Mitä olenkaan tehnyt terveydelleni, kun luovutin pitkään verta liian usein?
Olen 28 v nainen. Menin ekaa kertaa verenluovutukseen vähän ennen kun täytin 19, ja sen jälkeen mulla oli tapana käydä luovuttamassa verta aina kun minimiaika tuli täyteen eli yleensä 4, mutta joskus "vain" 3 kertaa vuodessa. Nuorille naisille suositellaan vain yhtä tai korkeintaan kahta luovutusta vuodessa. Ajattelin ettei reipas luovutustahti haittaa, koska kuukautiseni ei ole runsaat ja hemoglobiinini oli aina hyvä (viime vuosina 135-140, mutta aluksi se taisi olla yli 150 jos muistan oikein). Jätin myös rautatabletit syömättä, koska sain niistä ummetusta.
Edellinen luovutus oli maaliskuussa. Pian sen jälkeen vointini huononi ja rupesin kärsimään joistain raudanpuutteeseen yleisesti liitetyistä oireista: mm. huimauksesta, hiustenlähdöstä ja pakottavasta tarpeesta syödä jotain syötäväksi kelpaamatonta. Pääsin kesäkuun alussa lääkäriin, joka totesi mulla raudanpuuteanemian: hemoglobiinini oli enää vaivaiset 111.
Olen vähitellen ruvennut tajuamaan, että olen varmaan kärsinyt raudanpuutteesta jo aiemmin. Mulla on jo pitkään ollut jatkuvasti väsynyt ja vetämätön olo, en ole saanut kuntoani kohoamaan vaikka olen koittanut harrastaa liikuntaa monin eri tavoin ja huolehtinut myös palautumisesta, raajani on puutunut tosi helposti ja sormet ja varpaat on jatkuvasti kylmät, olen saanut mustelmia melkein tyhjästä, mun on usein vaikea löytää sanoja muiden kanssa jutellessani, vastustuskykyni on huono ym. Osa oireistani on mennyt masennuksen piikkiin, johon olen syönyt lääkkeitä jo vuosia, ja loput lääkäri on ohittanut olankohautuksella.
Päätin nyt tankata rautaa oikein kunnolla, vaikka lääkäri kehottaisi lopettamaan sitten kun hemoglobiini korjautuu. Toivottavasti kaikki oireeni häviää sillä, mutta väkisinkin mietityttää, millaista haittaa olenkaan tehnyt itselleni kun luovutin verta niin usein. Olenko menettänyt veren mukana jotain muuta tärkeää raudan lisäksi? Onko oletettavasti vuosikausia jatkunut piilevä raudanpuute tehnyt elimistössäni sellaista tuhoa, josta en tiedä vielä mitään? Voiko oireeni jäädä pysyviksi vai tulenko tästä vielä kuntoon?
Kommentit (91)
Vierailija kirjoitti:
Ei verenluovutus vaikuta raudan määrään, vaan se mitä syöt.
Älä puhu paskaa. Jokaisessa verenluovutuksessa menetetään paljon rautaa veren mukana.
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi luovutti verta kymmeniä kertoja ja kuoli 65-vuotiaana. Joten en suosittele.
Ja mistä päättelet, että kuoli verenluovutukseen?
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi luovutti verta kymmeniä kertoja ja kuoli 65-vuotiaana. Joten en suosittele.
Minä luovutin nuorena 30 kertaa ja sairastuin myöhemmin verisyöpään. Paranin elinsiirrolla, ts. verellä.
Olen vielä todistettavasti hengissä.
N
No nyt et enää luovuta ja tilanne korjaantuu. Et sä mitään pysyvää vahinkoa oo tolleen saanu aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi luovutti verta kymmeniä kertoja ja kuoli 65-vuotiaana. Joten en suosittele.
Ja mistä päättelet, että kuoli verenluovutukseen?
Oletan, että kyseessä oli vitsi.
ohis
Vierailija kirjoitti:
Mun anoppi luovutti verta kymmeniä kertoja ja kuoli 65-vuotiaana. Joten en suosittele.
