Kyllästynyt tasoteorioihin. Joten naiset kertokaa meille miehille.

Vierailija kirjoitti:

Tuo ketju jossa suurin osa naisista ei olisi kelpuuttanut mies puolista vaatemallia treffikumppanikseen laittoi kyllä hieman hämmentämään.

Jos sattuu olemaan komea ja hyvässä kunnossa, ei näytä olevan toivoa kuin superkauniiden naisten kanssa joilla onkin sitten niin pitkä lista betoja että hohhoijjaa. Pitäisikö siis rölliytyä hieman ja kasvattaa vatsaa?

Oma ongelmani lienee sama deittimarkkinoilla. Vaikka kuinka suhaa oikealle niin nada, crickets. Tietty kaikki avoimen suhteen etsijät, selkeästi sekopäät lähtee vasemmalle mutta ne normaalit naiset. Ei, ei ja ei. Otan pian siltä palstan aasialaishullulta vinkistä vaarit. Masentavaa.

Sinua ulkonäöllisesti vaatimattomammat naiset tiedostavat liian ison tasoeron ja kiertävät sinut siksi. Ei siinä sen ihmeellisempää. Katsokaa, ei yhtään itkettänyt vaikka tasot toimivat taas käytännössä.

😭😭😭

Mikä näiden ketjujen idea on? Viikko toisensa perään samaa 💩 jauhamista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitoksia ap:lle erittäin oivaltavasta aloituksesta. Juuri tätä olen yrittänyt monessa tasoteoriakeskustelussa kertoa: suurin osa meistä naisista on yhden miehen naisia ja riittää että on kerran löytänyt yhden mieleisen, joten sikäli jatkuva tason mittailu on paitsi ihmisarvoa alentavaa, myös useimmille meistä täysin turhaa.

Ja omasta miehestäni: lyhyt, rillipää, nykyään kaljuuntuvakin. Tapasin kolmekymppisenä, ja tiesin heti että tuossa se on. Tein aloitteen. Ja ne keskeiset syyt, miksi halusin hänet: erittäin älykäs ja ahkera, ja samanaikaisesti avulias, antelias ja empaattinen. Jos nämä kaksi kolikon puolta kohtaavat, on oikeastaan samantekevää, mitkä ovat miehen muut ominaisuudet.

Hoho, otit itsellesi mieheksi työjuhdan, josta voit hyötyä mahdollisimman paljon.

Jep, perinteinen betamiehen kohtalo.

Alfa pääsee housuihin itsekkyydellä, beta palvelemalla naista. Näinhän se on.

Tässäkin ketjussa jokainen kilttiä ja avuliasta miestään hehkutteleva voi mennä itseensä ja muistella, että niin joo, tulipa muutaman kerran antauduttua näille itsekkäille alfoille. Yksi asia vain johti toiseen.

Näinhän nämä ketjut aina menevät. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään tämän ulkonäköön, supliikkiuteen, sosiaalisuuteen tai johonkin vastaavaan, niin alkaa lällätys naisten pinnallisuudesta. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään älykkyyteen, ahkeruuteen, avuliaisuuteen ja vastaavaan, alkaa lällätys siitä, kuinka nainen haluaa vain hyötyä miehestä.

Tuolla tavalla ajatteleva mies ei pysty koskaan olemaan onnellinen. Jos naiset eivät halua häntä, hän on onneton. Jos joku nainen haluaa, hän on onneton, koska ajattelee olevansa beta jonka nainen hyväksyy vasta pidettyään hauskaa alfojen kanssa. Mutta jokaisella on toki oikeus elää itse rakentamassaan vankilassa.

On kolmaskin vaihtoehto: ottaa nainen, joka ei ole antautunut alfoille. Itse olen tehnyt niin ja suosittelen kaikkia muitakin miehiä välttämään naisia, joilla näitä yhden yön kokemuksia löytyy.

Ihan näin mielenkiinnosta ja naisena kyselen, että millä tavoin tällaisen alfalle antautuneen naisen erottaa antautumattomasta.

Keskustelemalla aiheesta kautta rantain.

Oletko sinä se, joka kerran kertoi täällä tarjoavansa naiselle reilusti punaviiniä ja kesken rennon illanvieton alkaa pikkuhiljaa viedä keskustelua aiheeseen tyyliin hehheh, aikuisiahan me tässä ollaan? Hitsi, että minä olen nauranut tuolla mielikuvalle.

