Kihlaus ilman aietta mennä naimisiin
Kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin lyhyen tuntemisen, kuten kuukauden tuntemisen jälkeen? Entä kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat olleet kihloissa useita vuosia, tyyliin 5-10 vuotta ilman että he ovat sopineet vihkimispäivää?
En ole mielestäni vanhanaikainen tai konservatiivinen henkilö, mutta olen vain ymmärtänyt asian niin, että kihlautuminen tarkoittaa sitä, että silloin luvataan/päätetään mennä naimisiin. Ja minun mielestäni lyhyen tuttavuuden jälkeen ei ole järkevää luvata sellaista. Tai mikäs kihlautuminen se on, että mennään kihloihin, mutta ei edes oteta puheeksi vihkimisajankohtaa? Luulisi, että parin - kolmen vuoden sisällä tulisi sellainen hetki, että ehtisi mennä naimisiin, vaikka haluaisikin suunnitella megahäät oikein viimeisen päälle.
Olen kuullut, että joillain on sellainen tapa, että he kihlautuvat heti seurustelun alkaessa. Mä luulen, että tällaisilla henkilöillä on sellainen luonne, että he haluavat kontrolloida kumppaniaan ja ovat luonteeltaan tosi impulsiivisia ja mustasukkaisia.
Olen myös huomannut, että jotkut naiset ajattelevat, että parisuhteen pitäisi aina jotenkin syventyä ja mennä tietyn kaavan mukaan, että ensin seurustellaan, sitten muutetaan avoliittoon ja sitten mennään kihloihin jne. Kun taasen miehet ehkä useammin haluaisivat seurustella ihan vaan rennosti ilman paineita., että suhteen pitäisi jotenkin ”edetä”.
Ja osa naisista on sellaisia, että he ovat luonteeltaan niin epävarmoja ja heillä on niin huono itsetunto, että he kaipaavat miesystävältä varmistusta siitä, että mies on tosissaan parisuhteessa, siksi he haluavat kihlautua , kun heidän mielestään muuten he eivät voi luottaa mieheen.
Kommentit (3836)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusi näkökulma:
Esimerkkinä eutanasia.
Jos kannatan sitä ja tekisin sen täälä, sehän olisi liene murha. Oikein?
Jos rikon avioliittolakia kihlauksen osalta, se ei ole mitään. Oikein?Nyt vasta se tärkein:
Vaikka tekisin eutanasian, niin itselleni se olisi eutanasia, vaikka murhasta häkki heiluis.
Vaikka rikkoisin avioliittolakia, niin itselleni se olisi kihlaus, vaikka joku muu olisi toista mieltä.Se laki kun ei määritä mitä ihminen itse mistäkin ajattelee tai millainen arvomaailma hänellä on.
Vihdoin uusi näkökulma, alkaa piiiikkasen pyörii ympyrää muuten..
Ympyrästä mieleen tulee sormus, joka on loputon. Kuten kihlauskin voi olla 🥰
Tää on ihanan tyhmä ketju, oikeasti viihdyttävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusi näkökulma:
Esimerkkinä eutanasia.
Jos kannatan sitä ja tekisin sen täälä, sehän olisi liene murha. Oikein?
Jos rikon avioliittolakia kihlauksen osalta, se ei ole mitään. Oikein?Nyt vasta se tärkein:
Vaikka tekisin eutanasian, niin itselleni se olisi eutanasia, vaikka murhasta häkki heiluis.
Vaikka rikkoisin avioliittolakia, niin itselleni se olisi kihlaus, vaikka joku muu olisi toista mieltä.Se laki kun ei määritä mitä ihminen itse mistäkin ajattelee tai millainen arvomaailma hänellä on.
Vihdoin uusi näkökulma, alkaa piiiikkasen pyörii ympyrää muuten..
No onpa vaan tuore ja virkistävä näkökulma! Olisi ehkä jos kommentoija ei olisi noin pihalla. Miten avioliittolain rikkominen olisi kihlaus?
