Kihlaus ilman aietta mennä naimisiin
Kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin lyhyen tuntemisen, kuten kuukauden tuntemisen jälkeen? Entä kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat olleet kihloissa useita vuosia, tyyliin 5-10 vuotta ilman että he ovat sopineet vihkimispäivää?
En ole mielestäni vanhanaikainen tai konservatiivinen henkilö, mutta olen vain ymmärtänyt asian niin, että kihlautuminen tarkoittaa sitä, että silloin luvataan/päätetään mennä naimisiin. Ja minun mielestäni lyhyen tuttavuuden jälkeen ei ole järkevää luvata sellaista. Tai mikäs kihlautuminen se on, että mennään kihloihin, mutta ei edes oteta puheeksi vihkimisajankohtaa? Luulisi, että parin - kolmen vuoden sisällä tulisi sellainen hetki, että ehtisi mennä naimisiin, vaikka haluaisikin suunnitella megahäät oikein viimeisen päälle.
Olen kuullut, että joillain on sellainen tapa, että he kihlautuvat heti seurustelun alkaessa. Mä luulen, että tällaisilla henkilöillä on sellainen luonne, että he haluavat kontrolloida kumppaniaan ja ovat luonteeltaan tosi impulsiivisia ja mustasukkaisia.
Olen myös huomannut, että jotkut naiset ajattelevat, että parisuhteen pitäisi aina jotenkin syventyä ja mennä tietyn kaavan mukaan, että ensin seurustellaan, sitten muutetaan avoliittoon ja sitten mennään kihloihin jne. Kun taasen miehet ehkä useammin haluaisivat seurustella ihan vaan rennosti ilman paineita., että suhteen pitäisi jotenkin ”edetä”.
Ja osa naisista on sellaisia, että he ovat luonteeltaan niin epävarmoja ja heillä on niin huono itsetunto, että he kaipaavat miesystävältä varmistusta siitä, että mies on tosissaan parisuhteessa, siksi he haluavat kihlautua , kun heidän mielestään muuten he eivät voi luottaa mieheen.
Kommentit (3836)
Nämä ihmiset, jotka pitävät kihlausta parisuhdemuotona ovat niitä samoja, jotka pitävät työttömyyttä ammattina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikikihlaus on sanana vähän kuin ikiprojekti: oksymoron. Projekti on määritelmällisesti rajallinen kestoltaan, samoin kihlaus. Kihlauksen määrittelee avioliittoon pyrkiminen, ilman sitä ei ole kihlausta.
Olet oikeassa, pyrkiminen.. sinne voi pyrkiä sitten vaikka koko loppuelämänsä 🥰
Jos kihlat venyy niin voi aina kysyä kolme kysymystä: oletko persaukinen? Jos ei, niin seuraava kysymys, oletko saamaton? Jos ei niin viimeinen kysymys, oletko niin tyhmä, ettet tiedä mikä kihlaus on?
Yksi riittää: mikä ongelma sulla on tässä?
Mikä fetissi ihmisillä on kihloihin? Onko ne niin upeaa ja mahtavaa, että pitää vaikka valehdella olevansa kihloissa? Kunnon goals
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi alamme tulevaisuudessa kutsua niitä, jotka ovat oikeasti kihloissa? Kun kihlat ovat "vakavaa seurustelua" ja voidaan vihkiä kirkossa?
Miksi heitä pitää jotenkin erikseen nimitellä? Mitä sinä tai kukaan muukaan hyötyy siitä tiedosta, onko pari menossa naimisiin ja millä aikataululla vai eikö tällaisia suunnitelmia ole?
Tuo on jokatapauksessa sanan merkitys. Jos viemme alkuperäiseltä sanalta sen merkityksen niin tarvitaan uusi sana. Tässä ehdotetaan, että sanotaan mäntyä koivuksi ja sitten kun kysytään, että miksi koivua sitten sanotaan, niin kysytään miksi tarvitaan sanaa koivulle. Olisiko helpompaa vaan mennä oikeasti kihloihin niin ei tarvitsisi pelleillä? Mitä iloa tuollaisista feikkiasioista on ylipäätänsä? Jos alat nyt kutsumaan itseäsi professoriksi niin luuletko, että saat sillä saman arvostuksen kuin ne, jotka ovat oikeasti professoreita?
