Kadun vaimoani ja lapsiani.
Menin naimisiin 4 vuotta sitten. Minulla on hyvä elämä, 2 lasta, ihana vaimo. Silti koko ajan vituttaa ja haluaisin lähteä omille teilleni. En tätä kyllä tule tekemään. Osaatteko kertoa mistä tämä ahdistus johtuu? Ei ole mukavaa.
Kommentit (481)
Jotkut ihmiset ovat aina tyytymättömiä. Jonain päivänä heräät siihen, että sinulla oli elämässäsi niin paljon kaikkea tärkeää, etkä osannut arvostaa sitä yhtään.
Voi kun pääsis edes muutamaksi päiväksi jonnekin ihan yksin olemaan, niin jaksais taas. Ei mua lapset vitusta, vaimo vaan.
Koeta oikein kovasti miettiä, millaista elämäsi olisi rivarikaksiossa yksikseen. Lapset käy joka toinen viikonloppu. Kaljaa kuluu arki-iltaisin, ja tinderistäkään ei enää tule matchejä.
Lapset ja perhe-elämä ei sovi kaikille. Pieleen menee kun lähdetään noihin mukaan, kun oma sielu ei halua.
Kumpi halusi naimisiin, kumpi halusi lapsia?
Kuinka pitkään sinulla on ollut tuo tunne? Jos jo pitempään, niin sinulla on varmaan jokin ikäkriisi. Jos taas melko uusi asia, niin voisitko vain olla väsynyt? Loma vasta edessä ja takki tyhjänä nyt sitä ennen? Tuollaiset tunteet ovat normaaleja ja menevät jossain vaiheessa ohi.
Koska se ei ollut sitä mitä sinä halusit. Toistit aiempien sukupolvien asettamaa kaavaa ja teit niin kuin muutkin tekee. Moni etääntyy tuossa vaiheessa perheestään vuosikymmeniksi harrastuksiinsa jotta kestää kantaa vastuunsa. Sitten kun lapset on aikuisia lähdetään elämään sitä elämää mitä halusi oikeasti elää.
Varmaan elätte liikaa lasten ja perhe-elämän ehdoilla. Itse sain nuorena lapsen ja tiesin heti että tähän ei päättynyt oma elämäni. Lasten kanssa voi tehdä vaikka mitä, ja lapset kulkee enemmän siinä sivussa, kun että itse juoksisin lasten perässä. Myös tukiverkot hyödynnetään että saadaan omaa aikaa. Rakastan lastani, mutta hän on vain osa elämääni, ei määrittele minua ja tekemisiäni.
Vierailija kirjoitti:
Koeta oikein kovasti miettiä, millaista elämäsi olisi rivarikaksiossa yksikseen. Lapset käy joka toinen viikonloppu. Kaljaa kuluu arki-iltaisin, ja tinderistäkään ei enää tule matchejä.
Itseasiassa elämä oli ihan mukavaa. Itse treenasin, kävin treffeillä ja nautin elämästäni. En tippaakaan kaivannut perhe-elämää. Olin todella helpottunut. Nyt kun minulla on taas vetovastuu niin eipä tässä nyt muuta jaksa kuin möllöttää kotona. Treenatakkaan ei jaksa. Mitään ihmisiä tähän ei tuoda sotkemaan lapsen elämää.
Lapset on ilmeisesti aika pieniä vielä? Pikkulapset on rasittavia, mutta se pitää vaan jaksaa. Kun nyt jaksaa olla niiden kanssa läsnä niin niistä voi isompana kasvaa ihan huippu tyyppejä joiden kanssa on kiva harrastaa.
Vierailija kirjoitti:
Koeta oikein kovasti miettiä, millaista elämäsi olisi rivarikaksiossa yksikseen. Lapset käy joka toinen viikonloppu. Kaljaa kuluu arki-iltaisin, ja tinderistäkään ei enää tule matchejä.
Hän KATUU eli haluaisi ettei tilannetta olisi edes syntynyt. Eikä ne lapset käy, jos vanhempi niin haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koeta oikein kovasti miettiä, millaista elämäsi olisi rivarikaksiossa yksikseen. Lapset käy joka toinen viikonloppu. Kaljaa kuluu arki-iltaisin, ja tinderistäkään ei enää tule matchejä.
Hän KATUU eli haluaisi ettei tilannetta olisi edes syntynyt. Eikä ne lapset käy, jos vanhempi niin haluaa.
