Kihlaus ilman aietta mennä naimisiin
Kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin lyhyen tuntemisen, kuten kuukauden tuntemisen jälkeen? Entä kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat olleet kihloissa useita vuosia, tyyliin 5-10 vuotta ilman että he ovat sopineet vihkimispäivää?
En ole mielestäni vanhanaikainen tai konservatiivinen henkilö, mutta olen vain ymmärtänyt asian niin, että kihlautuminen tarkoittaa sitä, että silloin luvataan/päätetään mennä naimisiin. Ja minun mielestäni lyhyen tuttavuuden jälkeen ei ole järkevää luvata sellaista. Tai mikäs kihlautuminen se on, että mennään kihloihin, mutta ei edes oteta puheeksi vihkimisajankohtaa? Luulisi, että parin - kolmen vuoden sisällä tulisi sellainen hetki, että ehtisi mennä naimisiin, vaikka haluaisikin suunnitella megahäät oikein viimeisen päälle.
Olen kuullut, että joillain on sellainen tapa, että he kihlautuvat heti seurustelun alkaessa. Mä luulen, että tällaisilla henkilöillä on sellainen luonne, että he haluavat kontrolloida kumppaniaan ja ovat luonteeltaan tosi impulsiivisia ja mustasukkaisia.
Olen myös huomannut, että jotkut naiset ajattelevat, että parisuhteen pitäisi aina jotenkin syventyä ja mennä tietyn kaavan mukaan, että ensin seurustellaan, sitten muutetaan avoliittoon ja sitten mennään kihloihin jne. Kun taasen miehet ehkä useammin haluaisivat seurustella ihan vaan rennosti ilman paineita., että suhteen pitäisi jotenkin ”edetä”.
Ja osa naisista on sellaisia, että he ovat luonteeltaan niin epävarmoja ja heillä on niin huono itsetunto, että he kaipaavat miesystävältä varmistusta siitä, että mies on tosissaan parisuhteessa, siksi he haluavat kihlautua , kun heidän mielestään muuten he eivät voi luottaa mieheen.
Kommentit (3836)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keksikää jotain oikeaa tekemistä
Tolla jankkaajalla on pakkomielle saada viimeinen sana, kun vissiin kuvittelee että se tekee siitä sen totuuden.
Ja trolli se jaksaa trollata. Kihlaus on muka jotain muutakin kuin lupaus avioliitosta 😂 no ei ole. Ei edes ihmisille, jotka on oikeasti kihloissa. Se on lupaus avioliitosta. Ei muuta. Piste.
Trolli= sinä
Minä kirjoitan faktaa, sinä paskaa. Siinä on meidän ero, trolli.
Omaa faktaasi niin juurikin
Mitä "omaa faktaa"? Ei sellaista olekaan.
Ei niin, nyt tajusit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Keksikää jotain oikeaa tekemistä
Tolla jankkaajalla on pakkomielle saada viimeinen sana, kun vissiin kuvittelee että se tekee siitä sen totuuden.
Ja trolli se jaksaa trollata. Kihlaus on muka jotain muutakin kuin lupaus avioliitosta 😂 no ei ole. Ei edes ihmisille, jotka on oikeasti kihloissa. Se on lupaus avioliitosta. Ei muuta. Piste.
Trolli= sinä
Minä kirjoitan faktaa, sinä paskaa. Siinä on meidän ero, trolli.
Omaa faktaasi niin juurikin
Mitä "omaa faktaa"? Ei sellaista olekaan.
Ei niin, nyt tajusit?
No sinähän se kirjoitit niin. Minä kirjoitin, että faktaa. Taasko täällä yritetään laittaa sanoille jotain omia merkityksiä?
Mummonmummo, joka oli syntynyt 1800-luvun lopulla, oli mennyt nuorena kihloihin, siis lupautunut menemään naimisiin, mutta purkanut sitten kihlauksen. No mies veti hänet oikeuteen avioliittolupauksen pettämisestä ja niin entinen morsion tuomittiin maksamaan sakkoja ja luovuttamaan saadut kihlajaislahjat takaisin antajille. Tapaus merkittiin rikosrekisteriin ja seurasi häntä lopun ikää. Laki oli sellainen silloin.
Nythän se ei juridisesti velvoita yhtään mihinkään.