Minäkin tunnistin tyypin. Kohta alkaa, tai on jo alkanutkin, jankutus kuinka kaikkien pitäisi puhua läpi entiset hoitonsa ja suhteensa, koska hänen mielestään se kuuluu asiaan. Jännä juttu, että itse olen ollut parisuhteissa vuodesta 1978 alkaen (yksi avioliitto, nykyinen avoliitto, pari yli vuoden parisuhdetta, useita lyhyemmäksi jääneitä tapailuja) eikä kukaan, ei yksikään mies ole koskaan pitänyt tarpeellisena käydä sellaista keskustelua. Ja rohkenen kyllä väittää, että sekä nykyinen puolisoni että aiempi aviopuolisoni ja lapseni isä olivat kanssani ihan tositarkoituksella, en ihan usko että eksäni olisi ostanut taloa ja halunnut lasta naisen kanssa, jolta halusi pelkkää seksiä.

Minua ei kiinnosta, mitä puolisoni on tehnyt ennen minua, miten usein ja kuinka hän runkkaa, ketä hän ajattelee runkatessaan tai millaista pokea hän katselee. Ne ovat kaikki yksityisasioita. Minulle riittää tieto, että hänelläkin on taustallaan yksi avioliitto ja tiedän myös sen päättymisen syyn. Ja minä tiedän, millainen arvomaailma hänellä on, en pelkästään siitä mitä hän sanoo vaan siitä, miten olen nähnyt ja näen hänen toimivan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitoksia ap:lle erittäin oivaltavasta aloituksesta. Juuri tätä olen yrittänyt monessa tasoteoriakeskustelussa kertoa: suurin osa meistä naisista on yhden miehen naisia ja riittää että on kerran löytänyt yhden mieleisen, joten sikäli jatkuva tason mittailu on paitsi ihmisarvoa alentavaa, myös useimmille meistä täysin turhaa.

Ja omasta miehestäni: lyhyt, rillipää, nykyään kaljuuntuvakin. Tapasin kolmekymppisenä, ja tiesin heti että tuossa se on. Tein aloitteen. Ja ne keskeiset syyt, miksi halusin hänet: erittäin älykäs ja ahkera, ja samanaikaisesti avulias, antelias ja empaattinen. Jos nämä kaksi kolikon puolta kohtaavat, on oikeastaan samantekevää, mitkä ovat miehen muut ominaisuudet.

Hoho, otit itsellesi mieheksi työjuhdan, josta voit hyötyä mahdollisimman paljon.

Jep, perinteinen betamiehen kohtalo.

Alfa pääsee housuihin itsekkyydellä, beta palvelemalla naista. Näinhän se on.

Tässäkin ketjussa jokainen kilttiä ja avuliasta miestään hehkutteleva voi mennä itseensä ja muistella, että niin joo, tulipa muutaman kerran antauduttua näille itsekkäille alfoille. Yksi asia vain johti toiseen.

Näinhän nämä ketjut aina menevät. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään tämän ulkonäköön, supliikkiuteen, sosiaalisuuteen tai johonkin vastaavaan, niin alkaa lällätys naisten pinnallisuudesta. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään älykkyyteen, ahkeruuteen, avuliaisuuteen ja vastaavaan, alkaa lällätys siitä, kuinka nainen haluaa vain hyötyä miehestä.

Tuolla tavalla ajatteleva mies ei pysty koskaan olemaan onnellinen. Jos naiset eivät halua häntä, hän on onneton. Jos joku nainen haluaa, hän on onneton, koska ajattelee olevansa beta jonka nainen hyväksyy vasta pidettyään hauskaa alfojen kanssa. Mutta jokaisella on toki oikeus elää itse rakentamassaan vankilassa.

On kolmaskin vaihtoehto: ottaa nainen, joka ei ole antautunut alfoille. Itse olen tehnyt niin ja suosittelen kaikkia muitakin miehiä välttämään naisia, joilla näitä yhden yön kokemuksia löytyy.

Ihan näin mielenkiinnosta ja naisena kyselen, että millä tavoin tällaisen alfalle antautuneen naisen erottaa antautumattomasta.

Keskustelemalla aiheesta kautta rantain.

