Kadun vaimoani ja lapsiani.

Kerrot, että sinulla on ihana vaimo ja 2 lasta. Kuulostaa siltä, että sielusi tarvitsee vielä jotain. Minut varmasti leimataan saarnaajaksi, mutta oletko uskonnollinen ihminen? Olen monesti kuullut tarinoita siitä, miten mikään ei ole tuntunut missään vaikka kaikki on muuten elämässä ollut hyvin. Uskonnon tullessa kuvioihin on ihminen saanut mielenrauhaa. Suosittelen tutustumaa eri uskointoihin oikeasti keskustelemalla jonkun kanssa, joka edustaa ko. uskontoa eikä mediaa, esim. Islam tms.

Vierailija kirjoitti:

Kerrot, että sinulla on ihana vaimo ja 2 lasta. Kuulostaa siltä, että sielusi tarvitsee vielä jotain. Minut varmasti leimataan saarnaajaksi, mutta oletko uskonnollinen ihminen? Olen monesti kuullut tarinoita siitä, miten mikään ei ole tuntunut missään vaikka kaikki on muuten elämässä ollut hyvin. Uskonnon tullessa kuvioihin on ihminen saanut mielenrauhaa. Suosittelen tutustumaa eri uskointoihin oikeasti keskustelemalla jonkun kanssa, joka edustaa ko. uskontoa eikä mediaa, esim. Islam tms.

Joo ap tarttee sitä toista uskontoa jossa voi pitää niin montaa muijaa kuin saa baareista kiinni.  Eikä lastenkaan hoidolla ole väliä näin kelamaassa.  Se se on vapaata elämää pojat!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiivistän tähän nyt tämän ketjun urpot kommentit niin että niitä ei tarvitse enää toistaa:

Minä olen tehnyt elämässäni vain hyviä valintoja enkä voi ymmärtää jos joku on tehnyt huonoja. En pysty ymmärtämään että joku ajattelee eri tavalla kuin minä, enkä edes halua ymmärtää. Olen tullut tähän(kin) ketjuun vaan pätemään omalla paremmuudellani tavoitteenani hieroa lisää näiden epäonnistujien naamaan sitä että he ovat epäonnistuneet. Älkää tehkö huonoja valintoja, tehkää hyviä valintoja. Jos teitte huonoja niin olisko kannattanut miettiä? Mitäs läksit, lälläspöö.

Noin.

N38

Tuo sun raivoaminen kertoo vain siitä, että tiedät itsekin tekeväsi väärin. Hyvän elämän perusta ei voi olla onnellisuus, joka saavutetaan muita loukkaamalla ja sinäkin tiedät sen. Yrität raivokkaasti puolustella itseäsi, mutta ei se tilanne muuksi muutu. (Muakin kyllästytti pikkulapsiaika ja tunsin olevani uhri. Ratkaisin asian alkamalla panostaa itseeni. Pudotin painoa ja aloin treenata. Nyt on olo paljon parempi, eikä mun tarvinnut loukata ketään tähän päästäkseni. Kroppakin alkaa olla aikamoisessa kuosissa :).

Täytyy sanoa että tämä kalikka kalahti.

Mutta vedät kyllä vähän mutkia suoraksi jos olet sitä mieltä että identiteettikriisi, ikäkriisi, seksuaalikriisi, urakriisi ja ulkonäkökriisi hoituu lenkkeilemällä?

Olet oikeassa siinä että eihän muiden ihmisten pitäisi joutua näistä kärsimään.

N38

Pidä puolesi, N38! Olet fiksu ja sanavalmiin kuuloinen ja luulen, että osa vastaajista vastailee ihan tahallaan sinulle inhottavasti, joko provoillakseen tai siksi, että ovat pohjimmiltaan kateellisia, eivät pettämisestä mutta siitä, että tosiaan kuulostat heitä älykkäämmältä ja kiinnostavammalta naiselta. Älä anna näiden tuomitsijoiden lannistaa, et tosiaankaan ole huono ihiminen tai nainen sen vuoksi, ettei liitossa kaikki mennyt sen moraalisesti oikeaoppisimman kaavan mukaan. Tsemppiä päivään!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiivistän tähän nyt tämän ketjun urpot kommentit niin että niitä ei tarvitse enää toistaa:

Minä olen tehnyt elämässäni vain hyviä valintoja enkä voi ymmärtää jos joku on tehnyt huonoja. En pysty ymmärtämään että joku ajattelee eri tavalla kuin minä, enkä edes halua ymmärtää. Olen tullut tähän(kin) ketjuun vaan pätemään omalla paremmuudellani tavoitteenani hieroa lisää näiden epäonnistujien naamaan sitä että he ovat epäonnistuneet. Älkää tehkö huonoja valintoja, tehkää hyviä valintoja. Jos teitte huonoja niin olisko kannattanut miettiä? Mitäs läksit, lälläspöö.

Noin.

N38

Tuo sun raivoaminen kertoo vain siitä, että tiedät itsekin tekeväsi väärin. Hyvän elämän perusta ei voi olla onnellisuus, joka saavutetaan muita loukkaamalla ja sinäkin tiedät sen. Yrität raivokkaasti puolustella itseäsi, mutta ei se tilanne muuksi muutu. (Muakin kyllästytti pikkulapsiaika ja tunsin olevani uhri. Ratkaisin asian alkamalla panostaa itseeni. Pudotin painoa ja aloin treenata. Nyt on olo paljon parempi, eikä mun tarvinnut loukata ketään tähän päästäkseni. Kroppakin alkaa olla aikamoisessa kuosissa :).

Täytyy sanoa että tämä kalikka kalahti.

Mutta vedät kyllä vähän mutkia suoraksi jos olet sitä mieltä että identiteettikriisi, ikäkriisi, seksuaalikriisi, urakriisi ja ulkonäkökriisi hoituu lenkkeilemällä?

Olet oikeassa siinä että eihän muiden ihmisten pitäisi joutua näistä kärsimään.

N38

Pidä puolesi, N38! Olet fiksu ja sanavalmiin kuuloinen ja luulen, että osa vastaajista vastailee ihan tahallaan sinulle inhottavasti, joko provoillakseen tai siksi, että ovat pohjimmiltaan kateellisia, eivät pettämisestä mutta siitä, että tosiaan kuulostat heitä älykkäämmältä ja kiinnostavammalta naiselta. Älä anna näiden tuomitsijoiden lannistaa, et tosiaankaan ole huono ihiminen tai nainen sen vuoksi, ettei liitossa kaikki mennyt sen moraalisesti oikeaoppisimman kaavan mukaan. Tsemppiä päivään!

Kiitos ❤️ Nyt mua itkettää, tää on varmaan kauneinta mitä mulle on sanottu. Iloa sunkin päivään!

N38

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiivistän tähän nyt tämän ketjun urpot kommentit niin että niitä ei tarvitse enää toistaa:

Minä olen tehnyt elämässäni vain hyviä valintoja enkä voi ymmärtää jos joku on tehnyt huonoja. En pysty ymmärtämään että joku ajattelee eri tavalla kuin minä, enkä edes halua ymmärtää. Olen tullut tähän(kin) ketjuun vaan pätemään omalla paremmuudellani tavoitteenani hieroa lisää näiden epäonnistujien naamaan sitä että he ovat epäonnistuneet. Älkää tehkö huonoja valintoja, tehkää hyviä valintoja. Jos teitte huonoja niin olisko kannattanut miettiä? Mitäs läksit, lälläspöö.

Noin.

N38

Tuo sun raivoaminen kertoo vain siitä, että tiedät itsekin tekeväsi väärin. Hyvän elämän perusta ei voi olla onnellisuus, joka saavutetaan muita loukkaamalla ja sinäkin tiedät sen. Yrität raivokkaasti puolustella itseäsi, mutta ei se tilanne muuksi muutu. (Muakin kyllästytti pikkulapsiaika ja tunsin olevani uhri. Ratkaisin asian alkamalla panostaa itseeni. Pudotin painoa ja aloin treenata. Nyt on olo paljon parempi, eikä mun tarvinnut loukata ketään tähän päästäkseni. Kroppakin alkaa olla aikamoisessa kuosissa :).

Täytyy sanoa että tämä kalikka kalahti.

Mutta vedät kyllä vähän mutkia suoraksi jos olet sitä mieltä että identiteettikriisi, ikäkriisi, seksuaalikriisi, urakriisi ja ulkonäkökriisi hoituu lenkkeilemällä?

Olet oikeassa siinä että eihän muiden ihmisten pitäisi joutua näistä kärsimään.

N38

En vedä mutkia suoriksi vaan kerroin miten itse hoidin asian. Se että aloin panostaa itseeni toi kaivattua muutosta siihen puuduttavaan pikkulapsiaikaan, jossa koin vain olevani piika. Sain myös viettää aikaa yksin. Liittyi siihen muutakin kuin lenkkeilyä, mutta en nyt ala tähän kaikkea luetella. Jollekin toiselle se on jotain muuta, mutta mitä se sitten onkin, se ei ole kestävällä pohjalla, jos se loukkaa muita ihmisiä. Mitä jos seuraavalla kerralla, kun lähdet ”salille” menisitkin sinne oikeasti? Tulisit kotiin virkistäytyneenä ja omatunto puhtaana.

Hyviä pointteja. Mutta onkohan mahdollista että on olemassa ihmisiä joille normien mukainen perhe-elämä ei sovi? Ja jotka kuitenkin kuvittelee että kyllä se sitten sopii ja "palaset loksahtaa paikoilleen". Ja sitten kun näin ei käykään niin ollaan ihan hirveässä umpikujassa.