Eräs 50+ ikäinen mies kertoi minulle, että hänellä on samanikäinen miespuolinen kaveri, jolla on tapana kihlata jokainen uusi seurustelukumppani ihan seurustelun aluksi. Tämä kertoo miehestä sen, että hän on luonteeltaan mustasukkainen ja omistushaluinen, koska on pakko "merkata" nainen.
Ensi kerralla, kun joku tuttavani tai sukulainen menee kihloihin, kysyn, että milloin teillä on häät ja aiotteko pitää ihan isot häät vai ihan vaan maistraatissa vihille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämähän on sama kuin sanoisi itseään kristityksi uskovaiseksi ja pitäisi ristiä kaulassa, mutta ei missään nimessä usko Raamatun Jumalaan tai Jeesukseen. Kerrassaan järjetöntä.
Ja tämä joka kyseli, mitä laissa sanotaan kihlaparista, joka ei aio mennä naimisiin, niin lain näkökulmasta tuollaista paria ei ole olemassakaan, koska kihlauksen merkitys on se, että ihmisellä on vahva aikomus mennä kihlattunsa kanssa naimisiin. Kihlapari, jolla ei ole aikomustakaan solmia avioliittoa, on paradoksi, koska kihlaus tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että aiotaan mennä naimisiin.
-Ateisti
Kyse onkin siitä, että et mitenkään pysty todistamaan mitä aikeita ihmisillä on. Siksi kihlapariksi itseään kutsuva sitä on, kunnes pystytään toisin todistamaan. Eikä siihen riitä av-mamman todistus. Totuus satuttaa, tiedän.
Joo, mutta itse ainakin olen usein kuullut lauseen "mentiin kihloihin, mutta naimisiin ei aiota" tai jonkun muun version vastaavalla sisällöllä. Silloin on aika selvää, ettei olla kihloissa sanan varsinaisessa merkityksessä.
Ai, mun mielestä siinä on selvää vain, että et pysty ymmärtämään maailman muuttumista. Mutta oletettavasti osaat pitää turpas kiinni, niin et nolaa itseäs =)
Oho menipä sulla tunteisiin. Onhan se nyt selvää, että ei olla kihloissa, jos naimisiin menosta ei ole sovittu. Mikä siinä kihloissa olossa on niin hienoa, että pitää olla juurikin "kihloissa", vaikka oman parisuhteen tilanne ei täytä kihloissa olon määritelmää?
En luonnollisestikaan voi puhua, kuin omasta puolestani, mutta kihlautuminen oli meille merkki siitä, että suhde on vakavoitunut (vaikkakin asuttiin jo yhdessä) ja välitetään/rakastetaan toisiamme syvästi. Eli hyvinkin sen tilanne täytti kihloissa olon määritelmän, mitä tämä sitten ikinä tarkoittaakaan.
-
Ei täyttänyt. Kihloissa olon määritelmä täyttyy silloin, kun on sovittu avioliiton solmimisesta. Aikaisemmin keskutelussa joku jo sanoikin, että hämmästyttävän moni luulee virheellisesti olevansa kihloissa.
Ja edelleen siitä on voitu sopia monin eri keinoin.
-
...ja itse väität virheellisesti olevasi/olleesi kihloissa vaikket ole sopinut avioliiton solmimisesta. No, tehtyä ei tässäkään saa tekemättömäksi.
Kristiina xx kirjoitti:
Ensi kerralla, kun joku tuttavani tai sukulainen menee kihloihin, kysyn, että milloin teillä on häät ja aiotteko pitää ihan isot häät vai ihan vaan maistraatissa vihille.
Minä olen kyllä aina kysynyt.
Vierailija kirjoitti:
Kristiina xx kirjoitti:
Ensi kerralla, kun joku tuttavani tai sukulainen menee kihloihin, kysyn, että milloin teillä on häät ja aiotteko pitää ihan isot häät vai ihan vaan maistraatissa vihille.
Minä olen kyllä aina kysynyt.
Oletko koskaan saanut vastaukseksi, että ”ei me olla menossa naimisiin”?
