Kadun vaimoani ja lapsiani.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voi kun pääsis edes muutamaksi päiväksi jonnekin ihan yksin olemaan, niin jaksais taas. Ei mua lapset vitusta, vaimo vaan.

Sama täällä. Vaimon hössötys, "organisointi", kontrolli, yhteisten kiinnostuksenkohteiden puute, kaikki vituttaa! Pääsis tästä edes yhdeksi päiväksi yksin kalaan!

Olisipa virkistävää nähdä enemmän viestejä, joissa mies kertoisi oman näkökulmansa siihen, miten perhe-elämää ja parisuhdetta voisi oikeasti pysyvästi parantaa. Muutenkin kuin pakenemalla sitä. 

Että mä nautin tästä yksinolosta :D. Mitkä mielettömät ahistukset vältin jättäytymällä suhteiden ulkopuolelle. Täytyy sanoa, että on sillä muutamalla nololla pusuttelulla ja  kerran vuodessa kuultavalla "no kyllä mää susta tykkään, älä nyt mökötä" -rakkaudenvakuuttelulla ja kahden parisuhteen turvottaman ihmisotuksen kömpelöllä lakanoilla pyöriskelyllä ihan hitonmoinen hinta, niin henkinen, taloudellinen, ulkonäöllinen kuin vapauden riistonakin mitattava :D. Mutta jatkakaa te pullukat liitoissanne ja uskotelkaa toisillenne, että se kahden ryhävalaan hikinen kyljikkäin makoilu on tän elämän korkein päämäärä XD

Vierailija kirjoitti:

Että mä nautin tästä yksinolosta :D. Mitkä mielettömät ahistukset vältin jättäytymällä suhteiden ulkopuolelle. Täytyy sanoa, että on sillä muutamalla nololla pusuttelulla ja  kerran vuodessa kuultavalla "no kyllä mää susta tykkään, älä nyt mökötä" -rakkaudenvakuuttelulla ja kahden parisuhteen turvottaman ihmisotuksen kömpelöllä lakanoilla pyöriskelyllä ihan hitonmoinen hinta, niin henkinen, taloudellinen, ulkonäöllinen kuin vapauden riistonakin mitattava :D. Mutta jatkakaa te pullukat liitoissanne ja uskotelkaa toisillenne, että se kahden ryhävalaan hikinen kyljikkäin makoilu on tän elämän korkein päämäärä XD

Saanko kysyä, mikä se sinun oman elämäsi korkein ja jaloin päämäärä on? Ilmeisesti jotain todella ylevää ja hienoa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiivistän tähän nyt tämän ketjun urpot kommentit niin että niitä ei tarvitse enää toistaa:

Minä olen tehnyt elämässäni vain hyviä valintoja enkä voi ymmärtää jos joku on tehnyt huonoja. En pysty ymmärtämään että joku ajattelee eri tavalla kuin minä, enkä edes halua ymmärtää. Olen tullut tähän(kin) ketjuun vaan pätemään omalla paremmuudellani tavoitteenani hieroa lisää näiden epäonnistujien naamaan sitä että he ovat epäonnistuneet. Älkää tehkö huonoja valintoja, tehkää hyviä valintoja. Jos teitte huonoja niin olisko kannattanut miettiä? Mitäs läksit, lälläspöö.

Noin.

N38

Tuo sun raivoaminen kertoo vain siitä, että tiedät itsekin tekeväsi väärin. Hyvän elämän perusta ei voi olla onnellisuus, joka saavutetaan muita loukkaamalla ja sinäkin tiedät sen. Yrität raivokkaasti puolustella itseäsi, mutta ei se tilanne muuksi muutu. (Muakin kyllästytti pikkulapsiaika ja tunsin olevani uhri. Ratkaisin asian alkamalla panostaa itseeni. Pudotin painoa ja aloin treenata. Nyt on olo paljon parempi, eikä mun tarvinnut loukata ketään tähän päästäkseni. Kroppakin alkaa olla aikamoisessa kuosissa :).

Täytyy sanoa että tämä kalikka kalahti.

Mutta vedät kyllä vähän mutkia suoraksi jos olet sitä mieltä että identiteettikriisi, ikäkriisi, seksuaalikriisi, urakriisi ja ulkonäkökriisi hoituu lenkkeilemällä?

Olet oikeassa siinä että eihän muiden ihmisten pitäisi joutua näistä kärsimään.

