Thaimaasta adoptoiduista lapsesta tuli jo teini-ikäisenä murhaaja

Jos hakisin adoptiolasta, en uskaltaisi laittaa, että saa olla jokin sairaus.

Ne sitten lähettäisivät juuri sellaisen. (kun muut ei halua)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisiä ei kannata repiä juuriltaan. Sopeuttamisen ja kotouttamisen yritykset harvoin onnistuvat jos hlöllä muistoja kotimaastaan.

Miten voidaan sitten odottaa että nämä "16v" (= 30-40v) sopeutuvat ja kotoutuvat jos ei 4v sopeudu!

Mistä lähtien 30-40 -vuotiaita on mielestäsi adoptoitu ulkomailta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisiä ei kannata repiä juuriltaan. Sopeuttamisen ja kotouttamisen yritykset harvoin onnistuvat jos hlöllä muistoja kotimaastaan.

Miten voidaan sitten odottaa että nämä "16v" (= 30-40v) sopeutuvat ja kotoutuvat jos ei 4v sopeudu!

Mistä lähtien 30-40 -vuotiaita on mielestäsi adoptoitu ulkomailta?

Voi hyvää päivää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisiä ei kannata repiä juuriltaan. Sopeuttamisen ja kotouttamisen yritykset harvoin onnistuvat jos hlöllä muistoja kotimaastaan.

Miten voidaan sitten odottaa että nämä "16v" (= 30-40v) sopeutuvat ja kotoutuvat jos ei 4v sopeudu!

SANOPA MUUTA!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni ehdottaa adoption lopettamista kokonaan ulkomaille. Silti pitäisi muistaa se ajatus, että adoptio ei pelasta kaikkia lapsia vaan saattaa pelastaa sen yhden lapsen elämän jos kaikki menee hyvin. Niitä orpolapsia on laitokset ulkomailla täynnä ja monet kärsivät niissä. Varsinkin vammaiset ja muuten esim liikuntakyvyttömät lapset saavat usein jopa kuolla sinne hoidon puutteen, huonon ruuan tai kaikkien tarvittavien hoitovälineiden puutteen vuoksi. Nämä lapset olisivat voineet kuntoutua enemmän jos olisivat saaneet apua.

Usassa jotkut adoptoivat näitä erityislapsia joilla siis ihan tiedossa jo valmiiksi jokin vamma. Eräskin kiinalainen tyttö oli ihan pienenä vielä sellainen joka pystyi vähän puhumaan ja liikkumaan. Aikaa kului ja lopulta, kun tyttö kasvoi niin vietti aikaa vaan sängyssä ja sidottiin kiinni siihen, ettei hakkaisi käsiään. Laihtui niin paljon, että oli kuolla. Lopulta eräs ulkomaalainen vapaaehtoistyöntekijä pyysi apua ja tämä Usan perhe päätti adoptoida tytön. Oli huonossa kunnossa, mutta selvisi. Nyt puhuu vähän ja opettelee kävelyä uudestaan. Ja on tyytyväinen sen videoista näkee. Hän ei kuollut vaan elää nyt. Kun seuraan heidän tarinaansa niin mietin paljon sitä kuinka tärkeää adoptio myös on. Se pelastaa lapsen hengen joissakin tilanteissa. Tietysti jos lapsi on muutenkin jo todettu sairaaksi niin ei ole niin yllätys mitä paljastuu ja vanhemmat tietävät mihin ryhtyvät paremmin. Arvostan kyllä ja ehkä sairas lapsi voi olla joskus se helpompi tapaus, kun esim tämä tyttö josta kirjoitin ei osaa koskaan kysyä lapsuudestaan tai pysty miettimään niin paljon, kun on vammainen. Hän elää siinä hetkessä ja tulee aina olemaan pikkulapsi käytökseltään. En siis halua vähätellä, mutta hänen kanssaan ei tarvi käydä samaa läpi mitä terveen nuoren eli puhua asioista ja menneisyydestä.

Tarkoitat varmasti hyvää muttet nyt ihan taida tietää asiasta tarpeeksi. Adoptiossa ei ole eikä voikaan olla kyse mistään pelastamisesta. Sellainen on aivan eri toimintaa eri tahojen kuin adoptiovanhempien toimesta.

