Kihlaus ilman aietta mennä naimisiin
Kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin lyhyen tuntemisen, kuten kuukauden tuntemisen jälkeen? Entä kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat olleet kihloissa useita vuosia, tyyliin 5-10 vuotta ilman että he ovat sopineet vihkimispäivää?
En ole mielestäni vanhanaikainen tai konservatiivinen henkilö, mutta olen vain ymmärtänyt asian niin, että kihlautuminen tarkoittaa sitä, että silloin luvataan/päätetään mennä naimisiin. Ja minun mielestäni lyhyen tuttavuuden jälkeen ei ole järkevää luvata sellaista. Tai mikäs kihlautuminen se on, että mennään kihloihin, mutta ei edes oteta puheeksi vihkimisajankohtaa? Luulisi, että parin - kolmen vuoden sisällä tulisi sellainen hetki, että ehtisi mennä naimisiin, vaikka haluaisikin suunnitella megahäät oikein viimeisen päälle.
Olen kuullut, että joillain on sellainen tapa, että he kihlautuvat heti seurustelun alkaessa. Mä luulen, että tällaisilla henkilöillä on sellainen luonne, että he haluavat kontrolloida kumppaniaan ja ovat luonteeltaan tosi impulsiivisia ja mustasukkaisia.
Olen myös huomannut, että jotkut naiset ajattelevat, että parisuhteen pitäisi aina jotenkin syventyä ja mennä tietyn kaavan mukaan, että ensin seurustellaan, sitten muutetaan avoliittoon ja sitten mennään kihloihin jne. Kun taasen miehet ehkä useammin haluaisivat seurustella ihan vaan rennosti ilman paineita., että suhteen pitäisi jotenkin ”edetä”.
Ja osa naisista on sellaisia, että he ovat luonteeltaan niin epävarmoja ja heillä on niin huono itsetunto, että he kaipaavat miesystävältä varmistusta siitä, että mies on tosissaan parisuhteessa, siksi he haluavat kihlautua , kun heidän mielestään muuten he eivät voi luottaa mieheen.
Kommentit (3836)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kihlauksen määritelmähän oli siis tämä eikä mitään muuta:
1. Avioliittolaki
1 § (16.4.1987/411)
Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (20.2.2015/156)
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234#a16.4.1987-411
2. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon määritelmä.
𝕶𝖎𝖍𝖑𝖆𝖚𝖘 𝖔𝖓 𝖑𝖚𝖕𝖆𝖚𝖘, 𝖘𝖔𝖕𝖎𝖒𝖚𝖘 𝖘𝖎𝖎𝖙𝖆̈, 𝖊𝖙𝖙𝖆̈ 𝖐𝖎𝖍𝖑𝖆𝖕𝖆𝖗𝖎 𝖘𝖔𝖑𝖒𝖎𝖎 𝖙𝖚𝖑𝖊𝖛𝖆𝖎𝖘𝖚𝖚𝖉𝖊𝖘𝖘𝖆 𝖆𝖛𝖎𝖔𝖑𝖎𝖎𝖙𝖔𝖓.
https://evl.fi/sanasto/-/glossary/word/Kihlaus
Muut "määritelmät" ovat vain noloja mielipiteitä, joille ei voi kuin pyöritellä silmiä.
🙄
Tämä on vain nolo mielipide jolle ei voi muuta kun pyöritellä silmiä.
Pyörittelit jo heinäkuussa. Ei ne enää palaudu.
Oi sormus määritä minut, sormus määritä minut.
Ei ole elämää ilman sormuksen määritystä.
Sormus on kaikkeni, elän sille, ruokin sitä.
Rakastan sitä enemmän kuin puolisoani.
Oi sormus mene kanssani naimisiin.
Näin vakavaa tää mulle on.....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille tyypeille ottaa kovasti identiteetin päälle. Halusivat sormuksen, jotta heidän parisuhteensa olisi spesiaalimpi ja kutsuvat sitä kihlautumiseksi, vaikkei heillä olisi aikomustakaan mennä naimisiin. On vaan niin paljon kivempaa esiintyä kanssaihmisten edessä sormus sormessa ”kihlautuneena,” se antaa omalle statukselle nostetta. Siksi heille on liian kova paikka myöntää, että kyseessä on feikkikihlat / aikuisten teinikihlat. Oma parisuhde tuntuukin huonommalle, jos ei voi käyttää sormusta ”todistamaan,” että se on erityinen ja tulee kestämään pitkää ja jos suhdetta ja omaa itsetuntoa ei voi pönkittää kutsumalla tilannetta kihloissa olemiseksi.
Juuri noinhan se on.
Taas se vastaa itselleen
Koska kuvittelee kaikkien olevan samanlaisia, kuin itse on. Jos mies ei oo samantien vihkaissut, niin ottaa itsetunnon päälle. Se voi rakastua vaikka naapurin Mirkkuun, jos kihlaus pitkittyy.
Meillä on yhteiskunta, jossa on pyrkimys, että tietyt sanat tarkoittavat tiettyjä asioita. Tohtori on väitöskirjaa puolustanut henkilö, avioliitto on juridinen sopimus, kihlaus on lupaus avioitumisesta. 70-luku oli ja meni. Nykyaikana ketään ei kiinnosta miksi smurffiliittoanne nimitätte. Jos se ei ole kihlaus niin se ei ole kihlaus olitte siitä mitä mieltä hyvänsä.
Meillä on myös yhteiskunta joka muuttuu ajan saatossa. Emme enää edes puhu vanhaa suomea vaikka varmasti toivoisit niinkin olevan eli kieli ja merkitykset muuttuu. Yritä edes elää muutosten mukana. Ymmärrän, että kaikki eivät pysty.
Mitä kihlaus siis tässä uudessa hienossa sanastossa tarkoittaa? Ainut syy miksi kihlautumisella on yhtään mitään merkitystä yhtään missään on siksi, että ihmiset olettavat kyseisten henkilöiden olevan menossa naimisiin. Vähän sama kuin yo-merkonomista tuli opistotutkinnon sijaam amis-tutkinto: nykyään ihmiset eivät suurinpiirtein kehtaa sanoa olevansa merkonomeja. Kun sisältö muuttuu, merkitys muuttuu. Jos teinikihlauksesta tulee normi niin ei sen kunniaksi kukaan jaksa edes kahveja keittää.
Ei. Ihmiset eivät oleta kihlautuneiden olevan menossa naimisiin. Eivät enää tällä vuosituhannella. He olettavat parin olevan sitoutuneita toisiinsa ja vakavissan suhteensa kanssa.
Kyllä ainakin minun lähipiirini niin olettaa, ja ihan tällä vuosituhannella.
N30
Herää kysymys, miksi lähipiirisi kokee tarpeelliseksi tehdä oletuksia muiden ihmisten parisuhteista ja mahdollisista avioliitoista? Miksi yleensä kuvittelette asian kuuluvan teille millään tavalla?
