Lue keskustelun säännöt.
Kyllästynyt tasoteorioihin. Joten naiset kertokaa meille miehille.
28.06.2021 |
Alan oikeasti kyllästämään jokapäiväiseen tasoteoria keskusteluihin. Osa meistä miehistä on niin katkeria kun deittipalveluissa ei ole onnea.
Joten naiset voisitteko kertoa rehellisesti millaisen miehen kanssa olet suhteessa tai deittailette juuri nyt. Kun kerrotte miehestä, yrittäkää miettiä tätä kysymystä sekä häntä subjektiivisesti, miten muut näkisi hänet. Tietenkin jos olet parisuhteessa jo hänen kanssa, tiedämme että hän on lähes kympin mies juuri sinulle, mutta tuskin hän olisi sitä muille. Myös jos voisitte jakaa vielä missä tapasitte ja miten tutustuminen alkoi ja kumpi teki ensimmäiset liikkeet.
Kommentit (566)
Vierailija kirjoitti:
Kylläpä tämä kaikki tuntuu olevan niin vaikeaa naisille tai sitten vaan tekevät siitä vaikean...
Tasoteoria liittyy evoluutiobiologiaan ja siihen, kuinka haluttava henkilö on toisen sukupuolen edustajien silmissä. Tasoteoria ainakin käsittääkseni liittyy pariutumiseen, eli siihen mihin ihminen kiinnostuu toisessa ja miksi ihminen haluaa lisääntyä juuri tämän toisen henkilön kanssa.
Se, että joku päätyy syystä x toisen kanssa yhteen ja on vielä 20 vuoden päästä yhdessä tämän kanssa, ei millään tavalla poissulje tasoteoriaa. Myöskään se, että ei ole jotain vertaisarvioituja tutkimuksia, ei ole osoitus että tasoteoria olisi epätosi. Eihän yliopistoissa muutenkaan tutkita kovin paljoa evoluutiobiologiaan liittyviä asioita kuten rotuja tai miehen ja naisen välisiä eroja. On näitä toki tehty ja tuloksiakin on vaikka kuinka mutta ne ovat soo soo.
On täysin eri asia haluta jotain tiettyä ja päätyä jonkun tietyn kanssa yhteen (syistä x). Aina kun puhutaan tästä tasoteoria-asiasta, minulle tulee mieleen erään kaupungin missi. Hän heilasteli pelimiesten kanssa ja varmaan sitten kun alkoi kyllästyttää niin otti todella alempitasoisen miehen itselleen. Se epäsymmetria tämän parin sisällä oli silmiinpistävä. Nainen oli saanut tarpeeksi hyvännäköisten urhojen luonteesta ja valitsi kiltin vätyksen. Joku voisi kuvitella että win-win. Mutta loppujen lopuksi nainen ei olisi alunperin halunnut tätä miestä. Ja en tiedä miten mies jaksaa elää sen asian kanssa, että hänet on valittu ainoastaan 2 tai 3. vaihtoehtoina siitä syystä, että pelimiesten kanssa heilastelu vituttaa pidemmän päälle...Nainen varmaan pitää tätä ihan normaalina eikä ymmärrä mikä ongelma tässä on miehelle.
Mieheni ei ole pelimies, eikä liioin vätys. Minä en ole missi, enkä liioin harmaa seinäruusu. Olemme sitten kai niitä taviksia molemmat. Toisillemme ollaan kuitenkin ainutlaatuisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tavattiin baarissa jossa mies oli kavereiden kanssa. Minä taas tyttöporukalla. Miehen yksi kaveri alkoi siinä jutella minun yhden kaverini kanssa ja mies sitten jäi siinä ikäänkuin hetkeksi yksin. Kääntyi sitten minun puoleeni ja alettiin jutella. Huomasin tosi nopeasti että mies oli ihan harvinaisen hyvin sinut itsensä kanssa. Ei yrittänyt tehdä mitään vaikutusta jutuillaan kuten monet miehet heti tekevät ja oli jotenkin tosi voimakkaasti "läsnä" siinä. Oli kiinnostunut minusta ja ajatuksistani ja kertoili samalla tavalla avoimesti itsestään.
En oikein edes tajunnut mitä tapahtui mutta jonkin ajan päästä aloimme vain spontaanisti suutelemaan. Se oli molemmille aika hämmentävää kun se ei ollut oikein kummankaan tapaista. Mutta totesimme että nyt kyllä tapahtui jotain erityistä.
Sovittiin sitten treffit seuraavaksi päiväksi ja ne treffit eivät oikeastaan koskaan edes loppuneet. Mies vain luontevasti jäi luokseni asumaan. Tai ainakaan eivät ole päättyneet tähän mennessä 15 vuoden aikana...
46 vuotta olen Helsingissä asunut enkä ole koskaan, ikinä kuullut yhdenkään miehen käyttävän sanoja Alfa—Beta.
Tunnen kuitenkin miehiä kaikista yhteiskuntaluokista. Jopa muutaman persun.
Noi alfa-beta jutut taitaa olla peräkammarin poikien juttuja. Sellaisten miehien joilla ei ole sen enempää parisuhdetta kuin oikeita kavereitakaan. Roikkuvat netissä ”voimaantumassa” kun rahkeet ei riitä ulos lähtemiseen. Eli ovat juuri niitä Beta-miehiä :)
Tapasin miehen keskustelufoorumilla.
Mies on:
- hoikka ja omiin silmiini hyvin komea, objektiivisesti katsottuna varmaan keskitasoa
- keskiluokkaisesta perheestä, rahaa on vaikka tällä hetkellä opiskelut kesken ja työtön
- kohtelias ja hyväkäytöksinen, mutta tuntemattomassa porukassa hiljainen ja syrjäänvetäytyvä
- fiksu ja looginen, joskin suuttuessaan hieman aggressiivinen
- tavatessamme kokematon naisten suhteen ja hieman katkera siitä ettei ollut löytänyt sopivaa naista kun tavalliset normonaiset eivät kuulemma kiinnostaneet
Omasta mielestäni mies on minua paljon tasokkaampi (olen matalasti kouluttautunut ja aika vaatimattoman näköinen nainen), mutta olemme olleet jo kolme vuotta yhdessä eikä mies tunnu lähtevän, vaikka koko ajan pelkään sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitoksia ap:lle erittäin oivaltavasta aloituksesta. Juuri tätä olen yrittänyt monessa tasoteoriakeskustelussa kertoa: suurin osa meistä naisista on yhden miehen naisia ja riittää että on kerran löytänyt yhden mieleisen, joten sikäli jatkuva tason mittailu on paitsi ihmisarvoa alentavaa, myös useimmille meistä täysin turhaa.
Ja omasta miehestäni: lyhyt, rillipää, nykyään kaljuuntuvakin. Tapasin kolmekymppisenä, ja tiesin heti että tuossa se on. Tein aloitteen. Ja ne keskeiset syyt, miksi halusin hänet: erittäin älykäs ja ahkera, ja samanaikaisesti avulias, antelias ja empaattinen. Jos nämä kaksi kolikon puolta kohtaavat, on oikeastaan samantekevää, mitkä ovat miehen muut ominaisuudet.
