Lue keskustelun säännöt.
En vaan jaksa mun avomiestä enää :(
01.07.2014 |
Oon niin väsynyt henkisesti ja fyysisesti. Tuntuu, että avomies vie multa kaiken energian ihan jo pelkästään läsnäolollaan. En oikeastaan tiedä, miksi tulin kirjoittamaan tänne. Oon lueskellut palstaa aina silloin tällöin ja nyt tuli vaan sellanen tunne, että pakko päästä purkamaan tätä pahaa oloa pois. Luvassa kunnon purkautuminen, koska mun on vaan pakko saada nää kirjoitettua ylös ennen kuin jatkan TAAS siivoamista ennen vieraiden tuloa. Mua vaan itkettää ja oon ihan loppu.
Olen tällä hetkellä sairaslomalla ja aloitan työt taas vajaan parin viikon päästä. Mulla on reuma ja joudun sen takia välillä pidemmille sairaslomille kun kivut yltyvät niin koviksi. Oon niin kyllästynyt tekemään lähes kaiken yksin täällä kotona. Hoidan tiskit, imuroin, pyyhin pölyt, pesen lattiat, pesen vessat, pesen ja ripustan pyykit ja viikkaan kaappeihin, vaihdan lakanat, hoidan pihaa, teen ruoat tosi usein yksin, käytän koiran lenkillä, hoidan koiran ruokkimisen. Mies ei oikeasti tee oma-aloitteisesti oikeastaan mitään ja jos tekee, niin siitä saakin sit taas kuulla seuraavan viikon kun hän ihan itse laittoi tiskit koneeseen ja vielä koneen päälle!
En jaksaisi enää kerätä miehen likaisia vaatteita lattioilta ja pestä niitä. Nykyään teenkin niin, että kerään ne pyykkikoriin ja pesen vain omat vaatteeni ja miehen mielestä olen sen takia itsekäsi. Jos pyydän häntä laittamaan pyykit itse koneeseen, niin ne pyörii siellä vähintään 2-3 kertaa, kun mies ei jaksa/muista ripustaa niitä. Sitten minä laitan koneen päälle ja ripustan pyykit. Jos viikkaan miehen vaatteet pinoon ja pyydän laittamaan kaappiin niin mitään ei tapahdu. Vaatteet lojuu pinossa, josta mies ottaa itselleen vaatteita tai sitten kiroaa, kun en ole taas pessyt pyykkiä ja ei ole puhtaita vaatteita.
Toinen on tyhjien kaljatölkkien kerääminen milloin keittiönpöydältä, milloin kylpyhuoneesta saunomisen jäljiltä ja milloin sohvan käsinojalta. Ei kuulemma ole niin paha juttu kerätä niitä pois, jos hän ei muista.
Jos mies leikkaa kynnet tai ajaa parran, niin se olen yleensä minä joka putsaa lavuaarin ja siivoaa lavuaarin reunalle ja vessan lattialle lennelleen kynnenpalat. Nyt on kylppärin lavuaari ollut taas muutaman päivän partakarvoissa, vaikka ystävällisesti pyysin miestä itse putsaamaan ne.
Viikonloppuna pyysin miestä laittamaan edes tiskit koneeseen ja lupasi sunnuntaina hoitaa ne. Mä sitten eilen laitoin osan tiskeistä ja mies lupasi töistä tullessaan huolehtia loput. Ei varmaan tarvitse edes sanoa, että mitään ei tapahtunut.
En oikeasti jaksa enää. Mulla on jatkuvasti kipuja ja tarvitsisin vaan lepoa, mutta en kestäisi elää täällä jos en siivoaisi miehen sotkuja. Kokeiltu on!
Miehen mielestä mun kuuluu hoitaa täällä kaikki kun oon kuitenkin "kaikki päivät kotona ja mulla on koko päivä aikaa siivota ja käydä kaupassa ja tehdä ruokaa, kun hän on kuitenkin töissä." Ja kun hän tulee kotiin, niin haluaa pelata tietokoneella, katsoa telkkaria, olla kavereiden kanssa ja juoda kaljaa ja viettää ansaittua vapaa-aikaa.