N38

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiivistän tähän nyt tämän ketjun urpot kommentit niin että niitä ei tarvitse enää toistaa:

Minä olen tehnyt elämässäni vain hyviä valintoja enkä voi ymmärtää jos joku on tehnyt huonoja. En pysty ymmärtämään että joku ajattelee eri tavalla kuin minä, enkä edes halua ymmärtää. Olen tullut tähän(kin) ketjuun vaan pätemään omalla paremmuudellani tavoitteenani hieroa lisää näiden epäonnistujien naamaan sitä että he ovat epäonnistuneet. Älkää tehkö huonoja valintoja, tehkää hyviä valintoja. Jos teitte huonoja niin olisko kannattanut miettiä? Mitäs läksit, lälläspöö.

Noin.

N38

Tuo sun raivoaminen kertoo vain siitä, että tiedät itsekin tekeväsi väärin. Hyvän elämän perusta ei voi olla onnellisuus, joka saavutetaan muita loukkaamalla ja sinäkin tiedät sen. Yrität raivokkaasti puolustella itseäsi, mutta ei se tilanne muuksi muutu. (Muakin kyllästytti pikkulapsiaika ja tunsin olevani uhri. Ratkaisin asian alkamalla panostaa itseeni. Pudotin painoa ja aloin treenata. Nyt on olo paljon parempi, eikä mun tarvinnut loukata ketään tähän päästäkseni. Kroppakin alkaa olla aikamoisessa kuosissa :).

Täytyy sanoa että tämä kalikka kalahti.

Mutta vedät kyllä vähän mutkia suoraksi jos olet sitä mieltä että identiteettikriisi, ikäkriisi, seksuaalikriisi, urakriisi ja ulkonäkökriisi hoituu lenkkeilemällä?

Olet oikeassa siinä että eihän muiden ihmisten pitäisi joutua näistä kärsimään.

N38

Millä ne sinusta hoituvat paremmin kuin pitämällä parempaa huolta itsestään? Myös muuten kuin lenkkeilemällä, mutta lenkkeily ei ole yhtään huono homma sekään, fyysisesti tai henkisesti. 

Näin se menee. Joillekin perhe on tärkeintä elämässä ja joillekin taakka ja vitutuksen aihe. Tosin, moni kylläkin sitten eron jälkeen jää itkemään sitä kuinka tärkeä se perhe olikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiivistän tähän nyt tämän ketjun urpot kommentit niin että niitä ei tarvitse enää toistaa:

Minä olen tehnyt elämässäni vain hyviä valintoja enkä voi ymmärtää jos joku on tehnyt huonoja. En pysty ymmärtämään että joku ajattelee eri tavalla kuin minä, enkä edes halua ymmärtää. Olen tullut tähän(kin) ketjuun vaan pätemään omalla paremmuudellani tavoitteenani hieroa lisää näiden epäonnistujien naamaan sitä että he ovat epäonnistuneet. Älkää tehkö huonoja valintoja, tehkää hyviä valintoja. Jos teitte huonoja niin olisko kannattanut miettiä? Mitäs läksit, lälläspöö.

Noin.

N38

Tuo sun raivoaminen kertoo vain siitä, että tiedät itsekin tekeväsi väärin. Hyvän elämän perusta ei voi olla onnellisuus, joka saavutetaan muita loukkaamalla ja sinäkin tiedät sen. Yrität raivokkaasti puolustella itseäsi, mutta ei se tilanne muuksi muutu. (Muakin kyllästytti pikkulapsiaika ja tunsin olevani uhri. Ratkaisin asian alkamalla panostaa itseeni. Pudotin painoa ja aloin treenata. Nyt on olo paljon parempi, eikä mun tarvinnut loukata ketään tähän päästäkseni. Kroppakin alkaa olla aikamoisessa kuosissa :).

Täytyy sanoa että tämä kalikka kalahti.

Mutta vedät kyllä vähän mutkia suoraksi jos olet sitä mieltä että identiteettikriisi, ikäkriisi, seksuaalikriisi, urakriisi ja ulkonäkökriisi hoituu lenkkeilemällä?

Olet oikeassa siinä että eihän muiden ihmisten pitäisi joutua näistä kärsimään.