Hoho, otit itsellesi mieheksi työjuhdan, josta voit hyötyä mahdollisimman paljon.
Jep, perinteinen betamiehen kohtalo.
Alfa pääsee housuihin itsekkyydellä, beta palvelemalla naista. Näinhän se on.
Tässäkin ketjussa jokainen kilttiä ja avuliasta miestään hehkutteleva voi mennä itseensä ja muistella, että niin joo, tulipa muutaman kerran antauduttua näille itsekkäille alfoille. Yksi asia vain johti toiseen.
Näinhän nämä ketjut aina menevät. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään tämän ulkonäköön, supliikkiuteen, sosiaalisuuteen tai johonkin vastaavaan, niin alkaa lällätys naisten pinnallisuudesta. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään älykkyyteen, ahkeruuteen, avuliaisuuteen ja vastaavaan, alkaa lällätys siitä, kuinka nainen haluaa vain hyötyä miehestä.
Tuolla tavalla ajatteleva mies ei pysty koskaan olemaan onnellinen. Jos naiset eivät halua häntä, hän on onneton. Jos joku nainen haluaa, hän on onneton, koska ajattelee olevansa beta jonka nainen hyväksyy vasta pidettyään hauskaa alfojen kanssa. Mutta jokaisella on toki oikeus elää itse rakentamassaan vankilassa.
On kolmaskin vaihtoehto: ottaa nainen, joka ei ole antautunut alfoille. Itse olen tehnyt niin ja suosittelen kaikkia muitakin miehiä välttämään naisia, joilla näitä yhden yön kokemuksia löytyy.
Ihan näin mielenkiinnosta ja naisena kyselen, että millä tavoin tällaisen alfalle antautuneen naisen erottaa antautumattomasta.
Keskustelemalla aiheesta kautta rantain.
Oletko sinä se, joka kerran kertoi täällä tarjoavansa naiselle reilusti punaviiniä ja kesken rennon illanvieton alkaa pikkuhiljaa viedä keskustelua aiheeseen tyyliin hehheh, aikuisiahan me tässä ollaan? Hitsi, että minä olen nauranut tuolla mielikuvalle.
Minäkin tunnistin tyypin. Kohta alkaa, tai on jo alkanutkin, jankutus kuinka kaikkien pitäisi puhua läpi entiset hoitonsa ja suhteensa, koska hänen mielestään se kuuluu asiaan. Jännä juttu, että itse olen ollut parisuhteissa vuodesta 1978 alkaen (yksi avioliitto, nykyinen avoliitto, pari yli vuoden parisuhdetta, useita lyhyemmäksi jääneitä tapailuja) eikä kukaan, ei yksikään mies ole koskaan pitänyt tarpeellisena käydä sellaista keskustelua. Ja rohkenen kyllä väittää, että sekä nykyinen puolisoni että aiempi aviopuolisoni ja lapseni isä olivat kanssani ihan tositarkoituksella, en ihan usko että eksäni olisi ostanut taloa ja halunnut lasta naisen kanssa, jolta halusi pelkkää seksiä.
Minua ei kiinnosta, mitä puolisoni on tehnyt ennen minua, miten usein ja kuinka hän runkkaa, ketä hän ajattelee runkatessaan tai millaista pokea hän katselee. Ne ovat kaikki yksityisasioita. Minulle riittää tieto, että hänelläkin on taustallaan yksi avioliitto ja tiedän myös sen päättymisen syyn. Ja minä tiedän, millainen arvomaailma hänellä on, en pelkästään siitä mitä hän sanoo vaan siitä, miten olen nähnyt ja näen hänen toimivan.
Sinun pitää tietää mennyt avioliitto ja päättymisen syy. Se on ilmeisesti ok.
Joku toinen haluaa tietää jotain. Sitten kyseessä on hörhö ja mitä kaikkea haukkumasanastoa tässäkin on viljelty jälleen.
Miten se aina menee näin, että itse oikeassa ja muut väärässä?
Suurin osa täällä kirjoittelevista naisista kertoo, ettei halua muistella exiä. Silti sinun on ihan pakko saada tietää naisen menneisyydestä. Ei ihan tervettä.
Näin kertoo, ja sehän juuri kuvaa sitä, että nämä on todella isoja ja merkityksellisiä asioita. Miksi ne eivät saisi olla sitä miehellekin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En minkäänlaisen miehen kanssa kun normaaleja miehiä ei ole. En jaksa mitään käytöshäiriöistä mieslapsipervertikkoolenikuinen teinikeski-iässä miehiä. Olen aikuinen. Minua ei tarvitse muuttaa, ei kasvattaa, en nuorene, minulla on vuorokausirytmi, oma elämä ja olen tyytyväinen elämääni. Ja sen kun ei miehille käy. Niin tässä sitä ollaan. Sinkku. Ikuisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitoksia ap:lle erittäin oivaltavasta aloituksesta. Juuri tätä olen yrittänyt monessa tasoteoriakeskustelussa kertoa: suurin osa meistä naisista on yhden miehen naisia ja riittää että on kerran löytänyt yhden mieleisen, joten sikäli jatkuva tason mittailu on paitsi ihmisarvoa alentavaa, myös useimmille meistä täysin turhaa.
Ja omasta miehestäni: lyhyt, rillipää, nykyään kaljuuntuvakin. Tapasin kolmekymppisenä, ja tiesin heti että tuossa se on. Tein aloitteen. Ja ne keskeiset syyt, miksi halusin hänet: erittäin älykäs ja ahkera, ja samanaikaisesti avulias, antelias ja empaattinen. Jos nämä kaksi kolikon puolta kohtaavat, on oikeastaan samantekevää, mitkä ovat miehen muut ominaisuudet.
Hoho, otit itsellesi mieheksi työjuhdan, josta voit hyötyä mahdollisimman paljon.
Jep, perinteinen betamiehen kohtalo.
Alfa pääsee housuihin itsekkyydellä, beta palvelemalla naista. Näinhän se on.
Tässäkin ketjussa jokainen kilttiä ja avuliasta miestään hehkutteleva voi mennä itseensä ja muistella, että niin joo, tulipa muutaman kerran antauduttua näille itsekkäille alfoille. Yksi asia vain johti toiseen.
Näinhän nämä ketjut aina menevät. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään tämän ulkonäköön, supliikkiuteen, sosiaalisuuteen tai johonkin vastaavaan, niin alkaa lällätys naisten pinnallisuudesta. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään älykkyyteen, ahkeruuteen, avuliaisuuteen ja vastaavaan, alkaa lällätys siitä, kuinka nainen haluaa vain hyötyä miehestä.
Tuolla tavalla ajatteleva mies ei pysty koskaan olemaan onnellinen. Jos naiset eivät halua häntä, hän on onneton. Jos joku nainen haluaa, hän on onneton, koska ajattelee olevansa beta jonka nainen hyväksyy vasta pidettyään hauskaa alfojen kanssa. Mutta jokaisella on toki oikeus elää itse rakentamassaan vankilassa.
On kolmaskin vaihtoehto: ottaa nainen, joka ei ole antautunut alfoille. Itse olen tehnyt niin ja suosittelen kaikkia muitakin miehiä välttämään naisia, joilla näitä yhden yön kokemuksia löytyy.
