Lue keskustelun säännöt.
Kyllästynyt tasoteorioihin. Joten naiset kertokaa meille miehille.
28.06.2021 |
Alan oikeasti kyllästämään jokapäiväiseen tasoteoria keskusteluihin. Osa meistä miehistä on niin katkeria kun deittipalveluissa ei ole onnea.
Joten naiset voisitteko kertoa rehellisesti millaisen miehen kanssa olet suhteessa tai deittailette juuri nyt. Kun kerrotte miehestä, yrittäkää miettiä tätä kysymystä sekä häntä subjektiivisesti, miten muut näkisi hänet. Tietenkin jos olet parisuhteessa jo hänen kanssa, tiedämme että hän on lähes kympin mies juuri sinulle, mutta tuskin hän olisi sitä muille. Myös jos voisitte jakaa vielä missä tapasitte ja miten tutustuminen alkoi ja kumpi teki ensimmäiset liikkeet.
Kommentit (566)
Tavattiin opintojen kautta. Oltiin ensin ystäviä puolisen vuotta ja sitten lempi leimahti. Mieheni on minua 3 vuotta nuorempi, 190 cm pitkä ja hyvin laiha. Tuuheat hiukset, lempeä katse. Alunperin pidin häntä söpönä, mutta nykyään yhä enemmän komeana. Mieheni on hauska, rauhallinen ja luotettava. Ei ole mikään paha poika tai renttu. Ollaan välillä naurettukin tälle stereotypialle, että kiltit miehet ei muka kelpaisi naisille. Meidän kohdalla ei pidä ainakaan paikkaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin miehen keskustelufoorumilla.
Mies on:
- hoikka ja omiin silmiini hyvin komea, objektiivisesti katsottuna varmaan keskitasoa
- keskiluokkaisesta perheestä, rahaa on vaikka tällä hetkellä opiskelut kesken ja työtön
- kohtelias ja hyväkäytöksinen, mutta tuntemattomassa porukassa hiljainen ja syrjäänvetäytyvä
- fiksu ja looginen, joskin suuttuessaan hieman aggressiivinen
- tavatessamme kokematon naisten suhteen ja hieman katkera siitä ettei ollut löytänyt sopivaa naista kun tavalliset normonaiset eivät kuulemma kiinnostaneet
Omasta mielestäni mies on minua paljon tasokkaampi (olen matalasti kouluttautunut ja aika vaatimattoman näköinen nainen), mutta olemme olleet jo kolme vuotta yhdessä eikä mies tunnu lähtevän, vaikka koko ajan pelkään sitä.
Ei kuulosta hyvältä olla suhteessa, jossa pelkää koko ajan toisen lähtevän.
Tuo on perinteinen tyytymissuhde tavismieheltä, mutta aika usein ne kai toimii. Tavismies vai pitäisikö sanoa tavismiinus tietää ettei vientiä juurikaan ole, niin edes joku kiinnostunut nainen on tyhjää parempi pitkän naisettomuuden jälkeen.
Tasoteoria tarjoaa karkeat rakenteet pariutumiselle, mutta ihmiselämän sekä kohtaloiden kirjo on kuitenkin niin suuri ettei kaikkea voi tarkasti ennustaa. Selkeät tasoerot ovat silmiinpistäviä ja niitä kovin harvoin näkee. Pienempiä taas on maailma pullollaan, kun parisuhdehakuisilla ja turvallisuutta kaipaavilla parivaljakoilla kemiat kohtaavat.
Tinder ja nykyaika kai muutenkin ovat kuitenkiin polarisoineet miesten naisonnea, eikä vuosikymmenten takaiset muistelot juuri liity nykyhetkeen. Sinkkuus on selvästi lisääntynyt ja tämä on suurin ongelma muutenkin elämänsä kanssa kamppaileville miehille (heikohko tasoisille). Pariutumisikäisiä miehiä on muutenkin enemmän ja osa laadukkaimmista miehistä pyörittää useampaa naistaa, joten jo ihan matemaattisesti melko monet miehet jäävät ilman heikommasta puoliskosta. Tietty tasovääristymä (johtuen noista yllä mainituista tekijöistä) lisäksi lopettaa monien miesten parisuhdehaaveet. Siksi monet naisetkin ovat lopulta ilman kaipaamaansa suhdetta ja perhettä. Osa ei tietenkään edes perhettä kaipaa kummastakaan sukupuolesta, mutta hyvin harva kieltäytyy sopivasta parisuhteessa vaikka ikisinkku olisikin.
Vaikeaksi on kaikki siis mennyt. Itsekin olen pätkäsinkku eli erilaisia suhdekokeiluja on ollut riittämiin ja nuoruuden pitkän suhteen kariuduttua harrastin jokusen vuoden villiä partyelämääkin lyhyitä seksisuhteita vaalien. Nyt alkaa olla takki tyhjä yrittämisestä, kun viimeisin tuntui olevan paras suhde kaikista, mutta vuoristorataan ja eroon sekin lopulta päättyi. Monilta kolmekymppisiltä kavereilta on takki tyhjentynyt erinäisistä syistä jo aiemmin.
Lykkyä kuitenkin jokaiselle onnen etsintään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin miehen keskustelufoorumilla.
Mies on:
- hoikka ja omiin silmiini hyvin komea, objektiivisesti katsottuna varmaan keskitasoa
- keskiluokkaisesta perheestä, rahaa on vaikka tällä hetkellä opiskelut kesken ja työtön
- kohtelias ja hyväkäytöksinen, mutta tuntemattomassa porukassa hiljainen ja syrjäänvetäytyvä
- fiksu ja looginen, joskin suuttuessaan hieman aggressiivinen
- tavatessamme kokematon naisten suhteen ja hieman katkera siitä ettei ollut löytänyt sopivaa naista kun tavalliset normonaiset eivät kuulemma kiinnostaneet
Omasta mielestäni mies on minua paljon tasokkaampi (olen matalasti kouluttautunut ja aika vaatimattoman näköinen nainen), mutta olemme olleet jo kolme vuotta yhdessä eikä mies tunnu lähtevän, vaikka koko ajan pelkään sitä.
Esimerkki hypergamiasta, nainen yrittää saada itseään tasokkaamman kumppanin jos vain mahdollista. Ihan suoraan oppikirjasta.
Ja te miehetkö ette sitten yritä?
Älä hei viitsi, k'moon!!!!! Kaikki miehet haluaa nuoren, kauniin, hoikan, isorintaisia pokestara- neitsyen ja yrittää kaikin keinoin. Mitä se tämä on- hyoergamias.
