Kihlaus ilman aietta mennä naimisiin
Kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat menneet kihloihin lyhyen tuntemisen, kuten kuukauden tuntemisen jälkeen? Entä kuinka moni teistä tuntee sellaisia pariskuntia, jotka ovat olleet kihloissa useita vuosia, tyyliin 5-10 vuotta ilman että he ovat sopineet vihkimispäivää?
En ole mielestäni vanhanaikainen tai konservatiivinen henkilö, mutta olen vain ymmärtänyt asian niin, että kihlautuminen tarkoittaa sitä, että silloin luvataan/päätetään mennä naimisiin. Ja minun mielestäni lyhyen tuttavuuden jälkeen ei ole järkevää luvata sellaista. Tai mikäs kihlautuminen se on, että mennään kihloihin, mutta ei edes oteta puheeksi vihkimisajankohtaa? Luulisi, että parin - kolmen vuoden sisällä tulisi sellainen hetki, että ehtisi mennä naimisiin, vaikka haluaisikin suunnitella megahäät oikein viimeisen päälle.
Olen kuullut, että joillain on sellainen tapa, että he kihlautuvat heti seurustelun alkaessa. Mä luulen, että tällaisilla henkilöillä on sellainen luonne, että he haluavat kontrolloida kumppaniaan ja ovat luonteeltaan tosi impulsiivisia ja mustasukkaisia.
Olen myös huomannut, että jotkut naiset ajattelevat, että parisuhteen pitäisi aina jotenkin syventyä ja mennä tietyn kaavan mukaan, että ensin seurustellaan, sitten muutetaan avoliittoon ja sitten mennään kihloihin jne. Kun taasen miehet ehkä useammin haluaisivat seurustella ihan vaan rennosti ilman paineita., että suhteen pitäisi jotenkin ”edetä”.
Ja osa naisista on sellaisia, että he ovat luonteeltaan niin epävarmoja ja heillä on niin huono itsetunto, että he kaipaavat miesystävältä varmistusta siitä, että mies on tosissaan parisuhteessa, siksi he haluavat kihlautua , kun heidän mielestään muuten he eivät voi luottaa mieheen.
Kommentit (3836)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täälä yritetään kihloja vääntää teinikihloiksi?
Koska osa yrittää väittää teinikihlojaan kihloiksi. Halutaan esittää jotain, mitä ei olla.
Kai ymmärrät, että tämä on vain sun omassa päässäs? Toivottavasti edes nyt tässä vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä tavaton, näin pitkä ketju näinkin mitättömästä aiheesta? Ihmisillä on kautta historian ollut erilaisia rituaaleja, ja ne ovat kautta historian muuttuneet. Jos nykymaailmassa sormusten vaihtamista halutaan nimittää kihlaukseksi, en ymmärrä mitä aihetta sillä on kenenkään ulkopuolisen napaa kaivella. Eihän tuo kihlaus ole vuosisatoihin muutenkaan ollut mikään juridinen sitoumus.
Me olimme entisen KIHLATTUNI, nykyisen aviomieheni kanssa kihloissa (vaiko ”kihloissa”? 🤭) 12 vuotta, joista 11,5 elimme ilman mitään päätöstä hääpäivästä. Naimisiin menimme, kun odotin toista lastamme, koska en halunnut mennä enää toista kertaa mihinkään isyydentunnustamistilaisuuteen, ja sukunimiasiakin selvisi siinä kivuttomasti.
Kihlasormus oli nuorena kätevä tapa hätistellä toiveikkaat sinkut kintereiltä, ei sen kummempaa. Vanhempana tuskin olisimme niitä hankkineetkaan, vaikka ihan romanttinen ja hauska tilanne se sormusten vaihtaminen olikin.
Eipä ollut tullut mieleen, että olemme aiheuttaneet puritaaneissa syvää paheksuntaa ”teinikihloillamme”. No, jos siitä joillekuille on irronnut hupia ja paheksuvan kalkatuksen aihetta, niin ajoi asiansa. 😂
Ei hääpäivästä tarvitsekaan olla päätöstä. Tietenkin olitte kihloissa. Siihen riittää avioaie.