Varmaankin sitten on. Jos näin on, niin lienee parasta kaikkien osapuolten kannalta hypätä perhe-elämästä pois ja elää ihan itsekseen tai vain aikuisten ihmisten parisuhteessa. Se ovi on sinullekin auki. Se on tietysti ikävää lasten ja puolison kannalta, jos tämän tajuaa itsestään vasta siinä vaiheessa, kun nämä ihmiset, joihin tulee sitoutua, on jo elämään saatettu.  

Oot kyllä oikeassa mutta tämä pikkulapsiarki tarvitsee kaksi aikuista toimiakseen.

Jos olisin tiennyt ennen kuin läksin niin mulle olisi sopinut paremmin vaikkapa kumppanuusvanhemmuus yhdistettynä sinkkuelämään. Jotenkaan näitä vaihtoehtoja ei kannusteta pohtimaan. En sano silti että vika ei olisi täysin minun.

N38

Maailmassaa on paljon yksinhuoltajia ja yhteishuoltajia, jotka saavat asiat toimimaan. Minusta kuulostaa siltä, että haluat syödä ja säästää kakkua samaan aikaan. Perhe-elämä ja siihen välillä jännitystä salasuhteista. Ok, mutta puolisosi tulee tietää millaisen ihmisen kanssa on yhdessä ja millä ehdoilla tämä parisuhteessa on. Hänellä on myös oikeus tehdä omat valintansa omasta parisuhteestaan.

Mä oon ihan samaa mieltä. Taidan tänään kertoa kaiken.

N38

Taivaan tähden! Et todellakaan kerro yhtään mitään jonkun palstakeskustelun pohjalta. Nyt järkeä käteen! Sanoit itsekin, että pikkulapsiarki vaatii kahta ihmistä, ja niin se on. Olet hiljaa näistä pikkukupruista nyt ja annat pölyn laskeutua. Tyhmä rehellisyys vie sinut jonnekin kammottavaan kaupungin lähiökolmioon lasten kanssa, jos et ole tosi varoissasi. Sinulla ei ole ikinä rahaa eikä aikaa mihinkään ja olet vielä isommassa sotkussa ja vielä kurjempi olo. Pysy suhteessa ja lähde vasta, kun olet löytänyt paremman suhteen. Tietty jos olet rikas perijätär, ja talouden rahat ovat pääsääntöisesti sinulta lähtöisin, niin mikäs siinä sitten on lähtiessä. Mutta yksi huono tilanne ei siitä parane, että muutat sen vielä huonommaksi tilanteeksi. Täällä näitä jee s ustelijoita riittää, niitä ei todellakaan kannata minään ohjenuorana omaan elämäänsä pitää!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiivistän tähän nyt tämän ketjun urpot kommentit niin että niitä ei tarvitse enää toistaa:

Minä olen tehnyt elämässäni vain hyviä valintoja enkä voi ymmärtää jos joku on tehnyt huonoja. En pysty ymmärtämään että joku ajattelee eri tavalla kuin minä, enkä edes halua ymmärtää. Olen tullut tähän(kin) ketjuun vaan pätemään omalla paremmuudellani tavoitteenani hieroa lisää näiden epäonnistujien naamaan sitä että he ovat epäonnistuneet. Älkää tehkö huonoja valintoja, tehkää hyviä valintoja. Jos teitte huonoja niin olisko kannattanut miettiä? Mitäs läksit, lälläspöö.

Noin.

N38

Tuo sun raivoaminen kertoo vain siitä, että tiedät itsekin tekeväsi väärin. Hyvän elämän perusta ei voi olla onnellisuus, joka saavutetaan muita loukkaamalla ja sinäkin tiedät sen. Yrität raivokkaasti puolustella itseäsi, mutta ei se tilanne muuksi muutu. (Muakin kyllästytti pikkulapsiaika ja tunsin olevani uhri. Ratkaisin asian alkamalla panostaa itseeni. Pudotin painoa ja aloin treenata. Nyt on olo paljon parempi, eikä mun tarvinnut loukata ketään tähän päästäkseni. Kroppakin alkaa olla aikamoisessa kuosissa :).

Täytyy sanoa että tämä kalikka kalahti.

Mutta vedät kyllä vähän mutkia suoraksi jos olet sitä mieltä että identiteettikriisi, ikäkriisi, seksuaalikriisi, urakriisi ja ulkonäkökriisi hoituu lenkkeilemällä?

Olet oikeassa siinä että eihän muiden ihmisten pitäisi joutua näistä kärsimään.

N38

Pidä puolesi, N38! Olet fiksu ja sanavalmiin kuuloinen ja luulen, että osa vastaajista vastailee ihan tahallaan sinulle inhottavasti, joko provoillakseen tai siksi, että ovat pohjimmiltaan kateellisia, eivät pettämisestä mutta siitä, että tosiaan kuulostat heitä älykkäämmältä ja kiinnostavammalta naiselta. Älä anna näiden tuomitsijoiden lannistaa, et tosiaankaan ole huono ihiminen tai nainen sen vuoksi, ettei liitossa kaikki mennyt sen moraalisesti oikeaoppisimman kaavan mukaan. Tsemppiä päivään!

Kiitos ❤️ Nyt mua itkettää, tää on varmaan kauneinta mitä mulle on sanottu. Iloa sunkin päivään!

N38

Jee, kiitos N38! Nyt fiilistä paremmaksi ja pystypäin. Vaikutat hyvältä tyypiltä, tuun taas joku päivä kattoo, mitä fiksua olet täällä pohdiskellut, on kiva lukea hyvin kirjoitettua tekstiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiivistän tähän nyt tämän ketjun urpot kommentit niin että niitä ei tarvitse enää toistaa:

Minä olen tehnyt elämässäni vain hyviä valintoja enkä voi ymmärtää jos joku on tehnyt huonoja. En pysty ymmärtämään että joku ajattelee eri tavalla kuin minä, enkä edes halua ymmärtää. Olen tullut tähän(kin) ketjuun vaan pätemään omalla paremmuudellani tavoitteenani hieroa lisää näiden epäonnistujien naamaan sitä että he ovat epäonnistuneet. Älkää tehkö huonoja valintoja, tehkää hyviä valintoja. Jos teitte huonoja niin olisko kannattanut miettiä? Mitäs läksit, lälläspöö.

Noin.

N38

Tuo sun raivoaminen kertoo vain siitä, että tiedät itsekin tekeväsi väärin. Hyvän elämän perusta ei voi olla onnellisuus, joka saavutetaan muita loukkaamalla ja sinäkin tiedät sen. Yrität raivokkaasti puolustella itseäsi, mutta ei se tilanne muuksi muutu. (Muakin kyllästytti pikkulapsiaika ja tunsin olevani uhri. Ratkaisin asian alkamalla panostaa itseeni. Pudotin painoa ja aloin treenata. Nyt on olo paljon parempi, eikä mun tarvinnut loukata ketään tähän päästäkseni. Kroppakin alkaa olla aikamoisessa kuosissa :).

Täytyy sanoa että tämä kalikka kalahti.

Mutta vedät kyllä vähän mutkia suoraksi jos olet sitä mieltä että identiteettikriisi, ikäkriisi, seksuaalikriisi, urakriisi ja ulkonäkökriisi hoituu lenkkeilemällä?

Olet oikeassa siinä että eihän muiden ihmisten pitäisi joutua näistä kärsimään.

N38

En vedä mutkia suoriksi vaan kerroin miten itse hoidin asian. Se että aloin panostaa itseeni toi kaivattua muutosta siihen puuduttavaan pikkulapsiaikaan, jossa koin vain olevani piika. Sain myös viettää aikaa yksin. Liittyi siihen muutakin kuin lenkkeilyä, mutta en nyt ala tähän kaikkea luetella. Jollekin toiselle se on jotain muuta, mutta mitä se sitten onkin, se ei ole kestävällä pohjalla, jos se loukkaa muita ihmisiä. Mitä jos seuraavalla kerralla, kun lähdet ”salille” menisitkin sinne oikeasti? Tulisit kotiin virkistäytyneenä ja omatunto puhtaana.

Hyviä pointteja. Mutta onkohan mahdollista että on olemassa ihmisiä joille normien mukainen perhe-elämä ei sovi? Ja jotka kuitenkin kuvittelee että kyllä se sitten sopii ja "palaset loksahtaa paikoilleen". Ja sitten kun näin ei käykään niin ollaan ihan hirveässä umpikujassa.

Varmaankin sitten on. Jos näin on, niin lienee parasta kaikkien osapuolten kannalta hypätä perhe-elämästä pois ja elää ihan itsekseen tai vain aikuisten ihmisten parisuhteessa. Se ovi on sinullekin auki. Se on tietysti ikävää lasten ja puolison kannalta, jos tämän tajuaa itsestään vasta siinä vaiheessa, kun nämä ihmiset, joihin tulee sitoutua, on jo elämään saatettu.  

Oot kyllä oikeassa mutta tämä pikkulapsiarki tarvitsee kaksi aikuista toimiakseen.

Jos olisin tiennyt ennen kuin läksin niin mulle olisi sopinut paremmin vaikkapa kumppanuusvanhemmuus yhdistettynä sinkkuelämään. Jotenkaan näitä vaihtoehtoja ei kannusteta pohtimaan. En sano silti että vika ei olisi täysin minun.