Et varmaan itsekään ymmärrä mitä ajan takaa eikä näköjään moni muukaan. Tarkoitan sitä, että adoptio muuttaa sen yhden lapsen elämän. Eli jos et voi auttaa monia niin auta edes yhtä jos pystyt siihen. Sellainen sanontakin on, että jos voit muuttaa yhden lapsen elämän paremmaksi niin tee se. Ymmärrän tämän ajatuksen, vaikka en tarkoita että kaikista olisi siihen. Minusta olisi väärin jos adoptiotoiminta loppuisi täysin, koska ne lapset kurjissa oloissa ja en usko siihen, että oloja parannettaisiin yhtään ja mitään rahoja siihen laitettaisiin. Jos siis joillakin on mahdollisuus päästä sieltä pois niin ei saa ajatella sen olevan huono asia ja kaikki jujut eivät pääty huonosti. Minusta ihme jos joku näkee jonkun elämän muuttumisenkin huonona. Kaikki eivät kadu adoptiota ja en hyviäkin tarinoita ja tiedän asiosta itsekin.

Adoptio ei ole mitään hyväntekeväisyystoimintaa. Kansainvälisessä adoptiossa lapsi riistetään omasta kotimaastaan, hän menettää oman kielensä ja kulttuurinsa. Kaikki vain sen takia että lapseton pariskunta/yksin lasta hakeva saa haluamansa lapsen.

Jos lapsia haluaa auttaa niin siihen on ihan muut keinot kuin adoptio. Kansainväliseen adoptioon menevät lapset eivät edes ole niitä kaikista huono-osaisimpia, heillä on katto maan päällä, ruokaa, vaatetta jne. Kansainväliseen adoptioon liittyy myös mm. lapsikauppaa, meille Suomeenkin on tullut lapsia, jotka on todellisuudessa varastettu vanhemmiltaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisiä ei kannata repiä juuriltaan. Sopeuttamisen ja kotouttamisen yritykset harvoin onnistuvat jos hlöllä muistoja kotimaastaan.

Miten voidaan sitten odottaa että nämä "16v" (= 30-40v) sopeutuvat ja kotoutuvat jos ei 4v sopeudu!

Mistä lähtien 30-40 -vuotiaita on mielestäsi adoptoitu ulkomailta?

äo?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisiä ei kannata repiä juuriltaan. Sopeuttamisen ja kotouttamisen yritykset harvoin onnistuvat jos hlöllä muistoja kotimaastaan.

Miten voidaan sitten odottaa että nämä "16v" (= 30-40v) sopeutuvat ja kotoutuvat jos ei 4v sopeudu!

Mistä lähtien 30-40 -vuotiaita on mielestäsi adoptoitu ulkomailta?

Oletko v a j a a?

Olikos tuossa sanan adoptio!

NOT

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisiä ei kannata repiä juuriltaan. Sopeuttamisen ja kotouttamisen yritykset harvoin onnistuvat jos hlöllä muistoja kotimaastaan.

Miten voidaan sitten odottaa että nämä "16v" (= 30-40v) sopeutuvat ja kotoutuvat jos ei 4v sopeudu!

No hyvää päivää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisiä ei kannata repiä juuriltaan. Sopeuttamisen ja kotouttamisen yritykset harvoin onnistuvat jos hlöllä muistoja kotimaastaan.

Miten voidaan sitten odottaa että nämä "16v" (= 30-40v) sopeutuvat ja kotoutuvat jos ei 4v sopeudu!

Mistä lähtien 30-40 -vuotiaita on mielestäsi adoptoitu ulkomailta?

äo?

Voi hyvin kysyä sen perään jos ei erota adoptiolasta aikuisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kaksi täysin eri asiaa adoptoida itselleen lapsi kuin ryhtyä humanitääriseksi hyväntekijäksi vapaaehtoistyöhön ja adoptoida itselleen vammainen tai vakavasti sairas lapsi. Jälkimmäiseen ei ole monesta, joten toivon, että myös kriteerit tällaiseen adoptioon ovat vanhemmille tiukemmat 

Kaveri pariskunta halusi adoptoida ja sai valtavan pitkän listan sairauksia ja vammoja, mitä hyväksyisivät adoptiolapsella.

He saivat pe-lalta moitteita, kun eivät suostuneet juuri mihinkään vammaan.

Ihmettelen moisia listoja. Miksi tänne tyrkytetään sairaita ja vammaisia. Ottaako joku esim hiv-positiivisen lapsen adoptioon. Miksi ihmeessä?