N38

En vedä mutkia suoriksi vaan kerroin miten itse hoidin asian. Se että aloin panostaa itseeni toi kaivattua muutosta siihen puuduttavaan pikkulapsiaikaan, jossa koin vain olevani piika. Sain myös viettää aikaa yksin. Liittyi siihen muutakin kuin lenkkeilyä, mutta en nyt ala tähän kaikkea luetella. Jollekin toiselle se on jotain muuta, mutta mitä se sitten onkin, se ei ole kestävällä pohjalla, jos se loukkaa muita ihmisiä. Mitä jos seuraavalla kerralla, kun lähdet ”salille” menisitkin sinne oikeasti? Tulisit kotiin virkistäytyneenä ja omatunto puhtaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiivistän tähän nyt tämän ketjun urpot kommentit niin että niitä ei tarvitse enää toistaa:

Minä olen tehnyt elämässäni vain hyviä valintoja enkä voi ymmärtää jos joku on tehnyt huonoja. En pysty ymmärtämään että joku ajattelee eri tavalla kuin minä, enkä edes halua ymmärtää. Olen tullut tähän(kin) ketjuun vaan pätemään omalla paremmuudellani tavoitteenani hieroa lisää näiden epäonnistujien naamaan sitä että he ovat epäonnistuneet. Älkää tehkö huonoja valintoja, tehkää hyviä valintoja. Jos teitte huonoja niin olisko kannattanut miettiä? Mitäs läksit, lälläspöö.

Noin.

N38

Tuo sun raivoaminen kertoo vain siitä, että tiedät itsekin tekeväsi väärin. Hyvän elämän perusta ei voi olla onnellisuus, joka saavutetaan muita loukkaamalla ja sinäkin tiedät sen. Yrität raivokkaasti puolustella itseäsi, mutta ei se tilanne muuksi muutu. (Muakin kyllästytti pikkulapsiaika ja tunsin olevani uhri. Ratkaisin asian alkamalla panostaa itseeni. Pudotin painoa ja aloin treenata. Nyt on olo paljon parempi, eikä mun tarvinnut loukata ketään tähän päästäkseni. Kroppakin alkaa olla aikamoisessa kuosissa :).

Täytyy sanoa että tämä kalikka kalahti.

Mutta vedät kyllä vähän mutkia suoraksi jos olet sitä mieltä että identiteettikriisi, ikäkriisi, seksuaalikriisi, urakriisi ja ulkonäkökriisi hoituu lenkkeilemällä?

Olet oikeassa siinä että eihän muiden ihmisten pitäisi joutua näistä kärsimään.

N38

En vedä mutkia suoriksi vaan kerroin miten itse hoidin asian. Se että aloin panostaa itseeni toi kaivattua muutosta siihen puuduttavaan pikkulapsiaikaan, jossa koin vain olevani piika. Sain myös viettää aikaa yksin. Liittyi siihen muutakin kuin lenkkeilyä, mutta en nyt ala tähän kaikkea luetella. Jollekin toiselle se on jotain muuta, mutta mitä se sitten onkin, se ei ole kestävällä pohjalla, jos se loukkaa muita ihmisiä. Mitä jos seuraavalla kerralla, kun lähdet ”salille” menisitkin sinne oikeasti? Tulisit kotiin virkistäytyneenä ja omatunto puhtaana.

Hyviä pointteja. Mutta onkohan mahdollista että on olemassa ihmisiä joille normien mukainen perhe-elämä ei sovi? Ja jotka kuitenkin kuvittelee että kyllä se sitten sopii ja "palaset loksahtaa paikoilleen". Ja sitten kun näin ei käykään niin ollaan ihan hirveässä umpikujassa.

^N38

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiivistän tähän nyt tämän ketjun urpot kommentit niin että niitä ei tarvitse enää toistaa:

Minä olen tehnyt elämässäni vain hyviä valintoja enkä voi ymmärtää jos joku on tehnyt huonoja. En pysty ymmärtämään että joku ajattelee eri tavalla kuin minä, enkä edes halua ymmärtää. Olen tullut tähän(kin) ketjuun vaan pätemään omalla paremmuudellani tavoitteenani hieroa lisää näiden epäonnistujien naamaan sitä että he ovat epäonnistuneet. Älkää tehkö huonoja valintoja, tehkää hyviä valintoja. Jos teitte huonoja niin olisko kannattanut miettiä? Mitäs läksit, lälläspöö.

Noin.

N38

Tuo sun raivoaminen kertoo vain siitä, että tiedät itsekin tekeväsi väärin. Hyvän elämän perusta ei voi olla onnellisuus, joka saavutetaan muita loukkaamalla ja sinäkin tiedät sen. Yrität raivokkaasti puolustella itseäsi, mutta ei se tilanne muuksi muutu. (Muakin kyllästytti pikkulapsiaika ja tunsin olevani uhri. Ratkaisin asian alkamalla panostaa itseeni. Pudotin painoa ja aloin treenata. Nyt on olo paljon parempi, eikä mun tarvinnut loukata ketään tähän päästäkseni. Kroppakin alkaa olla aikamoisessa kuosissa :).

Täytyy sanoa että tämä kalikka kalahti.