N38

Maailmassaa on paljon yksinhuoltajia ja yhteishuoltajia, jotka saavat asiat toimimaan. Minusta kuulostaa siltä, että haluat syödä ja säästää kakkua samaan aikaan. Perhe-elämä ja siihen välillä jännitystä salasuhteista. Ok, mutta puolisosi tulee tietää millaisen ihmisen kanssa on yhdessä ja millä ehdoilla tämä parisuhteessa on. Hänellä on myös oikeus tehdä omat valintansa omasta parisuhteestaan.

Mä oon ihan samaa mieltä. Taidan tänään kertoa kaiken.

N38

Taivaan tähden! Et todellakaan kerro yhtään mitään jonkun palstakeskustelun pohjalta. Nyt järkeä käteen! Sanoit itsekin, että pikkulapsiarki vaatii kahta ihmistä, ja niin se on. Olet hiljaa näistä pikkukupruista nyt ja annat pölyn laskeutua. Tyhmä rehellisyys vie sinut jonnekin kammottavaan kaupungin lähiökolmioon lasten kanssa, jos et ole tosi varoissasi. Sinulla ei ole ikinä rahaa eikä aikaa mihinkään ja olet vielä isommassa sotkussa ja vielä kurjempi olo. Pysy suhteessa ja lähde vasta, kun olet löytänyt paremman suhteen. Tietty jos olet rikas perijätär, ja talouden rahat ovat pääsääntöisesti sinulta lähtöisin, niin mikäs siinä sitten on lähtiessä. Mutta yksi huono tilanne ei siitä parane, että muutat sen vielä huonommaksi tilanteeksi. Täällä näitä jee s ustelijoita riittää, niitä ei todellakaan kannata minään ohjenuorana omaan elämäänsä pitää!

Jeps. Tässä näkee miten hukassa mä oon. Voisin hyvinkin tehdä näitä ratkaisuja palstakeskustelun pohjalta, niin yksin olen tämän kuvioni kanssa. Mies tosiaan tietää ekan pettämisen ja sen että tapailen toista miestä kaverina. Oikeasti tavataan enemmän kuin kaverina. Mä en näe että tässä kuviossa on mitään oikeaa loppuratkaisua tai onnellista loppua. Siksi haluan vielä viivyttää sitä hetkeä kun paska osuu tuulettimeen. No edessähän se on, mutta voit olla oikeassa siinä että sen voisi tehdä hallitusti. Ainakin mä voisin selvittää itselleni sen mitä itse haluan.

N38

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiivistän tähän nyt tämän ketjun urpot kommentit niin että niitä ei tarvitse enää toistaa:

Minä olen tehnyt elämässäni vain hyviä valintoja enkä voi ymmärtää jos joku on tehnyt huonoja. En pysty ymmärtämään että joku ajattelee eri tavalla kuin minä, enkä edes halua ymmärtää. Olen tullut tähän(kin) ketjuun vaan pätemään omalla paremmuudellani tavoitteenani hieroa lisää näiden epäonnistujien naamaan sitä että he ovat epäonnistuneet. Älkää tehkö huonoja valintoja, tehkää hyviä valintoja. Jos teitte huonoja niin olisko kannattanut miettiä? Mitäs läksit, lälläspöö.

Noin.

N38

Tuo sun raivoaminen kertoo vain siitä, että tiedät itsekin tekeväsi väärin. Hyvän elämän perusta ei voi olla onnellisuus, joka saavutetaan muita loukkaamalla ja sinäkin tiedät sen. Yrität raivokkaasti puolustella itseäsi, mutta ei se tilanne muuksi muutu. (Muakin kyllästytti pikkulapsiaika ja tunsin olevani uhri. Ratkaisin asian alkamalla panostaa itseeni. Pudotin painoa ja aloin treenata. Nyt on olo paljon parempi, eikä mun tarvinnut loukata ketään tähän päästäkseni. Kroppakin alkaa olla aikamoisessa kuosissa :).

Täytyy sanoa että tämä kalikka kalahti.

Mutta vedät kyllä vähän mutkia suoraksi jos olet sitä mieltä että identiteettikriisi, ikäkriisi, seksuaalikriisi, urakriisi ja ulkonäkökriisi hoituu lenkkeilemällä?

Olet oikeassa siinä että eihän muiden ihmisten pitäisi joutua näistä kärsimään.

N38

Pidä puolesi, N38! Olet fiksu ja sanavalmiin kuuloinen ja luulen, että osa vastaajista vastailee ihan tahallaan sinulle inhottavasti, joko provoillakseen tai siksi, että ovat pohjimmiltaan kateellisia, eivät pettämisestä mutta siitä, että tosiaan kuulostat heitä älykkäämmältä ja kiinnostavammalta naiselta. Älä anna näiden tuomitsijoiden lannistaa, et tosiaankaan ole huono ihiminen tai nainen sen vuoksi, ettei liitossa kaikki mennyt sen moraalisesti oikeaoppisimman kaavan mukaan. Tsemppiä päivään!

Kiitos ❤️ Nyt mua itkettää, tää on varmaan kauneinta mitä mulle on sanottu. Iloa sunkin päivään!

N38

Jee, kiitos N38! Nyt fiilistä paremmaksi ja pystypäin. Vaikutat hyvältä tyypiltä, tuun taas joku päivä kattoo, mitä fiksua olet täällä pohdiskellut, on kiva lukea hyvin kirjoitettua tekstiä!

Kiitos, pelastit mun päivän 😊 Toivottavasti saat käydä lukemassa täältä huikean kasvutarinan jossa keski-ikäinen nainen eheytyi kriisin kautta paremmaksi ihmiseksi ja vaimoksi, mutta pahoin pelkään että tämä ei ole tarinan loppu...

N38

Meillä lapset jo aikuisia.

En osaa kuvitella, että joku katuu lapsiansa. Itse en voi suurempaa lahjaa kuvitella. Toki elämässä tulee kaikenlaista pettymystä, lapsetkaan eivät ole täydellisiä, kuten emme itsekään.

Parisuhde rakoillut, yhdessä olemme. Jotenkin tuntuu, että nykyään erotaan niin helposti.

Olet kuitenkin lapset tehnyt tietyn ihmisen kanssa, lapset tarvitsevat mielestäni molempia vanhempia.

Ja palkirsevaa on nähdä, kuinka jokaisesta lapsesta kehittyy oma persoonallisuus, sukujen piirteitä yhdistyneenä eri muodoissa.

Elämä on rikkaus

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiivistän tähän nyt tämän ketjun urpot kommentit niin että niitä ei tarvitse enää toistaa:

Minä olen tehnyt elämässäni vain hyviä valintoja enkä voi ymmärtää jos joku on tehnyt huonoja. En pysty ymmärtämään että joku ajattelee eri tavalla kuin minä, enkä edes halua ymmärtää. Olen tullut tähän(kin) ketjuun vaan pätemään omalla paremmuudellani tavoitteenani hieroa lisää näiden epäonnistujien naamaan sitä että he ovat epäonnistuneet. Älkää tehkö huonoja valintoja, tehkää hyviä valintoja. Jos teitte huonoja niin olisko kannattanut miettiä? Mitäs läksit, lälläspöö.

Noin.

N38

Tuo sun raivoaminen kertoo vain siitä, että tiedät itsekin tekeväsi väärin. Hyvän elämän perusta ei voi olla onnellisuus, joka saavutetaan muita loukkaamalla ja sinäkin tiedät sen. Yrität raivokkaasti puolustella itseäsi, mutta ei se tilanne muuksi muutu. (Muakin kyllästytti pikkulapsiaika ja tunsin olevani uhri. Ratkaisin asian alkamalla panostaa itseeni. Pudotin painoa ja aloin treenata. Nyt on olo paljon parempi, eikä mun tarvinnut loukata ketään tähän päästäkseni. Kroppakin alkaa olla aikamoisessa kuosissa :).

Täytyy sanoa että tämä kalikka kalahti.

Mutta vedät kyllä vähän mutkia suoraksi jos olet sitä mieltä että identiteettikriisi, ikäkriisi, seksuaalikriisi, urakriisi ja ulkonäkökriisi hoituu lenkkeilemällä?

Olet oikeassa siinä että eihän muiden ihmisten pitäisi joutua näistä kärsimään.

N38

En vedä mutkia suoriksi vaan kerroin miten itse hoidin asian. Se että aloin panostaa itseeni toi kaivattua muutosta siihen puuduttavaan pikkulapsiaikaan, jossa koin vain olevani piika. Sain myös viettää aikaa yksin. Liittyi siihen muutakin kuin lenkkeilyä, mutta en nyt ala tähän kaikkea luetella. Jollekin toiselle se on jotain muuta, mutta mitä se sitten onkin, se ei ole kestävällä pohjalla, jos se loukkaa muita ihmisiä. Mitä jos seuraavalla kerralla, kun lähdet ”salille” menisitkin sinne oikeasti? Tulisit kotiin virkistäytyneenä ja omatunto puhtaana.

Hyviä pointteja. Mutta onkohan mahdollista että on olemassa ihmisiä joille normien mukainen perhe-elämä ei sovi? Ja jotka kuitenkin kuvittelee että kyllä se sitten sopii ja "palaset loksahtaa paikoilleen". Ja sitten kun näin ei käykään niin ollaan ihan hirveässä umpikujassa.

Varmaankin sitten on. Jos näin on, niin lienee parasta kaikkien osapuolten kannalta hypätä perhe-elämästä pois ja elää ihan itsekseen tai vain aikuisten ihmisten parisuhteessa. Se ovi on sinullekin auki. Se on tietysti ikävää lasten ja puolison kannalta, jos tämän tajuaa itsestään vasta siinä vaiheessa, kun nämä ihmiset, joihin tulee sitoutua, on jo elämään saatettu.  