Nykyään moni pari menee kihloihin sopimatta tulevien häiden ajankohtaa, päättäen ajankohdaksi ‘sitten joskus’ tai jotkut menevät vain kihloihin aikomattakaan avioitua koskaan. Viimeisessä tapauksessa pari haluaa näyttää kenties olevansa ‘vakavammin’ yhdessä kuin vain seurustellen, mutta eivät kuitenkaan halua/uskalla avioliittoa solmia. Tälläinen ‘kihlautuminen’ ei kuitenkaan tiukasti ottaen ole kihlautuminen lainkaan, sillä kihlautumisen koko idea on juuri sopiminen avioliittoon menemisestä tulevaisuudessa. Toisaalta kihlautuminen on todellakin ainoastaan kahden henkilön keskinäinen sopimus, mitä mikään ulkopuolinen instanssi ei valvo, joten pariskunta voi yhdessäoloaan kutsua ihan miksi haluavat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämähän on sama kuin sanoisi itseään kristityksi uskovaiseksi ja pitäisi ristiä kaulassa, mutta ei missään nimessä usko Raamatun Jumalaan tai Jeesukseen. Kerrassaan järjetöntä.
Ja tämä joka kyseli, mitä laissa sanotaan kihlaparista, joka ei aio mennä naimisiin, niin lain näkökulmasta tuollaista paria ei ole olemassakaan, koska kihlauksen merkitys on se, että ihmisellä on vahva aikomus mennä kihlattunsa kanssa naimisiin. Kihlapari, jolla ei ole aikomustakaan solmia avioliittoa, on paradoksi, koska kihlaus tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että aiotaan mennä naimisiin.
-Ateisti
Kyse onkin siitä, että et mitenkään pysty todistamaan mitä aikeita ihmisillä on. Siksi kihlapariksi itseään kutsuva sitä on, kunnes pystytään toisin todistamaan. Eikä siihen riitä av-mamman todistus. Totuus satuttaa, tiedän.
Joo, mutta itse ainakin olen usein kuullut lauseen "mentiin kihloihin, mutta naimisiin ei aiota" tai jonkun muun version vastaavalla sisällöllä. Silloin on aika selvää, ettei olla kihloissa sanan varsinaisessa merkityksessä.
Ai, mun mielestä siinä on selvää vain, että et pysty ymmärtämään maailman muuttumista. Mutta oletettavasti osaat pitää turpas kiinni, niin et nolaa itseäs =)
Oho menipä sulla tunteisiin. Onhan se nyt selvää, että ei olla kihloissa, jos naimisiin menosta ei ole sovittu. Mikä siinä kihloissa olossa on niin hienoa, että pitää olla juurikin "kihloissa", vaikka oman parisuhteen tilanne ei täytä kihloissa olon määritelmää?
En luonnollisestikaan voi puhua, kuin omasta puolestani, mutta kihlautuminen oli meille merkki siitä, että suhde on vakavoitunut (vaikkakin asuttiin jo yhdessä) ja välitetään/rakastetaan toisiamme syvästi. Eli hyvinkin sen tilanne täytti kihloissa olon määritelmän, mitä tämä sitten ikinä tarkoittaakaan.
-
Ei täyttänyt. Kihloissa olon määritelmä täyttyy silloin, kun on sovittu avioliiton solmimisesta. Aikaisemmin keskutelussa joku jo sanoikin, että hämmästyttävän moni luulee virheellisesti olevansa kihloissa.
Ja edelleen siitä on voitu sopia monin eri keinoin.
-
...ja itse väität virheellisesti olevasi/olleesi kihloissa vaikket ole sopinut avioliiton solmimisesta. No, tehtyä ei tässäkään saa tekemättömäksi.
Se ei ole mikään virhe jos he ovat sopineet olevansa kihloissa. Kauhee nipo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten ihmisiä voi kiinnostaa tällänen asia näin paljon? Ei mulle oo tasan mitään väliä aikooko joku kihlapari mennä naimisiin ikinä. Vähän vajaalta se tuntuu mutta itsehän sen niin sitten haluavat. Mä oon kihloissa mutta en tiedä vielä millon on häät. Sekin on varmaan jonku mielestä väärin.
Eihän sillä mitään väliä olekaan. Se vain, että jos he ovat sopineet etteivät mene naimisiin, tai eivät ole sopineet menevänsä naimisiin tarkoittaa yksiselitteisesti sitä etteivät he ole kihloissa.
Sua kuitenkin kiinnostaa ja tuntuu olevan väliä. Kysymys kuuluu: miksi?
Minua kiinostaa ainoastaan faktat.
Ja olet kehittänyt niistä itsellesi pakkomielteen. Toivottavasti jossain kohtaa näet tunnelin päässä valoa.
