Kyllästynyt tasoteorioihin. Joten naiset kertokaa meille miehille.

Itselleni on tärkeää miehen ulkonäkö ja luonne. Olen köyhä kuin kirkonrotta itsekin, niin en kai voi olettaa toiselta sitten enempää.

Mieheni on pitkä, lihaksikas, hyväkuntoinen, urheilullinen. Tosiaan köyhä. Luonne rauhallinen (ei ikinä olisi väkivaltainen), hiljainen, ystävällinen, lapsirakas, empaattinen, uskonnollinen, mutkaton, luotettava. On paljon omissa harrastuksissaan ja kaverien kanssa, mikä on siitä hyvä, että olen introvertti ja viihdyn yksin. Ei vahdi eikä kysele, niin saan elää aika vapaasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitoksia ap:lle erittäin oivaltavasta aloituksesta. Juuri tätä olen yrittänyt monessa tasoteoriakeskustelussa kertoa: suurin osa meistä naisista on yhden miehen naisia ja riittää että on kerran löytänyt yhden mieleisen, joten sikäli jatkuva tason mittailu on paitsi ihmisarvoa alentavaa, myös useimmille meistä täysin turhaa.

Ja omasta miehestäni: lyhyt, rillipää, nykyään kaljuuntuvakin. Tapasin kolmekymppisenä, ja tiesin heti että tuossa se on. Tein aloitteen. Ja ne keskeiset syyt, miksi halusin hänet: erittäin älykäs ja ahkera, ja samanaikaisesti avulias, antelias ja empaattinen. Jos nämä kaksi kolikon puolta kohtaavat, on oikeastaan samantekevää, mitkä ovat miehen muut ominaisuudet.

Hoho, otit itsellesi mieheksi työjuhdan, josta voit hyötyä mahdollisimman paljon.

Jep, perinteinen betamiehen kohtalo.

Olette te kyllä sairaita. Haluatte varmaan itse ystäviksennekin tunnekylmiä ja itsekkäitä tyyppejä kun kerran sekin on pahasta, että haluaa seuraansa empaattisia ja avuliaita ihmisiä. Ja deitti-ilmoitukseen laitatte tietysti, että etsitään erittäin veemäisellä luonteella varustettua naista, koska kuka nyt kivoista ja kilteistä kumppaneista tykkäisi.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Itselleni on tärkeää miehen ulkonäkö ja luonne. Olen köyhä kuin kirkonrotta itsekin, niin en kai voi olettaa toiselta sitten enempää.

Mieheni on pitkä, lihaksikas, hyväkuntoinen, urheilullinen. Tosiaan köyhä. Luonne rauhallinen (ei ikinä olisi väkivaltainen), hiljainen, ystävällinen, lapsirakas, empaattinen, uskonnollinen, mutkaton, luotettava. On paljon omissa harrastuksissaan ja kaverien kanssa, mikä on siitä hyvä, että olen introvertti ja viihdyn yksin. Ei vahdi eikä kysele, niin saan elää aika vapaasti.

Ai niin ja tapasimme deittiappissa, missä tuli match. Viestiteltiin ja soiteltiin jonkin aikaa, sitten mies tuli käymään, ja miehen kiinnostus ei jäänyt epäselväksi.

Tavattiin yliopistolla, minä 30 v. alanvaihtaja ja mies 28 v. jatko-opiskelija. Juttu lähti liikkeelle ihan tavallisesta juttelusta, kun laitoksella törmäilimme päivittäin. Huomasimme, että meillä synkkasi mm. huumorintaju ja yhteiset kiinnostuksenkohteet (mm. luonto, kirjallisuus). Siitä sitten pikku hiljaa aloimme tavata vapaa-ajalla ja pian seurustelimme. Kummallakin oli taustalla yksi aiempi parisuhde.

Miehen huomaa nörtiksi jo kaukaa ihan olemuksestakin: hyvin hoikka, silmälasit, ohenevat hiukset, runsaasti oikomishoitoa vaatineet hampaat, pukeutumisessa huomioitu ainoastaan käytännöllisyys sekä hinta-laatusuhde. Minua viehättävät erityisesti hänen äänensä, kasvonpiirteensä sekä kehonsa mittasuhteet. Pidän siitä, että mies on älykäs, lukenut, kielitaitoinen ja absolutisti. Ennen kaikkea hän on aidosti ystävällinen ja haluaa muiden parasta. On myös hellä isä lapsillemme ja rakastava kumppani minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitoksia ap:lle erittäin oivaltavasta aloituksesta. Juuri tätä olen yrittänyt monessa tasoteoriakeskustelussa kertoa: suurin osa meistä naisista on yhden miehen naisia ja riittää että on kerran löytänyt yhden mieleisen, joten sikäli jatkuva tason mittailu on paitsi ihmisarvoa alentavaa, myös useimmille meistä täysin turhaa.

Ja omasta miehestäni: lyhyt, rillipää, nykyään kaljuuntuvakin. Tapasin kolmekymppisenä, ja tiesin heti että tuossa se on. Tein aloitteen. Ja ne keskeiset syyt, miksi halusin hänet: erittäin älykäs ja ahkera, ja samanaikaisesti avulias, antelias ja empaattinen. Jos nämä kaksi kolikon puolta kohtaavat, on oikeastaan samantekevää, mitkä ovat miehen muut ominaisuudet.

Hoho, otit itsellesi mieheksi työjuhdan, josta voit hyötyä mahdollisimman paljon.

Jep, perinteinen betamiehen kohtalo.

Alfa pääsee housuihin itsekkyydellä, beta palvelemalla naista. Näinhän se on.

Tässäkin ketjussa jokainen kilttiä ja avuliasta miestään hehkutteleva voi mennä itseensä ja muistella, että niin joo, tulipa muutaman kerran antauduttua näille itsekkäille alfoille. Yksi asia vain johti toiseen.

Näinhän nämä ketjut aina menevät. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään tämän ulkonäköön, supliikkiuteen, sosiaalisuuteen tai johonkin vastaavaan, niin alkaa lällätys naisten pinnallisuudesta. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään älykkyyteen, ahkeruuteen, avuliaisuuteen ja vastaavaan, alkaa lällätys siitä, kuinka nainen haluaa vain hyötyä miehestä.

Tuolla tavalla ajatteleva mies ei pysty koskaan olemaan onnellinen. Jos naiset eivät halua häntä, hän on onneton. Jos joku nainen haluaa, hän on onneton, koska ajattelee olevansa beta jonka nainen hyväksyy vasta pidettyään hauskaa alfojen kanssa. Mutta jokaisella on toki oikeus elää itse rakentamassaan vankilassa.

On kolmaskin vaihtoehto: ottaa nainen, joka ei ole antautunut alfoille. Itse olen tehnyt niin ja suosittelen kaikkia muitakin miehiä välttämään naisia, joilla näitä yhden yön kokemuksia löytyy.