Oot kyllä oikeassa mutta tämä pikkulapsiarki tarvitsee kaksi aikuista toimiakseen.

Jos olisin tiennyt ennen kuin läksin niin mulle olisi sopinut paremmin vaikkapa kumppanuusvanhemmuus yhdistettynä sinkkuelämään. Jotenkaan näitä vaihtoehtoja ei kannusteta pohtimaan. En sano silti että vika ei olisi täysin minun.

N38

Maailmassaa on paljon yksinhuoltajia ja yhteishuoltajia, jotka saavat asiat toimimaan. Minusta kuulostaa siltä, että haluat syödä ja säästää kakkua samaan aikaan. Perhe-elämä ja siihen välillä jännitystä salasuhteista. Ok, mutta puolisosi tulee tietää millaisen ihmisen kanssa on yhdessä ja millä ehdoilla tämä parisuhteessa on. Hänellä on myös oikeus tehdä omat valintansa omasta parisuhteestaan.

Mä olen kyllä sitä mieltä, että mikäli puoliso ei hoida ns. aviollisia velvollisuuksiaan toista kohtaan, ei hänellä ole myöskään mitään automaattista oikeutta tietää jos toinen hakee tarpeilleen täyttäjän ulkopuolelta. Eri asia, jos avioliitossa on säännöllistä seksiä ja läheisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Hanki salarakas, niin helpottaa. Melkein kaikilla miehillä on sivusuhde, useimmilla monta.

Ja aika monella naisellakin, miehet vain eivät sitä tajua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiivistän tähän nyt tämän ketjun urpot kommentit niin että niitä ei tarvitse enää toistaa:

Minä olen tehnyt elämässäni vain hyviä valintoja enkä voi ymmärtää jos joku on tehnyt huonoja. En pysty ymmärtämään että joku ajattelee eri tavalla kuin minä, enkä edes halua ymmärtää. Olen tullut tähän(kin) ketjuun vaan pätemään omalla paremmuudellani tavoitteenani hieroa lisää näiden epäonnistujien naamaan sitä että he ovat epäonnistuneet. Älkää tehkö huonoja valintoja, tehkää hyviä valintoja. Jos teitte huonoja niin olisko kannattanut miettiä? Mitäs läksit, lälläspöö.

Noin.

N38

Tuo sun raivoaminen kertoo vain siitä, että tiedät itsekin tekeväsi väärin. Hyvän elämän perusta ei voi olla onnellisuus, joka saavutetaan muita loukkaamalla ja sinäkin tiedät sen. Yrität raivokkaasti puolustella itseäsi, mutta ei se tilanne muuksi muutu. (Muakin kyllästytti pikkulapsiaika ja tunsin olevani uhri. Ratkaisin asian alkamalla panostaa itseeni. Pudotin painoa ja aloin treenata. Nyt on olo paljon parempi, eikä mun tarvinnut loukata ketään tähän päästäkseni. Kroppakin alkaa olla aikamoisessa kuosissa :).

Täytyy sanoa että tämä kalikka kalahti.

Mutta vedät kyllä vähän mutkia suoraksi jos olet sitä mieltä että identiteettikriisi, ikäkriisi, seksuaalikriisi, urakriisi ja ulkonäkökriisi hoituu lenkkeilemällä?

Olet oikeassa siinä että eihän muiden ihmisten pitäisi joutua näistä kärsimään.

N38

En vedä mutkia suoriksi vaan kerroin miten itse hoidin asian. Se että aloin panostaa itseeni toi kaivattua muutosta siihen puuduttavaan pikkulapsiaikaan, jossa koin vain olevani piika. Sain myös viettää aikaa yksin. Liittyi siihen muutakin kuin lenkkeilyä, mutta en nyt ala tähän kaikkea luetella. Jollekin toiselle se on jotain muuta, mutta mitä se sitten onkin, se ei ole kestävällä pohjalla, jos se loukkaa muita ihmisiä. Mitä jos seuraavalla kerralla, kun lähdet ”salille” menisitkin sinne oikeasti? Tulisit kotiin virkistäytyneenä ja omatunto puhtaana.

Hyviä pointteja. Mutta onkohan mahdollista että on olemassa ihmisiä joille normien mukainen perhe-elämä ei sovi? Ja jotka kuitenkin kuvittelee että kyllä se sitten sopii ja "palaset loksahtaa paikoilleen". Ja sitten kun näin ei käykään niin ollaan ihan hirveässä umpikujassa.

Varmaankin sitten on. Jos näin on, niin lienee parasta kaikkien osapuolten kannalta hypätä perhe-elämästä pois ja elää ihan itsekseen tai vain aikuisten ihmisten parisuhteessa. Se ovi on sinullekin auki. Se on tietysti ikävää lasten ja puolison kannalta, jos tämän tajuaa itsestään vasta siinä vaiheessa, kun nämä ihmiset, joihin tulee sitoutua, on jo elämään saatettu.  

Oot kyllä oikeassa mutta tämä pikkulapsiarki tarvitsee kaksi aikuista toimiakseen.

Jos olisin tiennyt ennen kuin läksin niin mulle olisi sopinut paremmin vaikkapa kumppanuusvanhemmuus yhdistettynä sinkkuelämään. Jotenkaan näitä vaihtoehtoja ei kannusteta pohtimaan. En sano silti että vika ei olisi täysin minun.

N38

Maailmassaa on paljon yksinhuoltajia ja yhteishuoltajia, jotka saavat asiat toimimaan. Minusta kuulostaa siltä, että haluat syödä ja säästää kakkua samaan aikaan. Perhe-elämä ja siihen välillä jännitystä salasuhteista. Ok, mutta puolisosi tulee tietää millaisen ihmisen kanssa on yhdessä ja millä ehdoilla tämä parisuhteessa on. Hänellä on myös oikeus tehdä omat valintansa omasta parisuhteestaan.

Mä olen kyllä sitä mieltä, että mikäli puoliso ei hoida ns. aviollisia velvollisuuksiaan toista kohtaan, ei hänellä ole myöskään mitään automaattista oikeutta tietää jos toinen hakee tarpeilleen täyttäjän ulkopuolelta. Eri asia, jos avioliitossa on säännöllistä seksiä ja läheisyyttä.

Kyllä hänellä on oikeus tietää, jos suhteessa on sitouduttu yksiavioisuuteen ja uskollisuuteen. Jos kehtaa pettää, kehtaa myös kertoa ja kantaa mahdolliset seuraamukset. Se on ainoa toista osapuolta kohtaan reilu ja oikea vaihtoehto.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiivistän tähän nyt tämän ketjun urpot kommentit niin että niitä ei tarvitse enää toistaa:

Minä olen tehnyt elämässäni vain hyviä valintoja enkä voi ymmärtää jos joku on tehnyt huonoja. En pysty ymmärtämään että joku ajattelee eri tavalla kuin minä, enkä edes halua ymmärtää. Olen tullut tähän(kin) ketjuun vaan pätemään omalla paremmuudellani tavoitteenani hieroa lisää näiden epäonnistujien naamaan sitä että he ovat epäonnistuneet. Älkää tehkö huonoja valintoja, tehkää hyviä valintoja. Jos teitte huonoja niin olisko kannattanut miettiä? Mitäs läksit, lälläspöö.

Noin.

N38

Tuo sun raivoaminen kertoo vain siitä, että tiedät itsekin tekeväsi väärin. Hyvän elämän perusta ei voi olla onnellisuus, joka saavutetaan muita loukkaamalla ja sinäkin tiedät sen. Yrität raivokkaasti puolustella itseäsi, mutta ei se tilanne muuksi muutu. (Muakin kyllästytti pikkulapsiaika ja tunsin olevani uhri. Ratkaisin asian alkamalla panostaa itseeni. Pudotin painoa ja aloin treenata. Nyt on olo paljon parempi, eikä mun tarvinnut loukata ketään tähän päästäkseni. Kroppakin alkaa olla aikamoisessa kuosissa :).

Täytyy sanoa että tämä kalikka kalahti.

Mutta vedät kyllä vähän mutkia suoraksi jos olet sitä mieltä että identiteettikriisi, ikäkriisi, seksuaalikriisi, urakriisi ja ulkonäkökriisi hoituu lenkkeilemällä?

Olet oikeassa siinä että eihän muiden ihmisten pitäisi joutua näistä kärsimään.

N38

En vedä mutkia suoriksi vaan kerroin miten itse hoidin asian. Se että aloin panostaa itseeni toi kaivattua muutosta siihen puuduttavaan pikkulapsiaikaan, jossa koin vain olevani piika. Sain myös viettää aikaa yksin. Liittyi siihen muutakin kuin lenkkeilyä, mutta en nyt ala tähän kaikkea luetella. Jollekin toiselle se on jotain muuta, mutta mitä se sitten onkin, se ei ole kestävällä pohjalla, jos se loukkaa muita ihmisiä. Mitä jos seuraavalla kerralla, kun lähdet ”salille” menisitkin sinne oikeasti? Tulisit kotiin virkistäytyneenä ja omatunto puhtaana.

Hyviä pointteja. Mutta onkohan mahdollista että on olemassa ihmisiä joille normien mukainen perhe-elämä ei sovi? Ja jotka kuitenkin kuvittelee että kyllä se sitten sopii ja "palaset loksahtaa paikoilleen". Ja sitten kun näin ei käykään niin ollaan ihan hirveässä umpikujassa.

