Kihlaus ilman aietta mennä naimisiin
Kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin lyhyen tuntemisen, kuten kuukauden tuntemisen jälkeen? Entä kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat olleet kihloissa useita vuosia, tyyliin 5-10 vuotta ilman että he ovat sopineet vihkimispäivää?
En ole mielestäni vanhanaikainen tai konservatiivinen henkilö, mutta olen vain ymmärtänyt asian niin, että kihlautuminen tarkoittaa sitä, että silloin luvataan/päätetään mennä naimisiin. Ja minun mielestäni lyhyen tuttavuuden jälkeen ei ole järkevää luvata sellaista. Tai mikäs kihlautuminen se on, että mennään kihloihin, mutta ei edes oteta puheeksi vihkimisajankohtaa? Luulisi, että parin - kolmen vuoden sisällä tulisi sellainen hetki, että ehtisi mennä naimisiin, vaikka haluaisikin suunnitella megahäät oikein viimeisen päälle.
Olen kuullut, että joillain on sellainen tapa, että he kihlautuvat heti seurustelun alkaessa. Mä luulen, että tällaisilla henkilöillä on sellainen luonne, että he haluavat kontrolloida kumppaniaan ja ovat luonteeltaan tosi impulsiivisia ja mustasukkaisia.
Olen myös huomannut, että jotkut naiset ajattelevat, että parisuhteen pitäisi aina jotenkin syventyä ja mennä tietyn kaavan mukaan, että ensin seurustellaan, sitten muutetaan avoliittoon ja sitten mennään kihloihin jne. Kun taasen miehet ehkä useammin haluaisivat seurustella ihan vaan rennosti ilman paineita., että suhteen pitäisi jotenkin ”edetä”.
Ja osa naisista on sellaisia, että he ovat luonteeltaan niin epävarmoja ja heillä on niin huono itsetunto, että he kaipaavat miesystävältä varmistusta siitä, että mies on tosissaan parisuhteessa, siksi he haluavat kihlautua , kun heidän mielestään muuten he eivät voi luottaa mieheen.
Kommentit (3836)
Ihanaa olla ikikihloissa. Suorastaan riemastuttavaa, kun tietää ärsyttävänsä näin monia. I love this feeling. Varsinkin kun ne jotka ärsyyntyy ovat justiin niitä joita haluankin ärsyttää.
Vierailija kirjoitti:
Yhä harvempi menee enää naimisiin. Kihlaliitto sen sijaan on kaunis, joustava ja yhdenvertainen perinne.
Olen sivusta seurannut erästä yhtäkkistä kuolemantapausta avoliitossa. Avopuoliso (olivat kihloissa) menetti suunnilleen kaiken puolisovainajansa sisaruksille. Todennäköisesti joutui luopumaan myös sellaisesta omaisuudesta, josta oli maksanut puolet, mutta joka virallisesti puolison nimissä.
Menkää ihmiset naimisiin. Ja muistakaa tehdä avioehto ja myös keskinäinen testamentti
Kun tullaan tarpeeksi vanhaksi, niin jos toinen sairastuu vakavasti, tarvitsee kotihoitoapua tai olisi oikeutettu joihinkin avustuksiin tai tukiin niin simsalabim! varakkaamman puolison tulot voivat vaikeuttaa tilannetta, samoin omaishoitajaksi melkeinpä velvoitetaan ryhtymään(säästetään siis julkisia varoja kun puoliso hoitaa ympäri vuorokauden), jos ollaan kerran naimisissa. Me vältämme tämän. Kun olemme ikikihloissa.
Vierailija kirjoitti:
Kun tullaan tarpeeksi vanhaksi, niin jos toinen sairastuu vakavasti, tarvitsee kotihoitoapua tai olisi oikeutettu joihinkin avustuksiin tai tukiin niin simsalabim! varakkaamman puolison tulot voivat vaikeuttaa tilannetta, samoin omaishoitajaksi melkeinpä velvoitetaan ryhtymään(säästetään siis julkisia varoja kun puoliso hoitaa ympäri vuorokauden), jos ollaan kerran naimisissa. Me vältämme tämän. Kun olemme ikikihloissa.
