne, halu, olla yhdessä ja mennä eteenpäin.
Voitte olla kihloissa ilman kihlajaisia ja kihlasormuksia. Molemminpuolinen kunnioitus toisianne ja elämää kohtaan vie joskus alttarillekin asti. Kahvituksiakaan kenellekkään ei halutessaan tarvitse järjestää. Kaikki on vapaaehtoista.
Ei voi avioitua ilman kihloissa oloa.
Jos pariskunta, joka väittää olevansa kihloissa, vaikka heillä ei ole aikomusta mennä naimisiin, on se sama, kuin minä ostaisin itselleni Volvon ja väittäisin muille ostaneeni Jaguarin.
Vierailija kirjoitti:
Meillä se meni näin: mentiin 25v sitten kihloihin, ja sovittiin siinä että sovitaan häistä sitten vasta myöhemmin, ja 5v sitten menimme naimisiin. Te sanotte että emme olleet kihloissa tuon 20v laisinkaan, siis sanan varsinaisessa merkityksessä.
Mutta me silti olimme. Kyllä me olimme, ja aivan sama mulle on mikä on sinun fiksaatiosi tässä asiassa.
Ei sano kukaan näin. Te olette sopineet menevänne naimisiin myöhemmin, joten olitte kihloissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä se meni näin: mentiin 25v sitten kihloihin, ja sovittiin siinä että sovitaan häistä sitten vasta myöhemmin, ja 5v sitten menimme naimisiin. Te sanotte että emme olleet kihloissa tuon 20v laisinkaan, siis sanan varsinaisessa merkityksessä.
Mutta me silti olimme. Kyllä me olimme, ja aivan sama mulle on mikä on sinun fiksaatiosi tässä asiassa.Ei sano kukaan näin. Te olette sopineet menevänne naimisiin myöhemmin, joten olitte kihloissa.
Emmäkä sopineet, kuten sanoin sovittiin siinä että sovitaan häistä sitten vasta myöhemmin. Emme sopineet menevämme häihin kirjaimellisesti. Sitähän täälä nyt joku jankkaa koko ajan. Ei jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä se meni näin: mentiin 25v sitten kihloihin, ja sovittiin siinä että sovitaan häistä sitten vasta myöhemmin, ja 5v sitten menimme naimisiin. Te sanotte että emme olleet kihloissa tuon 20v laisinkaan, siis sanan varsinaisessa merkityksessä.
Mutta me silti olimme. Kyllä me olimme, ja aivan sama mulle on mikä on sinun fiksaatiosi tässä asiassa.
Kihloihin mennessänne sovitte, että sovitte häistä myöhemmin eli sovitte, että menette tulevaisuudessa naimisiin = kihloissa.
Kristiina xx kirjoitti:
Jos pariskunta, joka väittää olevansa kihloissa, vaikka heillä ei ole aikomusta mennä naimisiin, on se sama, kuin minä ostaisin itselleni Volvon ja väittäisin muille ostaneeni Jaguarin.
Ja kaikki muut näkee siinä vain auton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä se meni näin: mentiin 25v sitten kihloihin, ja sovittiin siinä että sovitaan häistä sitten vasta myöhemmin, ja 5v sitten menimme naimisiin. Te sanotte että emme olleet kihloissa tuon 20v laisinkaan, siis sanan varsinaisessa merkityksessä.
Mutta me silti olimme. Kyllä me olimme, ja aivan sama mulle on mikä on sinun fiksaatiosi tässä asiassa.Ei sano kukaan näin. Te olette sopineet menevänne naimisiin myöhemmin, joten olitte kihloissa.
Emmäkä sopineet, kuten sanoin sovittiin siinä että sovitaan häistä sitten vasta myöhemmin. Emme sopineet menevämme häihin kirjaimellisesti. Sitähän täälä nyt joku jankkaa koko ajan. Ei jaksa.
Ja toiset jankkaa, että voi mennä kihloihin sopimatta, että mennään tulevaisuudessa naimisiin, vaikka kahden ihmisen sopimus avioliiton solmimisesta on SE kihlauksen MÄÄRITELMÄ. Kihlaus ilman sopimusta avioliitosta ei tarkoita yhtään mitään.
