Lue keskustelun säännöt.
Kyllästynyt tasoteorioihin. Joten naiset kertokaa meille miehille.
28.06.2021 |
Alan oikeasti kyllästämään jokapäiväiseen tasoteoria keskusteluihin. Osa meistä miehistä on niin katkeria kun deittipalveluissa ei ole onnea.
Joten naiset voisitteko kertoa rehellisesti millaisen miehen kanssa olet suhteessa tai deittailette juuri nyt. Kun kerrotte miehestä, yrittäkää miettiä tätä kysymystä sekä häntä subjektiivisesti, miten muut näkisi hänet. Tietenkin jos olet parisuhteessa jo hänen kanssa, tiedämme että hän on lähes kympin mies juuri sinulle, mutta tuskin hän olisi sitä muille. Myös jos voisitte jakaa vielä missä tapasitte ja miten tutustuminen alkoi ja kumpi teki ensimmäiset liikkeet.
Kommentit (566)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitoksia ap:lle erittäin oivaltavasta aloituksesta. Juuri tätä olen yrittänyt monessa tasoteoriakeskustelussa kertoa: suurin osa meistä naisista on yhden miehen naisia ja riittää että on kerran löytänyt yhden mieleisen, joten sikäli jatkuva tason mittailu on paitsi ihmisarvoa alentavaa, myös useimmille meistä täysin turhaa.
Ja omasta miehestäni: lyhyt, rillipää, nykyään kaljuuntuvakin. Tapasin kolmekymppisenä, ja tiesin heti että tuossa se on. Tein aloitteen. Ja ne keskeiset syyt, miksi halusin hänet: erittäin älykäs ja ahkera, ja samanaikaisesti avulias, antelias ja empaattinen. Jos nämä kaksi kolikon puolta kohtaavat, on oikeastaan samantekevää, mitkä ovat miehen muut ominaisuudet.
Hoho, otit itsellesi mieheksi työjuhdan, josta voit hyötyä mahdollisimman paljon.
Jep, perinteinen betamiehen kohtalo.
Alfa pääsee housuihin itsekkyydellä, beta palvelemalla naista. Näinhän se on.
Tässäkin ketjussa jokainen kilttiä ja avuliasta miestään hehkutteleva voi mennä itseensä ja muistella, että niin joo, tulipa muutaman kerran antauduttua näille itsekkäille alfoille. Yksi asia vain johti toiseen.
Näinhän nämä ketjut aina menevät. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään tämän ulkonäköön, supliikkiuteen, sosiaalisuuteen tai johonkin vastaavaan, niin alkaa lällätys naisten pinnallisuudesta. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään älykkyyteen, ahkeruuteen, avuliaisuuteen ja vastaavaan, alkaa lällätys siitä, kuinka nainen haluaa vain hyötyä miehestä.
Tuolla tavalla ajatteleva mies ei pysty koskaan olemaan onnellinen. Jos naiset eivät halua häntä, hän on onneton. Jos joku nainen haluaa, hän on onneton, koska ajattelee olevansa beta jonka nainen hyväksyy vasta pidettyään hauskaa alfojen kanssa. Mutta jokaisella on toki oikeus elää itse rakentamassaan vankilassa.
On kolmaskin vaihtoehto: ottaa nainen, joka ei ole antautunut alfoille. Itse olen tehnyt niin ja suosittelen kaikkia muitakin miehiä välttämään naisia, joilla näitä yhden yön kokemuksia löytyy.
Ihan näin mielenkiinnosta ja naisena kyselen, että millä tavoin tällaisen alfalle antautuneen naisen erottaa antautumattomasta.
Keskustelemalla aiheesta kautta rantain.
Oletko sinä se, joka kerran kertoi täällä tarjoavansa naiselle reilusti punaviiniä ja kesken rennon illanvieton alkaa pikkuhiljaa viedä keskustelua aiheeseen tyyliin hehheh, aikuisiahan me tässä ollaan? Hitsi, että minä olen nauranut tuolla mielikuvalle.
Minäkin tunnistin tyypin. Kohta alkaa, tai on jo alkanutkin, jankutus kuinka kaikkien pitäisi puhua läpi entiset hoitonsa ja suhteensa, koska hänen mielestään se kuuluu asiaan. Jännä juttu, että itse olen ollut parisuhteissa vuodesta 1978 alkaen (yksi avioliitto, nykyinen avoliitto, pari yli vuoden parisuhdetta, useita lyhyemmäksi jääneitä tapailuja) eikä kukaan, ei yksikään mies ole koskaan pitänyt tarpeellisena käydä sellaista keskustelua. Ja rohkenen kyllä väittää, että sekä nykyinen puolisoni että aiempi aviopuolisoni ja lapseni isä olivat kanssani ihan tositarkoituksella, en ihan usko että eksäni olisi ostanut taloa ja halunnut lasta naisen kanssa, jolta halusi pelkkää seksiä.
Minua ei kiinnosta, mitä puolisoni on tehnyt ennen minua, miten usein ja kuinka hän runkkaa, ketä hän ajattelee runkatessaan tai millaista pokea hän katselee. Ne ovat kaikki yksityisasioita. Minulle riittää tieto, että hänelläkin on taustallaan yksi avioliitto ja tiedän myös sen päättymisen syyn. Ja minä tiedän, millainen arvomaailma hänellä on, en pelkästään siitä mitä hän sanoo vaan siitä, miten olen nähnyt ja näen hänen toimivan.
Sinun pitää tietää mennyt avioliitto ja päättymisen syy. Se on ilmeisesti ok.
Joku toinen haluaa tietää jotain. Sitten kyseessä on hörhö ja mitä kaikkea haukkumasanastoa tässäkin on viljelty jälleen.
Miten se aina menee näin, että itse oikeassa ja muut väärässä?
Suurin osa täällä kirjoittelevista naisista kertoo, ettei halua muistella exiä. Silti sinun on ihan pakko saada tietää naisen menneisyydestä. Ei ihan tervettä.
Näin kertoo, ja sehän juuri kuvaa sitä, että nämä on todella isoja ja merkityksellisiä asioita. Miksi ne eivät saisi olla sitä miehellekin?
Ei. Käsität jälleen kerran väärin. Ne exät eivän nimenomaan ole isoja eivätkä merkityksellisiä asioita, vaan täysin merkityksettömiä. Menneitä. Olleita. Kuopattuja. Joten on todella kummallista, jos ne muodostavat jonkun pakkomielteen päässäsi.
Juuri näin. Exillä on uuden parisuhteen kannalta merkitystä vain siinä tapauksessa, että sen exän kanssa on yhteisiä lapsia. Muussa tapauksessa exillä on yhtä vähän merkitystä kuin sillä, minkä väriset seinät oli olohuoneessa 10 vuotta sitten.
Niin, sinulle on vähän merkitystä. Entäs miehelle?
