Lue keskustelun säännöt.
Kadun vaimoani ja lapsiani.
05.07.2021 |
Menin naimisiin 4 vuotta sitten. Minulla on hyvä elämä, 2 lasta, ihana vaimo. Silti koko ajan vituttaa ja haluaisin lähteä omille teilleni. En tätä kyllä tule tekemään. Osaatteko kertoa mistä tämä ahdistus johtuu? Ei ole mukavaa.
Kommentit (540)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiivistän tähän nyt tämän ketjun urpot kommentit niin että niitä ei tarvitse enää toistaa:
Minä olen tehnyt elämässäni vain hyviä valintoja enkä voi ymmärtää jos joku on tehnyt huonoja. En pysty ymmärtämään että joku ajattelee eri tavalla kuin minä, enkä edes halua ymmärtää. Olen tullut tähän(kin) ketjuun vaan pätemään omalla paremmuudellani tavoitteenani hieroa lisää näiden epäonnistujien naamaan sitä että he ovat epäonnistuneet. Älkää tehkö huonoja valintoja, tehkää hyviä valintoja. Jos teitte huonoja niin olisko kannattanut miettiä? Mitäs läksit, lälläspöö.
Noin.
N38
Tuo sun raivoaminen kertoo vain siitä, että tiedät itsekin tekeväsi väärin. Hyvän elämän perusta ei voi olla onnellisuus, joka saavutetaan muita loukkaamalla ja sinäkin tiedät sen. Yrität raivokkaasti puolustella itseäsi, mutta ei se tilanne muuksi muutu. (Muakin kyllästytti pikkulapsiaika ja tunsin olevani uhri. Ratkaisin asian alkamalla panostaa itseeni. Pudotin painoa ja aloin treenata. Nyt on olo paljon parempi, eikä mun tarvinnut loukata ketään tähän päästäkseni. Kroppakin alkaa olla aikamoisessa kuosissa :).
Täytyy sanoa että tämä kalikka kalahti.
Mutta vedät kyllä vähän mutkia suoraksi jos olet sitä mieltä että identiteettikriisi, ikäkriisi, seksuaalikriisi, urakriisi ja ulkonäkökriisi hoituu lenkkeilemällä?
Olet oikeassa siinä että eihän muiden ihmisten pitäisi joutua näistä kärsimään.
N38En vedä mutkia suoriksi vaan kerroin miten itse hoidin asian. Se että aloin panostaa itseeni toi kaivattua muutosta siihen puuduttavaan pikkulapsiaikaan, jossa koin vain olevani piika. Sain myös viettää aikaa yksin. Liittyi siihen muutakin kuin lenkkeilyä, mutta en nyt ala tähän kaikkea luetella. Jollekin toiselle se on jotain muuta, mutta mitä se sitten onkin, se ei ole kestävällä pohjalla, jos se loukkaa muita ihmisiä. Mitä jos seuraavalla kerralla, kun lähdet ”salille” menisitkin sinne oikeasti? Tulisit kotiin virkistäytyneenä ja omatunto puhtaana.
Hyviä pointteja. Mutta onkohan mahdollista että on olemassa ihmisiä joille normien mukainen perhe-elämä ei sovi? Ja jotka kuitenkin kuvittelee että kyllä se sitten sopii ja "palaset loksahtaa paikoilleen". Ja sitten kun näin ei käykään niin ollaan ihan hirveässä umpikujassa.
Varmaankin sitten on. Jos näin on, niin lienee parasta kaikkien osapuolten kannalta hypätä perhe-elämästä pois ja elää ihan itsekseen tai vain aikuisten ihmisten parisuhteessa. Se ovi on sinullekin auki. Se on tietysti ikävää lasten ja puolison kannalta, jos tämän tajuaa itsestään vasta siinä vaiheessa, kun nämä ihmiset, joihin tulee sitoutua, on jo elämään saatettu.
Oot kyllä oikeassa mutta tämä pikkulapsiarki tarvitsee kaksi aikuista toimiakseen.
Jos olisin tiennyt ennen kuin läksin niin mulle olisi sopinut paremmin vaikkapa kumppanuusvanhemmuus yhdistettynä sinkkuelämään. Jotenkaan näitä vaihtoehtoja ei kannusteta pohtimaan. En sano silti että vika ei olisi täysin minun.
N38Maailmassaa on paljon yksinhuoltajia ja yhteishuoltajia, jotka saavat asiat toimimaan. Minusta kuulostaa siltä, että haluat syödä ja säästää kakkua samaan aikaan. Perhe-elämä ja siihen välillä jännitystä salasuhteista. Ok, mutta puolisosi tulee tietää millaisen ihmisen kanssa on yhdessä ja millä ehdoilla tämä parisuhteessa on. Hänellä on myös oikeus tehdä omat valintansa omasta parisuhteestaan.
Mä olen kyllä sitä mieltä, että mikäli puoliso ei hoida ns. aviollisia velvollisuuksiaan toista kohtaan, ei hänellä ole myöskään mitään automaattista oikeutta tietää jos toinen hakee tarpeilleen täyttäjän ulkopuolelta. Eri asia, jos avioliitossa on säännöllistä seksiä ja läheisyyttä.
Kyllä hänellä on oikeus tietää, jos suhteessa on sitouduttu yksiavioisuuteen ja uskollisuuteen. Jos kehtaa pettää, kehtaa myös kertoa ja kantaa mahdolliset seuraamukset. Se on ainoa toista osapuolta kohtaan reilu ja oikea vaihtoehto.
Periaatteessa näin, mutta siinähän se ongelma on: avioliitto ei ole pelkästään rakkausliitto. Se on myös taloudellinen sitoutumus yhteisine omaisuuksineen. Ero on kova emotionaalinen, taloudellinen ja sosiaalisen statuksen heikentäjä. Lisäksi pariskunnan ystäväpiiri menee palasiksi, pahimmassa tapauksessa ystävät jäävät toiselle ja toinen jää kokonaan ilman. Päälle vielä sukulaisten paheksunnat ja äimistelyt ja voivottelut. Ymmärrän hyvin, että kynnys erota on iso. AIka monelle ehkä lopultakin on helpompaa pysyä yhdessä ja katsoa sormien välistä sitä, että ollaan onnettomia tai jopa petetään.
Avioliitto ei ole edes välttämättä rakkausliitto, kuten kaikki hyvin tiedämme. Avioliitto ON lähinnä taloudellinen sopimus aviopuolisojen välillä. Kannattaa lukea mitä avioliittolaissa sanotaan. Se on juridinen, taloudellinen sopimus. Parisuhteensa muista säännöistä pari päättää yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiivistän tähän nyt tämän ketjun urpot kommentit niin että niitä ei tarvitse enää toistaa:
Minä olen tehnyt elämässäni vain hyviä valintoja enkä voi ymmärtää jos joku on tehnyt huonoja. En pysty ymmärtämään että joku ajattelee eri tavalla kuin minä, enkä edes halua ymmärtää. Olen tullut tähän(kin) ketjuun vaan pätemään omalla paremmuudellani tavoitteenani hieroa lisää näiden epäonnistujien naamaan sitä että he ovat epäonnistuneet. Älkää tehkö huonoja valintoja, tehkää hyviä valintoja. Jos teitte huonoja niin olisko kannattanut miettiä? Mitäs läksit, lälläspöö.
Noin.
N38
Tuo sun raivoaminen kertoo vain siitä, että tiedät itsekin tekeväsi väärin. Hyvän elämän perusta ei voi olla onnellisuus, joka saavutetaan muita loukkaamalla ja sinäkin tiedät sen. Yrität raivokkaasti puolustella itseäsi, mutta ei se tilanne muuksi muutu. (Muakin kyllästytti pikkulapsiaika ja tunsin olevani uhri. Ratkaisin asian alkamalla panostaa itseeni. Pudotin painoa ja aloin treenata. Nyt on olo paljon parempi, eikä mun tarvinnut loukata ketään tähän päästäkseni. Kroppakin alkaa olla aikamoisessa kuosissa :).
Täytyy sanoa että tämä kalikka kalahti.
Mutta vedät kyllä vähän mutkia suoraksi jos olet sitä mieltä että identiteettikriisi, ikäkriisi, seksuaalikriisi, urakriisi ja ulkonäkökriisi hoituu lenkkeilemällä?
Olet oikeassa siinä että eihän muiden ihmisten pitäisi joutua näistä kärsimään.
N38En vedä mutkia suoriksi vaan kerroin miten itse hoidin asian. Se että aloin panostaa itseeni toi kaivattua muutosta siihen puuduttavaan pikkulapsiaikaan, jossa koin vain olevani piika. Sain myös viettää aikaa yksin. Liittyi siihen muutakin kuin lenkkeilyä, mutta en nyt ala tähän kaikkea luetella. Jollekin toiselle se on jotain muuta, mutta mitä se sitten onkin, se ei ole kestävällä pohjalla, jos se loukkaa muita ihmisiä. Mitä jos seuraavalla kerralla, kun lähdet ”salille” menisitkin sinne oikeasti? Tulisit kotiin virkistäytyneenä ja omatunto puhtaana.
Hyviä pointteja. Mutta onkohan mahdollista että on olemassa ihmisiä joille normien mukainen perhe-elämä ei sovi? Ja jotka kuitenkin kuvittelee että kyllä se sitten sopii ja "palaset loksahtaa paikoilleen". Ja sitten kun näin ei käykään niin ollaan ihan hirveässä umpikujassa.
Varmaankin sitten on. Jos näin on, niin lienee parasta kaikkien osapuolten kannalta hypätä perhe-elämästä pois ja elää ihan itsekseen tai vain aikuisten ihmisten parisuhteessa. Se ovi on sinullekin auki. Se on tietysti ikävää lasten ja puolison kannalta, jos tämän tajuaa itsestään vasta siinä vaiheessa, kun nämä ihmiset, joihin tulee sitoutua, on jo elämään saatettu.
Oot kyllä oikeassa mutta tämä pikkulapsiarki tarvitsee kaksi aikuista toimiakseen.
Jos olisin tiennyt ennen kuin läksin niin mulle olisi sopinut paremmin vaikkapa kumppanuusvanhemmuus yhdistettynä sinkkuelämään. Jotenkaan näitä vaihtoehtoja ei kannusteta pohtimaan. En sano silti että vika ei olisi täysin minun.
N38Maailmassaa on paljon yksinhuoltajia ja yhteishuoltajia, jotka saavat asiat toimimaan. Minusta kuulostaa siltä, että haluat syödä ja säästää kakkua samaan aikaan. Perhe-elämä ja siihen välillä jännitystä salasuhteista. Ok, mutta puolisosi tulee tietää millaisen ihmisen kanssa on yhdessä ja millä ehdoilla tämä parisuhteessa on. Hänellä on myös oikeus tehdä omat valintansa omasta parisuhteestaan.
Mä olen kyllä sitä mieltä, että mikäli puoliso ei hoida ns. aviollisia velvollisuuksiaan toista kohtaan, ei hänellä ole myöskään mitään automaattista oikeutta tietää jos toinen hakee tarpeilleen täyttäjän ulkopuolelta. Eri asia, jos avioliitossa on säännöllistä seksiä ja läheisyyttä.
Kyllä hänellä on oikeus tietää, jos suhteessa on sitouduttu yksiavioisuuteen ja uskollisuuteen. Jos kehtaa pettää, kehtaa myös kertoa ja kantaa mahdolliset seuraamukset. Se on ainoa toista osapuolta kohtaan reilu ja oikea vaihtoehto.
Periaatteessa näin, mutta siinähän se ongelma on: avioliitto ei ole pelkästään rakkausliitto. Se on myös taloudellinen sitoutumus yhteisine omaisuuksineen. Ero on kova emotionaalinen, taloudellinen ja sosiaalisen statuksen heikentäjä. Lisäksi pariskunnan ystäväpiiri menee palasiksi, pahimmassa tapauksessa ystävät jäävät toiselle ja toinen jää kokonaan ilman. Päälle vielä sukulaisten paheksunnat ja äimistelyt ja voivottelut. Ymmärrän hyvin, että kynnys erota on iso. AIka monelle ehkä lopultakin on helpompaa pysyä yhdessä ja katsoa sormien välistä sitä, että ollaan onnettomia tai jopa petetään.
Avioliitto ei ole edes välttämättä rakkausliitto, kuten kaikki hyvin tiedämme. Avioliitto ON lähinnä taloudellinen sopimus aviopuolisojen välillä. Kannattaa lukea mitä avioliittolaissa sanotaan. Se on juridinen, taloudellinen sopimus. Parisuhteensa muista säännöistä pari päättää yhdessä.
Harvinaisen hyvä huomio näin av:llä. :)
N38
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiivistän tähän nyt tämän ketjun urpot kommentit niin että niitä ei tarvitse enää toistaa:
Minä olen tehnyt elämässäni vain hyviä valintoja enkä voi ymmärtää jos joku on tehnyt huonoja. En pysty ymmärtämään että joku ajattelee eri tavalla kuin minä, enkä edes halua ymmärtää. Olen tullut tähän(kin) ketjuun vaan pätemään omalla paremmuudellani tavoitteenani hieroa lisää näiden epäonnistujien naamaan sitä että he ovat epäonnistuneet. Älkää tehkö huonoja valintoja, tehkää hyviä valintoja. Jos teitte huonoja niin olisko kannattanut miettiä? Mitäs läksit, lälläspöö.