Toinen juttu joka on alkanut viimeisen vuoden aikana ahdistamaan entistä enemmän on se, miten mies henkisesti käyttäytyy minua kohtaan. Tuntuu, että miehessä on jollain tapaa narsistisia ja sellaisia piirteitä että haluaa hallita mua henkisesti. Aina on pakko keksiä jotain negatiivista sanottavaa ja koskaan ei voi ystävällisesti vastata ja sanoa jostain asiasta.
Esimerkkinä, kun siivosin meidän makuuhuoneen sekaisin olevan hyllyn mielestäni tosi kivan näköiseksi. Miehen kommentti oli, "ihan täynnä kaikkee tavaraa vaan, tollanenhan se oli sitä ennenkin." Tai kun meillä on muuton jäljiltä iso kasa pahvilaatikoita eteisessä ja sanoin sitten ääneen, että ne pitäis saada vietyä pois. Mulla ei ole edes ajokorttia, että veisin ne vaikka itse pahvinkeräykseen. Tähän miehen kommentti oli "no mihis ajattelit viedä?" Tai kun sanoin, että meille on tulossa tänään mun perhe kylään ja teen ruokaa, miehen perus kommentti "haluisin kyl olla rauhassa kotona, onks niitten pakko tulla?" Mutta hänen kavereitaan täällä kyllä saa käydä, jäävät vielä yöksi, pelaavat ja juovat kaljaa ja kuka siivoaa jäljet... ?
Meillä on pihalla nurmikko ajamatta ja miestä oon pyytänyt sitäkin tekemään taas viimeisen viikon ja siihen saan vaan vastauksen, että mullahan on päivisin hyvin aikaa ajaa se. Ei kiinnosta se, että mun selkä on ihan paskana ja ranteessa jännetupintulehdus.
Samaan aikaan teen täällä kaiken ja jos valittelen joskus miehelle kipuja, niin hänen neuvonsa on että mun pitää vaan ottaa iisisti ja koittaa olla rasittamatta itseäni ja että mä olen siivousfriikki. Meillä on siis koira ja mun mielestä 1-2 kertaa viikossa olisi hyvä imuroida kotona, mutta miehen mielestä se on ihan liitoittelua. Tai se, että vessa olisi hyvä pestä kerran viikossa. Tai se, että roskat laittaisi roskikseen eikä jättäisi aina joko olohuoneeseen, tietokoneen viereen tai parhaimmassa tapauksessa tiskipöydälle. Ei oo kuulemma paha homma mun kerätä niitä roskikseen, jos kerran noin häiritsee.
Vittu että tuntuu tyhmältä nyt, kun kirjoittaa näitä asioita ylös. Tässä ei ole edes puoliakaan niistä asioista jotka mua oikeasti häiritsee ja silti tässä mä vaan oon. On mullakin joskus hetkiä, kun oon onnellinen mutta suurimman osan ajasta oon vaan todella kyllästynyt, väsynyt, itkuinen, ahdistunut tähän tilanteeseen. Ollaan seurusteltu kuusi vuotta ja mies haluaisi lapsia, mutta mä oon sanonut suoraan että en uskalla hänen kanssaan lapsia tehdä. Pelkään, että joudun lapsetkin yksin hoitamaan, mutta mies vaan inttää että tottakai osallistuu ihan yhtä lailla kuin minäkin.
Oon myös miettinyt, että onko mun järkeä olla suhteessa jossa mietityttää se et haluanko edes koskaan saada miehen kanssa lapsia? Mua ärsyttää, kun en luota yhtään siihen että mies tosta mihinkään muuttuu. Miehen kanssa on vaikea puhua asiasta, koska hän vain torjuu kaiken ja omasta mielestään tekee täällä ihan yhtä paljon kuin minäkin eikä kuulemma vaan kerkeä siivoamaan siihen tahtiin kuin minä haluaisin.
Ja auta armias jos minä tulen kipeäksi. Koti on ihan kamalassa kunnossa, mies ei jaksaisi millään käyttää koiraa ulkona ja joudun erikseen pyytämään, että antaisi koiralle ruoan kun makaan puolikuolleena sohvalla. Tiskit kerääntyy, roskia ja kaljatölkkejä ympäriinsä, nurkat täynnä pölyä ja yks pelaa tietokoneella.
Saan myös jatkuvasti kuulla mieheltä sellaisia ärsyttäviä asioita, jotka pahoittavat mun mielen ja sitten mua voikin kutsua kärttyiseksi ja helposti loukkaantuvaksi. No ehkä olenkin, kun on kokoajan kotona pinna niin kireällä. Nykyään oon paljon mielummin kotona itsekseni ja puuhaan omia juttujani ja alkaa oikein ahdistamaan kun mies tulee kotiin ja tuo sen paskan energiakentän mukanaan.
