Kihlaus ilman aietta mennä naimisiin
Kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin lyhyen tuntemisen, kuten kuukauden tuntemisen jälkeen? Entä kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat olleet kihloissa useita vuosia, tyyliin 5-10 vuotta ilman että he ovat sopineet vihkimispäivää?
En ole mielestäni vanhanaikainen tai konservatiivinen henkilö, mutta olen vain ymmärtänyt asian niin, että kihlautuminen tarkoittaa sitä, että silloin luvataan/päätetään mennä naimisiin. Ja minun mielestäni lyhyen tuttavuuden jälkeen ei ole järkevää luvata sellaista. Tai mikäs kihlautuminen se on, että mennään kihloihin, mutta ei edes oteta puheeksi vihkimisajankohtaa? Luulisi, että parin - kolmen vuoden sisällä tulisi sellainen hetki, että ehtisi mennä naimisiin, vaikka haluaisikin suunnitella megahäät oikein viimeisen päälle.
Olen kuullut, että joillain on sellainen tapa, että he kihlautuvat heti seurustelun alkaessa. Mä luulen, että tällaisilla henkilöillä on sellainen luonne, että he haluavat kontrolloida kumppaniaan ja ovat luonteeltaan tosi impulsiivisia ja mustasukkaisia.
Olen myös huomannut, että jotkut naiset ajattelevat, että parisuhteen pitäisi aina jotenkin syventyä ja mennä tietyn kaavan mukaan, että ensin seurustellaan, sitten muutetaan avoliittoon ja sitten mennään kihloihin jne. Kun taasen miehet ehkä useammin haluaisivat seurustella ihan vaan rennosti ilman paineita., että suhteen pitäisi jotenkin ”edetä”.
Ja osa naisista on sellaisia, että he ovat luonteeltaan niin epävarmoja ja heillä on niin huono itsetunto, että he kaipaavat miesystävältä varmistusta siitä, että mies on tosissaan parisuhteessa, siksi he haluavat kihlautua , kun heidän mielestään muuten he eivät voi luottaa mieheen.
Kommentit (3836)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinänsähän teinikihlat on yhteiskunnan näkökulmasta sama kuin, että joku kutsuisi parisuhdettaan smurffiliitoksi. Ketään ei kiinnosta eikö sillä ole mitään väliä missään tilanteessa. Avioliitollahan on joku merkitys, samoin avioliitolla. Kuolemantapauksessa tai muussa erotilanteessa ketään ei kiinnosta, että on vaihdettu limudiskossa kahden markan sormuksia lauseella "meetkö mun kanssa kihloihin?"
Sinänsähän teinikihlat on yhteiskunnan näkökulmasta sama kuin, että joku kutsuisi parisuhdettaan kihloiksi.
Kuten sanoit, ketään ei kiinnosta 😂
Häntä tuntuu erityisen kiinnostavan. Tiedä sitten miksi. Varmaan joku tarjonnut sitä suklaamunasormusta. Tai sitten ei sitäkään.
Mä oon niin YLPEÄ kun olen teinikihloissa.
Elämäni muuttui nyt täysin 🤣
Se on kiva kun vanhakin nuortuu näin.
Teiniksi mua haukuttiin 30 v sitten.
Oooooo
Ja tää ei aio ostaa lehmää saadakseni maitoa.
Ei enää nykypäivänä
Vierailija kirjoitti:
Ja tää ei aio ostaa lehmää saadakseni maitoa.
Ei enää nykypäivänä
Lisäys:
Mut pitäähän se maito jotenkin merkata että on mun eikä naapurin Penan.
Miten muuten kun kihloilla.
Onneksi laki mahdollistaa tämän.
Oon miekin muutamat porot merkannu.. kovasti oon vonkunutten niiden perään.
Kylhän mie naimisiinkin oisin menossa jos tuo laki taipuisi.
