Kadun vaimoani ja lapsiani.

Käyttäkää ehkäisyä, tai kasvakaa aikuisiksi

Vierailija kirjoitti:

Varmaan elätte liikaa lasten ja perhe-elämän ehdoilla. Itse sain nuorena lapsen ja tiesin heti että tähän ei päättynyt oma elämäni. Lasten kanssa voi tehdä vaikka mitä, ja lapset kulkee enemmän siinä sivussa, kun että itse juoksisin lasten perässä. Myös tukiverkot hyödynnetään että saadaan omaa aikaa. Rakastan lastani, mutta hän on vain osa elämääni, ei määrittele minua ja tekemisiäni.

Kiitos näistä sanoista!

Näin tervejärkistä kommenttia saa lukea liian harvoin.

T. Äiti minäkin

Sitö se on ku heppi heiluttaa.. Raamatussakin sabotaan että sinkkuus ja lapsettomuus on paras ja kunniakkain polku ihmiselle. Mutta myös todetaan että jos heppi heiluttaa niin silloin on metävä naimisiin koska on ns. alempi ihminen joka ei kykene sinkkuuden ja laosettomuuden sallivaan vaativaan tehtävään.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan elätte liikaa lasten ja perhe-elämän ehdoilla. Itse sain nuorena lapsen ja tiesin heti että tähän ei päättynyt oma elämäni. Lasten kanssa voi tehdä vaikka mitä, ja lapset kulkee enemmän siinä sivussa, kun että itse juoksisin lasten perässä. Myös tukiverkot hyödynnetään että saadaan omaa aikaa. Rakastan lastani, mutta hän on vain osa elämääni, ei määrittele minua ja tekemisiäni.

Erittäin hyvin todettu.

mitäs läksit? kikkeliskokkelis..

Vierailija kirjoitti:

Siis kuinka huonosti ihmiset oikein tuntevat itsensä? Miten voi tulla tuollainen yllätyksenä, että ei halua naimisiin/avoliittoon ja perustaa perhettä? Oletko ikinä punninnut valintojasi elämässä oikeasti? Tunnetko puolisoasi tai edes itseäsi? Hohhoijaa.

Ainakin omien lasteni isä oli juuri sellainen, ettei tuntenut itseään. Oli seurustellut nuoresta saakka ja mukautunut aina naisen elämään. En vaan itse tajunnut sitä, en tiennyt että niin tahdottomia ihmisiä on olemassa. Kun lapset oli tehty, löytyi lapseton nainen, joka vei mennessään. Elävät lapsettomien vapaata elämää ulkomaanmatkoineen, voivat keskittyä uraan. Ehkä niin on sitten parempi, jos vanhemmuus ei kertakaikkiaan sovi ihmiselle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis kuinka huonosti ihmiset oikein tuntevat itsensä? Miten voi tulla tuollainen yllätyksenä, että ei halua naimisiin/avoliittoon ja perustaa perhettä? Oletko ikinä punninnut valintojasi elämässä oikeasti? Tunnetko puolisoasi tai edes itseäsi? Hohhoijaa.

Naisten tutka oli taas poissa päältä kun tuo mies päästettiin pukille.

Taisi mammalla olla vain dollarinkuvat silmissä.

Onko miehet jotain tahdottomia matkalaukkuja? Kukaan ei hyppää päälle ilman toisen lupaa. Jos joku tulee kysymään treffeille, sanot ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ihan sama ahdinko kuin ap:llä ja olen päätynyt pettämään. Lapsivapaa aika kuluu salarakastajan sängyssä. Piristi kummasti avioliittoa ja perhe-elämää. Aviomies sanoi että on saanut takaisin sen naisen johon rakastui. Hän tietää että petin muttei sitä että pettäminen jatkuu. No, ei tätä kauaa voi jatkua.

Mutta ehkäpä myytti yksiavioisen perhe-elämän onnen ja auvon ympäriltä pitäisi purkaa, kun se ei selkeästi suurimmalle osalle ihmisistä toimi.

N38

Minäkin sorruin pettämään ja ne kuukaudet oli parasta aikaa avioliitton ja perhe-elämän kannalta. Olin kuin Naantalin aurinko jatkuvasti, sen sijaan, että oisin käyttäytynyt kuin marttyyri kotona.

N36

N38 vastaa, että sama kokemus mullakin, jaksan olla parempi vaimo ja äiti. Ja unohtui kertoa että en tosiaan kadu lapsiani, mutta on tämä perhe-elämä yhtä helvettiä.

