Lue keskustelun säännöt.
En vaan jaksa mun avomiestä enää :(
01.07.2014 |
Oon niin väsynyt henkisesti ja fyysisesti. Tuntuu, että avomies vie multa kaiken energian ihan jo pelkästään läsnäolollaan. En oikeastaan tiedä, miksi tulin kirjoittamaan tänne. Oon lueskellut palstaa aina silloin tällöin ja nyt tuli vaan sellanen tunne, että pakko päästä purkamaan tätä pahaa oloa pois. Luvassa kunnon purkautuminen, koska mun on vaan pakko saada nää kirjoitettua ylös ennen kuin jatkan TAAS siivoamista ennen vieraiden tuloa. Mua vaan itkettää ja oon ihan loppu.
Olen tällä hetkellä sairaslomalla ja aloitan työt taas vajaan parin viikon päästä. Mulla on reuma ja joudun sen takia välillä pidemmille sairaslomille kun kivut yltyvät niin koviksi. Oon niin kyllästynyt tekemään lähes kaiken yksin täällä kotona. Hoidan tiskit, imuroin, pyyhin pölyt, pesen lattiat, pesen vessat, pesen ja ripustan pyykit ja viikkaan kaappeihin, vaihdan lakanat, hoidan pihaa, teen ruoat tosi usein yksin, käytän koiran lenkillä, hoidan koiran ruokkimisen. Mies ei oikeasti tee oma-aloitteisesti oikeastaan mitään ja jos tekee, niin siitä saakin sit taas kuulla seuraavan viikon kun hän ihan itse laittoi tiskit koneeseen ja vielä koneen päälle!
En jaksaisi enää kerätä miehen likaisia vaatteita lattioilta ja pestä niitä. Nykyään teenkin niin, että kerään ne pyykkikoriin ja pesen vain omat vaatteeni ja miehen mielestä olen sen takia itsekäsi. Jos pyydän häntä laittamaan pyykit itse koneeseen, niin ne pyörii siellä vähintään 2-3 kertaa, kun mies ei jaksa/muista ripustaa niitä. Sitten minä laitan koneen päälle ja ripustan pyykit. Jos viikkaan miehen vaatteet pinoon ja pyydän laittamaan kaappiin niin mitään ei tapahdu. Vaatteet lojuu pinossa, josta mies ottaa itselleen vaatteita tai sitten kiroaa, kun en ole taas pessyt pyykkiä ja ei ole puhtaita vaatteita.
Toinen on tyhjien kaljatölkkien kerääminen milloin keittiönpöydältä, milloin kylpyhuoneesta saunomisen jäljiltä ja milloin sohvan käsinojalta. Ei kuulemma ole niin paha juttu kerätä niitä pois, jos hän ei muista.
Jos mies leikkaa kynnet tai ajaa parran, niin se olen yleensä minä joka putsaa lavuaarin ja siivoaa lavuaarin reunalle ja vessan lattialle lennelleen kynnenpalat. Nyt on kylppärin lavuaari ollut taas muutaman päivän partakarvoissa, vaikka ystävällisesti pyysin miestä itse putsaamaan ne.
Viikonloppuna pyysin miestä laittamaan edes tiskit koneeseen ja lupasi sunnuntaina hoitaa ne. Mä sitten eilen laitoin osan tiskeistä ja mies lupasi töistä tullessaan huolehtia loput. Ei varmaan tarvitse edes sanoa, että mitään ei tapahtunut.
En oikeasti jaksa enää. Mulla on jatkuvasti kipuja ja tarvitsisin vaan lepoa, mutta en kestäisi elää täällä jos en siivoaisi miehen sotkuja. Kokeiltu on!
Miehen mielestä mun kuuluu hoitaa täällä kaikki kun oon kuitenkin "kaikki päivät kotona ja mulla on koko päivä aikaa siivota ja käydä kaupassa ja tehdä ruokaa, kun hän on kuitenkin töissä." Ja kun hän tulee kotiin, niin haluaa pelata tietokoneella, katsoa telkkaria, olla kavereiden kanssa ja juoda kaljaa ja viettää ansaittua vapaa-aikaa.
Toinen juttu joka on alkanut viimeisen vuoden aikana ahdistamaan entistä enemmän on se, miten mies henkisesti käyttäytyy minua kohtaan. Tuntuu, että miehessä on jollain tapaa narsistisia ja sellaisia piirteitä että haluaa hallita mua henkisesti. Aina on pakko keksiä jotain negatiivista sanottavaa ja koskaan ei voi ystävällisesti vastata ja sanoa jostain asiasta.