Tällä kyllä todistit nyt ettet ymmärtänyt tätä.
Vierailija kirjoitti:
Aina voi kysyä, että miten se sormus parantaa suhdetta?
Miksi sinun pitää kysellä muiden yksityisiä asioita? Olet kyllä äärimmäisen utelias ihminen. Eikö sinulla ole omaa elämää?
Se vaan on nii että kaikkien ei kaikkea tarvitse edes ymmärtää. Se on ihan tosi fine
Vain suomalaisessa kyttäyskulttuurissa saadaan tällaisesta asiasta 133 sivua tulikivenkatkuista vääntöä. Jossain Etelä-Europpassa lähinnä kohautettais harteita. Live and let live.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusi näkökulma:
Esimerkkinä eutanasia.
Jos kannatan sitä ja tekisin sen täälä, sehän olisi liene murha. Oikein?
Jos rikon avioliittolakia kihlauksen osalta, se ei ole mitään. Oikein?Nyt vasta se tärkein:
Vaikka tekisin eutanasian, niin itselleni se olisi eutanasia, vaikka murhasta häkki heiluis.
Vaikka rikkoisin avioliittolakia, niin itselleni se olisi kihlaus, vaikka joku muu olisi toista mieltä.Se laki kun ei määritä mitä ihminen itse mistäkin ajattelee tai millainen arvomaailma hänellä on.
Vihdoin uusi näkökulma, alkaa piiiikkasen pyörii ympyrää muuten..
No onpa vaan tuore ja virkistävä näkökulma! Olisi ehkä jos kommentoija ei olisi noin pihalla. Miten avioliittolain rikkominen olisi kihlaus?
Ehkä jos menee kihloihin oman lähisukulaisen kanssa?
Kristiina xx kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kristiina xx kirjoitti:
mölli593 kirjoitti:
Menimme juuri avovaimoni kanssa hiljattain kihloihin.
Häitä taikka lapsia ei ole aikeissa kumpaakaan toteuttaa.
Periaatteessa tämä vain kummallekin sitoutumiskysymys.
8Oletteko niin epävarmoja, ettette sitten pysty sitoutumaan toisiinne ilman tällaista "feikkikihlausta"? Miten tämä "kihlaus" muuttaa teidän suhdettanne?
Ette te edes ole oikeasti kihloissa, jos ette aio avioitua.
Miksi sä olet toisten suhteista epävarma? Mitä pelkoa se tuo sun elämääsi jos joku on kihloissa ilman avioaietta? Mitä se tekee sun elämälles?
Kihlauksen merkitys yleisesti kärsii, jos jokainen pariskunta, joka ”seurustelee tosissaan” menee kihloihin ilman, että on oikeasti aikomusta mennä naimisiin.
Mikä on kihlauksen merkitys yleisesti nyky-yhteiskunnassa? Missä nimenomaisessa asiassa tarvitaan käsitettä ”kihlaus”? Onko sen merkitys siinä, että uteliaat kylän ämmät saavat tietoonsa muiden avioliittoaikeet? Nyt sitten kismittää, kun sormuksista ei voi tehdä suoria johtopäätöksiä…
Vierailija kirjoitti:
Miksi alamme tulevaisuudessa kutsua niitä, jotka ovat oikeasti kihloissa? Kun kihlat ovat "vakavaa seurustelua" ja voidaan vihkiä kirkossa?
Miksi heitä pitää jotenkin erikseen nimitellä? Mitä sinä tai kukaan muukaan hyötyy siitä tiedosta, onko pari menossa naimisiin ja millä aikataululla vai eikö tällaisia suunnitelmia ole?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusi näkökulma:
Esimerkkinä eutanasia.
Jos kannatan sitä ja tekisin sen täälä, sehän olisi liene murha. Oikein?
Jos rikon avioliittolakia kihlauksen osalta, se ei ole mitään. Oikein?Nyt vasta se tärkein:
Vaikka tekisin eutanasian, niin itselleni se olisi eutanasia, vaikka murhasta häkki heiluis.