Mutta vedät kyllä vähän mutkia suoraksi jos olet sitä mieltä että identiteettikriisi, ikäkriisi, seksuaalikriisi, urakriisi ja ulkonäkökriisi hoituu lenkkeilemällä?

Olet oikeassa siinä että eihän muiden ihmisten pitäisi joutua näistä kärsimään.

N38

En vedä mutkia suoriksi vaan kerroin miten itse hoidin asian. Se että aloin panostaa itseeni toi kaivattua muutosta siihen puuduttavaan pikkulapsiaikaan, jossa koin vain olevani piika. Sain myös viettää aikaa yksin. Liittyi siihen muutakin kuin lenkkeilyä, mutta en nyt ala tähän kaikkea luetella. Jollekin toiselle se on jotain muuta, mutta mitä se sitten onkin, se ei ole kestävällä pohjalla, jos se loukkaa muita ihmisiä. Mitä jos seuraavalla kerralla, kun lähdet ”salille” menisitkin sinne oikeasti? Tulisit kotiin virkistäytyneenä ja omatunto puhtaana.

Hyviä pointteja. Mutta onkohan mahdollista että on olemassa ihmisiä joille normien mukainen perhe-elämä ei sovi? Ja jotka kuitenkin kuvittelee että kyllä se sitten sopii ja "palaset loksahtaa paikoilleen". Ja sitten kun näin ei käykään niin ollaan ihan hirveässä umpikujassa.

Varmaankin sitten on. Jos näin on, niin lienee parasta kaikkien osapuolten kannalta hypätä perhe-elämästä pois ja elää ihan itsekseen tai vain aikuisten ihmisten parisuhteessa. Se ovi on sinullekin auki. Se on tietysti ikävää lasten ja puolison kannalta, jos tämän tajuaa itsestään vasta siinä vaiheessa, kun nämä ihmiset, joihin tulee sitoutua, on jo elämään saatettu.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiivistän tähän nyt tämän ketjun urpot kommentit niin että niitä ei tarvitse enää toistaa:

Minä olen tehnyt elämässäni vain hyviä valintoja enkä voi ymmärtää jos joku on tehnyt huonoja. En pysty ymmärtämään että joku ajattelee eri tavalla kuin minä, enkä edes halua ymmärtää. Olen tullut tähän(kin) ketjuun vaan pätemään omalla paremmuudellani tavoitteenani hieroa lisää näiden epäonnistujien naamaan sitä että he ovat epäonnistuneet. Älkää tehkö huonoja valintoja, tehkää hyviä valintoja. Jos teitte huonoja niin olisko kannattanut miettiä? Mitäs läksit, lälläspöö.

Noin.

N38

Tuo sun raivoaminen kertoo vain siitä, että tiedät itsekin tekeväsi väärin. Hyvän elämän perusta ei voi olla onnellisuus, joka saavutetaan muita loukkaamalla ja sinäkin tiedät sen. Yrität raivokkaasti puolustella itseäsi, mutta ei se tilanne muuksi muutu. (Muakin kyllästytti pikkulapsiaika ja tunsin olevani uhri. Ratkaisin asian alkamalla panostaa itseeni. Pudotin painoa ja aloin treenata. Nyt on olo paljon parempi, eikä mun tarvinnut loukata ketään tähän päästäkseni. Kroppakin alkaa olla aikamoisessa kuosissa :).

Täytyy sanoa että tämä kalikka kalahti.

Mutta vedät kyllä vähän mutkia suoraksi jos olet sitä mieltä että identiteettikriisi, ikäkriisi, seksuaalikriisi, urakriisi ja ulkonäkökriisi hoituu lenkkeilemällä?

Olet oikeassa siinä että eihän muiden ihmisten pitäisi joutua näistä kärsimään.

N38

Mutta puolisoa pettämällä ne ratkeaa?? Kukahan ne mutkat on suoriksi vetänyt…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiivistän tähän nyt tämän ketjun urpot kommentit niin että niitä ei tarvitse enää toistaa:

Minä olen tehnyt elämässäni vain hyviä valintoja enkä voi ymmärtää jos joku on tehnyt huonoja. En pysty ymmärtämään että joku ajattelee eri tavalla kuin minä, enkä edes halua ymmärtää. Olen tullut tähän(kin) ketjuun vaan pätemään omalla paremmuudellani tavoitteenani hieroa lisää näiden epäonnistujien naamaan sitä että he ovat epäonnistuneet. Älkää tehkö huonoja valintoja, tehkää hyviä valintoja. Jos teitte huonoja niin olisko kannattanut miettiä? Mitäs läksit, lälläspöö.

Noin.

