Lue keskustelun säännöt.
En vaan jaksa mun avomiestä enää :(
01.07.2014 |
Oon niin väsynyt henkisesti ja fyysisesti. Tuntuu, että avomies vie multa kaiken energian ihan jo pelkästään läsnäolollaan. En oikeastaan tiedä, miksi tulin kirjoittamaan tänne. Oon lueskellut palstaa aina silloin tällöin ja nyt tuli vaan sellanen tunne, että pakko päästä purkamaan tätä pahaa oloa pois. Luvassa kunnon purkautuminen, koska mun on vaan pakko saada nää kirjoitettua ylös ennen kuin jatkan TAAS siivoamista ennen vieraiden tuloa. Mua vaan itkettää ja oon ihan loppu.
Olen tällä hetkellä sairaslomalla ja aloitan työt taas vajaan parin viikon päästä. Mulla on reuma ja joudun sen takia välillä pidemmille sairaslomille kun kivut yltyvät niin koviksi. Oon niin kyllästynyt tekemään lähes kaiken yksin täällä kotona. Hoidan tiskit, imuroin, pyyhin pölyt, pesen lattiat, pesen vessat, pesen ja ripustan pyykit ja viikkaan kaappeihin, vaihdan lakanat, hoidan pihaa, teen ruoat tosi usein yksin, käytän koiran lenkillä, hoidan koiran ruokkimisen. Mies ei oikeasti tee oma-aloitteisesti oikeastaan mitään ja jos tekee, niin siitä saakin sit taas kuulla seuraavan viikon kun hän ihan itse laittoi tiskit koneeseen ja vielä koneen päälle!
En jaksaisi enää kerätä miehen likaisia vaatteita lattioilta ja pestä niitä. Nykyään teenkin niin, että kerään ne pyykkikoriin ja pesen vain omat vaatteeni ja miehen mielestä olen sen takia itsekäsi. Jos pyydän häntä laittamaan pyykit itse koneeseen, niin ne pyörii siellä vähintään 2-3 kertaa, kun mies ei jaksa/muista ripustaa niitä. Sitten minä laitan koneen päälle ja ripustan pyykit. Jos viikkaan miehen vaatteet pinoon ja pyydän laittamaan kaappiin niin mitään ei tapahdu. Vaatteet lojuu pinossa, josta mies ottaa itselleen vaatteita tai sitten kiroaa, kun en ole taas pessyt pyykkiä ja ei ole puhtaita vaatteita.
Toinen on tyhjien kaljatölkkien kerääminen milloin keittiönpöydältä, milloin kylpyhuoneesta saunomisen jäljiltä ja milloin sohvan käsinojalta. Ei kuulemma ole niin paha juttu kerätä niitä pois, jos hän ei muista.
Jos mies leikkaa kynnet tai ajaa parran, niin se olen yleensä minä joka putsaa lavuaarin ja siivoaa lavuaarin reunalle ja vessan lattialle lennelleen kynnenpalat. Nyt on kylppärin lavuaari ollut taas muutaman päivän partakarvoissa, vaikka ystävällisesti pyysin miestä itse putsaamaan ne.
Viikonloppuna pyysin miestä laittamaan edes tiskit koneeseen ja lupasi sunnuntaina hoitaa ne. Mä sitten eilen laitoin osan tiskeistä ja mies lupasi töistä tullessaan huolehtia loput. Ei varmaan tarvitse edes sanoa, että mitään ei tapahtunut.
En oikeasti jaksa enää. Mulla on jatkuvasti kipuja ja tarvitsisin vaan lepoa, mutta en kestäisi elää täällä jos en siivoaisi miehen sotkuja. Kokeiltu on!
Miehen mielestä mun kuuluu hoitaa täällä kaikki kun oon kuitenkin "kaikki päivät kotona ja mulla on koko päivä aikaa siivota ja käydä kaupassa ja tehdä ruokaa, kun hän on kuitenkin töissä." Ja kun hän tulee kotiin, niin haluaa pelata tietokoneella, katsoa telkkaria, olla kavereiden kanssa ja juoda kaljaa ja viettää ansaittua vapaa-aikaa.