Noin.
N38
Tuo sun raivoaminen kertoo vain siitä, että tiedät itsekin tekeväsi väärin. Hyvän elämän perusta ei voi olla onnellisuus, joka saavutetaan muita loukkaamalla ja sinäkin tiedät sen. Yrität raivokkaasti puolustella itseäsi, mutta ei se tilanne muuksi muutu. (Muakin kyllästytti pikkulapsiaika ja tunsin olevani uhri. Ratkaisin asian alkamalla panostaa itseeni. Pudotin painoa ja aloin treenata. Nyt on olo paljon parempi, eikä mun tarvinnut loukata ketään tähän päästäkseni. Kroppakin alkaa olla aikamoisessa kuosissa :).
Täytyy sanoa että tämä kalikka kalahti.
Mutta vedät kyllä vähän mutkia suoraksi jos olet sitä mieltä että identiteettikriisi, ikäkriisi, seksuaalikriisi, urakriisi ja ulkonäkökriisi hoituu lenkkeilemällä?
Olet oikeassa siinä että eihän muiden ihmisten pitäisi joutua näistä kärsimään.
N38En vedä mutkia suoriksi vaan kerroin miten itse hoidin asian. Se että aloin panostaa itseeni toi kaivattua muutosta siihen puuduttavaan pikkulapsiaikaan, jossa koin vain olevani piika. Sain myös viettää aikaa yksin. Liittyi siihen muutakin kuin lenkkeilyä, mutta en nyt ala tähän kaikkea luetella. Jollekin toiselle se on jotain muuta, mutta mitä se sitten onkin, se ei ole kestävällä pohjalla, jos se loukkaa muita ihmisiä. Mitä jos seuraavalla kerralla, kun lähdet ”salille” menisitkin sinne oikeasti? Tulisit kotiin virkistäytyneenä ja omatunto puhtaana.
Hyviä pointteja. Mutta onkohan mahdollista että on olemassa ihmisiä joille normien mukainen perhe-elämä ei sovi? Ja jotka kuitenkin kuvittelee että kyllä se sitten sopii ja "palaset loksahtaa paikoilleen". Ja sitten kun näin ei käykään niin ollaan ihan hirveässä umpikujassa.
Varmaankin sitten on. Jos näin on, niin lienee parasta kaikkien osapuolten kannalta hypätä perhe-elämästä pois ja elää ihan itsekseen tai vain aikuisten ihmisten parisuhteessa. Se ovi on sinullekin auki. Se on tietysti ikävää lasten ja puolison kannalta, jos tämän tajuaa itsestään vasta siinä vaiheessa, kun nämä ihmiset, joihin tulee sitoutua, on jo elämään saatettu.
Oot kyllä oikeassa mutta tämä pikkulapsiarki tarvitsee kaksi aikuista toimiakseen.
Jos olisin tiennyt ennen kuin läksin niin mulle olisi sopinut paremmin vaikkapa kumppanuusvanhemmuus yhdistettynä sinkkuelämään. Jotenkaan näitä vaihtoehtoja ei kannusteta pohtimaan. En sano silti että vika ei olisi täysin minun.
N38Maailmassaa on paljon yksinhuoltajia ja yhteishuoltajia, jotka saavat asiat toimimaan. Minusta kuulostaa siltä, että haluat syödä ja säästää kakkua samaan aikaan. Perhe-elämä ja siihen välillä jännitystä salasuhteista. Ok, mutta puolisosi tulee tietää millaisen ihmisen kanssa on yhdessä ja millä ehdoilla tämä parisuhteessa on. Hänellä on myös oikeus tehdä omat valintansa omasta parisuhteestaan.
Mä olen kyllä sitä mieltä, että mikäli puoliso ei hoida ns. aviollisia velvollisuuksiaan toista kohtaan, ei hänellä ole myöskään mitään automaattista oikeutta tietää jos toinen hakee tarpeilleen täyttäjän ulkopuolelta. Eri asia, jos avioliitossa on säännöllistä seksiä ja läheisyyttä.
Kyllä hänellä on oikeus tietää, jos suhteessa on sitouduttu yksiavioisuuteen ja uskollisuuteen. Jos kehtaa pettää, kehtaa myös kertoa ja kantaa mahdolliset seuraamukset. Se on ainoa toista osapuolta kohtaan reilu ja oikea vaihtoehto.
Periaatteessa näin, mutta siinähän se ongelma on: avioliitto ei ole pelkästään rakkausliitto. Se on myös taloudellinen sitoutumus yhteisine omaisuuksineen. Ero on kova emotionaalinen, taloudellinen ja sosiaalisen statuksen heikentäjä. Lisäksi pariskunnan ystäväpiiri menee palasiksi, pahimmassa tapauksessa ystävät jäävät toiselle ja toinen jää kokonaan ilman. Päälle vielä sukulaisten paheksunnat ja äimistelyt ja voivottelut. Ymmärrän hyvin, että kynnys erota on iso. AIka monelle ehkä lopultakin on helpompaa pysyä yhdessä ja katsoa sormien välistä sitä, että ollaan onnettomia tai jopa petetään.
Avioliitto ei ole edes välttämättä rakkausliitto, kuten kaikki hyvin tiedämme. Avioliitto ON lähinnä taloudellinen sopimus aviopuolisojen välillä. Kannattaa lukea mitä avioliittolaissa sanotaan. Se on juridinen, taloudellinen sopimus. Parisuhteensa muista säännöistä pari päättää yhdessä.
Harvinaisen hyvä huomio näin av:llä. :)
N38
No tämän nyt pitäisi olla jokaiselle aikuiselle selvä juttu. Eihän kukaan lähde tekemään velvoittavaa sopimusta ikuisesta rakkaudesta, seksin harjoittamisesta tai toisen kunnoittamisesta ja myötä-vastamäessä tukemisesta. Se olisi yksi nollasopimus, kuten itsekin tiedät.
Ollaan joskus vuosia sitten ennen pettämisiä keskustelu puolison kanssa avioliitosta ja parisuhteesta ja tultu molemmat siihen tulokseen että ehkäpä perinteinen monogamia ei ole se autuaaksi tekevä asia. Nyt kun tilanne konkretisoitui niin lupaa avoimeen suhteeseen ei herunut. Eikä sellaista voi kyllä toiselta vaatiakaan. Ehkä haluaisin nähdä että vaihtoehtoja olisi muitakin kuin pettäminen tai lusikat jakoon ja lapset reissaamaan kahden kodin väliä.
N38
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiivistän tähän nyt tämän ketjun urpot kommentit niin että niitä ei tarvitse enää toistaa:
Minä olen tehnyt elämässäni vain hyviä valintoja enkä voi ymmärtää jos joku on tehnyt huonoja. En pysty ymmärtämään että joku ajattelee eri tavalla kuin minä, enkä edes halua ymmärtää. Olen tullut tähän(kin) ketjuun vaan pätemään omalla paremmuudellani tavoitteenani hieroa lisää näiden epäonnistujien naamaan sitä että he ovat epäonnistuneet. Älkää tehkö huonoja valintoja, tehkää hyviä valintoja. Jos teitte huonoja niin olisko kannattanut miettiä? Mitäs läksit, lälläspöö.
Noin.
N38
Tuo sun raivoaminen kertoo vain siitä, että tiedät itsekin tekeväsi väärin. Hyvän elämän perusta ei voi olla onnellisuus, joka saavutetaan muita loukkaamalla ja sinäkin tiedät sen. Yrität raivokkaasti puolustella itseäsi, mutta ei se tilanne muuksi muutu. (Muakin kyllästytti pikkulapsiaika ja tunsin olevani uhri. Ratkaisin asian alkamalla panostaa itseeni. Pudotin painoa ja aloin treenata. Nyt on olo paljon parempi, eikä mun tarvinnut loukata ketään tähän päästäkseni. Kroppakin alkaa olla aikamoisessa kuosissa :).
Täytyy sanoa että tämä kalikka kalahti.
Mutta vedät kyllä vähän mutkia suoraksi jos olet sitä mieltä että identiteettikriisi, ikäkriisi, seksuaalikriisi, urakriisi ja ulkonäkökriisi hoituu lenkkeilemällä?
Olet oikeassa siinä että eihän muiden ihmisten pitäisi joutua näistä kärsimään.
N38En vedä mutkia suoriksi vaan kerroin miten itse hoidin asian. Se että aloin panostaa itseeni toi kaivattua muutosta siihen puuduttavaan pikkulapsiaikaan, jossa koin vain olevani piika. Sain myös viettää aikaa yksin. Liittyi siihen muutakin kuin lenkkeilyä, mutta en nyt ala tähän kaikkea luetella. Jollekin toiselle se on jotain muuta, mutta mitä se sitten onkin, se ei ole kestävällä pohjalla, jos se loukkaa muita ihmisiä. Mitä jos seuraavalla kerralla, kun lähdet ”salille” menisitkin sinne oikeasti? Tulisit kotiin virkistäytyneenä ja omatunto puhtaana.
Hyviä pointteja. Mutta onkohan mahdollista että on olemassa ihmisiä joille normien mukainen perhe-elämä ei sovi? Ja jotka kuitenkin kuvittelee että kyllä se sitten sopii ja "palaset loksahtaa paikoilleen". Ja sitten kun näin ei käykään niin ollaan ihan hirveässä umpikujassa.
Varmaankin sitten on. Jos näin on, niin lienee parasta kaikkien osapuolten kannalta hypätä perhe-elämästä pois ja elää ihan itsekseen tai vain aikuisten ihmisten parisuhteessa. Se ovi on sinullekin auki. Se on tietysti ikävää lasten ja puolison kannalta, jos tämän tajuaa itsestään vasta siinä vaiheessa, kun nämä ihmiset, joihin tulee sitoutua, on jo elämään saatettu.
Oot kyllä oikeassa mutta tämä pikkulapsiarki tarvitsee kaksi aikuista toimiakseen.
Jos olisin tiennyt ennen kuin läksin niin mulle olisi sopinut paremmin vaikkapa kumppanuusvanhemmuus yhdistettynä sinkkuelämään. Jotenkaan näitä vaihtoehtoja ei kannusteta pohtimaan. En sano silti että vika ei olisi täysin minun.
N38Maailmassaa on paljon yksinhuoltajia ja yhteishuoltajia, jotka saavat asiat toimimaan. Minusta kuulostaa siltä, että haluat syödä ja säästää kakkua samaan aikaan. Perhe-elämä ja siihen välillä jännitystä salasuhteista. Ok, mutta puolisosi tulee tietää millaisen ihmisen kanssa on yhdessä ja millä ehdoilla tämä parisuhteessa on. Hänellä on myös oikeus tehdä omat valintansa omasta parisuhteestaan.
Mä olen kyllä sitä mieltä, että mikäli puoliso ei hoida ns. aviollisia velvollisuuksiaan toista kohtaan, ei hänellä ole myöskään mitään automaattista oikeutta tietää jos toinen hakee tarpeilleen täyttäjän ulkopuolelta. Eri asia, jos avioliitossa on säännöllistä seksiä ja läheisyyttä.
Kyllä hänellä on oikeus tietää, jos suhteessa on sitouduttu yksiavioisuuteen ja uskollisuuteen. Jos kehtaa pettää, kehtaa myös kertoa ja kantaa mahdolliset seuraamukset. Se on ainoa toista osapuolta kohtaan reilu ja oikea vaihtoehto.
Periaatteessa näin, mutta siinähän se ongelma on: avioliitto ei ole pelkästään rakkausliitto. Se on myös taloudellinen sitoutumus yhteisine omaisuuksineen. Ero on kova emotionaalinen, taloudellinen ja sosiaalisen statuksen heikentäjä. Lisäksi pariskunnan ystäväpiiri menee palasiksi, pahimmassa tapauksessa ystävät jäävät toiselle ja toinen jää kokonaan ilman. Päälle vielä sukulaisten paheksunnat ja äimistelyt ja voivottelut. Ymmärrän hyvin, että kynnys erota on iso. AIka monelle ehkä lopultakin on helpompaa pysyä yhdessä ja katsoa sormien välistä sitä, että ollaan onnettomia tai jopa petetään.
Avioliitto ei ole edes välttämättä rakkausliitto, kuten kaikki hyvin tiedämme. Avioliitto ON lähinnä taloudellinen sopimus aviopuolisojen välillä. Kannattaa lukea mitä avioliittolaissa sanotaan. Se on juridinen, taloudellinen sopimus. Parisuhteensa muista säännöistä pari päättää yhdessä.
Harvinaisen hyvä huomio näin av:llä. :)
N38No tämän nyt pitäisi olla jokaiselle aikuiselle selvä juttu. Eihän kukaan lähde tekemään velvoittavaa sopimusta ikuisesta rakkaudesta, seksin harjoittamisesta tai toisen kunnoittamisesta ja myötä-vastamäessä tukemisesta. Se olisi yksi nollasopimus, kuten itsekin tiedät.