No millä logiikalla me muka olimme kihloissa, ellei meillä ollut yli kymmeneen vuoteen mitään puhetta naimisiin menosta? Miten tuo meidän tilanne vaikkapa yhden tai kolmen vuoden ”kihloissa” olemisen jälkeen erosi teinikihloista?
Te olitte 11,5 vuotta teinikihloissa ja puoli vuotta oikeissa kihloissa, jos olen tulkinnut tätä kihlavänkääjää oikein. 🙄
Jep juuri näin, ekaksi ovat olleet teinikihloissa, jos sille nyt ylipäätään sanaa tarvitsee. Normaalit ihmiset sanoisivat, että seurustelivat tuon ajan.
Voin kuvitella sut jakamassa tuomioitasi ystäviesi häissä: ei, olitte ihan liian kauhan kihloissa. Kihlanne oli siis teinikihla. Hävetkää, että olette teeskenneet kaiken tämän ajan."
Kihlathan ovat vain kahden ihmisen välinen sopimus. Naimisiinmenoon liittyy sitten juridisestikin jo muita ihmisiä & asioita (lapset, omaisuus, perinnöt etc.). Itse en ikinä ole halunnut naimisiin, mutta kihlat voisivat olla ok jonkinlaisena sitoutumisen merkkinä. Joskaan sitäkään ei tarvita, sitä voi sitoutua ihan ilman ulkoisia merkkejäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä tavaton, näin pitkä ketju näinkin mitättömästä aiheesta? Ihmisillä on kautta historian ollut erilaisia rituaaleja, ja ne ovat kautta historian muuttuneet. Jos nykymaailmassa sormusten vaihtamista halutaan nimittää kihlaukseksi, en ymmärrä mitä aihetta sillä on kenenkään ulkopuolisen napaa kaivella. Eihän tuo kihlaus ole vuosisatoihin muutenkaan ollut mikään juridinen sitoumus.
Me olimme entisen KIHLATTUNI, nykyisen aviomieheni kanssa kihloissa (vaiko ”kihloissa”? 🤭) 12 vuotta, joista 11,5 elimme ilman mitään päätöstä hääpäivästä. Naimisiin menimme, kun odotin toista lastamme, koska en halunnut mennä enää toista kertaa mihinkään isyydentunnustamistilaisuuteen, ja sukunimiasiakin selvisi siinä kivuttomasti.
Kihlasormus oli nuorena kätevä tapa hätistellä toiveikkaat sinkut kintereiltä, ei sen kummempaa. Vanhempana tuskin olisimme niitä hankkineetkaan, vaikka ihan romanttinen ja hauska tilanne se sormusten vaihtaminen olikin.
Eipä ollut tullut mieleen, että olemme aiheuttaneet puritaaneissa syvää paheksuntaa ”teinikihloillamme”. No, jos siitä joillekuille on irronnut hupia ja paheksuvan kalkatuksen aihetta, niin ajoi asiansa. 😂
Ei hääpäivästä tarvitsekaan olla päätöstä. Tietenkin olitte kihloissa. Siihen riittää avioaie.
No millä logiikalla me muka olimme kihloissa, ellei meillä ollut yli kymmeneen vuoteen mitään puhetta naimisiin menosta? Miten tuo meidän tilanne vaikkapa yhden tai kolmen vuoden ”kihloissa” olemisen jälkeen erosi teinikihloista?
Te olitte 11,5 vuotta teinikihloissa ja puoli vuotta oikeissa kihloissa, jos olen tulkinnut tätä kihlavänkääjää oikein. 🙄
Jep juuri näin, ekaksi ovat olleet teinikihloissa, jos sille nyt ylipäätään sanaa tarvitsee. Normaalit ihmiset sanoisivat, että seurustelivat tuon ajan.
Ihan totta? Samoilla sormuksilla kahdet eri kihlat? Nyt on jännää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä tavaton, näin pitkä ketju näinkin mitättömästä aiheesta? Ihmisillä on kautta historian ollut erilaisia rituaaleja, ja ne ovat kautta historian muuttuneet. Jos nykymaailmassa sormusten vaihtamista halutaan nimittää kihlaukseksi, en ymmärrä mitä aihetta sillä on kenenkään ulkopuolisen napaa kaivella. Eihän tuo kihlaus ole vuosisatoihin muutenkaan ollut mikään juridinen sitoumus.