Toinen juttu joka on alkanut viimeisen vuoden aikana ahdistamaan entistä enemmän on se, miten mies henkisesti käyttäytyy minua kohtaan. Tuntuu, että miehessä on jollain tapaa narsistisia ja sellaisia piirteitä että haluaa hallita mua henkisesti. Aina on pakko keksiä jotain negatiivista sanottavaa ja koskaan ei voi ystävällisesti vastata ja sanoa jostain asiasta.
Esimerkkinä, kun siivosin meidän makuuhuoneen sekaisin olevan hyllyn mielestäni tosi kivan näköiseksi. Miehen kommentti oli, "ihan täynnä kaikkee tavaraa vaan, tollanenhan se oli sitä ennenkin." Tai kun meillä on muuton jäljiltä iso kasa pahvilaatikoita eteisessä ja sanoin sitten ääneen, että ne pitäis saada vietyä pois. Mulla ei ole edes ajokorttia, että veisin ne vaikka itse pahvinkeräykseen. Tähän miehen kommentti oli "no mihis ajattelit viedä?" Tai kun sanoin, että meille on tulossa tänään mun perhe kylään ja teen ruokaa, miehen perus kommentti "haluisin kyl olla rauhassa kotona, onks niitten pakko tulla?" Mutta hänen kavereitaan täällä kyllä saa käydä, jäävät vielä yöksi, pelaavat ja juovat kaljaa ja kuka siivoaa jäljet... ?
Meillä on pihalla nurmikko ajamatta ja miestä oon pyytänyt sitäkin tekemään taas viimeisen viikon ja siihen saan vaan vastauksen, että mullahan on päivisin hyvin aikaa ajaa se. Ei kiinnosta se, että mun selkä on ihan paskana ja ranteessa jännetupintulehdus.
Samaan aikaan teen täällä kaiken ja jos valittelen joskus miehelle kipuja, niin hänen neuvonsa on että mun pitää vaan ottaa iisisti ja koittaa olla rasittamatta itseäni ja että mä olen siivousfriikki. Meillä on siis koira ja mun mielestä 1-2 kertaa viikossa olisi hyvä imuroida kotona, mutta miehen mielestä se on ihan liitoittelua. Tai se, että vessa olisi hyvä pestä kerran viikossa. Tai se, että roskat laittaisi roskikseen eikä jättäisi aina joko olohuoneeseen, tietokoneen viereen tai parhaimmassa tapauksessa tiskipöydälle. Ei oo kuulemma paha homma mun kerätä niitä roskikseen, jos kerran noin häiritsee.
Vittu että tuntuu tyhmältä nyt, kun kirjoittaa näitä asioita ylös. Tässä ei ole edes puoliakaan niistä asioista jotka mua oikeasti häiritsee ja silti tässä mä vaan oon. On mullakin joskus hetkiä, kun oon onnellinen mutta suurimman osan ajasta oon vaan todella kyllästynyt, väsynyt, itkuinen, ahdistunut tähän tilanteeseen. Ollaan seurusteltu kuusi vuotta ja mies haluaisi lapsia, mutta mä oon sanonut suoraan että en uskalla hänen kanssaan lapsia tehdä. Pelkään, että joudun lapsetkin yksin hoitamaan, mutta mies vaan inttää että tottakai osallistuu ihan yhtä lailla kuin minäkin.
Oon myös miettinyt, että onko mun järkeä olla suhteessa jossa mietityttää se et haluanko edes koskaan saada miehen kanssa lapsia? Mua ärsyttää, kun en luota yhtään siihen että mies tosta mihinkään muuttuu. Miehen kanssa on vaikea puhua asiasta, koska hän vain torjuu kaiken ja omasta mielestään tekee täällä ihan yhtä paljon kuin minäkin eikä kuulemma vaan kerkeä siivoamaan siihen tahtiin kuin minä haluaisin.