Joo tämä oli tiedossa. Piti vaan sanoa että hyvä kun toit tämän pointin esille. :)
Jännä että meillä on avioliitto jossa on erittäin selkeät säännöt, mutta parisuhteen säännöt on melko levällään.
N38
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ollaan joskus vuosia sitten ennen pettämisiä keskustelu puolison kanssa avioliitosta ja parisuhteesta ja tultu molemmat siihen tulokseen että ehkäpä perinteinen monogamia ei ole se autuaaksi tekevä asia. Nyt kun tilanne konkretisoitui niin lupaa avoimeen suhteeseen ei herunut. Eikä sellaista voi kyllä toiselta vaatiakaan. Ehkä haluaisin nähdä että vaihtoehtoja olisi muitakin kuin pettäminen tai lusikat jakoon ja lapset reissaamaan kahden kodin väliä.
N38
Voittehan te sopia vaikka yksinhuoltajuudesta joko miehellesi tai sinulle ja välttää ylenmääräinen lasten reissaaminen? Tapaamisia niin, että koti on yhdessä paikassa. Onhan näitä vaihtoehtoja.
Sori ap kun ryöstin vähän sun ketjua omien asioitteni puimiseen, mutta koin että ollaan jollain tavalla samassa tilanteessa.
Vaikuttais kyllä että sulla ei enää kauheasti ollut tähän keskusteluun annettavaa. Toivottavasti sait tästä jotain, mulle tää avautuminen on tehnyt hyvää.
N38
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiivistän tähän nyt tämän ketjun urpot kommentit niin että niitä ei tarvitse enää toistaa:
Minä olen tehnyt elämässäni vain hyviä valintoja enkä voi ymmärtää jos joku on tehnyt huonoja. En pysty ymmärtämään että joku ajattelee eri tavalla kuin minä, enkä edes halua ymmärtää. Olen tullut tähän(kin) ketjuun vaan pätemään omalla paremmuudellani tavoitteenani hieroa lisää näiden epäonnistujien naamaan sitä että he ovat epäonnistuneet. Älkää tehkö huonoja valintoja, tehkää hyviä valintoja. Jos teitte huonoja niin olisko kannattanut miettiä? Mitäs läksit, lälläspöö.
Noin.
N38
Tuo sun raivoaminen kertoo vain siitä, että tiedät itsekin tekeväsi väärin. Hyvän elämän perusta ei voi olla onnellisuus, joka saavutetaan muita loukkaamalla ja sinäkin tiedät sen. Yrität raivokkaasti puolustella itseäsi, mutta ei se tilanne muuksi muutu. (Muakin kyllästytti pikkulapsiaika ja tunsin olevani uhri. Ratkaisin asian alkamalla panostaa itseeni. Pudotin painoa ja aloin treenata. Nyt on olo paljon parempi, eikä mun tarvinnut loukata ketään tähän päästäkseni. Kroppakin alkaa olla aikamoisessa kuosissa :).
Täytyy sanoa että tämä kalikka kalahti.
Mutta vedät kyllä vähän mutkia suoraksi jos olet sitä mieltä että identiteettikriisi, ikäkriisi, seksuaalikriisi, urakriisi ja ulkonäkökriisi hoituu lenkkeilemällä?
Olet oikeassa siinä että eihän muiden ihmisten pitäisi joutua näistä kärsimään.
N38En vedä mutkia suoriksi vaan kerroin miten itse hoidin asian. Se että aloin panostaa itseeni toi kaivattua muutosta siihen puuduttavaan pikkulapsiaikaan, jossa koin vain olevani piika. Sain myös viettää aikaa yksin. Liittyi siihen muutakin kuin lenkkeilyä, mutta en nyt ala tähän kaikkea luetella. Jollekin toiselle se on jotain muuta, mutta mitä se sitten onkin, se ei ole kestävällä pohjalla, jos se loukkaa muita ihmisiä. Mitä jos seuraavalla kerralla, kun lähdet ”salille” menisitkin sinne oikeasti? Tulisit kotiin virkistäytyneenä ja omatunto puhtaana.
Hyviä pointteja. Mutta onkohan mahdollista että on olemassa ihmisiä joille normien mukainen perhe-elämä ei sovi? Ja jotka kuitenkin kuvittelee että kyllä se sitten sopii ja "palaset loksahtaa paikoilleen". Ja sitten kun näin ei käykään niin ollaan ihan hirveässä umpikujassa.
Varmaankin sitten on. Jos näin on, niin lienee parasta kaikkien osapuolten kannalta hypätä perhe-elämästä pois ja elää ihan itsekseen tai vain aikuisten ihmisten parisuhteessa. Se ovi on sinullekin auki. Se on tietysti ikävää lasten ja puolison kannalta, jos tämän tajuaa itsestään vasta siinä vaiheessa, kun nämä ihmiset, joihin tulee sitoutua, on jo elämään saatettu.
Oot kyllä oikeassa mutta tämä pikkulapsiarki tarvitsee kaksi aikuista toimiakseen.
Jos olisin tiennyt ennen kuin läksin niin mulle olisi sopinut paremmin vaikkapa kumppanuusvanhemmuus yhdistettynä sinkkuelämään. Jotenkaan näitä vaihtoehtoja ei kannusteta pohtimaan. En sano silti että vika ei olisi täysin minun.
N38Maailmassaa on paljon yksinhuoltajia ja yhteishuoltajia, jotka saavat asiat toimimaan. Minusta kuulostaa siltä, että haluat syödä ja säästää kakkua samaan aikaan. Perhe-elämä ja siihen välillä jännitystä salasuhteista. Ok, mutta puolisosi tulee tietää millaisen ihmisen kanssa on yhdessä ja millä ehdoilla tämä parisuhteessa on. Hänellä on myös oikeus tehdä omat valintansa omasta parisuhteestaan.
Mä olen kyllä sitä mieltä, että mikäli puoliso ei hoida ns. aviollisia velvollisuuksiaan toista kohtaan, ei hänellä ole myöskään mitään automaattista oikeutta tietää jos toinen hakee tarpeilleen täyttäjän ulkopuolelta. Eri asia, jos avioliitossa on säännöllistä seksiä ja läheisyyttä.
Kyllä hänellä on oikeus tietää, jos suhteessa on sitouduttu yksiavioisuuteen ja uskollisuuteen. Jos kehtaa pettää, kehtaa myös kertoa ja kantaa mahdolliset seuraamukset. Se on ainoa toista osapuolta kohtaan reilu ja oikea vaihtoehto.
Periaatteessa näin, mutta siinähän se ongelma on: avioliitto ei ole pelkästään rakkausliitto. Se on myös taloudellinen sitoutumus yhteisine omaisuuksineen. Ero on kova emotionaalinen, taloudellinen ja sosiaalisen statuksen heikentäjä. Lisäksi pariskunnan ystäväpiiri menee palasiksi, pahimmassa tapauksessa ystävät jäävät toiselle ja toinen jää kokonaan ilman. Päälle vielä sukulaisten paheksunnat ja äimistelyt ja voivottelut. Ymmärrän hyvin, että kynnys erota on iso. AIka monelle ehkä lopultakin on helpompaa pysyä yhdessä ja katsoa sormien välistä sitä, että ollaan onnettomia tai jopa petetään.
Avioliitto ei ole edes välttämättä rakkausliitto, kuten kaikki hyvin tiedämme. Avioliitto ON lähinnä taloudellinen sopimus aviopuolisojen välillä. Kannattaa lukea mitä avioliittolaissa sanotaan. Se on juridinen, taloudellinen sopimus. Parisuhteensa muista säännöistä pari päättää yhdessä.
Harvinaisen hyvä huomio näin av:llä. :)
N38No tämän nyt pitäisi olla jokaiselle aikuiselle selvä juttu. Eihän kukaan lähde tekemään velvoittavaa sopimusta ikuisesta rakkaudesta, seksin harjoittamisesta tai toisen kunnoittamisesta ja myötä-vastamäessä tukemisesta. Se olisi yksi nollasopimus, kuten itsekin tiedät.
Joo tämä oli tiedossa. Piti vaan sanoa että hyvä kun toit tämän pointin esille. :)
Jännä että meillä on avioliitto jossa on erittäin selkeät säännöt, mutta parisuhteen säännöt on melko levällään.
N38
Eivät kai ne ole niin kauhean levällään? Teillä on erilaiset käsitykset niistä, ehkä yhteensovittamattomat tai jopa kaksinaismoralistiset. Vai suvaitsisitko sinä miehesi pettämiset? Että pikkualpsiperheessä molemmat vanhemmat paneskelisivat menemään halujensa mukaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan joskus vuosia sitten ennen pettämisiä keskustelu puolison kanssa avioliitosta ja parisuhteesta ja tultu molemmat siihen tulokseen että ehkäpä perinteinen monogamia ei ole se autuaaksi tekevä asia. Nyt kun tilanne konkretisoitui niin lupaa avoimeen suhteeseen ei herunut. Eikä sellaista voi kyllä toiselta vaatiakaan. Ehkä haluaisin nähdä että vaihtoehtoja olisi muitakin kuin pettäminen tai lusikat jakoon ja lapset reissaamaan kahden kodin väliä.
N38Voittehan te sopia vaikka yksinhuoltajuudesta joko miehellesi tai sinulle ja välttää ylenmääräinen lasten reissaaminen? Tapaamisia niin, että koti on yhdessä paikassa. Onhan näitä vaihtoehtoja.
Meillä on kakkosasunto, eli oikeastaan vanhemmat voisi reissata kahden kodin väliä.
Mutta rakastan miestäni enkä tiedä haluanko erota. Tai haluaako hän erota.
N38
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiivistän tähän nyt tämän ketjun urpot kommentit niin että niitä ei tarvitse enää toistaa:
Minä olen tehnyt elämässäni vain hyviä valintoja enkä voi ymmärtää jos joku on tehnyt huonoja. En pysty ymmärtämään että joku ajattelee eri tavalla kuin minä, enkä edes halua ymmärtää. Olen tullut tähän(kin) ketjuun vaan pätemään omalla paremmuudellani tavoitteenani hieroa lisää näiden epäonnistujien naamaan sitä että he ovat epäonnistuneet. Älkää tehkö huonoja valintoja, tehkää hyviä valintoja. Jos teitte huonoja niin olisko kannattanut miettiä? Mitäs läksit, lälläspöö.
Noin.
N38
Tuo sun raivoaminen kertoo vain siitä, että tiedät itsekin tekeväsi väärin. Hyvän elämän perusta ei voi olla onnellisuus, joka saavutetaan muita loukkaamalla ja sinäkin tiedät sen. Yrität raivokkaasti puolustella itseäsi, mutta ei se tilanne muuksi muutu. (Muakin kyllästytti pikkulapsiaika ja tunsin olevani uhri. Ratkaisin asian alkamalla panostaa itseeni. Pudotin painoa ja aloin treenata. Nyt on olo paljon parempi, eikä mun tarvinnut loukata ketään tähän päästäkseni. Kroppakin alkaa olla aikamoisessa kuosissa :).
Täytyy sanoa että tämä kalikka kalahti.
Mutta vedät kyllä vähän mutkia suoraksi jos olet sitä mieltä että identiteettikriisi, ikäkriisi, seksuaalikriisi, urakriisi ja ulkonäkökriisi hoituu lenkkeilemällä?
Olet oikeassa siinä että eihän muiden ihmisten pitäisi joutua näistä kärsimään.
N38En vedä mutkia suoriksi vaan kerroin miten itse hoidin asian. Se että aloin panostaa itseeni toi kaivattua muutosta siihen puuduttavaan pikkulapsiaikaan, jossa koin vain olevani piika. Sain myös viettää aikaa yksin. Liittyi siihen muutakin kuin lenkkeilyä, mutta en nyt ala tähän kaikkea luetella. Jollekin toiselle se on jotain muuta, mutta mitä se sitten onkin, se ei ole kestävällä pohjalla, jos se loukkaa muita ihmisiä. Mitä jos seuraavalla kerralla, kun lähdet ”salille” menisitkin sinne oikeasti? Tulisit kotiin virkistäytyneenä ja omatunto puhtaana.
Hyviä pointteja. Mutta onkohan mahdollista että on olemassa ihmisiä joille normien mukainen perhe-elämä ei sovi? Ja jotka kuitenkin kuvittelee että kyllä se sitten sopii ja "palaset loksahtaa paikoilleen". Ja sitten kun näin ei käykään niin ollaan ihan hirveässä umpikujassa.
Varmaankin sitten on. Jos näin on, niin lienee parasta kaikkien osapuolten kannalta hypätä perhe-elämästä pois ja elää ihan itsekseen tai vain aikuisten ihmisten parisuhteessa. Se ovi on sinullekin auki. Se on tietysti ikävää lasten ja puolison kannalta, jos tämän tajuaa itsestään vasta siinä vaiheessa, kun nämä ihmiset, joihin tulee sitoutua, on jo elämään saatettu.
