Kihlaus ilman aietta mennä naimisiin
Kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin lyhyen tuntemisen, kuten kuukauden tuntemisen jälkeen? Entä kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat olleet kihloissa useita vuosia, tyyliin 5-10 vuotta ilman että he ovat sopineet vihkimispäivää?
En ole mielestäni vanhanaikainen tai konservatiivinen henkilö, mutta olen vain ymmärtänyt asian niin, että kihlautuminen tarkoittaa sitä, että silloin luvataan/päätetään mennä naimisiin. Ja minun mielestäni lyhyen tuttavuuden jälkeen ei ole järkevää luvata sellaista. Tai mikäs kihlautuminen se on, että mennään kihloihin, mutta ei edes oteta puheeksi vihkimisajankohtaa? Luulisi, että parin - kolmen vuoden sisällä tulisi sellainen hetki, että ehtisi mennä naimisiin, vaikka haluaisikin suunnitella megahäät oikein viimeisen päälle.
Olen kuullut, että joillain on sellainen tapa, että he kihlautuvat heti seurustelun alkaessa. Mä luulen, että tällaisilla henkilöillä on sellainen luonne, että he haluavat kontrolloida kumppaniaan ja ovat luonteeltaan tosi impulsiivisia ja mustasukkaisia.
Olen myös huomannut, että jotkut naiset ajattelevat, että parisuhteen pitäisi aina jotenkin syventyä ja mennä tietyn kaavan mukaan, että ensin seurustellaan, sitten muutetaan avoliittoon ja sitten mennään kihloihin jne. Kun taasen miehet ehkä useammin haluaisivat seurustella ihan vaan rennosti ilman paineita., että suhteen pitäisi jotenkin ”edetä”.
Ja osa naisista on sellaisia, että he ovat luonteeltaan niin epävarmoja ja heillä on niin huono itsetunto, että he kaipaavat miesystävältä varmistusta siitä, että mies on tosissaan parisuhteessa, siksi he haluavat kihlautua , kun heidän mielestään muuten he eivät voi luottaa mieheen.
Kommentit (3836)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täälä yritetään kihloja vääntää teinikihloiksi?
Koska osa yrittää väittää teinikihlojaan kihloiksi. Halutaan esittää jotain, mitä ei olla.
Kai ymmärrät, että tämä on vain sun omassa päässäs? Toivottavasti edes nyt tässä vaiheessa.
-
Eri
Olen edellisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä.
- - - -
Tuossa copypastea.
1. Avioliittolaki
1 § (16.4.1987/411)
Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (20.2.2015/156)
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234#a16.4.1987-411
2. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon määritelmä.
𝕶𝖎𝖍𝖑𝖆𝖚𝖘 𝖔𝖓 𝖑𝖚𝖕𝖆𝖚𝖘, 𝖘𝖔𝖕𝖎𝖒𝖚𝖘 𝖘𝖎𝖎𝖙𝖆̈, 𝖊𝖙𝖙𝖆̈ 𝖐𝖎𝖍𝖑𝖆𝖕𝖆𝖗𝖎 𝖘𝖔𝖑𝖒𝖎𝖎 𝖙𝖚𝖑𝖊𝖛𝖆𝖎𝖘𝖚𝖚𝖉𝖊𝖘𝖘𝖆 𝖆𝖛𝖎𝖔𝖑𝖎𝖎𝖙𝖔𝖓.
https://evl.fi/sanasto/-/glossary/word/Kihlaus
Ja alla tuo, mitä tarjoat tasalta ja puolelta.
” Kai ymmärrät, että tämä on vain sun omassa päässäs?"
- - - -
Ohessa siis ylempänä kahden virallisen instituution määritelmää kihlaukselle ja sitten oma ontuva tulkintasi. Voit kukaties osoittaa lähdeviitauksella johonkin vakavasti otettavaan artikkeliin tai kannanottoon, josta voit osoittaa, ettei kyse ole Vain ja ainoastaan omasta pakkomielteestäsi. Ja ettei koko vänkäys ole olemassa pelkästään omassa päässäsi?