Sinä tässä pakkomielteiseltä vaikutat. No, toiset suuttuvat kun eivät tienneet totuutta, ja se heille kerrotaan.
pariskunta voi yhdessäoloaan kutsua ihan miksi haluavat kirjoitti:
Nykyään moni pari menee kihloihin sopimatta tulevien häiden ajankohtaa, päättäen ajankohdaksi ‘sitten joskus’ tai jotkut menevät vain kihloihin aikomattakaan avioitua koskaan. Viimeisessä tapauksessa pari haluaa näyttää kenties olevansa ‘vakavammin’ yhdessä kuin vain seurustellen, mutta eivät kuitenkaan halua/uskalla avioliittoa solmia. Tälläinen ‘kihlautuminen’ ei kuitenkaan tiukasti ottaen ole kihlautuminen lainkaan, sillä kihlautumisen koko idea on juuri sopiminen avioliittoon menemisestä tulevaisuudessa. Toisaalta kihlautuminen on todellakin ainoastaan kahden henkilön keskinäinen sopimus, mitä mikään ulkopuolinen instanssi ei valvo, joten pariskunta voi yhdessäoloaan kutsua ihan miksi haluavat.
Ei ole mitään tiukkaa tai löysää määritelmää, vaan kihloissa ollaan kun on sovittu naimisiinmenosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämähän on sama kuin sanoisi itseään kristityksi uskovaiseksi ja pitäisi ristiä kaulassa, mutta ei missään nimessä usko Raamatun Jumalaan tai Jeesukseen. Kerrassaan järjetöntä.
Ja tämä joka kyseli, mitä laissa sanotaan kihlaparista, joka ei aio mennä naimisiin, niin lain näkökulmasta tuollaista paria ei ole olemassakaan, koska kihlauksen merkitys on se, että ihmisellä on vahva aikomus mennä kihlattunsa kanssa naimisiin. Kihlapari, jolla ei ole aikomustakaan solmia avioliittoa, on paradoksi, koska kihlaus tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että aiotaan mennä naimisiin.
-Ateisti
Kyse onkin siitä, että et mitenkään pysty todistamaan mitä aikeita ihmisillä on. Siksi kihlapariksi itseään kutsuva sitä on, kunnes pystytään toisin todistamaan. Eikä siihen riitä av-mamman todistus. Totuus satuttaa, tiedän.
Joo, mutta itse ainakin olen usein kuullut lauseen "mentiin kihloihin, mutta naimisiin ei aiota" tai jonkun muun version vastaavalla sisällöllä. Silloin on aika selvää, ettei olla kihloissa sanan varsinaisessa merkityksessä.
Ai, mun mielestä siinä on selvää vain, että et pysty ymmärtämään maailman muuttumista. Mutta oletettavasti osaat pitää turpas kiinni, niin et nolaa itseäs =)
Oho menipä sulla tunteisiin. Onhan se nyt selvää, että ei olla kihloissa, jos naimisiin menosta ei ole sovittu. Mikä siinä kihloissa olossa on niin hienoa, että pitää olla juurikin "kihloissa", vaikka oman parisuhteen tilanne ei täytä kihloissa olon määritelmää?
En luonnollisestikaan voi puhua, kuin omasta puolestani, mutta kihlautuminen oli meille merkki siitä, että suhde on vakavoitunut (vaikkakin asuttiin jo yhdessä) ja välitetään/rakastetaan toisiamme syvästi. Eli hyvinkin sen tilanne täytti kihloissa olon määritelmän, mitä tämä sitten ikinä tarkoittaakaan.
Ei täyttänyt, sillä kihlauksen määritelmä ei ole "mitä tämä sitten ikinä tarkoittaakaan", vaan pelkästään se että naimisiinmenosta on sovittu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämähän on sama kuin sanoisi itseään kristityksi uskovaiseksi ja pitäisi ristiä kaulassa, mutta ei missään nimessä usko Raamatun Jumalaan tai Jeesukseen. Kerrassaan järjetöntä.
Ja tämä joka kyseli, mitä laissa sanotaan kihlaparista, joka ei aio mennä naimisiin, niin lain näkökulmasta tuollaista paria ei ole olemassakaan, koska kihlauksen merkitys on se, että ihmisellä on vahva aikomus mennä kihlattunsa kanssa naimisiin. Kihlapari, jolla ei ole aikomustakaan solmia avioliittoa, on paradoksi, koska kihlaus tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että aiotaan mennä naimisiin.
