Thaimaasta adoptoiduista lapsesta tuli jo teini-ikäisenä murhaaja

Vierailija kirjoitti:

Moni ehdottaa adoption lopettamista kokonaan ulkomaille. Silti pitäisi muistaa se ajatus, että adoptio ei pelasta kaikkia lapsia vaan saattaa pelastaa sen yhden lapsen elämän jos kaikki menee hyvin. Niitä orpolapsia on laitokset ulkomailla täynnä ja monet kärsivät niissä. Varsinkin vammaiset ja muuten esim liikuntakyvyttömät lapset saavat usein jopa kuolla sinne hoidon puutteen, huonon ruuan tai kaikkien tarvittavien hoitovälineiden puutteen vuoksi. Nämä lapset olisivat voineet kuntoutua enemmän jos olisivat saaneet apua.

Usassa jotkut adoptoivat näitä erityislapsia joilla siis ihan tiedossa jo valmiiksi jokin vamma. Eräskin kiinalainen tyttö oli ihan pienenä vielä sellainen joka pystyi vähän puhumaan ja liikkumaan. Aikaa kului ja lopulta, kun tyttö kasvoi niin vietti aikaa vaan sängyssä ja sidottiin kiinni siihen, ettei hakkaisi käsiään. Laihtui niin paljon, että oli kuolla. Lopulta eräs ulkomaalainen vapaaehtoistyöntekijä pyysi apua ja tämä Usan perhe päätti adoptoida tytön. Oli huonossa kunnossa, mutta selvisi. Nyt puhuu vähän ja opettelee kävelyä uudestaan. Ja on tyytyväinen sen videoista näkee. Hän ei kuollut vaan elää nyt. Kun seuraan heidän tarinaansa niin mietin paljon sitä kuinka tärkeää adoptio myös on. Se pelastaa lapsen hengen joissakin tilanteissa. Tietysti jos lapsi on muutenkin jo todettu sairaaksi niin ei ole niin yllätys mitä paljastuu ja vanhemmat tietävät mihin ryhtyvät paremmin. Arvostan kyllä ja ehkä sairas lapsi voi olla joskus se helpompi tapaus, kun esim tämä tyttö josta kirjoitin ei osaa koskaan kysyä lapsuudestaan tai pysty miettimään niin paljon, kun on vammainen. Hän elää siinä hetkessä ja tulee aina olemaan pikkulapsi käytökseltään. En siis halua vähätellä, mutta hänen kanssaan ei tarvi käydä samaa läpi mitä terveen nuoren eli puhua asioista ja menneisyydestä.

Tässä ei kuitenkaan kysyntä ja tarjonta kohtaa. Suurin osa adoptoivista haluaa lapsen itselleen, mahdollisimman normaalin. Todella harvalla on rahkeita omaishoitajaksi ja valita se vielä vapaaehtoisesti.

Vierailija kirjoitti:

Moni ehdottaa adoption lopettamista kokonaan ulkomaille. Silti pitäisi muistaa se ajatus, että adoptio ei pelasta kaikkia lapsia vaan saattaa pelastaa sen yhden lapsen elämän jos kaikki menee hyvin. Niitä orpolapsia on laitokset ulkomailla täynnä ja monet kärsivät niissä. Varsinkin vammaiset ja muuten esim liikuntakyvyttömät lapset saavat usein jopa kuolla sinne hoidon puutteen, huonon ruuan tai kaikkien tarvittavien hoitovälineiden puutteen vuoksi. Nämä lapset olisivat voineet kuntoutua enemmän jos olisivat saaneet apua.

Usassa jotkut adoptoivat näitä erityislapsia joilla siis ihan tiedossa jo valmiiksi jokin vamma. Eräskin kiinalainen tyttö oli ihan pienenä vielä sellainen joka pystyi vähän puhumaan ja liikkumaan. Aikaa kului ja lopulta, kun tyttö kasvoi niin vietti aikaa vaan sängyssä ja sidottiin kiinni siihen, ettei hakkaisi käsiään. Laihtui niin paljon, että oli kuolla. Lopulta eräs ulkomaalainen vapaaehtoistyöntekijä pyysi apua ja tämä Usan perhe päätti adoptoida tytön. Oli huonossa kunnossa, mutta selvisi. Nyt puhuu vähän ja opettelee kävelyä uudestaan. Ja on tyytyväinen sen videoista näkee. Hän ei kuollut vaan elää nyt. Kun seuraan heidän tarinaansa niin mietin paljon sitä kuinka tärkeää adoptio myös on. Se pelastaa lapsen hengen joissakin tilanteissa. Tietysti jos lapsi on muutenkin jo todettu sairaaksi niin ei ole niin yllätys mitä paljastuu ja vanhemmat tietävät mihin ryhtyvät paremmin. Arvostan kyllä ja ehkä sairas lapsi voi olla joskus se helpompi tapaus, kun esim tämä tyttö josta kirjoitin ei osaa koskaan kysyä lapsuudestaan tai pysty miettimään niin paljon, kun on vammainen. Hän elää siinä hetkessä ja tulee aina olemaan pikkulapsi käytökseltään. En siis halua vähätellä, mutta hänen kanssaan ei tarvi käydä samaa läpi mitä terveen nuoren eli puhua asioista ja menneisyydestä.