Että pata kattilaa.....
Tapasin miehen töiden kautta. Hän oli asiakkaallani työharjoittelussa ja minä kävin ko. asiakkaalla tekemässä töitä 1-2 päivää viikossa. Jaoimme tuona aikana työhuoneen miehen kanssa. Miehellä oli mennyt terveys tapaturman takia ja hän oli kouluttautumassa uudelle alalle. Hänellä oli takana usean vuoden kuntoutuminen, uusi sairastuminen, eläkejakso sekä avioero.
Lääkkeet olivat turvottaneet miehen aika pahasti (ovat edelleen), hiukset tippuneet päästä ja kroppa melko toimimaton. Muuten mies oli ihan puhdasta kultaa ja meillä synkkasi heti. Löytyi yhteiset arvot, huumorintaju ja tapa katsoa maailmaa. Siitä homma lähti hiljalleen rullaamaan. Kävimme ensin yksillä töiden jälkeen ja tästä muodostui perinne, kunnes lopulta päädyimme yhteen.
Nyt takana on seitsemän vuotta yhteistä elämää. Mies on edelleen sairas ja tulee aina olemaan. Minä olen hyväksynyt sen, ettei miehestä ole koskaan lenkkipoluille tai salille treenikaveriksi. Minä olen edennyt urallani sen verran hyvin, että pystyn kustantamaan meille ihan mukavan elintason ja arki rullaa näin sujuvasti. Miehen terveys on aina huolen aihe, mutta onneksi rakkautta riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitoksia ap:lle erittäin oivaltavasta aloituksesta. Juuri tätä olen yrittänyt monessa tasoteoriakeskustelussa kertoa: suurin osa meistä naisista on yhden miehen naisia ja riittää että on kerran löytänyt yhden mieleisen, joten sikäli jatkuva tason mittailu on paitsi ihmisarvoa alentavaa, myös useimmille meistä täysin turhaa.
Ja omasta miehestäni: lyhyt, rillipää, nykyään kaljuuntuvakin. Tapasin kolmekymppisenä, ja tiesin heti että tuossa se on. Tein aloitteen. Ja ne keskeiset syyt, miksi halusin hänet: erittäin älykäs ja ahkera, ja samanaikaisesti avulias, antelias ja empaattinen. Jos nämä kaksi kolikon puolta kohtaavat, on oikeastaan samantekevää, mitkä ovat miehen muut ominaisuudet.
Hoho, otit itsellesi mieheksi työjuhdan, josta voit hyötyä mahdollisimman paljon.
Jep, perinteinen betamiehen kohtalo.
Alfa pääsee housuihin itsekkyydellä, beta palvelemalla naista. Näinhän se on.
Tässäkin ketjussa jokainen kilttiä ja avuliasta miestään hehkutteleva voi mennä itseensä ja muistella, että niin joo, tulipa muutaman kerran antauduttua näille itsekkäille alfoille. Yksi asia vain johti toiseen.
Näinhän nämä ketjut aina menevät. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään tämän ulkonäköön, supliikkiuteen, sosiaalisuuteen tai johonkin vastaavaan, niin alkaa lällätys naisten pinnallisuudesta. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään älykkyyteen, ahkeruuteen, avuliaisuuteen ja vastaavaan, alkaa lällätys siitä, kuinka nainen haluaa vain hyötyä miehestä.
Tuolla tavalla ajatteleva mies ei pysty koskaan olemaan onnellinen. Jos naiset eivät halua häntä, hän on onneton. Jos joku nainen haluaa, hän on onneton, koska ajattelee olevansa beta jonka nainen hyväksyy vasta pidettyään hauskaa alfojen kanssa. Mutta jokaisella on toki oikeus elää itse rakentamassaan vankilassa.
On kolmaskin vaihtoehto: ottaa nainen, joka ei ole antautunut alfoille. Itse olen tehnyt niin ja suosittelen kaikkia muitakin miehiä välttämään naisia, joilla näitä yhden yön kokemuksia löytyy.
Ihan näin mielenkiinnosta ja naisena kyselen, että millä tavoin tällaisen alfalle antautuneen naisen erottaa antautumattomasta.
Keskustelemalla aiheesta kautta rantain.
Oletko sinä se, joka kerran kertoi täällä tarjoavansa naiselle reilusti punaviiniä ja kesken rennon illanvieton alkaa pikkuhiljaa viedä keskustelua aiheeseen tyyliin hehheh, aikuisiahan me tässä ollaan? Hitsi, että minä olen nauranut tuolla mielikuvalle.
Minäkin tunnistin tyypin. Kohta alkaa, tai on jo alkanutkin, jankutus kuinka kaikkien pitäisi puhua läpi entiset hoitonsa ja suhteensa, koska hänen mielestään se kuuluu asiaan. Jännä juttu, että itse olen ollut parisuhteissa vuodesta 1978 alkaen (yksi avioliitto, nykyinen avoliitto, pari yli vuoden parisuhdetta, useita lyhyemmäksi jääneitä tapailuja) eikä kukaan, ei yksikään mies ole koskaan pitänyt tarpeellisena käydä sellaista keskustelua. Ja rohkenen kyllä väittää, että sekä nykyinen puolisoni että aiempi aviopuolisoni ja lapseni isä olivat kanssani ihan tositarkoituksella, en ihan usko että eksäni olisi ostanut taloa ja halunnut lasta naisen kanssa, jolta halusi pelkkää seksiä.
Minua ei kiinnosta, mitä puolisoni on tehnyt ennen minua, miten usein ja kuinka hän runkkaa, ketä hän ajattelee runkatessaan tai millaista pokea hän katselee. Ne ovat kaikki yksityisasioita. Minulle riittää tieto, että hänelläkin on taustallaan yksi avioliitto ja tiedän myös sen päättymisen syyn. Ja minä tiedän, millainen arvomaailma hänellä on, en pelkästään siitä mitä hän sanoo vaan siitä, miten olen nähnyt ja näen hänen toimivan.
Sinun pitää tietää mennyt avioliitto ja päättymisen syy. Se on ilmeisesti ok.
Joku toinen haluaa tietää jotain. Sitten kyseessä on hörhö ja mitä kaikkea haukkumasanastoa tässäkin on viljelty jälleen.
Miten se aina menee näin, että itse oikeassa ja muut väärässä?
Suurin osa täällä kirjoittelevista naisista kertoo, ettei halua muistella exiä. Silti sinun on ihan pakko saada tietää naisen menneisyydestä. Ei ihan tervettä.