Odotan mielenkiinnolla...
Ja mitä seuraa, jos pari, joka on puhunut avioitumisesta eli kihlautunut, ei menekään naimisiin? Tukeeko sakkoja, vankeutta, muita seuraamuksia? Pitääkö tuolle lupaukselle olla todistajat, täytyykö se tehdä kirjallisena? Ellei, miten todistetaan, että tuollainen sopimus on tehty?
Sanoisin, että ihan naurettava pykälä laissa, kun ei sen toteutumista tai rikkomista mitenkään pystytä valvomaan. Ja ketä edes kiinnostaa? Siis muita kuin mammapalstan vänkyttäjiä?
Nyt teinikihlattua harmittaa. Muistathan tehdä niin kuin poliitikot eli ilmaista dropoutin sijaan olevansa "valtiotieteen ylioppilas".
Ymmärrän että sinua harmittaa muiden elämät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkomaan Ulla kirjoitti:
Kiitos tästä ketjusta, joka muistutti millainen takapajula Suomi yhä on. Traditiot ovat jääneet 1500-luvulle ja jengi ottaa henkilökohtaisena loukkauksena miten joku vieras pariskunta keskenään suhteensa pelisäännöt sopii. Ja sitten oikeauskoiset saarnaavat kuinka heille kihlaus oli lupaus naimisiinmenosta ja sehän on ainoa oikea tapa toimia. Voi morjens! Eipä tarvii todellakaan muuttaa takaisin Suomeen.
Mikä virka tuolla teinikihlauksella siis on ja miksi sanotte sitä kihlaukseksi ja hämmennätte sillä turhaan ihmisiä, jotka luulevat teidän olevan oikeasti kihloissa? Kuinka urpoa on ylipäätään olla vuosia kihloissa? Vähän sama kuin ylpeilisi sillä, että on ikiopiskelija.
Voihan joku olla ylpeä ikiopiskelijakin.
Anteeksi vaan mutta tämä on täysin sun mielipide. Koita vähän avartaa mieltäsi ja tajuta että on muitakin ajatuksia, tapoja ja mielipiteitä.Ikiopiskelijahan on dropout. Häpeän, ei ylpeyden aihe.
Minusta taas ei ole.
Sinäkö tänkin taas koko valtion tasolla päätät?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täälä yritetään kihloja vääntää teinikihloiksi?
Koska osa yrittää väittää teinikihlojaan kihloiksi. Halutaan esittää jotain, mitä ei olla.
Kai ymmärrät, että tämä on vain sun omassa päässäs? Toivottavasti edes nyt tässä vaiheessa.
-
Eri
Olen edellisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä.
- - - -
Tuossa copypastea.
1. Avioliittolaki
1 § (16.4.1987/411)
Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (20.2.2015/156)
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234#a16.4.1987-411
2. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon määritelmä.
𝕶𝖎𝖍𝖑𝖆𝖚𝖘 𝖔𝖓 𝖑𝖚𝖕𝖆𝖚𝖘, 𝖘𝖔𝖕𝖎𝖒𝖚𝖘 𝖘𝖎𝖎𝖙𝖆̈, 𝖊𝖙𝖙𝖆̈ 𝖐𝖎𝖍𝖑𝖆𝖕𝖆𝖗𝖎 𝖘𝖔𝖑𝖒𝖎𝖎 𝖙𝖚𝖑𝖊𝖛𝖆𝖎𝖘𝖚𝖚𝖉𝖊𝖘𝖘𝖆 𝖆𝖛𝖎𝖔𝖑𝖎𝖎𝖙𝖔𝖓.
https://evl.fi/sanasto/-/glossary/word/Kihlaus
Ja alla tuo, mitä tarjoat tasalta ja puolelta.
” Kai ymmärrät, että tämä on vain sun omassa päässäs?"
