Kihlaus ilman aietta mennä naimisiin
Kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin lyhyen tuntemisen, kuten kuukauden tuntemisen jälkeen? Entä kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat olleet kihloissa useita vuosia, tyyliin 5-10 vuotta ilman että he ovat sopineet vihkimispäivää?
En ole mielestäni vanhanaikainen tai konservatiivinen henkilö, mutta olen vain ymmärtänyt asian niin, että kihlautuminen tarkoittaa sitä, että silloin luvataan/päätetään mennä naimisiin. Ja minun mielestäni lyhyen tuttavuuden jälkeen ei ole järkevää luvata sellaista. Tai mikäs kihlautuminen se on, että mennään kihloihin, mutta ei edes oteta puheeksi vihkimisajankohtaa? Luulisi, että parin - kolmen vuoden sisällä tulisi sellainen hetki, että ehtisi mennä naimisiin, vaikka haluaisikin suunnitella megahäät oikein viimeisen päälle.
Olen kuullut, että joillain on sellainen tapa, että he kihlautuvat heti seurustelun alkaessa. Mä luulen, että tällaisilla henkilöillä on sellainen luonne, että he haluavat kontrolloida kumppaniaan ja ovat luonteeltaan tosi impulsiivisia ja mustasukkaisia.
Olen myös huomannut, että jotkut naiset ajattelevat, että parisuhteen pitäisi aina jotenkin syventyä ja mennä tietyn kaavan mukaan, että ensin seurustellaan, sitten muutetaan avoliittoon ja sitten mennään kihloihin jne. Kun taasen miehet ehkä useammin haluaisivat seurustella ihan vaan rennosti ilman paineita., että suhteen pitäisi jotenkin ”edetä”.
Ja osa naisista on sellaisia, että he ovat luonteeltaan niin epävarmoja ja heillä on niin huono itsetunto, että he kaipaavat miesystävältä varmistusta siitä, että mies on tosissaan parisuhteessa, siksi he haluavat kihlautua , kun heidän mielestään muuten he eivät voi luottaa mieheen.
Kommentit (3836)
Voi luoja miten lapsellista kinastelua. Voit olla 5-kymppinen rouvashenkilö av-palstalla ja silti lapsellisempi kuin tuntemani alakoululaiset. Se ei selvästikään katso ikää.
Vierailija kirjoitti:
Voi luoja miten lapsellista kinastelua. Voit olla 5-kymppinen rouvashenkilö av-palstalla ja silti lapsellisempi kuin tuntemani alakoululaiset. Se ei selvästikään katso ikää.
Luulin, että sanoit jo kerran heippa.
Hyvä tavaton, näin pitkä ketju näinkin mitättömästä aiheesta? Ihmisillä on kautta historian ollut erilaisia rituaaleja, ja ne ovat kautta historian muuttuneet. Jos nykymaailmassa sormusten vaihtamista halutaan nimittää kihlaukseksi, en ymmärrä mitä aihetta sillä on kenenkään ulkopuolisen napaa kaivella. Eihän tuo kihlaus ole vuosisatoihin muutenkaan ollut mikään juridinen sitoumus.
Me olimme entisen KIHLATTUNI, nykyisen aviomieheni kanssa kihloissa (vaiko ”kihloissa”? 🤭) 12 vuotta, joista 11,5 elimme ilman mitään päätöstä hääpäivästä. Naimisiin menimme, kun odotin toista lastamme, koska en halunnut mennä enää toista kertaa mihinkään isyydentunnustamistilaisuuteen, ja sukunimiasiakin selvisi siinä kivuttomasti.
Kihlasormus oli nuorena kätevä tapa hätistellä toiveikkaat sinkut kintereiltä, ei sen kummempaa. Vanhempana tuskin olisimme niitä hankkineetkaan, vaikka ihan romanttinen ja hauska tilanne se sormusten vaihtaminen olikin.
Eipä ollut tullut mieleen, että olemme aiheuttaneet puritaaneissa syvää paheksuntaa ”teinikihloillamme”. No, jos siitä joillekuille on irronnut hupia ja paheksuvan kalkatuksen aihetta, niin ajoi asiansa. 😂
Vierailija kirjoitti:
Hyvä tavaton, näin pitkä ketju näinkin mitättömästä aiheesta? Ihmisillä on kautta historian ollut erilaisia rituaaleja, ja ne ovat kautta historian muuttuneet. Jos nykymaailmassa sormusten vaihtamista halutaan nimittää kihlaukseksi, en ymmärrä mitä aihetta sillä on kenenkään ulkopuolisen napaa kaivella. Eihän tuo kihlaus ole vuosisatoihin muutenkaan ollut mikään juridinen sitoumus.