Oot kyllä oikeassa mutta tämä pikkulapsiarki tarvitsee kaksi aikuista toimiakseen.
Jos olisin tiennyt ennen kuin läksin niin mulle olisi sopinut paremmin vaikkapa kumppanuusvanhemmuus yhdistettynä sinkkuelämään. Jotenkaan näitä vaihtoehtoja ei kannusteta pohtimaan. En sano silti että vika ei olisi täysin minun.
N38Maailmassaa on paljon yksinhuoltajia ja yhteishuoltajia, jotka saavat asiat toimimaan. Minusta kuulostaa siltä, että haluat syödä ja säästää kakkua samaan aikaan. Perhe-elämä ja siihen välillä jännitystä salasuhteista. Ok, mutta puolisosi tulee tietää millaisen ihmisen kanssa on yhdessä ja millä ehdoilla tämä parisuhteessa on. Hänellä on myös oikeus tehdä omat valintansa omasta parisuhteestaan.
Mä olen kyllä sitä mieltä, että mikäli puoliso ei hoida ns. aviollisia velvollisuuksiaan toista kohtaan, ei hänellä ole myöskään mitään automaattista oikeutta tietää jos toinen hakee tarpeilleen täyttäjän ulkopuolelta. Eri asia, jos avioliitossa on säännöllistä seksiä ja läheisyyttä.
Kyllä hänellä on oikeus tietää, jos suhteessa on sitouduttu yksiavioisuuteen ja uskollisuuteen. Jos kehtaa pettää, kehtaa myös kertoa ja kantaa mahdolliset seuraamukset. Se on ainoa toista osapuolta kohtaan reilu ja oikea vaihtoehto.
Periaatteessa näin, mutta siinähän se ongelma on: avioliitto ei ole pelkästään rakkausliitto. Se on myös taloudellinen sitoutumus yhteisine omaisuuksineen. Ero on kova emotionaalinen, taloudellinen ja sosiaalisen statuksen heikentäjä. Lisäksi pariskunnan ystäväpiiri menee palasiksi, pahimmassa tapauksessa ystävät jäävät toiselle ja toinen jää kokonaan ilman. Päälle vielä sukulaisten paheksunnat ja äimistelyt ja voivottelut. Ymmärrän hyvin, että kynnys erota on iso. AIka monelle ehkä lopultakin on helpompaa pysyä yhdessä ja katsoa sormien välistä sitä, että ollaan onnettomia tai jopa petetään.
Avioliitto ei ole edes välttämättä rakkausliitto, kuten kaikki hyvin tiedämme. Avioliitto ON lähinnä taloudellinen sopimus aviopuolisojen välillä. Kannattaa lukea mitä avioliittolaissa sanotaan. Se on juridinen, taloudellinen sopimus. Parisuhteensa muista säännöistä pari päättää yhdessä.
Harvinaisen hyvä huomio näin av:llä. :)
N38No tämän nyt pitäisi olla jokaiselle aikuiselle selvä juttu. Eihän kukaan lähde tekemään velvoittavaa sopimusta ikuisesta rakkaudesta, seksin harjoittamisesta tai toisen kunnoittamisesta ja myötä-vastamäessä tukemisesta. Se olisi yksi nollasopimus, kuten itsekin tiedät.
Joo tämä oli tiedossa. Piti vaan sanoa että hyvä kun toit tämän pointin esille. :)
Jännä että meillä on avioliitto jossa on erittäin selkeät säännöt, mutta parisuhteen säännöt on melko levällään.
N38Eivät kai ne ole niin kauhean levällään? Teillä on erilaiset käsitykset niistä, ehkä yhteensovittamattomat tai jopa kaksinaismoralistiset. Vai suvaitsisitko sinä miehesi pettämiset? Että pikkualpsiperheessä molemmat vanhemmat paneskelisivat menemään halujensa mukaan?
No tällä menolla ei kyllä olis varaa olla suvaitsematta :D Olen jopa ehdottanut että jos hän kävisi vieraissa. Hän sanoi että huono diili koska miehenä hän saisi istua vuoden baaritiskillä eikä kukaan lähtisi mukaan :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiivistän tähän nyt tämän ketjun urpot kommentit niin että niitä ei tarvitse enää toistaa:
Minä olen tehnyt elämässäni vain hyviä valintoja enkä voi ymmärtää jos joku on tehnyt huonoja. En pysty ymmärtämään että joku ajattelee eri tavalla kuin minä, enkä edes halua ymmärtää. Olen tullut tähän(kin) ketjuun vaan pätemään omalla paremmuudellani tavoitteenani hieroa lisää näiden epäonnistujien naamaan sitä että he ovat epäonnistuneet. Älkää tehkö huonoja valintoja, tehkää hyviä valintoja. Jos teitte huonoja niin olisko kannattanut miettiä? Mitäs läksit, lälläspöö.
Noin.
N38
Tuo sun raivoaminen kertoo vain siitä, että tiedät itsekin tekeväsi väärin. Hyvän elämän perusta ei voi olla onnellisuus, joka saavutetaan muita loukkaamalla ja sinäkin tiedät sen. Yrität raivokkaasti puolustella itseäsi, mutta ei se tilanne muuksi muutu. (Muakin kyllästytti pikkulapsiaika ja tunsin olevani uhri. Ratkaisin asian alkamalla panostaa itseeni. Pudotin painoa ja aloin treenata. Nyt on olo paljon parempi, eikä mun tarvinnut loukata ketään tähän päästäkseni. Kroppakin alkaa olla aikamoisessa kuosissa :).
Täytyy sanoa että tämä kalikka kalahti.
Mutta vedät kyllä vähän mutkia suoraksi jos olet sitä mieltä että identiteettikriisi, ikäkriisi, seksuaalikriisi, urakriisi ja ulkonäkökriisi hoituu lenkkeilemällä?
Olet oikeassa siinä että eihän muiden ihmisten pitäisi joutua näistä kärsimään.
N38En vedä mutkia suoriksi vaan kerroin miten itse hoidin asian. Se että aloin panostaa itseeni toi kaivattua muutosta siihen puuduttavaan pikkulapsiaikaan, jossa koin vain olevani piika. Sain myös viettää aikaa yksin. Liittyi siihen muutakin kuin lenkkeilyä, mutta en nyt ala tähän kaikkea luetella. Jollekin toiselle se on jotain muuta, mutta mitä se sitten onkin, se ei ole kestävällä pohjalla, jos se loukkaa muita ihmisiä. Mitä jos seuraavalla kerralla, kun lähdet ”salille” menisitkin sinne oikeasti? Tulisit kotiin virkistäytyneenä ja omatunto puhtaana.
Hyviä pointteja. Mutta onkohan mahdollista että on olemassa ihmisiä joille normien mukainen perhe-elämä ei sovi? Ja jotka kuitenkin kuvittelee että kyllä se sitten sopii ja "palaset loksahtaa paikoilleen". Ja sitten kun näin ei käykään niin ollaan ihan hirveässä umpikujassa.
Varmaankin sitten on. Jos näin on, niin lienee parasta kaikkien osapuolten kannalta hypätä perhe-elämästä pois ja elää ihan itsekseen tai vain aikuisten ihmisten parisuhteessa. Se ovi on sinullekin auki. Se on tietysti ikävää lasten ja puolison kannalta, jos tämän tajuaa itsestään vasta siinä vaiheessa, kun nämä ihmiset, joihin tulee sitoutua, on jo elämään saatettu.
Oot kyllä oikeassa mutta tämä pikkulapsiarki tarvitsee kaksi aikuista toimiakseen.
Jos olisin tiennyt ennen kuin läksin niin mulle olisi sopinut paremmin vaikkapa kumppanuusvanhemmuus yhdistettynä sinkkuelämään. Jotenkaan näitä vaihtoehtoja ei kannusteta pohtimaan. En sano silti että vika ei olisi täysin minun.
N38Maailmassaa on paljon yksinhuoltajia ja yhteishuoltajia, jotka saavat asiat toimimaan. Minusta kuulostaa siltä, että haluat syödä ja säästää kakkua samaan aikaan. Perhe-elämä ja siihen välillä jännitystä salasuhteista. Ok, mutta puolisosi tulee tietää millaisen ihmisen kanssa on yhdessä ja millä ehdoilla tämä parisuhteessa on. Hänellä on myös oikeus tehdä omat valintansa omasta parisuhteestaan.
Mä olen kyllä sitä mieltä, että mikäli puoliso ei hoida ns. aviollisia velvollisuuksiaan toista kohtaan, ei hänellä ole myöskään mitään automaattista oikeutta tietää jos toinen hakee tarpeilleen täyttäjän ulkopuolelta. Eri asia, jos avioliitossa on säännöllistä seksiä ja läheisyyttä.
Kyllä hänellä on oikeus tietää, jos suhteessa on sitouduttu yksiavioisuuteen ja uskollisuuteen. Jos kehtaa pettää, kehtaa myös kertoa ja kantaa mahdolliset seuraamukset. Se on ainoa toista osapuolta kohtaan reilu ja oikea vaihtoehto.
Periaatteessa näin, mutta siinähän se ongelma on: avioliitto ei ole pelkästään rakkausliitto. Se on myös taloudellinen sitoutumus yhteisine omaisuuksineen. Ero on kova emotionaalinen, taloudellinen ja sosiaalisen statuksen heikentäjä. Lisäksi pariskunnan ystäväpiiri menee palasiksi, pahimmassa tapauksessa ystävät jäävät toiselle ja toinen jää kokonaan ilman. Päälle vielä sukulaisten paheksunnat ja äimistelyt ja voivottelut. Ymmärrän hyvin, että kynnys erota on iso. AIka monelle ehkä lopultakin on helpompaa pysyä yhdessä ja katsoa sormien välistä sitä, että ollaan onnettomia tai jopa petetään.
Avioliitto ei ole edes välttämättä rakkausliitto, kuten kaikki hyvin tiedämme. Avioliitto ON lähinnä taloudellinen sopimus aviopuolisojen välillä. Kannattaa lukea mitä avioliittolaissa sanotaan. Se on juridinen, taloudellinen sopimus. Parisuhteensa muista säännöistä pari päättää yhdessä.
Harvinaisen hyvä huomio näin av:llä. :)
N38No tämän nyt pitäisi olla jokaiselle aikuiselle selvä juttu. Eihän kukaan lähde tekemään velvoittavaa sopimusta ikuisesta rakkaudesta, seksin harjoittamisesta tai toisen kunnoittamisesta ja myötä-vastamäessä tukemisesta. Se olisi yksi nollasopimus, kuten itsekin tiedät.
Joo tämä oli tiedossa. Piti vaan sanoa että hyvä kun toit tämän pointin esille. :)
Jännä että meillä on avioliitto jossa on erittäin selkeät säännöt, mutta parisuhteen säännöt on melko levällään.
N38Eivät kai ne ole niin kauhean levällään? Teillä on erilaiset käsitykset niistä, ehkä yhteensovittamattomat tai jopa kaksinaismoralistiset. Vai suvaitsisitko sinä miehesi pettämiset? Että pikkualpsiperheessä molemmat vanhemmat paneskelisivat menemään halujensa mukaan?
No tällä menolla ei kyllä olis varaa olla suvaitsematta :D Olen jopa ehdottanut että jos hän kävisi vieraissa. Hän sanoi että huono diili koska miehenä hän saisi istua vuoden baaritiskillä eikä kukaan lähtisi mukaan :D
Hauskaa että tilanne naurattaa. Onnea vaan jatkoon. Teidän sähläämisenne ja niiden seuraukset ovat teidän lastenne lapsuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taivaan tähden! Et todellakaan kerro yhtään mitään jonkun palstakeskustelun pohjalta. Nyt järkeä käteen! Sanoit itsekin, että pikkulapsiarki vaatii kahta ihmistä, ja niin se on. Olet hiljaa näistä pikkukupruista nyt ja annat pölyn laskeutua. Tyhmä rehellisyys vie sinut jonnekin kammottavaan kaupungin lähiökolmioon lasten kanssa, jos et ole tosi varoissasi. Sinulla ei ole ikinä rahaa eikä aikaa mihinkään ja olet vielä isommassa sotkussa ja vielä kurjempi olo. Pysy suhteessa ja lähde vasta, kun olet löytänyt paremman suhteen. Tietty jos olet rikas perijätär, ja talouden rahat ovat pääsääntöisesti sinulta lähtöisin, niin mikäs siinä sitten on lähtiessä. Mutta yksi huono tilanne ei siitä parane, että muutat sen vielä huonommaksi tilanteeksi. Täällä näitä jee s ustelijoita riittää, niitä ei todellakaan kannata minään ohjenuorana omaan elämäänsä pitää!
Hyvä jumala sentään, mikä neuvo. Että sinusta on oikein roikottaa tietämätöntä puolisoa löysässä hirressä talouden takaajana ja lastenhoitoapuna sillä ajatuksella, että nainen etsii siinä sivussa parempaa suhdetta johon kärrätä suoraan itsensä ja osa-aikalapsensa. Siinä sitä on moraalia pettämisen jatkoksi.