Ja auta armias jos minä tulen kipeäksi. Koti on ihan kamalassa kunnossa, mies ei jaksaisi millään käyttää koiraa ulkona ja joudun erikseen pyytämään, että antaisi koiralle ruoan kun makaan puolikuolleena sohvalla. Tiskit kerääntyy, roskia ja kaljatölkkejä ympäriinsä, nurkat täynnä pölyä ja yks pelaa tietokoneella.
Saan myös jatkuvasti kuulla mieheltä sellaisia ärsyttäviä asioita, jotka pahoittavat mun mielen ja sitten mua voikin kutsua kärttyiseksi ja helposti loukkaantuvaksi. No ehkä olenkin, kun on kokoajan kotona pinna niin kireällä. Nykyään oon paljon mielummin kotona itsekseni ja puuhaan omia juttujani ja alkaa oikein ahdistamaan kun mies tulee kotiin ja tuo sen paskan energiakentän mukanaan.
Vielä yksi juttu. Mies ei maksa laskuja ajoissa, koko seurustelumme ajan on tullut kirjeitä niin Lindorffilta kuin Sergeliltä ja Intrumistakin. Ei monesti edes avaa laskuja ja mä sitten availen niitä ja mies suuttuu jos edes kehtaan mainita, että taas menee 100e perintäkuluihin tässä kuussa. Mies puolustautuu sillä, että on niin stressaantunut siitä kun hän käy töissä ja mulla on niin paljon pienemmät tulos ja suurin osa laskuista maksetaan hänen tililtään. Eihän sairaspäivä tai työttömyysraha kovin iso tosiaan ole, mutta en voi sille mitään että olen sairastunut ja teen kuitenkin töitä aina kun saan niitä. Meillä on kyllä varaa maksaa laskut, vuokrat, ruoat ja auton kulut joten kyse ei ole siitä ettei sitä rahaa olisi. Mies ei vaan saa sitäkään asiaa hoidettua.
Amen.
Kommentit (152)
Olet umpikujassa, kun yrität muuttaa toista ja käytät energiaasi miehen sättimiseen ja saat lopulta vaan itsellesi pahan mielen. Nautitko elämässäsi mistään ja onko sinulla parisuhteen ulkopuolista elämää? Oletko onnellinen omassa olossasi? Kärsitkö sairaudestasi? Voi olla, että lataat ylisuuria odotuksia parisuhteelle, kun et käy töissä. Ratkaisu voi osittain löytyä muualta kuin siitä, että miehestäsi tulisi siivousintoilija. Esimerkiksi, teettekö mitään kivaa yhdessä?
En ymmärrä, miten monet naiset käyttävät älyttömästi energiaa miehen kontrolloimiseen esim. juuri tuossa siivousasiassa. Kaikki mäkätys on turhaa, jos kuitenkin itse siivoat kaiken. Meillä mies on se, joka näkee vaivaa mun sotkuista ja ei tee mieli olla tuolloin "aina mäkättävän" miehen seurassa. Negatiivisuus ja valittaminen myrkyttä parisuhteen. Toki olen muuttanut parisuhteen myötä siivous/järjestyksen pitoa, mutta en siivousfriikkiä musta ei saa enkä sellaiseksi suostu tulemaan.
Niin, ja tarvitseeko kaikkki miehen sanomiset ottaa niin tosissaan? Mun mies myös huomauttelee mun shoppailuista, mutta silti käymme keskustelua siitä, että vaatteet on mulle tärkeitä ja väittelemällä asiasta haemme jonkinlaista tasapainoa asiaan. En toki shoppaa yli varojen, mutta miehen mielestä liikaa, omasta mielestäni olen kohtuullinen.
Toki ero on yksi vaihtoehto, jos ette saa parisuhdetta toimimaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naurettavan sinisilmäistä touhua......