Jos on nainen on joskus juljennut antautua alfalle, ehkä hän myös on kykenevä salaamaan sen! Tai mitä jos hän on joskus antautunut alfalle mutta arvioinut hänen tasonsa betaksi...? Tässäkin ketjussa käy ilmi, ettei moni nainen pidä sinun alfaasi alfana ollenkaan.

Voihan näitä salailijoitakin olla, mutta useimmat ihmiset kertovat asioista melko avoimesti. Varsinkin jos vastapuoli on hyvä keskustelemaan, kuten itse vuorovaikutuksen ammattilaisena satun olemaan.

En ole ikinä keskustellut kenenkään miehen kanssa edellisistä suhteistani. Lukuun ottamatta yhtä, jonka kanssa olin kihloissa ennen nykyistä puolisoani. Hänestä nykyinen mieheni kyllä tietää. En usko että sinullekaan kerrotaan kaikkea, vaikka olisit millainen ammattilainen. Koska asiahan ei sinulle kuulu.

Miksi salaat ihan normaaleja elämän osa-alueita? Etkö suostu kertomaan lapsuudenkodista, kouluajoista tai nuoruuden harrastuksistakaan?

Useimmat ihmiset eivät toimi noin, mutta kuten sanoin, onhan poikkeuksiakin.

En minä mitään salaa. Ne exät nyt eivät vaan satu olemaan sellainen keskustelunaihe, joka päivittäin putkahtaisi esiin. Miksi minä niistä puhuisin, kun ei ne kiinnosta sen kummemmin minua kuin miestäkään. Ei minuakaan liiemmin miehen exät kiinnosta. Ei tuo minkäänlaista lisäarvoa parisuhteeseen puida entisiä suhteita.

Eli et salaa, mutta ei muuten vaan tule puheeksi. Mutta entä jos toinen tuo ne fiksusti ja luontevasti keskusteluun kertoen omistakin taustoistaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitoksia ap:lle erittäin oivaltavasta aloituksesta. Juuri tätä olen yrittänyt monessa tasoteoriakeskustelussa kertoa: suurin osa meistä naisista on yhden miehen naisia ja riittää että on kerran löytänyt yhden mieleisen, joten sikäli jatkuva tason mittailu on paitsi ihmisarvoa alentavaa, myös useimmille meistä täysin turhaa.

Ja omasta miehestäni: lyhyt, rillipää, nykyään kaljuuntuvakin. Tapasin kolmekymppisenä, ja tiesin heti että tuossa se on. Tein aloitteen. Ja ne keskeiset syyt, miksi halusin hänet: erittäin älykäs ja ahkera, ja samanaikaisesti avulias, antelias ja empaattinen. Jos nämä kaksi kolikon puolta kohtaavat, on oikeastaan samantekevää, mitkä ovat miehen muut ominaisuudet.

Hoho, otit itsellesi mieheksi työjuhdan, josta voit hyötyä mahdollisimman paljon.

Jep, perinteinen betamiehen kohtalo.

Alfa pääsee housuihin itsekkyydellä, beta palvelemalla naista. Näinhän se on.

Tässäkin ketjussa jokainen kilttiä ja avuliasta miestään hehkutteleva voi mennä itseensä ja muistella, että niin joo, tulipa muutaman kerran antauduttua näille itsekkäille alfoille. Yksi asia vain johti toiseen.

Näinhän nämä ketjut aina menevät. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään tämän ulkonäköön, supliikkiuteen, sosiaalisuuteen tai johonkin vastaavaan, niin alkaa lällätys naisten pinnallisuudesta. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään älykkyyteen, ahkeruuteen, avuliaisuuteen ja vastaavaan, alkaa lällätys siitä, kuinka nainen haluaa vain hyötyä miehestä.

Tuolla tavalla ajatteleva mies ei pysty koskaan olemaan onnellinen. Jos naiset eivät halua häntä, hän on onneton. Jos joku nainen haluaa, hän on onneton, koska ajattelee olevansa beta jonka nainen hyväksyy vasta pidettyään hauskaa alfojen kanssa. Mutta jokaisella on toki oikeus elää itse rakentamassaan vankilassa.

On kolmaskin vaihtoehto: ottaa nainen, joka ei ole antautunut alfoille. Itse olen tehnyt niin ja suosittelen kaikkia muitakin miehiä välttämään naisia, joilla näitä yhden yön kokemuksia löytyy.