Kuulostaa todellakin joltain hihhulipiirien meiningiltä…
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille tyypeille ottaa kovasti identiteetin päälle. Halusivat sormuksen, jotta heidän parisuhteensa olisi spesiaalimpi ja kutsuvat sitä kihlautumiseksi, vaikkei heillä olisi aikomustakaan mennä naimisiin. On vaan niin paljon kivempaa esiintyä kanssaihmisten edessä sormus sormessa ”kihlautuneena,” se antaa omalle statukselle nostetta. Siksi heille on liian kova paikka myöntää, että kyseessä on feikkikihlat / aikuisten teinikihlat. Oma parisuhde tuntuukin huonommalle, jos ei voi käyttää sormusta ”todistamaan,” että se on erityinen ja tulee kestämään pitkää ja jos suhdetta ja omaa itsetuntoa ei voi pönkittää kutsumalla tilannetta kihloissa olemiseksi.
Juuri noinhan se on.
Taas se vastaa itselleen
Koska kuvittelee kaikkien olevan samanlaisia, kuin itse on. Jos mies ei oo samantien vihkaissut, niin ottaa itsetunnon päälle. Se voi rakastua vaikka naapurin Mirkkuun, jos kihlaus pitkittyy.
Meillä on yhteiskunta, jossa on pyrkimys, että tietyt sanat tarkoittavat tiettyjä asioita. Tohtori on väitöskirjaa puolustanut henkilö, avioliitto on juridinen sopimus, kihlaus on lupaus avioitumisesta. 70-luku oli ja meni. Nykyaikana ketään ei kiinnosta miksi smurffiliittoanne nimitätte. Jos se ei ole kihlaus niin se ei ole kihlaus olitte siitä mitä mieltä hyvänsä.
Meillä on myös yhteiskunta joka muuttuu ajan saatossa. Emme enää edes puhu vanhaa suomea vaikka varmasti toivoisit niinkin olevan eli kieli ja merkitykset muuttuu. Yritä edes elää muutosten mukana. Ymmärrän, että kaikki eivät pysty.
Mitä kihlaus siis tässä uudessa hienossa sanastossa tarkoittaa? Ainut syy miksi kihlautumisella on yhtään mitään merkitystä yhtään missään on siksi, että ihmiset olettavat kyseisten henkilöiden olevan menossa naimisiin. Vähän sama kuin yo-merkonomista tuli opistotutkinnon sijaam amis-tutkinto: nykyään ihmiset eivät suurinpiirtein kehtaa sanoa olevansa merkonomeja. Kun sisältö muuttuu, merkitys muuttuu. Jos teinikihlauksesta tulee normi niin ei sen kunniaksi kukaan jaksa edes kahveja keittää.
Ei. Ihmiset eivät oleta kihlautuneiden olevan menossa naimisiin. Eivät enää tällä vuosituhannella. He olettavat parin olevan sitoutuneita toisiinsa ja vakavissan suhteensa kanssa.
Kyllä ainakin minun lähipiirini niin olettaa, ja ihan tällä vuosituhannella.
N30
Herää kysymys, miksi lähipiirisi kokee tarpeelliseksi tehdä oletuksia muiden ihmisten parisuhteista ja mahdollisista avioliitoista? Miksi yleensä kuvittelette asian kuuluvan teille millään tavalla?
Kuulostaa todellakin joltain hihhulipiirien meiningiltä…
Tohon tarvitaan vain 1 hlö ja muutama peili...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille tyypeille ottaa kovasti identiteetin päälle. Halusivat sormuksen, jotta heidän parisuhteensa olisi spesiaalimpi ja kutsuvat sitä kihlautumiseksi, vaikkei heillä olisi aikomustakaan mennä naimisiin. On vaan niin paljon kivempaa esiintyä kanssaihmisten edessä sormus sormessa ”kihlautuneena,” se antaa omalle statukselle nostetta. Siksi heille on liian kova paikka myöntää, että kyseessä on feikkikihlat / aikuisten teinikihlat. Oma parisuhde tuntuukin huonommalle, jos ei voi käyttää sormusta ”todistamaan,” että se on erityinen ja tulee kestämään pitkää ja jos suhdetta ja omaa itsetuntoa ei voi pönkittää kutsumalla tilannetta kihloissa olemiseksi.
Juuri noinhan se on.
Taas se vastaa itselleen
Koska kuvittelee kaikkien olevan samanlaisia, kuin itse on. Jos mies ei oo samantien vihkaissut, niin ottaa itsetunnon päälle. Se voi rakastua vaikka naapurin Mirkkuun, jos kihlaus pitkittyy.
Meillä on yhteiskunta, jossa on pyrkimys, että tietyt sanat tarkoittavat tiettyjä asioita. Tohtori on väitöskirjaa puolustanut henkilö, avioliitto on juridinen sopimus, kihlaus on lupaus avioitumisesta. 70-luku oli ja meni. Nykyaikana ketään ei kiinnosta miksi smurffiliittoanne nimitätte. Jos se ei ole kihlaus niin se ei ole kihlaus olitte siitä mitä mieltä hyvänsä.
Meillä on myös yhteiskunta joka muuttuu ajan saatossa. Emme enää edes puhu vanhaa suomea vaikka varmasti toivoisit niinkin olevan eli kieli ja merkitykset muuttuu. Yritä edes elää muutosten mukana. Ymmärrän, että kaikki eivät pysty.
Mitä kihlaus siis tässä uudessa hienossa sanastossa tarkoittaa? Ainut syy miksi kihlautumisella on yhtään mitään merkitystä yhtään missään on siksi, että ihmiset olettavat kyseisten henkilöiden olevan menossa naimisiin. Vähän sama kuin yo-merkonomista tuli opistotutkinnon sijaam amis-tutkinto: nykyään ihmiset eivät suurinpiirtein kehtaa sanoa olevansa merkonomeja. Kun sisältö muuttuu, merkitys muuttuu. Jos teinikihlauksesta tulee normi niin ei sen kunniaksi kukaan jaksa edes kahveja keittää.
Ei. Ihmiset eivät oleta kihlautuneiden olevan menossa naimisiin. Eivät enää tällä vuosituhannella. He olettavat parin olevan sitoutuneita toisiinsa ja vakavissan suhteensa kanssa.
Kyllä ainakin minun lähipiirini niin olettaa, ja ihan tällä vuosituhannella.
N30
No, se kertoo vain sinun lähipiiristäsi, ei mistään muusta. Onhan noita kiihkouskovaisia, susipareista jauhavia tyyppejä näköjään vielä jokunen tällekin vuosituhannelle siunaantunut.
Ei olla kiihkouskovaisia, osa taitaa olla tapauskovaisia ja osa on ateisteja, eikä "susipareja" eli avopareja mitenkään paheksuta. Se on vain selvää, että kihlausta seuraa avioliitto.
N30
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille tyypeille ottaa kovasti identiteetin päälle. Halusivat sormuksen, jotta heidän parisuhteensa olisi spesiaalimpi ja kutsuvat sitä kihlautumiseksi, vaikkei heillä olisi aikomustakaan mennä naimisiin. On vaan niin paljon kivempaa esiintyä kanssaihmisten edessä sormus sormessa ”kihlautuneena,” se antaa omalle statukselle nostetta. Siksi heille on liian kova paikka myöntää, että kyseessä on feikkikihlat / aikuisten teinikihlat. Oma parisuhde tuntuukin huonommalle, jos ei voi käyttää sormusta ”todistamaan,” että se on erityinen ja tulee kestämään pitkää ja jos suhdetta ja omaa itsetuntoa ei voi pönkittää kutsumalla tilannetta kihloissa olemiseksi.