Ihan näin mielenkiinnosta ja naisena kyselen, että millä tavoin tällaisen alfalle antautuneen naisen erottaa antautumattomasta.

Keskustelemalla aiheesta kautta rantain.

Oletko sinä se, joka kerran kertoi täällä tarjoavansa naiselle reilusti punaviiniä ja kesken rennon illanvieton alkaa pikkuhiljaa viedä keskustelua aiheeseen tyyliin hehheh, aikuisiahan me tässä ollaan? Hitsi, että minä olen nauranut tuolla mielikuvalle.

Minäkin tunnistin tyypin. Kohta alkaa, tai on jo alkanutkin, jankutus kuinka kaikkien pitäisi puhua läpi entiset hoitonsa ja suhteensa, koska hänen mielestään se kuuluu asiaan. Jännä juttu, että itse olen ollut parisuhteissa vuodesta 1978 alkaen (yksi avioliitto, nykyinen avoliitto, pari yli vuoden parisuhdetta, useita lyhyemmäksi jääneitä tapailuja) eikä kukaan, ei yksikään mies ole koskaan pitänyt tarpeellisena käydä sellaista keskustelua. Ja rohkenen kyllä väittää, että sekä nykyinen puolisoni että aiempi aviopuolisoni ja lapseni isä olivat kanssani ihan tositarkoituksella, en ihan usko että eksäni olisi ostanut taloa ja halunnut lasta naisen kanssa, jolta halusi pelkkää seksiä.

Minua ei kiinnosta, mitä puolisoni on tehnyt ennen minua, miten usein ja kuinka hän runkkaa, ketä hän ajattelee runkatessaan tai millaista pokea hän katselee. Ne ovat kaikki yksityisasioita. Minulle riittää tieto, että hänelläkin on taustallaan yksi avioliitto ja tiedän myös sen päättymisen syyn. Ja minä tiedän, millainen arvomaailma hänellä on, en pelkästään siitä mitä hän sanoo vaan siitä, miten olen nähnyt ja näen hänen toimivan.

Sinun pitää tietää mennyt avioliitto ja päättymisen syy. Se on ilmeisesti ok.

Joku toinen haluaa tietää jotain. Sitten kyseessä on hörhö ja mitä kaikkea haukkumasanastoa tässäkin on viljelty jälleen.

Miten se aina menee näin, että itse oikeassa ja muut väärässä?

Suurin osa täällä kirjoittelevista naisista kertoo, ettei halua muistella exiä. Silti sinun on ihan pakko saada tietää naisen menneisyydestä. Ei ihan tervettä.

Mikä vika niissä ex:issä on ollut, kun naiset täällä sanoo, että he on tavanneet valita elämänsä aikana vain hyviä ja kunnollisia miehiä parisuhteisiin? Miksi niistä on sitten erottu?

Vierailija kirjoitti:

Mies alko juttelemaan minulle deittipalvelussa, ensin ajattelin että ei tää oikein lähe mutta hän sitten sai jotenkin jään rikottua. Tykkäsin että jaksoi viestitellä niin tuli luottavainen olo ja sit teki mieli tavatakin.

Mies on aika lyhyt ja pyöreä, minua melkein 10 vuotta vanhempi. Ollaan monessa asiassa samanlaisia, parisuhde- ja seksiasioissa samaa mieltä ja aika perinteisiä. Mulla ei aiempaa kokemusta ja miehelläkin vaan vähän.

Hyi v*ttu! Rupesit sitten omaishoitajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä tämä kaikki tuntuu olevan niin vaikeaa naisille tai sitten vaan tekevät siitä vaikean...

Tasoteoria liittyy evoluutiobiologiaan ja siihen, kuinka haluttava henkilö on toisen sukupuolen edustajien silmissä. Tasoteoria ainakin käsittääkseni liittyy pariutumiseen, eli siihen mihin ihminen kiinnostuu toisessa ja miksi ihminen haluaa lisääntyä juuri tämän toisen henkilön kanssa.

Se, että joku päätyy syystä x toisen kanssa yhteen ja on vielä 20 vuoden päästä yhdessä tämän kanssa, ei millään tavalla poissulje tasoteoriaa. Myöskään se, että ei ole jotain vertaisarvioituja tutkimuksia, ei ole osoitus että tasoteoria olisi epätosi. Eihän yliopistoissa muutenkaan tutkita kovin paljoa evoluutiobiologiaan liittyviä asioita kuten rotuja tai miehen ja naisen välisiä eroja. On näitä toki tehty ja tuloksiakin on vaikka kuinka mutta ne ovat soo soo.

On täysin eri asia haluta jotain tiettyä ja päätyä jonkun tietyn kanssa yhteen (syistä x). Aina kun puhutaan tästä tasoteoria-asiasta, minulle tulee mieleen erään kaupungin missi. Hän heilasteli pelimiesten kanssa ja varmaan sitten kun alkoi kyllästyttää niin otti todella alempitasoisen miehen itselleen. Se epäsymmetria tämän parin sisällä oli silmiinpistävä. Nainen oli saanut tarpeeksi hyvännäköisten urhojen luonteesta ja valitsi kiltin vätyksen. Joku voisi kuvitella että win-win. Mutta loppujen lopuksi nainen ei olisi alunperin halunnut tätä miestä. Ja en tiedä miten mies jaksaa elää sen asian kanssa, että hänet on valittu ainoastaan 2 tai 3. vaihtoehtoina siitä syystä, että pelimiesten kanssa heilastelu vituttaa pidemmän päälle...Nainen varmaan pitää tätä ihan normaalina eikä ymmärrä mikä ongelma tässä on miehelle.

Mieheni ei ole pelimies, eikä liioin vätys. Minä en ole missi, enkä liioin harmaa seinäruusu. Olemme sitten kai niitä taviksia molemmat. Toisillemme ollaan kuitenkin ainutlaatuisia.

Juuri näin, olitte lähtökohtaisesti samaa tasoa ja sitten vielä sattui yksityiskohdat synkkaamaan joten paketti oli valmis. Näinhän se menee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitoksia ap:lle erittäin oivaltavasta aloituksesta. Juuri tätä olen yrittänyt monessa tasoteoriakeskustelussa kertoa: suurin osa meistä naisista on yhden miehen naisia ja riittää että on kerran löytänyt yhden mieleisen, joten sikäli jatkuva tason mittailu on paitsi ihmisarvoa alentavaa, myös useimmille meistä täysin turhaa.

Ja omasta miehestäni: lyhyt, rillipää, nykyään kaljuuntuvakin. Tapasin kolmekymppisenä, ja tiesin heti että tuossa se on. Tein aloitteen. Ja ne keskeiset syyt, miksi halusin hänet: erittäin älykäs ja ahkera, ja samanaikaisesti avulias, antelias ja empaattinen. Jos nämä kaksi kolikon puolta kohtaavat, on oikeastaan samantekevää, mitkä ovat miehen muut ominaisuudet.