Taitaa se äitiä tarvita eikä puolisoa. Näitä tällaisia miehiä on aivan liian monta. Nimimerkillä kokemusta on, valitettavasti.
Onneksi on vielä hyviäkin miehiä olemassa jotka auttaa ja kunnioittaa naistaan. Ja osaavat hoitaa talousasiat oikein.:)
AP, mikä meininki?
Minulla on tunne, ettet ole vielä henkisesti valmis eroon ja todennäköisesti miehesikin yrittää nyt viikon pari, kunnes luisuu samaan vanhaan. Kokemusta on. Itse jahkailin eroa kaksi vuotta! Usean kerran sovittiin, että yritetään tosissamme, mutta just pari viikkoa se hyvyys aina kesti sen jälkeen.
Olin 28v kun lopulta tajusin lähteä. Aikaa ei ollut tuhlattavana, sillä halusin perustaa perheen, eikä ilmeisesti äitinään minua pitävästä miehestäni olisi siihen ollut. Onneksi lähdin, sillä pian tapasin nykyisen aviomieheni ja perustimme haluamani perheen kunnioittavan ja ihanan miehen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin piti vielä sanoa, kun perheestä haaveilet, että vauva-arki on niin kuormittavaa parisuhteelle, ettei koko hommaan kannata ryhtyä, ellei parisuhde ole erittäin vakaalla pohjalla. Ongelmat moninkertaistuvat, kun yhtäkkiä ollaan yhdessä vastuussa jostain kolmannesta osapuolesta. Kuka saa nukkua? Kuka saa mennä ulos kavereiden kanssa? Kenen homma on siivota ja kenen hytkyttää sylissä tuntitolkulla vatsavaivojaan itkevää lasta? Sika-mies ei siitä paremmaksi muutu vaan hänen sikailunsa ärsyttävät satakertaisesti enemmän.
AP, lähde!!! Sun miehelläsi on mulkkuuden lisäksi ELÄMÄNHALLINTAONGELMA. Ei maksa laskujaan, ei välitä perintökuluista, ei tee normaaleja kodinsiisteyteen liittyviä asioita. Ei kunnioita sinua, käyttää hyväksesi kiltteyttäsi, on mustasukkainen. Hän ei tule muuttumaan!!! Mieti mitä olisikaan saada tuollaisen kanssa lapsia!
Tiedän, miten hankalaa on lähteä, jos uutta ihastusta ei ole tiedossa. Se vaatii ihan mielettömästi rohkeutta ja viisautta. Mutta pystyt siihen. Ihmiselämä on rajallinen, tuhlaat koko ajan aikaa olla onnellinen.
Tee päätös ja lähde vaikka pahalta tuntuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, miten teidän keskustelu meni??
Ap täällä. Eilinen ilta meni aika myöhään vieraiden kanssa, joten keskustelu jäi. Käytiin kävelyllä ja jotain perusjuttuja juteltiin. Kerroin olevani onneton ja surullinen. Mies pyysi, että kirjoittaisin hänelle ylös asioita jotka minua hänessä häiritsee. Haluaisi kuulemma nähdä ihan konkreettisesti ne asiat. Oon kyllä sanonut näistä asioista jo vaikka kuinka monesti ja mietinkin, että onko se sit jotenkin erilaista kun ne lukee paperilla.
Mulla on taas vaihteeksi sellainen olo, että keksin ja liioittelen asioita päässäni. Sanoin miehelle, että hän saa mulle usein alistuneen olon ja tuntuu ettei hän kunnioita mua ja tunteitani. Miehen mielestä toi on ihan outoa, että ajattelen noin ja hän ei koe asiaa yhtään samalla tavalla. Miehen mielestä se olen minä, jolle ei voi puhua mistään ja joutuu kuulemma olemaan usein varpaillaan kotona etten taas suutu jostain.
Pakko myöntää, että olo on todella ristiriitainen tällä hetkellä.