Sait sitten helvetillisen perhe-elämän toisten ihmisten kustannuksella. Tosi hyvin pelattu.

Kummallisen tulkinnan teit. Ihan omalla kustannuksellani olen tätä tehnyt. Helvetin hyvä äiti ollut suositusten mukaisine imetyksineen, vuosi kotona per lapsi, oma ura, kroppa ja elämä roskakoriin. Mutta niinhän se menee että jos nainen haluaa edes hetkeksi jotain itselleen niin se on itsekästä ja kamalaa. Rakastan lapsiani mutta vihaan tätä kulttuuria.

N38

Uskottele itsellesi mitä haluat. Sun sähläämiset on sun sähläämisiä ja sun omaksi hyväksesi, joskus ne kalahtavat odottamattomalla tavalla omaan nilkkaan, liian usein myös muiden ihmisten nilkkaan. Pettämiset ja perheen ulkopuoliset huseeraamiset on asioita, joita petetyt puolisot ja oletuksia fiksummat lapset sitten meille terapeuteille jälkeenpäin purkavat. Mutta saitpa hetkeksi jotain itsellesi.

Eli itsensä pitää edelleen uhrata puolison ja lasten hyväksi, omat halut ja toiveet tukahduttaa vuodesta toiseen? Sehän jos mikä katkeroittaa, eikä kukaan halua elää semmoisen äidin ja puolison vaikutuspiirissä, joka on marttyyri.

Kyllä se yleensä noin toimii, enemmän tai vähemmän. Ei kai tämä nyt ole yllätys, että perhe-elämä ja parisuhde edellyttää omien halujen ja toiveiden suitsimista? Joku siihen pystyy ilman marttyyriasennetta, joku ilmeisesti sitten ei.

Kaikki voivat perheessä silloin hyvin, kun kukaan ei _kohtuuttomasti_ aseta muiden tarpeita omiensa edelle ja luovu _kokonaan_ omista toiveistaan ja tarpeistaan.

Vahvana näkyy edelleen elävän vaatimus äitien elämisestä vain lapsilleen ja miehelleen, vailla mitään omaa. Järkyttävää, että myös terapeuttiammattilainen näkyy olevan tätä mieltä. Mitä tämä "terapeutti" sanoisi naispotilaalleen, joka on syvästi masentunut ja iloton elettyään 20 vuotta vai muille? Että kyllä se nyt yleensä vaan noin toimii, mitäs läksit?

Aikamoiset defenssit ovat nyt päällä. Elämäänsä ja tilannettaan voi muuttaa paremmaksi monella tavalla. Ensimmäisenä en olisi suosittelemassa avioliiton ulkopuolista suhdetta, mutta moni niinkin päättää tehdä. Muutakin "omaa" voi olla kuin salasuhde. Mutta ei siinä mitään jos sen valitsee. Sitten vain valitsee samalla tietyt mahdolliset seuraamukset, jota ei välttämättä edes tiennyt valinneensa. Siksihän näitä sitten jälkeenpäin ystävien tai terapeuttien tai muiden kanssa käsitellään.  

Kerro sinä, oi terapeutti, mitä suosittelisit naiselle, joka kokee hukanneensa itsensä, toiveensa ja haaveensa perhe-elämään ja lasten aikuistuminen on liian pitkän ajan päässä? Mies juro, ei puhu, ei pussaa, yritetty on kymmenen vuotta? Kukaan ei tässä ketjussa ole esittänyt salasuhdetta ainoaksi vaihtoehdoksi. Mitä ehdotat? Ero ja vuoroviikkovanhemmuus rikkoisi lapset, nykytilanne äidin? Joku "hanki harrastus" ei riitä.

Terapeutti ei varmaan suosittelisi mitään, vaan punnitsisi yhdessä erilaisia vaihtoehtoja ja tapoja nähdä asiat - hyvässä ja pahassa. Eihän kukaan voi sanoa aikuiselle ihmiselle mitä elämässä tulisi tehdä. Joskus hyviä vaihtoehtoja ei ole, ja täytyy tehdä huonosta mahdollisimman hyvä.

Joo, totta. Tässä ketjussa terapeuttina esiintynyt ei ole oikeaa terapeuttia siis nähnytkään.