No jos miehelle on tärkeää tietää aikaisemman ylämäni jokainen yksityiskohta niin sellainen mies ei ole minulle sopiva. Arvostan itse jonkinalista yksityisyyttä myös parisuhteessa. Toisen jokaista asiaa ei tarvitse tietää. Vain ne asiat jotka vaikuttvat suoraan siihen toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitoksia ap:lle erittäin oivaltavasta aloituksesta. Juuri tätä olen yrittänyt monessa tasoteoriakeskustelussa kertoa: suurin osa meistä naisista on yhden miehen naisia ja riittää että on kerran löytänyt yhden mieleisen, joten sikäli jatkuva tason mittailu on paitsi ihmisarvoa alentavaa, myös useimmille meistä täysin turhaa.
Ja omasta miehestäni: lyhyt, rillipää, nykyään kaljuuntuvakin. Tapasin kolmekymppisenä, ja tiesin heti että tuossa se on. Tein aloitteen. Ja ne keskeiset syyt, miksi halusin hänet: erittäin älykäs ja ahkera, ja samanaikaisesti avulias, antelias ja empaattinen. Jos nämä kaksi kolikon puolta kohtaavat, on oikeastaan samantekevää, mitkä ovat miehen muut ominaisuudet.
Hoho, otit itsellesi mieheksi työjuhdan, josta voit hyötyä mahdollisimman paljon.
Jep, perinteinen betamiehen kohtalo.
Alfa pääsee housuihin itsekkyydellä, beta palvelemalla naista. Näinhän se on.
Tässäkin ketjussa jokainen kilttiä ja avuliasta miestään hehkutteleva voi mennä itseensä ja muistella, että niin joo, tulipa muutaman kerran antauduttua näille itsekkäille alfoille. Yksi asia vain johti toiseen.
Näinhän nämä ketjut aina menevät. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään tämän ulkonäköön, supliikkiuteen, sosiaalisuuteen tai johonkin vastaavaan, niin alkaa lällätys naisten pinnallisuudesta. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään älykkyyteen, ahkeruuteen, avuliaisuuteen ja vastaavaan, alkaa lällätys siitä, kuinka nainen haluaa vain hyötyä miehestä.
Tuolla tavalla ajatteleva mies ei pysty koskaan olemaan onnellinen. Jos naiset eivät halua häntä, hän on onneton. Jos joku nainen haluaa, hän on onneton, koska ajattelee olevansa beta jonka nainen hyväksyy vasta pidettyään hauskaa alfojen kanssa. Mutta jokaisella on toki oikeus elää itse rakentamassaan vankilassa.
On kolmaskin vaihtoehto: ottaa nainen, joka ei ole antautunut alfoille. Itse olen tehnyt niin ja suosittelen kaikkia muitakin miehiä välttämään naisia, joilla näitä yhden yön kokemuksia löytyy.
Ihan näin mielenkiinnosta ja naisena kyselen, että millä tavoin tällaisen alfalle antautuneen naisen erottaa antautumattomasta.
Keskustelemalla aiheesta kautta rantain.
Oletko sinä se, joka kerran kertoi täällä tarjoavansa naiselle reilusti punaviiniä ja kesken rennon illanvieton alkaa pikkuhiljaa viedä keskustelua aiheeseen tyyliin hehheh, aikuisiahan me tässä ollaan? Hitsi, että minä olen nauranut tuolla mielikuvalle.
Minäkin tunnistin tyypin. Kohta alkaa, tai on jo alkanutkin, jankutus kuinka kaikkien pitäisi puhua läpi entiset hoitonsa ja suhteensa, koska hänen mielestään se kuuluu asiaan. Jännä juttu, että itse olen ollut parisuhteissa vuodesta 1978 alkaen (yksi avioliitto, nykyinen avoliitto, pari yli vuoden parisuhdetta, useita lyhyemmäksi jääneitä tapailuja) eikä kukaan, ei yksikään mies ole koskaan pitänyt tarpeellisena käydä sellaista keskustelua. Ja rohkenen kyllä väittää, että sekä nykyinen puolisoni että aiempi aviopuolisoni ja lapseni isä olivat kanssani ihan tositarkoituksella, en ihan usko että eksäni olisi ostanut taloa ja halunnut lasta naisen kanssa, jolta halusi pelkkää seksiä.
Minua ei kiinnosta, mitä puolisoni on tehnyt ennen minua, miten usein ja kuinka hän runkkaa, ketä hän ajattelee runkatessaan tai millaista pokea hän katselee. Ne ovat kaikki yksityisasioita. Minulle riittää tieto, että hänelläkin on taustallaan yksi avioliitto ja tiedän myös sen päättymisen syyn. Ja minä tiedän, millainen arvomaailma hänellä on, en pelkästään siitä mitä hän sanoo vaan siitä, miten olen nähnyt ja näen hänen toimivan.
Sinun pitää tietää mennyt avioliitto ja päättymisen syy. Se on ilmeisesti ok.
Joku toinen haluaa tietää jotain. Sitten kyseessä on hörhö ja mitä kaikkea haukkumasanastoa tässäkin on viljelty jälleen.
Miten se aina menee näin, että itse oikeassa ja muut väärässä?
Suurin osa täällä kirjoittelevista naisista kertoo, ettei halua muistella exiä. Silti sinun on ihan pakko saada tietää naisen menneisyydestä. Ei ihan tervettä.
Näin kertoo, ja sehän juuri kuvaa sitä, että nämä on todella isoja ja merkityksellisiä asioita. Miksi ne eivät saisi olla sitä miehellekin?
Ei. Käsität jälleen kerran väärin. Ne exät eivän nimenomaan ole isoja eivätkä merkityksellisiä asioita, vaan täysin merkityksettömiä. Menneitä. Olleita. Kuopattuja. Joten on todella kummallista, jos ne muodostavat jonkun pakkomielteen päässäsi.
Mitä käsitän väärin? Onhan ne selvästi merkityksellisiä, koska muuten näitä foorumikeskusteluja ei edes käytäisi.
Käsität väärin sen että tämä jankaamalla muuttuisi vielä jotenkin sinun eduksesi. Usko jo, ei käänny.
Miksi en saa keskustella tällä foorumilla ihan asiallisesti?
Koska jankkaus ja se ettei usko vaikka muut sanovat jotain ei ole asiallista keskustelua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitoksia ap:lle erittäin oivaltavasta aloituksesta. Juuri tätä olen yrittänyt monessa tasoteoriakeskustelussa kertoa: suurin osa meistä naisista on yhden miehen naisia ja riittää että on kerran löytänyt yhden mieleisen, joten sikäli jatkuva tason mittailu on paitsi ihmisarvoa alentavaa, myös useimmille meistä täysin turhaa.
Ja omasta miehestäni: lyhyt, rillipää, nykyään kaljuuntuvakin. Tapasin kolmekymppisenä, ja tiesin heti että tuossa se on. Tein aloitteen. Ja ne keskeiset syyt, miksi halusin hänet: erittäin älykäs ja ahkera, ja samanaikaisesti avulias, antelias ja empaattinen. Jos nämä kaksi kolikon puolta kohtaavat, on oikeastaan samantekevää, mitkä ovat miehen muut ominaisuudet.
Hoho, otit itsellesi mieheksi työjuhdan, josta voit hyötyä mahdollisimman paljon.
Jep, perinteinen betamiehen kohtalo.