Adoptiossa etsitään lapselle vanhempia eikä päinvastoin.

Olkoon vaan, mutta oikeastiko adoptoiva pariskunta laittaa hakemukseen, että lapsi saa olla sairas?

Mulle ei tulisi mieleenikään laittaa muuta kuin että täysin terve. (ja samalla tiedostaisin kuitenkin sen, että diagnosoimattomia sairauksia voi hyvin vielä ilmetä Suomessa.)

Miksei laittaisi? Moni sairaus/vika ei ole mitenkään vakava ja on korjattavissa esimerkiksi halkiot.

Vierailija kirjoitti:

Oliko tämä se sama poika, joka joutui lasun piiriin käytettyään hyväksi adoptioperheen pikkusiskoa? Aikamoinen elämä 16 ikävuoteen mennessä.

Ei ole sama.

Tämä tässä ketjussa puheena oleva on Lasse Haapoja.

Tällä olisi ollut mahdollisuuksia monenlaiseen, pelasi mm. jalkapalloa ja oli siinä jo ihan juniorimaajoukkueen tasoa. Mutta päätti mieluummin alkaa keppostelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kaksi täysin eri asiaa adoptoida itselleen lapsi kuin ryhtyä humanitääriseksi hyväntekijäksi vapaaehtoistyöhön ja adoptoida itselleen vammainen tai vakavasti sairas lapsi. Jälkimmäiseen ei ole monesta, joten toivon, että myös kriteerit tällaiseen adoptioon ovat vanhemmille tiukemmat 

Kaveri pariskunta halusi adoptoida ja sai valtavan pitkän listan sairauksia ja vammoja, mitä hyväksyisivät adoptiolapsella.

He saivat pe-lalta moitteita, kun eivät suostuneet juuri mihinkään vammaan.

Ihmettelen moisia listoja. Miksi tänne tyrkytetään sairaita ja vammaisia. Ottaako joku esim hiv-positiivisen lapsen adoptioon. Miksi ihmeessä?

Miksikö ulkomailta annetaan sairaita lapsia adopitoon meille? Koska lähtömaat haluavat tietenkin itse pitää terveet. Terveitä ei vaan riitä kaikille halukkaille kv adoptiossa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni ehdottaa adoption lopettamista kokonaan ulkomaille. Silti pitäisi muistaa se ajatus, että adoptio ei pelasta kaikkia lapsia vaan saattaa pelastaa sen yhden lapsen elämän jos kaikki menee hyvin. Niitä orpolapsia on laitokset ulkomailla täynnä ja monet kärsivät niissä. Varsinkin vammaiset ja muuten esim liikuntakyvyttömät lapset saavat usein jopa kuolla sinne hoidon puutteen, huonon ruuan tai kaikkien tarvittavien hoitovälineiden puutteen vuoksi. Nämä lapset olisivat voineet kuntoutua enemmän jos olisivat saaneet apua.

Usassa jotkut adoptoivat näitä erityislapsia joilla siis ihan tiedossa jo valmiiksi jokin vamma. Eräskin kiinalainen tyttö oli ihan pienenä vielä sellainen joka pystyi vähän puhumaan ja liikkumaan. Aikaa kului ja lopulta, kun tyttö kasvoi niin vietti aikaa vaan sängyssä ja sidottiin kiinni siihen, ettei hakkaisi käsiään. Laihtui niin paljon, että oli kuolla. Lopulta eräs ulkomaalainen vapaaehtoistyöntekijä pyysi apua ja tämä Usan perhe päätti adoptoida tytön. Oli huonossa kunnossa, mutta selvisi. Nyt puhuu vähän ja opettelee kävelyä uudestaan. Ja on tyytyväinen sen videoista näkee. Hän ei kuollut vaan elää nyt. Kun seuraan heidän tarinaansa niin mietin paljon sitä kuinka tärkeää adoptio myös on. Se pelastaa lapsen hengen joissakin tilanteissa. Tietysti jos lapsi on muutenkin jo todettu sairaaksi niin ei ole niin yllätys mitä paljastuu ja vanhemmat tietävät mihin ryhtyvät paremmin. Arvostan kyllä ja ehkä sairas lapsi voi olla joskus se helpompi tapaus, kun esim tämä tyttö josta kirjoitin ei osaa koskaan kysyä lapsuudestaan tai pysty miettimään niin paljon, kun on vammainen. Hän elää siinä hetkessä ja tulee aina olemaan pikkulapsi käytökseltään. En siis halua vähätellä, mutta hänen kanssaan ei tarvi käydä samaa läpi mitä terveen nuoren eli puhua asioista ja menneisyydestä.