Mikä vika niissä ex:issä on ollut, kun naiset täällä sanoo, että he on tavanneet valita elämänsä aikana vain hyviä ja kunnollisia miehiä parisuhteisiin? Miksi niistä on sitten erottu?
Parikymppisenä sitä on aika lailla eri ihminen kuin vaikkapa nelikymppisenä. Joskus se rakkaus vaan hiipuu jomman kumman taholta, tuliko mieleesi, että mieskin voi erota naisesta? No eipä tietenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitoksia ap:lle erittäin oivaltavasta aloituksesta. Juuri tätä olen yrittänyt monessa tasoteoriakeskustelussa kertoa: suurin osa meistä naisista on yhden miehen naisia ja riittää että on kerran löytänyt yhden mieleisen, joten sikäli jatkuva tason mittailu on paitsi ihmisarvoa alentavaa, myös useimmille meistä täysin turhaa.
Ja omasta miehestäni: lyhyt, rillipää, nykyään kaljuuntuvakin. Tapasin kolmekymppisenä, ja tiesin heti että tuossa se on. Tein aloitteen. Ja ne keskeiset syyt, miksi halusin hänet: erittäin älykäs ja ahkera, ja samanaikaisesti avulias, antelias ja empaattinen. Jos nämä kaksi kolikon puolta kohtaavat, on oikeastaan samantekevää, mitkä ovat miehen muut ominaisuudet.
Hoho, otit itsellesi mieheksi työjuhdan, josta voit hyötyä mahdollisimman paljon.
Jep, perinteinen betamiehen kohtalo.
Olette te kyllä sairaita. Haluatte varmaan itse ystäviksennekin tunnekylmiä ja itsekkäitä tyyppejä kun kerran sekin on pahasta, että haluaa seuraansa empaattisia ja avuliaita ihmisiä. Ja deitti-ilmoitukseen laitatte tietysti, että etsitään erittäin veemäisellä luonteella varustettua naista, koska kuka nyt kivoista ja kilteistä kumppaneista tykkäisi.
Eri
Äläpä viitsi.
Näin naisena särähtäis pahasti korvaan, jos mies etsisi ahkeraa, anteliasta ja avuliasta naista.Ohis
No enhän minä nyt herranjestas sitä tarkoittanut, että pitäisi kirjoittaa deitti-ilmoitukseen noin, vaan sitä, että näiden miesten mielestä on ilmeisesti pahasta arvostaa toisessa ystävällistä ja auttavaista luonnetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitoksia ap:lle erittäin oivaltavasta aloituksesta. Juuri tätä olen yrittänyt monessa tasoteoriakeskustelussa kertoa: suurin osa meistä naisista on yhden miehen naisia ja riittää että on kerran löytänyt yhden mieleisen, joten sikäli jatkuva tason mittailu on paitsi ihmisarvoa alentavaa, myös useimmille meistä täysin turhaa.
Ja omasta miehestäni: lyhyt, rillipää, nykyään kaljuuntuvakin. Tapasin kolmekymppisenä, ja tiesin heti että tuossa se on. Tein aloitteen. Ja ne keskeiset syyt, miksi halusin hänet: erittäin älykäs ja ahkera, ja samanaikaisesti avulias, antelias ja empaattinen. Jos nämä kaksi kolikon puolta kohtaavat, on oikeastaan samantekevää, mitkä ovat miehen muut ominaisuudet.
Hoho, otit itsellesi mieheksi työjuhdan, josta voit hyötyä mahdollisimman paljon.
Jep, perinteinen betamiehen kohtalo.
Alfa pääsee housuihin itsekkyydellä, beta palvelemalla naista. Näinhän se on.
Tässäkin ketjussa jokainen kilttiä ja avuliasta miestään hehkutteleva voi mennä itseensä ja muistella, että niin joo, tulipa muutaman kerran antauduttua näille itsekkäille alfoille. Yksi asia vain johti toiseen.
Näinhän nämä ketjut aina menevät. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään tämän ulkonäköön, supliikkiuteen, sosiaalisuuteen tai johonkin vastaavaan, niin alkaa lällätys naisten pinnallisuudesta. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään älykkyyteen, ahkeruuteen, avuliaisuuteen ja vastaavaan, alkaa lällätys siitä, kuinka nainen haluaa vain hyötyä miehestä.
Tuolla tavalla ajatteleva mies ei pysty koskaan olemaan onnellinen. Jos naiset eivät halua häntä, hän on onneton. Jos joku nainen haluaa, hän on onneton, koska ajattelee olevansa beta jonka nainen hyväksyy vasta pidettyään hauskaa alfojen kanssa. Mutta jokaisella on toki oikeus elää itse rakentamassaan vankilassa.
On kolmaskin vaihtoehto: ottaa nainen, joka ei ole antautunut alfoille. Itse olen tehnyt niin ja suosittelen kaikkia muitakin miehiä välttämään naisia, joilla näitä yhden yön kokemuksia löytyy.
Ihan näin mielenkiinnosta ja naisena kyselen, että millä tavoin tällaisen alfalle antautuneen naisen erottaa antautumattomasta.
Keskustelemalla aiheesta kautta rantain.
Oletko sinä se, joka kerran kertoi täällä tarjoavansa naiselle reilusti punaviiniä ja kesken rennon illanvieton alkaa pikkuhiljaa viedä keskustelua aiheeseen tyyliin hehheh, aikuisiahan me tässä ollaan? Hitsi, että minä olen nauranut tuolla mielikuvalle.
Minäkin tunnistin tyypin. Kohta alkaa, tai on jo alkanutkin, jankutus kuinka kaikkien pitäisi puhua läpi entiset hoitonsa ja suhteensa, koska hänen mielestään se kuuluu asiaan. Jännä juttu, että itse olen ollut parisuhteissa vuodesta 1978 alkaen (yksi avioliitto, nykyinen avoliitto, pari yli vuoden parisuhdetta, useita lyhyemmäksi jääneitä tapailuja) eikä kukaan, ei yksikään mies ole koskaan pitänyt tarpeellisena käydä sellaista keskustelua. Ja rohkenen kyllä väittää, että sekä nykyinen puolisoni että aiempi aviopuolisoni ja lapseni isä olivat kanssani ihan tositarkoituksella, en ihan usko että eksäni olisi ostanut taloa ja halunnut lasta naisen kanssa, jolta halusi pelkkää seksiä.