No, itse asiassa se olin minä joka kirjoitti tuon kommentin. En ole täällä kylläkään töissä, joten en toimi tässä terapeuttina. Toin vain esiin se, että näissä tapauksissa on usein sijaiskärsijöitä, joiden kanssa me ammattilaiset sitten joudumme työskentelemään ja näemme näiden voimaannuttavien irtiottojen ikävämmät puolet. That is all. 

"Voimaannuttavien irtiottojen ikävimmät puolet" - Jos olet terapeutti, sinulla ei tulisi edes olla noin puolueellista näkökantaa ja sinun tulisi ymmärtää myös ihmisten huonot tai väärät valinnat ilman tuomitsemista.

Nainen on kohdun ohjauksessa ja haluaa lapsia. Mies on peniksen ohjauksessa ja haluaa seksiä.

Näistä lähtöasetelmista on täysin loogista että päädytään perheeksi jossa kukaan ei voi hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis kuinka huonosti ihmiset oikein tuntevat itsensä? Miten voi tulla tuollainen yllätyksenä, että ei halua naimisiin/avoliittoon ja perustaa perhettä? Oletko ikinä punninnut valintojasi elämässä oikeasti? Tunnetko puolisoasi tai edes itseäsi? Hohhoijaa.

Naisten tutka oli taas poissa päältä kun tuo mies päästettiin pukille.

Taisi mammalla olla vain dollarinkuvat silmissä.

Onko miehet jotain tahdottomia matkalaukkuja? Kukaan ei hyppää päälle ilman toisen lupaa. Jos joku tulee kysymään treffeille, sanot ei.

Perheytyminen on yksi tapa miehelle saada vakiseksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis kuinka huonosti ihmiset oikein tuntevat itsensä? Miten voi tulla tuollainen yllätyksenä, että ei halua naimisiin/avoliittoon ja perustaa perhettä? Oletko ikinä punninnut valintojasi elämässä oikeasti? Tunnetko puolisoasi tai edes itseäsi? Hohhoijaa.

Naisten tutka oli taas poissa päältä kun tuo mies päästettiin pukille.

Taisi mammalla olla vain dollarinkuvat silmissä.

Onko miehet jotain tahdottomia matkalaukkuja? Kukaan ei hyppää päälle ilman toisen lupaa. Jos joku tulee kysymään treffeille, sanot ei.

Perheytyminen on yksi tapa miehelle saada vakiseksiä.

Lelut? Vuosikausia on ollut tiedossa ettei lasten saannin jälkeen välttämättä tipu seksiä.

Vierailija kirjoitti:

Nainen on kohdun ohjauksessa ja haluaa lapsia. Mies on peniksen ohjauksessa ja haluaa seksiä.

Näistä lähtöasetelmista on täysin loogista että päädytään perheeksi jossa kukaan ei voi hyvin.

Oih, olipa misogonystinen kommentti 🤮

Mitä jos oletkin tyytymätön itseesi, mutta kanavoit tyytymättömyyden lähimmäisiisi? Mitä jos perheesi sijaan muuttaisit itsessäsi jotain? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on ihan sama ahdinko kuin ap:llä ja olen päätynyt pettämään. Lapsivapaa aika kuluu salarakastajan sängyssä. Piristi kummasti avioliittoa ja perhe-elämää. Aviomies sanoi että on saanut takaisin sen naisen johon rakastui. Hän tietää että petin muttei sitä että pettäminen jatkuu. No, ei tätä kauaa voi jatkua.

Mutta ehkäpä myytti yksiavioisen perhe-elämän onnen ja auvon ympäriltä pitäisi purkaa, kun se ei selkeästi suurimmalle osalle ihmisistä toimi.

N38

Minäkin sorruin pettämään ja ne kuukaudet oli parasta aikaa avioliitton ja perhe-elämän kannalta. Olin kuin Naantalin aurinko jatkuvasti, sen sijaan, että oisin käyttäytynyt kuin marttyyri kotona.

N36

N38 vastaa, että sama kokemus mullakin, jaksan olla parempi vaimo ja äiti. Ja unohtui kertoa että en tosiaan kadu lapsiani, mutta on tämä perhe-elämä yhtä helvettiä.

Sait sitten helvetillisen perhe-elämän toisten ihmisten kustannuksella. Tosi hyvin pelattu.