Tämä on hyvä pointti myös.
Mun kaverilla kävi just näin. Toinen pääsi hoitoon ja toisen elämää jatkuu.
Ei olisi liitossa onnistunut. Kiva alkaa eroamaan tuossa kohtaa sitten
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhä harvempi menee enää naimisiin. Kihlaliitto sen sijaan on kaunis, joustava ja yhdenvertainen perinne.
Olen sivusta seurannut erästä yhtäkkistä kuolemantapausta avoliitossa. Avopuoliso (olivat kihloissa) menetti suunnilleen kaiken puolisovainajansa sisaruksille. Todennäköisesti joutui luopumaan myös sellaisesta omaisuudesta, josta oli maksanut puolet, mutta joka virallisesti puolison nimissä.
Menkää ihmiset naimisiin. Ja muistakaa tehdä avioehto ja myös keskinäinen testamentti
Surullista mutta tämä on outoa:
"Josta oli maksanut puolet, mutta joka virallisesti puolison nimissä."
Kuka näin toimii.
Mitä mä maksan on myös mun nimissä sitten ainakin osittain edes.
Ei tuohon avioliittoa tarvita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täälä yritetään kihloja vääntää teinikihloiksi?
Koska osa yrittää väittää teinikihlojaan kihloiksi. Halutaan esittää jotain, mitä ei olla.
Kai ymmärrät, että tämä on vain sun omassa päässäs? Toivottavasti edes nyt tässä vaiheessa.
-
Eri
Olen edellisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä.
- - - -
Tuossa copypastea.
1. Avioliittolaki
1 § (16.4.1987/411)
Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (20.2.2015/156)
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234#a16.4.1987-411
2. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon määritelmä.
𝕶𝖎𝖍𝖑𝖆𝖚𝖘 𝖔𝖓 𝖑𝖚𝖕𝖆𝖚𝖘, 𝖘𝖔𝖕𝖎𝖒𝖚𝖘 𝖘𝖎𝖎𝖙𝖆̈, 𝖊𝖙𝖙𝖆̈ 𝖐𝖎𝖍𝖑𝖆𝖕𝖆𝖗𝖎 𝖘𝖔𝖑𝖒𝖎𝖎 𝖙𝖚𝖑𝖊𝖛𝖆𝖎𝖘𝖚𝖚𝖉𝖊𝖘𝖘𝖆 𝖆𝖛𝖎𝖔𝖑𝖎𝖎𝖙𝖔𝖓.
https://evl.fi/sanasto/-/glossary/word/Kihlaus
Ja alla tuo, mitä tarjoat tasalta ja puolelta.
” Kai ymmärrät, että tämä on vain sun omassa päässäs?"
- - - -
Ohessa siis ylempänä kahden virallisen instituution määritelmää kihlaukselle ja sitten oma ontuva tulkintasi. Voit kukaties osoittaa lähdeviitauksella johonkin vakavasti otettavaan artikkeliin tai kannanottoon, josta voit osoittaa, ettei kyse ole Vain ja ainoastaan omasta pakkomielteestäsi. Ja ettei koko vänkäys ole olemassa pelkästään omassa päässäsi?
Odotan mielenkiinnolla...
Ja mitä seuraa, jos pari, joka on puhunut avioitumisesta eli kihlautunut, ei menekään naimisiin? Tukeeko sakkoja, vankeutta, muita seuraamuksia? Pitääkö tuolle lupaukselle olla todistajat, täytyykö se tehdä kirjallisena? Ellei, miten todistetaan, että tuollainen sopimus on tehty?
Sanoisin, että ihan naurettava pykälä laissa, kun ei sen toteutumista tai rikkomista mitenkään pystytä valvomaan. Ja ketä edes kiinnostaa? Siis muita kuin mammapalstan vänkyttäjiä?
Ystäväni vanhemmat ovat olleet kihloissa nuoresta asti. Nyt siis jo vanhuuden kynnyksellä ja edelleen kihloissa, ei aikomustakaan mennä naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täälä yritetään kihloja vääntää teinikihloiksi?