Minua ei kiinnosta, mitä puolisoni on tehnyt ennen minua, miten usein ja kuinka hän runkkaa, ketä hän ajattelee runkatessaan tai millaista pokea hän katselee. Ne ovat kaikki yksityisasioita. Minulle riittää tieto, että hänelläkin on taustallaan yksi avioliitto ja tiedän myös sen päättymisen syyn. Ja minä tiedän, millainen arvomaailma hänellä on, en pelkästään siitä mitä hän sanoo vaan siitä, miten olen nähnyt ja näen hänen toimivan.
Sinun pitää tietää mennyt avioliitto ja päättymisen syy. Se on ilmeisesti ok.
Joku toinen haluaa tietää jotain. Sitten kyseessä on hörhö ja mitä kaikkea haukkumasanastoa tässäkin on viljelty jälleen.
Miten se aina menee näin, että itse oikeassa ja muut väärässä?
Suurin osa täällä kirjoittelevista naisista kertoo, ettei halua muistella exiä. Silti sinun on ihan pakko saada tietää naisen menneisyydestä. Ei ihan tervettä.
Mikä vika niissä ex:issä on ollut, kun naiset täällä sanoo, että he on tavanneet valita elämänsä aikana vain hyviä ja kunnollisia miehiä parisuhteisiin? Miksi niistä on sitten erottu?
Minulla on ennen tätä nykyistä ja toivottavasti viimeistä miestä ollut kokemusta kahdesta miehestä. Molemmat olivat väkivaltaisia ja muita mt -ongelmia vaikeasta lapsuudesta johtuen. Nykyinen mies on kultakimpale.
Eli jänniksien kanssa piti seurustella... No hyvä että tulit järkiisi.
Silloin ei ollut samaa ihmistuntemusta kuin nyt. Vähän yksioikoista siis puhua jänniksistä. Tällaiset suhdekuviot on aika monimutkaisia ja vaikeita jopa ihan aikuisille ja elämää enemmänkin nähneille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mieheni ei ehkä ole kaikkein komein, mutta ihan kivannäköinen kuitenkin. Erona muihin koskaan tapaamiini miehiin on, että ensimmäisistä sanoista asti hänen kanssaan on ollut ilo jutella, niin mutkaton, hauska ja viisas ihminen että ❤️.
Yhdessä eletty nyt jo 25v. Kunnioitan ja rakastan häntä paljonMukavan realistinen ote tässä viestissä. Mies ei ole komea, mutta ihan ok. Näinhän se todellisuudessa melkein kaikilla menee. Harva miestä unelmien prinssiä/prinsessaa saa, mutta ihan hyvän kyllä. Ja ihan hyvän kanssa voi olla oikein onnellinen.
Mitä tekisin jonkun muun unelmien prinssillä/prinsessalla? Mitä joku muu tekisi minun prinssilläni/prinsessallani? Miksi minua kiinnostaisi kenen mielestä prinssini on komea/prinsessani kaunis? En edes tiedä, mitä joku muu hänen ulkonäöstään ajattelee, minun mielestäni hän on komeampi/kauniimpi kuin kukaan muu.
Muuten voisin kirjoittaa samoin, paitsi yhdessä elettyjä vuosia on vähän enemmän kuin sillä, jota lainasit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitoksia ap:lle erittäin oivaltavasta aloituksesta. Juuri tätä olen yrittänyt monessa tasoteoriakeskustelussa kertoa: suurin osa meistä naisista on yhden miehen naisia ja riittää että on kerran löytänyt yhden mieleisen, joten sikäli jatkuva tason mittailu on paitsi ihmisarvoa alentavaa, myös useimmille meistä täysin turhaa.
Ja omasta miehestäni: lyhyt, rillipää, nykyään kaljuuntuvakin. Tapasin kolmekymppisenä, ja tiesin heti että tuossa se on. Tein aloitteen. Ja ne keskeiset syyt, miksi halusin hänet: erittäin älykäs ja ahkera, ja samanaikaisesti avulias, antelias ja empaattinen. Jos nämä kaksi kolikon puolta kohtaavat, on oikeastaan samantekevää, mitkä ovat miehen muut ominaisuudet.
Hoho, otit itsellesi mieheksi työjuhdan, josta voit hyötyä mahdollisimman paljon.
Jep, perinteinen betamiehen kohtalo.
Olette te kyllä sairaita. Haluatte varmaan itse ystäviksennekin tunnekylmiä ja itsekkäitä tyyppejä kun kerran sekin on pahasta, että haluaa seuraansa empaattisia ja avuliaita ihmisiä. Ja deitti-ilmoitukseen laitatte tietysti, että etsitään erittäin veemäisellä luonteella varustettua naista, koska kuka nyt kivoista ja kilteistä kumppaneista tykkäisi.
Eri
Äläpä viitsi.
Näin naisena särähtäis pahasti korvaan, jos mies etsisi ahkeraa, anteliasta ja avuliasta naista.Ohis
Oletko nähnyt montakin naisen tekemää ilmoitusta, jossa nainen kertoo hakevansa ahkeraa, anteliasta ja avuliasta miestä?
Ilmoitusta? Kuka mistään ilmoituksista puhui? Kyse on siitä, että tuo ketjussa esiintynyt nainen arvostaa miehessä tiettyjä ominaisuuksia (juuri nuo luetellut) joka antaa tietyn vaikutelman. Moni etsii luotettavaa ja huumorintajuista, mutta tuosta tulee vähän eri vibat.
Sinä haukut ihmisiä sairaaksi sen perusteella, että tekevät tiettyjä johtopäätöksiä noiden annettujen ominaisuuksien perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin miehen keskustelufoorumilla.
Mies on:
- hoikka ja omiin silmiini hyvin komea, objektiivisesti katsottuna varmaan keskitasoa
- keskiluokkaisesta perheestä, rahaa on vaikka tällä hetkellä opiskelut kesken ja työtön
- kohtelias ja hyväkäytöksinen, mutta tuntemattomassa porukassa hiljainen ja syrjäänvetäytyvä
- fiksu ja looginen, joskin suuttuessaan hieman aggressiivinen
- tavatessamme kokematon naisten suhteen ja hieman katkera siitä ettei ollut löytänyt sopivaa naista kun tavalliset normonaiset eivät kuulemma kiinnostaneet
Omasta mielestäni mies on minua paljon tasokkaampi (olen matalasti kouluttautunut ja aika vaatimattoman näköinen nainen), mutta olemme olleet jo kolme vuotta yhdessä eikä mies tunnu lähtevän, vaikka koko ajan pelkään sitä.
Ei kuulosta hyvältä olla suhteessa, jossa pelkää koko ajan toisen lähtevän.