Varmaankin sitten on. Jos näin on, niin lienee parasta kaikkien osapuolten kannalta hypätä perhe-elämästä pois ja elää ihan itsekseen tai vain aikuisten ihmisten parisuhteessa. Se ovi on sinullekin auki. Se on tietysti ikävää lasten ja puolison kannalta, jos tämän tajuaa itsestään vasta siinä vaiheessa, kun nämä ihmiset, joihin tulee sitoutua, on jo elämään saatettu.  

Oot kyllä oikeassa mutta tämä pikkulapsiarki tarvitsee kaksi aikuista toimiakseen.

Jos olisin tiennyt ennen kuin läksin niin mulle olisi sopinut paremmin vaikkapa kumppanuusvanhemmuus yhdistettynä sinkkuelämään. Jotenkaan näitä vaihtoehtoja ei kannusteta pohtimaan. En sano silti että vika ei olisi täysin minun.

N38

Maailmassaa on paljon yksinhuoltajia ja yhteishuoltajia, jotka saavat asiat toimimaan. Minusta kuulostaa siltä, että haluat syödä ja säästää kakkua samaan aikaan. Perhe-elämä ja siihen välillä jännitystä salasuhteista. Ok, mutta puolisosi tulee tietää millaisen ihmisen kanssa on yhdessä ja millä ehdoilla tämä parisuhteessa on. Hänellä on myös oikeus tehdä omat valintansa omasta parisuhteestaan.

Mä oon ihan samaa mieltä. Taidan tänään kertoa kaiken.

N38

Taivaan tähden! Et todellakaan kerro yhtään mitään jonkun palstakeskustelun pohjalta. Nyt järkeä käteen! Sanoit itsekin, että pikkulapsiarki vaatii kahta ihmistä, ja niin se on. Olet hiljaa näistä pikkukupruista nyt ja annat pölyn laskeutua. Tyhmä rehellisyys vie sinut jonnekin kammottavaan kaupungin lähiökolmioon lasten kanssa, jos et ole tosi varoissasi. Sinulla ei ole ikinä rahaa eikä aikaa mihinkään ja olet vielä isommassa sotkussa ja vielä kurjempi olo. Pysy suhteessa ja lähde vasta, kun olet löytänyt paremman suhteen. Tietty jos olet rikas perijätär, ja talouden rahat ovat pääsääntöisesti sinulta lähtöisin, niin mikäs siinä sitten on lähtiessä. Mutta yksi huono tilanne ei siitä parane, että muutat sen vielä huonommaksi tilanteeksi. Täällä näitä jee s ustelijoita riittää, niitä ei todellakaan kannata minään ohjenuorana omaan elämäänsä pitää!

Hyvä jumala sentään, mikä neuvo. Että sinusta on oikein roikottaa tietämätöntä puolisoa löysässä hirressä talouden takaajana ja lastenhoitoapuna sillä ajatuksella, että nainen etsii siinä sivussa parempaa suhdetta johon kärrätä suoraan itsensä ja osa-aikalapsensa. Siinä sitä on moraalia pettämisen jatkoksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiivistän tähän nyt tämän ketjun urpot kommentit niin että niitä ei tarvitse enää toistaa:

Minä olen tehnyt elämässäni vain hyviä valintoja enkä voi ymmärtää jos joku on tehnyt huonoja. En pysty ymmärtämään että joku ajattelee eri tavalla kuin minä, enkä edes halua ymmärtää. Olen tullut tähän(kin) ketjuun vaan pätemään omalla paremmuudellani tavoitteenani hieroa lisää näiden epäonnistujien naamaan sitä että he ovat epäonnistuneet. Älkää tehkö huonoja valintoja, tehkää hyviä valintoja. Jos teitte huonoja niin olisko kannattanut miettiä? Mitäs läksit, lälläspöö.

Noin.

N38

Tuo sun raivoaminen kertoo vain siitä, että tiedät itsekin tekeväsi väärin. Hyvän elämän perusta ei voi olla onnellisuus, joka saavutetaan muita loukkaamalla ja sinäkin tiedät sen. Yrität raivokkaasti puolustella itseäsi, mutta ei se tilanne muuksi muutu. (Muakin kyllästytti pikkulapsiaika ja tunsin olevani uhri. Ratkaisin asian alkamalla panostaa itseeni. Pudotin painoa ja aloin treenata. Nyt on olo paljon parempi, eikä mun tarvinnut loukata ketään tähän päästäkseni. Kroppakin alkaa olla aikamoisessa kuosissa :).

Täytyy sanoa että tämä kalikka kalahti.

Mutta vedät kyllä vähän mutkia suoraksi jos olet sitä mieltä että identiteettikriisi, ikäkriisi, seksuaalikriisi, urakriisi ja ulkonäkökriisi hoituu lenkkeilemällä?

Olet oikeassa siinä että eihän muiden ihmisten pitäisi joutua näistä kärsimään.

N38

En vedä mutkia suoriksi vaan kerroin miten itse hoidin asian. Se että aloin panostaa itseeni toi kaivattua muutosta siihen puuduttavaan pikkulapsiaikaan, jossa koin vain olevani piika. Sain myös viettää aikaa yksin. Liittyi siihen muutakin kuin lenkkeilyä, mutta en nyt ala tähän kaikkea luetella. Jollekin toiselle se on jotain muuta, mutta mitä se sitten onkin, se ei ole kestävällä pohjalla, jos se loukkaa muita ihmisiä. Mitä jos seuraavalla kerralla, kun lähdet ”salille” menisitkin sinne oikeasti? Tulisit kotiin virkistäytyneenä ja omatunto puhtaana.

Hyviä pointteja. Mutta onkohan mahdollista että on olemassa ihmisiä joille normien mukainen perhe-elämä ei sovi? Ja jotka kuitenkin kuvittelee että kyllä se sitten sopii ja "palaset loksahtaa paikoilleen". Ja sitten kun näin ei käykään niin ollaan ihan hirveässä umpikujassa.

Varmaankin sitten on. Jos näin on, niin lienee parasta kaikkien osapuolten kannalta hypätä perhe-elämästä pois ja elää ihan itsekseen tai vain aikuisten ihmisten parisuhteessa. Se ovi on sinullekin auki. Se on tietysti ikävää lasten ja puolison kannalta, jos tämän tajuaa itsestään vasta siinä vaiheessa, kun nämä ihmiset, joihin tulee sitoutua, on jo elämään saatettu.  

Oot kyllä oikeassa mutta tämä pikkulapsiarki tarvitsee kaksi aikuista toimiakseen.

Jos olisin tiennyt ennen kuin läksin niin mulle olisi sopinut paremmin vaikkapa kumppanuusvanhemmuus yhdistettynä sinkkuelämään. Jotenkaan näitä vaihtoehtoja ei kannusteta pohtimaan. En sano silti että vika ei olisi täysin minun.

N38

Maailmassaa on paljon yksinhuoltajia ja yhteishuoltajia, jotka saavat asiat toimimaan. Minusta kuulostaa siltä, että haluat syödä ja säästää kakkua samaan aikaan. Perhe-elämä ja siihen välillä jännitystä salasuhteista. Ok, mutta puolisosi tulee tietää millaisen ihmisen kanssa on yhdessä ja millä ehdoilla tämä parisuhteessa on. Hänellä on myös oikeus tehdä omat valintansa omasta parisuhteestaan.

Mä olen kyllä sitä mieltä, että mikäli puoliso ei hoida ns. aviollisia velvollisuuksiaan toista kohtaan, ei hänellä ole myöskään mitään automaattista oikeutta tietää jos toinen hakee tarpeilleen täyttäjän ulkopuolelta. Eri asia, jos avioliitossa on säännöllistä seksiä ja läheisyyttä.

Kyllä hänellä on oikeus tietää, jos suhteessa on sitouduttu yksiavioisuuteen ja uskollisuuteen. Jos kehtaa pettää, kehtaa myös kertoa ja kantaa mahdolliset seuraamukset. Se on ainoa toista osapuolta kohtaan reilu ja oikea vaihtoehto.

Kun on sitouduttu avioliittoon on sitouduttu myös tiettyihin velvollisuuksiin, joiden täyttäminen on ainoa toista osapuolta kohtaan reilu ja oikea vaihtoehto. Kumpikaan, ei mies eikä nainen voi vaatia puolisolta yksiavioisuutta, jos kotoa ei saa. En puhu nyt mistään viikkojen tai edes kuukausien kuivista kausista, joista päästään eteenpäin puhumalla, vaan paljon vakavammista tilanteista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiivistän tähän nyt tämän ketjun urpot kommentit niin että niitä ei tarvitse enää toistaa:

Minä olen tehnyt elämässäni vain hyviä valintoja enkä voi ymmärtää jos joku on tehnyt huonoja. En pysty ymmärtämään että joku ajattelee eri tavalla kuin minä, enkä edes halua ymmärtää. Olen tullut tähän(kin) ketjuun vaan pätemään omalla paremmuudellani tavoitteenani hieroa lisää näiden epäonnistujien naamaan sitä että he ovat epäonnistuneet. Älkää tehkö huonoja valintoja, tehkää hyviä valintoja. Jos teitte huonoja niin olisko kannattanut miettiä? Mitäs läksit, lälläspöö.

Noin.

N38

Tuo sun raivoaminen kertoo vain siitä, että tiedät itsekin tekeväsi väärin. Hyvän elämän perusta ei voi olla onnellisuus, joka saavutetaan muita loukkaamalla ja sinäkin tiedät sen. Yrität raivokkaasti puolustella itseäsi, mutta ei se tilanne muuksi muutu. (Muakin kyllästytti pikkulapsiaika ja tunsin olevani uhri. Ratkaisin asian alkamalla panostaa itseeni. Pudotin painoa ja aloin treenata. Nyt on olo paljon parempi, eikä mun tarvinnut loukata ketään tähän päästäkseni. Kroppakin alkaa olla aikamoisessa kuosissa :).