Me olimme entisen KIHLATTUNI, nykyisen aviomieheni kanssa kihloissa (vaiko ”kihloissa”? 🤭) 12 vuotta, joista 11,5 elimme ilman mitään päätöstä hääpäivästä. Naimisiin menimme, kun odotin toista lastamme, koska en halunnut mennä enää toista kertaa mihinkään isyydentunnustamistilaisuuteen, ja sukunimiasiakin selvisi siinä kivuttomasti.
Kihlasormus oli nuorena kätevä tapa hätistellä toiveikkaat sinkut kintereiltä, ei sen kummempaa. Vanhempana tuskin olisimme niitä hankkineetkaan, vaikka ihan romanttinen ja hauska tilanne se sormusten vaihtaminen olikin.
Eipä ollut tullut mieleen, että olemme aiheuttaneet puritaaneissa syvää paheksuntaa ”teinikihloillamme”. No, jos siitä joillekuille on irronnut hupia ja paheksuvan kalkatuksen aihetta, niin ajoi asiansa. 😂
Ei hääpäivästä tarvitsekaan olla päätöstä. Tietenkin olitte kihloissa. Siihen riittää avioaie.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä tavaton, näin pitkä ketju näinkin mitättömästä aiheesta? Ihmisillä on kautta historian ollut erilaisia rituaaleja, ja ne ovat kautta historian muuttuneet. Jos nykymaailmassa sormusten vaihtamista halutaan nimittää kihlaukseksi, en ymmärrä mitä aihetta sillä on kenenkään ulkopuolisen napaa kaivella. Eihän tuo kihlaus ole vuosisatoihin muutenkaan ollut mikään juridinen sitoumus.
Me olimme entisen KIHLATTUNI, nykyisen aviomieheni kanssa kihloissa (vaiko ”kihloissa”? 🤭) 12 vuotta, joista 11,5 elimme ilman mitään päätöstä hääpäivästä. Naimisiin menimme, kun odotin toista lastamme, koska en halunnut mennä enää toista kertaa mihinkään isyydentunnustamistilaisuuteen, ja sukunimiasiakin selvisi siinä kivuttomasti.
Kihlasormus oli nuorena kätevä tapa hätistellä toiveikkaat sinkut kintereiltä, ei sen kummempaa. Vanhempana tuskin olisimme niitä hankkineetkaan, vaikka ihan romanttinen ja hauska tilanne se sormusten vaihtaminen olikin.
Eipä ollut tullut mieleen, että olemme aiheuttaneet puritaaneissa syvää paheksuntaa ”teinikihloillamme”. No, jos siitä joillekuille on irronnut hupia ja paheksuvan kalkatuksen aihetta, niin ajoi asiansa. 😂
Ei hääpäivästä tarvitsekaan olla päätöstä. Tietenkin olitte kihloissa. Siihen riittää avioaie.
Ja se aie voi olla myös ihmisen päässä, tai ei olla, kuka siitä sitten lopulta tietää.. siitä ei tarvitse siis erikseen sopia puhumalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä tavaton, näin pitkä ketju näinkin mitättömästä aiheesta? Ihmisillä on kautta historian ollut erilaisia rituaaleja, ja ne ovat kautta historian muuttuneet. Jos nykymaailmassa sormusten vaihtamista halutaan nimittää kihlaukseksi, en ymmärrä mitä aihetta sillä on kenenkään ulkopuolisen napaa kaivella. Eihän tuo kihlaus ole vuosisatoihin muutenkaan ollut mikään juridinen sitoumus.
Me olimme entisen KIHLATTUNI, nykyisen aviomieheni kanssa kihloissa (vaiko ”kihloissa”? 🤭) 12 vuotta, joista 11,5 elimme ilman mitään päätöstä hääpäivästä. Naimisiin menimme, kun odotin toista lastamme, koska en halunnut mennä enää toista kertaa mihinkään isyydentunnustamistilaisuuteen, ja sukunimiasiakin selvisi siinä kivuttomasti.
Kihlasormus oli nuorena kätevä tapa hätistellä toiveikkaat sinkut kintereiltä, ei sen kummempaa. Vanhempana tuskin olisimme niitä hankkineetkaan, vaikka ihan romanttinen ja hauska tilanne se sormusten vaihtaminen olikin.