Esimerkkinä, kun siivosin meidän makuuhuoneen sekaisin olevan hyllyn mielestäni tosi kivan näköiseksi. Miehen kommentti oli, "ihan täynnä kaikkee tavaraa vaan, tollanenhan se oli sitä ennenkin." Tai kun meillä on muuton jäljiltä iso kasa pahvilaatikoita eteisessä ja sanoin sitten ääneen, että ne pitäis saada vietyä pois. Mulla ei ole edes ajokorttia, että veisin ne vaikka itse pahvinkeräykseen. Tähän miehen kommentti oli "no mihis ajattelit viedä?" Tai kun sanoin, että meille on tulossa tänään mun perhe kylään ja teen ruokaa, miehen perus kommentti "haluisin kyl olla rauhassa kotona, onks niitten pakko tulla?" Mutta hänen kavereitaan täällä kyllä saa käydä, jäävät vielä yöksi, pelaavat ja juovat kaljaa ja kuka siivoaa jäljet... ?
Meillä on pihalla nurmikko ajamatta ja miestä oon pyytänyt sitäkin tekemään taas viimeisen viikon ja siihen saan vaan vastauksen, että mullahan on päivisin hyvin aikaa ajaa se. Ei kiinnosta se, että mun selkä on ihan paskana ja ranteessa jännetupintulehdus.
Samaan aikaan teen täällä kaiken ja jos valittelen joskus miehelle kipuja, niin hänen neuvonsa on että mun pitää vaan ottaa iisisti ja koittaa olla rasittamatta itseäni ja että mä olen siivousfriikki. Meillä on siis koira ja mun mielestä 1-2 kertaa viikossa olisi hyvä imuroida kotona, mutta miehen mielestä se on ihan liitoittelua. Tai se, että vessa olisi hyvä pestä kerran viikossa. Tai se, että roskat laittaisi roskikseen eikä jättäisi aina joko olohuoneeseen, tietokoneen viereen tai parhaimmassa tapauksessa tiskipöydälle. Ei oo kuulemma paha homma mun kerätä niitä roskikseen, jos kerran noin häiritsee.
Vittu että tuntuu tyhmältä nyt, kun kirjoittaa näitä asioita ylös. Tässä ei ole edes puoliakaan niistä asioista jotka mua oikeasti häiritsee ja silti tässä mä vaan oon. On mullakin joskus hetkiä, kun oon onnellinen mutta suurimman osan ajasta oon vaan todella kyllästynyt, väsynyt, itkuinen, ahdistunut tähän tilanteeseen. Ollaan seurusteltu kuusi vuotta ja mies haluaisi lapsia, mutta mä oon sanonut suoraan että en uskalla hänen kanssaan lapsia tehdä. Pelkään, että joudun lapsetkin yksin hoitamaan, mutta mies vaan inttää että tottakai osallistuu ihan yhtä lailla kuin minäkin.
Oon myös miettinyt, että onko mun järkeä olla suhteessa jossa mietityttää se et haluanko edes koskaan saada miehen kanssa lapsia? Mua ärsyttää, kun en luota yhtään siihen että mies tosta mihinkään muuttuu. Miehen kanssa on vaikea puhua asiasta, koska hän vain torjuu kaiken ja omasta mielestään tekee täällä ihan yhtä paljon kuin minäkin eikä kuulemma vaan kerkeä siivoamaan siihen tahtiin kuin minä haluaisin.
Ja auta armias jos minä tulen kipeäksi. Koti on ihan kamalassa kunnossa, mies ei jaksaisi millään käyttää koiraa ulkona ja joudun erikseen pyytämään, että antaisi koiralle ruoan kun makaan puolikuolleena sohvalla. Tiskit kerääntyy, roskia ja kaljatölkkejä ympäriinsä, nurkat täynnä pölyä ja yks pelaa tietokoneella.
Saan myös jatkuvasti kuulla mieheltä sellaisia ärsyttäviä asioita, jotka pahoittavat mun mielen ja sitten mua voikin kutsua kärttyiseksi ja helposti loukkaantuvaksi. No ehkä olenkin, kun on kokoajan kotona pinna niin kireällä. Nykyään oon paljon mielummin kotona itsekseni ja puuhaan omia juttujani ja alkaa oikein ahdistamaan kun mies tulee kotiin ja tuo sen paskan energiakentän mukanaan.