- - - -
Ohessa siis ylempänä kahden virallisen instituution määritelmää kihlaukselle ja sitten oma ontuva tulkintasi. Voit kukaties osoittaa lähdeviitauksella johonkin vakavasti otettavaan artikkeliin tai kannanottoon, josta voit osoittaa, ettei kyse ole Vain ja ainoastaan omasta pakkomielteestäsi. Ja ettei koko vänkäys ole olemassa pelkästään omassa päässäsi?
Odotan mielenkiinnolla...
Ja mitä seuraa, jos pari, joka on puhunut avioitumisesta eli kihlautunut, ei menekään naimisiin? Tukeeko sakkoja, vankeutta, muita seuraamuksia? Pitääkö tuolle lupaukselle olla todistajat, täytyykö se tehdä kirjallisena? Ellei, miten todistetaan, että tuollainen sopimus on tehty?
Sanoisin, että ihan naurettava pykälä laissa, kun ei sen toteutumista tai rikkomista mitenkään pystytä valvomaan. Ja ketä edes kiinnostaa? Siis muita kuin mammapalstan vänkyttäjiä?
Nyt teinikihlattua harmittaa. Muistathan tehdä niin kuin poliitikot eli ilmaista dropoutin sijaan olevansa "valtiotieteen ylioppilas".
Ymmärrän että sinua harmittaa muiden elämät.
Onneksi olen siinä asemassa, että saan tehdä kaltaisiasi koskevia päätöksiä. Arvaa rekryänkö mitään ikiopiskelijoita tai teinikihlattuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täälä yritetään kihloja vääntää teinikihloiksi?
Koska osa yrittää väittää teinikihlojaan kihloiksi. Halutaan esittää jotain, mitä ei olla.
Kai ymmärrät, että tämä on vain sun omassa päässäs? Toivottavasti edes nyt tässä vaiheessa.
-
Eri
Olen edellisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä.
- - - -
Tuossa copypastea.
1. Avioliittolaki
1 § (16.4.1987/411)
Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (20.2.2015/156)
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234#a16.4.1987-411
2. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon määritelmä.
𝕶𝖎𝖍𝖑𝖆𝖚𝖘 𝖔𝖓 𝖑𝖚𝖕𝖆𝖚𝖘, 𝖘𝖔𝖕𝖎𝖒𝖚𝖘 𝖘𝖎𝖎𝖙𝖆̈, 𝖊𝖙𝖙𝖆̈ 𝖐𝖎𝖍𝖑𝖆𝖕𝖆𝖗𝖎 𝖘𝖔𝖑𝖒𝖎𝖎 𝖙𝖚𝖑𝖊𝖛𝖆𝖎𝖘𝖚𝖚𝖉𝖊𝖘𝖘𝖆 𝖆𝖛𝖎𝖔𝖑𝖎𝖎𝖙𝖔𝖓.
https://evl.fi/sanasto/-/glossary/word/Kihlaus
Ja alla tuo, mitä tarjoat tasalta ja puolelta.
” Kai ymmärrät, että tämä on vain sun omassa päässäs?"
- - - -
Ohessa siis ylempänä kahden virallisen instituution määritelmää kihlaukselle ja sitten oma ontuva tulkintasi. Voit kukaties osoittaa lähdeviitauksella johonkin vakavasti otettavaan artikkeliin tai kannanottoon, josta voit osoittaa, ettei kyse ole Vain ja ainoastaan omasta pakkomielteestäsi. Ja ettei koko vänkäys ole olemassa pelkästään omassa päässäsi?
Odotan mielenkiinnolla...
Ja mitä seuraa, jos pari, joka on puhunut avioitumisesta eli kihlautunut, ei menekään naimisiin? Tukeeko sakkoja, vankeutta, muita seuraamuksia? Pitääkö tuolle lupaukselle olla todistajat, täytyykö se tehdä kirjallisena? Ellei, miten todistetaan, että tuollainen sopimus on tehty?
Sanoisin, että ihan naurettava pykälä laissa, kun ei sen toteutumista tai rikkomista mitenkään pystytä valvomaan. Ja ketä edes kiinnostaa? Siis muita kuin mammapalstan vänkyttäjiä?