Siihen asti oltava kihloissa, aie kun riittää 😁
Täällä kovasti kihloissa läpi elämän -oloa puolustellaan. Se on jokaisen oma asia onko kihloissa, avoliitossa vai naimisissa. Kannattaa tehdä avioehto, keskinäinen testamentti ja ottaa selville lakisääteiset asiat. Nuoret pitävät joitain asioita itsestäänselvyyksinä mutta ne voi olla lakisääteiset, avioliittolaki, perintökaari ja lasten sekä sisarusten juridiset oikeudet vanhempien omaisuuteen. Vaikka toinen kumppani kihloissa ollessaan on maksanut jostakin osansa ja osallistunut maksuihin mutta jos ei ole osoittaa virallista todistusta siitä, ei kumppanin kuollessa sillä ole mitään merkitystä. Kihla- tai avokumppani ei ole omainen vaan asuinkumppani tai kihlakumppani, jos eivät asu yhdessä. Naimisissa oleva on puoliso ja omainen, näitä ei määritellä huvikseen vaan lain mukaan. Näitä ikäviä tarinoita omaisuuden menetyksestä tai siitä, että kumppanin sisarukset perivät kaiken on kuultu, paras suoja on avioliitto, jolloin puolison kanssa on tasavertainen lain edessä ellei ole tehty avioehtoa toisen hyväksi ja suojattu omaisuus mutta siihen tarvitaan molempien hyväksyntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinänsähän teinikihlat on yhteiskunnan näkökulmasta sama kuin, että joku kutsuisi parisuhdettaan smurffiliitoksi. Ketään ei kiinnosta eikö sillä ole mitään väliä missään tilanteessa. Avioliitollahan on joku merkitys, samoin avioliitolla. Kuolemantapauksessa tai muussa erotilanteessa ketään ei kiinnosta, että on vaihdettu limudiskossa kahden markan sormuksia lauseella "meetkö mun kanssa kihloihin?"
Sinänsähän teinikihlat on yhteiskunnan näkökulmasta sama kuin, että joku kutsuisi parisuhdettaan kihloiksi.
Kuten sanoit, ketään ei kiinnosta 😂
Näinhän se on. Olisi mielenkiintoista tietää miten nämä vanhemmalla iällä teinikihlautuneet ovat kosineet? Mennäänkö perinteisellä limudiskokysymyksellä "meetkö kihloihin mun kanssa?" vai onko 2020-luvulla keksitty jo joku vähemmän nolo tapa? Eikö siinä tunne olonsa aika reppanaksi, kun "haluaa seurustella vakavasti", mutta ei sitten kuitenkaan riitä rohkeus oikeaan kosimiseen? Vetääkö teidän miehet muunkin elämänsä yhtä löysällä munalla?
Mikähän tässä määritelmässä on niin vaikeata ymmärtää?
1. Avioliittolaki
1 § (16.4.1987/411)
Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (20.2.2015/156)
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234#a16.4.1987-411
2. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon määritelmä.
𝕶𝖎𝖍𝖑𝖆𝖚𝖘 𝖔𝖓 𝖑𝖚𝖕𝖆𝖚𝖘, 𝖘𝖔𝖕𝖎𝖒𝖚𝖘 𝖘𝖎𝖎𝖙𝖆̈, 𝖊𝖙𝖙𝖆̈ 𝖐𝖎𝖍𝖑𝖆𝖕𝖆𝖗𝖎 𝖘𝖔𝖑𝖒𝖎𝖎 𝖙𝖚𝖑𝖊𝖛𝖆𝖎𝖘𝖚𝖚𝖉𝖊𝖘𝖘𝖆 𝖆𝖛𝖎𝖔𝖑𝖎𝖎𝖙𝖔𝖓.
Vierailija kirjoitti:
Mä oon niin YLPEÄ kun olen teinikihloissa.
Elämäni muuttui nyt täysin 🤣
Se on kiva kun vanhakin nuortuu näin.
Teiniksi mua haukuttiin 30 v sitten.
Oooooo
Teinukihlat ovat vähän kuin tatskat: menevät vanhentuessa vain nolommaksi.
Vierailija kirjoitti:
Mikähän tässä määritelmässä on niin vaikeata ymmärtää?
1. Avioliittolaki
1 § (16.4.1987/411)
Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (20.2.2015/156)
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234#a16.4.1987-411
2. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon määritelmä.
𝕶𝖎𝖍𝖑𝖆𝖚𝖘 𝖔𝖓 𝖑𝖚𝖕𝖆𝖚𝖘, 𝖘𝖔𝖕𝖎𝖒𝖚𝖘 𝖘𝖎𝖎𝖙𝖆̈, 𝖊𝖙𝖙𝖆̈ 𝖐𝖎𝖍𝖑𝖆𝖕𝖆𝖗𝖎 𝖘𝖔𝖑𝖒𝖎𝖎 𝖙𝖚𝖑𝖊𝖛𝖆𝖎𝖘𝖚𝖚𝖉𝖊𝖘𝖘𝖆 𝖆𝖛𝖎𝖔𝖑𝖎𝖎𝖙𝖔𝖓.
Koska se on tuotakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon niin YLPEÄ kun olen teinikihloissa.
Elämäni muuttui nyt täysin 🤣
Se on kiva kun vanhakin nuortuu näin.
Teiniksi mua haukuttiin 30 v sitten.
OoooooTeinukihlat ovat vähän kuin tatskat: menevät vanhentuessa vain nolommaksi.
Pitkä liitto on sun mielestä noloa? Mielipiteensä kullakin, myös poronn*ssijalla.