N38

Tuo sun raivoaminen kertoo vain siitä, että tiedät itsekin tekeväsi väärin. Hyvän elämän perusta ei voi olla onnellisuus, joka saavutetaan muita loukkaamalla ja sinäkin tiedät sen. Yrität raivokkaasti puolustella itseäsi, mutta ei se tilanne muuksi muutu. (Muakin kyllästytti pikkulapsiaika ja tunsin olevani uhri. Ratkaisin asian alkamalla panostaa itseeni. Pudotin painoa ja aloin treenata. Nyt on olo paljon parempi, eikä mun tarvinnut loukata ketään tähän päästäkseni. Kroppakin alkaa olla aikamoisessa kuosissa :).

Täytyy sanoa että tämä kalikka kalahti.

Mutta vedät kyllä vähän mutkia suoraksi jos olet sitä mieltä että identiteettikriisi, ikäkriisi, seksuaalikriisi, urakriisi ja ulkonäkökriisi hoituu lenkkeilemällä?

Olet oikeassa siinä että eihän muiden ihmisten pitäisi joutua näistä kärsimään.

N38

Mutta puolisoa pettämällä ne ratkeaa?? Kukahan ne mutkat on suoriksi vetänyt…

Jotkut ihmiset kaipaavat elämäänsä jännitystä, jota perhe-elämä ei aina tarjoa. Ja usein sen jännnityksen tulee liittyä vastakkaiselta sukupuolelta saatuun huomioon. Jos on sille huomiolle kovin perso, niin perhe-elämälle se ei lupaa kovin hyvää. Valitettavasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiivistän tähän nyt tämän ketjun urpot kommentit niin että niitä ei tarvitse enää toistaa:

Minä olen tehnyt elämässäni vain hyviä valintoja enkä voi ymmärtää jos joku on tehnyt huonoja. En pysty ymmärtämään että joku ajattelee eri tavalla kuin minä, enkä edes halua ymmärtää. Olen tullut tähän(kin) ketjuun vaan pätemään omalla paremmuudellani tavoitteenani hieroa lisää näiden epäonnistujien naamaan sitä että he ovat epäonnistuneet. Älkää tehkö huonoja valintoja, tehkää hyviä valintoja. Jos teitte huonoja niin olisko kannattanut miettiä? Mitäs läksit, lälläspöö.

Noin.

N38

Tuo sun raivoaminen kertoo vain siitä, että tiedät itsekin tekeväsi väärin. Hyvän elämän perusta ei voi olla onnellisuus, joka saavutetaan muita loukkaamalla ja sinäkin tiedät sen. Yrität raivokkaasti puolustella itseäsi, mutta ei se tilanne muuksi muutu. (Muakin kyllästytti pikkulapsiaika ja tunsin olevani uhri. Ratkaisin asian alkamalla panostaa itseeni. Pudotin painoa ja aloin treenata. Nyt on olo paljon parempi, eikä mun tarvinnut loukata ketään tähän päästäkseni. Kroppakin alkaa olla aikamoisessa kuosissa :).

Täytyy sanoa että tämä kalikka kalahti.

Mutta vedät kyllä vähän mutkia suoraksi jos olet sitä mieltä että identiteettikriisi, ikäkriisi, seksuaalikriisi, urakriisi ja ulkonäkökriisi hoituu lenkkeilemällä?

Olet oikeassa siinä että eihän muiden ihmisten pitäisi joutua näistä kärsimään.

N38

En vedä mutkia suoriksi vaan kerroin miten itse hoidin asian. Se että aloin panostaa itseeni toi kaivattua muutosta siihen puuduttavaan pikkulapsiaikaan, jossa koin vain olevani piika. Sain myös viettää aikaa yksin. Liittyi siihen muutakin kuin lenkkeilyä, mutta en nyt ala tähän kaikkea luetella. Jollekin toiselle se on jotain muuta, mutta mitä se sitten onkin, se ei ole kestävällä pohjalla, jos se loukkaa muita ihmisiä. Mitä jos seuraavalla kerralla, kun lähdet ”salille” menisitkin sinne oikeasti? Tulisit kotiin virkistäytyneenä ja omatunto puhtaana.

Hyviä pointteja. Mutta onkohan mahdollista että on olemassa ihmisiä joille normien mukainen perhe-elämä ei sovi? Ja jotka kuitenkin kuvittelee että kyllä se sitten sopii ja "palaset loksahtaa paikoilleen". Ja sitten kun näin ei käykään niin ollaan ihan hirveässä umpikujassa.