-Ateisti
Kyse onkin siitä, että et mitenkään pysty todistamaan mitä aikeita ihmisillä on. Siksi kihlapariksi itseään kutsuva sitä on, kunnes pystytään toisin todistamaan. Eikä siihen riitä av-mamman todistus. Totuus satuttaa, tiedän.
Joo, mutta itse ainakin olen usein kuullut lauseen "mentiin kihloihin, mutta naimisiin ei aiota" tai jonkun muun version vastaavalla sisällöllä. Silloin on aika selvää, ettei olla kihloissa sanan varsinaisessa merkityksessä.
Ai, mun mielestä siinä on selvää vain, että et pysty ymmärtämään maailman muuttumista. Mutta oletettavasti osaat pitää turpas kiinni, niin et nolaa itseäs =)
Oho menipä sulla tunteisiin. Onhan se nyt selvää, että ei olla kihloissa, jos naimisiin menosta ei ole sovittu. Mikä siinä kihloissa olossa on niin hienoa, että pitää olla juurikin "kihloissa", vaikka oman parisuhteen tilanne ei täytä kihloissa olon määritelmää?
En luonnollisestikaan voi puhua, kuin omasta puolestani, mutta kihlautuminen oli meille merkki siitä, että suhde on vakavoitunut (vaikkakin asuttiin jo yhdessä) ja välitetään/rakastetaan toisiamme syvästi. Eli hyvinkin sen tilanne täytti kihloissa olon määritelmän, mitä tämä sitten ikinä tarkoittaakaan.
Eli olette sopineet menevänne naimisiin? Puhuin nyt niistä, jotka on "kihloissa" (eli aikeissa mennä naimisiin), vaikka eivät aio mennä naimisiin. Mikä ei käy mitenkään järkeen. 😅 Voihan niitä sormuksia käyttää ja suhdetta syventää käyttämättä suomenkielen sanoja väärin.
Ei, siinä kohtaa ei sovittu avioliitosta. Se, että se ei käy sun järkeen ei tarkoita etteikö sitä muu maailma ymmärtäisi.
Jos ette ole sopineet naimisiinmenosta, ette ole kihloissa. Sopimus voi olla että sitten joskus, päivämäärää ei tarvitse sopia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämähän on sama kuin sanoisi itseään kristityksi uskovaiseksi ja pitäisi ristiä kaulassa, mutta ei missään nimessä usko Raamatun Jumalaan tai Jeesukseen. Kerrassaan järjetöntä.
Ja tämä joka kyseli, mitä laissa sanotaan kihlaparista, joka ei aio mennä naimisiin, niin lain näkökulmasta tuollaista paria ei ole olemassakaan, koska kihlauksen merkitys on se, että ihmisellä on vahva aikomus mennä kihlattunsa kanssa naimisiin. Kihlapari, jolla ei ole aikomustakaan solmia avioliittoa, on paradoksi, koska kihlaus tarkoittaa vain ja ainoastaan sitä, että aiotaan mennä naimisiin.
-Ateisti
Kyse onkin siitä, että et mitenkään pysty todistamaan mitä aikeita ihmisillä on. Siksi kihlapariksi itseään kutsuva sitä on, kunnes pystytään toisin todistamaan. Eikä siihen riitä av-mamman todistus. Totuus satuttaa, tiedän.
Joo, mutta itse ainakin olen usein kuullut lauseen "mentiin kihloihin, mutta naimisiin ei aiota" tai jonkun muun version vastaavalla sisällöllä. Silloin on aika selvää, ettei olla kihloissa sanan varsinaisessa merkityksessä.
Ai, mun mielestä siinä on selvää vain, että et pysty ymmärtämään maailman muuttumista. Mutta oletettavasti osaat pitää turpas kiinni, niin et nolaa itseäs =)
Oho menipä sulla tunteisiin. Onhan se nyt selvää, että ei olla kihloissa, jos naimisiin menosta ei ole sovittu. Mikä siinä kihloissa olossa on niin hienoa, että pitää olla juurikin "kihloissa", vaikka oman parisuhteen tilanne ei täytä kihloissa olon määritelmää?