Hoho, otit itsellesi mieheksi työjuhdan, josta voit hyötyä mahdollisimman paljon.

Jep, perinteinen betamiehen kohtalo.

Alfa pääsee housuihin itsekkyydellä, beta palvelemalla naista. Näinhän se on.

Tässäkin ketjussa jokainen kilttiä ja avuliasta miestään hehkutteleva voi mennä itseensä ja muistella, että niin joo, tulipa muutaman kerran antauduttua näille itsekkäille alfoille. Yksi asia vain johti toiseen.

Näinhän nämä ketjut aina menevät. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään tämän ulkonäköön, supliikkiuteen, sosiaalisuuteen tai johonkin vastaavaan, niin alkaa lällätys naisten pinnallisuudesta. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään älykkyyteen, ahkeruuteen, avuliaisuuteen ja vastaavaan, alkaa lällätys siitä, kuinka nainen haluaa vain hyötyä miehestä.

Tuolla tavalla ajatteleva mies ei pysty koskaan olemaan onnellinen. Jos naiset eivät halua häntä, hän on onneton. Jos joku nainen haluaa, hän on onneton, koska ajattelee olevansa beta jonka nainen hyväksyy vasta pidettyään hauskaa alfojen kanssa. Mutta jokaisella on toki oikeus elää itse rakentamassaan vankilassa.

On kolmaskin vaihtoehto: ottaa nainen, joka ei ole antautunut alfoille. Itse olen tehnyt niin ja suosittelen kaikkia muitakin miehiä välttämään naisia, joilla näitä yhden yön kokemuksia löytyy.

Ihan näin mielenkiinnosta ja naisena kyselen, että millä tavoin tällaisen alfalle antautuneen naisen erottaa antautumattomasta.

Keskustelemalla aiheesta kautta rantain.

Oletko sinä se, joka kerran kertoi täällä tarjoavansa naiselle reilusti punaviiniä ja kesken rennon illanvieton alkaa pikkuhiljaa viedä keskustelua aiheeseen tyyliin hehheh, aikuisiahan me tässä ollaan? Hitsi, että minä olen nauranut tuolla mielikuvalle.

Minäkin tunnistin tyypin. Kohta alkaa, tai on jo alkanutkin, jankutus kuinka kaikkien pitäisi puhua läpi entiset hoitonsa ja suhteensa, koska hänen mielestään se kuuluu asiaan. Jännä juttu, että itse olen ollut parisuhteissa vuodesta 1978 alkaen (yksi avioliitto, nykyinen avoliitto, pari yli vuoden parisuhdetta, useita lyhyemmäksi jääneitä tapailuja) eikä kukaan, ei yksikään mies ole koskaan pitänyt tarpeellisena käydä sellaista keskustelua. Ja rohkenen kyllä väittää, että sekä nykyinen puolisoni että aiempi aviopuolisoni ja lapseni isä olivat kanssani ihan tositarkoituksella, en ihan usko että eksäni olisi ostanut taloa ja halunnut lasta naisen kanssa, jolta halusi pelkkää seksiä.

Minua ei kiinnosta, mitä puolisoni on tehnyt ennen minua, miten usein ja kuinka hän runkkaa, ketä hän ajattelee runkatessaan tai millaista pokea hän katselee. Ne ovat kaikki yksityisasioita. Minulle riittää tieto, että hänelläkin on taustallaan yksi avioliitto ja tiedän myös sen päättymisen syyn. Ja minä tiedän, millainen arvomaailma hänellä on, en pelkästään siitä mitä hän sanoo vaan siitä, miten olen nähnyt ja näen hänen toimivan.

Sinun pitää tietää mennyt avioliitto ja päättymisen syy. Se on ilmeisesti ok.

Joku toinen haluaa tietää jotain. Sitten kyseessä on hörhö ja mitä kaikkea haukkumasanastoa tässäkin on viljelty jälleen.

Miten se aina menee näin, että itse oikeassa ja muut väärässä?

Suurin osa täällä kirjoittelevista naisista kertoo, ettei halua muistella exiä. Silti sinun on ihan pakko saada tietää naisen menneisyydestä. Ei ihan tervettä.

Mikä vika niissä ex:issä on ollut, kun naiset täällä sanoo, että he on tavanneet valita elämänsä aikana vain hyviä ja kunnollisia miehiä parisuhteisiin? Miksi niistä on sitten erottu?

Minulla on ennen tätä nykyistä ja toivottavasti viimeistä miestä ollut kokemusta kahdesta miehestä. Molemmat olivat väkivaltaisia ja muita mt -ongelmia vaikeasta lapsuudesta johtuen. Nykyinen mies on kultakimpale.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitoksia ap:lle erittäin oivaltavasta aloituksesta. Juuri tätä olen yrittänyt monessa tasoteoriakeskustelussa kertoa: suurin osa meistä naisista on yhden miehen naisia ja riittää että on kerran löytänyt yhden mieleisen, joten sikäli jatkuva tason mittailu on paitsi ihmisarvoa alentavaa, myös useimmille meistä täysin turhaa.

Ja omasta miehestäni: lyhyt, rillipää, nykyään kaljuuntuvakin. Tapasin kolmekymppisenä, ja tiesin heti että tuossa se on. Tein aloitteen. Ja ne keskeiset syyt, miksi halusin hänet: erittäin älykäs ja ahkera, ja samanaikaisesti avulias, antelias ja empaattinen. Jos nämä kaksi kolikon puolta kohtaavat, on oikeastaan samantekevää, mitkä ovat miehen muut ominaisuudet.

Hoho, otit itsellesi mieheksi työjuhdan, josta voit hyötyä mahdollisimman paljon.

Jep, perinteinen betamiehen kohtalo.

Alfa pääsee housuihin itsekkyydellä, beta palvelemalla naista. Näinhän se on.

Tässäkin ketjussa jokainen kilttiä ja avuliasta miestään hehkutteleva voi mennä itseensä ja muistella, että niin joo, tulipa muutaman kerran antauduttua näille itsekkäille alfoille. Yksi asia vain johti toiseen.

Näinhän nämä ketjut aina menevät. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään tämän ulkonäköön, supliikkiuteen, sosiaalisuuteen tai johonkin vastaavaan, niin alkaa lällätys naisten pinnallisuudesta. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään älykkyyteen, ahkeruuteen, avuliaisuuteen ja vastaavaan, alkaa lällätys siitä, kuinka nainen haluaa vain hyötyä miehestä.

Tuolla tavalla ajatteleva mies ei pysty koskaan olemaan onnellinen. Jos naiset eivät halua häntä, hän on onneton. Jos joku nainen haluaa, hän on onneton, koska ajattelee olevansa beta jonka nainen hyväksyy vasta pidettyään hauskaa alfojen kanssa. Mutta jokaisella on toki oikeus elää itse rakentamassaan vankilassa.