Me olimme entisen KIHLATTUNI, nykyisen aviomieheni kanssa kihloissa (vaiko ”kihloissa”? 🤭) 12 vuotta, joista 11,5 elimme ilman mitään päätöstä hääpäivästä. Naimisiin menimme, kun odotin toista lastamme, koska en halunnut mennä enää toista kertaa mihinkään isyydentunnustamistilaisuuteen, ja sukunimiasiakin selvisi siinä kivuttomasti.
Kihlasormus oli nuorena kätevä tapa hätistellä toiveikkaat sinkut kintereiltä, ei sen kummempaa. Vanhempana tuskin olisimme niitä hankkineetkaan, vaikka ihan romanttinen ja hauska tilanne se sormusten vaihtaminen olikin.
Eipä ollut tullut mieleen, että olemme aiheuttaneet puritaaneissa syvää paheksuntaa ”teinikihloillamme”. No, jos siitä joillekuille on irronnut hupia ja paheksuvan kalkatuksen aihetta, niin ajoi asiansa. 😂
Ei hääpäivästä tarvitsekaan olla päätöstä. Tietenkin olitte kihloissa. Siihen riittää avioaie.
No millä logiikalla me muka olimme kihloissa, ellei meillä ollut yli kymmeneen vuoteen mitään puhetta naimisiin menosta? Miten tuo meidän tilanne vaikkapa yhden tai kolmen vuoden ”kihloissa” olemisen jälkeen erosi teinikihloista?
Te olitte 11,5 vuotta teinikihloissa ja puoli vuotta oikeissa kihloissa, jos olen tulkinnut tätä kihlavänkääjää oikein. 🙄
Jep juuri näin, ekaksi ovat olleet teinikihloissa, jos sille nyt ylipäätään sanaa tarvitsee. Normaalit ihmiset sanoisivat, että seurustelivat tuon ajan.
Voin kuvitella sut jakamassa tuomioitasi ystäviesi häissä: ei, olitte ihan liian kauhan kihloissa. Kihlanne oli siis teinikihla. Hävetkää, että olette teeskenneet kaiken tämän ajan."
Sain vuosisadan naurut tästä, kiitos 😆
Haluaisin olla mukana? Koska nuo on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täälä yritetään kihloja vääntää teinikihloiksi?
Koska osa yrittää väittää teinikihlojaan kihloiksi. Halutaan esittää jotain, mitä ei olla.
Kumma kun näen vain yhden väittäjän.. missä ne on? Taidan olla sokea... rakkaudesta, kihlattuuni. Vai oliko se ikikihlattuuni?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä tavaton, näin pitkä ketju näinkin mitättömästä aiheesta? Ihmisillä on kautta historian ollut erilaisia rituaaleja, ja ne ovat kautta historian muuttuneet. Jos nykymaailmassa sormusten vaihtamista halutaan nimittää kihlaukseksi, en ymmärrä mitä aihetta sillä on kenenkään ulkopuolisen napaa kaivella. Eihän tuo kihlaus ole vuosisatoihin muutenkaan ollut mikään juridinen sitoumus.
Me olimme entisen KIHLATTUNI, nykyisen aviomieheni kanssa kihloissa (vaiko ”kihloissa”? 🤭) 12 vuotta, joista 11,5 elimme ilman mitään päätöstä hääpäivästä. Naimisiin menimme, kun odotin toista lastamme, koska en halunnut mennä enää toista kertaa mihinkään isyydentunnustamistilaisuuteen, ja sukunimiasiakin selvisi siinä kivuttomasti.
Kihlasormus oli nuorena kätevä tapa hätistellä toiveikkaat sinkut kintereiltä, ei sen kummempaa. Vanhempana tuskin olisimme niitä hankkineetkaan, vaikka ihan romanttinen ja hauska tilanne se sormusten vaihtaminen olikin.