Alfa pääsee housuihin itsekkyydellä, beta palvelemalla naista. Näinhän se on.
Tässäkin ketjussa jokainen kilttiä ja avuliasta miestään hehkutteleva voi mennä itseensä ja muistella, että niin joo, tulipa muutaman kerran antauduttua näille itsekkäille alfoille. Yksi asia vain johti toiseen.
Näinhän nämä ketjut aina menevät. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään tämän ulkonäköön, supliikkiuteen, sosiaalisuuteen tai johonkin vastaavaan, niin alkaa lällätys naisten pinnallisuudesta. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään älykkyyteen, ahkeruuteen, avuliaisuuteen ja vastaavaan, alkaa lällätys siitä, kuinka nainen haluaa vain hyötyä miehestä.
Tuolla tavalla ajatteleva mies ei pysty koskaan olemaan onnellinen. Jos naiset eivät halua häntä, hän on onneton. Jos joku nainen haluaa, hän on onneton, koska ajattelee olevansa beta jonka nainen hyväksyy vasta pidettyään hauskaa alfojen kanssa. Mutta jokaisella on toki oikeus elää itse rakentamassaan vankilassa.
On kolmaskin vaihtoehto: ottaa nainen, joka ei ole antautunut alfoille. Itse olen tehnyt niin ja suosittelen kaikkia muitakin miehiä välttämään naisia, joilla näitä yhden yön kokemuksia löytyy.
Ihan näin mielenkiinnosta ja naisena kyselen, että millä tavoin tällaisen alfalle antautuneen naisen erottaa antautumattomasta.
Keskustelemalla aiheesta kautta rantain.
Oletko sinä se, joka kerran kertoi täällä tarjoavansa naiselle reilusti punaviiniä ja kesken rennon illanvieton alkaa pikkuhiljaa viedä keskustelua aiheeseen tyyliin hehheh, aikuisiahan me tässä ollaan? Hitsi, että minä olen nauranut tuolla mielikuvalle.
Minäkin tunnistin tyypin. Kohta alkaa, tai on jo alkanutkin, jankutus kuinka kaikkien pitäisi puhua läpi entiset hoitonsa ja suhteensa, koska hänen mielestään se kuuluu asiaan. Jännä juttu, että itse olen ollut parisuhteissa vuodesta 1978 alkaen (yksi avioliitto, nykyinen avoliitto, pari yli vuoden parisuhdetta, useita lyhyemmäksi jääneitä tapailuja) eikä kukaan, ei yksikään mies ole koskaan pitänyt tarpeellisena käydä sellaista keskustelua. Ja rohkenen kyllä väittää, että sekä nykyinen puolisoni että aiempi aviopuolisoni ja lapseni isä olivat kanssani ihan tositarkoituksella, en ihan usko että eksäni olisi ostanut taloa ja halunnut lasta naisen kanssa, jolta halusi pelkkää seksiä.
Minua ei kiinnosta, mitä puolisoni on tehnyt ennen minua, miten usein ja kuinka hän runkkaa, ketä hän ajattelee runkatessaan tai millaista pokea hän katselee. Ne ovat kaikki yksityisasioita. Minulle riittää tieto, että hänelläkin on taustallaan yksi avioliitto ja tiedän myös sen päättymisen syyn. Ja minä tiedän, millainen arvomaailma hänellä on, en pelkästään siitä mitä hän sanoo vaan siitä, miten olen nähnyt ja näen hänen toimivan.
Sinun pitää tietää mennyt avioliitto ja päättymisen syy. Se on ilmeisesti ok.
Joku toinen haluaa tietää jotain. Sitten kyseessä on hörhö ja mitä kaikkea haukkumasanastoa tässäkin on viljelty jälleen.
Miten se aina menee näin, että itse oikeassa ja muut väärässä?
Suurin osa täällä kirjoittelevista naisista kertoo, ettei halua muistella exiä. Silti sinun on ihan pakko saada tietää naisen menneisyydestä. Ei ihan tervettä.
Näin kertoo, ja sehän juuri kuvaa sitä, että nämä on todella isoja ja merkityksellisiä asioita. Miksi ne eivät saisi olla sitä miehellekin?
Ei. Käsität jälleen kerran väärin. Ne exät eivän nimenomaan ole isoja eivätkä merkityksellisiä asioita, vaan täysin merkityksettömiä. Menneitä. Olleita. Kuopattuja. Joten on todella kummallista, jos ne muodostavat jonkun pakkomielteen päässäsi.
Mitä käsitän väärin? Onhan ne selvästi merkityksellisiä, koska muuten näitä foorumikeskusteluja ei edes käytäisi.
Sinähän nämä exät otit tässäkin keskustelussa esiin. Ei kukaan muu.
Vierailija kirjoitti:
Tuo ketju jossa suurin osa naisista ei olisi kelpuuttanut mies puolista vaatemallia treffikumppanikseen laittoi kyllä hieman hämmentämään.
Jos sattuu olemaan komea ja hyvässä kunnossa, ei näytä olevan toivoa kuin superkauniiden naisten kanssa joilla onkin sitten niin pitkä lista betoja että hohhoijjaa. Pitäisikö siis rölliytyä hieman ja kasvattaa vatsaa?
Oma ongelmani lienee sama deittimarkkinoilla. Vaikka kuinka suhaa oikealle niin nada, crickets. Tietty kaikki avoimen suhteen etsijät, selkeästi sekopäät lähtee vasemmalle mutta ne normaalit naiset. Ei, ei ja ei. Otan pian siltä palstan aasialaishullulta vinkistä vaarit. Masentavaa.
Tai sitten sä oikeasti vain vedät ne väärät naiset oikealle… Mutta ongelma on varmasti sama niin naisilla kuin miehillä. Loputonta selaamista ja väärien mätsien osumista… Missä helvetissä te kaikki kivat, hyvännäköiset, itsestään huoltapitävät, (pitkät) miehet olette?! Tai sitten ongelma on se, että teillä riittää ottajia ja valitsette päältä itseänne kiinnostavat naiset.. Silti tuntuu, että jotenkin ohi kävellään koko ajan…
Vierailija kirjoitti:
Tapasin miehen keskustelufoorumilla.
Mies on:
- hoikka ja omiin silmiini hyvin komea, objektiivisesti katsottuna varmaan keskitasoa
- keskiluokkaisesta perheestä, rahaa on vaikka tällä hetkellä opiskelut kesken ja työtön
- kohtelias ja hyväkäytöksinen, mutta tuntemattomassa porukassa hiljainen ja syrjäänvetäytyvä
- fiksu ja looginen, joskin suuttuessaan hieman aggressiivinen
- tavatessamme kokematon naisten suhteen ja hieman katkera siitä ettei ollut löytänyt sopivaa naista kun tavalliset normonaiset eivät kuulemma kiinnostaneet
Omasta mielestäni mies on minua paljon tasokkaampi (olen matalasti kouluttautunut ja aika vaatimattoman näköinen nainen), mutta olemme olleet jo kolme vuotta yhdessä eikä mies tunnu lähtevän, vaikka koko ajan pelkään sitä.