Sitten on myös Myka Staufferin tapaus, missä sometyyppi hehkutti adoptoivansa vakavasti sairaan pikkupojan Kiinasta ja dumppasi sen sitten melko pian.

Taitavastipa murhaaja puolustelee tekoaan. Väkivalta muita nuoriakin kohtaan muuttuu itsepuolustukseksi. Todennäköisesti tuota poikaa ei kukaan kiusannut sen enempää kuin lapset yleensä toisiaan. Tuo poika on todennäköisesti psykopaatti tai omaa ainakin psykopaatin piirteitä. Kieroon kasvanut jo lastenkodissa. Thaikulttuuri on myös sen kuuluisan hymyn alla hyvin väkivaltainen. Eikä siellä ole samaa käsitystä moraalista ja oikeudesta kuin täällä.

Yyviikarin adoptio kakarat häpee mutsia jo niin paljon, että pitää vissiin ehdottaa tarkkailua?

Rekkurescue tai adoptio sama juttu.

On kaksi täysin eri asiaa adoptoida itselleen lapsi kuin ryhtyä humanitääriseksi hyväntekijäksi vapaaehtoistyöhön ja adoptoida itselleen vammainen tai vakavasti sairas lapsi. Jälkimmäiseen ei ole monesta, joten toivon, että myös kriteerit tällaiseen adoptioon ovat vanhemmille tiukemmat 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tutkimus osoitti Ruotsin ulkopuolelta adoptoiduilla lapsilla olevan aikuisiässä 3-4-kertainen itsemurha- ja psyykkisen sairastavuuden vaara, viisinkertainen huumeriippuvuuden vaara, 2-3-kertainen alkoholin väärinkäytön vaara (Hjern ym. 2002) ja 3-5-kertainen todennäköisyys laitos- tai sijaisperhesijoitukseen kymmenen ikävuoden jälkeen (Elmund ym. 2007) verrattuna samanlaisen sosioekonomisen taustan omaaviin ruotsalaislapsiin tai perheiden biologisiin sisaruksiin. Adoptiolapsilla oli myös todennäköisemmin rikosrekisteri kuin verrokeilla (Hjern ym. 2002). "

Tää on jännä, että kun se kauan odotettu adoptiolapsi saadaan, se laitetaankin laitokseen, kun tulee ongelmia. Äidinrakkaus tarvitsee syntyäkseen totisesti sen 9 kuukauden totaalisymbioosin.

Muistan hänestä kerrotun, että hän oli lahjakas jalkapallossa ja aluksi vastasi hyvin miesvalmentajan auktoriteettiin ja kovaan kuriin, mutta myöhemmin kuitenkin luisui nuorisorikollisen tielle. Sitä poikakotia, jossa murha tapahtui, pidetään viimeisenä etappina ennen vankilaa tai kuolemaa. Eli viimeinen mahdollisuus nuorelle muuttaa tapansa, kun muut lastenhuollon toimet eivät ole tehonneet.

Huolettaa tämä kohta:

Hän kertoi käyneensä huoneeni ovella ja pyytäneensä minua lopettamaan miehen pahoinpitelyn. Olin kääntynyt häntä kohden silmät leiskuen ja huutanut, että en lopeta, tämä viedään loppuun. En muista tätä tapahtuneen, mutta uskon sen kuitenkin.

Voi tulla vielä lisää ruumiita, kun ei ilmeisesti edes ollut päihdyksissä. Hän olisi voinut lopettaa pahoinpitelyn saatuaan autonavaimet, mutta jatkoi, kunnes uhri kuoli. Siksi murhatuomio.

Vierailija kirjoitti:

Moni ehdottaa adoption lopettamista kokonaan ulkomaille. Silti pitäisi muistaa se ajatus, että adoptio ei pelasta kaikkia lapsia vaan saattaa pelastaa sen yhden lapsen elämän jos kaikki menee hyvin. Niitä orpolapsia on laitokset ulkomailla täynnä ja monet kärsivät niissä. Varsinkin vammaiset ja muuten esim liikuntakyvyttömät lapset saavat usein jopa kuolla sinne hoidon puutteen, huonon ruuan tai kaikkien tarvittavien hoitovälineiden puutteen vuoksi. Nämä lapset olisivat voineet kuntoutua enemmän jos olisivat saaneet apua.