Juuri noinhan se on.
Taas se vastaa itselleen
Koska kuvittelee kaikkien olevan samanlaisia, kuin itse on. Jos mies ei oo samantien vihkaissut, niin ottaa itsetunnon päälle. Se voi rakastua vaikka naapurin Mirkkuun, jos kihlaus pitkittyy.
Meillä on yhteiskunta, jossa on pyrkimys, että tietyt sanat tarkoittavat tiettyjä asioita. Tohtori on väitöskirjaa puolustanut henkilö, avioliitto on juridinen sopimus, kihlaus on lupaus avioitumisesta. 70-luku oli ja meni. Nykyaikana ketään ei kiinnosta miksi smurffiliittoanne nimitätte. Jos se ei ole kihlaus niin se ei ole kihlaus olitte siitä mitä mieltä hyvänsä.
Meillä on myös yhteiskunta joka muuttuu ajan saatossa. Emme enää edes puhu vanhaa suomea vaikka varmasti toivoisit niinkin olevan eli kieli ja merkitykset muuttuu. Yritä edes elää muutosten mukana. Ymmärrän, että kaikki eivät pysty.
Mitä kihlaus siis tässä uudessa hienossa sanastossa tarkoittaa? Ainut syy miksi kihlautumisella on yhtään mitään merkitystä yhtään missään on siksi, että ihmiset olettavat kyseisten henkilöiden olevan menossa naimisiin. Vähän sama kuin yo-merkonomista tuli opistotutkinnon sijaam amis-tutkinto: nykyään ihmiset eivät suurinpiirtein kehtaa sanoa olevansa merkonomeja. Kun sisältö muuttuu, merkitys muuttuu. Jos teinikihlauksesta tulee normi niin ei sen kunniaksi kukaan jaksa edes kahveja keittää.
Ei. Ihmiset eivät oleta kihlautuneiden olevan menossa naimisiin. Eivät enää tällä vuosituhannella. He olettavat parin olevan sitoutuneita toisiinsa ja vakavissan suhteensa kanssa.
Kyllä ainakin minun lähipiirini niin olettaa, ja ihan tällä vuosituhannella.
N30
Herää kysymys, miksi lähipiirisi kokee tarpeelliseksi tehdä oletuksia muiden ihmisten parisuhteista ja mahdollisista avioliitoista? Miksi yleensä kuvittelette asian kuuluvan teille millään tavalla?
Kuulostaa todellakin joltain hihhulipiirien meiningiltä…
No ihan sillä, kun kihlaus on merkki siitä, että pari aikoo avioitua. Sitähän varten on kihlajaiset ja kaikki, että muut saavat tietoonsa, että tämä pari aikoo avioitua. Yllätytkö sinä siitäkin, kun raskaana oleva ihminen aikoo synnyttää?
Ei olla hihhuleita, vaan tavallisia, ylempää keskiluokkaa olevia ihmisiä.
N30
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille tyypeille ottaa kovasti identiteetin päälle. Halusivat sormuksen, jotta heidän parisuhteensa olisi spesiaalimpi ja kutsuvat sitä kihlautumiseksi, vaikkei heillä olisi aikomustakaan mennä naimisiin. On vaan niin paljon kivempaa esiintyä kanssaihmisten edessä sormus sormessa ”kihlautuneena,” se antaa omalle statukselle nostetta. Siksi heille on liian kova paikka myöntää, että kyseessä on feikkikihlat / aikuisten teinikihlat. Oma parisuhde tuntuukin huonommalle, jos ei voi käyttää sormusta ”todistamaan,” että se on erityinen ja tulee kestämään pitkää ja jos suhdetta ja omaa itsetuntoa ei voi pönkittää kutsumalla tilannetta kihloissa olemiseksi.
Juuri noinhan se on.
Taas se vastaa itselleen
Koska kuvittelee kaikkien olevan samanlaisia, kuin itse on. Jos mies ei oo samantien vihkaissut, niin ottaa itsetunnon päälle. Se voi rakastua vaikka naapurin Mirkkuun, jos kihlaus pitkittyy.
Meillä on yhteiskunta, jossa on pyrkimys, että tietyt sanat tarkoittavat tiettyjä asioita. Tohtori on väitöskirjaa puolustanut henkilö, avioliitto on juridinen sopimus, kihlaus on lupaus avioitumisesta. 70-luku oli ja meni. Nykyaikana ketään ei kiinnosta miksi smurffiliittoanne nimitätte. Jos se ei ole kihlaus niin se ei ole kihlaus olitte siitä mitä mieltä hyvänsä.
Meillä on myös yhteiskunta joka muuttuu ajan saatossa. Emme enää edes puhu vanhaa suomea vaikka varmasti toivoisit niinkin olevan eli kieli ja merkitykset muuttuu. Yritä edes elää muutosten mukana. Ymmärrän, että kaikki eivät pysty.
Mitä kihlaus siis tässä uudessa hienossa sanastossa tarkoittaa? Ainut syy miksi kihlautumisella on yhtään mitään merkitystä yhtään missään on siksi, että ihmiset olettavat kyseisten henkilöiden olevan menossa naimisiin. Vähän sama kuin yo-merkonomista tuli opistotutkinnon sijaam amis-tutkinto: nykyään ihmiset eivät suurinpiirtein kehtaa sanoa olevansa merkonomeja. Kun sisältö muuttuu, merkitys muuttuu. Jos teinikihlauksesta tulee normi niin ei sen kunniaksi kukaan jaksa edes kahveja keittää.
Ei. Ihmiset eivät oleta kihlautuneiden olevan menossa naimisiin. Eivät enää tällä vuosituhannella. He olettavat parin olevan sitoutuneita toisiinsa ja vakavissan suhteensa kanssa.
Kyllä ainakin minun lähipiirini niin olettaa, ja ihan tällä vuosituhannella.
N30
No, se kertoo vain sinun lähipiiristäsi, ei mistään muusta. Onhan noita kiihkouskovaisia, susipareista jauhavia tyyppejä näköjään vielä jokunen tällekin vuosituhannelle siunaantunut.
Ei olla kiihkouskovaisia, osa taitaa olla tapauskovaisia ja osa on ateisteja, eikä "susipareja" eli avopareja mitenkään paheksuta. Se on vain selvää, että kihlausta seuraa avioliitto.
N30
Saa seurata, kiellettyä ei ole. Olettamuksia on aina mukava tehdä. Niihin mä ainakin aina luotan 😁
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille tyypeille ottaa kovasti identiteetin päälle. Halusivat sormuksen, jotta heidän parisuhteensa olisi spesiaalimpi ja kutsuvat sitä kihlautumiseksi, vaikkei heillä olisi aikomustakaan mennä naimisiin. On vaan niin paljon kivempaa esiintyä kanssaihmisten edessä sormus sormessa ”kihlautuneena,” se antaa omalle statukselle nostetta. Siksi heille on liian kova paikka myöntää, että kyseessä on feikkikihlat / aikuisten teinikihlat. Oma parisuhde tuntuukin huonommalle, jos ei voi käyttää sormusta ”todistamaan,” että se on erityinen ja tulee kestämään pitkää ja jos suhdetta ja omaa itsetuntoa ei voi pönkittää kutsumalla tilannetta kihloissa olemiseksi.