Täytyy sanoa että tämä kalikka kalahti.

Mutta vedät kyllä vähän mutkia suoraksi jos olet sitä mieltä että identiteettikriisi, ikäkriisi, seksuaalikriisi, urakriisi ja ulkonäkökriisi hoituu lenkkeilemällä?

Olet oikeassa siinä että eihän muiden ihmisten pitäisi joutua näistä kärsimään.

N38

En vedä mutkia suoriksi vaan kerroin miten itse hoidin asian. Se että aloin panostaa itseeni toi kaivattua muutosta siihen puuduttavaan pikkulapsiaikaan, jossa koin vain olevani piika. Sain myös viettää aikaa yksin. Liittyi siihen muutakin kuin lenkkeilyä, mutta en nyt ala tähän kaikkea luetella. Jollekin toiselle se on jotain muuta, mutta mitä se sitten onkin, se ei ole kestävällä pohjalla, jos se loukkaa muita ihmisiä. Mitä jos seuraavalla kerralla, kun lähdet ”salille” menisitkin sinne oikeasti? Tulisit kotiin virkistäytyneenä ja omatunto puhtaana.

Hyviä pointteja. Mutta onkohan mahdollista että on olemassa ihmisiä joille normien mukainen perhe-elämä ei sovi? Ja jotka kuitenkin kuvittelee että kyllä se sitten sopii ja "palaset loksahtaa paikoilleen". Ja sitten kun näin ei käykään niin ollaan ihan hirveässä umpikujassa.

Varmaankin sitten on. Jos näin on, niin lienee parasta kaikkien osapuolten kannalta hypätä perhe-elämästä pois ja elää ihan itsekseen tai vain aikuisten ihmisten parisuhteessa. Se ovi on sinullekin auki. Se on tietysti ikävää lasten ja puolison kannalta, jos tämän tajuaa itsestään vasta siinä vaiheessa, kun nämä ihmiset, joihin tulee sitoutua, on jo elämään saatettu.  

Oot kyllä oikeassa mutta tämä pikkulapsiarki tarvitsee kaksi aikuista toimiakseen.

Jos olisin tiennyt ennen kuin läksin niin mulle olisi sopinut paremmin vaikkapa kumppanuusvanhemmuus yhdistettynä sinkkuelämään. Jotenkaan näitä vaihtoehtoja ei kannusteta pohtimaan. En sano silti että vika ei olisi täysin minun.

N38

Maailmassaa on paljon yksinhuoltajia ja yhteishuoltajia, jotka saavat asiat toimimaan. Minusta kuulostaa siltä, että haluat syödä ja säästää kakkua samaan aikaan. Perhe-elämä ja siihen välillä jännitystä salasuhteista. Ok, mutta puolisosi tulee tietää millaisen ihmisen kanssa on yhdessä ja millä ehdoilla tämä parisuhteessa on. Hänellä on myös oikeus tehdä omat valintansa omasta parisuhteestaan.

Mä olen kyllä sitä mieltä, että mikäli puoliso ei hoida ns. aviollisia velvollisuuksiaan toista kohtaan, ei hänellä ole myöskään mitään automaattista oikeutta tietää jos toinen hakee tarpeilleen täyttäjän ulkopuolelta. Eri asia, jos avioliitossa on säännöllistä seksiä ja läheisyyttä.

Kyllä hänellä on oikeus tietää, jos suhteessa on sitouduttu yksiavioisuuteen ja uskollisuuteen. Jos kehtaa pettää, kehtaa myös kertoa ja kantaa mahdolliset seuraamukset. Se on ainoa toista osapuolta kohtaan reilu ja oikea vaihtoehto.

Periaatteessa näin, mutta siinähän se ongelma on: avioliitto ei ole pelkästään rakkausliitto. Se on myös taloudellinen sitoutumus yhteisine omaisuuksineen. Ero on kova emotionaalinen, taloudellinen ja sosiaalisen statuksen heikentäjä. Lisäksi pariskunnan ystäväpiiri menee palasiksi, pahimmassa tapauksessa ystävät jäävät toiselle ja toinen jää kokonaan ilman. Päälle vielä sukulaisten paheksunnat ja äimistelyt ja voivottelut. Ymmärrän hyvin, että kynnys erota on iso. AIka monelle ehkä lopultakin on helpompaa pysyä yhdessä ja katsoa sormien välistä sitä, että ollaan onnettomia tai jopa petetään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiivistän tähän nyt tämän ketjun urpot kommentit niin että niitä ei tarvitse enää toistaa:

Minä olen tehnyt elämässäni vain hyviä valintoja enkä voi ymmärtää jos joku on tehnyt huonoja. En pysty ymmärtämään että joku ajattelee eri tavalla kuin minä, enkä edes halua ymmärtää. Olen tullut tähän(kin) ketjuun vaan pätemään omalla paremmuudellani tavoitteenani hieroa lisää näiden epäonnistujien naamaan sitä että he ovat epäonnistuneet. Älkää tehkö huonoja valintoja, tehkää hyviä valintoja. Jos teitte huonoja niin olisko kannattanut miettiä? Mitäs läksit, lälläspöö.

Noin.

N38

Tuo sun raivoaminen kertoo vain siitä, että tiedät itsekin tekeväsi väärin. Hyvän elämän perusta ei voi olla onnellisuus, joka saavutetaan muita loukkaamalla ja sinäkin tiedät sen. Yrität raivokkaasti puolustella itseäsi, mutta ei se tilanne muuksi muutu. (Muakin kyllästytti pikkulapsiaika ja tunsin olevani uhri. Ratkaisin asian alkamalla panostaa itseeni. Pudotin painoa ja aloin treenata. Nyt on olo paljon parempi, eikä mun tarvinnut loukata ketään tähän päästäkseni. Kroppakin alkaa olla aikamoisessa kuosissa :).

Täytyy sanoa että tämä kalikka kalahti.

Mutta vedät kyllä vähän mutkia suoraksi jos olet sitä mieltä että identiteettikriisi, ikäkriisi, seksuaalikriisi, urakriisi ja ulkonäkökriisi hoituu lenkkeilemällä?

Olet oikeassa siinä että eihän muiden ihmisten pitäisi joutua näistä kärsimään.

N38

En vedä mutkia suoriksi vaan kerroin miten itse hoidin asian. Se että aloin panostaa itseeni toi kaivattua muutosta siihen puuduttavaan pikkulapsiaikaan, jossa koin vain olevani piika. Sain myös viettää aikaa yksin. Liittyi siihen muutakin kuin lenkkeilyä, mutta en nyt ala tähän kaikkea luetella. Jollekin toiselle se on jotain muuta, mutta mitä se sitten onkin, se ei ole kestävällä pohjalla, jos se loukkaa muita ihmisiä. Mitä jos seuraavalla kerralla, kun lähdet ”salille” menisitkin sinne oikeasti? Tulisit kotiin virkistäytyneenä ja omatunto puhtaana.

Hyviä pointteja. Mutta onkohan mahdollista että on olemassa ihmisiä joille normien mukainen perhe-elämä ei sovi? Ja jotka kuitenkin kuvittelee että kyllä se sitten sopii ja "palaset loksahtaa paikoilleen". Ja sitten kun näin ei käykään niin ollaan ihan hirveässä umpikujassa.

Varmaankin sitten on. Jos näin on, niin lienee parasta kaikkien osapuolten kannalta hypätä perhe-elämästä pois ja elää ihan itsekseen tai vain aikuisten ihmisten parisuhteessa. Se ovi on sinullekin auki. Se on tietysti ikävää lasten ja puolison kannalta, jos tämän tajuaa itsestään vasta siinä vaiheessa, kun nämä ihmiset, joihin tulee sitoutua, on jo elämään saatettu.  

Oot kyllä oikeassa mutta tämä pikkulapsiarki tarvitsee kaksi aikuista toimiakseen.

Jos olisin tiennyt ennen kuin läksin niin mulle olisi sopinut paremmin vaikkapa kumppanuusvanhemmuus yhdistettynä sinkkuelämään. Jotenkaan näitä vaihtoehtoja ei kannusteta pohtimaan. En sano silti että vika ei olisi täysin minun.

N38

Maailmassaa on paljon yksinhuoltajia ja yhteishuoltajia, jotka saavat asiat toimimaan. Minusta kuulostaa siltä, että haluat syödä ja säästää kakkua samaan aikaan. Perhe-elämä ja siihen välillä jännitystä salasuhteista. Ok, mutta puolisosi tulee tietää millaisen ihmisen kanssa on yhdessä ja millä ehdoilla tämä parisuhteessa on. Hänellä on myös oikeus tehdä omat valintansa omasta parisuhteestaan.

Mä olen kyllä sitä mieltä, että mikäli puoliso ei hoida ns. aviollisia velvollisuuksiaan toista kohtaan, ei hänellä ole myöskään mitään automaattista oikeutta tietää jos toinen hakee tarpeilleen täyttäjän ulkopuolelta. Eri asia, jos avioliitossa on säännöllistä seksiä ja läheisyyttä.

Kyllä hänellä on oikeus tietää, jos suhteessa on sitouduttu yksiavioisuuteen ja uskollisuuteen. Jos kehtaa pettää, kehtaa myös kertoa ja kantaa mahdolliset seuraamukset. Se on ainoa toista osapuolta kohtaan reilu ja oikea vaihtoehto.