On kolmaskin vaihtoehto: ottaa nainen, joka ei ole antautunut alfoille. Itse olen tehnyt niin ja suosittelen kaikkia muitakin miehiä välttämään naisia, joilla näitä yhden yön kokemuksia löytyy.

Ihan näin mielenkiinnosta ja naisena kyselen, että millä tavoin tällaisen alfalle antautuneen naisen erottaa antautumattomasta.

Keskustelemalla aiheesta kautta rantain.

Oletko sinä se, joka kerran kertoi täällä tarjoavansa naiselle reilusti punaviiniä ja kesken rennon illanvieton alkaa pikkuhiljaa viedä keskustelua aiheeseen tyyliin hehheh, aikuisiahan me tässä ollaan? Hitsi, että minä olen nauranut tuolla mielikuvalle.

Minäkin tunnistin tyypin. Kohta alkaa, tai on jo alkanutkin, jankutus kuinka kaikkien pitäisi puhua läpi entiset hoitonsa ja suhteensa, koska hänen mielestään se kuuluu asiaan. Jännä juttu, että itse olen ollut parisuhteissa vuodesta 1978 alkaen (yksi avioliitto, nykyinen avoliitto, pari yli vuoden parisuhdetta, useita lyhyemmäksi jääneitä tapailuja) eikä kukaan, ei yksikään mies ole koskaan pitänyt tarpeellisena käydä sellaista keskustelua. Ja rohkenen kyllä väittää, että sekä nykyinen puolisoni että aiempi aviopuolisoni ja lapseni isä olivat kanssani ihan tositarkoituksella, en ihan usko että eksäni olisi ostanut taloa ja halunnut lasta naisen kanssa, jolta halusi pelkkää seksiä.

Minua ei kiinnosta, mitä puolisoni on tehnyt ennen minua, miten usein ja kuinka hän runkkaa, ketä hän ajattelee runkatessaan tai millaista pokea hän katselee. Ne ovat kaikki yksityisasioita. Minulle riittää tieto, että hänelläkin on taustallaan yksi avioliitto ja tiedän myös sen päättymisen syyn. Ja minä tiedän, millainen arvomaailma hänellä on, en pelkästään siitä mitä hän sanoo vaan siitä, miten olen nähnyt ja näen hänen toimivan.

Sinun pitää tietää mennyt avioliitto ja päättymisen syy. Se on ilmeisesti ok.

Joku toinen haluaa tietää jotain. Sitten kyseessä on hörhö ja mitä kaikkea haukkumasanastoa tässäkin on viljelty jälleen.

Miten se aina menee näin, että itse oikeassa ja muut väärässä?

Suurin osa täällä kirjoittelevista naisista kertoo, ettei halua muistella exiä. Silti sinun on ihan pakko saada tietää naisen menneisyydestä. Ei ihan tervettä.

Mikä vika niissä ex:issä on ollut, kun naiset täällä sanoo, että he on tavanneet valita elämänsä aikana vain hyviä ja kunnollisia miehiä parisuhteisiin? Miksi niistä on sitten erottu?

En ole lukenut tätä ketjua kuin kaksi ekaa sivua eli olen eri kommentoija, mutta vastaan omalta osaltani. Minulla on kokemusta vain miehistä, jotka ovat kohdelleet minua hyvin ja kaksi sellaista olen jättänyt, koska meillä ei ollut riittävästi yhteistä. Kolmannen poikaystäväni kanssa menin kihloihin hyvin pian tapaamisen jälkeen ja olemme olleet yhdessä pian 33 vuotta. Yksikään mies ei ole kohdellut minua huonosti tai en ainakaan muista sellaista. Erota voi monesta syystä, pohjimmainen syy monesti se, että ei olla koskaan yhteen sovittukaan. On vain lääkitty toinen toisensa haavoja tai pelätty yksin jäämistä tai oltu vain liian nuoria ja hölmöjä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitoksia ap:lle erittäin oivaltavasta aloituksesta. Juuri tätä olen yrittänyt monessa tasoteoriakeskustelussa kertoa: suurin osa meistä naisista on yhden miehen naisia ja riittää että on kerran löytänyt yhden mieleisen, joten sikäli jatkuva tason mittailu on paitsi ihmisarvoa alentavaa, myös useimmille meistä täysin turhaa.

Ja omasta miehestäni: lyhyt, rillipää, nykyään kaljuuntuvakin. Tapasin kolmekymppisenä, ja tiesin heti että tuossa se on. Tein aloitteen. Ja ne keskeiset syyt, miksi halusin hänet: erittäin älykäs ja ahkera, ja samanaikaisesti avulias, antelias ja empaattinen. Jos nämä kaksi kolikon puolta kohtaavat, on oikeastaan samantekevää, mitkä ovat miehen muut ominaisuudet.

Hoho, otit itsellesi mieheksi työjuhdan, josta voit hyötyä mahdollisimman paljon.

Jep, perinteinen betamiehen kohtalo.

Alfa pääsee housuihin itsekkyydellä, beta palvelemalla naista. Näinhän se on.

Tässäkin ketjussa jokainen kilttiä ja avuliasta miestään hehkutteleva voi mennä itseensä ja muistella, että niin joo, tulipa muutaman kerran antauduttua näille itsekkäille alfoille. Yksi asia vain johti toiseen.

Näinhän nämä ketjut aina menevät. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään tämän ulkonäköön, supliikkiuteen, sosiaalisuuteen tai johonkin vastaavaan, niin alkaa lällätys naisten pinnallisuudesta. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään älykkyyteen, ahkeruuteen, avuliaisuuteen ja vastaavaan, alkaa lällätys siitä, kuinka nainen haluaa vain hyötyä miehestä.

Tuolla tavalla ajatteleva mies ei pysty koskaan olemaan onnellinen. Jos naiset eivät halua häntä, hän on onneton. Jos joku nainen haluaa, hän on onneton, koska ajattelee olevansa beta jonka nainen hyväksyy vasta pidettyään hauskaa alfojen kanssa. Mutta jokaisella on toki oikeus elää itse rakentamassaan vankilassa.

On kolmaskin vaihtoehto: ottaa nainen, joka ei ole antautunut alfoille. Itse olen tehnyt niin ja suosittelen kaikkia muitakin miehiä välttämään naisia, joilla näitä yhden yön kokemuksia löytyy.

Ihan näin mielenkiinnosta ja naisena kyselen, että millä tavoin tällaisen alfalle antautuneen naisen erottaa antautumattomasta.

Keskustelemalla aiheesta kautta rantain.

Oletko sinä se, joka kerran kertoi täällä tarjoavansa naiselle reilusti punaviiniä ja kesken rennon illanvieton alkaa pikkuhiljaa viedä keskustelua aiheeseen tyyliin hehheh, aikuisiahan me tässä ollaan? Hitsi, että minä olen nauranut tuolla mielikuvalle.