Vielä yksi juttu. Mies ei maksa laskuja ajoissa, koko seurustelumme ajan on tullut kirjeitä niin Lindorffilta kuin Sergeliltä ja Intrumistakin. Ei monesti edes avaa laskuja ja mä sitten availen niitä ja mies suuttuu jos edes kehtaan mainita, että taas menee 100e perintäkuluihin tässä kuussa. Mies puolustautuu sillä, että on niin stressaantunut siitä kun hän käy töissä ja mulla on niin paljon pienemmät tulos ja suurin osa laskuista maksetaan hänen tililtään. Eihän sairaspäivä tai työttömyysraha kovin iso tosiaan ole, mutta en voi sille mitään että olen sairastunut ja teen kuitenkin töitä aina kun saan niitä. Meillä on kyllä varaa maksaa laskut, vuokrat, ruoat ja auton kulut joten kyse ei ole siitä ettei sitä rahaa olisi. Mies ei vaan saa sitäkään asiaa hoidettua.
Amen.
Kommentit (152)
Olen samaa mielät, oon huomannut että kipuilu ja oireilu on pahentunut viimeisen muutaman vuoden aikana. En saa nukuttua kunnolla ja oon lähes kokoajan ahdistunut ja stressaantunut ja tiedän sen vaikuttavat myös fyysiseen olooni.
Jotenkin sitä kai vaan toivoo, että asiat muuttuu mutta eipä tää tilanne oo tästä mihinkään muuttunut tähänkään mennessä.
Äitini jopa kyselee nykyään yllättävän usein, että kuinka voin ja miten meillä menee. Kun olen hänelle joskus puhunut tästä jaksamisestani ja siitä että yksin saa asiat hoitaa. Kuitenkin huomaan itsekin, että vähättelen muille asioita ja jotenkin puolustelen miestäni kun en vaa kehtaa kertoa millaista täällä kotona oikeasti on.
Nyt kun vaan saisin jostain niitä voimia tehdä asialle jotain.. Ärsyttää jo valmiiksi se, että jos erotaan niin joudun selittämään kaikille sukulaisille että miksi. Sukulaisillani on miehestäni niin lutuinen kuva ja kaikki tykkäävät hänestä tosi paljon. Mies osaa esittää niin mukavaa ja auttavaista kun ollaan jossain kylässä. Tosin miksi edes mietin mitä muut ajattelevat.. itsehän tässä tilanteeesa olen ja tiedostan, että mun pitäisi nyt vaan ajatella itseäni ja tehdä päätöksiä. Haluaisin olla onnellinen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä sisko hyvä muita tässä mieti. Ei sun tartte selitellä.
Todennälöisesti fiiliksesi parantuisi huikeesti, jos lähisit, kokeileppa
Kiitos, mua oikeasti auttaa lukea teidän vastauksia. Ajattelin, että tänne tulisi pelkkää jätä se sika-tekstiä :)
Oon jutellut itseasiassa tästä myös miehen äidin kanssa ja hän oli sitä mieltä että olen liian kiltti. Että mun pitäis vaan jättää sotkut ja antaa olla. Kyllä kuulemma kotona on joutunut tekemään kotitöitä, mutta enpä oikeasti usko että kovinkaan paljoa.
Olis pitänyt tajuta jo siinä vaiheessa kun tavattiin ja olin ekaa kerta miehen ja kämppiksensä luona kylässä. Lauvaarissa homeisia astioita, mehupurkkeja ympäri kämppää, suihkussa likainen lattia, roskat haisi keittiössä. Silloinkin mies sanoi, että kämppis on niin sotkuinen ja itse kuulemma on siisti ihminen.
Mun pitäisi nyt jatkaa siivoamista ja koittaa keksiä minne noi helvetin pahvilaatikotkin kannan tosta eteisestä. Sitten kannan miehen likaiset vaatteet makkarista pyykkikoriin, kerään kaljatölkit, laitan tiskit ja alan valmistelemaan ruokaa ja käyn koiran kanssa lenkillä.