Eipä ollut tullut mieleen, että olemme aiheuttaneet puritaaneissa syvää paheksuntaa ”teinikihloillamme”. No, jos siitä joillekuille on irronnut hupia ja paheksuvan kalkatuksen aihetta, niin ajoi asiansa. 😂
Ei hääpäivästä tarvitsekaan olla päätöstä. Tietenkin olitte kihloissa. Siihen riittää avioaie.
Ja se aie voi olla myös ihmisen päässä, tai ei olla, kuka siitä sitten lopulta tietää.. siitä ei tarvitse siis erikseen sopia puhumalla.
Niin kuten sanottu eli "jos jonkun kanssa menen naimisiin, niin juuri kanssasi". Siinä on aietta tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Tässä oli todiste, vihdoin ollaan kaikki samaa mieltä.
Jeee!
Miksi noita teinikihloja yritetään vääntää muuten oikeiksi kihloiksi? Jos tuo teinikihlat-sana (joka on sinäänsä kuvaava) ei miellytä niin voisihan käyttää vaikka sanaa "vakava seurustelu" tai vaikka ihan "seurustelu" sen sijaan, että väittää olevansa kihloissa. Ilmeisesti teinikihloissa oleville seurustelu tarkoittaa samaa kuin muille tapailu.
Vierailija kirjoitti:
Miksi noita teinikihloja yritetään vääntää muuten oikeiksi kihloiksi? Jos tuo teinikihlat-sana (joka on sinäänsä kuvaava) ei miellytä niin voisihan käyttää vaikka sanaa "vakava seurustelu" tai vaikka ihan "seurustelu" sen sijaan, että väittää olevansa kihloissa. Ilmeisesti teinikihloissa oleville seurustelu tarkoittaa samaa kuin muille tapailu.
Kukaan ei väitä mitään mitä ei ole. Siksi ei ole tarvettakaan vääntää mitään.
Vierailija kirjoitti:
Miksi noita teinikihloja yritetään vääntää muuten oikeiksi kihloiksi? Jos tuo teinikihlat-sana (joka on sinäänsä kuvaava) ei miellytä niin voisihan käyttää vaikka sanaa "vakava seurustelu" tai vaikka ihan "seurustelu" sen sijaan, että väittää olevansa kihloissa. Ilmeisesti teinikihloissa oleville seurustelu tarkoittaa samaa kuin muille tapailu.
Sinä voit tehdä näin 😀
Ainoa syy on sormus, joka toimisi viestinä vonkaajille. Ulkomaan reissuilla olen aikoinaan pitänyt sinkkuna vasemmassa nimettömässä, jotta saisi olla rauhassa, koska olen "toisen miehen omaisuutta". Typerää mutta toimii. Samaa voisi harkita nytkin sinkkuna ollessa, mikäli kotikulmilla ei lähtisi tarpeettomat huhut mysteerimiehestä liikkeelle. Edes pitkässä suhtessa en mielinyt oikeasti kihloihin tai naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Ainoa syy on sormus, joka toimisi viestinä vonkaajille. Ulkomaan reissuilla olen aikoinaan pitänyt sinkkuna vasemmassa nimettömässä, jotta saisi olla rauhassa, koska olen "toisen miehen omaisuutta". Typerää mutta toimii. Samaa voisi harkita nytkin sinkkuna ollessa, mikäli kotikulmilla ei lähtisi tarpeettomat huhut mysteerimiehestä liikkeelle. Edes pitkässä suhtessa en mielinyt oikeasti kihloihin tai naimisiin.
Tässä tapauksessa sormus on vain sormus, etkä olekaan väittänyt olevasi kihloissa, vai kuinka? Eri asia kuin niillä, jotka sanovat olevansa kihloissa ilman mitään aietta mennä koskaan naimisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ainoa syy on sormus, joka toimisi viestinä vonkaajille. Ulkomaan reissuilla olen aikoinaan pitänyt sinkkuna vasemmassa nimettömässä, jotta saisi olla rauhassa, koska olen "toisen miehen omaisuutta". Typerää mutta toimii. Samaa voisi harkita nytkin sinkkuna ollessa, mikäli kotikulmilla ei lähtisi tarpeettomat huhut mysteerimiehestä liikkeelle. Edes pitkässä suhtessa en mielinyt oikeasti kihloihin tai naimisiin.
Tässä tapauksessa sormus on vain sormus, etkä olekaan väittänyt olevasi kihloissa, vai kuinka? Eri asia kuin niillä, jotka sanovat olevansa kihloissa ilman mitään aietta mennä koskaan naimisiin.