Mitä se kihloissa olo sitten tarkoittaa, jos ei aikomus mennä naimisiin?
Vierailija kirjoitti:
Mitä se kihloissa olo sitten tarkoittaa, jos ei aikomus mennä naimisiin?
Kihloissa oloa.
Duunikaveri on ollut 15 vuotta kihloissa, kärsii siitä että suhde polkee paikallaan, ei etene mihinkään suuntaan kun mies niin lapanen ettei suostu menemään naimisiin mutta ei myöskään lähde suhteesta. Duunikaverin vanhemmilla iso marjatila, jonka haluaisivat siirtää mutta eivät uskalla kun tämä kihlapari ei ole naimisissa ja tulisi liian suuria juridisia esteitä. Duunikaverin surua on ikävä katsoa, lapsentekoikä menee ohi, suhde polkee paikallaan miehestä johtuen mutta miehellä on kaikki hyvin, ei halua lapsia, pelaa tietokonepelejä iltaisin ja käy kavereiden kanssa harkoissa. Esteenä eroamiselle on yhteinen talo, josta epäselvät velat ja mies sanonut, että hän kynii sulta kaiken, jos lähtee. Ollaan yritetty neuvoa ja tsempata duunikaveria tekemään omat ratkaisunsa ja lähtemään kihlasuhteesta, jossa ei ole hyvä olla. Tällaisia esimerkkejä varmasti paljon. Kihlaus on lupaus avioliitosta, se on hyvä muistaa.
Vierailija kirjoitti:
Duunikaveri on ollut 15 vuotta kihloissa, kärsii siitä että suhde polkee paikallaan, ei etene mihinkään suuntaan kun mies niin lapanen ettei suostu menemään naimisiin mutta ei myöskään lähde suhteesta. Duunikaverin vanhemmilla iso marjatila, jonka haluaisivat siirtää mutta eivät uskalla kun tämä kihlapari ei ole naimisissa ja tulisi liian suuria juridisia esteitä. Duunikaverin surua on ikävä katsoa, lapsentekoikä menee ohi, suhde polkee paikallaan miehestä johtuen mutta miehellä on kaikki hyvin, ei halua lapsia, pelaa tietokonepelejä iltaisin ja käy kavereiden kanssa harkoissa. Esteenä eroamiselle on yhteinen talo, josta epäselvät velat ja mies sanonut, että hän kynii sulta kaiken, jos lähtee. Ollaan yritetty neuvoa ja tsempata duunikaveria tekemään omat ratkaisunsa ja lähtemään kihlasuhteesta, jossa ei ole hyvä olla. Tällaisia esimerkkejä varmasti paljon. Kihlaus on lupaus avioliitosta, se on hyvä muistaa.
Sehän on näin, että pelaaminen mieheltä lopuu ja harkoissakin käyminen, mies yhtäkkiä alkaa haluta lapsiakin ja aurinkokin taivaalla paistaa kirkkaammin kun hääkellot soi.
Vierailija kirjoitti:
Täällä kovasti kihloissa läpi elämän -oloa puolustellaan. Se on jokaisen oma asia onko kihloissa, avoliitossa vai naimisissa. Kannattaa tehdä avioehto, keskinäinen testamentti ja ottaa selville lakisääteiset asiat. Nuoret pitävät joitain asioita itsestäänselvyyksinä mutta ne voi olla lakisääteiset, avioliittolaki, perintökaari ja lasten sekä sisarusten juridiset oikeudet vanhempien omaisuuteen. Vaikka toinen kumppani kihloissa ollessaan on maksanut jostakin osansa ja osallistunut maksuihin mutta jos ei ole osoittaa virallista todistusta siitä, ei kumppanin kuollessa sillä ole mitään merkitystä. Kihla- tai avokumppani ei ole omainen vaan asuinkumppani tai kihlakumppani, jos eivät asu yhdessä. Naimisissa oleva on puoliso ja omainen, näitä ei määritellä huvikseen vaan lain mukaan. Näitä ikäviä tarinoita omaisuuden menetyksestä tai siitä, että kumppanin sisarukset perivät kaiken on kuultu, paras suoja on avioliitto, jolloin puolison kanssa on tasavertainen lain edessä ellei ole tehty avioehtoa toisen hyväksi ja suojattu omaisuus mutta siihen tarvitaan molempien hyväksyntä.
Eikö kukaan ole kuullut yhtään tarinaa niistä omaisuuksien menetyksistä juuri sen avioliiton takia?
Niitä on varmasti enemmän.
Joku voisi tehdä siitä oman tutkimuksen. Avioliitto varmasti voittaa tuossa kilvassa.
Moniko manaa kun rakas vaimoke/miehike (yleensä se vaimoke) ottaa talot ja autot ja rahat ja elarit viel päälle.