Ihanan empaattinen kommentti. Kaiken lisäksi vastasit niin nopeasti, että tuskin edes luit aloitusviestiä. Jos olisit lukenut, olisit huomannut että ap:n raudanpuuteanemia on lääkärin toteama. Ei tarvitse olla mikään lääkäri ymmärtääkseen, että ahkerilla verenluovutuksilla ja raudanpuutteella on selvä yhteys, vaikka taustalla voi tietysti olla myös muuta.
Pitäis käydä luovuttamassa taas. Minä olen hengissä koska joku luovutti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei verenluovutus vaikuta raudan määrään, vaan se mitä syöt.
Älä puhu paskaa. Jokaisessa verenluovutuksessa menetetään paljon rautaa veren mukana.
Joka tasaantuu kun elimistö palauttaa veren määrän ennalleen! Vai?
Miksi et ap nyt vain uskoisi sitä lääkäriä? Olet hajottanut elimistösi etkä edes oppinut siitä yhtään mitään. Huokaus.
Vierailija kirjoitti:
Pitäis käydä luovuttamassa taas. Minä olen hengissä koska joku luovutti.
Veren luovuttaminen on hyvä teko, mutta liika on aina liikaa. Sille on syynsä, miksi nuorille naisille suositellaan korkeintaan 1-2 luovutusta vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Ei verenluovutus vaikuta raudan määrään, vaan se mitä syöt.
Söin ihan hyvin ja monipuolisesti rautapitoustakin. Minulla oli ihan valtavat kuukautisvuodot. Vuotoa oli 3 viikkoa kuussa jollakin asteella (eli merkinnät kalenterissa toisinpäin kuin normaalisti on: merkittömiä päiviä vain viikon verran). Vuosin kuin seula parina päivänä kuussa (sairausloma päivä kerran kuussa). Hb olikin tipahtanut, oli 70. Kyllä se alenee, kun vuotaa. Luovutin verta nuorena, Hb oli hyvä.
Raudanpuute korjaantuu hitaasti eli syö niitä rautatabletteja 6-12 kk. Parasta olisi tietysti mittauttaa ferritiini.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei verenluovutus vaikuta raudan määrään, vaan se mitä syöt.
Älä puhu paskaa. Jokaisessa verenluovutuksessa menetetään paljon rautaa veren mukana.
Joka tasaantuu kun elimistö palauttaa veren määrän ennalleen! Vai?
En tiedä, mutta kyllä esim runsaat kuukautiset voi aiheuttaa raudanpuutetta. Syön terveellisesti ja monipuolisesti ja lisäksi rautalisää, mutta ferritiini oli vähän yli 10
-eri
Kyllä. Olet nyt tuohon tuomittu. Niin kuin kaikki muutkin raudan puutteesta kärsivät. Aivotoimintosi ja elimistösi hiipuu ja päädyt kasvikseksi hengityskoneeseen. Ehkä jo muutaman vuoden päästä. Kannattaa alkaa suunnittelemaan jo kuolin siivousta.
Mitä olen lukenut aiheesta, niin miehille erityisesti suositellaan verenluovuttamista.
Miehethän ei menetä vertaan kuukautisten myötä, joten verenluovutus on ainoita tapoja ns kierrättää verta ja päästä eroon jopa liiallisesta raudasta.
Liekö sitten totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei verenluovutus vaikuta raudan määrään, vaan se mitä syöt.
Älä puhu paskaa. Jokaisessa verenluovutuksessa menetetään paljon rautaa veren mukana.
Joka tasaantuu kun elimistö palauttaa veren määrän ennalleen! Vai?
Ei todellakaan. Verenluovuttajien rautatasojen palautumista ennalleen on tutkittu, ja muistaakseni menetetyn raudan korvaamiseen menee keskimäärin monta kuukautta ilman rautalisää. Yksilöllistä vaihtelua esiintyy suuntaan ja toiseen, ja rautalisän syöminen nopeuttaa varmasti prosessia.
Mun anoppi luovutti verta kymmeniä kertoja ja kuoli 65-vuotiaana. Joten en suosittele.