Ihan näin mielenkiinnosta ja naisena kyselen, että millä tavoin tällaisen alfalle antautuneen naisen erottaa antautumattomasta.
Keskustelemalla aiheesta kautta rantain.
Oletko sinä se, joka kerran kertoi täällä tarjoavansa naiselle reilusti punaviiniä ja kesken rennon illanvieton alkaa pikkuhiljaa viedä keskustelua aiheeseen tyyliin hehheh, aikuisiahan me tässä ollaan? Hitsi, että minä olen nauranut tuolla mielikuvalle.
Minäkin tunnistin tyypin. Kohta alkaa, tai on jo alkanutkin, jankutus kuinka kaikkien pitäisi puhua läpi entiset hoitonsa ja suhteensa, koska hänen mielestään se kuuluu asiaan. Jännä juttu, että itse olen ollut parisuhteissa vuodesta 1978 alkaen (yksi avioliitto, nykyinen avoliitto, pari yli vuoden parisuhdetta, useita lyhyemmäksi jääneitä tapailuja) eikä kukaan, ei yksikään mies ole koskaan pitänyt tarpeellisena käydä sellaista keskustelua. Ja rohkenen kyllä väittää, että sekä nykyinen puolisoni että aiempi aviopuolisoni ja lapseni isä olivat kanssani ihan tositarkoituksella, en ihan usko että eksäni olisi ostanut taloa ja halunnut lasta naisen kanssa, jolta halusi pelkkää seksiä.
Minua ei kiinnosta, mitä puolisoni on tehnyt ennen minua, miten usein ja kuinka hän runkkaa, ketä hän ajattelee runkatessaan tai millaista pokea hän katselee. Ne ovat kaikki yksityisasioita. Minulle riittää tieto, että hänelläkin on taustallaan yksi avioliitto ja tiedän myös sen päättymisen syyn. Ja minä tiedän, millainen arvomaailma hänellä on, en pelkästään siitä mitä hän sanoo vaan siitä, miten olen nähnyt ja näen hänen toimivan.
Sinun pitää tietää mennyt avioliitto ja päättymisen syy. Se on ilmeisesti ok.
Joku toinen haluaa tietää jotain. Sitten kyseessä on hörhö ja mitä kaikkea haukkumasanastoa tässäkin on viljelty jälleen.
Miten se aina menee näin, että itse oikeassa ja muut väärässä?
Suurin osa täällä kirjoittelevista naisista kertoo, ettei halua muistella exiä. Silti sinun on ihan pakko saada tietää naisen menneisyydestä. Ei ihan tervettä.
Näin kertoo, ja sehän juuri kuvaa sitä, että nämä on todella isoja ja merkityksellisiä asioita. Miksi ne eivät saisi olla sitä miehellekin?
Ohis. Jos minun 20 vuoden takaiset yhden yön juttuni ovat tuntemattomalle miehelle merkityksellisiä, mies ei ole minulle nyt eikä tulevaisuudessa merkityksellinen. Ja niitä yhden yön juttuja ei ole yhtään btw.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitoksia ap:lle erittäin oivaltavasta aloituksesta. Juuri tätä olen yrittänyt monessa tasoteoriakeskustelussa kertoa: suurin osa meistä naisista on yhden miehen naisia ja riittää että on kerran löytänyt yhden mieleisen, joten sikäli jatkuva tason mittailu on paitsi ihmisarvoa alentavaa, myös useimmille meistä täysin turhaa.
Ja omasta miehestäni: lyhyt, rillipää, nykyään kaljuuntuvakin. Tapasin kolmekymppisenä, ja tiesin heti että tuossa se on. Tein aloitteen. Ja ne keskeiset syyt, miksi halusin hänet: erittäin älykäs ja ahkera, ja samanaikaisesti avulias, antelias ja empaattinen. Jos nämä kaksi kolikon puolta kohtaavat, on oikeastaan samantekevää, mitkä ovat miehen muut ominaisuudet.
Hoho, otit itsellesi mieheksi työjuhdan, josta voit hyötyä mahdollisimman paljon.
Jep, perinteinen betamiehen kohtalo.
Alfa pääsee housuihin itsekkyydellä, beta palvelemalla naista. Näinhän se on.
Tässäkin ketjussa jokainen kilttiä ja avuliasta miestään hehkutteleva voi mennä itseensä ja muistella, että niin joo, tulipa muutaman kerran antauduttua näille itsekkäille alfoille. Yksi asia vain johti toiseen.
Näinhän nämä ketjut aina menevät. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään tämän ulkonäköön, supliikkiuteen, sosiaalisuuteen tai johonkin vastaavaan, niin alkaa lällätys naisten pinnallisuudesta. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään älykkyyteen, ahkeruuteen, avuliaisuuteen ja vastaavaan, alkaa lällätys siitä, kuinka nainen haluaa vain hyötyä miehestä.
Tuolla tavalla ajatteleva mies ei pysty koskaan olemaan onnellinen. Jos naiset eivät halua häntä, hän on onneton. Jos joku nainen haluaa, hän on onneton, koska ajattelee olevansa beta jonka nainen hyväksyy vasta pidettyään hauskaa alfojen kanssa. Mutta jokaisella on toki oikeus elää itse rakentamassaan vankilassa.
On kolmaskin vaihtoehto: ottaa nainen, joka ei ole antautunut alfoille. Itse olen tehnyt niin ja suosittelen kaikkia muitakin miehiä välttämään naisia, joilla näitä yhden yön kokemuksia löytyy.
Ihan näin mielenkiinnosta ja naisena kyselen, että millä tavoin tällaisen alfalle antautuneen naisen erottaa antautumattomasta.
Keskustelemalla aiheesta kautta rantain.
Oletko sinä se, joka kerran kertoi täällä tarjoavansa naiselle reilusti punaviiniä ja kesken rennon illanvieton alkaa pikkuhiljaa viedä keskustelua aiheeseen tyyliin hehheh, aikuisiahan me tässä ollaan? Hitsi, että minä olen nauranut tuolla mielikuvalle.
Minäkin tunnistin tyypin. Kohta alkaa, tai on jo alkanutkin, jankutus kuinka kaikkien pitäisi puhua läpi entiset hoitonsa ja suhteensa, koska hänen mielestään se kuuluu asiaan. Jännä juttu, että itse olen ollut parisuhteissa vuodesta 1978 alkaen (yksi avioliitto, nykyinen avoliitto, pari yli vuoden parisuhdetta, useita lyhyemmäksi jääneitä tapailuja) eikä kukaan, ei yksikään mies ole koskaan pitänyt tarpeellisena käydä sellaista keskustelua. Ja rohkenen kyllä väittää, että sekä nykyinen puolisoni että aiempi aviopuolisoni ja lapseni isä olivat kanssani ihan tositarkoituksella, en ihan usko että eksäni olisi ostanut taloa ja halunnut lasta naisen kanssa, jolta halusi pelkkää seksiä.