Varmaankin sitten on. Jos näin on, niin lienee parasta kaikkien osapuolten kannalta hypätä perhe-elämästä pois ja elää ihan itsekseen tai vain aikuisten ihmisten parisuhteessa. Se ovi on sinullekin auki. Se on tietysti ikävää lasten ja puolison kannalta, jos tämän tajuaa itsestään vasta siinä vaiheessa, kun nämä ihmiset, joihin tulee sitoutua, on jo elämään saatettu.  

Oot kyllä oikeassa mutta tämä pikkulapsiarki tarvitsee kaksi aikuista toimiakseen.

Jos olisin tiennyt ennen kuin läksin niin mulle olisi sopinut paremmin vaikkapa kumppanuusvanhemmuus yhdistettynä sinkkuelämään. Jotenkaan näitä vaihtoehtoja ei kannusteta pohtimaan. En sano silti että vika ei olisi täysin minun.

N38

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiivistän tähän nyt tämän ketjun urpot kommentit niin että niitä ei tarvitse enää toistaa:

Minä olen tehnyt elämässäni vain hyviä valintoja enkä voi ymmärtää jos joku on tehnyt huonoja. En pysty ymmärtämään että joku ajattelee eri tavalla kuin minä, enkä edes halua ymmärtää. Olen tullut tähän(kin) ketjuun vaan pätemään omalla paremmuudellani tavoitteenani hieroa lisää näiden epäonnistujien naamaan sitä että he ovat epäonnistuneet. Älkää tehkö huonoja valintoja, tehkää hyviä valintoja. Jos teitte huonoja niin olisko kannattanut miettiä? Mitäs läksit, lälläspöö.

Noin.

N38

Tuo sun raivoaminen kertoo vain siitä, että tiedät itsekin tekeväsi väärin. Hyvän elämän perusta ei voi olla onnellisuus, joka saavutetaan muita loukkaamalla ja sinäkin tiedät sen. Yrität raivokkaasti puolustella itseäsi, mutta ei se tilanne muuksi muutu. (Muakin kyllästytti pikkulapsiaika ja tunsin olevani uhri. Ratkaisin asian alkamalla panostaa itseeni. Pudotin painoa ja aloin treenata. Nyt on olo paljon parempi, eikä mun tarvinnut loukata ketään tähän päästäkseni. Kroppakin alkaa olla aikamoisessa kuosissa :).

Täytyy sanoa että tämä kalikka kalahti.

Mutta vedät kyllä vähän mutkia suoraksi jos olet sitä mieltä että identiteettikriisi, ikäkriisi, seksuaalikriisi, urakriisi ja ulkonäkökriisi hoituu lenkkeilemällä?

Olet oikeassa siinä että eihän muiden ihmisten pitäisi joutua näistä kärsimään.

N38

En vedä mutkia suoriksi vaan kerroin miten itse hoidin asian. Se että aloin panostaa itseeni toi kaivattua muutosta siihen puuduttavaan pikkulapsiaikaan, jossa koin vain olevani piika. Sain myös viettää aikaa yksin. Liittyi siihen muutakin kuin lenkkeilyä, mutta en nyt ala tähän kaikkea luetella. Jollekin toiselle se on jotain muuta, mutta mitä se sitten onkin, se ei ole kestävällä pohjalla, jos se loukkaa muita ihmisiä. Mitä jos seuraavalla kerralla, kun lähdet ”salille” menisitkin sinne oikeasti? Tulisit kotiin virkistäytyneenä ja omatunto puhtaana.

Hyviä pointteja. Mutta onkohan mahdollista että on olemassa ihmisiä joille normien mukainen perhe-elämä ei sovi? Ja jotka kuitenkin kuvittelee että kyllä se sitten sopii ja "palaset loksahtaa paikoilleen". Ja sitten kun näin ei käykään niin ollaan ihan hirveässä umpikujassa.

Varmasti on sellaisia ihmisiä, mutta jos ne lapset on tullut tehtyä, niin ei siitä nyt noin vaan poiskaan pääse.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiivistän tähän nyt tämän ketjun urpot kommentit niin että niitä ei tarvitse enää toistaa:

Minä olen tehnyt elämässäni vain hyviä valintoja enkä voi ymmärtää jos joku on tehnyt huonoja. En pysty ymmärtämään että joku ajattelee eri tavalla kuin minä, enkä edes halua ymmärtää. Olen tullut tähän(kin) ketjuun vaan pätemään omalla paremmuudellani tavoitteenani hieroa lisää näiden epäonnistujien naamaan sitä että he ovat epäonnistuneet. Älkää tehkö huonoja valintoja, tehkää hyviä valintoja. Jos teitte huonoja niin olisko kannattanut miettiä? Mitäs läksit, lälläspöö.

Noin.