Usassa jotkut adoptoivat näitä erityislapsia joilla siis ihan tiedossa jo valmiiksi jokin vamma. Eräskin kiinalainen tyttö oli ihan pienenä vielä sellainen joka pystyi vähän puhumaan ja liikkumaan. Aikaa kului ja lopulta, kun tyttö kasvoi niin vietti aikaa vaan sängyssä ja sidottiin kiinni siihen, ettei hakkaisi käsiään. Laihtui niin paljon, että oli kuolla. Lopulta eräs ulkomaalainen vapaaehtoistyöntekijä pyysi apua ja tämä Usan perhe päätti adoptoida tytön. Oli huonossa kunnossa, mutta selvisi. Nyt puhuu vähän ja opettelee kävelyä uudestaan. Ja on tyytyväinen sen videoista näkee. Hän ei kuollut vaan elää nyt. Kun seuraan heidän tarinaansa niin mietin paljon sitä kuinka tärkeää adoptio myös on. Se pelastaa lapsen hengen joissakin tilanteissa. Tietysti jos lapsi on muutenkin jo todettu sairaaksi niin ei ole niin yllätys mitä paljastuu ja vanhemmat tietävät mihin ryhtyvät paremmin. Arvostan kyllä ja ehkä sairas lapsi voi olla joskus se helpompi tapaus, kun esim tämä tyttö josta kirjoitin ei osaa koskaan kysyä lapsuudestaan tai pysty miettimään niin paljon, kun on vammainen. Hän elää siinä hetkessä ja tulee aina olemaan pikkulapsi käytökseltään. En siis halua vähätellä, mutta hänen kanssaan ei tarvi käydä samaa läpi mitä terveen nuoren eli puhua asioista ja menneisyydestä.

Tarkoitat varmasti hyvää muttet nyt ihan taida tietää asiasta tarpeeksi. Adoptiossa ei ole eikä voikaan olla kyse mistään pelastamisesta. Sellainen on aivan eri toimintaa eri tahojen kuin adoptiovanhempien toimesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tutkimus osoitti Ruotsin ulkopuolelta adoptoiduilla lapsilla olevan aikuisiässä 3-4-kertainen itsemurha- ja psyykkisen sairastavuuden vaara, viisinkertainen huumeriippuvuuden vaara, 2-3-kertainen alkoholin väärinkäytön vaara (Hjern ym. 2002) ja 3-5-kertainen todennäköisyys laitos- tai sijaisperhesijoitukseen kymmenen ikävuoden jälkeen (Elmund ym. 2007) verrattuna samanlaisen sosioekonomisen taustan omaaviin ruotsalaislapsiin tai perheiden biologisiin sisaruksiin. Adoptiolapsilla oli myös todennäköisemmin rikosrekisteri kuin verrokeilla (Hjern ym. 2002). "

Tää on jännä, että kun se kauan odotettu adoptiolapsi saadaan, se laitetaankin laitokseen, kun tulee ongelmia. Äidinrakkaus tarvitsee syntyäkseen totisesti sen 9 kuukauden totaalisymbioosin.

Muistan hänestä kerrotun, että hän oli lahjakas jalkapallossa ja aluksi vastasi hyvin miesvalmentajan auktoriteettiin ja kovaan kuriin, mutta myöhemmin kuitenkin luisui nuorisorikollisen tielle. Sitä poikakotia, jossa murha tapahtui, pidetään viimeisenä etappina ennen vankilaa tai kuolemaa. Eli viimeinen mahdollisuus nuorelle muuttaa tapansa, kun muut lastenhuollon toimet eivät ole tehonneet.

Huolettaa tämä kohta:

Hän kertoi käyneensä huoneeni ovella ja pyytäneensä minua lopettamaan miehen pahoinpitelyn. Olin kääntynyt häntä kohden silmät leiskuen ja huutanut, että en lopeta, tämä viedään loppuun. En muista tätä tapahtuneen, mutta uskon sen kuitenkin.

Voi tulla vielä lisää ruumiita, kun ei ilmeisesti edes ollut päihdyksissä. Hän olisi voinut lopettaa pahoinpitelyn saatuaan autonavaimet, mutta jatkoi, kunnes uhri kuoli. Siksi murhatuomio.

Tuo laitos on täysin hakoteillä. Vakavasti traumatisoituneet ja eriasteisesti mielenterveysongelmaiset nuoret laitetaan ensitöikseen ALASTI NELJÄKSI VUOROKAUDEKSI ERISTYKSEEN. Sieltä eristyksestä saattaa tulla ulos vaikka psykoosissa tai missä tahansa traumatilassa. Kyllä nuorelle pedataan epäonnistumista tuossa laitoksessa. Eipä sillä, että onnistumisprosentti olisi varmaan muutenkin todella alhainen, mutta silti turha odottaa mitään hyvää tuolla toiminnalla myöskään.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni ehdottaa adoption lopettamista kokonaan ulkomaille. Silti pitäisi muistaa se ajatus, että adoptio ei pelasta kaikkia lapsia vaan saattaa pelastaa sen yhden lapsen elämän jos kaikki menee hyvin. Niitä orpolapsia on laitokset ulkomailla täynnä ja monet kärsivät niissä. Varsinkin vammaiset ja muuten esim liikuntakyvyttömät lapset saavat usein jopa kuolla sinne hoidon puutteen, huonon ruuan tai kaikkien tarvittavien hoitovälineiden puutteen vuoksi. Nämä lapset olisivat voineet kuntoutua enemmän jos olisivat saaneet apua.