Ja vastauksena tähä:
"Vierailija 1.7. klo 19:54 115/121
En jaksanut lua kaikkia vastauksia. Minulla tulee vain huoli sinun taloudellisesta pärjäämisestäsi. Mieshän on nyt kustantanut kaiken. Tulisitko pelkällä eläkkeelläsi toimeen? Sen vuoksiko olet sietänyt?"
En ole eläkkeellä. Olen välillä työttömänä, välillä sairaslomalla ja välillä työssä. Tulisin kyllä toimeen itseksenikin, enkä todellakaan ole miehen kanssa rahan takia. Vaikka välillä tuntuu, että mies saa tästäkin asiasta lisää nälvittävää. Kun hän käy töissä ja minä olen kotona ja häntä ahdistaa kun suurin osa hänen palkastaan menee vuokraan ja laskuihin. Samaan aikaan muistaa kyllä aina sanoa, että "en siis halua mitenkään syyllistää, mutta.." Kaikki olis kuulemma vaan niin paljon helpompaa, jos mulla olis säännölliset tulot. No tottakai taloudellinen tilanne olisi silloin vakaampi, mutta hyvin olemme pärjänneet tähänkin asti ja hienosti riittää kuukausittain ylimääräistä rahaa myös perimiskuluihin ja maksumuistutuksiin.
Tuntuu, että miehen mielestä mä en sais oikein käydä missään, nauttia elämästä tai ostella mitään sen takia kun mulla on niin paljon pienemmät tulot. Tai vaikka kävisin töissä, niin olisi hyvä säästää rahaa kun ei taas tiedä koska ne työt loppuu. Saan aina kuulla arvostelua, jos ostan jotain pientä kivaa vaikka kotiin. Yleensä mun ostokset on just jotain kivoja sisustusjuttuja (alennuksesta) tai jotain kivaa kuitenkin meidän yhteiseen kotiin. Ostan myös miehelle yllätyksiä ja joskus itselleni jotain uusia vaatteita. Meikkeihin käytän tosi vähän rahaa, koska siitäkin saa aina kuulla että hitto kun nekin maksaa niin paljon.
Tästä ostelustakin olis niin paljon sanottavaa ja oonhan mä sanonutkin miehelle. Kun mä ostelen just jotain pikkujuttuja, yleensä alennusmyynneistä tai kirpputoreilta. Nihiin ei paljoa mene rahaa. En ole ostanut itselleni mitään kovin kallista koko suhteemme aikana. Mies taas on ostanut playstationin, videokameran, uuden läppärin itselleen, kalliita harrastusvälineitä jne. On ansainnut ne, koska käy töissä. Ja samaan aikaan saan kuulla narinaa jostain parin euron kirppispaidasta..
Koen monesti huonoa omaatuntoa siitä, että olen sairaslomalla ja sen takia olen välillä ollut töissäkin vaikka mulla olisi esimerkiksi paha jännetupintulehdus tai tulehduksia selässä. Saan niitä todella helposti fyysisestä työstä ja sen kanssa on vaan elettävä. En kuitenkaan koskaan vaan makaa kotona valittamassa kipujani, vaan olen aikaansaava ja reipas. Pakko olla.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhteessa pitää olla kunnioitus ja luottamus.
Huomaatkos, mies taisi taas kääntää asiat niin että ongelma olet sinä.
Ei tuo tuosta mihinkään muutu, usko pois. Kirjoitat listan, ja mies kääntää mustan valkoiseksi taas.
Ihanko tosissaan kaiken tämän vuodatuksen jälkeen sä tosissas ajattelet antaa miehelle vielä mahdollisuuden. Herää pahvi! Lue nyt vielä kertaalleen kaikki läpi ja tulosta vaikka paperille. Siinähän sulla on valmis kirje miehelle. Siinä sulla on tarkkoja esimerkkejä sen sanomisista.
Mihin sä enää muiden vakuutteluita kaipaat? Omapa on elämäsi. Jos haluat pilata sen tuon miehen takia niin siitä vaan, mutta älä sitten enää täällä ruikuta.