Hanki se virallinen uusi sana meille sitten. Ihan turhaa jorinaa.
Kelpaisiko "vakavasti seurusteleville" pelkkä sana parisuhde ja naimisiin aikoville kihlaus?
Tämä on sun ymmärrys virallisesta termistä?
Aiemmin esillä oli myös smurffiliitto, se olisi ihan passeli myös.
Vierailija kirjoitti:
Uusi näkökulma:
Esimerkkinä eutanasia.
Jos kannatan sitä ja tekisin sen täälä, sehän olisi liene murha. Oikein?
Jos rikon avioliittolakia kihlauksen osalta, se ei ole mitään. Oikein?Nyt vasta se tärkein:
Vaikka tekisin eutanasian, niin itselleni se olisi eutanasia, vaikka murhasta häkki heiluis.
Vaikka rikkoisin avioliittolakia, niin itselleni se olisi kihlaus, vaikka joku muu olisi toista mieltä.Se laki kun ei määritä mitä ihminen itse mistäkin ajattelee tai millainen arvomaailma hänellä on.
Joskus tuo oma ajattelu kuulostaa suorastaan pelottavalta! Selvästi vain oma mielipide ratkaisee, jopa elämän ja kuoleman kysymyksissä!
Välitän sinusta myös 🥰
Olet tärkeä omana itsenäsi, mukavaa päivänjatkoa
Mutta tosiaan, jos pitäisi keksiä nimi vakavalle parisuhteelle ilman aikomusta mennä naimisiin niin kaippa sitä voisi sanoa vaan vakavaksi parisuhteeksi. Ei liene tarpeellista omia kihlaus-sanaa niillä, jotka ovat menossa naimisiin. Itseasiassa on hyvä kysymys, miksi nämä vakavassa parisuhteessa olevat haluaisivat rinnastua naimisiin menossa oleviin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusi näkökulma:
Esimerkkinä eutanasia.
Jos kannatan sitä ja tekisin sen täälä, sehän olisi liene murha. Oikein?
Jos rikon avioliittolakia kihlauksen osalta, se ei ole mitään. Oikein?Nyt vasta se tärkein:
Vaikka tekisin eutanasian, niin itselleni se olisi eutanasia, vaikka murhasta häkki heiluis.
Vaikka rikkoisin avioliittolakia, niin itselleni se olisi kihlaus, vaikka joku muu olisi toista mieltä.Se laki kun ei määritä mitä ihminen itse mistäkin ajattelee tai millainen arvomaailma hänellä on.
Joskus tuo oma ajattelu kuulostaa suorastaan pelottavalta! Selvästi vain oma mielipide ratkaisee, jopa elämän ja kuoleman kysymyksissä!
Kaippa se on sitä nykyajan narsismia, että voi olla mitä vaan pelkällä omalla ilmoituksella.
Työnhaku muuten käy kyllä työstä mutta työttömyys ei ole ammatti.
On se kummaa kun asioilla on monia ulottuvuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ottaako teitä teinikihlattuja koskaan päähän, ettei kukaan pidä "kihlaustanne" minään tai kihlauksena ylipäätään?
Miksi kenenkään muun kuin parin itsensä pitäisi ajatella heidän suhteestaan yhtään mitään, ja miksi pitäisi kiinnostaa, mitä joku hullu jankkaaja ajattelee?
Me olimme mieheni kanssa kihloissa toistakymmentä vuotta. Kihlautuessamme (!) emme tehneet mitään muuta päätöstä suhteemme jatkosta kuin sen, että olemme vakavissamme ja yhdessä aina. Kihlaus oli merkki sitoutumisesta, tarkoitettu meille kahdelle, ei ikenellekään muulle. Avioliitto instituutiona ei ollut meille kummallekaan mikään tavoite tai päämäärä. Naimisiin menimme puhtaasti käytännön syistä, kun lapsenteko tuli ajankohtaiseksi.