Usassa jotkut adoptoivat näitä erityislapsia joilla siis ihan tiedossa jo valmiiksi jokin vamma. Eräskin kiinalainen tyttö oli ihan pienenä vielä sellainen joka pystyi vähän puhumaan ja liikkumaan. Aikaa kului ja lopulta, kun tyttö kasvoi niin vietti aikaa vaan sängyssä ja sidottiin kiinni siihen, ettei hakkaisi käsiään. Laihtui niin paljon, että oli kuolla. Lopulta eräs ulkomaalainen vapaaehtoistyöntekijä pyysi apua ja tämä Usan perhe päätti adoptoida tytön. Oli huonossa kunnossa, mutta selvisi. Nyt puhuu vähän ja opettelee kävelyä uudestaan. Ja on tyytyväinen sen videoista näkee. Hän ei kuollut vaan elää nyt. Kun seuraan heidän tarinaansa niin mietin paljon sitä kuinka tärkeää adoptio myös on. Se pelastaa lapsen hengen joissakin tilanteissa. Tietysti jos lapsi on muutenkin jo todettu sairaaksi niin ei ole niin yllätys mitä paljastuu ja vanhemmat tietävät mihin ryhtyvät paremmin. Arvostan kyllä ja ehkä sairas lapsi voi olla joskus se helpompi tapaus, kun esim tämä tyttö josta kirjoitin ei osaa koskaan kysyä lapsuudestaan tai pysty miettimään niin paljon, kun on vammainen. Hän elää siinä hetkessä ja tulee aina olemaan pikkulapsi käytökseltään. En siis halua vähätellä, mutta hänen kanssaan ei tarvi käydä samaa läpi mitä terveen nuoren eli puhua asioista ja menneisyydestä.

Tarkoitat varmasti hyvää muttet nyt ihan taida tietää asiasta tarpeeksi. Adoptiossa ei ole eikä voikaan olla kyse mistään pelastamisesta. Sellainen on aivan eri toimintaa eri tahojen kuin adoptiovanhempien toimesta.

Et varmaan itsekään ymmärrä mitä ajan takaa eikä näköjään moni muukaan. Tarkoitan sitä, että adoptio muuttaa sen yhden lapsen elämän. Eli jos et voi auttaa monia niin auta edes yhtä jos pystyt siihen. Sellainen sanontakin on, että jos voit muuttaa yhden lapsen elämän paremmaksi niin tee se. Ymmärrän tämän ajatuksen, vaikka en tarkoita että kaikista olisi siihen. Minusta olisi väärin jos adoptiotoiminta loppuisi täysin, koska ne lapset kurjissa oloissa ja en usko siihen, että oloja parannettaisiin yhtään ja mitään rahoja siihen laitettaisiin. Jos siis joillakin on mahdollisuus päästä sieltä pois niin ei saa ajatella sen olevan huono asia ja kaikki jujut eivät pääty huonosti. Minusta ihme jos joku näkee jonkun elämän muuttumisenkin huonona. Kaikki eivät kadu adoptiota ja en hyviäkin tarinoita ja tiedän asiosta itsekin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni ehdottaa adoption lopettamista kokonaan ulkomaille. Silti pitäisi muistaa se ajatus, että adoptio ei pelasta kaikkia lapsia vaan saattaa pelastaa sen yhden lapsen elämän jos kaikki menee hyvin. Niitä orpolapsia on laitokset ulkomailla täynnä ja monet kärsivät niissä. Varsinkin vammaiset ja muuten esim liikuntakyvyttömät lapset saavat usein jopa kuolla sinne hoidon puutteen, huonon ruuan tai kaikkien tarvittavien hoitovälineiden puutteen vuoksi. Nämä lapset olisivat voineet kuntoutua enemmän jos olisivat saaneet apua.