No niin ne ukotkin tekee. Sitä paitsi niin kauan, kun tilanne on auki eikä siitä kerrota kelleen, se voi kääntyä mihin suuntaan tahansa, jopa vaikka siihen, että vaimo huomaa tehneensä virheen ja loppuelämänsä rakastaa tätä miestään uskollisesti. No, niin ei ehkä käy eikä ole tarviskaan, mutta tuossa on nyt monta ihmistä, joiden elämän ero rikkoo. Satavarmasti tilanne on heille kaikille kurjempi erotilanteessa kuin tämä nykyinen eli että vaimolla on sivusuhde, jonka hän elää läpi tai johon hän jää tai mitä ikinä mutta joka tapauksessa tekee vasta sitten isoja ratkaisuja, kun tietää, mitä tekee. Tämä ratkaisu, että pelkkien omantunnontuskien ja muiden moralisoinnin takia aletaan rikkoa perhettä, on ainakin täysin hölmöä.
Sinä ajattelet tätä asiaa nyt reviirinpuolustus -silmälasit päässä. Olet niin vauhkona jo ajatuksesta, että sinua petettäisiin, että siksi samalla vimmalla yrität mestaroida jopa muiden parisuhteita. Ei sun ukko sua petä, vaikka tämän sinulle ihan ventovieraan ihmisen parisuhteessa olisikin astetta monimutkaisempi tilanne. Joten rauha nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taivaan tähden! Et todellakaan kerro yhtään mitään jonkun palstakeskustelun pohjalta. Nyt järkeä käteen! Sanoit itsekin, että pikkulapsiarki vaatii kahta ihmistä, ja niin se on. Olet hiljaa näistä pikkukupruista nyt ja annat pölyn laskeutua. Tyhmä rehellisyys vie sinut jonnekin kammottavaan kaupungin lähiökolmioon lasten kanssa, jos et ole tosi varoissasi. Sinulla ei ole ikinä rahaa eikä aikaa mihinkään ja olet vielä isommassa sotkussa ja vielä kurjempi olo. Pysy suhteessa ja lähde vasta, kun olet löytänyt paremman suhteen. Tietty jos olet rikas perijätär, ja talouden rahat ovat pääsääntöisesti sinulta lähtöisin, niin mikäs siinä sitten on lähtiessä. Mutta yksi huono tilanne ei siitä parane, että muutat sen vielä huonommaksi tilanteeksi. Täällä näitä jee s ustelijoita riittää, niitä ei todellakaan kannata minään ohjenuorana omaan elämäänsä pitää!
Hyvä jumala sentään, mikä neuvo. Että sinusta on oikein roikottaa tietämätöntä puolisoa löysässä hirressä talouden takaajana ja lastenhoitoapuna sillä ajatuksella, että nainen etsii siinä sivussa parempaa suhdetta johon kärrätä suoraan itsensä ja osa-aikalapsensa. Siinä sitä on moraalia pettämisen jatkoksi.
No niin ne ukotkin tekee. Sitä paitsi niin kauan, kun tilanne on auki eikä siitä kerrota kelleen, se voi kääntyä mihin suuntaan tahansa, jopa vaikka siihen, että vaimo huomaa tehneensä virheen ja loppuelämänsä rakastaa tätä miestään uskollisesti. No, niin ei ehkä käy eikä ole tarviskaan, mutta tuossa on nyt monta ihmistä, joiden elämän ero rikkoo. Satavarmasti tilanne on heille kaikille kurjempi erotilanteessa kuin tämä nykyinen eli että vaimolla on sivusuhde, jonka hän elää läpi tai johon hän jää tai mitä ikinä mutta joka tapauksessa tekee vasta sitten isoja ratkaisuja, kun tietää, mitä tekee. Tämä ratkaisu, että pelkkien omantunnontuskien ja muiden moralisoinnin takia aletaan rikkoa perhettä, on ainakin täysin hölmöä.
Sinä ajattelet tätä asiaa nyt reviirinpuolustus -silmälasit päässä. Olet niin vauhkona jo ajatuksesta, että sinua petettäisiin, että siksi samalla vimmalla yrität mestaroida jopa muiden parisuhteita. Ei sun ukko sua petä, vaikka tämän sinulle ihan ventovieraan ihmisen parisuhteessa olisikin astetta monimutkaisempi tilanne. Joten rauha nyt.
Sitä päätöstä ei voi tehdä puolison puolesta. Piste. Hänellä on oikeus päättää siitä millä ehdoin ja millaisen ihmisen kanssa haluaa olla parisuhteessa - uskollisen vai pettävän. Jos uskottomuuden haluaa yrittää antaa anteeksi niin siitä vaan, mutta siitä on oikeus tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiivistän tähän nyt tämän ketjun urpot kommentit niin että niitä ei tarvitse enää toistaa:
Minä olen tehnyt elämässäni vain hyviä valintoja enkä voi ymmärtää jos joku on tehnyt huonoja. En pysty ymmärtämään että joku ajattelee eri tavalla kuin minä, enkä edes halua ymmärtää. Olen tullut tähän(kin) ketjuun vaan pätemään omalla paremmuudellani tavoitteenani hieroa lisää näiden epäonnistujien naamaan sitä että he ovat epäonnistuneet. Älkää tehkö huonoja valintoja, tehkää hyviä valintoja. Jos teitte huonoja niin olisko kannattanut miettiä? Mitäs läksit, lälläspöö.
Noin.
N38
Tuo sun raivoaminen kertoo vain siitä, että tiedät itsekin tekeväsi väärin. Hyvän elämän perusta ei voi olla onnellisuus, joka saavutetaan muita loukkaamalla ja sinäkin tiedät sen. Yrität raivokkaasti puolustella itseäsi, mutta ei se tilanne muuksi muutu. (Muakin kyllästytti pikkulapsiaika ja tunsin olevani uhri. Ratkaisin asian alkamalla panostaa itseeni. Pudotin painoa ja aloin treenata. Nyt on olo paljon parempi, eikä mun tarvinnut loukata ketään tähän päästäkseni. Kroppakin alkaa olla aikamoisessa kuosissa :).
Täytyy sanoa että tämä kalikka kalahti.
Mutta vedät kyllä vähän mutkia suoraksi jos olet sitä mieltä että identiteettikriisi, ikäkriisi, seksuaalikriisi, urakriisi ja ulkonäkökriisi hoituu lenkkeilemällä?
Olet oikeassa siinä että eihän muiden ihmisten pitäisi joutua näistä kärsimään.
N38En vedä mutkia suoriksi vaan kerroin miten itse hoidin asian. Se että aloin panostaa itseeni toi kaivattua muutosta siihen puuduttavaan pikkulapsiaikaan, jossa koin vain olevani piika. Sain myös viettää aikaa yksin. Liittyi siihen muutakin kuin lenkkeilyä, mutta en nyt ala tähän kaikkea luetella. Jollekin toiselle se on jotain muuta, mutta mitä se sitten onkin, se ei ole kestävällä pohjalla, jos se loukkaa muita ihmisiä. Mitä jos seuraavalla kerralla, kun lähdet ”salille” menisitkin sinne oikeasti? Tulisit kotiin virkistäytyneenä ja omatunto puhtaana.
Hyviä pointteja. Mutta onkohan mahdollista että on olemassa ihmisiä joille normien mukainen perhe-elämä ei sovi? Ja jotka kuitenkin kuvittelee että kyllä se sitten sopii ja "palaset loksahtaa paikoilleen". Ja sitten kun näin ei käykään niin ollaan ihan hirveässä umpikujassa.
Varmaankin sitten on. Jos näin on, niin lienee parasta kaikkien osapuolten kannalta hypätä perhe-elämästä pois ja elää ihan itsekseen tai vain aikuisten ihmisten parisuhteessa. Se ovi on sinullekin auki. Se on tietysti ikävää lasten ja puolison kannalta, jos tämän tajuaa itsestään vasta siinä vaiheessa, kun nämä ihmiset, joihin tulee sitoutua, on jo elämään saatettu.
Oot kyllä oikeassa mutta tämä pikkulapsiarki tarvitsee kaksi aikuista toimiakseen.
Jos olisin tiennyt ennen kuin läksin niin mulle olisi sopinut paremmin vaikkapa kumppanuusvanhemmuus yhdistettynä sinkkuelämään. Jotenkaan näitä vaihtoehtoja ei kannusteta pohtimaan. En sano silti että vika ei olisi täysin minun.
N38Maailmassaa on paljon yksinhuoltajia ja yhteishuoltajia, jotka saavat asiat toimimaan. Minusta kuulostaa siltä, että haluat syödä ja säästää kakkua samaan aikaan. Perhe-elämä ja siihen välillä jännitystä salasuhteista. Ok, mutta puolisosi tulee tietää millaisen ihmisen kanssa on yhdessä ja millä ehdoilla tämä parisuhteessa on. Hänellä on myös oikeus tehdä omat valintansa omasta parisuhteestaan.
Mä olen kyllä sitä mieltä, että mikäli puoliso ei hoida ns. aviollisia velvollisuuksiaan toista kohtaan, ei hänellä ole myöskään mitään automaattista oikeutta tietää jos toinen hakee tarpeilleen täyttäjän ulkopuolelta. Eri asia, jos avioliitossa on säännöllistä seksiä ja läheisyyttä.
Kyllä hänellä on oikeus tietää, jos suhteessa on sitouduttu yksiavioisuuteen ja uskollisuuteen. Jos kehtaa pettää, kehtaa myös kertoa ja kantaa mahdolliset seuraamukset. Se on ainoa toista osapuolta kohtaan reilu ja oikea vaihtoehto.
Periaatteessa näin, mutta siinähän se ongelma on: avioliitto ei ole pelkästään rakkausliitto. Se on myös taloudellinen sitoutumus yhteisine omaisuuksineen. Ero on kova emotionaalinen, taloudellinen ja sosiaalisen statuksen heikentäjä. Lisäksi pariskunnan ystäväpiiri menee palasiksi, pahimmassa tapauksessa ystävät jäävät toiselle ja toinen jää kokonaan ilman. Päälle vielä sukulaisten paheksunnat ja äimistelyt ja voivottelut. Ymmärrän hyvin, että kynnys erota on iso. AIka monelle ehkä lopultakin on helpompaa pysyä yhdessä ja katsoa sormien välistä sitä, että ollaan onnettomia tai jopa petetään.
Avioliitto ei ole edes välttämättä rakkausliitto, kuten kaikki hyvin tiedämme. Avioliitto ON lähinnä taloudellinen sopimus aviopuolisojen välillä. Kannattaa lukea mitä avioliittolaissa sanotaan. Se on juridinen, taloudellinen sopimus. Parisuhteensa muista säännöistä pari päättää yhdessä.
Harvinaisen hyvä huomio näin av:llä. :)
N38No tämän nyt pitäisi olla jokaiselle aikuiselle selvä juttu. Eihän kukaan lähde tekemään velvoittavaa sopimusta ikuisesta rakkaudesta, seksin harjoittamisesta tai toisen kunnoittamisesta ja myötä-vastamäessä tukemisesta. Se olisi yksi nollasopimus, kuten itsekin tiedät.
Joo tämä oli tiedossa. Piti vaan sanoa että hyvä kun toit tämän pointin esille. :)
Jännä että meillä on avioliitto jossa on erittäin selkeät säännöt, mutta parisuhteen säännöt on melko levällään.
N38Eivät kai ne ole niin kauhean levällään? Teillä on erilaiset käsitykset niistä, ehkä yhteensovittamattomat tai jopa kaksinaismoralistiset. Vai suvaitsisitko sinä miehesi pettämiset? Että pikkualpsiperheessä molemmat vanhemmat paneskelisivat menemään halujensa mukaan?
No tällä menolla ei kyllä olis varaa olla suvaitsematta :D Olen jopa ehdottanut että jos hän kävisi vieraissa. Hän sanoi että huono diili koska miehenä hän saisi istua vuoden baaritiskillä eikä kukaan lähtisi mukaan :D
Hauskaa että tilanne naurattaa. Onnea vaan jatkoon. Teidän sähläämisenne ja niiden seuraukset ovat teidän lastenne lapsuus.
Lue ketju jos jaksat. Meidän lapsilla on loistavat oltavat.
N38
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiivistän tähän nyt tämän ketjun urpot kommentit niin että niitä ei tarvitse enää toistaa:
Minä olen tehnyt elämässäni vain hyviä valintoja enkä voi ymmärtää jos joku on tehnyt huonoja. En pysty ymmärtämään että joku ajattelee eri tavalla kuin minä, enkä edes halua ymmärtää. Olen tullut tähän(kin) ketjuun vaan pätemään omalla paremmuudellani tavoitteenani hieroa lisää näiden epäonnistujien naamaan sitä että he ovat epäonnistuneet. Älkää tehkö huonoja valintoja, tehkää hyviä valintoja. Jos teitte huonoja niin olisko kannattanut miettiä? Mitäs läksit, lälläspöö.
Noin.