Tarkoitat varmasti hyvää muttet nyt ihan taida tietää asiasta tarpeeksi. Adoptiossa ei ole eikä voikaan olla kyse mistään pelastamisesta. Sellainen on aivan eri toimintaa eri tahojen kuin adoptiovanhempien toimesta.

Et varmaan itsekään ymmärrä mitä ajan takaa eikä näköjään moni muukaan. Tarkoitan sitä, että adoptio muuttaa sen yhden lapsen elämän. Eli jos et voi auttaa monia niin auta edes yhtä jos pystyt siihen. Sellainen sanontakin on, että jos voit muuttaa yhden lapsen elämän paremmaksi niin tee se. Ymmärrän tämän ajatuksen, vaikka en tarkoita että kaikista olisi siihen. Minusta olisi väärin jos adoptiotoiminta loppuisi täysin, koska ne lapset kurjissa oloissa ja en usko siihen, että oloja parannettaisiin yhtään ja mitään rahoja siihen laitettaisiin. Jos siis joillakin on mahdollisuus päästä sieltä pois niin ei saa ajatella sen olevan huono asia ja kaikki jujut eivät pääty huonosti. Minusta ihme jos joku näkee jonkun elämän muuttumisenkin huonona. Kaikki eivät kadu adoptiota ja en hyviäkin tarinoita ja tiedän asiosta itsekin.

Adoptio ei ole mitään hyväntekeväisyystoimintaa. Kansainvälisessä adoptiossa lapsi riistetään omasta kotimaastaan, hän menettää oman kielensä ja kulttuurinsa. Kaikki vain sen takia että lapseton pariskunta/yksin lasta hakeva saa haluamansa lapsen.

Jos lapsia haluaa auttaa niin siihen on ihan muut keinot kuin adoptio. Kansainväliseen adoptioon menevät lapset eivät edes ole niitä kaikista huono-osaisimpia, heillä on katto maan päällä, ruokaa, vaatetta jne. Kansainväliseen adoptioon liittyy myös mm. lapsikauppaa, meille Suomeenkin on tullut lapsia, jotka on todellisuudessa varastettu vanhemmiltaan.

siis tietysti katto pään päällä, lisään vielä että en tuomitse adoptioita. Mutta mitään hyväntekeväisyyttä tai lapsen pelastamista adoptio ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihmisiä ei kannata repiä juuriltaan. Sopeuttamisen ja kotouttamisen yritykset harvoin onnistuvat jos hlöllä muistoja kotimaastaan.

Miten voidaan sitten odottaa että nämä "16v" (= 30-40v) sopeutuvat ja kotoutuvat jos ei 4v sopeudu!

Miksei sopeutuisi? Suurin osa adoptiolapsesta sopeutuu. Etelä- Ruotsissa ongelmia aiheuttaa turvasysteemillä tulleet katulapset eli todella kulmista olosuhteissa kasvaneet. Maailmalla on 3-5 vuotiaitakin katulapsia ilman vanhempiaan. Osa oppii vihaamaan. Myös Suöm saa osa kasvaa laiminlyötyinä, kokee ettei saa mitä heille kuuluu ja oppii vihaamaan. Suurin osa ei vihaa, osa vihaa.

Vierailija kirjoitti:

Jäi häiritsemään, että poikaa oli ensimmäisenä pidetty 4 päivää alastomana yksin huoneessaan, kun oli Suomessa viety laitokseen. Viidentenä päässyt pois ja sinä iltana tappanut.

Siis mitä h.lvettiä? Mitä tuollaisella nöyryyttämisellä ja alustamisella haetaan? Jos minut suljettaisiin alasti 4 päiväksi johonkin, tulisin varmaan itsekin sieltä ulos kostonhalu silmissä kiiluen.

Ei ehkä ihan sokeasti kannata uskoa tämän päästään vialla olevan murhaajan kertomia juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Kumman vähän puhutaan siitä, että adoptiolapsilla on usein isoja ongelmia. Palstallakin adoptiota tyrkytetään ratkaisuksi kaikille.

