Mies haluaa äitinsä muuttavan meille
Eli kysymys/aihe otsikossa.
Miehen äiti on majaillut meillä pari viikkoa. Tarkoitus oli, että tämä olisi vain kyläily, mutta mies ja äiti ovat alkaneet puhua siihen malliin, että äiti voisi muuttaa meille.
Meillä ei ole mitenkään iso koti. Anoppi on nyt majaillut työhuoneessa, mikä on sekin ollut haastavaa, sillä teen etätöitä enkä ole näin ollen päässyt käyttämään työpöytää vaan joutunut olemaan missä milloinkin läppärini kanssa.
Kyseessä ei ole mikään hoivaa vaativa vanhus, vaan kuusikymppinen joka voisi olla vielä muutaman vuoden työelämässä, mutta joutui irtisanotuksi korona-aikana eikä ole toistaiseksi löytänyt uutta työtä. Äiti on yksinäinen kotipaikkakunnallaan, ja hänellä on taipumusta masennukseen. Hän ei ole kovinkaan omatoiminen ihminen, vaan paremminkin passattava, ja hänellä on taipumus heittäytyä avuttomaksi käytännön asioissa.
En pidä tästä ajatuksesta ollenkaan, ja olen sanonut sen miehelle. En halua elää kodissa, jossa anoppi pyörii koko ajan.
Toinen vaihtoehto on kuulemma se, että anoppi muuttaisi lähistölle omaan asuntoon. Mutta tässäkin tapauksessa voin olla varma siitä, että hän olisi meillä joka päivä ja koko ajan, sillä hänellä ei ole meidän lisäksi muita siteitä tähän kaupunkiin.
Minusta jotkin pelisäännöt olisi pakko olla, mutta mies sanoo, että minä olen kylmä ja julma ihminen, kun sanon tällaisia, ja että hänen äidiltään on aina oikeus tulla meille ja olla niin kauan kuin haluaa.
Onko kukaan täällä ollut siinä tilanteessa, että puoliso haluaa vanhempansa teille asumaan? Miten tilanne päättyi?
Kommentit (97)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anopille selväksi että tarvitset työhuoneen ja omaa rauhaa 8 tuntia päivässä töiden takia. Ilmoitat että pitemmän päälle et pysty työskentelemään ilman työhuoneen rauhaa.
Mä olen panostanut työhuoneen viihtyvyyteen ja tarvitsen töitä varten pari näyttöä. Jossain poikkeustapauksessa voin tehdä työt keittiön pöydän äärellä päivän tai pari, mutta pysyvä ratkaisu se ei voisi olla.
Jos anoppi muuttaa teille, niin silloin joutuu luopumaan hyvin pitkälle yksityisyydestä, osin myös päätäntävallasta. Jos joku asuu teillä vakituisesti, niin pakko on hänenkin mielipiteitään kuunnella.
Mä en suostuisi. Se, että anopilla on oman elämänhallinnan kanssa ongelmia ei saa koitua teille taakaksi.
Muuten samaa mieltä, mutta kyllä mä autan mun läheisiä joilla on elämässä vaikeaa. Vanhusten itsemurhat on yleisiä, vaikka niistä ei puhuta, mutta kyllä mä ainakin olisin sekä äidistäni että anopistani huolissaan, jos heillä olisi masennusta, ja miettisin jotain ratkaisua. Kyl Munki anoppi oli musta tosi huolissaan, kun sairastuin vakavaan masennukseen ja hän kyl auttoi mua/meitä silloin tosi paljon, kun olin huonoimmillaan. Ihan varmasti olin taakka silloin.
Toi ois painajainen. Miten voi olla vielä niin vajaa anoppikin että ajattelisi tuon olevan ok. Miehestä en jaksa edes puhua, kyllä menis halut tollaseen mammanpoikaan kokonaan. Ei muuta ku valinta kehiin, jos ees joutuisi hirveän kauan miettiä että haluaako asua mun vai äitinsä kanssa niin mä kyllä löytäisin itse ulos.