Vielä yksi juttu. Mies ei maksa laskuja ajoissa, koko seurustelumme ajan on tullut kirjeitä niin Lindorffilta kuin Sergeliltä ja Intrumistakin. Ei monesti edes avaa laskuja ja mä sitten availen niitä ja mies suuttuu jos edes kehtaan mainita, että taas menee 100e perintäkuluihin tässä kuussa. Mies puolustautuu sillä, että on niin stressaantunut siitä kun hän käy töissä ja mulla on niin paljon pienemmät tulos ja suurin osa laskuista maksetaan hänen tililtään. Eihän sairaspäivä tai työttömyysraha kovin iso tosiaan ole, mutta en voi sille mitään että olen sairastunut ja teen kuitenkin töitä aina kun saan niitä. Meillä on kyllä varaa maksaa laskut, vuokrat, ruoat ja auton kulut joten kyse ei ole siitä ettei sitä rahaa olisi. Mies ei vaan saa sitäkään asiaa hoidettua.
Amen.
Kommentit (152)
Olin muutamia vuosia nuoruudessani miehen kanssa, asuimme yhdessä, joka ei arvostanut mua pätkääkään eikä muuta tehnyt kuin pisti kapuloita rattaisiin mitä reumaani tuli. Painoin ehkä hädin tuskin 40kg siinä vaiheessa kun tajusin lähteä. Nyt mulla on mitä ihanin mies ja lapset (kyllä - sain energiani ja elämänhaluni takaisin ja kaikkien yllätykseksi pystyimme jopa ajattelemaan raskautta) enkä tajua miksi ikinä siedin tuota elämää exäni kanssa. Ota ja lähde - pelasta itsesi. Elämänlaatusi paranee ja varmasti on parempaa ja voit hyvin. Älä anna tuon miehen kuluttaa sinua loppuun!! Elä itseäsi varten! Kivut ja säryt ja tulehduskin helpottaa mielen myötä. Tsemppiä!! Olen hengessä mukana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoida ne asiat, jotka sua vielä kiinnostaa: ulkomaanmatkanne, kiinnostavimmat kutsut. Samalla pikkuhiljaa vaivihkaa inventoi omaisuutesi, selvitä asumisasiasi, kerro läheisillesi, valmistaudu henkisesti, laske rahasi. Ja huolehdi, rakas ystävä, ehkäisystä, sillä pienetkin naisen itsenäistymisen ja itsekunnioituksen merkit saavat tuollaisen miehen puhkomaan kortsuja. ;)
Sillä, kuinka menestyvä ja suosittu hän on työpaikallaan, ei ole mitään merkitystä. Se kertoo vain siitä, että hän on kunnioittava ja mukava vertaisiaan eli kollegoitaan kohtaan. Sinä olet hänen piikansa tai vaihtoehtoisesti äitinsä, joka jaksaa nalkuttaa ja jolle on ihan ok osoittaa epärehellisyyttä ja sanoa "joo joo", vaikkei aiokaan pyyntöjä täyttää.
Silläkään ei ole merkitystä, että hän on mukava sukulaisillesi, sillä se ei ulotu sinuun. Suhteessanne olette vain te kaksi, ja minä ainakin olen aivan raivoissani kuullessani, että mies passauttaa itseään reumakipuisella. Suosittelen, että sinäkin raivostut. Ihan sama miehellesi ja ihan sama, mitä hän tekee tai ei tee, mutta Sinä ansaitset elää elämääsi ilman jatkuvaa katkeruutta ja reunalla roikkumista. Joka kerta, kun miehesi on päättänyt olla osallistumatta, ja joka kerta, kun hän ei ole suostunut edes ripustamaan pyykkiä yksin, hän on tehnyt valinnan ja velvoittanut sinut hyysäykseen. Tee sinäkin jo oma valintasi.
Sama tilanne meillä, paitsi meillä on lapsi.
Mies arvostettu ja ahkera töissä, mutta kotona tämmöisestä ei ole tietoakaan. Kerään vaatteet,astiat,roskat, pesen PASKARANTUT vessanpöntöstä sekä kerään viikonlopun kaljatölkit mistä sattuu... Teen ruuat sekä pyykkään. Miehen tullessa töistä hänen ei omasta mielestään tarvii kuin syödä ja olla vaan. Hänen työkään ei ole fyysisesti raskasta. Kun lähden kauppaan illalla mies käskee ottaa lapsen ja koiran mukaan, että hänsaa olla rauhassa! JA KYLLÄ, ERO ON MIELESSÄ PYÖRINYT PITKÄÄN JA VIELÄ SEN TEEN.