Juuri noinhan se on.
Taas se vastaa itselleen
Koska kuvittelee kaikkien olevan samanlaisia, kuin itse on. Jos mies ei oo samantien vihkaissut, niin ottaa itsetunnon päälle. Se voi rakastua vaikka naapurin Mirkkuun, jos kihlaus pitkittyy.
Meillä on yhteiskunta, jossa on pyrkimys, että tietyt sanat tarkoittavat tiettyjä asioita. Tohtori on väitöskirjaa puolustanut henkilö, avioliitto on juridinen sopimus, kihlaus on lupaus avioitumisesta. 70-luku oli ja meni. Nykyaikana ketään ei kiinnosta miksi smurffiliittoanne nimitätte. Jos se ei ole kihlaus niin se ei ole kihlaus olitte siitä mitä mieltä hyvänsä.
Meillä on myös yhteiskunta joka muuttuu ajan saatossa. Emme enää edes puhu vanhaa suomea vaikka varmasti toivoisit niinkin olevan eli kieli ja merkitykset muuttuu. Yritä edes elää muutosten mukana. Ymmärrän, että kaikki eivät pysty.
Mitä kihlaus siis tässä uudessa hienossa sanastossa tarkoittaa? Ainut syy miksi kihlautumisella on yhtään mitään merkitystä yhtään missään on siksi, että ihmiset olettavat kyseisten henkilöiden olevan menossa naimisiin. Vähän sama kuin yo-merkonomista tuli opistotutkinnon sijaam amis-tutkinto: nykyään ihmiset eivät suurinpiirtein kehtaa sanoa olevansa merkonomeja. Kun sisältö muuttuu, merkitys muuttuu. Jos teinikihlauksesta tulee normi niin ei sen kunniaksi kukaan jaksa edes kahveja keittää.
Ei. Ihmiset eivät oleta kihlautuneiden olevan menossa naimisiin. Eivät enää tällä vuosituhannella. He olettavat parin olevan sitoutuneita toisiinsa ja vakavissan suhteensa kanssa.
Kyllä ainakin minun lähipiirini niin olettaa, ja ihan tällä vuosituhannella.
N30
No, se kertoo vain sinun lähipiiristäsi, ei mistään muusta. Onhan noita kiihkouskovaisia, susipareista jauhavia tyyppejä näköjään vielä jokunen tällekin vuosituhannelle siunaantunut.
Ei olla kiihkouskovaisia, osa taitaa olla tapauskovaisia ja osa on ateisteja, eikä "susipareja" eli avopareja mitenkään paheksuta. Se on vain selvää, että kihlausta seuraa avioliitto.
N30
Luulisi sinun ja lähipiirisi jo huomanneen, että ei todellakaan ole selvää. Enää. Jos on koskaan ollutkaan, eihän se ”aie” ennenkään ole sitonut mihinkään. Kihlauksia on purettu halki vuosisatojen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille tyypeille ottaa kovasti identiteetin päälle. Halusivat sormuksen, jotta heidän parisuhteensa olisi spesiaalimpi ja kutsuvat sitä kihlautumiseksi, vaikkei heillä olisi aikomustakaan mennä naimisiin. On vaan niin paljon kivempaa esiintyä kanssaihmisten edessä sormus sormessa ”kihlautuneena,” se antaa omalle statukselle nostetta. Siksi heille on liian kova paikka myöntää, että kyseessä on feikkikihlat / aikuisten teinikihlat. Oma parisuhde tuntuukin huonommalle, jos ei voi käyttää sormusta ”todistamaan,” että se on erityinen ja tulee kestämään pitkää ja jos suhdetta ja omaa itsetuntoa ei voi pönkittää kutsumalla tilannetta kihloissa olemiseksi.
Juuri noinhan se on.
Taas se vastaa itselleen
Koska kuvittelee kaikkien olevan samanlaisia, kuin itse on. Jos mies ei oo samantien vihkaissut, niin ottaa itsetunnon päälle. Se voi rakastua vaikka naapurin Mirkkuun, jos kihlaus pitkittyy.
Meillä on yhteiskunta, jossa on pyrkimys, että tietyt sanat tarkoittavat tiettyjä asioita. Tohtori on väitöskirjaa puolustanut henkilö, avioliitto on juridinen sopimus, kihlaus on lupaus avioitumisesta. 70-luku oli ja meni. Nykyaikana ketään ei kiinnosta miksi smurffiliittoanne nimitätte. Jos se ei ole kihlaus niin se ei ole kihlaus olitte siitä mitä mieltä hyvänsä.
Meillä on myös yhteiskunta joka muuttuu ajan saatossa. Emme enää edes puhu vanhaa suomea vaikka varmasti toivoisit niinkin olevan eli kieli ja merkitykset muuttuu. Yritä edes elää muutosten mukana. Ymmärrän, että kaikki eivät pysty.
Mitä kihlaus siis tässä uudessa hienossa sanastossa tarkoittaa? Ainut syy miksi kihlautumisella on yhtään mitään merkitystä yhtään missään on siksi, että ihmiset olettavat kyseisten henkilöiden olevan menossa naimisiin. Vähän sama kuin yo-merkonomista tuli opistotutkinnon sijaam amis-tutkinto: nykyään ihmiset eivät suurinpiirtein kehtaa sanoa olevansa merkonomeja. Kun sisältö muuttuu, merkitys muuttuu. Jos teinikihlauksesta tulee normi niin ei sen kunniaksi kukaan jaksa edes kahveja keittää.
Ei. Ihmiset eivät oleta kihlautuneiden olevan menossa naimisiin. Eivät enää tällä vuosituhannella. He olettavat parin olevan sitoutuneita toisiinsa ja vakavissan suhteensa kanssa.
Kyllä ainakin minun lähipiirini niin olettaa, ja ihan tällä vuosituhannella.
N30
Herää kysymys, miksi lähipiirisi kokee tarpeelliseksi tehdä oletuksia muiden ihmisten parisuhteista ja mahdollisista avioliitoista? Miksi yleensä kuvittelette asian kuuluvan teille millään tavalla?
Kuulostaa todellakin joltain hihhulipiirien meiningiltä…
No ihan sillä, kun kihlaus on merkki siitä, että pari aikoo avioitua. Sitähän varten on kihlajaiset ja kaikki, että muut saavat tietoonsa, että tämä pari aikoo avioitua. Yllätytkö sinä siitäkin, kun raskaana oleva ihminen aikoo synnyttää?
Ei olla hihhuleita, vaan tavallisia, ylempää keskiluokkaa olevia ihmisiä.
N30
Vertaat kihlausta synnyttämiseen? Okei....
Voihan tulla keskenmeno. Eli eipäs synnytä.
Olen ylempää luokkaa ja kihloissa enkä mene naimisiin.
T. Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille tyypeille ottaa kovasti identiteetin päälle. Halusivat sormuksen, jotta heidän parisuhteensa olisi spesiaalimpi ja kutsuvat sitä kihlautumiseksi, vaikkei heillä olisi aikomustakaan mennä naimisiin. On vaan niin paljon kivempaa esiintyä kanssaihmisten edessä sormus sormessa ”kihlautuneena,” se antaa omalle statukselle nostetta. Siksi heille on liian kova paikka myöntää, että kyseessä on feikkikihlat / aikuisten teinikihlat. Oma parisuhde tuntuukin huonommalle, jos ei voi käyttää sormusta ”todistamaan,” että se on erityinen ja tulee kestämään pitkää ja jos suhdetta ja omaa itsetuntoa ei voi pönkittää kutsumalla tilannetta kihloissa olemiseksi.