Sinuna tekisin niin, että ottaisin asian puheeksi molempien kanssa, ja vaikka myös miehen sisarusten läsnäollessa. Kertoisin faktat, että en halua ns. kolmatta pyörää parisuhteeseen, tarvitsen omaa rauhaa, työhuoneeni takaisin, eikä anoppi ikänsäkään puolesta voi vielä heittäytyä avuttomaksi, palvelua odottavaksi vanhukseksi. Ja että en hyväksy minkäänlaista painostamista enkä syyllistämistä. Äidin kuuluu elää omaa elämäänsä ripustautumatta lapsiinsa, eikä odottaa muiden täyttävän hänen päiväohjelmaansa laittamatta itse tikkuakaan ristiin. Normaali kanssakäyminen ei tarkoita pitkittyneitä ja jokapäiväisiä vierailuja.
Jos mies, äitinsä ja muut sisarukset ovat vakuuttuneita suunnitelman hienoudesta, niin muuttaisin muualle itse. Mies on tässä myös se, joka tarvii herätyksen.
Anopille sanot että elämäsi on hankalaa kun ette voi miehen kanssa harrastaa seksiä kunnolla, täytyy pitää äänet pieninä ja muutenkin harrastaa seksiä varovasti ettei häiritse. Ehkä tämä nolostuttaisi anopin ja rohkaisi muuttamaan omilleen. Tai sitten harrastatte niin äänekästä seksiä kun mahdollista.
Toinen mahdollisuus on että ilmoitat miehellesi että et pysty seksiin ollenkaan kun et pysty rentoutumaan ettei anoppi vaan saa vihiä mitä puuhailette. Kiristystä, joo, mutta tässä tapauksessa luvallista.
Tulette eroamaan, jos annat anopin muuttaa. Sitten mies saakin asua äitinsä kanssa lopun ikänsä.
Törkeätä ja rajatonta mieheltä tuokin että puhuu äitinsä kanssa muuttamisesta ennen kuin on keskustellut ensin sinun kanssasi.
Nyt sinusta tulee myös syypää, kun homma ei sovi.
Miksi anoppi on vihollinen ja uhka, eikä mahdollisuus? Kateus?
Vierailija kirjoitti:
Anopille sanot että elämäsi on hankalaa kun ette voi miehen kanssa harrastaa seksiä kunnolla, täytyy pitää äänet pieninä ja muutenkin harrastaa seksiä varovasti ettei häiritse. Ehkä tämä nolostuttaisi anopin ja rohkaisi muuttamaan omilleen. Tai sitten harrastatte niin äänekästä seksiä kun mahdollista.
Toinen mahdollisuus on että ilmoitat miehellesi että et pysty seksiin ollenkaan kun et pysty rentoutumaan ettei anoppi vaan saa vihiä mitä puuhailette. Kiristystä, joo, mutta tässä tapauksessa luvallista.
Ensi yönä ja tulevina viikkoina vain sellaista rietasta ja äänekästä seksiä ja pitkiä suihkutteluja öisin, niin ettei anoppi saa nukuttua. Ja sitten päivisin komennat anopin siivoamaan ja laittamaan ruokaa, koko perhe osallistuu! Eiköhän kohta ala kamojaan pakkailla.
Anopille oma asunto. On kumminkin siinä tspauksessa paljon helpompi niitä rajoja asettaa.
Vierailut ei aina tule sitten sopimaan, tee se selväksi jo etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Sinuna tekisin niin, että ottaisin asian puheeksi molempien kanssa, ja vaikka myös miehen sisarusten läsnäollessa. Kertoisin faktat, että en halua ns. kolmatta pyörää parisuhteeseen, tarvitsen omaa rauhaa, työhuoneeni takaisin, eikä anoppi ikänsäkään puolesta voi vielä heittäytyä avuttomaksi, palvelua odottavaksi vanhukseksi. Ja että en hyväksy minkäänlaista painostamista enkä syyllistämistä. Äidin kuuluu elää omaa elämäänsä ripustautumatta lapsiinsa, eikä odottaa muiden täyttävän hänen päiväohjelmaansa laittamatta itse tikkuakaan ristiin. Normaali kanssakäyminen ei tarkoita pitkittyneitä ja jokapäiväisiä vierailuja.
Jos mies, äitinsä ja muut sisarukset ovat vakuuttuneita suunnitelman hienoudesta, niin muuttaisin muualle itse. Mies on tässä myös se, joka tarvii herätyksen.
Just näin. Kunnon interventio kehiin ja mieluiten julkisesti. Kahden kesken miehelle puhuminen tuskin aloittajan tilanteessa auttaa.
Syyllistäminen on täysin vailla pohjaa ja aloittajalla on täysu oikeus panna tilanne poikki.