Minäkin tunnistin tyypin. Kohta alkaa, tai on jo alkanutkin, jankutus kuinka kaikkien pitäisi puhua läpi entiset hoitonsa ja suhteensa, koska hänen mielestään se kuuluu asiaan. Jännä juttu, että itse olen ollut parisuhteissa vuodesta 1978 alkaen (yksi avioliitto, nykyinen avoliitto, pari yli vuoden parisuhdetta, useita lyhyemmäksi jääneitä tapailuja) eikä kukaan, ei yksikään mies ole koskaan pitänyt tarpeellisena käydä sellaista keskustelua. Ja rohkenen kyllä väittää, että sekä nykyinen puolisoni että aiempi aviopuolisoni ja lapseni isä olivat kanssani ihan tositarkoituksella, en ihan usko että eksäni olisi ostanut taloa ja halunnut lasta naisen kanssa, jolta halusi pelkkää seksiä.

Minua ei kiinnosta, mitä puolisoni on tehnyt ennen minua, miten usein ja kuinka hän runkkaa, ketä hän ajattelee runkatessaan tai millaista pokea hän katselee. Ne ovat kaikki yksityisasioita. Minulle riittää tieto, että hänelläkin on taustallaan yksi avioliitto ja tiedän myös sen päättymisen syyn. Ja minä tiedän, millainen arvomaailma hänellä on, en pelkästään siitä mitä hän sanoo vaan siitä, miten olen nähnyt ja näen hänen toimivan.

Sinun pitää tietää mennyt avioliitto ja päättymisen syy. Se on ilmeisesti ok.

Joku toinen haluaa tietää jotain. Sitten kyseessä on hörhö ja mitä kaikkea haukkumasanastoa tässäkin on viljelty jälleen.

Miten se aina menee näin, että itse oikeassa ja muut väärässä?

Suurin osa täällä kirjoittelevista naisista kertoo, ettei halua muistella exiä. Silti sinun on ihan pakko saada tietää naisen menneisyydestä. Ei ihan tervettä.

Mikä vika niissä ex:issä on ollut, kun naiset täällä sanoo, että he on tavanneet valita elämänsä aikana vain hyviä ja kunnollisia miehiä parisuhteisiin? Miksi niistä on sitten erottu?

Minulla on ennen tätä nykyistä ja toivottavasti viimeistä miestä ollut kokemusta kahdesta miehestä. Molemmat olivat väkivaltaisia ja muita mt -ongelmia vaikeasta lapsuudesta johtuen. Nykyinen mies on kultakimpale.

Eli jänniksien kanssa piti seurustella... No hyvä että tulit järkiisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitoksia ap:lle erittäin oivaltavasta aloituksesta. Juuri tätä olen yrittänyt monessa tasoteoriakeskustelussa kertoa: suurin osa meistä naisista on yhden miehen naisia ja riittää että on kerran löytänyt yhden mieleisen, joten sikäli jatkuva tason mittailu on paitsi ihmisarvoa alentavaa, myös useimmille meistä täysin turhaa.

Ja omasta miehestäni: lyhyt, rillipää, nykyään kaljuuntuvakin. Tapasin kolmekymppisenä, ja tiesin heti että tuossa se on. Tein aloitteen. Ja ne keskeiset syyt, miksi halusin hänet: erittäin älykäs ja ahkera, ja samanaikaisesti avulias, antelias ja empaattinen. Jos nämä kaksi kolikon puolta kohtaavat, on oikeastaan samantekevää, mitkä ovat miehen muut ominaisuudet.

Hoho, otit itsellesi mieheksi työjuhdan, josta voit hyötyä mahdollisimman paljon.

Jep, perinteinen betamiehen kohtalo.

Alfa pääsee housuihin itsekkyydellä, beta palvelemalla naista. Näinhän se on.

Tässäkin ketjussa jokainen kilttiä ja avuliasta miestään hehkutteleva voi mennä itseensä ja muistella, että niin joo, tulipa muutaman kerran antauduttua näille itsekkäille alfoille. Yksi asia vain johti toiseen.

Näinhän nämä ketjut aina menevät. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään tämän ulkonäköön, supliikkiuteen, sosiaalisuuteen tai johonkin vastaavaan, niin alkaa lällätys naisten pinnallisuudesta. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään älykkyyteen, ahkeruuteen, avuliaisuuteen ja vastaavaan, alkaa lällätys siitä, kuinka nainen haluaa vain hyötyä miehestä.

Tuolla tavalla ajatteleva mies ei pysty koskaan olemaan onnellinen. Jos naiset eivät halua häntä, hän on onneton. Jos joku nainen haluaa, hän on onneton, koska ajattelee olevansa beta jonka nainen hyväksyy vasta pidettyään hauskaa alfojen kanssa. Mutta jokaisella on toki oikeus elää itse rakentamassaan vankilassa.

On kolmaskin vaihtoehto: ottaa nainen, joka ei ole antautunut alfoille. Itse olen tehnyt niin ja suosittelen kaikkia muitakin miehiä välttämään naisia, joilla näitä yhden yön kokemuksia löytyy.

En vttu kestä.....en kestää....... Aina näitä vinkujia täällä.

Vierailija kirjoitti:

Tapasin miehen keskustelufoorumilla.

Mies on:

- hoikka ja omiin silmiini hyvin komea, objektiivisesti katsottuna varmaan keskitasoa

- keskiluokkaisesta perheestä, rahaa on vaikka tällä hetkellä opiskelut kesken ja työtön

- kohtelias ja hyväkäytöksinen, mutta tuntemattomassa porukassa hiljainen ja syrjäänvetäytyvä 

- fiksu ja looginen, joskin suuttuessaan hieman aggressiivinen

- tavatessamme kokematon naisten suhteen ja hieman katkera siitä ettei ollut löytänyt sopivaa naista kun tavalliset normonaiset eivät kuulemma kiinnostaneet

Omasta mielestäni mies on minua paljon tasokkaampi (olen matalasti kouluttautunut ja aika vaatimattoman näköinen nainen), mutta olemme olleet jo kolme vuotta yhdessä eikä mies tunnu lähtevän, vaikka koko ajan pelkään sitä. 

Esimerkki hypergamiasta, nainen yrittää saada itseään tasokkaamman kumppanin jos vain mahdollista. Ihan suoraan oppikirjasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitoksia ap:lle erittäin oivaltavasta aloituksesta. Juuri tätä olen yrittänyt monessa tasoteoriakeskustelussa kertoa: suurin osa meistä naisista on yhden miehen naisia ja riittää että on kerran löytänyt yhden mieleisen, joten sikäli jatkuva tason mittailu on paitsi ihmisarvoa alentavaa, myös useimmille meistä täysin turhaa.