N38

Tuo sun raivoaminen kertoo vain siitä, että tiedät itsekin tekeväsi väärin. Hyvän elämän perusta ei voi olla onnellisuus, joka saavutetaan muita loukkaamalla ja sinäkin tiedät sen. Yrität raivokkaasti puolustella itseäsi, mutta ei se tilanne muuksi muutu. (Muakin kyllästytti pikkulapsiaika ja tunsin olevani uhri. Ratkaisin asian alkamalla panostaa itseeni. Pudotin painoa ja aloin treenata. Nyt on olo paljon parempi, eikä mun tarvinnut loukata ketään tähän päästäkseni. Kroppakin alkaa olla aikamoisessa kuosissa :).

Täytyy sanoa että tämä kalikka kalahti.

Mutta vedät kyllä vähän mutkia suoraksi jos olet sitä mieltä että identiteettikriisi, ikäkriisi, seksuaalikriisi, urakriisi ja ulkonäkökriisi hoituu lenkkeilemällä?

Olet oikeassa siinä että eihän muiden ihmisten pitäisi joutua näistä kärsimään.

N38

En vedä mutkia suoriksi vaan kerroin miten itse hoidin asian. Se että aloin panostaa itseeni toi kaivattua muutosta siihen puuduttavaan pikkulapsiaikaan, jossa koin vain olevani piika. Sain myös viettää aikaa yksin. Liittyi siihen muutakin kuin lenkkeilyä, mutta en nyt ala tähän kaikkea luetella. Jollekin toiselle se on jotain muuta, mutta mitä se sitten onkin, se ei ole kestävällä pohjalla, jos se loukkaa muita ihmisiä. Mitä jos seuraavalla kerralla, kun lähdet ”salille” menisitkin sinne oikeasti? Tulisit kotiin virkistäytyneenä ja omatunto puhtaana.

Hyviä pointteja. Mutta onkohan mahdollista että on olemassa ihmisiä joille normien mukainen perhe-elämä ei sovi? Ja jotka kuitenkin kuvittelee että kyllä se sitten sopii ja "palaset loksahtaa paikoilleen". Ja sitten kun näin ei käykään niin ollaan ihan hirveässä umpikujassa.

Varmaankin sitten on. Jos näin on, niin lienee parasta kaikkien osapuolten kannalta hypätä perhe-elämästä pois ja elää ihan itsekseen tai vain aikuisten ihmisten parisuhteessa. Se ovi on sinullekin auki. Se on tietysti ikävää lasten ja puolison kannalta, jos tämän tajuaa itsestään vasta siinä vaiheessa, kun nämä ihmiset, joihin tulee sitoutua, on jo elämään saatettu.  

Oot kyllä oikeassa mutta tämä pikkulapsiarki tarvitsee kaksi aikuista toimiakseen.

Jos olisin tiennyt ennen kuin läksin niin mulle olisi sopinut paremmin vaikkapa kumppanuusvanhemmuus yhdistettynä sinkkuelämään. Jotenkaan näitä vaihtoehtoja ei kannusteta pohtimaan. En sano silti että vika ei olisi täysin minun.

N38

Maailmassaa on paljon yksinhuoltajia ja yhteishuoltajia, jotka saavat asiat toimimaan. Minusta kuulostaa siltä, että haluat syödä ja säästää kakkua samaan aikaan. Perhe-elämä ja siihen välillä jännitystä salasuhteista. Ok, mutta puolisosi tulee tietää millaisen ihmisen kanssa on yhdessä ja millä ehdoilla tämä parisuhteessa on. Hänellä on myös oikeus tehdä omat valintansa omasta parisuhteestaan.

Jos nuo ajatukset jatkuvat vaan vaikka aikaa kuluu, kannattaa harkita terapiaa. Siis ihan vaan että voit käsitellä ajatuksiasi ammattilaisen avulla ja ehkä tulet lopulta johonkin lopputulokseen.

Näistä lapsista..

Mulla tilanne että mies on pettänyt ja jäänyt kiinni.On haettu apua ja jatkettu..sama on jatkunut mikropettämisenä.

Mies on koko tämän ajan kun peliä on pelattu,puhunut että olisi halunnut/halusisi MINUN kanssani lisää lapsia.