Seuraavaksi joku tenttaa millä sanoilla kosinta tapahtui, koska sekin on nähtävästi erittäin olennaista, kirjaimellisesti.
Mutta sanonpa vaan, ette se ei kuulu kenelleen muulle kun meille kahdelle.
Me teimme kahdenkeskisen sopimuksen aivan itse valitsemillamme sanoilla tuossa kohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä se meni näin: mentiin 25v sitten kihloihin, ja sovittiin siinä että sovitaan häistä sitten vasta myöhemmin, ja 5v sitten menimme naimisiin. Te sanotte että emme olleet kihloissa tuon 20v laisinkaan, siis sanan varsinaisessa merkityksessä.
Mutta me silti olimme. Kyllä me olimme, ja aivan sama mulle on mikä on sinun fiksaatiosi tässä asiassa.Ei sano kukaan näin. Te olette sopineet menevänne naimisiin myöhemmin, joten olitte kihloissa.
Emmäkä sopineet, kuten sanoin sovittiin siinä että sovitaan häistä sitten vasta myöhemmin. Emme sopineet menevämme häihin kirjaimellisesti. Sitähän täälä nyt joku jankkaa koko ajan. Ei jaksa.
Ja toiset jankkaa, että voi mennä kihloihin sopimatta, että mennään tulevaisuudessa naimisiin, vaikka kahden ihmisen sopimus avioliiton solmimisesta on SE kihlauksen MÄÄRITELMÄ. Kihlaus ilman sopimusta avioliitosta ei tarkoita yhtään mitään.
Yritä ymmärtää että se ei tarkoita ehkä yhtään mitään SULLE, mutta meille muille kyllä. No niin, voit mennä jatkaan leikkejäs vai onko jo päiväuniaika?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä se meni näin: mentiin 25v sitten kihloihin, ja sovittiin siinä että sovitaan häistä sitten vasta myöhemmin, ja 5v sitten menimme naimisiin. Te sanotte että emme olleet kihloissa tuon 20v laisinkaan, siis sanan varsinaisessa merkityksessä.
Mutta me silti olimme. Kyllä me olimme, ja aivan sama mulle on mikä on sinun fiksaatiosi tässä asiassa.Ei sano kukaan näin. Te olette sopineet menevänne naimisiin myöhemmin, joten olitte kihloissa.
Emmäkä sopineet, kuten sanoin sovittiin siinä että sovitaan häistä sitten vasta myöhemmin. Emme sopineet menevämme häihin kirjaimellisesti. Sitähän täälä nyt joku jankkaa koko ajan. Ei jaksa.
Ja toiset jankkaa, että voi mennä kihloihin sopimatta, että mennään tulevaisuudessa naimisiin, vaikka kahden ihmisen sopimus avioliiton solmimisesta on SE kihlauksen MÄÄRITELMÄ. Kihlaus ilman sopimusta avioliitosta ei tarkoita yhtään mitään.
Yritä ymmärtää että se ei tarkoita ehkä yhtään mitään SULLE, mutta meille muille kyllä. No niin, voit mennä jatkaan leikkejäs vai onko jo päiväuniaika?
Te olette edelleen seurusteleva pari tai avopari. Ette ole kihlapari, jos ette ole sopineet menevänne naimisiin. Niin se vain on. Yritä hyväksyä se, vaikka se jostain kumman syystä tuntuukin niin kovin vaikealta.
Sinä jankkaaja:
Sinä voit kutsua sitä vaikka anusaukoksi, minä kutsun sitä kihlaukseksi. Vaikkei siis erikseen sovittu avioliitosta siinä kohtaa.
Sä voit sun elämässä tehdä mitä tykkäät, älä määräile mitä ja miten muiden pitäisi asioitaan tehdä.
Kihlaus on kihlaus, eli sopimus naismiiinmenosta. Se ei muutu sillä että sinä annat sille omassa mielikuvituksessasi muita merkityksiä.