Ja omasta miehestäni: lyhyt, rillipää, nykyään kaljuuntuvakin. Tapasin kolmekymppisenä, ja tiesin heti että tuossa se on. Tein aloitteen. Ja ne keskeiset syyt, miksi halusin hänet: erittäin älykäs ja ahkera, ja samanaikaisesti avulias, antelias ja empaattinen. Jos nämä kaksi kolikon puolta kohtaavat, on oikeastaan samantekevää, mitkä ovat miehen muut ominaisuudet.

Hoho, otit itsellesi mieheksi työjuhdan, josta voit hyötyä mahdollisimman paljon.

Jep, perinteinen betamiehen kohtalo.

Olette te kyllä sairaita. Haluatte varmaan itse ystäviksennekin tunnekylmiä ja itsekkäitä tyyppejä kun kerran sekin on pahasta, että haluaa seuraansa empaattisia ja avuliaita ihmisiä. Ja deitti-ilmoitukseen laitatte tietysti, että etsitään erittäin veemäisellä luonteella varustettua naista, koska kuka nyt kivoista ja kilteistä kumppaneista tykkäisi.

Eri

Äläpä viitsi.

Näin naisena särähtäis pahasti korvaan, jos mies etsisi ahkeraa, anteliasta ja avuliasta naista.

Ohis

Voisin kuvailla exäni (15 vuoden liitto ja kaksi lasta) ja nykyisen.

Ex: raamikas ja miehekäs hiljaisella, vakaalla tavalla. Tavattiin opiskeluaikoina kesätyöpaikassa, hän pyysi treffeille. Rakastuin hänessä siihen että hän oli lämmin, hauska, romanttinen ja luontainen filosofi. Hän siihen että olin kaunis ja täynnä draivia. Uskon että myös muiden silmissä ollaan suurinpiirtein tällaisia. Vuosien myötä väsyin siihen, että kaikki jäi vähän haaveilun tasolle ja minun vastuulle jäi omien tavoitteiden lisäksi perheen yhteiset. Sain loistaa, mutta haluan myös ihailla toista.

Nykyinen: Tavattiin deittisovelluksessa, hän laittoi viestiä ja vaikka ollaan eri maissa (olin juuri ollut siellä, siksi match) niin meillä oli niin paljon yhteistä (yhteisistä tutuista lähtien) että jatkettiin juttelua. Etäsuhde onnistuu koska minulla paljon työkuviota siellä, ja hänellä työ joustaa olla myös täällä. Sanoisin että ulkoisesti minä olen vähän nätimpi, mutta hän on nuorempi. Ihastuin siihen että tunnistin niin paljon samanlaisuutta, kunnianhimoa, draivia, mutta myös herkkyyttä ja syvällisyyttä. Kumpikin ollaan saavutettu paljon uralla ja urheilussa, on sellainen fiilis että toinen ymmärtää sitä, että haluaa antaa kaikkensa parille asialle jotka tuntuu merkityksellisiltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitoksia ap:lle erittäin oivaltavasta aloituksesta. Juuri tätä olen yrittänyt monessa tasoteoriakeskustelussa kertoa: suurin osa meistä naisista on yhden miehen naisia ja riittää että on kerran löytänyt yhden mieleisen, joten sikäli jatkuva tason mittailu on paitsi ihmisarvoa alentavaa, myös useimmille meistä täysin turhaa.

Ja omasta miehestäni: lyhyt, rillipää, nykyään kaljuuntuvakin. Tapasin kolmekymppisenä, ja tiesin heti että tuossa se on. Tein aloitteen. Ja ne keskeiset syyt, miksi halusin hänet: erittäin älykäs ja ahkera, ja samanaikaisesti avulias, antelias ja empaattinen. Jos nämä kaksi kolikon puolta kohtaavat, on oikeastaan samantekevää, mitkä ovat miehen muut ominaisuudet.

Hoho, otit itsellesi mieheksi työjuhdan, josta voit hyötyä mahdollisimman paljon.

Jep, perinteinen betamiehen kohtalo.

Alfa pääsee housuihin itsekkyydellä, beta palvelemalla naista. Näinhän se on.

Tässäkin ketjussa jokainen kilttiä ja avuliasta miestään hehkutteleva voi mennä itseensä ja muistella, että niin joo, tulipa muutaman kerran antauduttua näille itsekkäille alfoille. Yksi asia vain johti toiseen.

Näinhän nämä ketjut aina menevät. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään tämän ulkonäköön, supliikkiuteen, sosiaalisuuteen tai johonkin vastaavaan, niin alkaa lällätys naisten pinnallisuudesta. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään älykkyyteen, ahkeruuteen, avuliaisuuteen ja vastaavaan, alkaa lällätys siitä, kuinka nainen haluaa vain hyötyä miehestä.

Tuolla tavalla ajatteleva mies ei pysty koskaan olemaan onnellinen. Jos naiset eivät halua häntä, hän on onneton. Jos joku nainen haluaa, hän on onneton, koska ajattelee olevansa beta jonka nainen hyväksyy vasta pidettyään hauskaa alfojen kanssa. Mutta jokaisella on toki oikeus elää itse rakentamassaan vankilassa.

On kolmaskin vaihtoehto: ottaa nainen, joka ei ole antautunut alfoille. Itse olen tehnyt niin ja suosittelen kaikkia muitakin miehiä välttämään naisia, joilla näitä yhden yön kokemuksia löytyy.

Ihan näin mielenkiinnosta ja naisena kyselen, että millä tavoin tällaisen alfalle antautuneen naisen erottaa antautumattomasta.

Keskustelemalla aiheesta kautta rantain.

Oletko sinä se, joka kerran kertoi täällä tarjoavansa naiselle reilusti punaviiniä ja kesken rennon illanvieton alkaa pikkuhiljaa viedä keskustelua aiheeseen tyyliin hehheh, aikuisiahan me tässä ollaan? Hitsi, että minä olen nauranut tuolla mielikuvalle.

Minäkin tunnistin tyypin. Kohta alkaa, tai on jo alkanutkin, jankutus kuinka kaikkien pitäisi puhua läpi entiset hoitonsa ja suhteensa, koska hänen mielestään se kuuluu asiaan. Jännä juttu, että itse olen ollut parisuhteissa vuodesta 1978 alkaen (yksi avioliitto, nykyinen avoliitto, pari yli vuoden parisuhdetta, useita lyhyemmäksi jääneitä tapailuja) eikä kukaan, ei yksikään mies ole koskaan pitänyt tarpeellisena käydä sellaista keskustelua. Ja rohkenen kyllä väittää, että sekä nykyinen puolisoni että aiempi aviopuolisoni ja lapseni isä olivat kanssani ihan tositarkoituksella, en ihan usko että eksäni olisi ostanut taloa ja halunnut lasta naisen kanssa, jolta halusi pelkkää seksiä.