Ihan näin mielenkiinnosta ja naisena kyselen, että millä tavoin tällaisen alfalle antautuneen naisen erottaa antautumattomasta.

Keskustelemalla aiheesta kautta rantain.

Jos on nainen on joskus juljennut antautua alfalle, ehkä hän myös on kykenevä salaamaan sen! Tai mitä jos hän on joskus antautunut alfalle mutta arvioinut hänen tasonsa betaksi...? Tässäkin ketjussa käy ilmi, ettei moni nainen pidä sinun alfaasi alfana ollenkaan.

Voihan näitä salailijoitakin olla, mutta useimmat ihmiset kertovat asioista melko avoimesti. Varsinkin jos vastapuoli on hyvä keskustelemaan, kuten itse vuorovaikutuksen ammattilaisena satun olemaan.

En ole ikinä keskustellut kenenkään miehen kanssa edellisistä suhteistani. Lukuun ottamatta yhtä, jonka kanssa olin kihloissa ennen nykyistä puolisoani. Hänestä nykyinen mieheni kyllä tietää. En usko että sinullekaan kerrotaan kaikkea, vaikka olisit millainen ammattilainen. Koska asiahan ei sinulle kuulu.

Miksi salaat ihan normaaleja elämän osa-alueita? Etkö suostu kertomaan lapsuudenkodista, kouluajoista tai nuoruuden harrastuksistakaan?

Useimmat ihmiset eivät toimi noin, mutta kuten sanoin, onhan poikkeuksiakin.

En ole tuo jota kommentoit, mutta voin kertoa, että jos joku puolituntematon alkaisi treffeillä kysellä aiemmista seksikumppaneistani ja heidän ”tasoistaan”, siirtäisin minä keskustelun Avaraan luontoon ja pitäisin huolen ettemme enää uudelleen tapaisi.

Näin anonyyminä voin kertoa, että olen nelikymppinen nainen, jolla ei ole ollut yhtään yhden yön juttua. Elän vakaata perhe-elämää, minulla on vain hyviä kokemuksia miehistä, ja kiitos kuuluu paljolti toimivalle hörhötutkalle.

Sama juttu. Olen aina ihmetellyt missä jotkut naiset edes törmäävät niihin kaikkiin renttuihin ja muihin kummallisiin miehiin. Omaan elämään on aina kuulunut vain hyvin kunnollisia miehiä. Usein epäilen että naisten käsitys itsestään "tunneälykkäinä" ei ole ihan realistista verrattuna siihen millaisia miehiä he valitsevat.

Vierailija kirjoitti:

Kun se ei ole se ulkonäkö eikä todellakaan varallisuus.

Sanotaan että rakkaus on sokea, ja se pitää aika pitkälle paikkansa. Kun ihminen rakastuu siinä on sitä kemiaa, ihan oikeasti. Monet ihmiset päätyvät parisuhteeseen ihmisen kanssa joka ei vastaa sitä omaa etukäteismielikuvaa tulevasta kumppanista. Mutta kun kauneus on katsojan silmässä. Jossain telkkariohjelmassakin mies kehui tulevaa vaimoaan niin kauniiksi, vaikka se nainen oli kuin seinästä revitty. Ja mies vaikutti oikeasti vilpittömästi olevan sitä mieltä. Mutta nimenomaan se menee niin, että kun kemiat kohtaa, huumori kohtaa jne. niin sen ihmisen näkee eri tavalla kuin näkisi jos ei olisi ihastunut/rakastunut. Rakastunut ihminen ei ole kovin objektiivinen.

Nämä tasoukot eivät haekaan parisuhdetta, elämän pituista rakkautta, vaan kertahoitoa, ja siinä varmasti ulkonäöllä ja rahalla pääsee niin pitkälle kuin se kertajuttu vaatii, 

Naiselle on miehessä kuitenkin kokonaisuutena niin monia tärkeitä asioita, sekä fyysisesti että psyykkisesti, esim. tuoksu, ääni, kosketus... ne toimii vaikka olisi sokea, ei tarvi kenenkään tulla sanomaan onko se mies komea vai tavis. Ja jos luonne on persiistä, niin mikään maailman raha tai komeus ei sitä  korjaa. Ihmisten pitää pystyä elämään parisuhteessa sitä arkea, ja myös vastoinkäymisiä, jos ukko perseilee tosipaikan tullen, esim kun noro iskee koko perheeseen, niin sitäkään ei hyvitetä laatikkoleualla tai lentäjän tittelillä.