Ajatella, että joku ääliö sai tuostakin aiheen pyöritellä silmiään kuin lottopalloja myllyssä. Vähissä on joillakin oma sisältö elämässä, jos muiden suhteiden kiemurat jaksavat noin kovin kiinnostaa ja pöyristyttää.
Olitte kihloissa sen ajan joka kului naimisiinmenosta sopimisen ja itse naimisiinmenon välillä.
Vierailija kirjoitti:
Kristiina xx kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristiina xx kirjoitti:
mölli593 kirjoitti:
Menimme juuri avovaimoni kanssa hiljattain kihloihin.
Häitä taikka lapsia ei ole aikeissa kumpaakaan toteuttaa.
Periaatteessa tämä vain kummallekin sitoutumiskysymys.
8Oletteko niin epävarmoja, ettette sitten pysty sitoutumaan toisiinne ilman tällaista "feikkikihlausta"? Miten tämä "kihlaus" muuttaa teidän suhdettanne?
Ette te edes ole oikeasti kihloissa, jos ette aio avioitua.
Miksi sä olet toisten suhteista epävarma? Mitä pelkoa se tuo sun elämääsi jos joku on kihloissa ilman avioaietta? Mitä se tekee sun elämälles?
Kihlauksen merkitys yleisesti kärsii, jos jokainen pariskunta, joka ”seurustelee tosissaan” menee kihloihin ilman, että on oikeasti aikomusta mennä naimisiin.
Näiden vakavasti seurustelevien harras toive tietysti on, että oikeasti naimisiin menossa olevat puhuisivat jatkossakin kihlauksesta, jotta kihlaus-sanasta ei tule noloa synonyymiä vakavalle seurustelulle (eli wannabe-/teinikihloille). Jos jokainen kihlaus olisi em. teinikihlaus niin sanasta kihlaus tulisi pelkkä vitsi ja nämä henkilöt tietävät sen itsekin. Kuka ylipäätään pitää siistinä olla jossain köyhän miehen avioliittona ymmärretyssä wannabekihlauksessa? Vähän samanlaista hommaa kuin naamansa tatuointi tai vastatuuleen kuseminen.
Onko siitä tullut vitsi?
Eikö lapsilla ole tänäänkään koulua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täälä yritetään kihloja vääntää teinikihloiksi?
Koska osa yrittää väittää teinikihlojaan kihloiksi. Halutaan esittää jotain, mitä ei olla.
Kai ymmärrät, että tämä on vain sun omassa päässäs? Toivottavasti edes nyt tässä vaiheessa.
-
Eri
Olen edellisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä.
- - - -
Tuossa copypastea.
1. Avioliittolaki
1 § (16.4.1987/411)
Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (20.2.2015/156)
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234#a16.4.1987-411
2. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon määritelmä.
𝕶𝖎𝖍𝖑𝖆𝖚𝖘 𝖔𝖓 𝖑𝖚𝖕𝖆𝖚𝖘, 𝖘𝖔𝖕𝖎𝖒𝖚𝖘 𝖘𝖎𝖎𝖙𝖆̈, 𝖊𝖙𝖙𝖆̈ 𝖐𝖎𝖍𝖑𝖆𝖕𝖆𝖗𝖎 𝖘𝖔𝖑𝖒𝖎𝖎 𝖙𝖚𝖑𝖊𝖛𝖆𝖎𝖘𝖚𝖚𝖉𝖊𝖘𝖘𝖆 𝖆𝖛𝖎𝖔𝖑𝖎𝖎𝖙𝖔𝖓.
https://evl.fi/sanasto/-/glossary/word/Kihlaus
Ja alla tuo, mitä tarjoat tasalta ja puolelta.
” Kai ymmärrät, että tämä on vain sun omassa päässäs?"
- - - -
Ohessa siis ylempänä kahden virallisen instituution määritelmää kihlaukselle ja sitten oma ontuva tulkintasi. Voit kukaties osoittaa lähdeviitauksella johonkin vakavasti otettavaan artikkeliin tai kannanottoon, josta voit osoittaa, ettei kyse ole Vain ja ainoastaan omasta pakkomielteestäsi. Ja ettei koko vänkäys ole olemassa pelkästään omassa päässäsi?
Odotan mielenkiinnolla...
Joo, tämä on vain mun omassa päässäni. Voit hengittää taas.