Minua ei kiinnosta, mitä puolisoni on tehnyt ennen minua, miten usein ja kuinka hän runkkaa, ketä hän ajattelee runkatessaan tai millaista pokea hän katselee. Ne ovat kaikki yksityisasioita. Minulle riittää tieto, että hänelläkin on taustallaan yksi avioliitto ja tiedän myös sen päättymisen syyn. Ja minä tiedän, millainen arvomaailma hänellä on, en pelkästään siitä mitä hän sanoo vaan siitä, miten olen nähnyt ja näen hänen toimivan.

Sinun pitää tietää mennyt avioliitto ja päättymisen syy. Se on ilmeisesti ok.

Joku toinen haluaa tietää jotain. Sitten kyseessä on hörhö ja mitä kaikkea haukkumasanastoa tässäkin on viljelty jälleen.

Miten se aina menee näin, että itse oikeassa ja muut väärässä?

Suurin osa täällä kirjoittelevista naisista kertoo, ettei halua muistella exiä. Silti sinun on ihan pakko saada tietää naisen menneisyydestä. Ei ihan tervettä.

Mikä vika niissä ex:issä on ollut, kun naiset täällä sanoo, että he on tavanneet valita elämänsä aikana vain hyviä ja kunnollisia miehiä parisuhteisiin? Miksi niistä on sitten erottu?

Rakkaus on vaan loppunut. Tai mies on hyvä, mutta ei itselle- luonteet tai elämäntavat eivät sovi yhteen. Tai intohimo loppunut- haluaisitko olla srksittömässä liitossa? Et varmaan. Tai kun lapset on aikuisia, niin huomataan, etyä ei ole enää mitään yhteistä. Tai nainen kyllästyy olemaan kodinkone. Tai nainen Tai mies rakastuu. On näitä syitä. Eikä näissä ole mitään isompaa draamaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitoksia ap:lle erittäin oivaltavasta aloituksesta. Juuri tätä olen yrittänyt monessa tasoteoriakeskustelussa kertoa: suurin osa meistä naisista on yhden miehen naisia ja riittää että on kerran löytänyt yhden mieleisen, joten sikäli jatkuva tason mittailu on paitsi ihmisarvoa alentavaa, myös useimmille meistä täysin turhaa.

Ja omasta miehestäni: lyhyt, rillipää, nykyään kaljuuntuvakin. Tapasin kolmekymppisenä, ja tiesin heti että tuossa se on. Tein aloitteen. Ja ne keskeiset syyt, miksi halusin hänet: erittäin älykäs ja ahkera, ja samanaikaisesti avulias, antelias ja empaattinen. Jos nämä kaksi kolikon puolta kohtaavat, on oikeastaan samantekevää, mitkä ovat miehen muut ominaisuudet.

Hoho, otit itsellesi mieheksi työjuhdan, josta voit hyötyä mahdollisimman paljon.

Jep, perinteinen betamiehen kohtalo.

Alfa pääsee housuihin itsekkyydellä, beta palvelemalla naista. Näinhän se on.

Tässäkin ketjussa jokainen kilttiä ja avuliasta miestään hehkutteleva voi mennä itseensä ja muistella, että niin joo, tulipa muutaman kerran antauduttua näille itsekkäille alfoille. Yksi asia vain johti toiseen.

Näinhän nämä ketjut aina menevät. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään tämän ulkonäköön, supliikkiuteen, sosiaalisuuteen tai johonkin vastaavaan, niin alkaa lällätys naisten pinnallisuudesta. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään älykkyyteen, ahkeruuteen, avuliaisuuteen ja vastaavaan, alkaa lällätys siitä, kuinka nainen haluaa vain hyötyä miehestä.

Tuolla tavalla ajatteleva mies ei pysty koskaan olemaan onnellinen. Jos naiset eivät halua häntä, hän on onneton. Jos joku nainen haluaa, hän on onneton, koska ajattelee olevansa beta jonka nainen hyväksyy vasta pidettyään hauskaa alfojen kanssa. Mutta jokaisella on toki oikeus elää itse rakentamassaan vankilassa.

On kolmaskin vaihtoehto: ottaa nainen, joka ei ole antautunut alfoille. Itse olen tehnyt niin ja suosittelen kaikkia muitakin miehiä välttämään naisia, joilla näitä yhden yön kokemuksia löytyy.

Ihan näin mielenkiinnosta ja naisena kyselen, että millä tavoin tällaisen alfalle antautuneen naisen erottaa antautumattomasta.

Keskustelemalla aiheesta kautta rantain.

Oletko sinä se, joka kerran kertoi täällä tarjoavansa naiselle reilusti punaviiniä ja kesken rennon illanvieton alkaa pikkuhiljaa viedä keskustelua aiheeseen tyyliin hehheh, aikuisiahan me tässä ollaan? Hitsi, että minä olen nauranut tuolla mielikuvalle.

Minäkin tunnistin tyypin. Kohta alkaa, tai on jo alkanutkin, jankutus kuinka kaikkien pitäisi puhua läpi entiset hoitonsa ja suhteensa, koska hänen mielestään se kuuluu asiaan. Jännä juttu, että itse olen ollut parisuhteissa vuodesta 1978 alkaen (yksi avioliitto, nykyinen avoliitto, pari yli vuoden parisuhdetta, useita lyhyemmäksi jääneitä tapailuja) eikä kukaan, ei yksikään mies ole koskaan pitänyt tarpeellisena käydä sellaista keskustelua. Ja rohkenen kyllä väittää, että sekä nykyinen puolisoni että aiempi aviopuolisoni ja lapseni isä olivat kanssani ihan tositarkoituksella, en ihan usko että eksäni olisi ostanut taloa ja halunnut lasta naisen kanssa, jolta halusi pelkkää seksiä.

Minua ei kiinnosta, mitä puolisoni on tehnyt ennen minua, miten usein ja kuinka hän runkkaa, ketä hän ajattelee runkatessaan tai millaista pokea hän katselee. Ne ovat kaikki yksityisasioita. Minulle riittää tieto, että hänelläkin on taustallaan yksi avioliitto ja tiedän myös sen päättymisen syyn. Ja minä tiedän, millainen arvomaailma hänellä on, en pelkästään siitä mitä hän sanoo vaan siitä, miten olen nähnyt ja näen hänen toimivan.

Sinun pitää tietää mennyt avioliitto ja päättymisen syy. Se on ilmeisesti ok.

Joku toinen haluaa tietää jotain. Sitten kyseessä on hörhö ja mitä kaikkea haukkumasanastoa tässäkin on viljelty jälleen.

Miten se aina menee näin, että itse oikeassa ja muut väärässä?

Suurin osa täällä kirjoittelevista naisista kertoo, ettei halua muistella exiä. Silti sinun on ihan pakko saada tietää naisen menneisyydestä. Ei ihan tervettä.

Mikä vika niissä ex:issä on ollut, kun naiset täällä sanoo, että he on tavanneet valita elämänsä aikana vain hyviä ja kunnollisia miehiä parisuhteisiin? Miksi niistä on sitten erottu?