Nyt teinikihlattua harmittaa. Muistathan tehdä niin kuin poliitikot eli ilmaista dropoutin sijaan olevansa "valtiotieteen ylioppilas".
Ymmärrän että sinua harmittaa muiden elämät.
Onneksi olen siinä asemassa, että saan tehdä kaltaisiasi koskevia päätöksiä. Arvaa rekryänkö mitään ikiopiskelijoita tai teinikihlattuja.
Eikä kukaan edes usko tätäkään taas... hohhoijaa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täälä yritetään kihloja vääntää teinikihloiksi?
Koska osa yrittää väittää teinikihlojaan kihloiksi. Halutaan esittää jotain, mitä ei olla.
Kai ymmärrät, että tämä on vain sun omassa päässäs? Toivottavasti edes nyt tässä vaiheessa.
-
Eri
Olen edellisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä.
- - - -
Tuossa copypastea.
1. Avioliittolaki
1 § (16.4.1987/411)
Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (20.2.2015/156)
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234#a16.4.1987-411
2. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon määritelmä.
𝕶𝖎𝖍𝖑𝖆𝖚𝖘 𝖔𝖓 𝖑𝖚𝖕𝖆𝖚𝖘, 𝖘𝖔𝖕𝖎𝖒𝖚𝖘 𝖘𝖎𝖎𝖙𝖆̈, 𝖊𝖙𝖙𝖆̈ 𝖐𝖎𝖍𝖑𝖆𝖕𝖆𝖗𝖎 𝖘𝖔𝖑𝖒𝖎𝖎 𝖙𝖚𝖑𝖊𝖛𝖆𝖎𝖘𝖚𝖚𝖉𝖊𝖘𝖘𝖆 𝖆𝖛𝖎𝖔𝖑𝖎𝖎𝖙𝖔𝖓.
https://evl.fi/sanasto/-/glossary/word/Kihlaus
Ja alla tuo, mitä tarjoat tasalta ja puolelta.
” Kai ymmärrät, että tämä on vain sun omassa päässäs?"
- - - -
Ohessa siis ylempänä kahden virallisen instituution määritelmää kihlaukselle ja sitten oma ontuva tulkintasi. Voit kukaties osoittaa lähdeviitauksella johonkin vakavasti otettavaan artikkeliin tai kannanottoon, josta voit osoittaa, ettei kyse ole Vain ja ainoastaan omasta pakkomielteestäsi. Ja ettei koko vänkäys ole olemassa pelkästään omassa päässäsi?
Odotan mielenkiinnolla...
Ja mitä seuraa, jos pari, joka on puhunut avioitumisesta eli kihlautunut, ei menekään naimisiin? Tukeeko sakkoja, vankeutta, muita seuraamuksia? Pitääkö tuolle lupaukselle olla todistajat, täytyykö se tehdä kirjallisena? Ellei, miten todistetaan, että tuollainen sopimus on tehty?
Sanoisin, että ihan naurettava pykälä laissa, kun ei sen toteutumista tai rikkomista mitenkään pystytä valvomaan. Ja ketä edes kiinnostaa? Siis muita kuin mammapalstan vänkyttäjiä?
-
-Kaikella tuolla kirjoittamallasi ei ole mitään tekemistä itse perusväittämäsi kanssa. Siis sen ihan ikioman päähänpinttymäsi, jolle et ole löytänyt virkkeen vertaa tukea muualta. Et edes epävirallisista julkaisuista.
-
---> Voidaan siis yhdessä todeta, että kyseessä on pelkästään ihan ikioma päähänpinttymäsi?
Luonnollisesti voit asiasta jaaritella kuten tähänasti. Jollet kuitenkaan kykene väittämääsi asiaa, joka poikkeaa lakitekstistä ja kirkon virallisten verkkosivujen asiaa käsitelevästä tekstistä muuten kuin omalla jankkauksellasi perustelemaan, kyseessä on selkeästi oma väärintulkintasi.