Toisaalta, asunto on anopin omistama... vaarana on tietty että hän häätää meidät täältä. Vaikuttaako se jotenkin?
ap
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta, asunto on anopin omistama... vaarana on tietty että hän häätää meidät täältä. Vaikuttaako se jotenkin?
ap
Sitten muutatte vuokralle. Ei kiristykseen tarvitse suostua. Millainen sopimus teillä on anopin kanssa nykyisestä asunnosta ja asumismuodosta? Eli mitä laki sanoo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies saisi päättää, kumman naisen haluaa huusholliinsa. Jos valinta on äiti, vaimo lähtee. Tai päinvastoin.
Ei muuten päätä jos vaimo omistaa puolet kämpästä.
Ihan vaan äitinkultapojulle tiedoksi.Tuossa tapauksessa vaimo lunastaa loput tai kämppä menee myyntiin. Oudosti äidinkultapojut tienaa paremmin kuin vaimonsa.
Miksi äidinkultapoju on edes mennyt naimisiin, kun äiti on ykkösnainen miehen elämässä?
Kotipalvelun takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta, asunto on anopin omistama... vaarana on tietty että hän häätää meidät täältä. Vaikuttaako se jotenkin?
ap
Sitten muutatte vuokralle. Ei kiristykseen tarvitse suostua. Millainen sopimus teillä on anopin kanssa nykyisestä asunnosta ja asumismuodosta? Eli mitä laki sanoo?
Mihin kiristykseen? Miksi anoppi ei saisi asua omistamassaan asunnossa?
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta, asunto on anopin omistama... vaarana on tietty että hän häätää meidät täältä. Vaikuttaako se jotenkin?
ap
No niin, siihen kosahti tarinasi.
Kyllä mä muutaman päivän jälkeen alkaisin jo elää ihan omaa normielämääni.
Kulkisin kotonani sen näköisenä kuin huvittaisi mm. alasti, tekisin ruokaa josta tykkäisin silloin kun huvittaisi enkä passaisi pätkääkään.
Telkkarista katsoisin mitä haluaisin ja harrastaisin mieheni kanssa jos huvittaisi. Viipyisin myös wceessä pitkiäkin aikoja. Tekisin työni työhuoneessa ja pyytäisin hiljaisuutta sen ajaksi.
Eihän kukaan täyshoidosta haluaisikaan poistua, mutta kun talo elää tavallaan niin vieraatkin lähtee ajallaan.
Lisäksi toki puhuisin molemmille taulapäille, että vierailuaika alkaa olla lopuillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta, asunto on anopin omistama... vaarana on tietty että hän häätää meidät täältä. Vaikuttaako se jotenkin?
ap
Sitten muutatte vuokralle. Ei kiristykseen tarvitse suostua. Millainen sopimus teillä on anopin kanssa nykyisestä asunnosta ja asumismuodosta? Eli mitä laki sanoo?
Laki sanoo, että vuokrasopimuksen voi irtisanoa, jos ottaa omistamansa asunnon omaan käyttöönsä.
Ihme porukkaa.
Tottakai anoppi voi muuttaa asuntoonsa. Anoppihan voi häätää teidät halutessaan. Teidän kuuluu muuttaa muualle, ei anopin.
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta, asunto on anopin omistama... vaarana on tietty että hän häätää meidät täältä. Vaikuttaako se jotenkin?
ap
Jep, provohan tämäkin...
Käsitin, että anopilla on jossain asunto, piti olla vain kylässä.
60-vuotias on vielä työikäinen, tosin anopin on vaikea enää töitä saada jos on jäänyt pois. Mutta ei ole siis mikään vanhus.
Periaatteessa pitäisi pärjätä omassa kodissaan.
Nyt viimeistään asia puheeksi. Anoppi takaisin omaan kotiinsa ja käyköön mies sitten siellä katsomassa niin usein kuin haluaa.
Muuten tilanne tulehtuu ja saattaa tulla iso soppa.
Tuokin on kinkkinen juttu, että muuttaa lähelle.
Ei sitä kieltääkään voi, mutta selvät rajat on silloin vedettävä. Käyköön silloinkin mies viihdyttämässä.
Ihmettelen eikö anoppi kaipaa omaa rauhaa.
Yleensä ihmiset mieluummin ovat omissa rutiineissaan kotona, vanhemmiten vielä enemmän.
Ei teidän kotiin vaan omaansa.