Vaikka rikkoisin avioliittolakia, niin itselleni se olisi kihlaus, vaikka joku muu olisi toista mieltä.Se laki kun ei määritä mitä ihminen itse mistäkin ajattelee tai millainen arvomaailma hänellä on.
Vihdoin uusi näkökulma, alkaa piiiikkasen pyörii ympyrää muuten..
No onpa vaan tuore ja virkistävä näkökulma! Olisi ehkä jos kommentoija ei olisi noin pihalla. Miten avioliittolain rikkominen olisi kihlaus?
Ehkä jos menee kihloihin oman lähisukulaisen kanssa?
Luultavasti tämä henkilö silti pitää asiaa ihan kihlana. Ei se sitä muuta. Eli kihlat ne silti hänelle on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikähän tässä määritelmässä on niin vaikeata ymmärtää?
1. Avioliittolaki
1 § (16.4.1987/411)
Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (20.2.2015/156)
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234#a16.4.1987-411
2. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon määritelmä.
𝕶𝖎𝖍𝖑𝖆𝖚𝖘 𝖔𝖓 𝖑𝖚𝖕𝖆𝖚𝖘, 𝖘𝖔𝖕𝖎𝖒𝖚𝖘 𝖘𝖎𝖎𝖙𝖆̈, 𝖊𝖙𝖙𝖆̈ 𝖐𝖎𝖍𝖑𝖆𝖕𝖆𝖗𝖎 𝖘𝖔𝖑𝖒𝖎𝖎 𝖙𝖚𝖑𝖊𝖛𝖆𝖎𝖘𝖚𝖚𝖉𝖊𝖘𝖘𝖆 𝖆𝖛𝖎𝖔𝖑𝖎𝖎𝖙𝖔𝖓.
Koska se on tuotakin.
Sinulla on varmaan lähteitä, joissa on jokin muu määritelmä. Mitäpä jos laittaisit niitä esille.
Ei ole edes tarvis. Nuo sun määritelmät ei kiellä kihlausta ilman avioliittoa ja vaikkakieltäisi niin mitä sitten tapahtuu? Salama lyö ja halkaisee. Osaat varmaan itsekin lukea mitä niissä lukee: sopimus, lupaus. Ja ne sopimukset ja lupaukset voi sisältää mitä vaan maailman ja taivaan väliltä.
Ei ole mitään järkeä kieltää sellaista mikä on mahdotonta. Kihlaus on sopimus avioitumisesta. Vaikka joku kuinka luulisi olevansa kihloissa sormukset ostettuaan, se on vain luulo. Ihan vapaasti voi luulla niin ei se ole vaarallista saati rangaistavaa. Vain huvittavaa ja noloa.
Taidat olla aika yksin tuon huvittuneisuutesi kanssa. En ole missään muualla kuin tässä ketjussa törmännyt moiseen ajattelutapaan.
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Kihlauksen määritelmähän oli siis tämä eikä mitään muuta:
1. Avioliittolaki
1 § (16.4.1987/411)
Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (20.2.2015/156)
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234#a16.4.1987-411
2. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon määritelmä.
𝕶𝖎𝖍𝖑𝖆𝖚𝖘 𝖔𝖓 𝖑𝖚𝖕𝖆𝖚𝖘, 𝖘𝖔𝖕𝖎𝖒𝖚𝖘 𝖘𝖎𝖎𝖙𝖆̈, 𝖊𝖙𝖙𝖆̈ 𝖐𝖎𝖍𝖑𝖆𝖕𝖆𝖗𝖎 𝖘𝖔𝖑𝖒𝖎𝖎 𝖙𝖚𝖑𝖊𝖛𝖆𝖎𝖘𝖚𝖚𝖉𝖊𝖘𝖘𝖆 𝖆𝖛𝖎𝖔𝖑𝖎𝖎𝖙𝖔𝖓.
https://evl.fi/sanasto/-/glossary/word/Kihlaus
Muut "määritelmät" ovat vain noloja mielipiteitä, joille ei voi kuin pyöritellä silmiä.