Turha itkeä, kun p-kat on housussa. Toki voi kuvitella itsensä myös ihan yksikseen sinne rivarikaksioon, saa sitä tosiaan sanoa lapsille, että isillä on nyt muuta menoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koeta oikein kovasti miettiä, millaista elämäsi olisi rivarikaksiossa yksikseen. Lapset käy joka toinen viikonloppu. Kaljaa kuluu arki-iltaisin, ja tinderistäkään ei enää tule matchejä.
Itseasiassa elämä oli ihan mukavaa. Itse treenasin, kävin treffeillä ja nautin elämästäni. En tippaakaan kaivannut perhe-elämää. Olin todella helpottunut. Nyt kun minulla on taas vetovastuu niin eipä tässä nyt muuta jaksa kuin möllöttää kotona. Treenatakkaan ei jaksa. Mitään ihmisiä tähän ei tuoda sotkemaan lapsen elämää.
Voi voi. Sinä et jaksa ja on niin kurjaa ja treenikään ei suju. Kyynel. Sinä olet vastuussa lapsesi arjen onnesta ja hyvinvoinnista, senkin möllöttäjä. Ota se kunniatehtävänä äläkä minään rasitteena. Hänen ainutkertainen elämänsä, jonka sinä olet luonut.
Hanki salarakas, niin helpottaa. Melkein kaikilla miehillä on sivusuhde, useimmilla monta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koeta oikein kovasti miettiä, millaista elämäsi olisi rivarikaksiossa yksikseen. Lapset käy joka toinen viikonloppu. Kaljaa kuluu arki-iltaisin, ja tinderistäkään ei enää tule matchejä.
Itseasiassa elämä oli ihan mukavaa. Itse treenasin, kävin treffeillä ja nautin elämästäni. En tippaakaan kaivannut perhe-elämää. Olin todella helpottunut. Nyt kun minulla on taas vetovastuu niin eipä tässä nyt muuta jaksa kuin möllöttää kotona. Treenatakkaan ei jaksa. Mitään ihmisiä tähän ei tuoda sotkemaan lapsen elämää.
Voi voi. Sinä et jaksa ja on niin kurjaa ja treenikään ei suju. Kyynel. Sinä olet vastuussa lapsesi arjen onnesta ja hyvinvoinnista, senkin möllöttäjä. Ota se kunniatehtävänä äläkä minään rasitteena. Hänen ainutkertainen elämänsä, jonka sinä olet luonut.
Hän on ihan itse vastuussa siitä että on onnellinen. Minä tarjoan vain puitteet ja mahdollisuudet, hän päättää mitä käyttää niistä. Lapsi ei ole vanhempiensa jatke vaan yksilö. Minun möllötys on minun möllötystä eikä se liikuta häntä tippaakaan, kuten ei kuulukaan.
Se on, pojat, niin, että kun lapset on päätetty tehdä, niin katumiseen ei ole varaa. Se olisi pitänyt tajuta ennen hommaan ryhtymistä. Nyt on vain velvollisuus tehdä lasten elämästä paras mahdollinen. On ikävää jos aikuinen mies ei siitä saa elämälleen tarvittavaa sisältöä kaiken kuun ohella, mutta minulta ei riitä sympatiaa teille ruikuttajille.
Järjestätte vaimon kanssa toisillenne omaa aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Koeta oikein kovasti miettiä, millaista elämäsi olisi rivarikaksiossa yksikseen. Lapset käy joka toinen viikonloppu. Kaljaa kuluu arki-iltaisin, ja tinderistäkään ei enää tule matchejä.
Tai sitten koeta kovasti miettiä millaista olisi rivarikaksiossa yksikseen niinä viikkoina kun lapset ovat äidillään. Rauhaa ja vapautta. Auttaa kestämään ne toiset kaks viikkoa kuukaudessa lasten kanssa.
Tindereitä ei tarvitse kun etsii sen rivarikämppänsä alueelta jossa on leikkipuistoja ja päiväkoteja. Niiden lähistöllä asuu myös vastaavassa tilanteessa olevia naisia joiden lapset on kaks viikkoa kuukaudessa isällään :) Mietipä niitä aikoja kun voitte olla uuden viehättävän naisystävän kanssa kahdestaan ja käydä leffassa/lenkillä/viikonloppumatkoilla.
Kyllä semisinkkuelämä aina parisuhteen voittaa.
Jos ovat ihania niin miksi vituttaa? Keski-iän kriisi?
Ruoho harvoin on vihreämpää aidan toisella puolella.