En tajua.Toista kinuaa,mutta haluaa lisää lapsia..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiivistän tähän nyt tämän ketjun urpot kommentit niin että niitä ei tarvitse enää toistaa:

Minä olen tehnyt elämässäni vain hyviä valintoja enkä voi ymmärtää jos joku on tehnyt huonoja. En pysty ymmärtämään että joku ajattelee eri tavalla kuin minä, enkä edes halua ymmärtää. Olen tullut tähän(kin) ketjuun vaan pätemään omalla paremmuudellani tavoitteenani hieroa lisää näiden epäonnistujien naamaan sitä että he ovat epäonnistuneet. Älkää tehkö huonoja valintoja, tehkää hyviä valintoja. Jos teitte huonoja niin olisko kannattanut miettiä? Mitäs läksit, lälläspöö.

Noin.

N38

Tuo sun raivoaminen kertoo vain siitä, että tiedät itsekin tekeväsi väärin. Hyvän elämän perusta ei voi olla onnellisuus, joka saavutetaan muita loukkaamalla ja sinäkin tiedät sen. Yrität raivokkaasti puolustella itseäsi, mutta ei se tilanne muuksi muutu. (Muakin kyllästytti pikkulapsiaika ja tunsin olevani uhri. Ratkaisin asian alkamalla panostaa itseeni. Pudotin painoa ja aloin treenata. Nyt on olo paljon parempi, eikä mun tarvinnut loukata ketään tähän päästäkseni. Kroppakin alkaa olla aikamoisessa kuosissa :).

Täytyy sanoa että tämä kalikka kalahti.

Mutta vedät kyllä vähän mutkia suoraksi jos olet sitä mieltä että identiteettikriisi, ikäkriisi, seksuaalikriisi, urakriisi ja ulkonäkökriisi hoituu lenkkeilemällä?

Olet oikeassa siinä että eihän muiden ihmisten pitäisi joutua näistä kärsimään.

N38

En vedä mutkia suoriksi vaan kerroin miten itse hoidin asian. Se että aloin panostaa itseeni toi kaivattua muutosta siihen puuduttavaan pikkulapsiaikaan, jossa koin vain olevani piika. Sain myös viettää aikaa yksin. Liittyi siihen muutakin kuin lenkkeilyä, mutta en nyt ala tähän kaikkea luetella. Jollekin toiselle se on jotain muuta, mutta mitä se sitten onkin, se ei ole kestävällä pohjalla, jos se loukkaa muita ihmisiä. Mitä jos seuraavalla kerralla, kun lähdet ”salille” menisitkin sinne oikeasti? Tulisit kotiin virkistäytyneenä ja omatunto puhtaana.

Hyviä pointteja. Mutta onkohan mahdollista että on olemassa ihmisiä joille normien mukainen perhe-elämä ei sovi? Ja jotka kuitenkin kuvittelee että kyllä se sitten sopii ja "palaset loksahtaa paikoilleen". Ja sitten kun näin ei käykään niin ollaan ihan hirveässä umpikujassa.

Varmaankin sitten on. Jos näin on, niin lienee parasta kaikkien osapuolten kannalta hypätä perhe-elämästä pois ja elää ihan itsekseen tai vain aikuisten ihmisten parisuhteessa. Se ovi on sinullekin auki. Se on tietysti ikävää lasten ja puolison kannalta, jos tämän tajuaa itsestään vasta siinä vaiheessa, kun nämä ihmiset, joihin tulee sitoutua, on jo elämään saatettu.  

Oot kyllä oikeassa mutta tämä pikkulapsiarki tarvitsee kaksi aikuista toimiakseen.

Jos olisin tiennyt ennen kuin läksin niin mulle olisi sopinut paremmin vaikkapa kumppanuusvanhemmuus yhdistettynä sinkkuelämään. Jotenkaan näitä vaihtoehtoja ei kannusteta pohtimaan. En sano silti että vika ei olisi täysin minun.

N38

Maailmassaa on paljon yksinhuoltajia ja yhteishuoltajia, jotka saavat asiat toimimaan. Minusta kuulostaa siltä, että haluat syödä ja säästää kakkua samaan aikaan. Perhe-elämä ja siihen välillä jännitystä salasuhteista. Ok, mutta puolisosi tulee tietää millaisen ihmisen kanssa on yhdessä ja millä ehdoilla tämä parisuhteessa on. Hänellä on myös oikeus tehdä omat valintansa omasta parisuhteestaan.

Mä oon ihan samaa mieltä. Taidan tänään kertoa kaiken.

N38

Eivätköhän hekin kadu sinua.

Vierailija kirjoitti:

Eivätköhän hekin kadu sinua.

Kyllähän moni vaimo katuu avioliittoa miehen kanssa, jonka otsassa kasvaa koko ajan miehinen elin eikä perhe-elämä tosiaan muuta kuin vit*ta. MOni mies ei vain huomaa tätä omaa myrkyllistä vaikutustaan perheeseensä, kun kaikki pyörii oman navan ympärillä.