Eipä ollut tullut mieleen, että olemme aiheuttaneet puritaaneissa syvää paheksuntaa ”teinikihloillamme”. No, jos siitä joillekuille on irronnut hupia ja paheksuvan kalkatuksen aihetta, niin ajoi asiansa. 😂
Ei hääpäivästä tarvitsekaan olla päätöstä. Tietenkin olitte kihloissa. Siihen riittää avioaie.
No millä logiikalla me muka olimme kihloissa, ellei meillä ollut yli kymmeneen vuoteen mitään puhetta naimisiin menosta? Miten tuo meidän tilanne vaikkapa yhden tai kolmen vuoden ”kihloissa” olemisen jälkeen erosi teinikihloista?
Te olitte 11,5 vuotta teinikihloissa ja puoli vuotta oikeissa kihloissa, jos olen tulkinnut tätä kihlavänkääjää oikein. 🙄
Jep juuri näin, ekaksi ovat olleet teinikihloissa, jos sille nyt ylipäätään sanaa tarvitsee. Normaalit ihmiset sanoisivat, että seurustelivat tuon ajan.
Mäkin oon kerran tai ehkä kaksi näytellyt jotain. Taisi olla koulu näytelmässä. Oliko sekin feikkinäytelmää?
Miten tiedän menikö se suoritus lakipykälän mukaan?
Te, jotka ette halua antaa lupausta avioliitosta parisuhteen toiselle osapuolelle - miksi ette pysyisi reilusti seurustelevina ihmisinä eli mies-/naisystävinä? Miksi edes sotkea sormusleikkejä suhteeseen, jota ei haluta viedä avioliittoon asti?
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka ette halua antaa lupausta avioliitosta parisuhteen toiselle osapuolelle - miksi ette pysyisi reilusti seurustelevina ihmisinä eli mies-/naisystävinä? Miksi edes sotkea sormusleikkejä suhteeseen, jota ei haluta viedä avioliittoon asti?
Ei tätä vielä kovin moneen kertaan ole täällä edes kerrottu.
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka ette halua antaa lupausta avioliitosta parisuhteen toiselle osapuolelle - miksi ette pysyisi reilusti seurustelevina ihmisinä eli mies-/naisystävinä? Miksi edes sotkea sormusleikkejä suhteeseen, jota ei haluta viedä avioliittoon asti?
Koska se tuntuu kivalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka ette halua antaa lupausta avioliitosta parisuhteen toiselle osapuolelle - miksi ette pysyisi reilusti seurustelevina ihmisinä eli mies-/naisystävinä? Miksi edes sotkea sormusleikkejä suhteeseen, jota ei haluta viedä avioliittoon asti?
Koska se tuntuu kivalta.
Kuten mikä tahansa parisuhteen etenismuoto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä tavaton, näin pitkä ketju näinkin mitättömästä aiheesta? Ihmisillä on kautta historian ollut erilaisia rituaaleja, ja ne ovat kautta historian muuttuneet. Jos nykymaailmassa sormusten vaihtamista halutaan nimittää kihlaukseksi, en ymmärrä mitä aihetta sillä on kenenkään ulkopuolisen napaa kaivella. Eihän tuo kihlaus ole vuosisatoihin muutenkaan ollut mikään juridinen sitoumus.
Me olimme entisen KIHLATTUNI, nykyisen aviomieheni kanssa kihloissa (vaiko ”kihloissa”? 🤭) 12 vuotta, joista 11,5 elimme ilman mitään päätöstä hääpäivästä. Naimisiin menimme, kun odotin toista lastamme, koska en halunnut mennä enää toista kertaa mihinkään isyydentunnustamistilaisuuteen, ja sukunimiasiakin selvisi siinä kivuttomasti.
Kihlasormus oli nuorena kätevä tapa hätistellä toiveikkaat sinkut kintereiltä, ei sen kummempaa. Vanhempana tuskin olisimme niitä hankkineetkaan, vaikka ihan romanttinen ja hauska tilanne se sormusten vaihtaminen olikin.