Ei kuulosta hyvältä olla suhteessa, jossa pelkää koko ajan toisen lähtevän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiennyt että turvallisuuden tunne oli minulle niin tärkeää. Mutta kun tapasin leveäharteisen ja mukavan miehen ravintolassa, viehätyin siihen, että hänen kanssaan ei yhtään pelottanut mikään. Vaikka en ole mikään hento mimosa itsekään. Lisäksi hän sai minut nauramaan, sydämeni pohjasta.
Ihmetyttää muuten näissä parinvalintakeskuteluissa, että mihin se ennen kaikissa deitti-ilmoituksissa lukenut huumorintajuisuus on kadonnut. Minulle ainakin tosi tärkeää vieläkin, että samat asiat huvittaa.
Vastaus tuohon viimeiseen kysymykseesi: eihän juuri kukaan tunnusta olevansa huumorintajuton - tai jos tunnustaa, hänellä todennäköisesti on hyvä annos huumorintajua.
Jokaisella on oma huumorintajunsa, ja yleensä sellaiset ihmiset jotka kiihkeimmin omaa huumorintajuaan kehuvat, eivät ole niitä, joiden seurassa naurettaisiin vapautuneesti. Ehkä ”huumorintajuiset” syyttävät intersektionaalisia feministejä, mutta nykypäivänä ainakin ihmisryhmille höhöttely kääntyy selvästi itseään vastaan.
Eli huumorintaju on hyveenä vähän kuin vaatimattomuus: sen havaitsee paremmin käytännössä kuin erikseen pyytämällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitoksia ap:lle erittäin oivaltavasta aloituksesta. Juuri tätä olen yrittänyt monessa tasoteoriakeskustelussa kertoa: suurin osa meistä naisista on yhden miehen naisia ja riittää että on kerran löytänyt yhden mieleisen, joten sikäli jatkuva tason mittailu on paitsi ihmisarvoa alentavaa, myös useimmille meistä täysin turhaa.
Ja omasta miehestäni: lyhyt, rillipää, nykyään kaljuuntuvakin. Tapasin kolmekymppisenä, ja tiesin heti että tuossa se on. Tein aloitteen. Ja ne keskeiset syyt, miksi halusin hänet: erittäin älykäs ja ahkera, ja samanaikaisesti avulias, antelias ja empaattinen. Jos nämä kaksi kolikon puolta kohtaavat, on oikeastaan samantekevää, mitkä ovat miehen muut ominaisuudet.
Hoho, otit itsellesi mieheksi työjuhdan, josta voit hyötyä mahdollisimman paljon.
Jep, perinteinen betamiehen kohtalo.
Alfa pääsee housuihin itsekkyydellä, beta palvelemalla naista. Näinhän se on.
Tässäkin ketjussa jokainen kilttiä ja avuliasta miestään hehkutteleva voi mennä itseensä ja muistella, että niin joo, tulipa muutaman kerran antauduttua näille itsekkäille alfoille. Yksi asia vain johti toiseen.
Näinhän nämä ketjut aina menevät. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään tämän ulkonäköön, supliikkiuteen, sosiaalisuuteen tai johonkin vastaavaan, niin alkaa lällätys naisten pinnallisuudesta. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään älykkyyteen, ahkeruuteen, avuliaisuuteen ja vastaavaan, alkaa lällätys siitä, kuinka nainen haluaa vain hyötyä miehestä.
Tuolla tavalla ajatteleva mies ei pysty koskaan olemaan onnellinen. Jos naiset eivät halua häntä, hän on onneton. Jos joku nainen haluaa, hän on onneton, koska ajattelee olevansa beta jonka nainen hyväksyy vasta pidettyään hauskaa alfojen kanssa. Mutta jokaisella on toki oikeus elää itse rakentamassaan vankilassa.
On kolmaskin vaihtoehto: ottaa nainen, joka ei ole antautunut alfoille. Itse olen tehnyt niin ja suosittelen kaikkia muitakin miehiä välttämään naisia, joilla näitä yhden yön kokemuksia löytyy.
Ihan näin mielenkiinnosta ja naisena kyselen, että millä tavoin tällaisen alfalle antautuneen naisen erottaa antautumattomasta.
Keskustelemalla aiheesta kautta rantain.
Oletko sinä se, joka kerran kertoi täällä tarjoavansa naiselle reilusti punaviiniä ja kesken rennon illanvieton alkaa pikkuhiljaa viedä keskustelua aiheeseen tyyliin hehheh, aikuisiahan me tässä ollaan? Hitsi, että minä olen nauranut tuolla mielikuvalle.
Minäkin tunnistin tyypin. Kohta alkaa, tai on jo alkanutkin, jankutus kuinka kaikkien pitäisi puhua läpi entiset hoitonsa ja suhteensa, koska hänen mielestään se kuuluu asiaan. Jännä juttu, että itse olen ollut parisuhteissa vuodesta 1978 alkaen (yksi avioliitto, nykyinen avoliitto, pari yli vuoden parisuhdetta, useita lyhyemmäksi jääneitä tapailuja) eikä kukaan, ei yksikään mies ole koskaan pitänyt tarpeellisena käydä sellaista keskustelua. Ja rohkenen kyllä väittää, että sekä nykyinen puolisoni että aiempi aviopuolisoni ja lapseni isä olivat kanssani ihan tositarkoituksella, en ihan usko että eksäni olisi ostanut taloa ja halunnut lasta naisen kanssa, jolta halusi pelkkää seksiä.
Minua ei kiinnosta, mitä puolisoni on tehnyt ennen minua, miten usein ja kuinka hän runkkaa, ketä hän ajattelee runkatessaan tai millaista pokea hän katselee. Ne ovat kaikki yksityisasioita. Minulle riittää tieto, että hänelläkin on taustallaan yksi avioliitto ja tiedän myös sen päättymisen syyn. Ja minä tiedän, millainen arvomaailma hänellä on, en pelkästään siitä mitä hän sanoo vaan siitä, miten olen nähnyt ja näen hänen toimivan.
Sinun pitää tietää mennyt avioliitto ja päättymisen syy. Se on ilmeisesti ok.
Joku toinen haluaa tietää jotain. Sitten kyseessä on hörhö ja mitä kaikkea haukkumasanastoa tässäkin on viljelty jälleen.
Miten se aina menee näin, että itse oikeassa ja muut väärässä?
Suurin osa täällä kirjoittelevista naisista kertoo, ettei halua muistella exiä. Silti sinun on ihan pakko saada tietää naisen menneisyydestä. Ei ihan tervettä.
Näin kertoo, ja sehän juuri kuvaa sitä, että nämä on todella isoja ja merkityksellisiä asioita. Miksi ne eivät saisi olla sitä miehellekin?
Ei. Käsität jälleen kerran väärin. Ne exät eivän nimenomaan ole isoja eivätkä merkityksellisiä asioita, vaan täysin merkityksettömiä. Menneitä. Olleita. Kuopattuja. Joten on todella kummallista, jos ne muodostavat jonkun pakkomielteen päässäsi.
Juuri näin. Exillä on uuden parisuhteen kannalta merkitystä vain siinä tapauksessa, että sen exän kanssa on yhteisiä lapsia. Muussa tapauksessa exillä on yhtä vähän merkitystä kuin sillä, minkä väriset seinät oli olohuoneessa 10 vuotta sitten.