Usassa jotkut adoptoivat näitä erityislapsia joilla siis ihan tiedossa jo valmiiksi jokin vamma. Eräskin kiinalainen tyttö oli ihan pienenä vielä sellainen joka pystyi vähän puhumaan ja liikkumaan. Aikaa kului ja lopulta, kun tyttö kasvoi niin vietti aikaa vaan sängyssä ja sidottiin kiinni siihen, ettei hakkaisi käsiään. Laihtui niin paljon, että oli kuolla. Lopulta eräs ulkomaalainen vapaaehtoistyöntekijä pyysi apua ja tämä Usan perhe päätti adoptoida tytön. Oli huonossa kunnossa, mutta selvisi. Nyt puhuu vähän ja opettelee kävelyä uudestaan. Ja on tyytyväinen sen videoista näkee. Hän ei kuollut vaan elää nyt. Kun seuraan heidän tarinaansa niin mietin paljon sitä kuinka tärkeää adoptio myös on. Se pelastaa lapsen hengen joissakin tilanteissa. Tietysti jos lapsi on muutenkin jo todettu sairaaksi niin ei ole niin yllätys mitä paljastuu ja vanhemmat tietävät mihin ryhtyvät paremmin. Arvostan kyllä ja ehkä sairas lapsi voi olla joskus se helpompi tapaus, kun esim tämä tyttö josta kirjoitin ei osaa koskaan kysyä lapsuudestaan tai pysty miettimään niin paljon, kun on vammainen. Hän elää siinä hetkessä ja tulee aina olemaan pikkulapsi käytökseltään. En siis halua vähätellä, mutta hänen kanssaan ei tarvi käydä samaa läpi mitä terveen nuoren eli puhua asioista ja menneisyydestä.

Tarkoitat varmasti hyvää muttet nyt ihan taida tietää asiasta tarpeeksi. Adoptiossa ei ole eikä voikaan olla kyse mistään pelastamisesta. Sellainen on aivan eri toimintaa eri tahojen kuin adoptiovanhempien toimesta.

Et varmaan itsekään ymmärrä mitä ajan takaa eikä näköjään moni muukaan. Tarkoitan sitä, että adoptio muuttaa sen yhden lapsen elämän. Eli jos et voi auttaa monia niin auta edes yhtä jos pystyt siihen. Sellainen sanontakin on, että jos voit muuttaa yhden lapsen elämän paremmaksi niin tee se. Ymmärrän tämän ajatuksen, vaikka en tarkoita että kaikista olisi siihen. Minusta olisi väärin jos adoptiotoiminta loppuisi täysin, koska ne lapset kurjissa oloissa ja en usko siihen, että oloja parannettaisiin yhtään ja mitään rahoja siihen laitettaisiin. Jos siis joillakin on mahdollisuus päästä sieltä pois niin ei saa ajatella sen olevan huono asia ja kaikki jujut eivät pääty huonosti. Minusta ihme jos joku näkee jonkun elämän muuttumisenkin huonona. Kaikki eivät kadu adoptiota ja en hyviäkin tarinoita ja tiedän asiosta itsekin.

Sinä et nyt erota appelsiinia omenasta. Perusadoptio ei ole lapsen pelastamista vaan lapsi pelastuu siinä sivutuotteena (sikäli että kokee pelastuvansa jostain). Lastensuojelullinen hyväntekeväisyystoiminta on sitten ihan oma saransa ja sitä tehdään insitutionaalisesti järjestöin, lastenkodein sekä adoptioin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kaksi täysin eri asiaa adoptoida itselleen lapsi kuin ryhtyä humanitääriseksi hyväntekijäksi vapaaehtoistyöhön ja adoptoida itselleen vammainen tai vakavasti sairas lapsi. Jälkimmäiseen ei ole monesta, joten toivon, että myös kriteerit tällaiseen adoptioon ovat vanhemmille tiukemmat 

Kaveri pariskunta halusi adoptoida ja sai valtavan pitkän listan sairauksia ja vammoja, mitä hyväksyisivät adoptiolapsella.

He saivat pe-lalta moitteita, kun eivät suostuneet juuri mihinkään vammaan.

Ihmettelen moisia listoja. Miksi tänne tyrkytetään sairaita ja vammaisia. Ottaako joku esim hiv-positiivisen lapsen adoptioon. Miksi ihmeessä?

Korjaan: saivat pitkän listan sairauksia, joista saivat rastittaa, mitä sairauksia hyväksyvät adoptiolapsessaan.

Kauheesti haukuttiin, kun halusivat ainoastaan terveen lapsen.

8 vuotta kului. Ei saaneet lasta ollenkaan. Kiinasta hakivat. Tästä on aikaa jo muutamia vuosia. Nykyään Kiinasta kai ei saa enää ollenkaa.

Kuka nyt sairaan lapsen haluaa, jos saa valita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kaksi täysin eri asiaa adoptoida itselleen lapsi kuin ryhtyä humanitääriseksi hyväntekijäksi vapaaehtoistyöhön ja adoptoida itselleen vammainen tai vakavasti sairas lapsi. Jälkimmäiseen ei ole monesta, joten toivon, että myös kriteerit tällaiseen adoptioon ovat vanhemmille tiukemmat 

Kaveri pariskunta halusi adoptoida ja sai valtavan pitkän listan sairauksia ja vammoja, mitä hyväksyisivät adoptiolapsella.

He saivat pe-lalta moitteita, kun eivät suostuneet juuri mihinkään vammaan.

Ihmettelen moisia listoja. Miksi tänne tyrkytetään sairaita ja vammaisia. Ottaako joku esim hiv-positiivisen lapsen adoptioon. Miksi ihmeessä?