Mies ei kunnioita sinua. Hän pitää sinua itsestäänselvyytenä. Kotityöt ovat ikäviä velvollisuuksia, joita pitää tehdä joka ikinen päivä, ja vierittämällä ne yksin sinulle, mies solvaa sinua JOKA IKINEN PÄIVÄ. Tässä ei ole mitään epäselvää. Sinun on pakko erota. Voit alottaa prosessin jo huomenna. Kerro miehelle mitä päässäsi liikkuu. Eikä sitten siihen tyyliin, että "minusta tuntuu, että käyttäydyt joskus mulkkumaisesti." Vaan "sinä olet laiska, epäkunnioittava mulkku, ja minun mittani on nyt täynnä."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n mies kuulostaa minun veljeltäni (ja isältäni). Olen tuntenut veljeni 37 vuotta, joten tiedän kokemuksesta, ettei hän pysty muuttumaan. Isääni ei myöskään muuttanut avioeron uhka eikä sen toteutuminen.
Niin paljon kuin veljeäni rakastan, en toivoisi yhdenkään naisen joutuvan hänen piiakseen. Hänessä on hyviäkin puolia, mutta patalaiskuus ja asennevamma (juurikin toi: "ansaitsen mitalin jos kerran vuodessa tiskaan" -asenne) tekisivät elämästä hänen kanssaan karseaa. Ehkä jos kohtaisi naisen joka rakastaa (muiden sotkujen) siivoamista, mutta ei kai sellaisia enää ole?
Mies pyrkii hallitsemaan sinua. Estää sua tapaamasta ihmisiä, käymässä missään. Orjuuttaa ja mitätöi. Osaa varmaan olla myös mielin kielin, jos huomaa, että alat miettiä eroa. Saa sinut sidotuksi suhteeseen ja alistettavakseen sillä, kun alat miettiä, että jos sittenkin... kun on se ihana ja on ollut hyviä hetkiä...
Miehelläsi on narsistisia piirteitä ainakin. Tuokin, että hän pärjää töissä ja esittää muille hyvää kuvaa itsestään. Olet jo vuosia hakannut päätäsi seinään, itsearvostuksesi alkaa olla romuna, usko jo, ei tuollainen mies muutu. Ei edes terapiallakaan, siitä hän voisi vaan saada lisäkeinoja muiden hyväksikäyttämiseen. Lue narsismista ja mieti elämääsi. Ja lähde.
Miehelle voit sanoa vaikka, ettet ole riittävän hyvä puoliso hänelle, että hän ansaitsisi parempaa, ehkä hän sitten voisi pystyä eroamaan helpommin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun eroni vastaavanlaisesta miehestä kesti kaksi ja puoli vuotta. Sen ajan puhuin erosta jatkuvasti, mutta mies onnistui jotenkin kääntämään kaiken minun syykseni tai muuttui yhden päivän ajaksi. Sen jälkeen oli taas minun syytäni ettei hän osallistunut mihinkään kotitöihin ja vain istui koneella.
Hän ei voinut edes viedä astioita keittiöön olohuoneesta, jossa söi, eikä korjata mitään jälkiään. Jos ruokaa tehdessä sattui jäämään tyhjiä säilyketölkkejä tai ruokapurkkeja, ne oli ookoo jättää pöydälle ja siivota "siivouspäivänä". Mitä ikinä sovimme kotitöistä, se ei koskaan toteutunut, ja syy oli aina minussa. Olin kuulemma draamakuningatar ja mielipuoli, joka rakastaa riitelyä ja oikein odottaa että pääsee loukkaamaan toisia ja etsimään negatiivisia asioita.
Eroa en ole katunut sekunnin puolikastakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähde. Mulkku ja saamaton mies.
Miehenkin kuuluu tehdä kotihommia, vaikka kävisi töissäkin. Toki vähemmän kuin sinulla, koska olet vapaalla. Toisaalta, hieman eri asia, kun sinulla on kipuja, pitäisi miehesi se ymmärtää ja auttaa töiden jälkeen. Eihän nyt jumalauta aikuinen mies töiden päälle voi olla niin väsynyt jotta ei jaksaisi kipeää puolisoaan helpata.
Vetäisi vaikka työpäivän jälkeen pikku tirsat ja tekis sitten niitä juttuja, niin mäkin teen, ilman tirsoja kylläkin mutta kaipaan kuitenkin sen tunnin levähdystauon.