Juuri noinhan se on.
Taas se vastaa itselleen
Koska kuvittelee kaikkien olevan samanlaisia, kuin itse on. Jos mies ei oo samantien vihkaissut, niin ottaa itsetunnon päälle. Se voi rakastua vaikka naapurin Mirkkuun, jos kihlaus pitkittyy.
Meillä on yhteiskunta, jossa on pyrkimys, että tietyt sanat tarkoittavat tiettyjä asioita. Tohtori on väitöskirjaa puolustanut henkilö, avioliitto on juridinen sopimus, kihlaus on lupaus avioitumisesta. 70-luku oli ja meni. Nykyaikana ketään ei kiinnosta miksi smurffiliittoanne nimitätte. Jos se ei ole kihlaus niin se ei ole kihlaus olitte siitä mitä mieltä hyvänsä.
Meillä on myös yhteiskunta joka muuttuu ajan saatossa. Emme enää edes puhu vanhaa suomea vaikka varmasti toivoisit niinkin olevan eli kieli ja merkitykset muuttuu. Yritä edes elää muutosten mukana. Ymmärrän, että kaikki eivät pysty.
Mitä kihlaus siis tässä uudessa hienossa sanastossa tarkoittaa? Ainut syy miksi kihlautumisella on yhtään mitään merkitystä yhtään missään on siksi, että ihmiset olettavat kyseisten henkilöiden olevan menossa naimisiin. Vähän sama kuin yo-merkonomista tuli opistotutkinnon sijaam amis-tutkinto: nykyään ihmiset eivät suurinpiirtein kehtaa sanoa olevansa merkonomeja. Kun sisältö muuttuu, merkitys muuttuu. Jos teinikihlauksesta tulee normi niin ei sen kunniaksi kukaan jaksa edes kahveja keittää.
Ei. Ihmiset eivät oleta kihlautuneiden olevan menossa naimisiin. Eivät enää tällä vuosituhannella. He olettavat parin olevan sitoutuneita toisiinsa ja vakavissan suhteensa kanssa.
Kyllä ainakin minun lähipiirini niin olettaa, ja ihan tällä vuosituhannella.
N30
Herää kysymys, miksi lähipiirisi kokee tarpeelliseksi tehdä oletuksia muiden ihmisten parisuhteista ja mahdollisista avioliitoista? Miksi yleensä kuvittelette asian kuuluvan teille millään tavalla?
Kuulostaa todellakin joltain hihhulipiirien meiningiltä…
No ihan sillä, kun kihlaus on merkki siitä, että pari aikoo avioitua. Sitähän varten on kihlajaiset ja kaikki, että muut saavat tietoonsa, että tämä pari aikoo avioitua. Yllätytkö sinä siitäkin, kun raskaana oleva ihminen aikoo synnyttää?
Ei olla hihhuleita, vaan tavallisia, ylempää keskiluokkaa olevia ihmisiä.
N30
Kuka muka nykyään enää pitää ”kihlajaisia”? Eiköhän se kihlautuminen ole useimmiten pikemminkin parin oma, kahdenkeskinen päätös, jota ei ole tarve saattaa ”kaikkien muiden” tietetoon. Vai harrastaako lähipiirisi kihlajaisjuhlia kakkukahveineen ja lehti-ilmoituksineen? Ei kuulosta ihan normimeningiltä, sori.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille tyypeille ottaa kovasti identiteetin päälle. Halusivat sormuksen, jotta heidän parisuhteensa olisi spesiaalimpi ja kutsuvat sitä kihlautumiseksi, vaikkei heillä olisi aikomustakaan mennä naimisiin. On vaan niin paljon kivempaa esiintyä kanssaihmisten edessä sormus sormessa ”kihlautuneena,” se antaa omalle statukselle nostetta. Siksi heille on liian kova paikka myöntää, että kyseessä on feikkikihlat / aikuisten teinikihlat. Oma parisuhde tuntuukin huonommalle, jos ei voi käyttää sormusta ”todistamaan,” että se on erityinen ja tulee kestämään pitkää ja jos suhdetta ja omaa itsetuntoa ei voi pönkittää kutsumalla tilannetta kihloissa olemiseksi.
Juuri noinhan se on.
Taas se vastaa itselleen
Koska kuvittelee kaikkien olevan samanlaisia, kuin itse on. Jos mies ei oo samantien vihkaissut, niin ottaa itsetunnon päälle. Se voi rakastua vaikka naapurin Mirkkuun, jos kihlaus pitkittyy.
Meillä on yhteiskunta, jossa on pyrkimys, että tietyt sanat tarkoittavat tiettyjä asioita. Tohtori on väitöskirjaa puolustanut henkilö, avioliitto on juridinen sopimus, kihlaus on lupaus avioitumisesta. 70-luku oli ja meni. Nykyaikana ketään ei kiinnosta miksi smurffiliittoanne nimitätte. Jos se ei ole kihlaus niin se ei ole kihlaus olitte siitä mitä mieltä hyvänsä.
Meillä on myös yhteiskunta joka muuttuu ajan saatossa. Emme enää edes puhu vanhaa suomea vaikka varmasti toivoisit niinkin olevan eli kieli ja merkitykset muuttuu. Yritä edes elää muutosten mukana. Ymmärrän, että kaikki eivät pysty.
Mitä kihlaus siis tässä uudessa hienossa sanastossa tarkoittaa? Ainut syy miksi kihlautumisella on yhtään mitään merkitystä yhtään missään on siksi, että ihmiset olettavat kyseisten henkilöiden olevan menossa naimisiin. Vähän sama kuin yo-merkonomista tuli opistotutkinnon sijaam amis-tutkinto: nykyään ihmiset eivät suurinpiirtein kehtaa sanoa olevansa merkonomeja. Kun sisältö muuttuu, merkitys muuttuu. Jos teinikihlauksesta tulee normi niin ei sen kunniaksi kukaan jaksa edes kahveja keittää.
Ei. Ihmiset eivät oleta kihlautuneiden olevan menossa naimisiin. Eivät enää tällä vuosituhannella. He olettavat parin olevan sitoutuneita toisiinsa ja vakavissan suhteensa kanssa.
Kyllä ainakin minun lähipiirini niin olettaa, ja ihan tällä vuosituhannella.
N30
No, se kertoo vain sinun lähipiiristäsi, ei mistään muusta. Onhan noita kiihkouskovaisia, susipareista jauhavia tyyppejä näköjään vielä jokunen tällekin vuosituhannelle siunaantunut.
Ei olla kiihkouskovaisia, osa taitaa olla tapauskovaisia ja osa on ateisteja, eikä "susipareja" eli avopareja mitenkään paheksuta. Se on vain selvää, että kihlausta seuraa avioliitto.