N38
Tuo sun raivoaminen kertoo vain siitä, että tiedät itsekin tekeväsi väärin. Hyvän elämän perusta ei voi olla onnellisuus, joka saavutetaan muita loukkaamalla ja sinäkin tiedät sen. Yrität raivokkaasti puolustella itseäsi, mutta ei se tilanne muuksi muutu. (Muakin kyllästytti pikkulapsiaika ja tunsin olevani uhri. Ratkaisin asian alkamalla panostaa itseeni. Pudotin painoa ja aloin treenata. Nyt on olo paljon parempi, eikä mun tarvinnut loukata ketään tähän päästäkseni. Kroppakin alkaa olla aikamoisessa kuosissa :).
Täytyy sanoa että tämä kalikka kalahti.
Mutta vedät kyllä vähän mutkia suoraksi jos olet sitä mieltä että identiteettikriisi, ikäkriisi, seksuaalikriisi, urakriisi ja ulkonäkökriisi hoituu lenkkeilemällä?
Olet oikeassa siinä että eihän muiden ihmisten pitäisi joutua näistä kärsimään.
N38En vedä mutkia suoriksi vaan kerroin miten itse hoidin asian. Se että aloin panostaa itseeni toi kaivattua muutosta siihen puuduttavaan pikkulapsiaikaan, jossa koin vain olevani piika. Sain myös viettää aikaa yksin. Liittyi siihen muutakin kuin lenkkeilyä, mutta en nyt ala tähän kaikkea luetella. Jollekin toiselle se on jotain muuta, mutta mitä se sitten onkin, se ei ole kestävällä pohjalla, jos se loukkaa muita ihmisiä. Mitä jos seuraavalla kerralla, kun lähdet ”salille” menisitkin sinne oikeasti? Tulisit kotiin virkistäytyneenä ja omatunto puhtaana.
Hyviä pointteja. Mutta onkohan mahdollista että on olemassa ihmisiä joille normien mukainen perhe-elämä ei sovi? Ja jotka kuitenkin kuvittelee että kyllä se sitten sopii ja "palaset loksahtaa paikoilleen". Ja sitten kun näin ei käykään niin ollaan ihan hirveässä umpikujassa.
Varmaankin sitten on. Jos näin on, niin lienee parasta kaikkien osapuolten kannalta hypätä perhe-elämästä pois ja elää ihan itsekseen tai vain aikuisten ihmisten parisuhteessa. Se ovi on sinullekin auki. Se on tietysti ikävää lasten ja puolison kannalta, jos tämän tajuaa itsestään vasta siinä vaiheessa, kun nämä ihmiset, joihin tulee sitoutua, on jo elämään saatettu.
Oot kyllä oikeassa mutta tämä pikkulapsiarki tarvitsee kaksi aikuista toimiakseen.
Jos olisin tiennyt ennen kuin läksin niin mulle olisi sopinut paremmin vaikkapa kumppanuusvanhemmuus yhdistettynä sinkkuelämään. Jotenkaan näitä vaihtoehtoja ei kannusteta pohtimaan. En sano silti että vika ei olisi täysin minun.
N38Maailmassaa on paljon yksinhuoltajia ja yhteishuoltajia, jotka saavat asiat toimimaan. Minusta kuulostaa siltä, että haluat syödä ja säästää kakkua samaan aikaan. Perhe-elämä ja siihen välillä jännitystä salasuhteista. Ok, mutta puolisosi tulee tietää millaisen ihmisen kanssa on yhdessä ja millä ehdoilla tämä parisuhteessa on. Hänellä on myös oikeus tehdä omat valintansa omasta parisuhteestaan.
Mä olen kyllä sitä mieltä, että mikäli puoliso ei hoida ns. aviollisia velvollisuuksiaan toista kohtaan, ei hänellä ole myöskään mitään automaattista oikeutta tietää jos toinen hakee tarpeilleen täyttäjän ulkopuolelta. Eri asia, jos avioliitossa on säännöllistä seksiä ja läheisyyttä.
Kyllä hänellä on oikeus tietää, jos suhteessa on sitouduttu yksiavioisuuteen ja uskollisuuteen. Jos kehtaa pettää, kehtaa myös kertoa ja kantaa mahdolliset seuraamukset. Se on ainoa toista osapuolta kohtaan reilu ja oikea vaihtoehto.
Periaatteessa näin, mutta siinähän se ongelma on: avioliitto ei ole pelkästään rakkausliitto. Se on myös taloudellinen sitoutumus yhteisine omaisuuksineen. Ero on kova emotionaalinen, taloudellinen ja sosiaalisen statuksen heikentäjä. Lisäksi pariskunnan ystäväpiiri menee palasiksi, pahimmassa tapauksessa ystävät jäävät toiselle ja toinen jää kokonaan ilman. Päälle vielä sukulaisten paheksunnat ja äimistelyt ja voivottelut. Ymmärrän hyvin, että kynnys erota on iso. AIka monelle ehkä lopultakin on helpompaa pysyä yhdessä ja katsoa sormien välistä sitä, että ollaan onnettomia tai jopa petetään.
Avioliitto ei ole edes välttämättä rakkausliitto, kuten kaikki hyvin tiedämme. Avioliitto ON lähinnä taloudellinen sopimus aviopuolisojen välillä. Kannattaa lukea mitä avioliittolaissa sanotaan. Se on juridinen, taloudellinen sopimus. Parisuhteensa muista säännöistä pari päättää yhdessä.
Harvinaisen hyvä huomio näin av:llä. :)
N38No tämän nyt pitäisi olla jokaiselle aikuiselle selvä juttu. Eihän kukaan lähde tekemään velvoittavaa sopimusta ikuisesta rakkaudesta, seksin harjoittamisesta tai toisen kunnoittamisesta ja myötä-vastamäessä tukemisesta. Se olisi yksi nollasopimus, kuten itsekin tiedät.
Joo tämä oli tiedossa. Piti vaan sanoa että hyvä kun toit tämän pointin esille. :)
Jännä että meillä on avioliitto jossa on erittäin selkeät säännöt, mutta parisuhteen säännöt on melko levällään.
N38Eivät kai ne ole niin kauhean levällään? Teillä on erilaiset käsitykset niistä, ehkä yhteensovittamattomat tai jopa kaksinaismoralistiset. Vai suvaitsisitko sinä miehesi pettämiset? Että pikkualpsiperheessä molemmat vanhemmat paneskelisivat menemään halujensa mukaan?
No tällä menolla ei kyllä olis varaa olla suvaitsematta :D Olen jopa ehdottanut että jos hän kävisi vieraissa. Hän sanoi että huono diili koska miehenä hän saisi istua vuoden baaritiskillä eikä kukaan lähtisi mukaan :D
Entäpä jos hänelle olisikin vientiä enemmän kuin luulet(te) ja löytäisi baaristiskiltä ja sen jälkeen sängystään sinua paremman vaihtoehdon? Siinä sitten lusikat jakoon, mutta ei sinun tahdostasi. Tällaisia riskejä sitä ottaa kun havittelee avointa suhdetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiivistän tähän nyt tämän ketjun urpot kommentit niin että niitä ei tarvitse enää toistaa:
Minä olen tehnyt elämässäni vain hyviä valintoja enkä voi ymmärtää jos joku on tehnyt huonoja. En pysty ymmärtämään että joku ajattelee eri tavalla kuin minä, enkä edes halua ymmärtää. Olen tullut tähän(kin) ketjuun vaan pätemään omalla paremmuudellani tavoitteenani hieroa lisää näiden epäonnistujien naamaan sitä että he ovat epäonnistuneet. Älkää tehkö huonoja valintoja, tehkää hyviä valintoja. Jos teitte huonoja niin olisko kannattanut miettiä? Mitäs läksit, lälläspöö.
Noin.
N38
Tuo sun raivoaminen kertoo vain siitä, että tiedät itsekin tekeväsi väärin. Hyvän elämän perusta ei voi olla onnellisuus, joka saavutetaan muita loukkaamalla ja sinäkin tiedät sen. Yrität raivokkaasti puolustella itseäsi, mutta ei se tilanne muuksi muutu. (Muakin kyllästytti pikkulapsiaika ja tunsin olevani uhri. Ratkaisin asian alkamalla panostaa itseeni. Pudotin painoa ja aloin treenata. Nyt on olo paljon parempi, eikä mun tarvinnut loukata ketään tähän päästäkseni. Kroppakin alkaa olla aikamoisessa kuosissa :).
Täytyy sanoa että tämä kalikka kalahti.
Mutta vedät kyllä vähän mutkia suoraksi jos olet sitä mieltä että identiteettikriisi, ikäkriisi, seksuaalikriisi, urakriisi ja ulkonäkökriisi hoituu lenkkeilemällä?
Olet oikeassa siinä että eihän muiden ihmisten pitäisi joutua näistä kärsimään.
N38En vedä mutkia suoriksi vaan kerroin miten itse hoidin asian. Se että aloin panostaa itseeni toi kaivattua muutosta siihen puuduttavaan pikkulapsiaikaan, jossa koin vain olevani piika. Sain myös viettää aikaa yksin. Liittyi siihen muutakin kuin lenkkeilyä, mutta en nyt ala tähän kaikkea luetella. Jollekin toiselle se on jotain muuta, mutta mitä se sitten onkin, se ei ole kestävällä pohjalla, jos se loukkaa muita ihmisiä. Mitä jos seuraavalla kerralla, kun lähdet ”salille” menisitkin sinne oikeasti? Tulisit kotiin virkistäytyneenä ja omatunto puhtaana.
Hyviä pointteja. Mutta onkohan mahdollista että on olemassa ihmisiä joille normien mukainen perhe-elämä ei sovi? Ja jotka kuitenkin kuvittelee että kyllä se sitten sopii ja "palaset loksahtaa paikoilleen". Ja sitten kun näin ei käykään niin ollaan ihan hirveässä umpikujassa.
Varmaankin sitten on. Jos näin on, niin lienee parasta kaikkien osapuolten kannalta hypätä perhe-elämästä pois ja elää ihan itsekseen tai vain aikuisten ihmisten parisuhteessa. Se ovi on sinullekin auki. Se on tietysti ikävää lasten ja puolison kannalta, jos tämän tajuaa itsestään vasta siinä vaiheessa, kun nämä ihmiset, joihin tulee sitoutua, on jo elämään saatettu.
Oot kyllä oikeassa mutta tämä pikkulapsiarki tarvitsee kaksi aikuista toimiakseen.
Jos olisin tiennyt ennen kuin läksin niin mulle olisi sopinut paremmin vaikkapa kumppanuusvanhemmuus yhdistettynä sinkkuelämään. Jotenkaan näitä vaihtoehtoja ei kannusteta pohtimaan. En sano silti että vika ei olisi täysin minun.
N38Maailmassaa on paljon yksinhuoltajia ja yhteishuoltajia, jotka saavat asiat toimimaan. Minusta kuulostaa siltä, että haluat syödä ja säästää kakkua samaan aikaan. Perhe-elämä ja siihen välillä jännitystä salasuhteista. Ok, mutta puolisosi tulee tietää millaisen ihmisen kanssa on yhdessä ja millä ehdoilla tämä parisuhteessa on. Hänellä on myös oikeus tehdä omat valintansa omasta parisuhteestaan.
Mä olen kyllä sitä mieltä, että mikäli puoliso ei hoida ns. aviollisia velvollisuuksiaan toista kohtaan, ei hänellä ole myöskään mitään automaattista oikeutta tietää jos toinen hakee tarpeilleen täyttäjän ulkopuolelta. Eri asia, jos avioliitossa on säännöllistä seksiä ja läheisyyttä.
Kyllä hänellä on oikeus tietää, jos suhteessa on sitouduttu yksiavioisuuteen ja uskollisuuteen. Jos kehtaa pettää, kehtaa myös kertoa ja kantaa mahdolliset seuraamukset. Se on ainoa toista osapuolta kohtaan reilu ja oikea vaihtoehto.
Periaatteessa näin, mutta siinähän se ongelma on: avioliitto ei ole pelkästään rakkausliitto. Se on myös taloudellinen sitoutumus yhteisine omaisuuksineen. Ero on kova emotionaalinen, taloudellinen ja sosiaalisen statuksen heikentäjä. Lisäksi pariskunnan ystäväpiiri menee palasiksi, pahimmassa tapauksessa ystävät jäävät toiselle ja toinen jää kokonaan ilman. Päälle vielä sukulaisten paheksunnat ja äimistelyt ja voivottelut. Ymmärrän hyvin, että kynnys erota on iso. AIka monelle ehkä lopultakin on helpompaa pysyä yhdessä ja katsoa sormien välistä sitä, että ollaan onnettomia tai jopa petetään.
Avioliitto ei ole edes välttämättä rakkausliitto, kuten kaikki hyvin tiedämme. Avioliitto ON lähinnä taloudellinen sopimus aviopuolisojen välillä. Kannattaa lukea mitä avioliittolaissa sanotaan. Se on juridinen, taloudellinen sopimus. Parisuhteensa muista säännöistä pari päättää yhdessä.