Mies
En jaksanut lua kaikkia vastauksia. Minulla tulee vain huoli sinun taloudellisesta pärjäämisestäsi. Mieshän on nyt kustantanut kaiken. Tulisitko pelkällä eläkkeelläsi toimeen? Sen vuoksiko olet sietänyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet vielä nuori ja elämä edessä. Itse erosin lapsen ollessa pieni vastaavanlaisesta miehestä ja muistan miten jännitin sukulaisten ja ystävien reaktioita. Se tunne eron jälkeen, kun pystyin taas hengittämään vapaasti oli sanoinkuvaamaton. Ja ne muut ihmiset... Kukaan ei moralisoinut, suuttunut tai ihmetellyt. Sehän oli minun elämääni! Sain itsetuntoni takaisin. Löysin myös muutaman vuoden kuluttua kunnollisen miehen, jonka kanssa elämä on mutkatonta ja tasa-arvoista. Sovinistiin ei kannata elämää tuhlata! Kaikkea hyvää Sinulle!
Voi voi, keskustelun lukeneena olen saanut sellaisen vaikutelman, että ap ei ole lähdössä mihinkään. Vaikka hän kritisoi miestä, aiheesta, monessa kirjoituksessa siintää joku "mutku toisaalta..." Toivottavasti olen väärässä. Ap, ei se mies muutu, oikeesti! Se voi hetken tsempata, mutta pian oot taas samassa tilanteessa. Ja taas on aikaa kulunut hukkaan... Aloita oma elämäsi nyt!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta kuulostaa ettet sinäkään kunnioita miestäsi.: (
No kirjoititko miehellesi asiat paperille?
Kuulostaa lähes identtiseltä omaan tilanteeseeni verrattuna. Reuman tosin korvaa sen verran ärhäkkä allergia, että sen takia siivousvuorot ovat aina minulla, koska mies voi elää pölyn ja paskan keskellä monta kuukautta putkeen (nähty on, olisi pitänyt juosta jo karkuun silloin kun näin miehen poikamieskämpän). Käytännön asioista vastaan minä, jos v*ttuunnun enkä käy kaupassa niin meillä ei syödä. Paitsi mies syö joka päivä ulkona, kun töiden puitteissa sellainen on mahdollista, jolloin taas hänellä ei ole illalla nälkä. Mies syyttää minua hyvin herkästi asioista, joten tässä on oman asunnon katsominen käsillä. Jospa vielä hyvällä lykyllä saisin "salaa" muutettua pois miehen jonkun työreissun aikana...
Lähde, jos mahdolliset muutokset eivät kestä kahta kuukautta kauempaa.
Sun tekstissä vilisee "kalja" ja "kaljatölkit". Mä jotenkin arvaan, ettei se ehkä sun mielestä ole avainasia tähän miehen käytökseen, mutta kokemuksen syvällä rintaäänellä sanon, että ON SE!. Ei tarvii olla alkoholisti, siinä merkityksessä, missä sitä yleisemmin käytetään, mutta se kalja on semmonen kumppani, että se tekee ihmiseen narsistin piirteitä, vähättelyä puolisoa kohtaan, laiskuutta ja omaan napaan tuijottajan. Ei missään tapauksessa lapsia tähän parisuhteeseen. Tilanteesi ei muuttuisi muuten, kun työmäärän lisääntymisellä ja joka-aikaisella lapsista huolehtimisella, johon isä ei korvaansa lotkauttaisi.
Entinen mies oli samanlainen. Se tapasi aina kanssa erikseen mainita, kun joskus harvoin oli laittanut tiskikoneen päälle tmv. Kerran sanoinkin että jos mä alkaisin erikseen luettelemaan sulle mitä oon täällä joka päivä tehnyt, niin en ehtis muuta tekemäänkään.
Onneksi meillä tuli ero ja mulla on nyt paljon parempi mies.
Toiset ne vaan on niin älyttömän huonoja ja tyhmiä eikä itsessä oo mitään vikaa! Kuulostat ap aika lailla marttyyrilta. Tsemppiä omaan muutokseesi. Pahoitteluni tilanteeseenne. Terapia on hyvä idea, yksilö - tai pari-.
Älä alistu enää, anna itsellesi se arvo joka sinulle kuuluu. Näytä sille et sä et oo mikään kotipiika ja palvelija! Ansaitset tasaveroisen suhteen ja rinnallesi kumppanin joka tukee ja ymmärtää.. Älä pelkää yksin jäämistä, parempi yksin kuin huonossa suhteessa. Ja ajan kuluessa löydät varmasti itsellesi tasavertaisen kumppanin jos vain tahdot niin uskoa. Älä jää tuleen makaamaan ja koita saada asioita muutettua kun et toisen perusluonnetta voi muuttaa. Miehesi on jo näyttänyt sen että ei tule muuttumaan. Jos lähteminen ja yksin jääminen tuntuu liian isolta palalta niin olisiko sinulla mahdollista muuttaa aluksi vaikka johonkin sukulaisellesi?