N30
Luulisi sinun ja lähipiirisi jo huomanneen, että ei todellakaan ole selvää. Enää. Jos on koskaan ollutkaan, eihän se ”aie” ennenkään ole sitonut mihinkään. Kihlauksia on purettu halki vuosisatojen.
No mun lähipiirissä kihlautuneet ovat menneet naimisiin. Ei kihloihin ole mikään pakko mennä, jos ei halua naimisiin. Itsekin elän avoliitossa onnellista elämää.
N30
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille tyypeille ottaa kovasti identiteetin päälle. Halusivat sormuksen, jotta heidän parisuhteensa olisi spesiaalimpi ja kutsuvat sitä kihlautumiseksi, vaikkei heillä olisi aikomustakaan mennä naimisiin. On vaan niin paljon kivempaa esiintyä kanssaihmisten edessä sormus sormessa ”kihlautuneena,” se antaa omalle statukselle nostetta. Siksi heille on liian kova paikka myöntää, että kyseessä on feikkikihlat / aikuisten teinikihlat. Oma parisuhde tuntuukin huonommalle, jos ei voi käyttää sormusta ”todistamaan,” että se on erityinen ja tulee kestämään pitkää ja jos suhdetta ja omaa itsetuntoa ei voi pönkittää kutsumalla tilannetta kihloissa olemiseksi.
Juuri noinhan se on.
Taas se vastaa itselleen
Koska kuvittelee kaikkien olevan samanlaisia, kuin itse on. Jos mies ei oo samantien vihkaissut, niin ottaa itsetunnon päälle. Se voi rakastua vaikka naapurin Mirkkuun, jos kihlaus pitkittyy.
Meillä on yhteiskunta, jossa on pyrkimys, että tietyt sanat tarkoittavat tiettyjä asioita. Tohtori on väitöskirjaa puolustanut henkilö, avioliitto on juridinen sopimus, kihlaus on lupaus avioitumisesta. 70-luku oli ja meni. Nykyaikana ketään ei kiinnosta miksi smurffiliittoanne nimitätte. Jos se ei ole kihlaus niin se ei ole kihlaus olitte siitä mitä mieltä hyvänsä.
Meillä on myös yhteiskunta joka muuttuu ajan saatossa. Emme enää edes puhu vanhaa suomea vaikka varmasti toivoisit niinkin olevan eli kieli ja merkitykset muuttuu. Yritä edes elää muutosten mukana. Ymmärrän, että kaikki eivät pysty.
Mitä kihlaus siis tässä uudessa hienossa sanastossa tarkoittaa? Ainut syy miksi kihlautumisella on yhtään mitään merkitystä yhtään missään on siksi, että ihmiset olettavat kyseisten henkilöiden olevan menossa naimisiin. Vähän sama kuin yo-merkonomista tuli opistotutkinnon sijaam amis-tutkinto: nykyään ihmiset eivät suurinpiirtein kehtaa sanoa olevansa merkonomeja. Kun sisältö muuttuu, merkitys muuttuu. Jos teinikihlauksesta tulee normi niin ei sen kunniaksi kukaan jaksa edes kahveja keittää.
Ei. Ihmiset eivät oleta kihlautuneiden olevan menossa naimisiin. Eivät enää tällä vuosituhannella. He olettavat parin olevan sitoutuneita toisiinsa ja vakavissan suhteensa kanssa.
Kyllä ainakin minun lähipiirini niin olettaa, ja ihan tällä vuosituhannella.
N30
No, se kertoo vain sinun lähipiiristäsi, ei mistään muusta. Onhan noita kiihkouskovaisia, susipareista jauhavia tyyppejä näköjään vielä jokunen tällekin vuosituhannelle siunaantunut.
Ei olla kiihkouskovaisia, osa taitaa olla tapauskovaisia ja osa on ateisteja, eikä "susipareja" eli avopareja mitenkään paheksuta. Se on vain selvää, että kihlausta seuraa avioliitto.
N30
Luulisi sinun ja lähipiirisi jo huomanneen, että ei todellakaan ole selvää. Enää. Jos on koskaan ollutkaan, eihän se ”aie” ennenkään ole sitonut mihinkään. Kihlauksia on purettu halki vuosisatojen.
No mun lähipiirissä kihlautuneet ovat menneet naimisiin. Ei kihloihin ole mikään pakko mennä, jos ei halua naimisiin. Itsekin elän avoliitossa onnellista elämää.
N30
Mun lähipiiris ihmiset on menny suurimmaksi osaksi vain kihloihin eikä ole edes menossa naimisiin. Näin täälä, siten sielä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille tyypeille ottaa kovasti identiteetin päälle. Halusivat sormuksen, jotta heidän parisuhteensa olisi spesiaalimpi ja kutsuvat sitä kihlautumiseksi, vaikkei heillä olisi aikomustakaan mennä naimisiin. On vaan niin paljon kivempaa esiintyä kanssaihmisten edessä sormus sormessa ”kihlautuneena,” se antaa omalle statukselle nostetta. Siksi heille on liian kova paikka myöntää, että kyseessä on feikkikihlat / aikuisten teinikihlat. Oma parisuhde tuntuukin huonommalle, jos ei voi käyttää sormusta ”todistamaan,” että se on erityinen ja tulee kestämään pitkää ja jos suhdetta ja omaa itsetuntoa ei voi pönkittää kutsumalla tilannetta kihloissa olemiseksi.
Juuri noinhan se on.
Taas se vastaa itselleen
Koska kuvittelee kaikkien olevan samanlaisia, kuin itse on. Jos mies ei oo samantien vihkaissut, niin ottaa itsetunnon päälle. Se voi rakastua vaikka naapurin Mirkkuun, jos kihlaus pitkittyy.
Meillä on yhteiskunta, jossa on pyrkimys, että tietyt sanat tarkoittavat tiettyjä asioita. Tohtori on väitöskirjaa puolustanut henkilö, avioliitto on juridinen sopimus, kihlaus on lupaus avioitumisesta. 70-luku oli ja meni. Nykyaikana ketään ei kiinnosta miksi smurffiliittoanne nimitätte. Jos se ei ole kihlaus niin se ei ole kihlaus olitte siitä mitä mieltä hyvänsä.
Meillä on myös yhteiskunta joka muuttuu ajan saatossa. Emme enää edes puhu vanhaa suomea vaikka varmasti toivoisit niinkin olevan eli kieli ja merkitykset muuttuu. Yritä edes elää muutosten mukana. Ymmärrän, että kaikki eivät pysty.
Mitä kihlaus siis tässä uudessa hienossa sanastossa tarkoittaa? Ainut syy miksi kihlautumisella on yhtään mitään merkitystä yhtään missään on siksi, että ihmiset olettavat kyseisten henkilöiden olevan menossa naimisiin. Vähän sama kuin yo-merkonomista tuli opistotutkinnon sijaam amis-tutkinto: nykyään ihmiset eivät suurinpiirtein kehtaa sanoa olevansa merkonomeja. Kun sisältö muuttuu, merkitys muuttuu. Jos teinikihlauksesta tulee normi niin ei sen kunniaksi kukaan jaksa edes kahveja keittää.
Ei. Ihmiset eivät oleta kihlautuneiden olevan menossa naimisiin. Eivät enää tällä vuosituhannella. He olettavat parin olevan sitoutuneita toisiinsa ja vakavissan suhteensa kanssa.