Tuo on perinteinen tyytymissuhde tavismieheltä, mutta aika usein ne kai toimii. Tavismies vai pitäisikö sanoa tavismiinus tietää ettei vientiä juurikaan ole, niin edes joku kiinnostunut nainen on tyhjää parempi pitkän naisettomuuden jälkeen.
Tasoteoria tarjoaa karkeat rakenteet pariutumiselle, mutta ihmiselämän sekä kohtaloiden kirjo on kuitenkin niin suuri ettei kaikkea voi tarkasti ennustaa. Selkeät tasoerot ovat silmiinpistäviä ja niitä kovin harvoin näkee. Pienempiä taas on maailma pullollaan, kun parisuhdehakuisilla ja turvallisuutta kaipaavilla parivaljakoilla kemiat kohtaavat.
Tinder ja nykyaika kai muutenkin ovat kuitenkiin polarisoineet miesten naisonnea, eikä vuosikymmenten takaiset muistelot juuri liity nykyhetkeen. Sinkkuus on selvästi lisääntynyt ja tämä on suurin ongelma muutenkin elämänsä kanssa kamppaileville miehille (heikohko tasoisille). Pariutumisikäisiä miehiä on muutenkin enemmän ja osa laadukkaimmista miehistä pyörittää useampaa naistaa, joten jo ihan matemaattisesti melko monet miehet jäävät ilman heikommasta puoliskosta. Tietty tasovääristymä (johtuen noista yllä mainituista tekijöistä) lisäksi lopettaa monien miesten parisuhdehaaveet. Siksi monet naisetkin ovat lopulta ilman kaipaamaansa suhdetta ja perhettä. Osa ei tietenkään edes perhettä kaipaa kummastakaan sukupuolesta, mutta hyvin harva kieltäytyy sopivasta parisuhteessa vaikka ikisinkku olisikin.
Vaikeaksi on kaikki siis mennyt. Itsekin olen pätkäsinkku eli erilaisia suhdekokeiluja on ollut riittämiin ja nuoruuden pitkän suhteen kariuduttua harrastin jokusen vuoden villiä partyelämääkin lyhyitä seksisuhteita vaalien. Nyt alkaa olla takki tyhjä yrittämisestä, kun viimeisin tuntui olevan paras suhde kaikista, mutta vuoristorataan ja eroon sekin lopulta päättyi. Monilta kolmekymppisiltä kavereilta on takki tyhjentynyt erinäisistä syistä jo aiemmin.
Lykkyä kuitenkin jokaiselle onnen etsintään.
Tiedoksi sinulle ja muille miehille- usean naisen kanssa yhtaikaa kuksiva mies ei ole meistä naisista laadukas. Se on sitä teille, koska teistä mies on laadukas, jos saa pllua useammalta naiselta kuin yhdeltä. Tiedoksi myös, että nämä miehet, eivöt ole parisuhdemayeriaslia, vai hauskanpitoon tarkoitettuja kertsoanoja. Tiedoksi myös, että mies, joka tyytyy, ei tule ikinä olemaan onnellinen, eikä hänen vaimonsa. Ei pidä ihmetellä, kun sitten +nelikymppisenä jää totaalisen yksin, ja katkeroituu.
Tapasin mieheni, kun opiskelimme samaa alaa melko pienessä oppilaitoksessa. Hän oli paikan ainoa lämminsydäminen mies. Muut näyttivät heti alkuun laskelmoivat ajattelutapansa - halusivat hyötyä muista ihmisistä.
Mieheni oli ainoa, joka oli jo äitinsä helmoista itsenäistynyt ja muutakin maailmaa nähnyt. Hän huolehti kaupassakäyntinsä, ruuanlaittonsa, siivouksensa, pyykinpesunsa eikä maannut krapulassa kahdeksaa päivää ja ihmetellyt sitten, miksei ole puhtaita kalsareita. Ai mistä tiedän? Koska asuimme opiskelija-asuntolassa.
Opiskelukavereista hän taisi olla ujoimmasta päästä, mutta kaikein kiltein. Hän ei ole kuitenkaan mikään nössö kynnysmatto, jonka yli voi kävellä. Sellaisen kanssa en pystyisi olemaan.
Tavatessani hän oli täysin p-a. Minäkin elin hyvin niukasti sen aikaisella opintotuella. Että ei se raha ratkaise todellakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitoksia ap:lle erittäin oivaltavasta aloituksesta. Juuri tätä olen yrittänyt monessa tasoteoriakeskustelussa kertoa: suurin osa meistä naisista on yhden miehen naisia ja riittää että on kerran löytänyt yhden mieleisen, joten sikäli jatkuva tason mittailu on paitsi ihmisarvoa alentavaa, myös useimmille meistä täysin turhaa.
Ja omasta miehestäni: lyhyt, rillipää, nykyään kaljuuntuvakin. Tapasin kolmekymppisenä, ja tiesin heti että tuossa se on. Tein aloitteen. Ja ne keskeiset syyt, miksi halusin hänet: erittäin älykäs ja ahkera, ja samanaikaisesti avulias, antelias ja empaattinen. Jos nämä kaksi kolikon puolta kohtaavat, on oikeastaan samantekevää, mitkä ovat miehen muut ominaisuudet.
Hoho, otit itsellesi mieheksi työjuhdan, josta voit hyötyä mahdollisimman paljon.
Jep, perinteinen betamiehen kohtalo.
Olette te kyllä sairaita. Haluatte varmaan itse ystäviksennekin tunnekylmiä ja itsekkäitä tyyppejä kun kerran sekin on pahasta, että haluaa seuraansa empaattisia ja avuliaita ihmisiä. Ja deitti-ilmoitukseen laitatte tietysti, että etsitään erittäin veemäisellä luonteella varustettua naista, koska kuka nyt kivoista ja kilteistä kumppaneista tykkäisi.
Eri
Äläpä viitsi.
Näin naisena särähtäis pahasti korvaan, jos mies etsisi ahkeraa, anteliasta ja avuliasta naista.Ohis
No enhän minä nyt herranjestas sitä tarkoittanut, että pitäisi kirjoittaa deitti-ilmoitukseen noin, vaan sitä, että näiden miesten mielestä on ilmeisesti pahasta arvostaa toisessa ystävällistä ja auttavaista luonnetta.
Missäs minä puhuin deitti-ilmoituksesta? En käsittääkseni missään. Jos häiritsee nyt tuo esimerkinomainen verbi "etsiä", niin vaihdetaan esimerkkiä sitten. Idea ja pointti ei muutu miksikään. Kuvitellaan vaikkapa tilanne jossa ukko kehuu puolisoaan, "on se niin reipas, uuttera, antelias ja auttaa aina!" Mitä mielikuvia herää? Kyllä se kertoo ihmisestä paljonkin.