Voi kun miehen on taas niin rankkaa tulla töistä kotiin valmiiksi siivottuun kotiin, ruoka pöydässä odottamassa. Olen siis kutsunut perheeni kylään, koska yksi perheenjäsenistäni asuu ulkomailla ja on nyt pitkästä aikaa käymässä täällä suomessa.
Oon muutaman kerran tän suhteen aikana tullut kotiin niin, että mies on oikeasti siivonnut täällä. Vitsi se tuntuu luksukselta!
Ap
Mieshän ei kunnioita sinua yhtään. Saatko jotain hyvää suhteelta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä kysymys. Listaapa suhteen plussat ja miinukset ihan rehellisesti paperille ylös. Yhtälö on helppo, plussapuolen pitäisi olla selvästi pidempi. Satunnainen hyvä hetki harvoin ei riitä kuittaamaan niitä miinuksia. Saldon pitäisi olla plussalla jatkuvasti.
Kun sanon miehelle tosta, että tuntuu ettei hän kunnioita mua yhtään ja että suhde ei tunnu musta tasavertaiselta niin oon kuulemma ihan hölmö kun edes mietin tollast.a Mieshän rakastaa mua ja haluaa vaan että mä olen onnellinen ja kysyy mitä voi tehdä, jotta mulla olisi parempi mieli. Mies välillä kyllä tsemppaa ja tekee jotain, mutta siinäkin mua ärsyttää se että miehen on sen jälkeen vähintään pari päivää musitutettava siitä kuinka hän on täällä myös siivonnut.
Ja miestä ei KOSKAAN tunnu häiritsevän se, että kun hän makaa sohvalla tai on kavereiden kanssa tai pelaa koneella ja mä yksin siivoan kämppää. Auta armias jos mä teen työjuttuja ( teen välillä satunnaisia työjuttuja kotoota käsin ), oon muuten vaan koneella tai lähden jonnekin niin ei tule kuuloonkaan että mies täällä yksin ahertaisi ja siivoaisi. Yhdessä on kuulemma kivempaa siivota, tehdä ruokaa, ripustaa pyykkejä. Saakeli soikoon, kun mies pyytää apua helvetti pyykkien ripustamiseenkin ettei joudu yksin sitä tekemään :D Hittolainen!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on valintoja. Loppujen lopuksi, kaikessa yksinkertaisuudessaan.
Mitä jos alkaisit pakata henkilökohtaista omaisuuttasi niihin eteisen pahvilaatikoihin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oon miettinyt tota plussien ja miinusten kirjoittamista. Kai se olisi hyvä tehdä, vaikka tiedän jo nyt että se miinuslista tulee olemaan vaan niin paljon pidempi.
Kai sitä jotenkin tyhmänä vaan roikkuu niissä satunnaisissa hyvissä hetkissä joita suhteessa on. Niitäkin tosin aika harvoin, mutta silti.
Mulla on moni kaverisuhdekin kadonnut kokonaan kun oon vaan niin paljon kotona tän väsymyksen takia.
Pelottaa, että jään ihan yksin jos lähden. Ja se kai se yksi syy onkin miksi tässä vielä oon. Nautin olla yksin kotona, mutta silti se ihan yksin jääminen pelottaa.
Ap
Joo, ala valmistella eroa sillä että kerrot läheisillesi millaista sinulla oikeasti on. Silloin saat tukea päätökseesi.
Täällä kanssa yks haamu, joka on tehnyt paskat valinnat elämässään, eli naimisiin miehelle, joka ahdisti jo seurusteluaikana ja viisi lasta. Oli huono itsetunto, ajattelin etten oo mitään jos en saa perhettä ja pakko ottaa se joka huolii mut.
Toi sun tilanteesi jatkui 15 vuotta, nyt se on muuttunut niin että mies on alkanut "siivota" kotona, mutta niin että haukkuu mua, "opettaa" joka välissä kuinka asiat kuuluu hoitaa ja vainoaa mun tavaroita. Hänen tavaransa kyllä saavat olla esillä, mutta mun tavarat ovat roskia joita sopii vaikka heitellä seinään jos ovat tiellä.
Katselin jo itselleni asuntoa, mutta totesin että taidan olla vankilassa. Nytkin jo lapset kärsivät ajottain nälkää ja jos vielä veisin omat rahani pois oman kodin maksamiseen, niin heillä ei olisi enää mitään...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkoitatko yksin olemisella ilman miestä olemista vai myös ilman ystäviä?