Kyllä ainakin minun lähipiirini niin olettaa, ja ihan tällä vuosituhannella.
N30
No, se kertoo vain sinun lähipiiristäsi, ei mistään muusta. Onhan noita kiihkouskovaisia, susipareista jauhavia tyyppejä näköjään vielä jokunen tällekin vuosituhannelle siunaantunut.
Ei olla kiihkouskovaisia, osa taitaa olla tapauskovaisia ja osa on ateisteja, eikä "susipareja" eli avopareja mitenkään paheksuta. Se on vain selvää, että kihlausta seuraa avioliitto.
N30
Luulisi sinun ja lähipiirisi jo huomanneen, että ei todellakaan ole selvää. Enää. Jos on koskaan ollutkaan, eihän se ”aie” ennenkään ole sitonut mihinkään. Kihlauksia on purettu halki vuosisatojen.
No mun lähipiirissä kihlautuneet ovat menneet naimisiin. Ei kihloihin ole mikään pakko mennä, jos ei halua naimisiin. Itsekin elän avoliitossa onnellista elämää.
N30
”Onnellista” elämää kytäten muiden ihmisten avioitumisaikeita ja pyöritellen silmiä, jos pari ei ole naimisissa vuoden sisällä kihlautumisesta? Ok, onhan se tuokin yksi tapa elää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille tyypeille ottaa kovasti identiteetin päälle. Halusivat sormuksen, jotta heidän parisuhteensa olisi spesiaalimpi ja kutsuvat sitä kihlautumiseksi, vaikkei heillä olisi aikomustakaan mennä naimisiin. On vaan niin paljon kivempaa esiintyä kanssaihmisten edessä sormus sormessa ”kihlautuneena,” se antaa omalle statukselle nostetta. Siksi heille on liian kova paikka myöntää, että kyseessä on feikkikihlat / aikuisten teinikihlat. Oma parisuhde tuntuukin huonommalle, jos ei voi käyttää sormusta ”todistamaan,” että se on erityinen ja tulee kestämään pitkää ja jos suhdetta ja omaa itsetuntoa ei voi pönkittää kutsumalla tilannetta kihloissa olemiseksi.
Juuri noinhan se on.
Taas se vastaa itselleen
Koska kuvittelee kaikkien olevan samanlaisia, kuin itse on. Jos mies ei oo samantien vihkaissut, niin ottaa itsetunnon päälle. Se voi rakastua vaikka naapurin Mirkkuun, jos kihlaus pitkittyy.
Meillä on yhteiskunta, jossa on pyrkimys, että tietyt sanat tarkoittavat tiettyjä asioita. Tohtori on väitöskirjaa puolustanut henkilö, avioliitto on juridinen sopimus, kihlaus on lupaus avioitumisesta. 70-luku oli ja meni. Nykyaikana ketään ei kiinnosta miksi smurffiliittoanne nimitätte. Jos se ei ole kihlaus niin se ei ole kihlaus olitte siitä mitä mieltä hyvänsä.
Meillä on myös yhteiskunta joka muuttuu ajan saatossa. Emme enää edes puhu vanhaa suomea vaikka varmasti toivoisit niinkin olevan eli kieli ja merkitykset muuttuu. Yritä edes elää muutosten mukana. Ymmärrän, että kaikki eivät pysty.
Mitä kihlaus siis tässä uudessa hienossa sanastossa tarkoittaa? Ainut syy miksi kihlautumisella on yhtään mitään merkitystä yhtään missään on siksi, että ihmiset olettavat kyseisten henkilöiden olevan menossa naimisiin. Vähän sama kuin yo-merkonomista tuli opistotutkinnon sijaam amis-tutkinto: nykyään ihmiset eivät suurinpiirtein kehtaa sanoa olevansa merkonomeja. Kun sisältö muuttuu, merkitys muuttuu. Jos teinikihlauksesta tulee normi niin ei sen kunniaksi kukaan jaksa edes kahveja keittää.
Ei. Ihmiset eivät oleta kihlautuneiden olevan menossa naimisiin. Eivät enää tällä vuosituhannella. He olettavat parin olevan sitoutuneita toisiinsa ja vakavissan suhteensa kanssa.
Kyllä ainakin minun lähipiirini niin olettaa, ja ihan tällä vuosituhannella.
N30
Herää kysymys, miksi lähipiirisi kokee tarpeelliseksi tehdä oletuksia muiden ihmisten parisuhteista ja mahdollisista avioliitoista? Miksi yleensä kuvittelette asian kuuluvan teille millään tavalla?
Kuulostaa todellakin joltain hihhulipiirien meiningiltä…
No ihan sillä, kun kihlaus on merkki siitä, että pari aikoo avioitua. Sitähän varten on kihlajaiset ja kaikki, että muut saavat tietoonsa, että tämä pari aikoo avioitua. Yllätytkö sinä siitäkin, kun raskaana oleva ihminen aikoo synnyttää?
Ei olla hihhuleita, vaan tavallisia, ylempää keskiluokkaa olevia ihmisiä.
N30
Kuka muka nykyään enää pitää ”kihlajaisia”? Eiköhän se kihlautuminen ole useimmiten pikemminkin parin oma, kahdenkeskinen päätös, jota ei ole tarve saattaa ”kaikkien muiden” tietetoon. Vai harrastaako lähipiirisi kihlajaisjuhlia kakkukahveineen ja lehti-ilmoituksineen? Ei kuulosta ihan normimeningiltä, sori.
Kyllä, kihlautuminen on parin oma kahdenkeskinen päätös mennä naimisiin. Kihlajaiset voi sitten pitää, jos kihlausuutista haluaa juhlia lähipiirin kanssa. Kakkukahvit on kiva idea tai vaikka ravintolalounas. Lehti-ilmoituksia kukaan tuskin harrastaa enää näin some-aikana.
Vierailija kirjoitti:
Olen ylempää luokkaa ja kihloissa enkä mene naimisiin.
T. Ohis
Oikein ylempää luokkaa 😂
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille tyypeille ottaa kovasti identiteetin päälle. Halusivat sormuksen, jotta heidän parisuhteensa olisi spesiaalimpi ja kutsuvat sitä kihlautumiseksi, vaikkei heillä olisi aikomustakaan mennä naimisiin. On vaan niin paljon kivempaa esiintyä kanssaihmisten edessä sormus sormessa ”kihlautuneena,” se antaa omalle statukselle nostetta. Siksi heille on liian kova paikka myöntää, että kyseessä on feikkikihlat / aikuisten teinikihlat. Oma parisuhde tuntuukin huonommalle, jos ei voi käyttää sormusta ”todistamaan,” että se on erityinen ja tulee kestämään pitkää ja jos suhdetta ja omaa itsetuntoa ei voi pönkittää kutsumalla tilannetta kihloissa olemiseksi.
Juuri noinhan se on.
Taas se vastaa itselleen
Koska kuvittelee kaikkien olevan samanlaisia, kuin itse on. Jos mies ei oo samantien vihkaissut, niin ottaa itsetunnon päälle. Se voi rakastua vaikka naapurin Mirkkuun, jos kihlaus pitkittyy.