Tapasin hänet ammattiin liittyvässä tilaisuudessa ulkomailla. Hän oli kuullut, kun puhuin suomea. Menimme kahville.
Jossain vaiheessa tajusin olevani rakastunut. Keskustelumme tuntuivat alusta asti intiimeiltä. Emme puhuneet seksistä, vaan aivan muusta. Olemme kumpikin alallamme menestyneitä, vähän eri kentillä. Suhde alkoi hitaasti, vasta kun olimme eri teitä palanneet Suomeen.
Mies on minua yli kymmenen vuotta vanhempi, muutaman sentin lyhyempi, hoikka ja kalju. Tämä teille tasoteoreetikoille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin miehen keskustelufoorumilla.
Mies on:
- hoikka ja omiin silmiini hyvin komea, objektiivisesti katsottuna varmaan keskitasoa
- keskiluokkaisesta perheestä, rahaa on vaikka tällä hetkellä opiskelut kesken ja työtön
- kohtelias ja hyväkäytöksinen, mutta tuntemattomassa porukassa hiljainen ja syrjäänvetäytyvä
- fiksu ja looginen, joskin suuttuessaan hieman aggressiivinen
- tavatessamme kokematon naisten suhteen ja hieman katkera siitä ettei ollut löytänyt sopivaa naista kun tavalliset normonaiset eivät kuulemma kiinnostaneet
Omasta mielestäni mies on minua paljon tasokkaampi (olen matalasti kouluttautunut ja aika vaatimattoman näköinen nainen), mutta olemme olleet jo kolme vuotta yhdessä eikä mies tunnu lähtevän, vaikka koko ajan pelkään sitä.
Ei kuulosta hyvältä olla suhteessa, jossa pelkää koko ajan toisen lähtevän.
Tuo on perinteinen tyytymissuhde tavismieheltä, mutta aika usein ne kai toimii. Tavismies vai pitäisikö sanoa tavismiinus tietää ettei vientiä juurikaan ole, niin edes joku kiinnostunut nainen on tyhjää parempi pitkän naisettomuuden jälkeen.
Tasoteoria tarjoaa karkeat rakenteet pariutumiselle, mutta ihmiselämän sekä kohtaloiden kirjo on kuitenkin niin suuri ettei kaikkea voi tarkasti ennustaa. Selkeät tasoerot ovat silmiinpistäviä ja niitä kovin harvoin näkee. Pienempiä taas on maailma pullollaan, kun parisuhdehakuisilla ja turvallisuutta kaipaavilla parivaljakoilla kemiat kohtaavat.
Tinder ja nykyaika kai muutenkin ovat kuitenkiin polarisoineet miesten naisonnea, eikä vuosikymmenten takaiset muistelot juuri liity nykyhetkeen. Sinkkuus on selvästi lisääntynyt ja tämä on suurin ongelma muutenkin elämänsä kanssa kamppaileville miehille (heikohko tasoisille). Pariutumisikäisiä miehiä on muutenkin enemmän ja osa laadukkaimmista miehistä pyörittää useampaa naistaa, joten jo ihan matemaattisesti melko monet miehet jäävät ilman heikommasta puoliskosta. Tietty tasovääristymä (johtuen noista yllä mainituista tekijöistä) lisäksi lopettaa monien miesten parisuhdehaaveet. Siksi monet naisetkin ovat lopulta ilman kaipaamaansa suhdetta ja perhettä. Osa ei tietenkään edes perhettä kaipaa kummastakaan sukupuolesta, mutta hyvin harva kieltäytyy sopivasta parisuhteessa vaikka ikisinkku olisikin.
Vaikeaksi on kaikki siis mennyt. Itsekin olen pätkäsinkku eli erilaisia suhdekokeiluja on ollut riittämiin ja nuoruuden pitkän suhteen kariuduttua harrastin jokusen vuoden villiä partyelämääkin lyhyitä seksisuhteita vaalien. Nyt alkaa olla takki tyhjä yrittämisestä, kun viimeisin tuntui olevan paras suhde kaikista, mutta vuoristorataan ja eroon sekin lopulta päättyi. Monilta kolmekymppisiltä kavereilta on takki tyhjentynyt erinäisistä syistä jo aiemmin.
Lykkyä kuitenkin jokaiselle onnen etsintään.
Luuletko sinä, että tavisnainen välttämättä saa sen miehrn, jonka haluaa. Kyllä se meilläkin on tyytymistä, varsinkin jos lapsia haluaa. Sitten voi aloittaa elämän uudestaan, kun lapset on isoja- voi potkaista sen miehen pihalle, nauttia elämästä ja miehistä ilman sohvalla lösöttävää perunasäkkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin miehen keskustelufoorumilla.
Mies on:
- hoikka ja omiin silmiini hyvin komea, objektiivisesti katsottuna varmaan keskitasoa
- keskiluokkaisesta perheestä, rahaa on vaikka tällä hetkellä opiskelut kesken ja työtön
- kohtelias ja hyväkäytöksinen, mutta tuntemattomassa porukassa hiljainen ja syrjäänvetäytyvä
- fiksu ja looginen, joskin suuttuessaan hieman aggressiivinen
- tavatessamme kokematon naisten suhteen ja hieman katkera siitä ettei ollut löytänyt sopivaa naista kun tavalliset normonaiset eivät kuulemma kiinnostaneet
Omasta mielestäni mies on minua paljon tasokkaampi (olen matalasti kouluttautunut ja aika vaatimattoman näköinen nainen), mutta olemme olleet jo kolme vuotta yhdessä eikä mies tunnu lähtevän, vaikka koko ajan pelkään sitä.
Ei kuulosta hyvältä olla suhteessa, jossa pelkää koko ajan toisen lähtevän.
Miehen kannalta tuo on ainoa tapa saada nainen pysymään. Jos naiselle paljastuu että mies on varma nakki, hän kyllästyy ja vaihtaa miestä. Naista täytyy koko ajan pitää vähän varpaillaan. Harmi, että minä en sitä osaa.