-
M.O.T.
-
Vierailija kirjoitti:
Mutta tosiaan, jos pitäisi keksiä nimi vakavalle parisuhteelle ilman aikomusta mennä naimisiin niin kaippa sitä voisi sanoa vaan vakavaksi parisuhteeksi. Ei liene tarpeellista omia kihlaus-sanaa niillä, jotka ovat menossa naimisiin. Itseasiassa on hyvä kysymys, miksi nämä vakavassa parisuhteessa olevat haluaisivat rinnastua naimisiin menossa oleviin?
Siksi koska he haluaisivat itsekin naimisiin, mutta se tuntuu jo liian isolta sitoumukselta. Vähän kuten teinitkin, jotka haluavat tositosi paljon että heidän teinisuhteensa otetaan vakavasti, ja jotkut jopa tekevät teinisuhteisiin lapsia, vaikka eivät voi vielä naimisiin iän puolesta päästä. Ihmisille on tärkeää että muut pitävät heidän parisuhdettaan tosivakavana, vaikka he itse eivät uskaltaisikaan naimisiin asti. Silti on kiva että muut kuvittelevat että ollaan menossa sinne naimisiin, kun kerran jo "kihloissa" ollaan.
Kysymällähän tuo sitten selviää, että ovatko oikeasti naimisiin menossa, mutta harvoin ihmisiä niin paljon toisten suhteet kiinnostavat että viitsivät alkaa kyselemään häistä jos pari on itse ilmoittanut jo suureen ääneen että kihloihin on menty (vaikka siis ei oikeasti olisikaan menty)
Sitä ei voi mitenkään todentaa olenko aikeissa, menossa, pyrkimässä, sopinut tai mitään muutakaan.
Kihloissa olo minulle on sitoutumista. Ei mitään muuta.
Ei pyrkimys, ei aie, ei edes sopimus sanan varsinaisessa merkityksessä.
Se on tahtotila!
On se vaikeaa kun rönsyilee rakkaus.
Rakkaus voittaa lakipykälät ja määritykset.
Onko kukaan kuullut:
Sodassa ja rakkaudessa kaikki on sallittua
Tässä se on se rakkaus ♥️
Vierailija kirjoitti:
On se vaikeaa kun rönsyilee rakkaus.
Rakkaus voittaa lakipykälät ja määritykset.Onko kukaan kuullut:
Sodassa ja rakkaudessa kaikki on sallittuaTässä se on se rakkaus ♥️
No joo, näyttää että joku on selkeästi sodassa 🤔
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikikihlaus on sanana vähän kuin ikiprojekti: oksymoron. Projekti on määritelmällisesti rajallinen kestoltaan, samoin kihlaus. Kihlauksen määrittelee avioliittoon pyrkiminen, ilman sitä ei ole kihlausta.
Olet oikeassa, pyrkiminen.. sinne voi pyrkiä sitten vaikka koko loppuelämänsä 🥰
Jos kihlat venyy niin voi aina kysyä kolme kysymystä: oletko persaukinen? Jos ei, niin seuraava kysymys, oletko saamaton? Jos ei niin viimeinen kysymys, oletko niin tyhmä, ettet tiedä mikä kihlaus on?
Ehkäpä jopa laiska
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikikihlaus on sanana vähän kuin ikiprojekti: oksymoron. Projekti on määritelmällisesti rajallinen kestoltaan, samoin kihlaus. Kihlauksen määrittelee avioliittoon pyrkiminen, ilman sitä ei ole kihlausta.
Olet oikeassa, pyrkiminen.. sinne voi pyrkiä sitten vaikka koko loppuelämänsä 🥰
Jos kihlat venyy niin voi aina kysyä kolme kysymystä: oletko persaukinen? Jos ei, niin seuraava kysymys, oletko saamaton? Jos ei niin viimeinen kysymys, oletko niin tyhmä, ettet tiedä mikä kihlaus on?
Ehkäpä jopa laiska
Sinä?
Eli lopputulos tälle on:
Kihloista on tullut vitsi
Aika helmi vitsi onkin 🤣
Yksi riittää: mikä ongelma sulla on tässä?