Tätä on varmaan vaikea ymmärtää jos itse näkee ihmissuhteet pelkkänä kaupankäyntinä joka onnistuu aina jos molemmilla on sopivaa myytävää, mutta suhdetta tai toista ihmistä ei tarvitse kokea mitenkään kamalaksi ja silti voi käydä niin ettei sovitakaan yhteen. Aivan kunnolliset ihmiset eroavat eikä siihen eroon automaattisesti liity mitään hirveää draamaa ja tragediaa.

Jopa minä, elämän sivustakatsoja, koko elämäni ilman pari -tai seksisuhteita ollut nainen tämän tiedostan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapasin miehen keskustelufoorumilla.

Mies on:

- hoikka ja omiin silmiini hyvin komea, objektiivisesti katsottuna varmaan keskitasoa

- keskiluokkaisesta perheestä, rahaa on vaikka tällä hetkellä opiskelut kesken ja työtön

- kohtelias ja hyväkäytöksinen, mutta tuntemattomassa porukassa hiljainen ja syrjäänvetäytyvä 

- fiksu ja looginen, joskin suuttuessaan hieman aggressiivinen

- tavatessamme kokematon naisten suhteen ja hieman katkera siitä ettei ollut löytänyt sopivaa naista kun tavalliset normonaiset eivät kuulemma kiinnostaneet

Omasta mielestäni mies on minua paljon tasokkaampi (olen matalasti kouluttautunut ja aika vaatimattoman näköinen nainen), mutta olemme olleet jo kolme vuotta yhdessä eikä mies tunnu lähtevän, vaikka koko ajan pelkään sitä. 

Esimerkki hypergamiasta, nainen yrittää saada itseään tasokkaamman kumppanin jos vain mahdollista. Ihan suoraan oppikirjasta.

Noniin. Päästiin taas asiaan. Hyoergamia, alfojrn gülligarusellit- tadoteria. Mikään ei ole muuttunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuo ketju jossa suurin osa naisista ei olisi kelpuuttanut mies puolista vaatemallia treffikumppanikseen laittoi kyllä hieman hämmentämään.

Jos sattuu olemaan komea ja hyvässä kunnossa, ei näytä olevan toivoa kuin superkauniiden naisten kanssa joilla onkin sitten niin pitkä lista betoja että hohhoijjaa. Pitäisikö siis rölliytyä hieman ja kasvattaa vatsaa?

Oma ongelmani lienee sama deittimarkkinoilla. Vaikka kuinka suhaa oikealle niin nada, crickets. Tietty kaikki avoimen suhteen etsijät, selkeästi sekopäät lähtee vasemmalle mutta ne normaalit naiset. Ei, ei ja ei. Otan pian siltä palstan aasialaishullulta vinkistä vaarit. Masentavaa.

Tai sitten sä oikeasti vain vedät ne väärät naiset oikealle… Mutta ongelma on varmasti sama niin naisilla kuin miehillä. Loputonta selaamista ja väärien mätsien osumista… Missä helvetissä te kaikki kivat, hyvännäköiset, itsestään huoltapitävät, (pitkät) miehet olette?! Tai sitten ongelma on se, että teillä riittää ottajia ja valitsette päältä itseänne kiinnostavat naiset.. Silti tuntuu, että jotenkin ohi kävellään koko ajan…

Tämäpä se on, kun kaikki naiset haluavat niitä pitkiä mutta kun niitä ei riitä kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitoksia ap:lle erittäin oivaltavasta aloituksesta. Juuri tätä olen yrittänyt monessa tasoteoriakeskustelussa kertoa: suurin osa meistä naisista on yhden miehen naisia ja riittää että on kerran löytänyt yhden mieleisen, joten sikäli jatkuva tason mittailu on paitsi ihmisarvoa alentavaa, myös useimmille meistä täysin turhaa.

Ja omasta miehestäni: lyhyt, rillipää, nykyään kaljuuntuvakin. Tapasin kolmekymppisenä, ja tiesin heti että tuossa se on. Tein aloitteen. Ja ne keskeiset syyt, miksi halusin hänet: erittäin älykäs ja ahkera, ja samanaikaisesti avulias, antelias ja empaattinen. Jos nämä kaksi kolikon puolta kohtaavat, on oikeastaan samantekevää, mitkä ovat miehen muut ominaisuudet.

Hoho, otit itsellesi mieheksi työjuhdan, josta voit hyötyä mahdollisimman paljon.

Jep, perinteinen betamiehen kohtalo.

Olette te kyllä sairaita. Haluatte varmaan itse ystäviksennekin tunnekylmiä ja itsekkäitä tyyppejä kun kerran sekin on pahasta, että haluaa seuraansa empaattisia ja avuliaita ihmisiä. Ja deitti-ilmoitukseen laitatte tietysti, että etsitään erittäin veemäisellä luonteella varustettua naista, koska kuka nyt kivoista ja kilteistä kumppaneista tykkäisi.

Eri

Äläpä viitsi.

Näin naisena särähtäis pahasti korvaan, jos mies etsisi ahkeraa, anteliasta ja avuliasta naista.

Ohis

Oletko nähnyt montakin naisen tekemää ilmoitusta, jossa nainen kertoo hakevansa ahkeraa, anteliasta ja avuliasta miestä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tapasin miehen keskustelufoorumilla.

Mies on:

- hoikka ja omiin silmiini hyvin komea, objektiivisesti katsottuna varmaan keskitasoa

- keskiluokkaisesta perheestä, rahaa on vaikka tällä hetkellä opiskelut kesken ja työtön

- kohtelias ja hyväkäytöksinen, mutta tuntemattomassa porukassa hiljainen ja syrjäänvetäytyvä 

- fiksu ja looginen, joskin suuttuessaan hieman aggressiivinen

- tavatessamme kokematon naisten suhteen ja hieman katkera siitä ettei ollut löytänyt sopivaa naista kun tavalliset normonaiset eivät kuulemma kiinnostaneet

Omasta mielestäni mies on minua paljon tasokkaampi (olen matalasti kouluttautunut ja aika vaatimattoman näköinen nainen), mutta olemme olleet jo kolme vuotta yhdessä eikä mies tunnu lähtevän, vaikka koko ajan pelkään sitä. 

Esimerkki hypergamiasta, nainen yrittää saada itseään tasokkaamman kumppanin jos vain mahdollista. Ihan suoraan oppikirjasta.

Ei se ole mitään "hypergamiaa". Tottakai jokainen meistä jokaikinen sukupuoleen katsomatta haluaa mahdollisimman hyvän kumppanin itselleen omilla kriteereillään. Et sinäkään laittaisi deitti-ilmoitukseen, että haen VAIN minulle huonosti sopivia kumppaneita, ethän vaivaudu jos olet (esim.) kiinnostunut harrastuksistani tai pidät minua viehättävänä! Eihän siinä olisi yhtään mitään tolkkua?