Kuule. Esimerkiksi minun kaverini tapaili parikymppisenä hetken miestä, joka leikki jotain vaikeasti tavoiteltavaa tai ei ollut vain tosissaan kiinnostunut. Lopulta kaverini kyllästyi ja sitten kun hän tapasi poikaystävänsä (jonka kanssa muuten meni myös naimisiin ja tuo mies on myös kyseisen naisen elämän ainoa seksikumppani), niin hän kertoi, että oli ollut todella suurta epävarmuutta aiheuttavaa tuo edellisen tapailukumppanin käytös ja hän oli suorastaan ihmeissään kun tähän poikaystäväänsä tutustuessaan mies tapasi vastata ihan mutkattomasti, että "Totta kai" kun kaverini halusi nähdä. Oli paljon mukavampaa.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitoksia ap:lle erittäin oivaltavasta aloituksesta. Juuri tätä olen yrittänyt monessa tasoteoriakeskustelussa kertoa: suurin osa meistä naisista on yhden miehen naisia ja riittää että on kerran löytänyt yhden mieleisen, joten sikäli jatkuva tason mittailu on paitsi ihmisarvoa alentavaa, myös useimmille meistä täysin turhaa.
Ja omasta miehestäni: lyhyt, rillipää, nykyään kaljuuntuvakin. Tapasin kolmekymppisenä, ja tiesin heti että tuossa se on. Tein aloitteen. Ja ne keskeiset syyt, miksi halusin hänet: erittäin älykäs ja ahkera, ja samanaikaisesti avulias, antelias ja empaattinen. Jos nämä kaksi kolikon puolta kohtaavat, on oikeastaan samantekevää, mitkä ovat miehen muut ominaisuudet.
Hoho, otit itsellesi mieheksi työjuhdan, josta voit hyötyä mahdollisimman paljon.
Jep, perinteinen betamiehen kohtalo.
Olette te kyllä sairaita. Haluatte varmaan itse ystäviksennekin tunnekylmiä ja itsekkäitä tyyppejä kun kerran sekin on pahasta, että haluaa seuraansa empaattisia ja avuliaita ihmisiä. Ja deitti-ilmoitukseen laitatte tietysti, että etsitään erittäin veemäisellä luonteella varustettua naista, koska kuka nyt kivoista ja kilteistä kumppaneista tykkäisi.
Eri
Äläpä viitsi.
Näin naisena särähtäis pahasti korvaan, jos mies etsisi ahkeraa, anteliasta ja avuliasta naista.Ohis
Oletko nähnyt montakin naisen tekemää ilmoitusta, jossa nainen kertoo hakevansa ahkeraa, anteliasta ja avuliasta miestä?
Ilmoitusta? Kuka mistään ilmoituksista puhui? Kyse on siitä, että tuo ketjussa esiintynyt nainen arvostaa miehessä tiettyjä ominaisuuksia (juuri nuo luetellut) joka antaa tietyn vaikutelman. Moni etsii luotettavaa ja huumorintajuista, mutta tuosta tulee vähän eri vibat.
Sinä haukut ihmisiä sairaaksi sen perusteella, että tekevät tiettyjä johtopäätöksiä noiden annettujen ominaisuuksien perusteella.
Minä en ole haukkunut ketään, joten älä syytä minua suotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitoksia ap:lle erittäin oivaltavasta aloituksesta. Juuri tätä olen yrittänyt monessa tasoteoriakeskustelussa kertoa: suurin osa meistä naisista on yhden miehen naisia ja riittää että on kerran löytänyt yhden mieleisen, joten sikäli jatkuva tason mittailu on paitsi ihmisarvoa alentavaa, myös useimmille meistä täysin turhaa.
Ja omasta miehestäni: lyhyt, rillipää, nykyään kaljuuntuvakin. Tapasin kolmekymppisenä, ja tiesin heti että tuossa se on. Tein aloitteen. Ja ne keskeiset syyt, miksi halusin hänet: erittäin älykäs ja ahkera, ja samanaikaisesti avulias, antelias ja empaattinen. Jos nämä kaksi kolikon puolta kohtaavat, on oikeastaan samantekevää, mitkä ovat miehen muut ominaisuudet.
Hoho, otit itsellesi mieheksi työjuhdan, josta voit hyötyä mahdollisimman paljon.
Jep, perinteinen betamiehen kohtalo.
Olette te kyllä sairaita. Haluatte varmaan itse ystäviksennekin tunnekylmiä ja itsekkäitä tyyppejä kun kerran sekin on pahasta, että haluaa seuraansa empaattisia ja avuliaita ihmisiä. Ja deitti-ilmoitukseen laitatte tietysti, että etsitään erittäin veemäisellä luonteella varustettua naista, koska kuka nyt kivoista ja kilteistä kumppaneista tykkäisi.
Eri
Äläpä viitsi.
Näin naisena särähtäis pahasti korvaan, jos mies etsisi ahkeraa, anteliasta ja avuliasta naista.Ohis
No enhän minä nyt herranjestas sitä tarkoittanut, että pitäisi kirjoittaa deitti-ilmoitukseen noin, vaan sitä, että näiden miesten mielestä on ilmeisesti pahasta arvostaa toisessa ystävällistä ja auttavaista luonnetta.
Missäs minä puhuin deitti-ilmoituksesta? En käsittääkseni missään. Jos häiritsee nyt tuo esimerkinomainen verbi "etsiä", niin vaihdetaan esimerkkiä sitten. Idea ja pointti ei muutu miksikään. Kuvitellaan vaikkapa tilanne jossa ukko kehuu puolisoaan, "on se niin reipas, uuttera, antelias ja auttaa aina!" Mitä mielikuvia herää? Kyllä se kertoo ihmisestä paljonkin.
Miehet tosiaan, valitettavasti, tarkoittavat anteliaisuudella ja ahkeruudella (kun puhutaan naisesta) vähän eri asioita kuin kyseisistä sanoista voisi sinänsä päätellä. Mutta entä jos mies sanoisi, että hänen puolisonsa on empaattinen ja avulias? Olisiko paha? Nythän on kyse siitä, että palstan miehet alkoivat haukkua tiettyä naista siitä, että tämä sanoi tuollaisiakin ominaisuuksia miehessään arvostavansa.
No nyt alkaa jo näyttää paremmalta, sanoin ja istuin takaisin tuolilleni ja ojensin jalkaani laittaakseni sen toisen jalan päälle, jolloin mekkoni valahti paljastaen sääreni. Jarmon kädet pysähtyivät näppäinten ylle ja hän käänsi katseensa sääriini. Oli kuin aika olisi pysähtynyt, hiljaisuus, vaivaantunut hetki.
Vedin mekkoani peittääkseni sääriäni, mutta mekko valui uudelleen. Annoin sen olla, ja maistoin viiniäni.
Menin keittiöön ja koirani hyppi iloisesti nähdessään minut, mutta rauhoittui hetkessä ja meni paikalleen makaamaan katselemaan liikehdintääni. Ajattelin, että koiraanikin kiinnostaa enemmän minun liikkeeni kuin Jarmoa, joka istui edelleen pöydän vieressä ja selasi mappejaan.