Kun on sitouduttu avioliittoon on sitouduttu myös tiettyihin velvollisuuksiin, joiden täyttäminen on ainoa toista osapuolta kohtaan reilu ja oikea vaihtoehto. Kumpikaan, ei mies eikä nainen voi vaatia puolisolta yksiavioisuutta, jos kotoa ei saa. En puhu nyt mistään viikkojen tai edes kuukausien kuivista kausista, joista päästään eteenpäin puhumalla, vaan paljon vakavammista tilanteista.

No sitten suoraselkäistä on lopettaa parisuhde ja lähteä seksin perässä muualle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiivistän tähän nyt tämän ketjun urpot kommentit niin että niitä ei tarvitse enää toistaa:

Minä olen tehnyt elämässäni vain hyviä valintoja enkä voi ymmärtää jos joku on tehnyt huonoja. En pysty ymmärtämään että joku ajattelee eri tavalla kuin minä, enkä edes halua ymmärtää. Olen tullut tähän(kin) ketjuun vaan pätemään omalla paremmuudellani tavoitteenani hieroa lisää näiden epäonnistujien naamaan sitä että he ovat epäonnistuneet. Älkää tehkö huonoja valintoja, tehkää hyviä valintoja. Jos teitte huonoja niin olisko kannattanut miettiä? Mitäs läksit, lälläspöö.

Noin.

N38

Tuo sun raivoaminen kertoo vain siitä, että tiedät itsekin tekeväsi väärin. Hyvän elämän perusta ei voi olla onnellisuus, joka saavutetaan muita loukkaamalla ja sinäkin tiedät sen. Yrität raivokkaasti puolustella itseäsi, mutta ei se tilanne muuksi muutu. (Muakin kyllästytti pikkulapsiaika ja tunsin olevani uhri. Ratkaisin asian alkamalla panostaa itseeni. Pudotin painoa ja aloin treenata. Nyt on olo paljon parempi, eikä mun tarvinnut loukata ketään tähän päästäkseni. Kroppakin alkaa olla aikamoisessa kuosissa :).

Täytyy sanoa että tämä kalikka kalahti.

Mutta vedät kyllä vähän mutkia suoraksi jos olet sitä mieltä että identiteettikriisi, ikäkriisi, seksuaalikriisi, urakriisi ja ulkonäkökriisi hoituu lenkkeilemällä?

Olet oikeassa siinä että eihän muiden ihmisten pitäisi joutua näistä kärsimään.

N38

En vedä mutkia suoriksi vaan kerroin miten itse hoidin asian. Se että aloin panostaa itseeni toi kaivattua muutosta siihen puuduttavaan pikkulapsiaikaan, jossa koin vain olevani piika. Sain myös viettää aikaa yksin. Liittyi siihen muutakin kuin lenkkeilyä, mutta en nyt ala tähän kaikkea luetella. Jollekin toiselle se on jotain muuta, mutta mitä se sitten onkin, se ei ole kestävällä pohjalla, jos se loukkaa muita ihmisiä. Mitä jos seuraavalla kerralla, kun lähdet ”salille” menisitkin sinne oikeasti? Tulisit kotiin virkistäytyneenä ja omatunto puhtaana.

Hyviä pointteja. Mutta onkohan mahdollista että on olemassa ihmisiä joille normien mukainen perhe-elämä ei sovi? Ja jotka kuitenkin kuvittelee että kyllä se sitten sopii ja "palaset loksahtaa paikoilleen". Ja sitten kun näin ei käykään niin ollaan ihan hirveässä umpikujassa.

Varmaankin sitten on. Jos näin on, niin lienee parasta kaikkien osapuolten kannalta hypätä perhe-elämästä pois ja elää ihan itsekseen tai vain aikuisten ihmisten parisuhteessa. Se ovi on sinullekin auki. Se on tietysti ikävää lasten ja puolison kannalta, jos tämän tajuaa itsestään vasta siinä vaiheessa, kun nämä ihmiset, joihin tulee sitoutua, on jo elämään saatettu.  

Oot kyllä oikeassa mutta tämä pikkulapsiarki tarvitsee kaksi aikuista toimiakseen.

Jos olisin tiennyt ennen kuin läksin niin mulle olisi sopinut paremmin vaikkapa kumppanuusvanhemmuus yhdistettynä sinkkuelämään. Jotenkaan näitä vaihtoehtoja ei kannusteta pohtimaan. En sano silti että vika ei olisi täysin minun.

N38

Maailmassaa on paljon yksinhuoltajia ja yhteishuoltajia, jotka saavat asiat toimimaan. Minusta kuulostaa siltä, että haluat syödä ja säästää kakkua samaan aikaan. Perhe-elämä ja siihen välillä jännitystä salasuhteista. Ok, mutta puolisosi tulee tietää millaisen ihmisen kanssa on yhdessä ja millä ehdoilla tämä parisuhteessa on. Hänellä on myös oikeus tehdä omat valintansa omasta parisuhteestaan.

Mä olen kyllä sitä mieltä, että mikäli puoliso ei hoida ns. aviollisia velvollisuuksiaan toista kohtaan, ei hänellä ole myöskään mitään automaattista oikeutta tietää jos toinen hakee tarpeilleen täyttäjän ulkopuolelta. Eri asia, jos avioliitossa on säännöllistä seksiä ja läheisyyttä.

Kyllä hänellä on oikeus tietää, jos suhteessa on sitouduttu yksiavioisuuteen ja uskollisuuteen. Jos kehtaa pettää, kehtaa myös kertoa ja kantaa mahdolliset seuraamukset. Se on ainoa toista osapuolta kohtaan reilu ja oikea vaihtoehto.

Periaatteessa näin, mutta siinähän se ongelma on: avioliitto ei ole pelkästään rakkausliitto. Se on myös taloudellinen sitoutumus yhteisine omaisuuksineen. Ero on kova emotionaalinen, taloudellinen ja sosiaalisen statuksen heikentäjä. Lisäksi pariskunnan ystäväpiiri menee palasiksi, pahimmassa tapauksessa ystävät jäävät toiselle ja toinen jää kokonaan ilman. Päälle vielä sukulaisten paheksunnat ja äimistelyt ja voivottelut. Ymmärrän hyvin, että kynnys erota on iso. AIka monelle ehkä lopultakin on helpompaa pysyä yhdessä ja katsoa sormien välistä sitä, että ollaan onnettomia tai jopa petetään.

Elämä on erilaisia valintoja. Saadakseen jotain täytyy luopua toisesta ja päinvastoin. Kaikessa voi olla rehellinen ja ottaa huomioon toisen ihmisen oikeuden päättää myös itse totuuden pohjalta siitä, millaisessa parisuhteessa haluaa ja suostuu olemaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiivistän tähän nyt tämän ketjun urpot kommentit niin että niitä ei tarvitse enää toistaa:

Minä olen tehnyt elämässäni vain hyviä valintoja enkä voi ymmärtää jos joku on tehnyt huonoja. En pysty ymmärtämään että joku ajattelee eri tavalla kuin minä, enkä edes halua ymmärtää. Olen tullut tähän(kin) ketjuun vaan pätemään omalla paremmuudellani tavoitteenani hieroa lisää näiden epäonnistujien naamaan sitä että he ovat epäonnistuneet. Älkää tehkö huonoja valintoja, tehkää hyviä valintoja. Jos teitte huonoja niin olisko kannattanut miettiä? Mitäs läksit, lälläspöö.

Noin.

N38

Tuo sun raivoaminen kertoo vain siitä, että tiedät itsekin tekeväsi väärin. Hyvän elämän perusta ei voi olla onnellisuus, joka saavutetaan muita loukkaamalla ja sinäkin tiedät sen. Yrität raivokkaasti puolustella itseäsi, mutta ei se tilanne muuksi muutu. (Muakin kyllästytti pikkulapsiaika ja tunsin olevani uhri. Ratkaisin asian alkamalla panostaa itseeni. Pudotin painoa ja aloin treenata. Nyt on olo paljon parempi, eikä mun tarvinnut loukata ketään tähän päästäkseni. Kroppakin alkaa olla aikamoisessa kuosissa :).

Täytyy sanoa että tämä kalikka kalahti.

Mutta vedät kyllä vähän mutkia suoraksi jos olet sitä mieltä että identiteettikriisi, ikäkriisi, seksuaalikriisi, urakriisi ja ulkonäkökriisi hoituu lenkkeilemällä?

Olet oikeassa siinä että eihän muiden ihmisten pitäisi joutua näistä kärsimään.

N38

En vedä mutkia suoriksi vaan kerroin miten itse hoidin asian. Se että aloin panostaa itseeni toi kaivattua muutosta siihen puuduttavaan pikkulapsiaikaan, jossa koin vain olevani piika. Sain myös viettää aikaa yksin. Liittyi siihen muutakin kuin lenkkeilyä, mutta en nyt ala tähän kaikkea luetella. Jollekin toiselle se on jotain muuta, mutta mitä se sitten onkin, se ei ole kestävällä pohjalla, jos se loukkaa muita ihmisiä. Mitä jos seuraavalla kerralla, kun lähdet ”salille” menisitkin sinne oikeasti? Tulisit kotiin virkistäytyneenä ja omatunto puhtaana.

Hyviä pointteja. Mutta onkohan mahdollista että on olemassa ihmisiä joille normien mukainen perhe-elämä ei sovi? Ja jotka kuitenkin kuvittelee että kyllä se sitten sopii ja "palaset loksahtaa paikoilleen". Ja sitten kun näin ei käykään niin ollaan ihan hirveässä umpikujassa.