🙄
Ei ole pakko ymmärtää.. en voi muuta sanoa. Oikeutta ei silti ole väittää tietävänsä paremmin muiden suhdeasiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille tyypeille ottaa kovasti identiteetin päälle. Halusivat sormuksen, jotta heidän parisuhteensa olisi spesiaalimpi ja kutsuvat sitä kihlautumiseksi, vaikkei heillä olisi aikomustakaan mennä naimisiin. On vaan niin paljon kivempaa esiintyä kanssaihmisten edessä sormus sormessa ”kihlautuneena,” se antaa omalle statukselle nostetta. Siksi heille on liian kova paikka myöntää, että kyseessä on feikkikihlat / aikuisten teinikihlat. Oma parisuhde tuntuukin huonommalle, jos ei voi käyttää sormusta ”todistamaan,” että se on erityinen ja tulee kestämään pitkää ja jos suhdetta ja omaa itsetuntoa ei voi pönkittää kutsumalla tilannetta kihloissa olemiseksi.
Juuri noinhan se on.
Taas se vastaa itselleen
Koska kuvittelee kaikkien olevan samanlaisia, kuin itse on. Jos mies ei oo samantien vihkaissut, niin ottaa itsetunnon päälle. Se voi rakastua vaikka naapurin Mirkkuun, jos kihlaus pitkittyy.
Meillä on yhteiskunta, jossa on pyrkimys, että tietyt sanat tarkoittavat tiettyjä asioita. Tohtori on väitöskirjaa puolustanut henkilö, avioliitto on juridinen sopimus, kihlaus on lupaus avioitumisesta. 70-luku oli ja meni. Nykyaikana ketään ei kiinnosta miksi smurffiliittoanne nimitätte. Jos se ei ole kihlaus niin se ei ole kihlaus olitte siitä mitä mieltä hyvänsä.
Meillä on myös yhteiskunta joka muuttuu ajan saatossa. Emme enää edes puhu vanhaa suomea vaikka varmasti toivoisit niinkin olevan eli kieli ja merkitykset muuttuu. Yritä edes elää muutosten mukana. Ymmärrän, että kaikki eivät pysty.
Mitä kihlaus siis tässä uudessa hienossa sanastossa tarkoittaa? Ainut syy miksi kihlautumisella on yhtään mitään merkitystä yhtään missään on siksi, että ihmiset olettavat kyseisten henkilöiden olevan menossa naimisiin. Vähän sama kuin yo-merkonomista tuli opistotutkinnon sijaam amis-tutkinto: nykyään ihmiset eivät suurinpiirtein kehtaa sanoa olevansa merkonomeja. Kun sisältö muuttuu, merkitys muuttuu. Jos teinikihlauksesta tulee normi niin ei sen kunniaksi kukaan jaksa edes kahveja keittää.
Ei. Ihmiset eivät oleta kihlautuneiden olevan menossa naimisiin. Eivät enää tällä vuosituhannella. He olettavat parin olevan sitoutuneita toisiinsa ja vakavissan suhteensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kihlauksen määritelmähän oli siis tämä eikä mitään muuta:
1. Avioliittolaki
1 § (16.4.1987/411)
Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (20.2.2015/156)
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234#a16.4.1987-411
2. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon määritelmä.
𝕶𝖎𝖍𝖑𝖆𝖚𝖘 𝖔𝖓 𝖑𝖚𝖕𝖆𝖚𝖘, 𝖘𝖔𝖕𝖎𝖒𝖚𝖘 𝖘𝖎𝖎𝖙𝖆̈, 𝖊𝖙𝖙𝖆̈ 𝖐𝖎𝖍𝖑𝖆𝖕𝖆𝖗𝖎 𝖘𝖔𝖑𝖒𝖎𝖎 𝖙𝖚𝖑𝖊𝖛𝖆𝖎𝖘𝖚𝖚𝖉𝖊𝖘𝖘𝖆 𝖆𝖛𝖎𝖔𝖑𝖎𝖎𝖙𝖔𝖓.
https://evl.fi/sanasto/-/glossary/word/Kihlaus
Muut "määritelmät" ovat vain noloja mielipiteitä, joille ei voi kuin pyöritellä silmiä.