Harvinaisen hyvä huomio näin av:llä. :)
N38No tämän nyt pitäisi olla jokaiselle aikuiselle selvä juttu. Eihän kukaan lähde tekemään velvoittavaa sopimusta ikuisesta rakkaudesta, seksin harjoittamisesta tai toisen kunnoittamisesta ja myötä-vastamäessä tukemisesta. Se olisi yksi nollasopimus, kuten itsekin tiedät.
Joo tämä oli tiedossa. Piti vaan sanoa että hyvä kun toit tämän pointin esille. :)
Jännä että meillä on avioliitto jossa on erittäin selkeät säännöt, mutta parisuhteen säännöt on melko levällään.
N38Eivät kai ne ole niin kauhean levällään? Teillä on erilaiset käsitykset niistä, ehkä yhteensovittamattomat tai jopa kaksinaismoralistiset. Vai suvaitsisitko sinä miehesi pettämiset? Että pikkualpsiperheessä molemmat vanhemmat paneskelisivat menemään halujensa mukaan?
No tällä menolla ei kyllä olis varaa olla suvaitsematta :D Olen jopa ehdottanut että jos hän kävisi vieraissa. Hän sanoi että huono diili koska miehenä hän saisi istua vuoden baaritiskillä eikä kukaan lähtisi mukaan :D
Hauskaa että tilanne naurattaa. Onnea vaan jatkoon. Teidän sähläämisenne ja niiden seuraukset ovat teidän lastenne lapsuus.
Lue ketju jos jaksat. Meidän lapsilla on loistavat oltavat.
N38
Mieti asiaa uudestaan sitten, kun miehesi saa tietää pettämisistäsi. Moni luulee olevansa mestarivalehtelija, mutta yllättäen puolisot ovat usein fiksumpia kuin nämä valehtelijat luulevat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiivistän tähän nyt tämän ketjun urpot kommentit niin että niitä ei tarvitse enää toistaa:
Minä olen tehnyt elämässäni vain hyviä valintoja enkä voi ymmärtää jos joku on tehnyt huonoja. En pysty ymmärtämään että joku ajattelee eri tavalla kuin minä, enkä edes halua ymmärtää. Olen tullut tähän(kin) ketjuun vaan pätemään omalla paremmuudellani tavoitteenani hieroa lisää näiden epäonnistujien naamaan sitä että he ovat epäonnistuneet. Älkää tehkö huonoja valintoja, tehkää hyviä valintoja. Jos teitte huonoja niin olisko kannattanut miettiä? Mitäs läksit, lälläspöö.
Noin.
N38
Tuo sun raivoaminen kertoo vain siitä, että tiedät itsekin tekeväsi väärin. Hyvän elämän perusta ei voi olla onnellisuus, joka saavutetaan muita loukkaamalla ja sinäkin tiedät sen. Yrität raivokkaasti puolustella itseäsi, mutta ei se tilanne muuksi muutu. (Muakin kyllästytti pikkulapsiaika ja tunsin olevani uhri. Ratkaisin asian alkamalla panostaa itseeni. Pudotin painoa ja aloin treenata. Nyt on olo paljon parempi, eikä mun tarvinnut loukata ketään tähän päästäkseni. Kroppakin alkaa olla aikamoisessa kuosissa :).
Täytyy sanoa että tämä kalikka kalahti.
Mutta vedät kyllä vähän mutkia suoraksi jos olet sitä mieltä että identiteettikriisi, ikäkriisi, seksuaalikriisi, urakriisi ja ulkonäkökriisi hoituu lenkkeilemällä?
Olet oikeassa siinä että eihän muiden ihmisten pitäisi joutua näistä kärsimään.
N38En vedä mutkia suoriksi vaan kerroin miten itse hoidin asian. Se että aloin panostaa itseeni toi kaivattua muutosta siihen puuduttavaan pikkulapsiaikaan, jossa koin vain olevani piika. Sain myös viettää aikaa yksin. Liittyi siihen muutakin kuin lenkkeilyä, mutta en nyt ala tähän kaikkea luetella. Jollekin toiselle se on jotain muuta, mutta mitä se sitten onkin, se ei ole kestävällä pohjalla, jos se loukkaa muita ihmisiä. Mitä jos seuraavalla kerralla, kun lähdet ”salille” menisitkin sinne oikeasti? Tulisit kotiin virkistäytyneenä ja omatunto puhtaana.
Hyviä pointteja. Mutta onkohan mahdollista että on olemassa ihmisiä joille normien mukainen perhe-elämä ei sovi? Ja jotka kuitenkin kuvittelee että kyllä se sitten sopii ja "palaset loksahtaa paikoilleen". Ja sitten kun näin ei käykään niin ollaan ihan hirveässä umpikujassa.
Varmaankin sitten on. Jos näin on, niin lienee parasta kaikkien osapuolten kannalta hypätä perhe-elämästä pois ja elää ihan itsekseen tai vain aikuisten ihmisten parisuhteessa. Se ovi on sinullekin auki. Se on tietysti ikävää lasten ja puolison kannalta, jos tämän tajuaa itsestään vasta siinä vaiheessa, kun nämä ihmiset, joihin tulee sitoutua, on jo elämään saatettu.
Oot kyllä oikeassa mutta tämä pikkulapsiarki tarvitsee kaksi aikuista toimiakseen.
Jos olisin tiennyt ennen kuin läksin niin mulle olisi sopinut paremmin vaikkapa kumppanuusvanhemmuus yhdistettynä sinkkuelämään. Jotenkaan näitä vaihtoehtoja ei kannusteta pohtimaan. En sano silti että vika ei olisi täysin minun.
N38Maailmassaa on paljon yksinhuoltajia ja yhteishuoltajia, jotka saavat asiat toimimaan. Minusta kuulostaa siltä, että haluat syödä ja säästää kakkua samaan aikaan. Perhe-elämä ja siihen välillä jännitystä salasuhteista. Ok, mutta puolisosi tulee tietää millaisen ihmisen kanssa on yhdessä ja millä ehdoilla tämä parisuhteessa on. Hänellä on myös oikeus tehdä omat valintansa omasta parisuhteestaan.
Mä olen kyllä sitä mieltä, että mikäli puoliso ei hoida ns. aviollisia velvollisuuksiaan toista kohtaan, ei hänellä ole myöskään mitään automaattista oikeutta tietää jos toinen hakee tarpeilleen täyttäjän ulkopuolelta. Eri asia, jos avioliitossa on säännöllistä seksiä ja läheisyyttä.
Kyllä hänellä on oikeus tietää, jos suhteessa on sitouduttu yksiavioisuuteen ja uskollisuuteen. Jos kehtaa pettää, kehtaa myös kertoa ja kantaa mahdolliset seuraamukset. Se on ainoa toista osapuolta kohtaan reilu ja oikea vaihtoehto.
Periaatteessa näin, mutta siinähän se ongelma on: avioliitto ei ole pelkästään rakkausliitto. Se on myös taloudellinen sitoutumus yhteisine omaisuuksineen. Ero on kova emotionaalinen, taloudellinen ja sosiaalisen statuksen heikentäjä. Lisäksi pariskunnan ystäväpiiri menee palasiksi, pahimmassa tapauksessa ystävät jäävät toiselle ja toinen jää kokonaan ilman. Päälle vielä sukulaisten paheksunnat ja äimistelyt ja voivottelut. Ymmärrän hyvin, että kynnys erota on iso. AIka monelle ehkä lopultakin on helpompaa pysyä yhdessä ja katsoa sormien välistä sitä, että ollaan onnettomia tai jopa petetään.
Avioliitto ei ole edes välttämättä rakkausliitto, kuten kaikki hyvin tiedämme. Avioliitto ON lähinnä taloudellinen sopimus aviopuolisojen välillä. Kannattaa lukea mitä avioliittolaissa sanotaan. Se on juridinen, taloudellinen sopimus. Parisuhteensa muista säännöistä pari päättää yhdessä.
Harvinaisen hyvä huomio näin av:llä. :)
N38No tämän nyt pitäisi olla jokaiselle aikuiselle selvä juttu. Eihän kukaan lähde tekemään velvoittavaa sopimusta ikuisesta rakkaudesta, seksin harjoittamisesta tai toisen kunnoittamisesta ja myötä-vastamäessä tukemisesta. Se olisi yksi nollasopimus, kuten itsekin tiedät.
Joo tämä oli tiedossa. Piti vaan sanoa että hyvä kun toit tämän pointin esille. :)
Jännä että meillä on avioliitto jossa on erittäin selkeät säännöt, mutta parisuhteen säännöt on melko levällään.
N38Eivät kai ne ole niin kauhean levällään? Teillä on erilaiset käsitykset niistä, ehkä yhteensovittamattomat tai jopa kaksinaismoralistiset. Vai suvaitsisitko sinä miehesi pettämiset? Että pikkualpsiperheessä molemmat vanhemmat paneskelisivat menemään halujensa mukaan?
No tällä menolla ei kyllä olis varaa olla suvaitsematta :D Olen jopa ehdottanut että jos hän kävisi vieraissa. Hän sanoi että huono diili koska miehenä hän saisi istua vuoden baaritiskillä eikä kukaan lähtisi mukaan :D
Entäpä jos hänelle olisikin vientiä enemmän kuin luulet(te) ja löytäisi baaristiskiltä ja sen jälkeen sängystään sinua paremman vaihtoehdon? Siinä sitten lusikat jakoon, mutta ei sinun tahdostasi. Tällaisia riskejä sitä ottaa kun havittelee avointa suhdetta.
Olisin onnellinen hänen puolestaan jos löytäisi paremman. Ja onneton omasta puolestani koska menettäisin niin hyvän miehen. Tiedän kyllä mitkä riskit avoimessa suhteessa on.
N38
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiivistän tähän nyt tämän ketjun urpot kommentit niin että niitä ei tarvitse enää toistaa:
Minä olen tehnyt elämässäni vain hyviä valintoja enkä voi ymmärtää jos joku on tehnyt huonoja. En pysty ymmärtämään että joku ajattelee eri tavalla kuin minä, enkä edes halua ymmärtää. Olen tullut tähän(kin) ketjuun vaan pätemään omalla paremmuudellani tavoitteenani hieroa lisää näiden epäonnistujien naamaan sitä että he ovat epäonnistuneet. Älkää tehkö huonoja valintoja, tehkää hyviä valintoja. Jos teitte huonoja niin olisko kannattanut miettiä? Mitäs läksit, lälläspöö.
Noin.
N38
Tuo sun raivoaminen kertoo vain siitä, että tiedät itsekin tekeväsi väärin. Hyvän elämän perusta ei voi olla onnellisuus, joka saavutetaan muita loukkaamalla ja sinäkin tiedät sen. Yrität raivokkaasti puolustella itseäsi, mutta ei se tilanne muuksi muutu. (Muakin kyllästytti pikkulapsiaika ja tunsin olevani uhri. Ratkaisin asian alkamalla panostaa itseeni. Pudotin painoa ja aloin treenata. Nyt on olo paljon parempi, eikä mun tarvinnut loukata ketään tähän päästäkseni. Kroppakin alkaa olla aikamoisessa kuosissa :).
Täytyy sanoa että tämä kalikka kalahti.
Mutta vedät kyllä vähän mutkia suoraksi jos olet sitä mieltä että identiteettikriisi, ikäkriisi, seksuaalikriisi, urakriisi ja ulkonäkökriisi hoituu lenkkeilemällä?
Olet oikeassa siinä että eihän muiden ihmisten pitäisi joutua näistä kärsimään.
N38En vedä mutkia suoriksi vaan kerroin miten itse hoidin asian. Se että aloin panostaa itseeni toi kaivattua muutosta siihen puuduttavaan pikkulapsiaikaan, jossa koin vain olevani piika. Sain myös viettää aikaa yksin. Liittyi siihen muutakin kuin lenkkeilyä, mutta en nyt ala tähän kaikkea luetella. Jollekin toiselle se on jotain muuta, mutta mitä se sitten onkin, se ei ole kestävällä pohjalla, jos se loukkaa muita ihmisiä. Mitä jos seuraavalla kerralla, kun lähdet ”salille” menisitkin sinne oikeasti? Tulisit kotiin virkistäytyneenä ja omatunto puhtaana.
Hyviä pointteja. Mutta onkohan mahdollista että on olemassa ihmisiä joille normien mukainen perhe-elämä ei sovi? Ja jotka kuitenkin kuvittelee että kyllä se sitten sopii ja "palaset loksahtaa paikoilleen". Ja sitten kun näin ei käykään niin ollaan ihan hirveässä umpikujassa.
Varmaankin sitten on. Jos näin on, niin lienee parasta kaikkien osapuolten kannalta hypätä perhe-elämästä pois ja elää ihan itsekseen tai vain aikuisten ihmisten parisuhteessa. Se ovi on sinullekin auki. Se on tietysti ikävää lasten ja puolison kannalta, jos tämän tajuaa itsestään vasta siinä vaiheessa, kun nämä ihmiset, joihin tulee sitoutua, on jo elämään saatettu.
Oot kyllä oikeassa mutta tämä pikkulapsiarki tarvitsee kaksi aikuista toimiakseen.