Niin, sinulle on vähän merkitystä. Entäs miehelle?
Eipä tuo ole tullut tivaamaan sen kummemmin exien lukumäärää kuin kämppäni seinien väriäkään. Joten voisiko tästä päätellä, että sinulla on pakkomielle? Mitä pelkäät kun mietit, että naisella on saattanut olla seksisuhteita ennen sinua? Että hän vertailee taitojanne? Ja että jäät auttamatta toiseksi tai jopa viidenneksi? Jotainhan tällaisessa sairaalloisessa menneisyyden urkkimisessa täytyy olla taustalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiennyt että turvallisuuden tunne oli minulle niin tärkeää. Mutta kun tapasin leveäharteisen ja mukavan miehen ravintolassa, viehätyin siihen, että hänen kanssaan ei yhtään pelottanut mikään. Vaikka en ole mikään hento mimosa itsekään. Lisäksi hän sai minut nauramaan, sydämeni pohjasta.
Ihmetyttää muuten näissä parinvalintakeskuteluissa, että mihin se ennen kaikissa deitti-ilmoituksissa lukenut huumorintajuisuus on kadonnut. Minulle ainakin tosi tärkeää vieläkin, että samat asiat huvittaa.
Vastaus tuohon viimeiseen kysymykseesi: eihän juuri kukaan tunnusta olevansa huumorintajuton - tai jos tunnustaa, hänellä todennäköisesti on hyvä annos huumorintajua.
Jokaisella on oma huumorintajunsa, ja yleensä sellaiset ihmiset jotka kiihkeimmin omaa huumorintajuaan kehuvat, eivät ole niitä, joiden seurassa naurettaisiin vapautuneesti. Ehkä ”huumorintajuiset” syyttävät intersektionaalisia feministejä, mutta nykypäivänä ainakin ihmisryhmille höhöttely kääntyy selvästi itseään vastaan.
Eli huumorintaju on hyveenä vähän kuin vaatimattomuus: sen havaitsee paremmin käytännössä kuin erikseen pyytämällä.
Puhumattakaan kiltteydestä. Yhdenkään kiltin ihmisen ei tarvitse erikseen kertoa olevansa kiltti. Sen huomaa kyllä muutenkin. Itseään erikseen kilteiksi sanovat miehet harvoin ovat oikeasti kilttejä ja hyväntahtoisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitoksia ap:lle erittäin oivaltavasta aloituksesta. Juuri tätä olen yrittänyt monessa tasoteoriakeskustelussa kertoa: suurin osa meistä naisista on yhden miehen naisia ja riittää että on kerran löytänyt yhden mieleisen, joten sikäli jatkuva tason mittailu on paitsi ihmisarvoa alentavaa, myös useimmille meistä täysin turhaa.
Ja omasta miehestäni: lyhyt, rillipää, nykyään kaljuuntuvakin. Tapasin kolmekymppisenä, ja tiesin heti että tuossa se on. Tein aloitteen. Ja ne keskeiset syyt, miksi halusin hänet: erittäin älykäs ja ahkera, ja samanaikaisesti avulias, antelias ja empaattinen. Jos nämä kaksi kolikon puolta kohtaavat, on oikeastaan samantekevää, mitkä ovat miehen muut ominaisuudet.
Hoho, otit itsellesi mieheksi työjuhdan, josta voit hyötyä mahdollisimman paljon.
Jep, perinteinen betamiehen kohtalo.
Alfa pääsee housuihin itsekkyydellä, beta palvelemalla naista. Näinhän se on.
Tässäkin ketjussa jokainen kilttiä ja avuliasta miestään hehkutteleva voi mennä itseensä ja muistella, että niin joo, tulipa muutaman kerran antauduttua näille itsekkäille alfoille. Yksi asia vain johti toiseen.
Näinhän nämä ketjut aina menevät. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään tämän ulkonäköön, supliikkiuteen, sosiaalisuuteen tai johonkin vastaavaan, niin alkaa lällätys naisten pinnallisuudesta. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään älykkyyteen, ahkeruuteen, avuliaisuuteen ja vastaavaan, alkaa lällätys siitä, kuinka nainen haluaa vain hyötyä miehestä.
Tuolla tavalla ajatteleva mies ei pysty koskaan olemaan onnellinen. Jos naiset eivät halua häntä, hän on onneton. Jos joku nainen haluaa, hän on onneton, koska ajattelee olevansa beta jonka nainen hyväksyy vasta pidettyään hauskaa alfojen kanssa. Mutta jokaisella on toki oikeus elää itse rakentamassaan vankilassa.
On kolmaskin vaihtoehto: ottaa nainen, joka ei ole antautunut alfoille. Itse olen tehnyt niin ja suosittelen kaikkia muitakin miehiä välttämään naisia, joilla näitä yhden yön kokemuksia löytyy.
Miesten halun paradoksi: haluan naisen joka ei annan helposti mutta joka antaa minulle melkein heti. Muutenhan hän olisi pihtari.
Naisten vastaava: en halua pelimiestä tai ulkonäkökeskeistä miestä, mutta haluan miehen joka rakastuu ensi silmäyksellä eikä jää kaverisektorille tutustumaan siihen luonteeseen.
Tietenkin. Harva ihminen viehättyy jahkailusta ja siitä että toinen pohtii että tykkäänköhän sinusta vai en.
Ei tällä ole mitään tekemistä tasojen kanssa vaan sen kanssa että on kiva tuntea olevansa haluttu.
Ja mistähän siitä naisessa voi "ensi silmäyksellä" tykätä paitsi ulkonäöstä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiltin miehen vaimo kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiennyt että turvallisuuden tunne oli minulle niin tärkeää. Mutta kun tapasin leveäharteisen ja mukavan miehen ravintolassa, viehätyin siihen, että hänen kanssaan ei yhtään pelottanut mikään. Vaikka en ole mikään hento mimosa itsekään. Lisäksi hän sai minut nauramaan, sydämeni pohjasta.
Ihmetyttää muuten näissä parinvalintakeskuteluissa, että mihin se ennen kaikissa deitti-ilmoituksissa lukenut huumorintajuisuus on kadonnut. Minulle ainakin tosi tärkeää vieläkin, että samat asiat huvittaa.
Vastaus tuohon viimeiseen kysymykseesi: eihän juuri kukaan tunnusta olevansa huumorintajuton - tai jos tunnustaa, hänellä todennäköisesti on hyvä annos huumorintajua.
Jokaisella on oma huumorintajunsa, ja yleensä sellaiset ihmiset jotka kiihkeimmin omaa huumorintajuaan kehuvat, eivät ole niitä, joiden seurassa naurettaisiin vapautuneesti. Ehkä ”huumorintajuiset” syyttävät intersektionaalisia feministejä, mutta nykypäivänä ainakin ihmisryhmille höhöttely kääntyy selvästi itseään vastaan.
Eli huumorintaju on hyveenä vähän kuin vaatimattomuus: sen havaitsee paremmin käytännössä kuin erikseen pyytämällä.
