Lue keskustelun säännöt.
Yksinäisyys
12.05.2026 |
Miten yksin voikaan ihminen olla.
Jos joku olis kertonut sille kolmekymppiselle itselleni, että missä olen viiskymppisenä, en olis uskonut. Olen lapseton, eronnut 25 vuoden parisuhteesta ja ystäviä ehkä yksi (eikä oikein sitäkään), kavereita muutama.
Olen tullut hylätyksi ystävyyssuhteissa liian monta kertaa. Itselleni todella tärkeät ihmiset ovat jättäneet, milloin milläkin (teko)syyllä ja jotkut suhteet ovat vaan hiipuneet. Ihmiset, joiden kanssa jaoimme hulluimmatkin ajatuksemme ja salaisimmat toiveemme. Joiden kanssa uskoin ystävyyden kestävän kunnes toisesta aika jättää.
Olen katsonut peiliin ja yrittänyt ymmärtää, että mitä teen väärin ja mikä mussa on vikana. Oon tempperamenttinen, sosiaalinen, helposti innostuva, helposti lähestyttävä, herkkä, hyvä kuuntelemaan ja tukemaan toista ja jaan itsekin tärkeitä asioitani ja tunteitani. Yksi asia, jonka kanssa olen tehnyt vuosia töitä, on terve itsekkyys. Olen asettanut toiset usein itseni edelle, ei terveellä tavalla ja uupunut. Muutamana viime vuotena olen rohkeammin "pitänyt puoleni" ja sanonut kun koen tulleeni loukatuksi tai kun tarvitsen tilaa/aikaa. Tämä ei ole joitakin miellyttänyt. Mutta se ei selitä kaikkea. Osan ihmisistä olen itse hylännyt. Mietin, että vaadinko ystävyydeltä täydellisyyttä, hylkäänkö itse liian helposti toisen. Myös haasteeni pitää säännöllisesti yhteyttä vaikuttaa varmasti asiaan. Sekä se, että tutustun ja innostun nopeasti ja ihmisiä on ehkä kertynyt liikaakin, enkä jaksa kaikkiin pitää yhteyttä.
Nyt kuitenkin olen tilanteessa, että mulla ei ole bestiksiä, edes yhtä sellaista ihmistä, johon voisin 100% luottaa. Sellaista, jonka kanssa vois jakaa pimeimmätkin puolensa, tietää, että joku tekisi jotakin jos ei sais yhteyttä johonkin aikaan, jonka luo vois mennä kun maailma romahtais kellonajasta riippumatta, jonka kanssa vois lähtee festareille/mökille/keskustaan ja jonka kanssa olis kiva vaan hyggeillä. Parisuhdetta en kaipaa ollenkaan, vain hyvää ystävää, tai kolmea.
Mites muilla?
Kommentit (6)
Niin kauan ollut jo yksin etten enää tarvitse kavereita mihinkään. Yksin parasta tehdä kaikkea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä vanhemmaksi ihmiset elävät sen vähemmän voi olettaa, että hyvä ystävä olisi täydellinen ja aina käytettävissä 24/7. Sairaudet, lähiomaiset, työ, työssä jaksaminen, parisuhteet yms ottavat ystävän aikaa. Yhtä lailla on muitakin, joilla on myös tarve saada toiveystäväsi huomiota sekä aikaa- ellei ystäväksin olisi yksinäinen ja samaa mieltä kanssasi ystävyydestä käytännössä.
Sinä muutut, ihmiset ympärilläsi muuttuvat, joten ei sinussa ole mitään vikaa. Ihmiset tulevat ja menevät meidän jokaisen elämässä. Loppujen lopuksi ystävyyttäkin romantisoidaan ja luodaan samanlaisia ihanteita kuin pitkään kestävät parisuhteetkin. Pitääkö sellaista oikeasti olla jokaisella vai onko ehkä kyse siitäkin, että jotkut meistä on luotu kulkemaan ja näkemään laajemmin elämää sekä maailmaa?
Ihmisille pitäisi antaa mahdollisuus. Niin minä teen. Petyn enemmän kuin koen löytäneeni ystäviä, mutta olen myös rakentanut elämääni kiinnostavaksi ja hyväksi ilman ystäviä. Matkustaminen on mukavaa yksin. Kulttuurin harrastaminen on mukavaa yksin. Mökkeily on mukavaa yksin. Aina niiden vanavedessä tulee ihmisiä, joiden kanssa voi olla huikean mielenkiintoisia kohtaamisia ja se yksi ainoa keskustelu voi olla arvokkaampi kuin notkua samojen ihmisen kanssa vuosikausia kahvikuppien ääressä. En kaipaa rutiineja ihmistenkään kanssa ja ikä tekee myös sen, että aika monista tulee tylsiä.
Nosta itsesi itsesäälistä ja ystävysty ensin itsesi kanssa. Olet nyt aikuinen ja et onneksi enää se 30 vuotias ja kokematon sinisilmä. joka kuvitteli 50 vuotiaasta sinusta ihan muuta kuin todellisuudessa olet.
Olen itse 45v. Elämässä on kaksi tärkeää ystävää. Toinen on ala-asteelta asti ollut elämässä, ja toinen on uusi tuttavuus ystäväsovelluksesta. Huippu ystäviä ovat.
Niin moni on hylännyt vuosien aikana. Sellaisetkin, joista ei ikinä olisi uskonut niin ovat vain häipyneet. Ihmiset haluavat olla omissa pienissä laatikoissaan ja harva arvostaa ystäviä. Ystäviä vähätellään ja perhettä ja sukua pidetään parempina, vaikka oikeasti ei ole heidän kanssa juuri mitään yhteistä.
Kuule ku muutat omaan maahasi löydät heti ystäviä sieltä.
Vierailija kirjoitti:
Minäkin kaipaan ensisijaisesti naissuhteita, en miesseuraa. Tylsistyn kuoliaaksi eikä nykymaailmalla ole tarjota muuta kuin iänikuiset chatit ja keskustelupalstat. Missä ihmiset oikein tutustuvat toisiinsa? Kaikkialla missä käyn, on vain eläkeläisiä.
Frendie - sovellus. Kannattaa kokeilla ja ottaa yhteyttä siellä muihin eikä odottaa, että joku muu toimii ensin.
Minäkin kaipaan ensisijaisesti naissuhteita, en miesseuraa. Tylsistyn kuoliaaksi eikä nykymaailmalla ole tarjota muuta kuin iänikuiset chatit ja keskustelupalstat. Missä ihmiset oikein tutustuvat toisiinsa? Kaikkialla missä käyn, on vain eläkeläisiä.