🙄
Tämä on vain nolo mielipide jolle ei voi muuta kun pyöritellä silmiä.
Montako kertaa pastaat ton saman moskan tänne??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille tyypeille ottaa kovasti identiteetin päälle. Halusivat sormuksen, jotta heidän parisuhteensa olisi spesiaalimpi ja kutsuvat sitä kihlautumiseksi, vaikkei heillä olisi aikomustakaan mennä naimisiin. On vaan niin paljon kivempaa esiintyä kanssaihmisten edessä sormus sormessa ”kihlautuneena,” se antaa omalle statukselle nostetta. Siksi heille on liian kova paikka myöntää, että kyseessä on feikkikihlat / aikuisten teinikihlat. Oma parisuhde tuntuukin huonommalle, jos ei voi käyttää sormusta ”todistamaan,” että se on erityinen ja tulee kestämään pitkää ja jos suhdetta ja omaa itsetuntoa ei voi pönkittää kutsumalla tilannetta kihloissa olemiseksi.
Juuri noinhan se on.
Taas se vastaa itselleen
Koska kuvittelee kaikkien olevan samanlaisia, kuin itse on. Jos mies ei oo samantien vihkaissut, niin ottaa itsetunnon päälle. Se voi rakastua vaikka naapurin Mirkkuun, jos kihlaus pitkittyy.
Meillä on yhteiskunta, jossa on pyrkimys, että tietyt sanat tarkoittavat tiettyjä asioita. Tohtori on väitöskirjaa puolustanut henkilö, avioliitto on juridinen sopimus, kihlaus on lupaus avioitumisesta. 70-luku oli ja meni. Nykyaikana ketään ei kiinnosta miksi smurffiliittoanne nimitätte. Jos se ei ole kihlaus niin se ei ole kihlaus olitte siitä mitä mieltä hyvänsä.
Meillä on myös yhteiskunta joka muuttuu ajan saatossa. Emme enää edes puhu vanhaa suomea vaikka varmasti toivoisit niinkin olevan eli kieli ja merkitykset muuttuu. Yritä edes elää muutosten mukana. Ymmärrän, että kaikki eivät pysty.
Mitä kihlaus siis tässä uudessa hienossa sanastossa tarkoittaa? Ainut syy miksi kihlautumisella on yhtään mitään merkitystä yhtään missään on siksi, että ihmiset olettavat kyseisten henkilöiden olevan menossa naimisiin. Vähän sama kuin yo-merkonomista tuli opistotutkinnon sijaam amis-tutkinto: nykyään ihmiset eivät suurinpiirtein kehtaa sanoa olevansa merkonomeja. Kun sisältö muuttuu, merkitys muuttuu. Jos teinikihlauksesta tulee normi niin ei sen kunniaksi kukaan jaksa edes kahveja keittää.
Ei. Ihmiset eivät oleta kihlautuneiden olevan menossa naimisiin. Eivät enää tällä vuosituhannella. He olettavat parin olevan sitoutuneita toisiinsa ja vakavissan suhteensa kanssa.
Kyllä ainakin minun lähipiirini niin olettaa, ja ihan tällä vuosituhannella.
N30
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uusi näkökulma:
Esimerkkinä eutanasia.
Jos kannatan sitä ja tekisin sen täälä, sehän olisi liene murha. Oikein?
Jos rikon avioliittolakia kihlauksen osalta, se ei ole mitään. Oikein?Nyt vasta se tärkein:
Vaikka tekisin eutanasian, niin itselleni se olisi eutanasia, vaikka murhasta häkki heiluis.
Vaikka rikkoisin avioliittolakia, niin itselleni se olisi kihlaus, vaikka joku muu olisi toista mieltä.Se laki kun ei määritä mitä ihminen itse mistäkin ajattelee tai millainen arvomaailma hänellä on.