No, aloitin sillä, että riisuin mekkoni ja laitoin seinällä naulakossa roikkuvan röyhelöisen essun eteeni. Toivoin, että Jarmo syventyisi mappeihinsa eikä tulisi nyt katsomaan ruoan valmistamistani, koska ylläni oli varsin seksikäs tummanpunainen korsetti ja stay-up sukat. Ympärilläni oleva essu ei peittänyt koko vartaloani vaan jätti siitä varsin paljon näkyviin.
Vaihdanko esiliinan mekkooni, vai menenkö esiliinassani olohuoneeseen? Mietin ja päätin mennä esiliinassa.
Pitäisi minunkin tajuta, että tuo vanha merkonomi on esimieheni, on ollut sitä jo, kuinka ja kauan. Mitä minä oikein kuvittelin? Että saisin tuosta tietokonetta tuijottavasta miehestä villiä seksiseuraa keskellä päivää?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin miehen keskustelufoorumilla.
Mies on:
- hoikka ja omiin silmiini hyvin komea, objektiivisesti katsottuna varmaan keskitasoa
- keskiluokkaisesta perheestä, rahaa on vaikka tällä hetkellä opiskelut kesken ja työtön
- kohtelias ja hyväkäytöksinen, mutta tuntemattomassa porukassa hiljainen ja syrjäänvetäytyvä
- fiksu ja looginen, joskin suuttuessaan hieman aggressiivinen
- tavatessamme kokematon naisten suhteen ja hieman katkera siitä ettei ollut löytänyt sopivaa naista kun tavalliset normonaiset eivät kuulemma kiinnostaneet
Omasta mielestäni mies on minua paljon tasokkaampi (olen matalasti kouluttautunut ja aika vaatimattoman näköinen nainen), mutta olemme olleet jo kolme vuotta yhdessä eikä mies tunnu lähtevän, vaikka koko ajan pelkään sitä.
Ei kuulosta hyvältä olla suhteessa, jossa pelkää koko ajan toisen lähtevän.
Tuo on perinteinen tyytymissuhde tavismieheltä, mutta aika usein ne kai toimii. Tavismies vai pitäisikö sanoa tavismiinus tietää ettei vientiä juurikaan ole, niin edes joku kiinnostunut nainen on tyhjää parempi pitkän naisettomuuden jälkeen.
Tasoteoria tarjoaa karkeat rakenteet pariutumiselle, mutta ihmiselämän sekä kohtaloiden kirjo on kuitenkin niin suuri ettei kaikkea voi tarkasti ennustaa. Selkeät tasoerot ovat silmiinpistäviä ja niitä kovin harvoin näkee. Pienempiä taas on maailma pullollaan, kun parisuhdehakuisilla ja turvallisuutta kaipaavilla parivaljakoilla kemiat kohtaavat.
Tinder ja nykyaika kai muutenkin ovat kuitenkiin polarisoineet miesten naisonnea, eikä vuosikymmenten takaiset muistelot juuri liity nykyhetkeen. Sinkkuus on selvästi lisääntynyt ja tämä on suurin ongelma muutenkin elämänsä kanssa kamppaileville miehille (heikohko tasoisille). Pariutumisikäisiä miehiä on muutenkin enemmän ja osa laadukkaimmista miehistä pyörittää useampaa naistaa, joten jo ihan matemaattisesti melko monet miehet jäävät ilman heikommasta puoliskosta. Tietty tasovääristymä (johtuen noista yllä mainituista tekijöistä) lisäksi lopettaa monien miesten parisuhdehaaveet. Siksi monet naisetkin ovat lopulta ilman kaipaamaansa suhdetta ja perhettä. Osa ei tietenkään edes perhettä kaipaa kummastakaan sukupuolesta, mutta hyvin harva kieltäytyy sopivasta parisuhteessa vaikka ikisinkku olisikin.
Vaikeaksi on kaikki siis mennyt. Itsekin olen pätkäsinkku eli erilaisia suhdekokeiluja on ollut riittämiin ja nuoruuden pitkän suhteen kariuduttua harrastin jokusen vuoden villiä partyelämääkin lyhyitä seksisuhteita vaalien. Nyt alkaa olla takki tyhjä yrittämisestä, kun viimeisin tuntui olevan paras suhde kaikista, mutta vuoristorataan ja eroon sekin lopulta päättyi. Monilta kolmekymppisiltä kavereilta on takki tyhjentynyt erinäisistä syistä jo aiemmin.
Lykkyä kuitenkin jokaiselle onnen etsintään.
Tiedoksi sinulle ja muille miehille- usean naisen kanssa yhtaikaa kuksiva mies ei ole meistä naisista laadukas. Se on sitä teille, koska teistä mies on laadukas, jos saa pllua useammalta naiselta kuin yhdeltä. Tiedoksi myös, että nämä miehet, eivöt ole parisuhdemayeriaslia, vai hauskanpitoon tarkoitettuja kertsoanoja. Tiedoksi myös, että mies, joka tyytyy, ei tule ikinä olemaan onnellinen, eikä hänen vaimonsa. Ei pidä ihmetellä, kun sitten +nelikymppisenä jää totaalisen yksin, ja katkeroituu.
No useampaa naista pyörittävä mies on kuitenkin naisten mielestä laadukas kun halukkaita riittää jatkuvalla syötöllä. Eihän se muuten olisi edes mahdollista! Tietty jos haluaa jotain henkisyyttä nostaa keihäänkärjeksi, niin onhan tuollainen mies aika liero ja myös alkukantainen. Mutta ketäs me ollaan ketään tuomitsemaan.
Suurin osa suhteista on jossain määrin tyytymissuhteita, sillä niitä kaikkien toiveiden mukaisia mätsäyksiä on hyvin vähän. Suht normaali ihminen kuitenkin sietää puutteita, jos on paljon hyvää vastapainona. Luonnekysymyksiä nämä kai osiltaan myös ovat ja Lasi puoliksi täynnä-ihmiset eivät edes niin kiinnitä huomiota puutteisiin, kun taas pessimistisemmät eivät voi olla näkemättä myös niitä puutteita. Äly saattaa myös vaikuttaa ajatteluun ja sen seikkaperäisyyteen, mutta sen tietää vain jumalat!
Miehen kannalta tuo on ainoa tapa saada nainen pysymään. Jos naiselle paljastuu että mies on varma nakki, hän kyllästyy ja vaihtaa miestä. Naista täytyy koko ajan pitää vähän varpaillaan. Harmi, että minä en sitä osaa.