Minua ei kiinnosta, mitä puolisoni on tehnyt ennen minua, miten usein ja kuinka hän runkkaa, ketä hän ajattelee runkatessaan tai millaista pokea hän katselee. Ne ovat kaikki yksityisasioita. Minulle riittää tieto, että hänelläkin on taustallaan yksi avioliitto ja tiedän myös sen päättymisen syyn. Ja minä tiedän, millainen arvomaailma hänellä on, en pelkästään siitä mitä hän sanoo vaan siitä, miten olen nähnyt ja näen hänen toimivan.
Sinun pitää tietää mennyt avioliitto ja päättymisen syy. Se on ilmeisesti ok.
Joku toinen haluaa tietää jotain. Sitten kyseessä on hörhö ja mitä kaikkea haukkumasanastoa tässäkin on viljelty jälleen.
Miten se aina menee näin, että itse oikeassa ja muut väärässä?
Suurin osa täällä kirjoittelevista naisista kertoo, ettei halua muistella exiä. Silti sinun on ihan pakko saada tietää naisen menneisyydestä. Ei ihan tervettä.
Näin kertoo, ja sehän juuri kuvaa sitä, että nämä on todella isoja ja merkityksellisiä asioita. Miksi ne eivät saisi olla sitä miehellekin?
Ei. Käsität jälleen kerran väärin. Ne exät eivän nimenomaan ole isoja eivätkä merkityksellisiä asioita, vaan täysin merkityksettömiä. Menneitä. Olleita. Kuopattuja. Joten on todella kummallista, jos ne muodostavat jonkun pakkomielteen päässäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitoksia ap:lle erittäin oivaltavasta aloituksesta. Juuri tätä olen yrittänyt monessa tasoteoriakeskustelussa kertoa: suurin osa meistä naisista on yhden miehen naisia ja riittää että on kerran löytänyt yhden mieleisen, joten sikäli jatkuva tason mittailu on paitsi ihmisarvoa alentavaa, myös useimmille meistä täysin turhaa.
Ja omasta miehestäni: lyhyt, rillipää, nykyään kaljuuntuvakin. Tapasin kolmekymppisenä, ja tiesin heti että tuossa se on. Tein aloitteen. Ja ne keskeiset syyt, miksi halusin hänet: erittäin älykäs ja ahkera, ja samanaikaisesti avulias, antelias ja empaattinen. Jos nämä kaksi kolikon puolta kohtaavat, on oikeastaan samantekevää, mitkä ovat miehen muut ominaisuudet.
Hoho, otit itsellesi mieheksi työjuhdan, josta voit hyötyä mahdollisimman paljon.
Jep, perinteinen betamiehen kohtalo.
Alfa pääsee housuihin itsekkyydellä, beta palvelemalla naista. Näinhän se on.
Tässäkin ketjussa jokainen kilttiä ja avuliasta miestään hehkutteleva voi mennä itseensä ja muistella, että niin joo, tulipa muutaman kerran antauduttua näille itsekkäille alfoille. Yksi asia vain johti toiseen.
Näinhän nämä ketjut aina menevät. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään tämän ulkonäköön, supliikkiuteen, sosiaalisuuteen tai johonkin vastaavaan, niin alkaa lällätys naisten pinnallisuudesta. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään älykkyyteen, ahkeruuteen, avuliaisuuteen ja vastaavaan, alkaa lällätys siitä, kuinka nainen haluaa vain hyötyä miehestä.
Tuolla tavalla ajatteleva mies ei pysty koskaan olemaan onnellinen. Jos naiset eivät halua häntä, hän on onneton. Jos joku nainen haluaa, hän on onneton, koska ajattelee olevansa beta jonka nainen hyväksyy vasta pidettyään hauskaa alfojen kanssa. Mutta jokaisella on toki oikeus elää itse rakentamassaan vankilassa.
On kolmaskin vaihtoehto: ottaa nainen, joka ei ole antautunut alfoille. Itse olen tehnyt niin ja suosittelen kaikkia muitakin miehiä välttämään naisia, joilla näitä yhden yön kokemuksia löytyy.
Ihan näin mielenkiinnosta ja naisena kyselen, että millä tavoin tällaisen alfalle antautuneen naisen erottaa antautumattomasta.
Keskustelemalla aiheesta kautta rantain.
Keskustelemalla kautta rantain, voi järjen köyhyyttä. Aika olematon mahdollisuus, että kumpikin on täysin kokematon. Nainen voi myös iskeä hanskat tiskiin, jos mies on antautunut aiemmin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitoksia ap:lle erittäin oivaltavasta aloituksesta. Juuri tätä olen yrittänyt monessa tasoteoriakeskustelussa kertoa: suurin osa meistä naisista on yhden miehen naisia ja riittää että on kerran löytänyt yhden mieleisen, joten sikäli jatkuva tason mittailu on paitsi ihmisarvoa alentavaa, myös useimmille meistä täysin turhaa.
Ja omasta miehestäni: lyhyt, rillipää, nykyään kaljuuntuvakin. Tapasin kolmekymppisenä, ja tiesin heti että tuossa se on. Tein aloitteen. Ja ne keskeiset syyt, miksi halusin hänet: erittäin älykäs ja ahkera, ja samanaikaisesti avulias, antelias ja empaattinen. Jos nämä kaksi kolikon puolta kohtaavat, on oikeastaan samantekevää, mitkä ovat miehen muut ominaisuudet.
Hoho, otit itsellesi mieheksi työjuhdan, josta voit hyötyä mahdollisimman paljon.
Jep, perinteinen betamiehen kohtalo.
Alfa pääsee housuihin itsekkyydellä, beta palvelemalla naista. Näinhän se on.
Tässäkin ketjussa jokainen kilttiä ja avuliasta miestään hehkutteleva voi mennä itseensä ja muistella, että niin joo, tulipa muutaman kerran antauduttua näille itsekkäille alfoille. Yksi asia vain johti toiseen.
Näinhän nämä ketjut aina menevät. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään tämän ulkonäköön, supliikkiuteen, sosiaalisuuteen tai johonkin vastaavaan, niin alkaa lällätys naisten pinnallisuudesta. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään älykkyyteen, ahkeruuteen, avuliaisuuteen ja vastaavaan, alkaa lällätys siitä, kuinka nainen haluaa vain hyötyä miehestä.
Tuolla tavalla ajatteleva mies ei pysty koskaan olemaan onnellinen. Jos naiset eivät halua häntä, hän on onneton. Jos joku nainen haluaa, hän on onneton, koska ajattelee olevansa beta jonka nainen hyväksyy vasta pidettyään hauskaa alfojen kanssa. Mutta jokaisella on toki oikeus elää itse rakentamassaan vankilassa.
On kolmaskin vaihtoehto: ottaa nainen, joka ei ole antautunut alfoille. Itse olen tehnyt niin ja suosittelen kaikkia muitakin miehiä välttämään naisia, joilla näitä yhden yön kokemuksia löytyy.
Ihan näin mielenkiinnosta ja naisena kyselen, että millä tavoin tällaisen alfalle antautuneen naisen erottaa antautumattomasta.
Keskustelemalla aiheesta kautta rantain.
Oletko sinä se, joka kerran kertoi täällä tarjoavansa naiselle reilusti punaviiniä ja kesken rennon illanvieton alkaa pikkuhiljaa viedä keskustelua aiheeseen tyyliin hehheh, aikuisiahan me tässä ollaan? Hitsi, että minä olen nauranut tuolla mielikuvalle.