Adoptiossa etsitään lapselle vanhempia eikä päinvastoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni ehdottaa adoption lopettamista kokonaan ulkomaille. Silti pitäisi muistaa se ajatus, että adoptio ei pelasta kaikkia lapsia vaan saattaa pelastaa sen yhden lapsen elämän jos kaikki menee hyvin. Niitä orpolapsia on laitokset ulkomailla täynnä ja monet kärsivät niissä. Varsinkin vammaiset ja muuten esim liikuntakyvyttömät lapset saavat usein jopa kuolla sinne hoidon puutteen, huonon ruuan tai kaikkien tarvittavien hoitovälineiden puutteen vuoksi. Nämä lapset olisivat voineet kuntoutua enemmän jos olisivat saaneet apua.

Usassa jotkut adoptoivat näitä erityislapsia joilla siis ihan tiedossa jo valmiiksi jokin vamma. Eräskin kiinalainen tyttö oli ihan pienenä vielä sellainen joka pystyi vähän puhumaan ja liikkumaan. Aikaa kului ja lopulta, kun tyttö kasvoi niin vietti aikaa vaan sängyssä ja sidottiin kiinni siihen, ettei hakkaisi käsiään. Laihtui niin paljon, että oli kuolla. Lopulta eräs ulkomaalainen vapaaehtoistyöntekijä pyysi apua ja tämä Usan perhe päätti adoptoida tytön. Oli huonossa kunnossa, mutta selvisi. Nyt puhuu vähän ja opettelee kävelyä uudestaan. Ja on tyytyväinen sen videoista näkee. Hän ei kuollut vaan elää nyt. Kun seuraan heidän tarinaansa niin mietin paljon sitä kuinka tärkeää adoptio myös on. Se pelastaa lapsen hengen joissakin tilanteissa. Tietysti jos lapsi on muutenkin jo todettu sairaaksi niin ei ole niin yllätys mitä paljastuu ja vanhemmat tietävät mihin ryhtyvät paremmin. Arvostan kyllä ja ehkä sairas lapsi voi olla joskus se helpompi tapaus, kun esim tämä tyttö josta kirjoitin ei osaa koskaan kysyä lapsuudestaan tai pysty miettimään niin paljon, kun on vammainen. Hän elää siinä hetkessä ja tulee aina olemaan pikkulapsi käytökseltään. En siis halua vähätellä, mutta hänen kanssaan ei tarvi käydä samaa läpi mitä terveen nuoren eli puhua asioista ja menneisyydestä.

Tarkoitat varmasti hyvää muttet nyt ihan taida tietää asiasta tarpeeksi. Adoptiossa ei ole eikä voikaan olla kyse mistään pelastamisesta. Sellainen on aivan eri toimintaa eri tahojen kuin adoptiovanhempien toimesta.

Et varmaan itsekään ymmärrä mitä ajan takaa eikä näköjään moni muukaan. Tarkoitan sitä, että adoptio muuttaa sen yhden lapsen elämän. Eli jos et voi auttaa monia niin auta edes yhtä jos pystyt siihen. Sellainen sanontakin on, että jos voit muuttaa yhden lapsen elämän paremmaksi niin tee se. Ymmärrän tämän ajatuksen, vaikka en tarkoita että kaikista olisi siihen. Minusta olisi väärin jos adoptiotoiminta loppuisi täysin, koska ne lapset kurjissa oloissa ja en usko siihen, että oloja parannettaisiin yhtään ja mitään rahoja siihen laitettaisiin. Jos siis joillakin on mahdollisuus päästä sieltä pois niin ei saa ajatella sen olevan huono asia ja kaikki jujut eivät pääty huonosti. Minusta ihme jos joku näkee jonkun elämän muuttumisenkin huonona. Kaikki eivät kadu adoptiota ja en hyviäkin tarinoita ja tiedän asiosta itsekin.

Sinä et nyt erota appelsiinia omenasta. Perusadoptio ei ole lapsen pelastamista vaan lapsi pelastuu siinä sivutuotteena (sikäli että kokee pelastuvansa jostain). Lastensuojelullinen hyväntekeväisyystoiminta on sitten ihan oma saransa ja sitä tehdään insitutionaalisesti järjestöin, lastenkodein sekä adoptioin. 

Sovitaan sitten näin. En vaan ymmärrä sitä asiaa, että olisi parempi niiden lasten kuolla sinne lastenkotiin kuin päästä pois niistä oloista. Moni laitos kun on helvetti ulkomailla ja täyttä kidutusta niille lapsille. Monet kuolevat sinne. Voi ihan youtubessakin tutustua asiaan jos haluaa. Minusta asia on niin, että jos yksikin pääsee sieltä pois niin on jo hyvä asia tai sitten kuolee nopeasti ettei tarvi kitua siellä kauaa. Tämä tuon adoptoidun tytönkin kohdalla josta kirjoitin ja pääsi sieltä pois. En väitä tietäväni paljon, mutta et itsekään ymmärrä mitä tarkoitan. Olkoon viimeinen viestini tähän.