Jos olisin tiennyt ennen kuin läksin niin mulle olisi sopinut paremmin vaikkapa kumppanuusvanhemmuus yhdistettynä sinkkuelämään. Jotenkaan näitä vaihtoehtoja ei kannusteta pohtimaan. En sano silti että vika ei olisi täysin minun.
N38Maailmassaa on paljon yksinhuoltajia ja yhteishuoltajia, jotka saavat asiat toimimaan. Minusta kuulostaa siltä, että haluat syödä ja säästää kakkua samaan aikaan. Perhe-elämä ja siihen välillä jännitystä salasuhteista. Ok, mutta puolisosi tulee tietää millaisen ihmisen kanssa on yhdessä ja millä ehdoilla tämä parisuhteessa on. Hänellä on myös oikeus tehdä omat valintansa omasta parisuhteestaan.
Mä olen kyllä sitä mieltä, että mikäli puoliso ei hoida ns. aviollisia velvollisuuksiaan toista kohtaan, ei hänellä ole myöskään mitään automaattista oikeutta tietää jos toinen hakee tarpeilleen täyttäjän ulkopuolelta. Eri asia, jos avioliitossa on säännöllistä seksiä ja läheisyyttä.
Kyllä hänellä on oikeus tietää, jos suhteessa on sitouduttu yksiavioisuuteen ja uskollisuuteen. Jos kehtaa pettää, kehtaa myös kertoa ja kantaa mahdolliset seuraamukset. Se on ainoa toista osapuolta kohtaan reilu ja oikea vaihtoehto.
Periaatteessa näin, mutta siinähän se ongelma on: avioliitto ei ole pelkästään rakkausliitto. Se on myös taloudellinen sitoutumus yhteisine omaisuuksineen. Ero on kova emotionaalinen, taloudellinen ja sosiaalisen statuksen heikentäjä. Lisäksi pariskunnan ystäväpiiri menee palasiksi, pahimmassa tapauksessa ystävät jäävät toiselle ja toinen jää kokonaan ilman. Päälle vielä sukulaisten paheksunnat ja äimistelyt ja voivottelut. Ymmärrän hyvin, että kynnys erota on iso. AIka monelle ehkä lopultakin on helpompaa pysyä yhdessä ja katsoa sormien välistä sitä, että ollaan onnettomia tai jopa petetään.
Avioliitto ei ole edes välttämättä rakkausliitto, kuten kaikki hyvin tiedämme. Avioliitto ON lähinnä taloudellinen sopimus aviopuolisojen välillä. Kannattaa lukea mitä avioliittolaissa sanotaan. Se on juridinen, taloudellinen sopimus. Parisuhteensa muista säännöistä pari päättää yhdessä.
Harvinaisen hyvä huomio näin av:llä. :)
N38No tämän nyt pitäisi olla jokaiselle aikuiselle selvä juttu. Eihän kukaan lähde tekemään velvoittavaa sopimusta ikuisesta rakkaudesta, seksin harjoittamisesta tai toisen kunnoittamisesta ja myötä-vastamäessä tukemisesta. Se olisi yksi nollasopimus, kuten itsekin tiedät.
Joo tämä oli tiedossa. Piti vaan sanoa että hyvä kun toit tämän pointin esille. :)
Jännä että meillä on avioliitto jossa on erittäin selkeät säännöt, mutta parisuhteen säännöt on melko levällään.
N38Eivät kai ne ole niin kauhean levällään? Teillä on erilaiset käsitykset niistä, ehkä yhteensovittamattomat tai jopa kaksinaismoralistiset. Vai suvaitsisitko sinä miehesi pettämiset? Että pikkualpsiperheessä molemmat vanhemmat paneskelisivat menemään halujensa mukaan?
No tällä menolla ei kyllä olis varaa olla suvaitsematta :D Olen jopa ehdottanut että jos hän kävisi vieraissa. Hän sanoi että huono diili koska miehenä hän saisi istua vuoden baaritiskillä eikä kukaan lähtisi mukaan :D
Entäpä jos hänelle olisikin vientiä enemmän kuin luulet(te) ja löytäisi baaristiskiltä ja sen jälkeen sängystään sinua paremman vaihtoehdon? Siinä sitten lusikat jakoon, mutta ei sinun tahdostasi. Tällaisia riskejä sitä ottaa kun havittelee avointa suhdetta.
Olisin onnellinen hänen puolestaan jos löytäisi paremman. Ja onneton omasta puolestani koska menettäisin niin hyvän miehen. Tiedän kyllä mitkä riskit avoimessa suhteessa on.
N38
Kaikella kunnioituksella, luulen että et välttämättä ajattelisi ja tuntisi noin, jos siihen oikeasti parisuhteessanne tulisitte. Sama kuin avoimen suhteen kohdalla - ajauksena fantsu, mutta kun asia konkretisoituu... Mnäääh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiivistän tähän nyt tämän ketjun urpot kommentit niin että niitä ei tarvitse enää toistaa:
Minä olen tehnyt elämässäni vain hyviä valintoja enkä voi ymmärtää jos joku on tehnyt huonoja. En pysty ymmärtämään että joku ajattelee eri tavalla kuin minä, enkä edes halua ymmärtää. Olen tullut tähän(kin) ketjuun vaan pätemään omalla paremmuudellani tavoitteenani hieroa lisää näiden epäonnistujien naamaan sitä että he ovat epäonnistuneet. Älkää tehkö huonoja valintoja, tehkää hyviä valintoja. Jos teitte huonoja niin olisko kannattanut miettiä? Mitäs läksit, lälläspöö.
Noin.
N38
Tuo sun raivoaminen kertoo vain siitä, että tiedät itsekin tekeväsi väärin. Hyvän elämän perusta ei voi olla onnellisuus, joka saavutetaan muita loukkaamalla ja sinäkin tiedät sen. Yrität raivokkaasti puolustella itseäsi, mutta ei se tilanne muuksi muutu. (Muakin kyllästytti pikkulapsiaika ja tunsin olevani uhri. Ratkaisin asian alkamalla panostaa itseeni. Pudotin painoa ja aloin treenata. Nyt on olo paljon parempi, eikä mun tarvinnut loukata ketään tähän päästäkseni. Kroppakin alkaa olla aikamoisessa kuosissa :).
Täytyy sanoa että tämä kalikka kalahti.
Mutta vedät kyllä vähän mutkia suoraksi jos olet sitä mieltä että identiteettikriisi, ikäkriisi, seksuaalikriisi, urakriisi ja ulkonäkökriisi hoituu lenkkeilemällä?
Olet oikeassa siinä että eihän muiden ihmisten pitäisi joutua näistä kärsimään.
N38En vedä mutkia suoriksi vaan kerroin miten itse hoidin asian. Se että aloin panostaa itseeni toi kaivattua muutosta siihen puuduttavaan pikkulapsiaikaan, jossa koin vain olevani piika. Sain myös viettää aikaa yksin. Liittyi siihen muutakin kuin lenkkeilyä, mutta en nyt ala tähän kaikkea luetella. Jollekin toiselle se on jotain muuta, mutta mitä se sitten onkin, se ei ole kestävällä pohjalla, jos se loukkaa muita ihmisiä. Mitä jos seuraavalla kerralla, kun lähdet ”salille” menisitkin sinne oikeasti? Tulisit kotiin virkistäytyneenä ja omatunto puhtaana.
Hyviä pointteja. Mutta onkohan mahdollista että on olemassa ihmisiä joille normien mukainen perhe-elämä ei sovi? Ja jotka kuitenkin kuvittelee että kyllä se sitten sopii ja "palaset loksahtaa paikoilleen". Ja sitten kun näin ei käykään niin ollaan ihan hirveässä umpikujassa.
Varmaankin sitten on. Jos näin on, niin lienee parasta kaikkien osapuolten kannalta hypätä perhe-elämästä pois ja elää ihan itsekseen tai vain aikuisten ihmisten parisuhteessa. Se ovi on sinullekin auki. Se on tietysti ikävää lasten ja puolison kannalta, jos tämän tajuaa itsestään vasta siinä vaiheessa, kun nämä ihmiset, joihin tulee sitoutua, on jo elämään saatettu.
Oot kyllä oikeassa mutta tämä pikkulapsiarki tarvitsee kaksi aikuista toimiakseen.
Jos olisin tiennyt ennen kuin läksin niin mulle olisi sopinut paremmin vaikkapa kumppanuusvanhemmuus yhdistettynä sinkkuelämään. Jotenkaan näitä vaihtoehtoja ei kannusteta pohtimaan. En sano silti että vika ei olisi täysin minun.
N38Maailmassaa on paljon yksinhuoltajia ja yhteishuoltajia, jotka saavat asiat toimimaan. Minusta kuulostaa siltä, että haluat syödä ja säästää kakkua samaan aikaan. Perhe-elämä ja siihen välillä jännitystä salasuhteista. Ok, mutta puolisosi tulee tietää millaisen ihmisen kanssa on yhdessä ja millä ehdoilla tämä parisuhteessa on. Hänellä on myös oikeus tehdä omat valintansa omasta parisuhteestaan.
Mä olen kyllä sitä mieltä, että mikäli puoliso ei hoida ns. aviollisia velvollisuuksiaan toista kohtaan, ei hänellä ole myöskään mitään automaattista oikeutta tietää jos toinen hakee tarpeilleen täyttäjän ulkopuolelta. Eri asia, jos avioliitossa on säännöllistä seksiä ja läheisyyttä.
Kyllä hänellä on oikeus tietää, jos suhteessa on sitouduttu yksiavioisuuteen ja uskollisuuteen. Jos kehtaa pettää, kehtaa myös kertoa ja kantaa mahdolliset seuraamukset. Se on ainoa toista osapuolta kohtaan reilu ja oikea vaihtoehto.
Periaatteessa näin, mutta siinähän se ongelma on: avioliitto ei ole pelkästään rakkausliitto. Se on myös taloudellinen sitoutumus yhteisine omaisuuksineen. Ero on kova emotionaalinen, taloudellinen ja sosiaalisen statuksen heikentäjä. Lisäksi pariskunnan ystäväpiiri menee palasiksi, pahimmassa tapauksessa ystävät jäävät toiselle ja toinen jää kokonaan ilman. Päälle vielä sukulaisten paheksunnat ja äimistelyt ja voivottelut. Ymmärrän hyvin, että kynnys erota on iso. AIka monelle ehkä lopultakin on helpompaa pysyä yhdessä ja katsoa sormien välistä sitä, että ollaan onnettomia tai jopa petetään.
Avioliitto ei ole edes välttämättä rakkausliitto, kuten kaikki hyvin tiedämme. Avioliitto ON lähinnä taloudellinen sopimus aviopuolisojen välillä. Kannattaa lukea mitä avioliittolaissa sanotaan. Se on juridinen, taloudellinen sopimus. Parisuhteensa muista säännöistä pari päättää yhdessä.
Harvinaisen hyvä huomio näin av:llä. :)
N38No tämän nyt pitäisi olla jokaiselle aikuiselle selvä juttu. Eihän kukaan lähde tekemään velvoittavaa sopimusta ikuisesta rakkaudesta, seksin harjoittamisesta tai toisen kunnoittamisesta ja myötä-vastamäessä tukemisesta. Se olisi yksi nollasopimus, kuten itsekin tiedät.
Joo tämä oli tiedossa. Piti vaan sanoa että hyvä kun toit tämän pointin esille. :)
Jännä että meillä on avioliitto jossa on erittäin selkeät säännöt, mutta parisuhteen säännöt on melko levällään.
N38Eivät kai ne ole niin kauhean levällään? Teillä on erilaiset käsitykset niistä, ehkä yhteensovittamattomat tai jopa kaksinaismoralistiset. Vai suvaitsisitko sinä miehesi pettämiset? Että pikkualpsiperheessä molemmat vanhemmat paneskelisivat menemään halujensa mukaan?
No tällä menolla ei kyllä olis varaa olla suvaitsematta :D Olen jopa ehdottanut että jos hän kävisi vieraissa. Hän sanoi että huono diili koska miehenä hän saisi istua vuoden baaritiskillä eikä kukaan lähtisi mukaan :D
Hauskaa että tilanne naurattaa. Onnea vaan jatkoon. Teidän sähläämisenne ja niiden seuraukset ovat teidän lastenne lapsuus.
Lue ketju jos jaksat. Meidän lapsilla on loistavat oltavat.
N38Mieti asiaa uudestaan sitten, kun miehesi saa tietää pettämisistäsi. Moni luulee olevansa mestarivalehtelija, mutta yllättäen puolisot ovat usein fiksumpia kuin nämä valehtelijat luulevat.
En pelkää kiinni jäämistä. Sitten tulisi ainakin keskustelua. Jollain tasolla varmaan tietääkin mitä puuhaan, just kun en oo mikään mestarivalehtelija
N38
Seksi ei ole kenenkään ihmisen velvollisuus eikä myöskään oikeus. Se on kahden ihmisen välistä täysin vapaaehtoista toimintaa. Tämä totuus ei tunnu miehille menevän kaaliin. Avioliitossa ei allekirjoiteta sopimusta velvollisuusseksistä.