Minäkin tunnistin tyypin. Kohta alkaa, tai on jo alkanutkin, jankutus kuinka kaikkien pitäisi puhua läpi entiset hoitonsa ja suhteensa, koska hänen mielestään se kuuluu asiaan. Jännä juttu, että itse olen ollut parisuhteissa vuodesta 1978 alkaen (yksi avioliitto, nykyinen avoliitto, pari yli vuoden parisuhdetta, useita lyhyemmäksi jääneitä tapailuja) eikä kukaan, ei yksikään mies ole koskaan pitänyt tarpeellisena käydä sellaista keskustelua. Ja rohkenen kyllä väittää, että sekä nykyinen puolisoni että aiempi aviopuolisoni ja lapseni isä olivat kanssani ihan tositarkoituksella, en ihan usko että eksäni olisi ostanut taloa ja halunnut lasta naisen kanssa, jolta halusi pelkkää seksiä.
Minua ei kiinnosta, mitä puolisoni on tehnyt ennen minua, miten usein ja kuinka hän runkkaa, ketä hän ajattelee runkatessaan tai millaista pokea hän katselee. Ne ovat kaikki yksityisasioita. Minulle riittää tieto, että hänelläkin on taustallaan yksi avioliitto ja tiedän myös sen päättymisen syyn. Ja minä tiedän, millainen arvomaailma hänellä on, en pelkästään siitä mitä hän sanoo vaan siitä, miten olen nähnyt ja näen hänen toimivan.
Sinun pitää tietää mennyt avioliitto ja päättymisen syy. Se on ilmeisesti ok.
Joku toinen haluaa tietää jotain. Sitten kyseessä on hörhö ja mitä kaikkea haukkumasanastoa tässäkin on viljelty jälleen.
Miten se aina menee näin, että itse oikeassa ja muut väärässä?
Suurin osa täällä kirjoittelevista naisista kertoo, ettei halua muistella exiä. Silti sinun on ihan pakko saada tietää naisen menneisyydestä. Ei ihan tervettä.
Näin kertoo, ja sehän juuri kuvaa sitä, että nämä on todella isoja ja merkityksellisiä asioita. Miksi ne eivät saisi olla sitä miehellekin?
Ei. Käsität jälleen kerran väärin. Ne exät eivän nimenomaan ole isoja eivätkä merkityksellisiä asioita, vaan täysin merkityksettömiä. Menneitä. Olleita. Kuopattuja. Joten on todella kummallista, jos ne muodostavat jonkun pakkomielteen päässäsi.
Juuri näin. Exillä on uuden parisuhteen kannalta merkitystä vain siinä tapauksessa, että sen exän kanssa on yhteisiä lapsia. Muussa tapauksessa exillä on yhtä vähän merkitystä kuin sillä, minkä väriset seinät oli olohuoneessa 10 vuotta sitten.
Töissä, koulussa, harrastuksissa, jotka eivät liity juomiseen.
Näissä ihmisiä tapaa oikeasti sellaisina kuin he oikeasti ovat pää selvänä. Päihteet latistavat luonnetta, ihminen on kuin lobotomiassa käynyt.
Niin että kannustaisin sieltä peräkamarin koneelta tosiaankin ulos oikeaan elämään ja heittämään helkuttiin tinderit ja suoli24-treffit.
Tilalle vaikka SPR, aikuispartio, VAPEPA, kuorolaulu, koirien koulutus, tanssikurssi, lavatanssit, aikuisopiskelu, harrastajateatteri, vastakkaisen sukupuolen suosimat harrasteet.
Miehillä on kova vienti esim. kudonta- ja maalauskursseilla. Veikkaan että nainen löytää seuraa puutyökurssilta. Ja ainakin mulla alkaa setiä pörrätä heti jos nostan auton konepellin, vaikken ole apua enkä seuraa hakemassa.
Itseään sivistävä ihminen on kiinnostava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiennyt että turvallisuuden tunne oli minulle niin tärkeää. Mutta kun tapasin leveäharteisen ja mukavan miehen ravintolassa, viehätyin siihen, että hänen kanssaan ei yhtään pelottanut mikään. Vaikka en ole mikään hento mimosa itsekään. Lisäksi hän sai minut nauramaan, sydämeni pohjasta.
Ihmetyttää muuten näissä parinvalintakeskuteluissa, että mihin se ennen kaikissa deitti-ilmoituksissa lukenut huumorintajuisuus on kadonnut. Minulle ainakin tosi tärkeää vieläkin, että samat asiat huvittaa.
Vinkki nro 1:
JOS HALVEKSIT MUITA MIEHIÄ JA VIHAAT JA PELKÄÄT NAISIA, OLET VÄÄRÄSSÄ PAIKASSA TÄSSÄ KETJUSSA.
Sinun on paras pysytellä yksin, koska ethän sinä hyötyisi terapiastakaan tuollaisena sairaudentunnottomana urpona, jolla on pakkomielle existä ja naisen aiemmin harrastamista yhdynnöistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiennyt että turvallisuuden tunne oli minulle niin tärkeää. Mutta kun tapasin leveäharteisen ja mukavan miehen ravintolassa, viehätyin siihen, että hänen kanssaan ei yhtään pelottanut mikään. Vaikka en ole mikään hento mimosa itsekään. Lisäksi hän sai minut nauramaan, sydämeni pohjasta.
Ihmetyttää muuten näissä parinvalintakeskuteluissa, että mihin se ennen kaikissa deitti-ilmoituksissa lukenut huumorintajuisuus on kadonnut. Minulle ainakin tosi tärkeää vieläkin, että samat asiat huvittaa.
Huumorintajuinen ei tarkoita että se huumorintaju menisi yhteen juuri sinun tai minun kanssani. Se "huumorintajuinen" ei siis tarkoita oikein mitään. Pitää olla samanlainen huumorintaju ja se on paljon mutkikkaampi juttu. Jopa täysin huumorintajuttomien ihmisten "huumori" kohtaa omalla kummallisella tavallaan.
Tapasin mieheni töiden merkeissä. Hän oli eronnut juuri aika lailla koko aikuisikänsä kestäneestä avioliitosta. Vastaeronneen status ei toki ole mikään upea meriitti, mutta arvostin ja arvostan hänessä kykyä sitoutua ja perhekeskeisyyttä. Omaan silmääni hän on tosi komea, sellainen karismaattinen nörtti, joka kerää taidetta ja jolla on aina kirja kädessä. Ulkonäkökeskeisemmälle ei silmälasit ja vatsanseutu varmaan kelpaisi, mutta itse näen hänessä lähinnä pihatöillä hankitut, lihaksikkaat käsivarret ja ihanan hymyn.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitoksia ap:lle erittäin oivaltavasta aloituksesta. Juuri tätä olen yrittänyt monessa tasoteoriakeskustelussa kertoa: suurin osa meistä naisista on yhden miehen naisia ja riittää että on kerran löytänyt yhden mieleisen, joten sikäli jatkuva tason mittailu on paitsi ihmisarvoa alentavaa, myös useimmille meistä täysin turhaa.