Vihdoin uusi näkökulma, alkaa piiiikkasen pyörii ympyrää muuten..
No onpa vaan tuore ja virkistävä näkökulma! Olisi ehkä jos kommentoija ei olisi noin pihalla. Miten avioliittolain rikkominen olisi kihlaus?
Ehkä jos menee kihloihin oman lähisukulaisen kanssa?
Luultavasti tämä henkilö silti pitää asiaa ihan kihlana. Ei se sitä muuta. Eli kihlat ne silti hänelle on.
Luin yltä että "Entä jos.." 😁
Mut vastaus pätee silti. Kihlat kun kihlat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille tyypeille ottaa kovasti identiteetin päälle. Halusivat sormuksen, jotta heidän parisuhteensa olisi spesiaalimpi ja kutsuvat sitä kihlautumiseksi, vaikkei heillä olisi aikomustakaan mennä naimisiin. On vaan niin paljon kivempaa esiintyä kanssaihmisten edessä sormus sormessa ”kihlautuneena,” se antaa omalle statukselle nostetta. Siksi heille on liian kova paikka myöntää, että kyseessä on feikkikihlat / aikuisten teinikihlat. Oma parisuhde tuntuukin huonommalle, jos ei voi käyttää sormusta ”todistamaan,” että se on erityinen ja tulee kestämään pitkää ja jos suhdetta ja omaa itsetuntoa ei voi pönkittää kutsumalla tilannetta kihloissa olemiseksi.
Juuri noinhan se on.
Taas se vastaa itselleen
Koska kuvittelee kaikkien olevan samanlaisia, kuin itse on. Jos mies ei oo samantien vihkaissut, niin ottaa itsetunnon päälle. Se voi rakastua vaikka naapurin Mirkkuun, jos kihlaus pitkittyy.
Meillä on yhteiskunta, jossa on pyrkimys, että tietyt sanat tarkoittavat tiettyjä asioita. Tohtori on väitöskirjaa puolustanut henkilö, avioliitto on juridinen sopimus, kihlaus on lupaus avioitumisesta. 70-luku oli ja meni. Nykyaikana ketään ei kiinnosta miksi smurffiliittoanne nimitätte. Jos se ei ole kihlaus niin se ei ole kihlaus olitte siitä mitä mieltä hyvänsä.
Meillä on myös yhteiskunta joka muuttuu ajan saatossa. Emme enää edes puhu vanhaa suomea vaikka varmasti toivoisit niinkin olevan eli kieli ja merkitykset muuttuu. Yritä edes elää muutosten mukana. Ymmärrän, että kaikki eivät pysty.
Mitä kihlaus siis tässä uudessa hienossa sanastossa tarkoittaa? Ainut syy miksi kihlautumisella on yhtään mitään merkitystä yhtään missään on siksi, että ihmiset olettavat kyseisten henkilöiden olevan menossa naimisiin. Vähän sama kuin yo-merkonomista tuli opistotutkinnon sijaam amis-tutkinto: nykyään ihmiset eivät suurinpiirtein kehtaa sanoa olevansa merkonomeja. Kun sisältö muuttuu, merkitys muuttuu. Jos teinikihlauksesta tulee normi niin ei sen kunniaksi kukaan jaksa edes kahveja keittää.
Ei. Ihmiset eivät oleta kihlautuneiden olevan menossa naimisiin. Eivät enää tällä vuosituhannella. He olettavat parin olevan sitoutuneita toisiinsa ja vakavissan suhteensa kanssa.
Kyllä ainakin minun lähipiirini niin olettaa, ja ihan tällä vuosituhannella.
N30
He saavat olettaa, moni muu ei niin tee. Vaikea tajuta
No onpa vaan tuore ja virkistävä näkökulma! Olisi ehkä jos kommentoija ei olisi noin pihalla. Miten avioliittolain rikkominen olisi kihlaus?