Koska osa yrittää väittää teinikihlojaan kihloiksi. Halutaan esittää jotain, mitä ei olla.
Kai ymmärrät, että tämä on vain sun omassa päässäs? Toivottavasti edes nyt tässä vaiheessa.
-
Eri
Olen edellisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä.
- - - -
Tuossa copypastea.
1. Avioliittolaki
1 § (16.4.1987/411)
Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (20.2.2015/156)
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234#a16.4.1987-411
2. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon määritelmä.
𝕶𝖎𝖍𝖑𝖆𝖚𝖘 𝖔𝖓 𝖑𝖚𝖕𝖆𝖚𝖘, 𝖘𝖔𝖕𝖎𝖒𝖚𝖘 𝖘𝖎𝖎𝖙𝖆̈, 𝖊𝖙𝖙𝖆̈ 𝖐𝖎𝖍𝖑𝖆𝖕𝖆𝖗𝖎 𝖘𝖔𝖑𝖒𝖎𝖎 𝖙𝖚𝖑𝖊𝖛𝖆𝖎𝖘𝖚𝖚𝖉𝖊𝖘𝖘𝖆 𝖆𝖛𝖎𝖔𝖑𝖎𝖎𝖙𝖔𝖓.
https://evl.fi/sanasto/-/glossary/word/Kihlaus
Ja alla tuo, mitä tarjoat tasalta ja puolelta.
” Kai ymmärrät, että tämä on vain sun omassa päässäs?"
- - - -
Ohessa siis ylempänä kahden virallisen instituution määritelmää kihlaukselle ja sitten oma ontuva tulkintasi. Voit kukaties osoittaa lähdeviitauksella johonkin vakavasti otettavaan artikkeliin tai kannanottoon, josta voit osoittaa, ettei kyse ole Vain ja ainoastaan omasta pakkomielteestäsi. Ja ettei koko vänkäys ole olemassa pelkästään omassa päässäsi?
Odotan mielenkiinnolla...
Ja mitä seuraa, jos pari, joka on puhunut avioitumisesta eli kihlautunut, ei menekään naimisiin? Tukeeko sakkoja, vankeutta, muita seuraamuksia? Pitääkö tuolle lupaukselle olla todistajat, täytyykö se tehdä kirjallisena? Ellei, miten todistetaan, että tuollainen sopimus on tehty?
Sanoisin, että ihan naurettava pykälä laissa, kun ei sen toteutumista tai rikkomista mitenkään pystytä valvomaan. Ja ketä edes kiinnostaa? Siis muita kuin mammapalstan vänkyttäjiä?
Niinhän mullakin juuri kävi mutta kuulemma sitten en ole enää kihloissa. Kiva tietää..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhä harvempi menee enää naimisiin. Kihlaliitto sen sijaan on kaunis, joustava ja yhdenvertainen perinne.
Olen sivusta seurannut erästä yhtäkkistä kuolemantapausta avoliitossa. Avopuoliso (olivat kihloissa) menetti suunnilleen kaiken puolisovainajansa sisaruksille. Todennäköisesti joutui luopumaan myös sellaisesta omaisuudesta, josta oli maksanut puolet, mutta joka virallisesti puolison nimissä.
Menkää ihmiset naimisiin. Ja muistakaa tehdä avioehto ja myös keskinäinen testamentti
Surullista mutta tämä on outoa:
"Josta oli maksanut puolet, mutta joka virallisesti puolison nimissä."
Kuka näin toimii.
Mitä mä maksan on myös mun nimissä sitten ainakin osittain edes.
Ei tuohon avioliittoa tarvita.
Sellainen nuori ihminen, jolla ei ole käynyt mielessäkään, että itselleen tai puolisolleen saattaa tapahtua kuolemaanjohtava onnettomuus aivan täysin itsestäriippumattomista syistä. Sellainen, joka rakastaa ja luottaa eikä pidä tärkeänä, kumman nimissä yhteinen omaisuus on.