-
Avioliitolain ja kirkon sivustojen kihlausta käsittelevät linkit on aikaisemmin esitetty. Voisitkos nyt esittää väittämästäsi oikeaa faktaa, siis jotain muuta kuin omaa jankkaustasi?
-
Sinänsähän teinikihlat on yhteiskunnan näkökulmasta sama kuin, että joku kutsuisi parisuhdettaan smurffiliitoksi. Ketään ei kiinnosta eikö sillä ole mitään väliä missään tilanteessa. Avioliitollahan on joku merkitys, samoin avioliitolla. Kuolemantapauksessa tai muussa erotilanteessa ketään ei kiinnosta, että on vaihdettu limudiskossa kahden markan sormuksia lauseella "meetkö mun kanssa kihloihin?"
Yksi tuttu tosiaan meni kahdesti kihloihin ja kahdesti naimisiin nykyisen vaimonsa kanssa. Joka kerralla valtava solemetakka. Sai paljon huomiota, muttei välttämättä toivottua.
Ei tuollaiseen kannata edes alentua vastamaan.
Minun päätökseni ja kihlaukseni tai tapani elää ei kaipaa tutkimuksia, linkkejä tai viittauksia saati pykäliä.
Mun elämä on mun faktaa, joka päivä. Sitä mä elän.
En elä edes niiden virallisten tahojen määrittelemällä tavalla, ainakaan kihlauksen osalta, ellen niin halua.
T. Eri, kihloissa myös
Ja kelleen ei kuulu miten..
Vierailija kirjoitti:
Ei tuollaiseen kannata edes alentua vastamaan.
Minun päätökseni ja kihlaukseni tai tapani elää ei kaipaa tutkimuksia, linkkejä tai viittauksia saati pykäliä.
Mun elämä on mun faktaa, joka päivä. Sitä mä elän.
En elä edes niiden virallisten tahojen määrittelemällä tavalla, ainakaan kihlauksen osalta, ellen niin halua.
T. Eri, kihloissa myös
Ja kelleen ei kuulu miten..
Teinikihloissa, tarkoittanet?
Lakiin voisi tosiaan täydentää myös teinikihlojen määritelmän: "ken limudiskossa kahden markan sormuksella kosii toista saatesanoin "alakko kihloihin?" tuomittakoon teinikihloihin kunnes menevät oikeisiin"
Vierailija kirjoitti:
Ei tuollaiseen kannata edes alentua vastamaan.
Minun päätökseni ja kihlaukseni tai tapani elää ei kaipaa tutkimuksia, linkkejä tai viittauksia saati pykäliä.
Mun elämä on mun faktaa, joka päivä. Sitä mä elän.
En elä edes niiden virallisten tahojen määrittelemällä tavalla, ainakaan kihlauksen osalta, ellen niin halua.
T. Eri, kihloissa myös
Ja kelleen ei kuulu miten..
Kohta vaaditaan linkkejä ja lakeja sun olemassa olosta.
Oletko edes olemassa ilman niitä?
Onko elämäsi keksittyä ja fiktiota ilman kyseisiä laki referenssejä?
No ei itsestänikään löydy eikä mun elämästä löydy tollasia linkkejä missä ne määritellään.
Et ole ainoa.
Vierailija kirjoitti:
Lakiin voisi tosiaan täydentää myös teinikihlojen määritelmän: "ken limudiskossa kahden markan sormuksella kosii toista saatesanoin "alakko kihloihin?" tuomittakoon teinikihloihin kunnes menevät oikeisiin"
No lisää, tule sitten huutelemaan.
Olisi kyllä varmasti makea kirjoittaa CV:seen olevansa teinikihloissa :D
Vierailija kirjoitti:
Olisi kyllä varmasti makea kirjoittaa CV:seen olevansa teinikihloissa :D
Täyte se olisi sekin.
Kakun joka ei syömällä lopu..