Mitä jos yrittäisit vähän lämmitellä niitä kaverisuhteita vähitellen, jos vain suinkin jaksat?
Yksin eläminen voi olla myös hyvin opettavaista. Opit tuntemaan itsesi ja saat rauhassa miettiä esim sitä, miksi jo toistamiseen olet päätynyt suhteeseen samantyyppisen miehen kanssa. Opit ehkä tunnistamaan syyt sen takana ja toimimaan viisaammin jatkossa.
Mies kuitenkin tuntuu syövän kaiken energiasi ja vielä pahentavan sairautesi oireita. Vaikka eläisitkin yksin, ehkä se olisi mukavampaa pidemmällä tähtäimellä ja elämänlaatusi voisi vaikka parantua. Jos vain rohkenet ottaa sen ensimmäisen askelen.
Olet siitä onnellisessa asemassa, että sinulla on perheesi tuki ja äiti jo siellä huolissaan varovaisesti kyselee - lienee lukenut tilanteen aivan oikein, nähden miehen mielistelyn läpi.
Minulla ei ollut hyvää perhettä, mutta muuten tilanne oli täsmälleen samanlainen kuin sinulla. Lähdettyäni mies pommitti minua vielä noin vuoden, mutta en antanut periksi. Hänellä on ollut jälkeeni kaksi naista, joista toisen kanssa hän viimein teki lapsen ja jo odotusaikana henkinen väkivalta meni fyysiseksikin. Kumpikin näistä naisista on ottanut minuun yhteyttä ja korostanut, ettei mies ole laiska vaan persoonallisuushäiriöinen. Ei hän ketään muuta pakota siivoamaan jätteitään kuin kulloisenkin naisystävänsä. Hän on pidetty ahkera työelämän menestyjä eikä mikään mammanpoika, joka ei itse osaisi siivota. Hän vain saa kiksinsä naisen nujertamisesta.
Kuten täällä onkin jo todettu, reumaoireet helpottavat huonosta suhteesta päästyä. Sen voin minäkin kokemukseni perusteella sinulle vakuuttaa. Voimia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkoitan yksin olemisella myös ystäviä. Tosin olen kyllä lähiaikoina jo tehnyt paljon sen eteen, että oon taas nähnyt muutamia kertoja mun vanhoja ystäviä ja muutamat heistä ovat jopa itse olleet ensin muhun yhteydessä.
Mies näkee paljon mua enemmän kavereitaan ja heitä käy myös täällä usein. Viimeksi kun olin tosi kipeä ja kovassa kuumessa kokonaisen viikon, niin mies kävi sillä viikolla kaksi kertaa baarissa kun ei jaksanut olla kotona kun mä vaan nukuin. En sanonut asiasta mitään, koska mähän siis oikeasti vaan nukuin eikä mua haitannut että mies lähti. Mutta tiedän, että jos asia olisi ollut toisinpäin niin mies olisi varmasti odottanut mun hoivaavan häntä kotona ettei joudu yksin olemaan.
Mä lähdin viikonloppuna käymään illalla siskoni luona ja mies siihenkin sanoi, että "höh, olisin halunnu olla sun kans kotona." Ei ole iloinen siitä, että mäkin välillä nään mun sisaruksia tai ystäviä vaan yleisin kommentti on, että haluaisi viettää aikaa mun kanssa. Otin siskolle viinipullon mukaan ja siitäkin tuli sanomista, kun mies oli sitä mieltä että olisi halunnut että juodaan se yhdessä kotona. Voi hitto mua ärsytti sekin.
Sehän tässä hölmöä onkin, kun tiedän että olisin varmasti onnellisempi, iloisempi ja panostaisin sata kertaa enemmän itseeni (ruokavalio, liikunta, hyvä olo) jos asuisin itsekseni, eikä kaikki aika menisi tällaiseen paskaan. Muistan kun mietin näitä asioita ekan kerran jo parin vuoden seurustelun jälkeen.
Mulla on vaan kokoajan vahvemmin sellainen olo, että haluan erota. Mutta tänään on tulossa vieraita, joten on vaan pakko jaksaa tsempata.