Itsekin olen tarkka kaikesta ja esim. auto (vanha ja halpa) on tästä syystä molempien nimissä kun puoliksi ostettu
Kiitos tästä ketjusta, joka muistutti millainen takapajula Suomi yhä on. Traditiot ovat jääneet 1500-luvulle ja jengi ottaa henkilökohtaisena loukkauksena miten joku vieras pariskunta keskenään suhteensa pelisäännöt sopii. Ja sitten oikeauskoiset saarnaavat kuinka heille kihlaus oli lupaus naimisiinmenosta ja sehän on ainoa oikea tapa toimia. Voi morjens! Eipä tarvii todellakaan muuttaa takaisin Suomeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täälä yritetään kihloja vääntää teinikihloiksi?
Koska osa yrittää väittää teinikihlojaan kihloiksi. Halutaan esittää jotain, mitä ei olla.
Kai ymmärrät, että tämä on vain sun omassa päässäs? Toivottavasti edes nyt tässä vaiheessa.
-
Eri
Olen edellisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä.
- - - -
Tuossa copypastea.
1. Avioliittolaki
1 § (16.4.1987/411)
Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (20.2.2015/156)
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234#a16.4.1987-411
2. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon määritelmä.
𝕶𝖎𝖍𝖑𝖆𝖚𝖘 𝖔𝖓 𝖑𝖚𝖕𝖆𝖚𝖘, 𝖘𝖔𝖕𝖎𝖒𝖚𝖘 𝖘𝖎𝖎𝖙𝖆̈, 𝖊𝖙𝖙𝖆̈ 𝖐𝖎𝖍𝖑𝖆𝖕𝖆𝖗𝖎 𝖘𝖔𝖑𝖒𝖎𝖎 𝖙𝖚𝖑𝖊𝖛𝖆𝖎𝖘𝖚𝖚𝖉𝖊𝖘𝖘𝖆 𝖆𝖛𝖎𝖔𝖑𝖎𝖎𝖙𝖔𝖓.
https://evl.fi/sanasto/-/glossary/word/Kihlaus
Ja alla tuo, mitä tarjoat tasalta ja puolelta.
” Kai ymmärrät, että tämä on vain sun omassa päässäs?"
- - - -
Ohessa siis ylempänä kahden virallisen instituution määritelmää kihlaukselle ja sitten oma ontuva tulkintasi. Voit kukaties osoittaa lähdeviitauksella johonkin vakavasti otettavaan artikkeliin tai kannanottoon, josta voit osoittaa, ettei kyse ole Vain ja ainoastaan omasta pakkomielteestäsi. Ja ettei koko vänkäys ole olemassa pelkästään omassa päässäsi?
Odotan mielenkiinnolla...
Ja mitä seuraa, jos pari, joka on puhunut avioitumisesta eli kihlautunut, ei menekään naimisiin? Tukeeko sakkoja, vankeutta, muita seuraamuksia? Pitääkö tuolle lupaukselle olla todistajat, täytyykö se tehdä kirjallisena? Ellei, miten todistetaan, että tuollainen sopimus on tehty?
Sanoisin, että ihan naurettava pykälä laissa, kun ei sen toteutumista tai rikkomista mitenkään pystytä valvomaan. Ja ketä edes kiinnostaa? Siis muita kuin mammapalstan vänkyttäjiä?
Niinhän mullakin juuri kävi mutta kuulemma sitten en ole enää kihloissa. Kiva tietää..
Olisko sunlaisille pyhää kihlausta väärin käyttäneille oikea rangaistus vaikkapa häpeäpaalu tai jalkapuu kaupungin keskustorilla, niin monena sunnuntaina kuin miten monta vuotta on väärillä perusteilla kihloissa väittänyt olevansa, kukonpieraisusta illankoittoon? Vähintään 12 tuntia per sunnuntai kuitenkin.
Vai miten olis kivitys? Tää teinikihlavouhottaja vois toimia virallisesti valittuna ensimmäisen kiven heittäjänä. Jo vain loppuis moinen siveetön peli että muka kihloissa joku, muka häh, vaikkei naimisiin mennä. Pöyristyttävää!
Sanoilla aie ja vaade on eroa huisin paljon myös. Aie jossain kohtaa elämää riittää, mutta siihen voi myös jäädä. Naimisiinmeno ei ole vaatimus kihlalle.