Varmaankin sitten on. Jos näin on, niin lienee parasta kaikkien osapuolten kannalta hypätä perhe-elämästä pois ja elää ihan itsekseen tai vain aikuisten ihmisten parisuhteessa. Se ovi on sinullekin auki. Se on tietysti ikävää lasten ja puolison kannalta, jos tämän tajuaa itsestään vasta siinä vaiheessa, kun nämä ihmiset, joihin tulee sitoutua, on jo elämään saatettu.  

Oot kyllä oikeassa mutta tämä pikkulapsiarki tarvitsee kaksi aikuista toimiakseen.

Jos olisin tiennyt ennen kuin läksin niin mulle olisi sopinut paremmin vaikkapa kumppanuusvanhemmuus yhdistettynä sinkkuelämään. Jotenkaan näitä vaihtoehtoja ei kannusteta pohtimaan. En sano silti että vika ei olisi täysin minun.

N38

Maailmassaa on paljon yksinhuoltajia ja yhteishuoltajia, jotka saavat asiat toimimaan. Minusta kuulostaa siltä, että haluat syödä ja säästää kakkua samaan aikaan. Perhe-elämä ja siihen välillä jännitystä salasuhteista. Ok, mutta puolisosi tulee tietää millaisen ihmisen kanssa on yhdessä ja millä ehdoilla tämä parisuhteessa on. Hänellä on myös oikeus tehdä omat valintansa omasta parisuhteestaan.

Mä olen kyllä sitä mieltä, että mikäli puoliso ei hoida ns. aviollisia velvollisuuksiaan toista kohtaan, ei hänellä ole myöskään mitään automaattista oikeutta tietää jos toinen hakee tarpeilleen täyttäjän ulkopuolelta. Eri asia, jos avioliitossa on säännöllistä seksiä ja läheisyyttä.

Kyllä hänellä on oikeus tietää, jos suhteessa on sitouduttu yksiavioisuuteen ja uskollisuuteen. Jos kehtaa pettää, kehtaa myös kertoa ja kantaa mahdolliset seuraamukset. Se on ainoa toista osapuolta kohtaan reilu ja oikea vaihtoehto.

Kun on sitouduttu avioliittoon on sitouduttu myös tiettyihin velvollisuuksiin, joiden täyttäminen on ainoa toista osapuolta kohtaan reilu ja oikea vaihtoehto. Kumpikaan, ei mies eikä nainen voi vaatia puolisolta yksiavioisuutta, jos kotoa ei saa. En puhu nyt mistään viikkojen tai edes kuukausien kuivista kausista, joista päästään eteenpäin puhumalla, vaan paljon vakavammista tilanteista.

No sitten suoraselkäistä on lopettaa parisuhde ja lähteä seksin perässä muualle.

Vaikka suhteessa olisi lapsia, joiden maailman vanhempien ero murskaisi kahtia? Kuten huomaat, aikuisten elämässä tulee toisinaan vastaan tilanteita joissa ei ole olemassa helppoa ratkaisua.

On myös mahdollista että myös se vaimo katuu, muista se. Ei vaan myönnä. Moni tajuaa lapsien rankkuuden vasta kun on liian myöhäistä. Aikuinen kantaa vastuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiivistän tähän nyt tämän ketjun urpot kommentit niin että niitä ei tarvitse enää toistaa:

Minä olen tehnyt elämässäni vain hyviä valintoja enkä voi ymmärtää jos joku on tehnyt huonoja. En pysty ymmärtämään että joku ajattelee eri tavalla kuin minä, enkä edes halua ymmärtää. Olen tullut tähän(kin) ketjuun vaan pätemään omalla paremmuudellani tavoitteenani hieroa lisää näiden epäonnistujien naamaan sitä että he ovat epäonnistuneet. Älkää tehkö huonoja valintoja, tehkää hyviä valintoja. Jos teitte huonoja niin olisko kannattanut miettiä? Mitäs läksit, lälläspöö.

Noin.

N38

Tuo sun raivoaminen kertoo vain siitä, että tiedät itsekin tekeväsi väärin. Hyvän elämän perusta ei voi olla onnellisuus, joka saavutetaan muita loukkaamalla ja sinäkin tiedät sen. Yrität raivokkaasti puolustella itseäsi, mutta ei se tilanne muuksi muutu. (Muakin kyllästytti pikkulapsiaika ja tunsin olevani uhri. Ratkaisin asian alkamalla panostaa itseeni. Pudotin painoa ja aloin treenata. Nyt on olo paljon parempi, eikä mun tarvinnut loukata ketään tähän päästäkseni. Kroppakin alkaa olla aikamoisessa kuosissa :).

Täytyy sanoa että tämä kalikka kalahti.

Mutta vedät kyllä vähän mutkia suoraksi jos olet sitä mieltä että identiteettikriisi, ikäkriisi, seksuaalikriisi, urakriisi ja ulkonäkökriisi hoituu lenkkeilemällä?

Olet oikeassa siinä että eihän muiden ihmisten pitäisi joutua näistä kärsimään.

N38

En vedä mutkia suoriksi vaan kerroin miten itse hoidin asian. Se että aloin panostaa itseeni toi kaivattua muutosta siihen puuduttavaan pikkulapsiaikaan, jossa koin vain olevani piika. Sain myös viettää aikaa yksin. Liittyi siihen muutakin kuin lenkkeilyä, mutta en nyt ala tähän kaikkea luetella. Jollekin toiselle se on jotain muuta, mutta mitä se sitten onkin, se ei ole kestävällä pohjalla, jos se loukkaa muita ihmisiä. Mitä jos seuraavalla kerralla, kun lähdet ”salille” menisitkin sinne oikeasti? Tulisit kotiin virkistäytyneenä ja omatunto puhtaana.

Hyviä pointteja. Mutta onkohan mahdollista että on olemassa ihmisiä joille normien mukainen perhe-elämä ei sovi? Ja jotka kuitenkin kuvittelee että kyllä se sitten sopii ja "palaset loksahtaa paikoilleen". Ja sitten kun näin ei käykään niin ollaan ihan hirveässä umpikujassa.

Varmaankin sitten on. Jos näin on, niin lienee parasta kaikkien osapuolten kannalta hypätä perhe-elämästä pois ja elää ihan itsekseen tai vain aikuisten ihmisten parisuhteessa. Se ovi on sinullekin auki. Se on tietysti ikävää lasten ja puolison kannalta, jos tämän tajuaa itsestään vasta siinä vaiheessa, kun nämä ihmiset, joihin tulee sitoutua, on jo elämään saatettu.  

Oot kyllä oikeassa mutta tämä pikkulapsiarki tarvitsee kaksi aikuista toimiakseen.

Jos olisin tiennyt ennen kuin läksin niin mulle olisi sopinut paremmin vaikkapa kumppanuusvanhemmuus yhdistettynä sinkkuelämään. Jotenkaan näitä vaihtoehtoja ei kannusteta pohtimaan. En sano silti että vika ei olisi täysin minun.

N38

Maailmassaa on paljon yksinhuoltajia ja yhteishuoltajia, jotka saavat asiat toimimaan. Minusta kuulostaa siltä, että haluat syödä ja säästää kakkua samaan aikaan. Perhe-elämä ja siihen välillä jännitystä salasuhteista. Ok, mutta puolisosi tulee tietää millaisen ihmisen kanssa on yhdessä ja millä ehdoilla tämä parisuhteessa on. Hänellä on myös oikeus tehdä omat valintansa omasta parisuhteestaan.

Mä olen kyllä sitä mieltä, että mikäli puoliso ei hoida ns. aviollisia velvollisuuksiaan toista kohtaan, ei hänellä ole myöskään mitään automaattista oikeutta tietää jos toinen hakee tarpeilleen täyttäjän ulkopuolelta. Eri asia, jos avioliitossa on säännöllistä seksiä ja läheisyyttä.

Kyllä hänellä on oikeus tietää, jos suhteessa on sitouduttu yksiavioisuuteen ja uskollisuuteen. Jos kehtaa pettää, kehtaa myös kertoa ja kantaa mahdolliset seuraamukset. Se on ainoa toista osapuolta kohtaan reilu ja oikea vaihtoehto.

Kun on sitouduttu avioliittoon on sitouduttu myös tiettyihin velvollisuuksiin, joiden täyttäminen on ainoa toista osapuolta kohtaan reilu ja oikea vaihtoehto. Kumpikaan, ei mies eikä nainen voi vaatia puolisolta yksiavioisuutta, jos kotoa ei saa. En puhu nyt mistään viikkojen tai edes kuukausien kuivista kausista, joista päästään eteenpäin puhumalla, vaan paljon vakavammista tilanteista.

No sitten suoraselkäistä on lopettaa parisuhde ja lähteä seksin perässä muualle.

Vaikka suhteessa olisi lapsia, joiden maailman vanhempien ero murskaisi kahtia? Kuten huomaat, aikuisten elämässä tulee toisinaan vastaan tilanteita joissa ei ole olemassa helppoa ratkaisua.

Sen riskin ottaa aina pettäessään puolisoaan, jos siihen ei ole puolison suostumusta. Seksin puutteeseen ei ole yksikään aikuinen kuollut. Kuten sanottu, valintoja, valintoja. Yksi valinta on yrittää puolison kanssaa tehdä parisuhteesta juuri niin hyvä kuin voi. Siinä on itsellä usein ainakin 50 % vastuu.