Ap
Kuulostaa todella itsekkäältä tuo miehesi käytös.! Voisin sanoa nyt että lähde, koska ei tilanne tule muuttumaan koskaan vaikka teille syntyisi lapsikin.. Tilanne kuulostaa samalta kuin omani reilu kolme vuotta sitten.. Sanoinkin miehelleni kun asuimme vielä yhdessä että jos et muuta tapojasi minä lähden. Ja arvaa muuttiko... kaljapullo, kaverit ja huonot tavat olivat hänelle tärkeämpiä. Siispä lähdin. Tuollainen kuormittaa sinua todella paljon kulut loppuun henkisesti ja fyysisesti etkä ole enää oma itsesi. Meille syntyi vielä vauvakin.. Eikä se mies siitä mihinkään muuttunut.. Ansaitset parempaa, sinulla vielä tuo sairaus jonka kanssa elät. Sinä voit vielä muuttaa elämäsi parempaan suuntaan, vain itse voit tehdä päätöksen lähde tai jää.. Voimia paljon sinulle!:)<3
Olet miehellesi äitihahmo, joka toruu, passaa, ja siivoaa jäljet. Et tasa-arvoinen kumppani.
Itse olen reumapotilas, joka ei tosiaan ole maailman siistein ihminen, ja välillä kämppäni on kuin pommin jäljiltä. Silti en katselisi tuollaista miestä. Anna sille lemput. Sinulle siisteys on tärkeää; miehellesi ei. Ette ole persooniltanne yhteensopivia. Tosin sellainen asia tuli mieleen, että jos teillä rahaa on, niin hankkikaa siivousapua.
Tsemppiä! Kuulostaa siltä että olet jo päätöksesi tehnyt, nyt vain keräät voimia sen toteuttamiseen käytännössä. Pystyt siihen jos tahdot, ihan varmasti.
En mä tosiaankaan mitään siivojaa tänne haluaisi palkata. Kyllä mun mielestä omat sotkut ja elämisen jäljet on hyvä siivota itse. Olisi vaan kiva jos kumppani osallistuisi myös, ettei tarvitsisi kaikesta huolehtia itse.
Mua kuormittaa myös se, että joudun aina huolehtimaan siitä että kotona on vaikkapa vessapaperia, kahvia, pesuaineita, koiran ruokaa, suodatinpusseja, hammastahnaa ja kaikkia tällaisia ihan perusasioita. Jos en muista ostaa niitä ajoissa, niin sitten ne loppuvat. Mies ei kiinnitä tuollaisiin asioihin mitään huomiota, vaikka siitäkin ollaan puhuttu kyllä ja miehen mielestä mä vaan kerkeen aina tollasetkin asiat huomaamaan ensimmäisenä. Kaljaa kyllä muistaa ostaa kaupasta ihan varmasti jo hyvissä ajoin ennen kuin se loppuu.
Huoh. Kai mun on pestävä toi helvetin lavuaarikin taas, joka on täynnä partakarvoja. Heitin just vaatehuoneen lattialle kaikki miehen likapyykit makuuhuoneen lattialta. Odotan innolla sitä hetkeä, kun hän ihmettelee että missäs ne kaikki vaatteet taas on.
Nukuin viime yönä vaan jotain alle viisi tuntia kun nää häiritsevät asiat pyöri mielessä. Heräsin kuuden aikoihin ja keitin itselleni kahvia. Rakastan rauhallisia aamuja kun saan kaikessa rauhassa nauttia kahvista ja hiljaisuudesta. Eiköhän mies kohta huuda sängystä, että onko siellä hänellekin kahvia? Sanoin, että ei ole. Enhän mä edes tiennyt monelta on heräämässä kun on liukuva työaika niin ei aina tiedä mihin aikaan lähtee. Seuraavaksi kuuluu "voitko keittää sit lisää kahvia?" Ja mä vastasin että en voi. Tuntui pahalta, koska tiedän että mies käyttää tota myöhemmin hyödykseen jos pyydän häneltä jotakin. Ei tasan tee ja voi puolustautua sillä, että mäkään en keittänyt hänelle kahvia.
Ap
[quote author="Vierailija" time="01.07.2014 klo 09:30"]
En mä tosiaankaan mitään siivojaa tänne haluaisi palkata. Kyllä mun mielestä omat sotkut ja elämisen jäljet on hyvä siivota itse.
[/quote]
No sitten en ihan ymmärrä tätä tuskaasi. Ehkä olet vain nalkuttava nipo?
Kyllähän sä itsekin tiedät mitä sun pitää tehdä.... Älä toimia ennenkuin on liian myöhäistä!