Kyllä elämä on ihanaa kun on paljon erilaisuutta ja erilaisia tapoja
Se on aitoa rikkautta se.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kyllä varmasti makea kirjoittaa CV:seen olevansa teinikihloissa :D
Täyte se olisi sekin.
Kakun joka ei syömällä lopu..Kyllä elämä on ihanaa kun on paljon erilaisuutta ja erilaisia tapoja
Se on aitoa rikkautta se.
Jännä kun itse en ole eläessäni kirjoittanut ihmissuhde statustani CVhen.
Ei taida liittyä työelämään. Se on yksityiselämää se. Kuten lasten määrää, tai heidän ikäänsäkään tms.
Eikun joo kirjotin mä kerran... et oon sinkku ja asun yksin, vink vink... eikun se olikin treffipalsta 😆
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täälä yritetään kihloja vääntää teinikihloiksi?
Koska osa yrittää väittää teinikihlojaan kihloiksi. Halutaan esittää jotain, mitä ei olla.
Kai ymmärrät, että tämä on vain sun omassa päässäs? Toivottavasti edes nyt tässä vaiheessa.
-
Eri
Olen edellisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä.
- - - -
Tuossa copypastea.
1. Avioliittolaki
1 § (16.4.1987/411)
Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (20.2.2015/156)
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234#a16.4.1987-411
2. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon määritelmä.
𝕶𝖎𝖍𝖑𝖆𝖚𝖘 𝖔𝖓 𝖑𝖚𝖕𝖆𝖚𝖘, 𝖘𝖔𝖕𝖎𝖒𝖚𝖘 𝖘𝖎𝖎𝖙𝖆̈, 𝖊𝖙𝖙𝖆̈ 𝖐𝖎𝖍𝖑𝖆𝖕𝖆𝖗𝖎 𝖘𝖔𝖑𝖒𝖎𝖎 𝖙𝖚𝖑𝖊𝖛𝖆𝖎𝖘𝖚𝖚𝖉𝖊𝖘𝖘𝖆 𝖆𝖛𝖎𝖔𝖑𝖎𝖎𝖙𝖔𝖓.
https://evl.fi/sanasto/-/glossary/word/Kihlaus
Ja alla tuo, mitä tarjoat tasalta ja puolelta.
” Kai ymmärrät, että tämä on vain sun omassa päässäs?"
- - - -
Ohessa siis ylempänä kahden virallisen instituution määritelmää kihlaukselle ja sitten oma ontuva tulkintasi. Voit kukaties osoittaa lähdeviitauksella johonkin vakavasti otettavaan artikkeliin tai kannanottoon, josta voit osoittaa, ettei kyse ole Vain ja ainoastaan omasta pakkomielteestäsi. Ja ettei koko vänkäys ole olemassa pelkästään omassa päässäsi?
Odotan mielenkiinnolla...
Ja mitä seuraa, jos pari, joka on puhunut avioitumisesta eli kihlautunut, ei menekään naimisiin? Tukeeko sakkoja, vankeutta, muita seuraamuksia? Pitääkö tuolle lupaukselle olla todistajat, täytyykö se tehdä kirjallisena? Ellei, miten todistetaan, että tuollainen sopimus on tehty?
Sanoisin, että ihan naurettava pykälä laissa, kun ei sen toteutumista tai rikkomista mitenkään pystytä valvomaan. Ja ketä edes kiinnostaa? Siis muita kuin mammapalstan vänkyttäjiä?
Nyt teinikihlattua harmittaa. Muistathan tehdä niin kuin poliitikot eli ilmaista dropoutin sijaan olevansa "valtiotieteen ylioppilas".
Ymmärrän että sinua harmittaa muiden elämät.
Onneksi olen siinä asemassa, että saan tehdä kaltaisiasi koskevia päätöksiä. Arvaa rekryänkö mitään ikiopiskelijoita tai teinikihlattuja.