Järkyttävää!   He eivät siis saaneet mitään rangaistusta ihmisen julmasta tappamisesta.

Se, että tuommoinen kävelee vapaana 4:m vuoden päästä ja on jo sitä ennen ollut vapaana rikoksia tekemässä, ei ole todellakaaan oikein.

Toivottavasti lähtee sinne kotimaahansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kaksi täysin eri asiaa adoptoida itselleen lapsi kuin ryhtyä humanitääriseksi hyväntekijäksi vapaaehtoistyöhön ja adoptoida itselleen vammainen tai vakavasti sairas lapsi. Jälkimmäiseen ei ole monesta, joten toivon, että myös kriteerit tällaiseen adoptioon ovat vanhemmille tiukemmat 

Kaveri pariskunta halusi adoptoida ja sai valtavan pitkän listan sairauksia ja vammoja, mitä hyväksyisivät adoptiolapsella.

He saivat pe-lalta moitteita, kun eivät suostuneet juuri mihinkään vammaan.

Ihmettelen moisia listoja. Miksi tänne tyrkytetään sairaita ja vammaisia. Ottaako joku esim hiv-positiivisen lapsen adoptioon. Miksi ihmeessä?

Adoptiossa etsitään lapselle vanhempia eikä päinvastoin.

Kuule, siellä on paljon ihan terveitä lapsia, joilta on turha kieltää adoptio siksi, ettei joku toinen ole päässyt adoptioon.   Myös terve lapsi on ansainnut adoption.    

Ei ole. Siksipä sitä lasta ei lopulta tullut. Terveiden lasten hakijoita on enemmän kuin adoptoitavissa olevia terveitä lapsia. Lisäksi se tervekin voi kärsiä myöhemmin vaikkapa niistä käytöshäiriöistä, ikinä ei voi etukäteen tietää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kaksi täysin eri asiaa adoptoida itselleen lapsi kuin ryhtyä humanitääriseksi hyväntekijäksi vapaaehtoistyöhön ja adoptoida itselleen vammainen tai vakavasti sairas lapsi. Jälkimmäiseen ei ole monesta, joten toivon, että myös kriteerit tällaiseen adoptioon ovat vanhemmille tiukemmat 

Kaveri pariskunta halusi adoptoida ja sai valtavan pitkän listan sairauksia ja vammoja, mitä hyväksyisivät adoptiolapsella.

He saivat pe-lalta moitteita, kun eivät suostuneet juuri mihinkään vammaan.

Ihmettelen moisia listoja. Miksi tänne tyrkytetään sairaita ja vammaisia. Ottaako joku esim hiv-positiivisen lapsen adoptioon. Miksi ihmeessä?

Korjaan: saivat pitkän listan sairauksia, joista saivat rastittaa, mitä sairauksia hyväksyvät adoptiolapsessaan.

Kauheesti haukuttiin, kun halusivat ainoastaan terveen lapsen.

8 vuotta kului. Ei saaneet lasta ollenkaan. Kiinasta hakivat. Tästä on aikaa jo muutamia vuosia. Nykyään Kiinasta kai ei saa enää ollenkaa.

Kuka nyt sairaan lapsen haluaa, jos saa valita.

Jotkut hyväksyvät sairaankin lapsen. Tunsin aikoinaan (ulkomailla ollessani) adoptoidun vammaisen.  Hän ei ollut edes ainoa perheessä, vaan jokusen oman terveen lapsen lisäksi pariskunta oli adoptoinut muutaman vammaisen ulkomailta.   Hän oli hyvin kiitollinen ja tyytyväinen adoptiokotiinsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kaksi täysin eri asiaa adoptoida itselleen lapsi kuin ryhtyä humanitääriseksi hyväntekijäksi vapaaehtoistyöhön ja adoptoida itselleen vammainen tai vakavasti sairas lapsi. Jälkimmäiseen ei ole monesta, joten toivon, että myös kriteerit tällaiseen adoptioon ovat vanhemmille tiukemmat 

Kaveri pariskunta halusi adoptoida ja sai valtavan pitkän listan sairauksia ja vammoja, mitä hyväksyisivät adoptiolapsella.

He saivat pe-lalta moitteita, kun eivät suostuneet juuri mihinkään vammaan.

Ihmettelen moisia listoja. Miksi tänne tyrkytetään sairaita ja vammaisia. Ottaako joku esim hiv-positiivisen lapsen adoptioon. Miksi ihmeessä?

Adoptiossa etsitään lapselle vanhempia eikä päinvastoin.

Kuule, siellä on paljon ihan terveitä lapsia, joilta on turha kieltää adoptio siksi, ettei joku toinen ole päässyt adoptioon.   Myös terve lapsi on ansainnut adoption.    