Se on monelle muuten ihan tapa rikastua kun etsii rikkaan uhrin siihen.
Hihii
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä oon niin YLPEÄ kun olen teinikihloissa.
Elämäni muuttui nyt täysin 🤣
Se on kiva kun vanhakin nuortuu näin.
Teiniksi mua haukuttiin 30 v sitten.
OoooooTeinukihlat ovat vähän kuin tatskat: menevät vanhentuessa vain nolommaksi.
Niinkun nyt ihminen noin yleensäkin ☺
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kovasti kihloissa läpi elämän -oloa puolustellaan. Se on jokaisen oma asia onko kihloissa, avoliitossa vai naimisissa. Kannattaa tehdä avioehto, keskinäinen testamentti ja ottaa selville lakisääteiset asiat. Nuoret pitävät joitain asioita itsestäänselvyyksinä mutta ne voi olla lakisääteiset, avioliittolaki, perintökaari ja lasten sekä sisarusten juridiset oikeudet vanhempien omaisuuteen. Vaikka toinen kumppani kihloissa ollessaan on maksanut jostakin osansa ja osallistunut maksuihin mutta jos ei ole osoittaa virallista todistusta siitä, ei kumppanin kuollessa sillä ole mitään merkitystä. Kihla- tai avokumppani ei ole omainen vaan asuinkumppani tai kihlakumppani, jos eivät asu yhdessä. Naimisissa oleva on puoliso ja omainen, näitä ei määritellä huvikseen vaan lain mukaan. Näitä ikäviä tarinoita omaisuuden menetyksestä tai siitä, että kumppanin sisarukset perivät kaiken on kuultu, paras suoja on avioliitto, jolloin puolison kanssa on tasavertainen lain edessä ellei ole tehty avioehtoa toisen hyväksi ja suojattu omaisuus mutta siihen tarvitaan molempien hyväksyntä.
Eikö kukaan ole kuullut yhtään tarinaa niistä omaisuuksien menetyksistä juuri sen avioliiton takia?
Niitä on varmasti enemmän.
Joku voisi tehdä siitä oman tutkimuksen. Avioliitto varmasti voittaa tuossa kilvassa.
Moniko manaa kun rakas vaimoke/miehike (yleensä se vaimoke) ottaa talot ja autot ja rahat ja elarit viel päälle.
Se on monelle muuten ihan tapa rikastua kun etsii rikkaan uhrin siihen.
Hihii
Kuka noita juttuja ylipäätänsä uskoo. Mies on muka lapanen, nainen ei yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä kovasti kihloissa läpi elämän -oloa puolustellaan. Se on jokaisen oma asia onko kihloissa, avoliitossa vai naimisissa. Kannattaa tehdä avioehto, keskinäinen testamentti ja ottaa selville lakisääteiset asiat. Nuoret pitävät joitain asioita itsestäänselvyyksinä mutta ne voi olla lakisääteiset, avioliittolaki, perintökaari ja lasten sekä sisarusten juridiset oikeudet vanhempien omaisuuteen. Vaikka toinen kumppani kihloissa ollessaan on maksanut jostakin osansa ja osallistunut maksuihin mutta jos ei ole osoittaa virallista todistusta siitä, ei kumppanin kuollessa sillä ole mitään merkitystä. Kihla- tai avokumppani ei ole omainen vaan asuinkumppani tai kihlakumppani, jos eivät asu yhdessä. Naimisissa oleva on puoliso ja omainen, näitä ei määritellä huvikseen vaan lain mukaan. Näitä ikäviä tarinoita omaisuuden menetyksestä tai siitä, että kumppanin sisarukset perivät kaiken on kuultu, paras suoja on avioliitto, jolloin puolison kanssa on tasavertainen lain edessä ellei ole tehty avioehtoa toisen hyväksi ja suojattu omaisuus mutta siihen tarvitaan molempien hyväksyntä.
Eikö kukaan ole kuullut yhtään tarinaa niistä omaisuuksien menetyksistä juuri sen avioliiton takia?
Niitä on varmasti enemmän.
Joku voisi tehdä siitä oman tutkimuksen. Avioliitto varmasti voittaa tuossa kilvassa.
Moniko manaa kun rakas vaimoke/miehike (yleensä se vaimoke) ottaa talot ja autot ja rahat ja elarit viel päälle.
Se on monelle muuten ihan tapa rikastua kun etsii rikkaan uhrin siihen.
HihiiKuka noita juttuja ylipäätänsä uskoo. Mies on muka lapanen, nainen ei yhtään.
Niitä et usko? Mutta uskot että joku on jumissa kihla liitossaan.
Juuri joo ja linnut ui..
Kumpi vaan voi olla se lapanen. En väittänyt muuta.
Kyllä ovat.