😂😂😂😂😂😂😂. Kiitos tästä huumoripläjäytykseltä tähän aamuun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä tavaton, näin pitkä ketju näinkin mitättömästä aiheesta? Ihmisillä on kautta historian ollut erilaisia rituaaleja, ja ne ovat kautta historian muuttuneet. Jos nykymaailmassa sormusten vaihtamista halutaan nimittää kihlaukseksi, en ymmärrä mitä aihetta sillä on kenenkään ulkopuolisen napaa kaivella. Eihän tuo kihlaus ole vuosisatoihin muutenkaan ollut mikään juridinen sitoumus.
Me olimme entisen KIHLATTUNI, nykyisen aviomieheni kanssa kihloissa (vaiko ”kihloissa”? 🤭) 12 vuotta, joista 11,5 elimme ilman mitään päätöstä hääpäivästä. Naimisiin menimme, kun odotin toista lastamme, koska en halunnut mennä enää toista kertaa mihinkään isyydentunnustamistilaisuuteen, ja sukunimiasiakin selvisi siinä kivuttomasti.
Kihlasormus oli nuorena kätevä tapa hätistellä toiveikkaat sinkut kintereiltä, ei sen kummempaa. Vanhempana tuskin olisimme niitä hankkineetkaan, vaikka ihan romanttinen ja hauska tilanne se sormusten vaihtaminen olikin.
Eipä ollut tullut mieleen, että olemme aiheuttaneet puritaaneissa syvää paheksuntaa ”teinikihloillamme”. No, jos siitä joillekuille on irronnut hupia ja paheksuvan kalkatuksen aihetta, niin ajoi asiansa. 😂
Ei hääpäivästä tarvitsekaan olla päätöstä. Tietenkin olitte kihloissa. Siihen riittää avioaie.
No millä logiikalla me muka olimme kihloissa, ellei meillä ollut yli kymmeneen vuoteen mitään puhetta naimisiin menosta? Miten tuo meidän tilanne vaikkapa yhden tai kolmen vuoden ”kihloissa” olemisen jälkeen erosi teinikihloista?
Ei millään logiikalla. Jos ette aikoneet sen yli kymmenen vuoden aikana avioitua, niin ette olleet kihloissa. Vasta kun yhdessä päätitte avioitua olitte kihloissa. Avioitumisen päivämäärää ei tarvita kihloissa olemiseen. Vain aikomus mennä joskus naimisiin. Jos ei ole aikomusta, niin ei ole kihloissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kyllä varmasti makea kirjoittaa CV:seen olevansa teinikihloissa :D
Täyte se olisi sekin.
Kakun joka ei syömällä lopu..Kyllä elämä on ihanaa kun on paljon erilaisuutta ja erilaisia tapoja
Se on aitoa rikkautta se.Jännä kun itse en ole eläessäni kirjoittanut ihmissuhde statustani CVhen.
Ei taida liittyä työelämään. Se on yksityiselämää se. Kuten lasten määrää, tai heidän ikäänsäkään tms.
Eikun joo kirjotin mä kerran... et oon sinkku ja asun yksin, vink vink... eikun se olikin treffipalsta 😆
Älä sure. Tuo kielellinen anti jota tähän ketjuun työntää tulee korkeintaan elämäm korkeakoulusta.
Vierailija kirjoitti:
Sinänsähän teinikihlat on yhteiskunnan näkökulmasta sama kuin, että joku kutsuisi parisuhdettaan smurffiliitoksi. Ketään ei kiinnosta eikö sillä ole mitään väliä missään tilanteessa. Avioliitollahan on joku merkitys, samoin avioliitolla. Kuolemantapauksessa tai muussa erotilanteessa ketään ei kiinnosta, että on vaihdettu limudiskossa kahden markan sormuksia lauseella "meetkö mun kanssa kihloihin?"
Sinänsähän teinikihlat on yhteiskunnan näkökulmasta sama kuin, että joku kutsuisi parisuhdettaan kihloiksi.
Kuten sanoit, ketään ei kiinnosta 😂
Ikiopiskelijahan on dropout. Häpeän, ei ylpeyden aihe.