Kummallisen tulkinnan teit. Ihan omalla kustannuksellani olen tätä tehnyt. Helvetin hyvä äiti ollut suositusten mukaisine imetyksineen, vuosi kotona per lapsi, oma ura, kroppa ja elämä roskakoriin. Mutta niinhän se menee että jos nainen haluaa edes hetkeksi jotain itselleen niin se on itsekästä ja kamalaa. Rakastan lapsiani mutta vihaan tätä kulttuuria.

N38

Uskottele itsellesi mitä haluat. Sun sähläämiset on sun sähläämisiä ja sun omaksi hyväksesi, joskus ne kalahtavat odottamattomalla tavalla omaan nilkkaan, liian usein myös muiden ihmisten nilkkaan. Pettämiset ja perheen ulkopuoliset huseeraamiset on asioita, joita petetyt puolisot ja oletuksia fiksummat lapset sitten meille terapeuteille jälkeenpäin purkavat. Mutta saitpa hetkeksi jotain itsellesi.

Eli itsensä pitää edelleen uhrata puolison ja lasten hyväksi, omat halut ja toiveet tukahduttaa vuodesta toiseen? Sehän jos mikä katkeroittaa, eikä kukaan halua elää semmoisen äidin ja puolison vaikutuspiirissä, joka on marttyyri.

Kyllä se yleensä noin toimii, enemmän tai vähemmän. Ei kai tämä nyt ole yllätys, että perhe-elämä ja parisuhde edellyttää omien halujen ja toiveiden suitsimista? Joku siihen pystyy ilman marttyyriasennetta, joku ilmeisesti sitten ei.

Kaikki voivat perheessä silloin hyvin, kun kukaan ei _kohtuuttomasti_ aseta muiden tarpeita omiensa edelle ja luovu _kokonaan_ omista toiveistaan ja tarpeistaan.

Vahvana näkyy edelleen elävän vaatimus äitien elämisestä vain lapsilleen ja miehelleen, vailla mitään omaa. Järkyttävää, että myös terapeuttiammattilainen näkyy olevan tätä mieltä. Mitä tämä "terapeutti" sanoisi naispotilaalleen, joka on syvästi masentunut ja iloton elettyään 20 vuotta vai muille? Että kyllä se nyt yleensä vaan noin toimii, mitäs läksit?

Aikamoiset defenssit ovat nyt päällä. Elämäänsä ja tilannettaan voi muuttaa paremmaksi monella tavalla. Ensimmäisenä en olisi suosittelemassa avioliiton ulkopuolista suhdetta, mutta moni niinkin päättää tehdä. Muutakin "omaa" voi olla kuin salasuhde. Mutta ei siinä mitään jos sen valitsee. Sitten vain valitsee samalla tietyt mahdolliset seuraamukset, jota ei välttämättä edes tiennyt valinneensa. Siksihän näitä sitten jälkeenpäin ystävien tai terapeuttien tai muiden kanssa käsitellään.  

Kerro sinä, oi terapeutti, mitä suosittelisit naiselle, joka kokee hukanneensa itsensä, toiveensa ja haaveensa perhe-elämään ja lasten aikuistuminen on liian pitkän ajan päässä? Mies juro, ei puhu, ei pussaa, yritetty on kymmenen vuotta? Kukaan ei tässä ketjussa ole esittänyt salasuhdetta ainoaksi vaihtoehdoksi. Mitä ehdotat? Ero ja vuoroviikkovanhemmuus rikkoisi lapset, nykytilanne äidin? Joku "hanki harrastus" ei riitä.

Terapeutti ei varmaan suosittelisi mitään, vaan punnitsisi yhdessä erilaisia vaihtoehtoja ja tapoja nähdä asiat - hyvässä ja pahassa. Eihän kukaan voi sanoa aikuiselle ihmiselle mitä elämässä tulisi tehdä. Joskus hyviä vaihtoehtoja ei ole, ja täytyy tehdä huonosta mahdollisimman hyvä.

Joo, totta. Tässä ketjussa terapeuttina esiintynyt ei ole oikeaa terapeuttia siis nähnytkään.

No, itse asiassa se olin minä joka kirjoitti tuon kommentin. En ole täällä kylläkään töissä, joten en toimi tässä terapeuttina. Toin vain esiin se, että näissä tapauksissa on usein sijaiskärsijöitä, joiden kanssa me ammattilaiset sitten joudumme työskentelemään ja näemme näiden voimaannuttavien irtiottojen ikävämmät puolet. That is all. 