Puhumattakaan kiltteydestä. Yhdenkään kiltin ihmisen ei tarvitse erikseen kertoa olevansa kiltti. Sen huomaa kyllä muutenkin. Itseään erikseen kilteiksi sanovat miehet harvoin ovat oikeasti kilttejä ja hyväntahtoisia.
Juuri näin. Ja jottei vain miehiä arvosteltaisi, niin sama kyllä koskee myös omaa sukupuoltani. Nainen, joka paasaa olevansa ”liian kiltti”, on harvoin kiltti ollenkaan.
Tapasimme suht nuorina. Hän oli komein milloinkaan näkemäni mies ja on sitä yhä yli 30 vuoden jälkeen. Duunariammatissa. En edes tiennyt, enkä ollut kiinnostunut tämän ammatista tai mistään tällaiseen liittyvästä.
Täällä luin ensimmäistä kertaa näistä "laatikkoleuoista." Mittasin sormillani mieheni leuan: oli kahden sormeni levyinen. Mittasin tämän jälkeen omani: oli neljän sormeni levyinen. Liekö ihastunut laatikkoleukaani...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies alko juttelemaan minulle deittipalvelussa, ensin ajattelin että ei tää oikein lähe mutta hän sitten sai jotenkin jään rikottua. Tykkäsin että jaksoi viestitellä niin tuli luottavainen olo ja sit teki mieli tavatakin.
Mies on aika lyhyt ja pyöreä, minua melkein 10 vuotta vanhempi. Ollaan monessa asiassa samanlaisia, parisuhde- ja seksiasioissa samaa mieltä ja aika perinteisiä. Mulla ei aiempaa kokemusta ja miehelläkin vaan vähän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitoksia ap:lle erittäin oivaltavasta aloituksesta. Juuri tätä olen yrittänyt monessa tasoteoriakeskustelussa kertoa: suurin osa meistä naisista on yhden miehen naisia ja riittää että on kerran löytänyt yhden mieleisen, joten sikäli jatkuva tason mittailu on paitsi ihmisarvoa alentavaa, myös useimmille meistä täysin turhaa.
Ja omasta miehestäni: lyhyt, rillipää, nykyään kaljuuntuvakin. Tapasin kolmekymppisenä, ja tiesin heti että tuossa se on. Tein aloitteen. Ja ne keskeiset syyt, miksi halusin hänet: erittäin älykäs ja ahkera, ja samanaikaisesti avulias, antelias ja empaattinen. Jos nämä kaksi kolikon puolta kohtaavat, on oikeastaan samantekevää, mitkä ovat miehen muut ominaisuudet.
Hoho, otit itsellesi mieheksi työjuhdan, josta voit hyötyä mahdollisimman paljon.
Jep, perinteinen betamiehen kohtalo.
Alfa pääsee housuihin itsekkyydellä, beta palvelemalla naista. Näinhän se on.
Tässäkin ketjussa jokainen kilttiä ja avuliasta miestään hehkutteleva voi mennä itseensä ja muistella, että niin joo, tulipa muutaman kerran antauduttua näille itsekkäille alfoille. Yksi asia vain johti toiseen.
Näinhän nämä ketjut aina menevät. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään tämän ulkonäköön, supliikkiuteen, sosiaalisuuteen tai johonkin vastaavaan, niin alkaa lällätys naisten pinnallisuudesta. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään älykkyyteen, ahkeruuteen, avuliaisuuteen ja vastaavaan, alkaa lällätys siitä, kuinka nainen haluaa vain hyötyä miehestä.
Tuolla tavalla ajatteleva mies ei pysty koskaan olemaan onnellinen. Jos naiset eivät halua häntä, hän on onneton. Jos joku nainen haluaa, hän on onneton, koska ajattelee olevansa beta jonka nainen hyväksyy vasta pidettyään hauskaa alfojen kanssa. Mutta jokaisella on toki oikeus elää itse rakentamassaan vankilassa.
On kolmaskin vaihtoehto: ottaa nainen, joka ei ole antautunut alfoille. Itse olen tehnyt niin ja suosittelen kaikkia muitakin miehiä välttämään naisia, joilla näitä yhden yön kokemuksia löytyy.
Miesten halun paradoksi: haluan naisen joka ei annan helposti mutta joka antaa minulle melkein heti. Muutenhan hän olisi pihtari.
Naisten vastaava: en halua pelimiestä tai ulkonäkökeskeistä miestä, mutta haluan miehen joka rakastuu ensi silmäyksellä eikä jää kaverisektorille tutustumaan siihen luonteeseen.
Tietenkin. Harva ihminen viehättyy jahkailusta ja siitä että toinen pohtii että tykkäänköhän sinusta vai en.
Ei tällä ole mitään tekemistä tasojen kanssa vaan sen kanssa että on kiva tuntea olevansa haluttu.
Ja mistähän siitä naisessa voi "ensi silmäyksellä" tykätä paitsi ulkonäöstä?
No eihän ne oikeat tunteet synny ensisilmäyksellä, vaan sitten kun on opittu jo tuntemaan toista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tapasin mieheni peruskoulussa, oli samalla luokalla kanssani mutta emme olleet ystäviä tai oikeastaan edes tekemisissä ennen rippikoulua. Minä tein aloitteen kysymällä hänen numeroaan kun olimme teinejä. Kiinnitin miehessäni ensin huomiota hänen huumorintajuunsa ja harrastuksiinsa, vasta sitten huomasin hänen ulkonäkönsä.
Miten arvelen tai olen kuullut että muut hänet näkevät ja kokevat: Omituinen nörö. Hiljainen. Rento, ehkä vähän liiankin. Hieman hidas. Pikkutarkka nyprääjä. Tavallisen näköinen. Lyhyt, hieman ylipainoinen. Ei pidä huolta ulkonäöstään.
Miten minä hänet näen ja koen: Omituinen nörö kuten minäkin. On ilahduttavaa olla sellaisen kanssa joka todella ymmärtää minua. Hiljainen vieraille, mutta mielenkiintoista juttua riittää meidän ja kavereiden kesken. Hän on ylirento, minä taas ylivirittynyt, joten täydennämme siten toisiamme sopivasti. Hämäävän älykäs, ei vaan tee hätäisiä johtopäätöksiä asioista. Miettii rauhassa asioita puolin ja toisin ja tajuaa sitten asioita mitä muka-nokkelat pikasutkauttelijat ei ikinä tajuaisi. Nautin siitä kun pääsen yllättymään hänen ajatuksensa kulusta vieläkin, vaikka olemme tunteneet toisemme pitkään. Hän saa minut helposti nauramaan. Hypnoottisen huolellinen keskittyessään, suorastaan sulokas liikkeissään. Lyhyttä on mukavan helppo suukottaa varvistelematta (mutta varvistelukaan ei haittaisi, keittiön ylähyllyille yltäminen olisi riittävästi plussaa). Upeat sääret, käsivarret, kädet, takamus... Ja etenkin silmät... Katse kuin tummaa suklaata. Tavalliset kuteet ja olemus kertoo hänen kohdallaan pinnallisuuden puutteesta ja pragmaattisuudesta, mitä arvostan (mutta tälläytyminenkään ei haittaisi).