Eipä ollut tullut mieleen, että olemme aiheuttaneet puritaaneissa syvää paheksuntaa ”teinikihloillamme”. No, jos siitä joillekuille on irronnut hupia ja paheksuvan kalkatuksen aihetta, niin ajoi asiansa. 😂
Ei hääpäivästä tarvitsekaan olla päätöstä. Tietenkin olitte kihloissa. Siihen riittää avioaie.
No millä logiikalla me muka olimme kihloissa, ellei meillä ollut yli kymmeneen vuoteen mitään puhetta naimisiin menosta? Miten tuo meidän tilanne vaikkapa yhden tai kolmen vuoden ”kihloissa” olemisen jälkeen erosi teinikihloista?
Te olitte 11,5 vuotta teinikihloissa ja puoli vuotta oikeissa kihloissa, jos olen tulkinnut tätä kihlavänkääjää oikein. 🙄
Jep juuri näin, ekaksi ovat olleet teinikihloissa, jos sille nyt ylipäätään sanaa tarvitsee. Normaalit ihmiset sanoisivat, että seurustelivat tuon ajan.
Teinikihlaus muuttuu siis kuin taikaiskusta oikeaksi kihlaukseksi siinä kohtaa, kun päätetään että vois poiketa maistraatissa? Melkoista henkimaailman hommaa. Entä jos pari on ”teinikihlautumisensa” aikana soutanut ja huovannut tuon avioitumispäätöksensä kanssa? Sormukset koko ajan sormessa, mutta status muuttunut sitä mukaa kuin pohdinta on edennyt? Jotkut hurjimmat ovat voineet olla keskeneään kihloissa kymmenenkin kertaa, jos päätöstä avioliitosta on vuosien mittaan pyöritelty suuntaan ja toiseen…
Vierailija kirjoitti:
Te, jotka ette halua antaa lupausta avioliitosta parisuhteen toiselle osapuolelle - miksi ette pysyisi reilusti seurustelevina ihmisinä eli mies-/naisystävinä? Miksi edes sotkea sormusleikkejä suhteeseen, jota ei haluta viedä avioliittoon asti?
Miksi ei?
Mitä se kihloissa olo sitten tarkoittaa, jos ei ole sovittu, että mennään naimisiin? Eikö se ole seurustelua, tapailua, avoliitto? Sormuksia voi vaihtaa ja muitakin koruja lahjoittaa ihan muutenkin, kuin vain kilhlautumistarkoituksessa,
Ja entäs kun pari päättää mennä kihloihin, aikomatta mennä naimisiin, mutta kuitenkin jossain vaiheessa päättää, että mennään naimisiin. Ovatko he sitten ????
Vierailija kirjoitti:
Mitä se kihloissa olo sitten tarkoittaa, jos ei ole sovittu, että mennään naimisiin? Eikö se ole seurustelua, tapailua, avoliitto? Sormuksia voi vaihtaa ja muitakin koruja lahjoittaa ihan muutenkin, kuin vain kilhlautumistarkoituksessa,
Ja entäs kun pari päättää mennä kihloihin, aikomatta mennä naimisiin, mutta kuitenkin jossain vaiheessa päättää, että mennään naimisiin. Ovatko he sitten ????
Alkaa mennä usko suomalaisten lukutaitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täälä yritetään kihloja vääntää teinikihloiksi?
Koska osa yrittää väittää teinikihlojaan kihloiksi. Halutaan esittää jotain, mitä ei olla.
Kai ymmärrät, että tämä on vain sun omassa päässäs? Toivottavasti edes nyt tässä vaiheessa.
-
Eri
Olen edellisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä.
- - - -
Tuossa copypastea.
1. Avioliittolaki
1 § (16.4.1987/411)
Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (20.2.2015/156)
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234#a16.4.1987-411
2. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon määritelmä.
𝕶𝖎𝖍𝖑𝖆𝖚𝖘 𝖔𝖓 𝖑𝖚𝖕𝖆𝖚𝖘, 𝖘𝖔𝖕𝖎𝖒𝖚𝖘 𝖘𝖎𝖎𝖙𝖆̈, 𝖊𝖙𝖙𝖆̈ 𝖐𝖎𝖍𝖑𝖆𝖕𝖆𝖗𝖎 𝖘𝖔𝖑𝖒𝖎𝖎 𝖙𝖚𝖑𝖊𝖛𝖆𝖎𝖘𝖚𝖚𝖉𝖊𝖘𝖘𝖆 𝖆𝖛𝖎𝖔𝖑𝖎𝖎𝖙𝖔𝖓.
https://evl.fi/sanasto/-/glossary/word/Kihlaus
Ja alla tuo, mitä tarjoat tasalta ja puolelta.