Nuorisopsykiatrian parissa työskennelleenä voin vahvistaa tämän. Nuo varhaisvaiheet, jo siis ihan raskaus ja ensimmäiset elinkuukaudet vaikuttavat yllättävän paljon yksilön kehitykseen. Eli 1-vuotiaana "vauvana" adoptoitukin on voinut kokea jo vaikka mitä. Ne on kehossa, vaikka mieli ei muista.

Vierailija kirjoitti:

Tuo laitos on täysin hakoteillä. Vakavasti traumatisoituneet ja eriasteisesti mielenterveysongelmaiset nuoret laitetaan ensitöikseen ALASTI NELJÄKSI VUOROKAUDEKSI ERISTYKSEEN. Sieltä eristyksestä saattaa tulla ulos vaikka psykoosissa tai missä tahansa traumatilassa. Kyllä nuorelle pedataan epäonnistumista tuossa laitoksessa. Eipä sillä, että onnistumisprosentti olisi varmaan muutenkin todella alhainen, mutta silti turha odottaa mitään hyvää tuolla toiminnalla myöskään.  

Eräs tuttavani työskentelee perhekodissa Oulun seudulla ja puolustaa Pohjolakodin toimintaa yhä: "Ei noista kakaroista mitään tule kuitenkaan". Haukkuu myös oman perhekotinsa lapsia mitä iljettävimmillä nimillä. Jotenkin itselläni on usko lastensuojeluun ja myös -psykiatriaan mennyttä, itse olen joutunut jälkimmäisen uhriksi nuorena. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varmasti moni adoptiovnhempi, jonka lapsella on aikuisena ongelmia syyllistää itseään riittävästi, jos ei ole esim. haudannut omia urahaaveitaan lapsen takia. Omasta kokemuksesta voin lohduttaa, että vaikka olemme antaneet omalle adoptoidulle lapsellemme yltäkylläisesti aikaa ja rakkautta, se ei vain korjaa asioita. Nyt jo aikuinen adoptoitu ei ole koskaan osoittanut mitään tunteita meitä vanhempia, lemmikkejä tai esim. isovanhempia kohtaan. Apua on todella paljon haettu ja saatu mutta mikään ei ole auttanut. Itse epäilen, että osasyy voi olla raskausajassa ja sen aikaisessa päihdealtistuksessa. Adoptoidullamme on kolme aivotoimintaan liittyvää diagnoosia. Eli armoa adoptiovanhemmille. Rakkaus ei aina riitä.

Oliko teillä etukäteen tietoa päihdealtistuksesta?

Siihen aikaan pystyi vielä toivomaan tervettä lasta ja niin siinä tilanteessa teimme (meillä ei ollut lapsia entuudestaan joten kokemattomina emme uskaltaneet lähteä adoptoimaan erityistarpeista lasta).

Vierailija kirjoitti:

Jos ajatellaan hänen kohtelua suomalaisissa laitoksissa, niin ei se kovin tukevalta ja parantavalta kuulostanut. Neljävuotiaalla on jo aika vahva pohja persoonallisuudesta. Varmasti kaltoinkohdellusta voi yulla hyvä ihminen. Eikös tuokin nuori ole nyt herännyt? Voi siitä.biologisesta lapsetkin tulla ihan mitä vain ja monesta adoptiolapsesta tulee fiksu ja ihana.

Miten sen nyt ottaa, viimeksi ryösteli alkuvuonna 2020.. no parannusta ainakin kun ei silloin tappanut ketään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kumman vähän puhutaan siitä, että adoptiolapsilla on usein isoja ongelmia. Palstallakin adoptiota tyrkytetään ratkaisuksi kaikille.

Nuorisopsykiatrian parissa työskennelleenä voin vahvistaa tämän. Nuo varhaisvaiheet, jo siis ihan raskaus ja ensimmäiset elinkuukaudet vaikuttavat yllättävän paljon yksilön kehitykseen. Eli 1-vuotiaana "vauvana" adoptoitukin on voinut kokea jo vaikka mitä. Ne on kehossa, vaikka mieli ei muista.

Voin uskoa, sillä en ole adoptiolapsi, mutta 2 kk ikäisestä ollut kokopäivähoidossa kodin ulkopuolella normaalin työajan plus työmatkat päälle. On ongelmia ja paljon psykosomaattista reagointia.