En tiedä onko tässä nyt mikään sitten "täydellistä"..? Me vaan pidettiin ja pidetään yhä toistemme seurasta, ja päätettiin sitten rakentaa siitä eteenpäin. Ihastus ei ole valinta, himosta en osaa sanoa, mutta rakkaus ehdottomasti on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitoksia ap:lle erittäin oivaltavasta aloituksesta. Juuri tätä olen yrittänyt monessa tasoteoriakeskustelussa kertoa: suurin osa meistä naisista on yhden miehen naisia ja riittää että on kerran löytänyt yhden mieleisen, joten sikäli jatkuva tason mittailu on paitsi ihmisarvoa alentavaa, myös useimmille meistä täysin turhaa.
Ja omasta miehestäni: lyhyt, rillipää, nykyään kaljuuntuvakin. Tapasin kolmekymppisenä, ja tiesin heti että tuossa se on. Tein aloitteen. Ja ne keskeiset syyt, miksi halusin hänet: erittäin älykäs ja ahkera, ja samanaikaisesti avulias, antelias ja empaattinen. Jos nämä kaksi kolikon puolta kohtaavat, on oikeastaan samantekevää, mitkä ovat miehen muut ominaisuudet.
Hoho, otit itsellesi mieheksi työjuhdan, josta voit hyötyä mahdollisimman paljon.
Jep, perinteinen betamiehen kohtalo.
Alfa pääsee housuihin itsekkyydellä, beta palvelemalla naista. Näinhän se on.
Tässäkin ketjussa jokainen kilttiä ja avuliasta miestään hehkutteleva voi mennä itseensä ja muistella, että niin joo, tulipa muutaman kerran antauduttua näille itsekkäille alfoille. Yksi asia vain johti toiseen.
Näinhän nämä ketjut aina menevät. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään tämän ulkonäköön, supliikkiuteen, sosiaalisuuteen tai johonkin vastaavaan, niin alkaa lällätys naisten pinnallisuudesta. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään älykkyyteen, ahkeruuteen, avuliaisuuteen ja vastaavaan, alkaa lällätys siitä, kuinka nainen haluaa vain hyötyä miehestä.
Tuolla tavalla ajatteleva mies ei pysty koskaan olemaan onnellinen. Jos naiset eivät halua häntä, hän on onneton. Jos joku nainen haluaa, hän on onneton, koska ajattelee olevansa beta jonka nainen hyväksyy vasta pidettyään hauskaa alfojen kanssa. Mutta jokaisella on toki oikeus elää itse rakentamassaan vankilassa.
On kolmaskin vaihtoehto: ottaa nainen, joka ei ole antautunut alfoille. Itse olen tehnyt niin ja suosittelen kaikkia muitakin miehiä välttämään naisia, joilla näitä yhden yön kokemuksia löytyy.
Ihan näin mielenkiinnosta ja naisena kyselen, että millä tavoin tällaisen alfalle antautuneen naisen erottaa antautumattomasta.
Keskustelemalla aiheesta kautta rantain.
Oletko sinä se, joka kerran kertoi täällä tarjoavansa naiselle reilusti punaviiniä ja kesken rennon illanvieton alkaa pikkuhiljaa viedä keskustelua aiheeseen tyyliin hehheh, aikuisiahan me tässä ollaan? Hitsi, että minä olen nauranut tuolla mielikuvalle.
Minäkin tunnistin tyypin. Kohta alkaa, tai on jo alkanutkin, jankutus kuinka kaikkien pitäisi puhua läpi entiset hoitonsa ja suhteensa, koska hänen mielestään se kuuluu asiaan. Jännä juttu, että itse olen ollut parisuhteissa vuodesta 1978 alkaen (yksi avioliitto, nykyinen avoliitto, pari yli vuoden parisuhdetta, useita lyhyemmäksi jääneitä tapailuja) eikä kukaan, ei yksikään mies ole koskaan pitänyt tarpeellisena käydä sellaista keskustelua. Ja rohkenen kyllä väittää, että sekä nykyinen puolisoni että aiempi aviopuolisoni ja lapseni isä olivat kanssani ihan tositarkoituksella, en ihan usko että eksäni olisi ostanut taloa ja halunnut lasta naisen kanssa, jolta halusi pelkkää seksiä.
Minua ei kiinnosta, mitä puolisoni on tehnyt ennen minua, miten usein ja kuinka hän runkkaa, ketä hän ajattelee runkatessaan tai millaista pokea hän katselee. Ne ovat kaikki yksityisasioita. Minulle riittää tieto, että hänelläkin on taustallaan yksi avioliitto ja tiedän myös sen päättymisen syyn. Ja minä tiedän, millainen arvomaailma hänellä on, en pelkästään siitä mitä hän sanoo vaan siitä, miten olen nähnyt ja näen hänen toimivan.
Sinun pitää tietää mennyt avioliitto ja päättymisen syy. Se on ilmeisesti ok.
Joku toinen haluaa tietää jotain. Sitten kyseessä on hörhö ja mitä kaikkea haukkumasanastoa tässäkin on viljelty jälleen.
Miten se aina menee näin, että itse oikeassa ja muut väärässä?
Ohis. Minä olin se, joka puhui hörhöistä. Olisin voinut puhua pervoistakin. Jos joku yrittää juottaa ihmisen treffeillä känniin ja tivata seksihistoriasta, on ainoa järkevä reaktio juosta.
Avioliitto taas on julkisoikeudellinen sopimus, joten totta kai se on olennainen tieto. Varsinkin jos sellainen on meneillään. Joten taas on syytä juosta, jos toinen ei kerro olevansa naimisissa.
Tämä riippuu ihmisestä. Itse uskovaisena pidin tärkeänä, että mies ei ole sekstaillut siellä ja täällä, sama hänellä tulevan vaimon eli minun suhteen. Meille oli itsestään selvää, että näistä puhutaan, eikä se ollut pervoa vaan meidän arvoihin liittyvä asia.
Sitten taas vapaamieliset ihmiset todennälöisesti pariutuvat keskenään, eli meidän ajattelutapa saa juoksemaan karkuun. Mutta ei hätää, ollaan molemmat "tyypit" mitä ollaan eikä haukuta ja nimitellä erilaisia, jookos?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo ketju jossa suurin osa naisista ei olisi kelpuuttanut mies puolista vaatemallia treffikumppanikseen laittoi kyllä hieman hämmentämään.
Jos sattuu olemaan komea ja hyvässä kunnossa, ei näytä olevan toivoa kuin superkauniiden naisten kanssa joilla onkin sitten niin pitkä lista betoja että hohhoijjaa. Pitäisikö siis rölliytyä hieman ja kasvattaa vatsaa?
Oma ongelmani lienee sama deittimarkkinoilla. Vaikka kuinka suhaa oikealle niin nada, crickets. Tietty kaikki avoimen suhteen etsijät, selkeästi sekopäät lähtee vasemmalle mutta ne normaalit naiset. Ei, ei ja ei. Otan pian siltä palstan aasialaishullulta vinkistä vaarit. Masentavaa.