Ei ole. Siksipä sitä lasta ei lopulta tullut. Terveiden lasten hakijoita on enemmän kuin adoptoitavissa olevia terveitä lapsia. Lisäksi se tervekin voi kärsiä myöhemmin vaikkapa niistä käytöshäiriöistä, ikinä ei voi etukäteen tietää.

No eivät ne kaikki sentään vammaisia ole ja aina joku saa sitten niitä terveitäkin.  Millä perusteella niitä lapsia sitten jaetaan, on oma juttunsa.   Sitä ei voi koskaan tietää, mitä lopulta saa, vaikka lapsi vaikuttaisi terveeltä.  Tuskinpa siellä on täydellistä selvitystä vanhempien taustasta (ja usein ei edes tunneta ainakaan toista vanhempaa lainkaan esim näissä prosituutiojutuissa).    Ne voi sitten laskea samaan kastiin kuin omatekoistenkin vastaavat.  Kuka tahansa voi sairastua ja käytöshäiriöitäkin voi ilmetä.

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni  nämä adoptiot vieraasta kulttuurista pitäisi kieltää. Se on julmaa omimista, vaikka ehkä hyvää tarkoitettaisiinkin. Sen lisäksi, että lapsella on melko varmasti joku hylkäämiskokemus jo traumana, tulee siihen lisäksi uudessa ympäristössä vierauden ja toiseuden kokemukset. Kyllä se on kovasti vaadittu lapselta, vaikka saisikin turvallisen ja vauraan kasvuympäristön. 

Ja sitten nämä jotkut julkkikset. Grrr... Olen varma siitä, että kyseessä on isolta osin kilven kiillottamisesta, erikoisuuden tavoittelusta, jopa mainoskikasta tai jostain päähänpinttymästä, jolla ei ole enää mitään tekemistä lasten itsensä kanssa. Tällainenhan oli mm. Josephine Baker aikoinaan - hänhän haali kaikenvärisiä ja -maalaisia lapsia perheekseen. Taisi täti pahasti paikkailla omia traumojaan. 

Samaan tekee nykyään  nämä Angelina Joliet, Madonnat, Mia Farrowit. Jokaisesta heistä on paljastunut kyseenalainen mielenterveys ja - ainakin Jolien ja Farrowin kohdalla - myös katkera ja pakkomielteisen omainen kostonhalu (vaikka molemmilla on ollut aihettakin suivaantua, niin asiat voi hoitaa tyylikkäästi ja pskapyykin pestä vähän sivummalle, juuri niitä lapsia säästäen).

Mikä Mia farrowilla oli mennyt pieleen, että adoptoi. (toki tiedetään, että miehensä otti yhden vaimokseen)

Mia muuten on ainoan oikean Tarzanin vaimon eli janen tytär. Siis maureen o sullivanin tytär.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On kaksi täysin eri asiaa adoptoida itselleen lapsi kuin ryhtyä humanitääriseksi hyväntekijäksi vapaaehtoistyöhön ja adoptoida itselleen vammainen tai vakavasti sairas lapsi. Jälkimmäiseen ei ole monesta, joten toivon, että myös kriteerit tällaiseen adoptioon ovat vanhemmille tiukemmat 

Kaveri pariskunta halusi adoptoida ja sai valtavan pitkän listan sairauksia ja vammoja, mitä hyväksyisivät adoptiolapsella.

He saivat pe-lalta moitteita, kun eivät suostuneet juuri mihinkään vammaan.

Ihmettelen moisia listoja. Miksi tänne tyrkytetään sairaita ja vammaisia. Ottaako joku esim hiv-positiivisen lapsen adoptioon. Miksi ihmeessä?

Adoptiossa etsitään lapselle vanhempia eikä päinvastoin.

Kuule, siellä on paljon ihan terveitä lapsia, joilta on turha kieltää adoptio siksi, ettei joku toinen ole päässyt adoptioon.   Myös terve lapsi on ansainnut adoption.    

Ei ole. Siksipä sitä lasta ei lopulta tullut. Terveiden lasten hakijoita on enemmän kuin adoptoitavissa olevia terveitä lapsia. Lisäksi se tervekin voi kärsiä myöhemmin vaikkapa niistä käytöshäiriöistä, ikinä ei voi etukäteen tietää.

No eivät ne kaikki sentään vammaisia ole ja aina joku saa sitten niitä terveitäkin.  Millä perusteella niitä lapsia sitten jaetaan, on oma juttunsa.   Sitä ei voi koskaan tietää, mitä lopulta saa, vaikka lapsi vaikuttaisi terveeltä.  Tuskinpa siellä on täydellistä selvitystä vanhempien taustasta (ja usein ei edes tunneta ainakaan toista vanhempaa lainkaan esim näissä prosituutiojutuissa).    Ne voi sitten laskea samaan kastiin kuin omatekoistenkin vastaavat.  Kuka tahansa voi sairastua ja käytöshäiriöitäkin voi ilmetä.

Terveet ja pienet lapset menee kotimaan adoptioon useimmissa maissa.