Se toteutuma kun onkin asia erikseen.
Se ei edes sodi mitään vastaan, ei kenellään sääntöjä.
Joten mitään ongelmaahan tässä ei edes ole.
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa olla ikikihloissa. Suorastaan riemastuttavaa, kun tietää ärsyttävänsä näin monia. I love this feeling. Varsinkin kun ne jotka ärsyyntyy ovat justiin niitä joita haluankin ärsyttää.
Tarkoitat siis teinikihloissa? Ei ärsytä ainakaan ollenkaan, mutta jos kertoisit asiasta livenä niin en ajattelisi teidän olevan kihloissa enkä puhuisi teistä kihlaparina. Sitähän te pohjimmiltaan haluatte: huomiota toisilta. Olla kihloissa, vaikka ei oikeasti olla. Säästää kakun ja syödä kakun.
Voihan sitä olla aikeissa koko ikänsä 😄
Ulkomaan Ulla kirjoitti:
Kiitos tästä ketjusta, joka muistutti millainen takapajula Suomi yhä on. Traditiot ovat jääneet 1500-luvulle ja jengi ottaa henkilökohtaisena loukkauksena miten joku vieras pariskunta keskenään suhteensa pelisäännöt sopii. Ja sitten oikeauskoiset saarnaavat kuinka heille kihlaus oli lupaus naimisiinmenosta ja sehän on ainoa oikea tapa toimia. Voi morjens! Eipä tarvii todellakaan muuttaa takaisin Suomeen.
Mikä virka tuolla teinikihlauksella siis on ja miksi sanotte sitä kihlaukseksi ja hämmennätte sillä turhaan ihmisiä, jotka luulevat teidän olevan oikeasti kihloissa? Kuinka urpoa on ylipäätään olla vuosia kihloissa? Vähän sama kuin ylpeilisi sillä, että on ikiopiskelija.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa olla ikikihloissa. Suorastaan riemastuttavaa, kun tietää ärsyttävänsä näin monia. I love this feeling. Varsinkin kun ne jotka ärsyyntyy ovat justiin niitä joita haluankin ärsyttää.
Tarkoitat siis teinikihloissa? Ei ärsytä ainakaan ollenkaan, mutta jos kertoisit asiasta livenä niin en ajattelisi teidän olevan kihloissa enkä puhuisi teistä kihlaparina. Sitähän te pohjimmiltaan haluatte: huomiota toisilta. Olla kihloissa, vaikka ei oikeasti olla. Säästää kakun ja syödä kakun.
No en ole kihloissa huomion takia, sori vaan.
Ja eikö olekin mahtaavaa todellakin voi säästää ja syödä, kokeile sinäkin.
Se kakku kun ei syömällä lopu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täälä yritetään kihloja vääntää teinikihloiksi?
Koska osa yrittää väittää teinikihlojaan kihloiksi. Halutaan esittää jotain, mitä ei olla.
Kai ymmärrät, että tämä on vain sun omassa päässäs? Toivottavasti edes nyt tässä vaiheessa.
-
Eri
Olen edellisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä.
- - - -
Tuossa copypastea.
1. Avioliittolaki
1 § (16.4.1987/411)
Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (20.2.2015/156)
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234#a16.4.1987-411
2. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon määritelmä.
𝕶𝖎𝖍𝖑𝖆𝖚𝖘 𝖔𝖓 𝖑𝖚𝖕𝖆𝖚𝖘, 𝖘𝖔𝖕𝖎𝖒𝖚𝖘 𝖘𝖎𝖎𝖙𝖆̈, 𝖊𝖙𝖙𝖆̈ 𝖐𝖎𝖍𝖑𝖆𝖕𝖆𝖗𝖎 𝖘𝖔𝖑𝖒𝖎𝖎 𝖙𝖚𝖑𝖊𝖛𝖆𝖎𝖘𝖚𝖚𝖉𝖊𝖘𝖘𝖆 𝖆𝖛𝖎𝖔𝖑𝖎𝖎𝖙𝖔𝖓.
https://evl.fi/sanasto/-/glossary/word/Kihlaus
Ja alla tuo, mitä tarjoat tasalta ja puolelta.