Ja omasta miehestäni: lyhyt, rillipää, nykyään kaljuuntuvakin. Tapasin kolmekymppisenä, ja tiesin heti että tuossa se on. Tein aloitteen. Ja ne keskeiset syyt, miksi halusin hänet: erittäin älykäs ja ahkera, ja samanaikaisesti avulias, antelias ja empaattinen. Jos nämä kaksi kolikon puolta kohtaavat, on oikeastaan samantekevää, mitkä ovat miehen muut ominaisuudet.
Hoho, otit itsellesi mieheksi työjuhdan, josta voit hyötyä mahdollisimman paljon.
Jep, perinteinen betamiehen kohtalo.
Alfa pääsee housuihin itsekkyydellä, beta palvelemalla naista. Näinhän se on.
Tässäkin ketjussa jokainen kilttiä ja avuliasta miestään hehkutteleva voi mennä itseensä ja muistella, että niin joo, tulipa muutaman kerran antauduttua näille itsekkäille alfoille. Yksi asia vain johti toiseen.
Näinhän nämä ketjut aina menevät. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään tämän ulkonäköön, supliikkiuteen, sosiaalisuuteen tai johonkin vastaavaan, niin alkaa lällätys naisten pinnallisuudesta. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään älykkyyteen, ahkeruuteen, avuliaisuuteen ja vastaavaan, alkaa lällätys siitä, kuinka nainen haluaa vain hyötyä miehestä.
Tuolla tavalla ajatteleva mies ei pysty koskaan olemaan onnellinen. Jos naiset eivät halua häntä, hän on onneton. Jos joku nainen haluaa, hän on onneton, koska ajattelee olevansa beta jonka nainen hyväksyy vasta pidettyään hauskaa alfojen kanssa. Mutta jokaisella on toki oikeus elää itse rakentamassaan vankilassa.
On kolmaskin vaihtoehto: ottaa nainen, joka ei ole antautunut alfoille. Itse olen tehnyt niin ja suosittelen kaikkia muitakin miehiä välttämään naisia, joilla näitä yhden yön kokemuksia löytyy.
Ihan näin mielenkiinnosta ja naisena kyselen, että millä tavoin tällaisen alfalle antautuneen naisen erottaa antautumattomasta.
Keskustelemalla aiheesta kautta rantain.
Oletko sinä se, joka kerran kertoi täällä tarjoavansa naiselle reilusti punaviiniä ja kesken rennon illanvieton alkaa pikkuhiljaa viedä keskustelua aiheeseen tyyliin hehheh, aikuisiahan me tässä ollaan? Hitsi, että minä olen nauranut tuolla mielikuvalle.
Minäkin tunnistin tyypin. Kohta alkaa, tai on jo alkanutkin, jankutus kuinka kaikkien pitäisi puhua läpi entiset hoitonsa ja suhteensa, koska hänen mielestään se kuuluu asiaan. Jännä juttu, että itse olen ollut parisuhteissa vuodesta 1978 alkaen (yksi avioliitto, nykyinen avoliitto, pari yli vuoden parisuhdetta, useita lyhyemmäksi jääneitä tapailuja) eikä kukaan, ei yksikään mies ole koskaan pitänyt tarpeellisena käydä sellaista keskustelua. Ja rohkenen kyllä väittää, että sekä nykyinen puolisoni että aiempi aviopuolisoni ja lapseni isä olivat kanssani ihan tositarkoituksella, en ihan usko että eksäni olisi ostanut taloa ja halunnut lasta naisen kanssa, jolta halusi pelkkää seksiä.
Minua ei kiinnosta, mitä puolisoni on tehnyt ennen minua, miten usein ja kuinka hän runkkaa, ketä hän ajattelee runkatessaan tai millaista pokea hän katselee. Ne ovat kaikki yksityisasioita. Minulle riittää tieto, että hänelläkin on taustallaan yksi avioliitto ja tiedän myös sen päättymisen syyn. Ja minä tiedän, millainen arvomaailma hänellä on, en pelkästään siitä mitä hän sanoo vaan siitä, miten olen nähnyt ja näen hänen toimivan.
Sinun pitää tietää mennyt avioliitto ja päättymisen syy. Se on ilmeisesti ok.
Joku toinen haluaa tietää jotain. Sitten kyseessä on hörhö ja mitä kaikkea haukkumasanastoa tässäkin on viljelty jälleen.
Miten se aina menee näin, että itse oikeassa ja muut väärässä?
Suurin osa täällä kirjoittelevista naisista kertoo, ettei halua muistella exiä. Silti sinun on ihan pakko saada tietää naisen menneisyydestä. Ei ihan tervettä.
Näin kertoo, ja sehän juuri kuvaa sitä, että nämä on todella isoja ja merkityksellisiä asioita. Miksi ne eivät saisi olla sitä miehellekin?
Ei. Käsität jälleen kerran väärin. Ne exät eivän nimenomaan ole isoja eivätkä merkityksellisiä asioita, vaan täysin merkityksettömiä. Menneitä. Olleita. Kuopattuja. Joten on todella kummallista, jos ne muodostavat jonkun pakkomielteen päässäsi.
Mitä käsitän väärin? Onhan ne selvästi merkityksellisiä, koska muuten näitä foorumikeskusteluja ei edes käytäisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitoksia ap:lle erittäin oivaltavasta aloituksesta. Juuri tätä olen yrittänyt monessa tasoteoriakeskustelussa kertoa: suurin osa meistä naisista on yhden miehen naisia ja riittää että on kerran löytänyt yhden mieleisen, joten sikäli jatkuva tason mittailu on paitsi ihmisarvoa alentavaa, myös useimmille meistä täysin turhaa.
Ja omasta miehestäni: lyhyt, rillipää, nykyään kaljuuntuvakin. Tapasin kolmekymppisenä, ja tiesin heti että tuossa se on. Tein aloitteen. Ja ne keskeiset syyt, miksi halusin hänet: erittäin älykäs ja ahkera, ja samanaikaisesti avulias, antelias ja empaattinen. Jos nämä kaksi kolikon puolta kohtaavat, on oikeastaan samantekevää, mitkä ovat miehen muut ominaisuudet.
Hoho, otit itsellesi mieheksi työjuhdan, josta voit hyötyä mahdollisimman paljon.
Jep, perinteinen betamiehen kohtalo.
Alfa pääsee housuihin itsekkyydellä, beta palvelemalla naista. Näinhän se on.
Tässäkin ketjussa jokainen kilttiä ja avuliasta miestään hehkutteleva voi mennä itseensä ja muistella, että niin joo, tulipa muutaman kerran antauduttua näille itsekkäille alfoille. Yksi asia vain johti toiseen.
Näinhän nämä ketjut aina menevät. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään tämän ulkonäköön, supliikkiuteen, sosiaalisuuteen tai johonkin vastaavaan, niin alkaa lällätys naisten pinnallisuudesta. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään älykkyyteen, ahkeruuteen, avuliaisuuteen ja vastaavaan, alkaa lällätys siitä, kuinka nainen haluaa vain hyötyä miehestä.
Tuolla tavalla ajatteleva mies ei pysty koskaan olemaan onnellinen. Jos naiset eivät halua häntä, hän on onneton. Jos joku nainen haluaa, hän on onneton, koska ajattelee olevansa beta jonka nainen hyväksyy vasta pidettyään hauskaa alfojen kanssa. Mutta jokaisella on toki oikeus elää itse rakentamassaan vankilassa.