Kun lukee sun kirjoituksen, ei ihmetytä että kukaan normaali nainen ei kiinnostu. Puistattavaa luettavaa.
Mikä siinä tarkalleenottaen oli puistattavaa? Halusin olla rehellinen. Toki hieman kärjistin joitakin kohtia. Mm. Aasialaishullua minusta ei saa, viehätyn suomalaisista naisista. En myöskään halua olla avoimessa suhteessa yhtään minään osapuolena. Myöskään mt-potilasta en kovin helpolla enää huolisi, riuduin sellaisessa suhteessa jo yli vuosikymmenen vuotta.
Tuo tasoteorioiden loputon toistelu ja ihmisten luokittelu sen mukaan. Parisuhteen muodostuminen ei pelkisty siihen että ihminen laskelmoi omaa ja toisen tasoja vaan on huomattavasti monisyisempi juttu. Pelkistät ihmisen pelkäksi ulkonäöksi ja tasoksi.
Sinä ja aika moni muu pelkistää tasoteorian pelkäksi ulkonäöksi tai muuksi yhdeksi asiaksi, vaikka kyseessä on monitahoinen, psykofyysissosiaalinen ilmiö.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo ketju jossa suurin osa naisista ei olisi kelpuuttanut mies puolista vaatemallia treffikumppanikseen laittoi kyllä hieman hämmentämään.
Jos sattuu olemaan komea ja hyvässä kunnossa, ei näytä olevan toivoa kuin superkauniiden naisten kanssa joilla onkin sitten niin pitkä lista betoja että hohhoijjaa. Pitäisikö siis rölliytyä hieman ja kasvattaa vatsaa?
Oma ongelmani lienee sama deittimarkkinoilla. Vaikka kuinka suhaa oikealle niin nada, crickets. Tietty kaikki avoimen suhteen etsijät, selkeästi sekopäät lähtee vasemmalle mutta ne normaalit naiset. Ei, ei ja ei. Otan pian siltä palstan aasialaishullulta vinkistä vaarit. Masentavaa.
Kun lukee sun kirjoituksen, ei ihmetytä että kukaan normaali nainen ei kiinnostu. Puistattavaa luettavaa.
Mikä siinä tarkalleenottaen oli puistattavaa? Halusin olla rehellinen. Toki hieman kärjistin joitakin kohtia. Mm. Aasialaishullua minusta ei saa, viehätyn suomalaisista naisista. En myöskään halua olla avoimessa suhteessa yhtään minään osapuolena. Myöskään mt-potilasta en kovin helpolla enää huolisi, riuduin sellaisessa suhteessa jo yli vuosikymmenen vuotta.
Tuo tasoteorioiden loputon toistelu ja ihmisten luokittelu sen mukaan. Parisuhteen muodostuminen ei pelkisty siihen että ihminen laskelmoi omaa ja toisen tasoja vaan on huomattavasti monisyisempi juttu. Pelkistät ihmisen pelkäksi ulkonäöksi ja tasoksi.
Sinä ja aika moni muu pelkistää tasoteorian pelkäksi ulkonäöksi tai muuksi yhdeksi asiaksi, vaikka kyseessä on monitahoinen, psykofyysissosiaalinen ilmiö.
-eri
Ihminen joka jankkaa LMS:ää on kaukana minkään sortin ilmiöstä.
Asiallinen avaus. En ole juuri nyt suhteessa, mutta kerron äskeisistä. Minua kadulla, kaupoilla tai (harvemmin) viihteellä lähestyvät miehet ovat aivan laidasta laitaan, mutta ne miehet, jotka ovat sivusta seurailtuaan ja jonkin verran tutustuttuaan kiinnostuneita, ovat kuin samasta muotista ja heitä on vähän. He ovat hieman arkoja, älykkäitä ja lukeneita, herkkiä ja herkkänahkaisia, hyvin vaikeita, takertuvia ja kontrolloivia, besserwissereitä, jotka luennoivat mielellään. Ja ainoita, joiden mielestä minä olen söpö vielä senkin jälkeen, kun olen avannut suuni. Sivusta katsoen varmaan tyypillisesti ”se outo tyyppi”. Tämä kuvaus siis sopii varsin pitkäaikaiseen eksääni ja viimeisimpään mieheen, joka oli minusta kiinnostunut mutta jonka kanssa viestittely ei oikein koskaan edennyt mihinkään.
Jos joku nyt sattuisi minua etsimään jostain sähköisiltä alustoilta, vaikka tuskin etsii, en minä niihin rohkene mennä. Minusta tuntuu, ettei minulla ole voimavaroja selvitä kaikista niistä ongelmista, mitä hankala treffikaveri voisi elämääni aiheuttaa. Hyvä kun nykyistä elämääni jaksan raahata.
Toivotan kuitenkin onnea tuollakin rintamalla ja muihinkin ihmissuhteisiin. Aloituksen perusteella kuulostat ihmiseltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo ketju jossa suurin osa naisista ei olisi kelpuuttanut mies puolista vaatemallia treffikumppanikseen laittoi kyllä hieman hämmentämään.
Jos sattuu olemaan komea ja hyvässä kunnossa, ei näytä olevan toivoa kuin superkauniiden naisten kanssa joilla onkin sitten niin pitkä lista betoja että hohhoijjaa. Pitäisikö siis rölliytyä hieman ja kasvattaa vatsaa?
Oma ongelmani lienee sama deittimarkkinoilla. Vaikka kuinka suhaa oikealle niin nada, crickets. Tietty kaikki avoimen suhteen etsijät, selkeästi sekopäät lähtee vasemmalle mutta ne normaalit naiset. Ei, ei ja ei. Otan pian siltä palstan aasialaishullulta vinkistä vaarit. Masentavaa.
Kun lukee sun kirjoituksen, ei ihmetytä että kukaan normaali nainen ei kiinnostu. Puistattavaa luettavaa.
Mikä siinä tarkalleenottaen oli puistattavaa? Halusin olla rehellinen. Toki hieman kärjistin joitakin kohtia. Mm. Aasialaishullua minusta ei saa, viehätyn suomalaisista naisista. En myöskään halua olla avoimessa suhteessa yhtään minään osapuolena. Myöskään mt-potilasta en kovin helpolla enää huolisi, riuduin sellaisessa suhteessa jo yli vuosikymmenen vuotta.
Tuo tasoteorioiden loputon toistelu ja ihmisten luokittelu sen mukaan. Parisuhteen muodostuminen ei pelkisty siihen että ihminen laskelmoi omaa ja toisen tasoja vaan on huomattavasti monisyisempi juttu. Pelkistät ihmisen pelkäksi ulkonäöksi ja tasoksi.
Sinä ja aika moni muu pelkistää tasoteorian pelkäksi ulkonäöksi tai muuksi yhdeksi asiaksi, vaikka kyseessä on monitahoinen, psykofyysissosiaalinen ilmiö.
-eri
No hienoa. Sittenhän teillä on laittaa linkki taulukoon, josta voi laskea oman tasonsa. Jos nyt vihdoin saataisiin se tähän.
Miksi en saa keskustella tällä foorumilla ihan asiallisesti?