” Kai ymmärrät, että tämä on vain sun omassa päässäs?"
- - - -
Ohessa siis ylempänä kahden virallisen instituution määritelmää kihlaukselle ja sitten oma ontuva tulkintasi. Voit kukaties osoittaa lähdeviitauksella johonkin vakavasti otettavaan artikkeliin tai kannanottoon, josta voit osoittaa, ettei kyse ole Vain ja ainoastaan omasta pakkomielteestäsi. Ja ettei koko vänkäys ole olemassa pelkästään omassa päässäsi?
Odotan mielenkiinnolla...
Ja mitä seuraa, jos pari, joka on puhunut avioitumisesta eli kihlautunut, ei menekään naimisiin? Tukeeko sakkoja, vankeutta, muita seuraamuksia? Pitääkö tuolle lupaukselle olla todistajat, täytyykö se tehdä kirjallisena? Ellei, miten todistetaan, että tuollainen sopimus on tehty?
Sanoisin, että ihan naurettava pykälä laissa, kun ei sen toteutumista tai rikkomista mitenkään pystytä valvomaan. Ja ketä edes kiinnostaa? Siis muita kuin mammapalstan vänkyttäjiä?
Nyt teinikihlattua harmittaa. Muistathan tehdä niin kuin poliitikot eli ilmaista dropoutin sijaan olevansa "valtiotieteen ylioppilas".
Vierailija kirjoitti:
Ulkomaan Ulla kirjoitti:
Kiitos tästä ketjusta, joka muistutti millainen takapajula Suomi yhä on. Traditiot ovat jääneet 1500-luvulle ja jengi ottaa henkilökohtaisena loukkauksena miten joku vieras pariskunta keskenään suhteensa pelisäännöt sopii. Ja sitten oikeauskoiset saarnaavat kuinka heille kihlaus oli lupaus naimisiinmenosta ja sehän on ainoa oikea tapa toimia. Voi morjens! Eipä tarvii todellakaan muuttaa takaisin Suomeen.
Mikä virka tuolla teinikihlauksella siis on ja miksi sanotte sitä kihlaukseksi ja hämmennätte sillä turhaan ihmisiä, jotka luulevat teidän olevan oikeasti kihloissa? Kuinka urpoa on ylipäätään olla vuosia kihloissa? Vähän sama kuin ylpeilisi sillä, että on ikiopiskelija.
Voihan joku olla ylpeä ikiopiskelijakin.
Anteeksi vaan mutta tämä on täysin sun mielipide. Koita vähän avartaa mieltäsi ja tajuta että on muitakin ajatuksia, tapoja ja mielipiteitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihanaa olla ikikihloissa. Suorastaan riemastuttavaa, kun tietää ärsyttävänsä näin monia. I love this feeling. Varsinkin kun ne jotka ärsyyntyy ovat justiin niitä joita haluankin ärsyttää.
Tarkoitat siis teinikihloissa? Ei ärsytä ainakaan ollenkaan, mutta jos kertoisit asiasta livenä niin en ajattelisi teidän olevan kihloissa enkä puhuisi teistä kihlaparina. Sitähän te pohjimmiltaan haluatte: huomiota toisilta. Olla kihloissa, vaikka ei oikeasti olla. Säästää kakun ja syödä kakun.
No en ole kihloissa huomion takia, sori vaan.
Ja eikö olekin mahtaavaa todellakin voi säästää ja syödä, kokeile sinäkin.
Se kakku kun ei syömällä lopu.
No, tuolla elämänasenteella tuskin elämässä saavuttaa vuokrayksiötä, kesken jääneitä opintoja, lapsityövoimalla tehty vaatteita ja rakennekynsiä kummempaa. Useimpien asioiden merkitys tulee siitä, ettei voi noin vaan ilman sitoumuksia napsauttaa ja päättää, että minäpäs olenkin lääkäri tai naimisissa.
Ei se kirjoitustaitokaan hällä priimaa ollut. Kertoo ?????? paljon.