” Kai ymmärrät, että tämä on vain sun omassa päässäs?"
- - - -
Ohessa siis ylempänä kahden virallisen instituution määritelmää kihlaukselle ja sitten oma ontuva tulkintasi. Voit kukaties osoittaa lähdeviitauksella johonkin vakavasti otettavaan artikkeliin tai kannanottoon, josta voit osoittaa, ettei kyse ole Vain ja ainoastaan omasta pakkomielteestäsi. Ja ettei koko vänkäys ole olemassa pelkästään omassa päässäsi?
Odotan mielenkiinnolla...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se kihloissa olo sitten tarkoittaa, jos ei ole sovittu, että mennään naimisiin? Eikö se ole seurustelua, tapailua, avoliitto? Sormuksia voi vaihtaa ja muitakin koruja lahjoittaa ihan muutenkin, kuin vain kilhlautumistarkoituksessa,
Ja entäs kun pari päättää mennä kihloihin, aikomatta mennä naimisiin, mutta kuitenkin jossain vaiheessa päättää, että mennään naimisiin. Ovatko he sitten ????
Alkaa mennä usko suomalaisten lukutaitoon.
-
Kohdallasi en epäile lukutaitoa vaan luetun ymmärtämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi täälä yritetään kihloja vääntää teinikihloiksi?
Koska osa yrittää väittää teinikihlojaan kihloiksi. Halutaan esittää jotain, mitä ei olla.
Kai ymmärrät, että tämä on vain sun omassa päässäs? Toivottavasti edes nyt tässä vaiheessa.
-
Eri
Olen edellisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä.
- - - -
Tuossa copypastea.
1. Avioliittolaki
1 § (16.4.1987/411)
Kaksi henkilöä, jotka ovat sopineet menevänsä avioliittoon keskenään, ovat kihlautuneet. (20.2.2015/156)
https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1929/19290234#a16.4.1987-411
2. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon määritelmä.
𝕶𝖎𝖍𝖑𝖆𝖚𝖘 𝖔𝖓 𝖑𝖚𝖕𝖆𝖚𝖘, 𝖘𝖔𝖕𝖎𝖒𝖚𝖘 𝖘𝖎𝖎𝖙𝖆̈, 𝖊𝖙𝖙𝖆̈ 𝖐𝖎𝖍𝖑𝖆𝖕𝖆𝖗𝖎 𝖘𝖔𝖑𝖒𝖎𝖎 𝖙𝖚𝖑𝖊𝖛𝖆𝖎𝖘𝖚𝖚𝖉𝖊𝖘𝖘𝖆 𝖆𝖛𝖎𝖔𝖑𝖎𝖎𝖙𝖔𝖓.
https://evl.fi/sanasto/-/glossary/word/Kihlaus
Ja alla tuo, mitä tarjoat tasalta ja puolelta.
” Kai ymmärrät, että tämä on vain sun omassa päässäs?"
- - - -
Ohessa siis ylempänä kahden virallisen instituution määritelmää kihlaukselle ja sitten oma ontuva tulkintasi. Voit kukaties osoittaa lähdeviitauksella johonkin vakavasti otettavaan artikkeliin tai kannanottoon, josta voit osoittaa, ettei kyse ole Vain ja ainoastaan omasta pakkomielteestäsi. Ja ettei koko vänkäys ole olemassa pelkästään omassa päässäsi?
Odotan mielenkiinnolla...
Joo, tämä on vain mun omassa päässäni. Voit hengittää taas.
Jep juuri näin, ekaksi ovat olleet teinikihloissa, jos sille nyt ylipäätään sanaa tarvitsee. Normaalit ihmiset sanoisivat, että seurustelivat tuon ajan.