Toki se on eri asia, kuin kihlaus sen kaikessa monimuotoisuudessaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä tavaton, näin pitkä ketju näinkin mitättömästä aiheesta? Ihmisillä on kautta historian ollut erilaisia rituaaleja, ja ne ovat kautta historian muuttuneet. Jos nykymaailmassa sormusten vaihtamista halutaan nimittää kihlaukseksi, en ymmärrä mitä aihetta sillä on kenenkään ulkopuolisen napaa kaivella. Eihän tuo kihlaus ole vuosisatoihin muutenkaan ollut mikään juridinen sitoumus.
Me olimme entisen KIHLATTUNI, nykyisen aviomieheni kanssa kihloissa (vaiko ”kihloissa”? 🤭) 12 vuotta, joista 11,5 elimme ilman mitään päätöstä hääpäivästä. Naimisiin menimme, kun odotin toista lastamme, koska en halunnut mennä enää toista kertaa mihinkään isyydentunnustamistilaisuuteen, ja sukunimiasiakin selvisi siinä kivuttomasti.
Kihlasormus oli nuorena kätevä tapa hätistellä toiveikkaat sinkut kintereiltä, ei sen kummempaa. Vanhempana tuskin olisimme niitä hankkineetkaan, vaikka ihan romanttinen ja hauska tilanne se sormusten vaihtaminen olikin.
Eipä ollut tullut mieleen, että olemme aiheuttaneet puritaaneissa syvää paheksuntaa ”teinikihloillamme”. No, jos siitä joillekuille on irronnut hupia ja paheksuvan kalkatuksen aihetta, niin ajoi asiansa. 😂
Ei hääpäivästä tarvitsekaan olla päätöstä. Tietenkin olitte kihloissa. Siihen riittää avioaie.
No millä logiikalla me muka olimme kihloissa, ellei meillä ollut yli kymmeneen vuoteen mitään puhetta naimisiin menosta? Miten tuo meidän tilanne vaikkapa yhden tai kolmen vuoden ”kihloissa” olemisen jälkeen erosi teinikihloista?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä tavaton, näin pitkä ketju näinkin mitättömästä aiheesta? Ihmisillä on kautta historian ollut erilaisia rituaaleja, ja ne ovat kautta historian muuttuneet. Jos nykymaailmassa sormusten vaihtamista halutaan nimittää kihlaukseksi, en ymmärrä mitä aihetta sillä on kenenkään ulkopuolisen napaa kaivella. Eihän tuo kihlaus ole vuosisatoihin muutenkaan ollut mikään juridinen sitoumus.
Me olimme entisen KIHLATTUNI, nykyisen aviomieheni kanssa kihloissa (vaiko ”kihloissa”? 🤭) 12 vuotta, joista 11,5 elimme ilman mitään päätöstä hääpäivästä. Naimisiin menimme, kun odotin toista lastamme, koska en halunnut mennä enää toista kertaa mihinkään isyydentunnustamistilaisuuteen, ja sukunimiasiakin selvisi siinä kivuttomasti.
Kihlasormus oli nuorena kätevä tapa hätistellä toiveikkaat sinkut kintereiltä, ei sen kummempaa. Vanhempana tuskin olisimme niitä hankkineetkaan, vaikka ihan romanttinen ja hauska tilanne se sormusten vaihtaminen olikin.
Eipä ollut tullut mieleen, että olemme aiheuttaneet puritaaneissa syvää paheksuntaa ”teinikihloillamme”. No, jos siitä joillekuille on irronnut hupia ja paheksuvan kalkatuksen aihetta, niin ajoi asiansa. 😂
Ei hääpäivästä tarvitsekaan olla päätöstä. Tietenkin olitte kihloissa. Siihen riittää avioaie.
No millä logiikalla me muka olimme kihloissa, ellei meillä ollut yli kymmeneen vuoteen mitään puhetta naimisiin menosta? Miten tuo meidän tilanne vaikkapa yhden tai kolmen vuoden ”kihloissa” olemisen jälkeen erosi teinikihloista?
Te olitte 11,5 vuotta teinikihloissa ja puoli vuotta oikeissa kihloissa, jos olen tulkinnut tätä kihlavänkääjää oikein. 🙄
Vierailija kirjoitti:
Miksi täälä yritetään kihloja vääntää teinikihloiksi?
Koska osa yrittää väittää teinikihlojaan kihloiksi. Halutaan esittää jotain, mitä ei olla.
Jossei löytynytkään googlesta se tieto?