En luonnollisestikaan voi puhua, kuin omasta puolestani, mutta kihlautuminen oli meille merkki siitä, että suhde on vakavoitunut (vaikkakin asuttiin jo yhdessä) ja välitetään/rakastetaan toisiamme syvästi. Eli hyvinkin sen tilanne täytti kihloissa olon määritelmän, mitä tämä sitten ikinä tarkoittaakaan.
Eli olette sopineet menevänne naimisiin? Puhuin nyt niistä, jotka on "kihloissa" (eli aikeissa mennä naimisiin), vaikka eivät aio mennä naimisiin. Mikä ei käy mitenkään järkeen. 😅 Voihan niitä sormuksia käyttää ja suhdetta syventää käyttämättä suomenkielen sanoja väärin.
Ei, siinä kohtaa ei sovittu avioliitosta. Se, että se ei käy sun järkeen ei tarkoita etteikö sitä muu maailma ymmärtäisi.
Kihlaus = sopimus avioliiton solmimisesta. Olette siis sopineet avioliiton solmimisesta ilman, että sovitte avioliiton solmimisesta. Selvä homma. 🤡
Ei vaan menimme kihloihin, so simple.
Et ole kihloissa jos ette ole sopineet naimisiin menosta.
Uskomatonta väittelyä täysi turhasta.
Millä tahansa sanalla voi olla kirjaimellinen merkitys ja myös sanan kuvainnollinen merkitys, mikä tosiaan voi hyvinkin muuttua. Monia uusia sanoja on lisätty, tai tarkoitusta muutettu, miten nykypäivään paremmin sopii.
Vallitseva käsitys ja merkitys jollekin sanalle voi hyvin olla ihan muu kuin on sanan kirjaimellinen merkitys.
Siinä ei ole myöskään mitään väärää.
Nyt tässä joku tahalleen haluaa jumiutua sanan kirjaimelliseen merkitykseen, vaikka se ei ole koko totuus.
Vängätköön vaan, sekään ei tee hänen kannastaan koko totuutta.
Mulle kihlaus merkitsi vain häidensuunnitteluaikaa. Noin vuoden päästä, kun sovittiin naimisiinmenosta, koitti mun elämäni onnellisin päivä. Vuosikausien kihlaus tai teinikihlaus olisi itselleni (HUOM! Vain ja ainoastaan itselleni ja omalla kohdallani) ollut äärimmäisen noloa ja olisin hävennyt silmät päästäni.
MUTTA en ikinä menisi arvostelemaan toisten kihlauksia, oli ne sitten millä tahansa motiivilla solmittuja. Tiedän varsin hyvin, että kihlaus ei merkitse kaikille samaa, kuin itselleni. Tunnen mahtavia tyyppejä, jotka ovat omasta halustaan ikikihloissa ja se on mulle ihan ok. Mua ei kiinnosta paskaakaan, onko muut kihloissa, teinikihloissa, naimisissa tai mitä vaan. Olen kiinnostunut vain omasta parisuhteestani.
Minulle avioliitto on ollut aina tärkeä asia ja päämäärä. Olen tehnyt sen selväksi kumppaneilleni ja mahdollisille kumppaneilleni, jottei mitään väärinkäsityksiä pääsisi syntymään. Tämä siksi, että tiedostan varsin hyvin, ettei nykymaailmassa enää arvosteta avioliittoa ja tämä näkyy myös siinä, että kihlauksen merkitys on niin monelle hämärän peitossa.
Tämä on kuitenkin vain mun näkemykseni, eikä tulisi mieleenikään tuputtaa omia näkemyksiäni tai alkaa vähättelemään toisten näkemyksiä. Rakkaus on ihana asia sormuksilla tai ilman. Minusta on ihan ok ilmentää rakkauttaan sormuksilla ja kutsua niitä kihlasormuksiksi, vaikkei avioliitto omaan maailmankatsomukseen sopisikaan. Keneltä se muka olisi pois? Oman kihlaukseni merkitystä se ei ainakaan vähennä piiruakaan.
En voi käsittää, miten tästä on jankattu jo yli 1300 viestiä. Molemmat jankkaajat päinvastaisista mielipiteistään ihan yhtä ärsyttäviä ja samanlaisia latvalahoja. Käyttäisitte ainanne paremmin. Itsekin teen niin ja lähden pitämään hyvänä maailman ihaninta aviomiestä❤️