On kolmaskin vaihtoehto: ottaa nainen, joka ei ole antautunut alfoille. Itse olen tehnyt niin ja suosittelen kaikkia muitakin miehiä välttämään naisia, joilla näitä yhden yön kokemuksia löytyy.
Ihan näin mielenkiinnosta ja naisena kyselen, että millä tavoin tällaisen alfalle antautuneen naisen erottaa antautumattomasta.
Keskustelemalla aiheesta kautta rantain.
Jos on nainen on joskus juljennut antautua alfalle, ehkä hän myös on kykenevä salaamaan sen! Tai mitä jos hän on joskus antautunut alfalle mutta arvioinut hänen tasonsa betaksi...? Tässäkin ketjussa käy ilmi, ettei moni nainen pidä sinun alfaasi alfana ollenkaan.
Voihan näitä salailijoitakin olla, mutta useimmat ihmiset kertovat asioista melko avoimesti. Varsinkin jos vastapuoli on hyvä keskustelemaan, kuten itse vuorovaikutuksen ammattilaisena satun olemaan.
En ole ikinä keskustellut kenenkään miehen kanssa edellisistä suhteistani. Lukuun ottamatta yhtä, jonka kanssa olin kihloissa ennen nykyistä puolisoani. Hänestä nykyinen mieheni kyllä tietää. En usko että sinullekaan kerrotaan kaikkea, vaikka olisit millainen ammattilainen. Koska asiahan ei sinulle kuulu.
Miksi salaat ihan normaaleja elämän osa-alueita? Etkö suostu kertomaan lapsuudenkodista, kouluajoista tai nuoruuden harrastuksistakaan?
Useimmat ihmiset eivät toimi noin, mutta kuten sanoin, onhan poikkeuksiakin.
Seksikumppaneiden lukumäärä ei mitenkään ole verrannollinen nuoruuden harrastuksiin tai kouluaikoihin. Kyllä minä ja mieheni molemmat tiedettiin, ettei kummallekaan ekoja olla. Tarkempia tietoja emme ole inttäneet, ei syytä. Aviossa 20v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitoksia ap:lle erittäin oivaltavasta aloituksesta. Juuri tätä olen yrittänyt monessa tasoteoriakeskustelussa kertoa: suurin osa meistä naisista on yhden miehen naisia ja riittää että on kerran löytänyt yhden mieleisen, joten sikäli jatkuva tason mittailu on paitsi ihmisarvoa alentavaa, myös useimmille meistä täysin turhaa.
Ja omasta miehestäni: lyhyt, rillipää, nykyään kaljuuntuvakin. Tapasin kolmekymppisenä, ja tiesin heti että tuossa se on. Tein aloitteen. Ja ne keskeiset syyt, miksi halusin hänet: erittäin älykäs ja ahkera, ja samanaikaisesti avulias, antelias ja empaattinen. Jos nämä kaksi kolikon puolta kohtaavat, on oikeastaan samantekevää, mitkä ovat miehen muut ominaisuudet.
Hoho, otit itsellesi mieheksi työjuhdan, josta voit hyötyä mahdollisimman paljon.
Jep, perinteinen betamiehen kohtalo.
Alfa pääsee housuihin itsekkyydellä, beta palvelemalla naista. Näinhän se on.
Tässäkin ketjussa jokainen kilttiä ja avuliasta miestään hehkutteleva voi mennä itseensä ja muistella, että niin joo, tulipa muutaman kerran antauduttua näille itsekkäille alfoille. Yksi asia vain johti toiseen.
Näinhän nämä ketjut aina menevät. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään tämän ulkonäköön, supliikkiuteen, sosiaalisuuteen tai johonkin vastaavaan, niin alkaa lällätys naisten pinnallisuudesta. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään älykkyyteen, ahkeruuteen, avuliaisuuteen ja vastaavaan, alkaa lällätys siitä, kuinka nainen haluaa vain hyötyä miehestä.
Tuolla tavalla ajatteleva mies ei pysty koskaan olemaan onnellinen. Jos naiset eivät halua häntä, hän on onneton. Jos joku nainen haluaa, hän on onneton, koska ajattelee olevansa beta jonka nainen hyväksyy vasta pidettyään hauskaa alfojen kanssa. Mutta jokaisella on toki oikeus elää itse rakentamassaan vankilassa.
On kolmaskin vaihtoehto: ottaa nainen, joka ei ole antautunut alfoille. Itse olen tehnyt niin ja suosittelen kaikkia muitakin miehiä välttämään naisia, joilla näitä yhden yön kokemuksia löytyy.
Ihan näin mielenkiinnosta ja naisena kyselen, että millä tavoin tällaisen alfalle antautuneen naisen erottaa antautumattomasta.
Keskustelemalla aiheesta kautta rantain.
Oletko sinä se, joka kerran kertoi täällä tarjoavansa naiselle reilusti punaviiniä ja kesken rennon illanvieton alkaa pikkuhiljaa viedä keskustelua aiheeseen tyyliin hehheh, aikuisiahan me tässä ollaan? Hitsi, että minä olen nauranut tuolla mielikuvalle.
Minäkin tunnistin tyypin. Kohta alkaa, tai on jo alkanutkin, jankutus kuinka kaikkien pitäisi puhua läpi entiset hoitonsa ja suhteensa, koska hänen mielestään se kuuluu asiaan. Jännä juttu, että itse olen ollut parisuhteissa vuodesta 1978 alkaen (yksi avioliitto, nykyinen avoliitto, pari yli vuoden parisuhdetta, useita lyhyemmäksi jääneitä tapailuja) eikä kukaan, ei yksikään mies ole koskaan pitänyt tarpeellisena käydä sellaista keskustelua. Ja rohkenen kyllä väittää, että sekä nykyinen puolisoni että aiempi aviopuolisoni ja lapseni isä olivat kanssani ihan tositarkoituksella, en ihan usko että eksäni olisi ostanut taloa ja halunnut lasta naisen kanssa, jolta halusi pelkkää seksiä.
Minua ei kiinnosta, mitä puolisoni on tehnyt ennen minua, miten usein ja kuinka hän runkkaa, ketä hän ajattelee runkatessaan tai millaista pokea hän katselee. Ne ovat kaikki yksityisasioita. Minulle riittää tieto, että hänelläkin on taustallaan yksi avioliitto ja tiedän myös sen päättymisen syyn. Ja minä tiedän, millainen arvomaailma hänellä on, en pelkästään siitä mitä hän sanoo vaan siitä, miten olen nähnyt ja näen hänen toimivan.
Sinun pitää tietää mennyt avioliitto ja päättymisen syy. Se on ilmeisesti ok.
Joku toinen haluaa tietää jotain. Sitten kyseessä on hörhö ja mitä kaikkea haukkumasanastoa tässäkin on viljelty jälleen.
Miten se aina menee näin, että itse oikeassa ja muut väärässä?
Suurin osa täällä kirjoittelevista naisista kertoo, ettei halua muistella exiä. Silti sinun on ihan pakko saada tietää naisen menneisyydestä. Ei ihan tervettä.