Meillä on yhteiskunta, jossa on pyrkimys, että tietyt sanat tarkoittavat tiettyjä asioita. Tohtori on väitöskirjaa puolustanut henkilö, avioliitto on juridinen sopimus, kihlaus on lupaus avioitumisesta. 70-luku oli ja meni. Nykyaikana ketään ei kiinnosta miksi smurffiliittoanne nimitätte. Jos se ei ole kihlaus niin se ei ole kihlaus olitte siitä mitä mieltä hyvänsä.
Meillä on myös yhteiskunta joka muuttuu ajan saatossa. Emme enää edes puhu vanhaa suomea vaikka varmasti toivoisit niinkin olevan eli kieli ja merkitykset muuttuu. Yritä edes elää muutosten mukana. Ymmärrän, että kaikki eivät pysty.
Mitä kihlaus siis tässä uudessa hienossa sanastossa tarkoittaa? Ainut syy miksi kihlautumisella on yhtään mitään merkitystä yhtään missään on siksi, että ihmiset olettavat kyseisten henkilöiden olevan menossa naimisiin. Vähän sama kuin yo-merkonomista tuli opistotutkinnon sijaam amis-tutkinto: nykyään ihmiset eivät suurinpiirtein kehtaa sanoa olevansa merkonomeja. Kun sisältö muuttuu, merkitys muuttuu. Jos teinikihlauksesta tulee normi niin ei sen kunniaksi kukaan jaksa edes kahveja keittää.
Ei. Ihmiset eivät oleta kihlautuneiden olevan menossa naimisiin. Eivät enää tällä vuosituhannella. He olettavat parin olevan sitoutuneita toisiinsa ja vakavissan suhteensa kanssa.
Kyllä ainakin minun lähipiirini niin olettaa, ja ihan tällä vuosituhannella.
N30
No, se kertoo vain sinun lähipiiristäsi, ei mistään muusta. Onhan noita kiihkouskovaisia, susipareista jauhavia tyyppejä näköjään vielä jokunen tällekin vuosituhannelle siunaantunut.
Ei olla kiihkouskovaisia, osa taitaa olla tapauskovaisia ja osa on ateisteja, eikä "susipareja" eli avopareja mitenkään paheksuta. Se on vain selvää, että kihlausta seuraa avioliitto.
N30
Luulisi sinun ja lähipiirisi jo huomanneen, että ei todellakaan ole selvää. Enää. Jos on koskaan ollutkaan, eihän se ”aie” ennenkään ole sitonut mihinkään. Kihlauksia on purettu halki vuosisatojen.
No mun lähipiirissä kihlautuneet ovat menneet naimisiin. Ei kihloihin ole mikään pakko mennä, jos ei halua naimisiin. Itsekin elän avoliitossa onnellista elämää.
N30
”Onnellista” elämää kytäten muiden ihmisten avioitumisaikeita ja pyöritellen silmiä, jos pari ei ole naimisissa vuoden sisällä kihlautumisesta? Ok, onhan se tuokin yksi tapa elää.
Oletpas katkera.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille tyypeille ottaa kovasti identiteetin päälle. Halusivat sormuksen, jotta heidän parisuhteensa olisi spesiaalimpi ja kutsuvat sitä kihlautumiseksi, vaikkei heillä olisi aikomustakaan mennä naimisiin. On vaan niin paljon kivempaa esiintyä kanssaihmisten edessä sormus sormessa ”kihlautuneena,” se antaa omalle statukselle nostetta. Siksi heille on liian kova paikka myöntää, että kyseessä on feikkikihlat / aikuisten teinikihlat. Oma parisuhde tuntuukin huonommalle, jos ei voi käyttää sormusta ”todistamaan,” että se on erityinen ja tulee kestämään pitkää ja jos suhdetta ja omaa itsetuntoa ei voi pönkittää kutsumalla tilannetta kihloissa olemiseksi.
Juuri noinhan se on.
Taas se vastaa itselleen
Koska kuvittelee kaikkien olevan samanlaisia, kuin itse on. Jos mies ei oo samantien vihkaissut, niin ottaa itsetunnon päälle. Se voi rakastua vaikka naapurin Mirkkuun, jos kihlaus pitkittyy.
Meillä on yhteiskunta, jossa on pyrkimys, että tietyt sanat tarkoittavat tiettyjä asioita. Tohtori on väitöskirjaa puolustanut henkilö, avioliitto on juridinen sopimus, kihlaus on lupaus avioitumisesta. 70-luku oli ja meni. Nykyaikana ketään ei kiinnosta miksi smurffiliittoanne nimitätte. Jos se ei ole kihlaus niin se ei ole kihlaus olitte siitä mitä mieltä hyvänsä.
Meillä on myös yhteiskunta joka muuttuu ajan saatossa. Emme enää edes puhu vanhaa suomea vaikka varmasti toivoisit niinkin olevan eli kieli ja merkitykset muuttuu. Yritä edes elää muutosten mukana. Ymmärrän, että kaikki eivät pysty.
Mitä kihlaus siis tässä uudessa hienossa sanastossa tarkoittaa? Ainut syy miksi kihlautumisella on yhtään mitään merkitystä yhtään missään on siksi, että ihmiset olettavat kyseisten henkilöiden olevan menossa naimisiin. Vähän sama kuin yo-merkonomista tuli opistotutkinnon sijaam amis-tutkinto: nykyään ihmiset eivät suurinpiirtein kehtaa sanoa olevansa merkonomeja. Kun sisältö muuttuu, merkitys muuttuu. Jos teinikihlauksesta tulee normi niin ei sen kunniaksi kukaan jaksa edes kahveja keittää.
Ei. Ihmiset eivät oleta kihlautuneiden olevan menossa naimisiin. Eivät enää tällä vuosituhannella. He olettavat parin olevan sitoutuneita toisiinsa ja vakavissan suhteensa kanssa.
Kyllä ainakin minun lähipiirini niin olettaa, ja ihan tällä vuosituhannella.
N30
No, se kertoo vain sinun lähipiiristäsi, ei mistään muusta. Onhan noita kiihkouskovaisia, susipareista jauhavia tyyppejä näköjään vielä jokunen tällekin vuosituhannelle siunaantunut.
Ei olla kiihkouskovaisia, osa taitaa olla tapauskovaisia ja osa on ateisteja, eikä "susipareja" eli avopareja mitenkään paheksuta. Se on vain selvää, että kihlausta seuraa avioliitto.
N30
Luulisi sinun ja lähipiirisi jo huomanneen, että ei todellakaan ole selvää. Enää. Jos on koskaan ollutkaan, eihän se ”aie” ennenkään ole sitonut mihinkään. Kihlauksia on purettu halki vuosisatojen.
No mun lähipiirissä kihlautuneet ovat menneet naimisiin. Ei kihloihin ole mikään pakko mennä, jos ei halua naimisiin. Itsekin elän avoliitossa onnellista elämää.
N30
Niin siis teilläkö lähipiiri on järjestänyt juhlat saattaakseen avioitumisaikeensa kaiken kansa tietoon? Miksi ihmeessä? Mitä ”kaikki muut” sillä tiedolla tekevät?
No, se kertoo vain sinun lähipiiristäsi, ei mistään muusta. Onhan noita kiihkouskovaisia, susipareista jauhavia tyyppejä näköjään vielä jokunen tällekin vuosituhannelle siunaantunut.