"Voimaannuttavien irtiottojen ikävimmät puolet" - Jos olet terapeutti, sinulla ei tulisi edes olla noin puolueellista näkökantaa ja sinun tulisi ymmärtää myös ihmisten huonot tai väärät valinnat ilman tuomitsemista.

Ihmisellä saa tällä palstalla kyllä olla ihan mikä näkökanta asioihin vain, vaikka olisi paavi. Ei täällä kukaan vastaanottoa pidä. -ohis

Vierailija kirjoitti:

Nainen on kohdun ohjauksessa ja haluaa lapsia. Mies on peniksen ohjauksessa ja haluaa seksiä.

Näistä lähtöasetelmista on täysin loogista että päädytään perheeksi jossa kukaan ei voi hyvin.

Noinhan se on. Minä sain kaksi ihanaa lasta ja äitiyden, kuten halusinkin. Sen jälkeen miehellä ei ollut minulle juuri merkitystä, varsinkaan kun ei ollut erityisen osallistuva ja vastuutaan kantava isä ja puoliso. Olen tosi onnellinen näin :-).  

Sä olet tehnyt itsellesi henkisen vankilan.

Puhu vaimosi kanssa. Mitä sinä haluaisit tehdä? Haluatko tehdä yhdessä vaimon kanssa tai perheen kanssa vai yksin tai yhden lapsen kanssa?

Löydätte kyllä tavan toteuttaa itseä ja löytää tilaa. Se vaan pitää opetella. Nyt jos lapset ei ole enää vauvoja, niin teillä on perheessä uudet haasteet.

Puhu puhu, kokeilkaa erilaisia vaihtoehtoja.

Tuo tilannehan on uusi.

Ole avoin.

Se on oikeastaan vain uuden j luovuuden tilanne nyt

Voit löytää hyvän olon perheessä, mutta se pitää vaan uskaltaa hakea.

Jos vaimo vituttaa, niin voi voi. Sitä pitää miettiä siinä alttarilla tosi mielellä, että jaksanko tuota tyyppiä hautaan saakka. Vitutus kuuluu yhteiselämään. Puhun nyt omasta kokemuksesta. Tunteita tulee ja menee. Hommaa itsellesi harrastus ja kasva aikuiseksi. Vastuu pitää kantaa tai sitten käyttää kumia. Jos kuvittelet, että elämä on kuin ikuista aurinkoa vaimon ja lasten kanssa, niin ei se kuule ole. Pääasiassa vitutusta on 75 prossaa ja loput on ihan ok elämää.

Haista paska, ap. Et ole mies. Mies varaa ajan lääkärille kun tuntuu tuolta.

Vauvamies vain vänisee ja sotkee oman ja toisten elämän.

Vierailija kirjoitti:

Sitö se on ku heppi heiluttaa.. Raamatussakin sabotaan että sinkkuus ja lapsettomuus on paras ja kunniakkain polku ihmiselle. Mutta myös todetaan että jos heppi heiluttaa niin silloin on metävä naimisiin koska on ns. alempi ihminen joka ei kykene sinkkuuden ja laosettomuuden sallivaan vaativaan tehtävään.

Jeesus eli ennen Mariaa poikamies elämää. Muut alkoi lisäilemään sinne mies-nainen sontaa. Älkää ottako niin kirjaimellisesti vanhojen käpyjen kirjoittamaa opusta.

Vierailija kirjoitti:

Olet normaali ihminen. Perhe-elämän ankarassa tiimellyksessä olisi luonnotonta, jollei ajattelisi poislähtemistä joka päivä. Se ei silti tarkoita, että pitäisi tehdä toisin. Arki vaan on tiukkaa hääräämistä, että perhe tulee hoidettua. Lapset ovat kuitenkin lopulta ainoa tärkeä asia maailmassa. Monet kaverit jäävät ja tutut kuolevat ja työura jää aikanaan unholaan. Treenatuinkin vartalo kulahtaa ja askel lyhenee. Vain lapset pysyvät.

Tällaisen kommentin kirjoittajasta huokuu kauas, että elämä on kohdellut kauniisti. Hyvä niin, mutta haluan tuoda toisenlaisenkin totuuden esiin... "Vain lapset" eivät ole sen pysyvämpiä kuin muutkaan elolliset olennot. Terveisin serkun lapsen muutama kuukausi sitten hautaan laittanut. Eikä ollut kovin pitkä tämän lapsen elämä.