Näin kertoo, ja sehän juuri kuvaa sitä, että nämä on todella isoja ja merkityksellisiä asioita. Miksi ne eivät saisi olla sitä miehellekin?
Ei. Käsität jälleen kerran väärin. Ne exät eivän nimenomaan ole isoja eivätkä merkityksellisiä asioita, vaan täysin merkityksettömiä. Menneitä. Olleita. Kuopattuja. Joten on todella kummallista, jos ne muodostavat jonkun pakkomielteen päässäsi.
Mitä käsitän väärin? Onhan ne selvästi merkityksellisiä, koska muuten näitä foorumikeskusteluja ei edes käytäisi.
Käsität väärin sen että tämä jankaamalla muuttuisi vielä jotenkin sinun eduksesi. Usko jo, ei käänny.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitoksia ap:lle erittäin oivaltavasta aloituksesta. Juuri tätä olen yrittänyt monessa tasoteoriakeskustelussa kertoa: suurin osa meistä naisista on yhden miehen naisia ja riittää että on kerran löytänyt yhden mieleisen, joten sikäli jatkuva tason mittailu on paitsi ihmisarvoa alentavaa, myös useimmille meistä täysin turhaa.
Ja omasta miehestäni: lyhyt, rillipää, nykyään kaljuuntuvakin. Tapasin kolmekymppisenä, ja tiesin heti että tuossa se on. Tein aloitteen. Ja ne keskeiset syyt, miksi halusin hänet: erittäin älykäs ja ahkera, ja samanaikaisesti avulias, antelias ja empaattinen. Jos nämä kaksi kolikon puolta kohtaavat, on oikeastaan samantekevää, mitkä ovat miehen muut ominaisuudet.
Hoho, otit itsellesi mieheksi työjuhdan, josta voit hyötyä mahdollisimman paljon.
Jep, perinteinen betamiehen kohtalo.
Alfa pääsee housuihin itsekkyydellä, beta palvelemalla naista. Näinhän se on.
Tässäkin ketjussa jokainen kilttiä ja avuliasta miestään hehkutteleva voi mennä itseensä ja muistella, että niin joo, tulipa muutaman kerran antauduttua näille itsekkäille alfoille. Yksi asia vain johti toiseen.
Näinhän nämä ketjut aina menevät. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään tämän ulkonäköön, supliikkiuteen, sosiaalisuuteen tai johonkin vastaavaan, niin alkaa lällätys naisten pinnallisuudesta. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään älykkyyteen, ahkeruuteen, avuliaisuuteen ja vastaavaan, alkaa lällätys siitä, kuinka nainen haluaa vain hyötyä miehestä.
Tuolla tavalla ajatteleva mies ei pysty koskaan olemaan onnellinen. Jos naiset eivät halua häntä, hän on onneton. Jos joku nainen haluaa, hän on onneton, koska ajattelee olevansa beta jonka nainen hyväksyy vasta pidettyään hauskaa alfojen kanssa. Mutta jokaisella on toki oikeus elää itse rakentamassaan vankilassa.
On kolmaskin vaihtoehto: ottaa nainen, joka ei ole antautunut alfoille. Itse olen tehnyt niin ja suosittelen kaikkia muitakin miehiä välttämään naisia, joilla näitä yhden yön kokemuksia löytyy.
Ihan näin mielenkiinnosta ja naisena kyselen, että millä tavoin tällaisen alfalle antautuneen naisen erottaa antautumattomasta.
Keskustelemalla aiheesta kautta rantain.
Oletko sinä se, joka kerran kertoi täällä tarjoavansa naiselle reilusti punaviiniä ja kesken rennon illanvieton alkaa pikkuhiljaa viedä keskustelua aiheeseen tyyliin hehheh, aikuisiahan me tässä ollaan? Hitsi, että minä olen nauranut tuolla mielikuvalle.
Minäkin tunnistin tyypin. Kohta alkaa, tai on jo alkanutkin, jankutus kuinka kaikkien pitäisi puhua läpi entiset hoitonsa ja suhteensa, koska hänen mielestään se kuuluu asiaan. Jännä juttu, että itse olen ollut parisuhteissa vuodesta 1978 alkaen (yksi avioliitto, nykyinen avoliitto, pari yli vuoden parisuhdetta, useita lyhyemmäksi jääneitä tapailuja) eikä kukaan, ei yksikään mies ole koskaan pitänyt tarpeellisena käydä sellaista keskustelua. Ja rohkenen kyllä väittää, että sekä nykyinen puolisoni että aiempi aviopuolisoni ja lapseni isä olivat kanssani ihan tositarkoituksella, en ihan usko että eksäni olisi ostanut taloa ja halunnut lasta naisen kanssa, jolta halusi pelkkää seksiä.
Minua ei kiinnosta, mitä puolisoni on tehnyt ennen minua, miten usein ja kuinka hän runkkaa, ketä hän ajattelee runkatessaan tai millaista pokea hän katselee. Ne ovat kaikki yksityisasioita. Minulle riittää tieto, että hänelläkin on taustallaan yksi avioliitto ja tiedän myös sen päättymisen syyn. Ja minä tiedän, millainen arvomaailma hänellä on, en pelkästään siitä mitä hän sanoo vaan siitä, miten olen nähnyt ja näen hänen toimivan.
Sinun pitää tietää mennyt avioliitto ja päättymisen syy. Se on ilmeisesti ok.
Joku toinen haluaa tietää jotain. Sitten kyseessä on hörhö ja mitä kaikkea haukkumasanastoa tässäkin on viljelty jälleen.
Miten se aina menee näin, että itse oikeassa ja muut väärässä?
Suurin osa täällä kirjoittelevista naisista kertoo, ettei halua muistella exiä. Silti sinun on ihan pakko saada tietää naisen menneisyydestä. Ei ihan tervettä.
Näin kertoo, ja sehän juuri kuvaa sitä, että nämä on todella isoja ja merkityksellisiä asioita. Miksi ne eivät saisi olla sitä miehellekin?
Ei. Käsität jälleen kerran väärin. Ne exät eivän nimenomaan ole isoja eivätkä merkityksellisiä asioita, vaan täysin merkityksettömiä. Menneitä. Olleita. Kuopattuja. Joten on todella kummallista, jos ne muodostavat jonkun pakkomielteen päässäsi.
Juuri näin. Exillä on uuden parisuhteen kannalta merkitystä vain siinä tapauksessa, että sen exän kanssa on yhteisiä lapsia. Muussa tapauksessa exillä on yhtä vähän merkitystä kuin sillä, minkä väriset seinät oli olohuoneessa 10 vuotta sitten.
Niin, sinulle on vähän merkitystä. Entäs miehelle?
Ohis. Minä olin se, joka puhui hörhöistä. Olisin voinut puhua pervoistakin. Jos joku yrittää juottaa ihmisen treffeillä känniin ja tivata seksihistoriasta, on ainoa järkevä reaktio juosta.
Avioliitto taas on julkisoikeudellinen sopimus, joten totta kai se on olennainen tieto. Varsinkin jos sellainen on meneillään. Joten taas on syytä juosta, jos toinen ei kerro olevansa naimisissa.