Et ymmärrä miten tasot toimivat. Omantasoinenhan on juuri se, johon on helppo ihastua ja sokeutua. Se luo myös varmuutta suhteeseen, kun tietää ettei ole haukannut liian isoa palaa jota metsästää kovin moni muukin.

Vierailija kirjoitti:

😭😭😭

Mikä näiden ketjujen idea on? Viikko toisensa perään samaa 💩 jauhamista.

Jos viimeikin saataisiin vähennettyä jauhamista. 😂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitoksia ap:lle erittäin oivaltavasta aloituksesta. Juuri tätä olen yrittänyt monessa tasoteoriakeskustelussa kertoa: suurin osa meistä naisista on yhden miehen naisia ja riittää että on kerran löytänyt yhden mieleisen, joten sikäli jatkuva tason mittailu on paitsi ihmisarvoa alentavaa, myös useimmille meistä täysin turhaa.

Ja omasta miehestäni: lyhyt, rillipää, nykyään kaljuuntuvakin. Tapasin kolmekymppisenä, ja tiesin heti että tuossa se on. Tein aloitteen. Ja ne keskeiset syyt, miksi halusin hänet: erittäin älykäs ja ahkera, ja samanaikaisesti avulias, antelias ja empaattinen. Jos nämä kaksi kolikon puolta kohtaavat, on oikeastaan samantekevää, mitkä ovat miehen muut ominaisuudet.

Hoho, otit itsellesi mieheksi työjuhdan, josta voit hyötyä mahdollisimman paljon.

Jep, perinteinen betamiehen kohtalo.

Alfa pääsee housuihin itsekkyydellä, beta palvelemalla naista. Näinhän se on.

Tässäkin ketjussa jokainen kilttiä ja avuliasta miestään hehkutteleva voi mennä itseensä ja muistella, että niin joo, tulipa muutaman kerran antauduttua näille itsekkäille alfoille. Yksi asia vain johti toiseen.

Näinhän nämä ketjut aina menevät. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään tämän ulkonäköön, supliikkiuteen, sosiaalisuuteen tai johonkin vastaavaan, niin alkaa lällätys naisten pinnallisuudesta. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään älykkyyteen, ahkeruuteen, avuliaisuuteen ja vastaavaan, alkaa lällätys siitä, kuinka nainen haluaa vain hyötyä miehestä.

Tuolla tavalla ajatteleva mies ei pysty koskaan olemaan onnellinen. Jos naiset eivät halua häntä, hän on onneton. Jos joku nainen haluaa, hän on onneton, koska ajattelee olevansa beta jonka nainen hyväksyy vasta pidettyään hauskaa alfojen kanssa. Mutta jokaisella on toki oikeus elää itse rakentamassaan vankilassa.

On kolmaskin vaihtoehto: ottaa nainen, joka ei ole antautunut alfoille. Itse olen tehnyt niin ja suosittelen kaikkia muitakin miehiä välttämään naisia, joilla näitä yhden yön kokemuksia löytyy.

Ihan näin mielenkiinnosta ja naisena kyselen, että millä tavoin tällaisen alfalle antautuneen naisen erottaa antautumattomasta.

Keskustelemalla aiheesta kautta rantain.

Jos on nainen on joskus juljennut antautua alfalle, ehkä hän myös on kykenevä salaamaan sen! Tai mitä jos hän on joskus antautunut alfalle mutta arvioinut hänen tasonsa betaksi...? Tässäkin ketjussa käy ilmi, ettei moni nainen pidä sinun alfaasi alfana ollenkaan.

Voihan näitä salailijoitakin olla, mutta useimmat ihmiset kertovat asioista melko avoimesti. Varsinkin jos vastapuoli on hyvä keskustelemaan, kuten itse vuorovaikutuksen ammattilaisena satun olemaan.

En ole ikinä keskustellut kenenkään miehen kanssa edellisistä suhteistani. Lukuun ottamatta yhtä, jonka kanssa olin kihloissa ennen nykyistä puolisoani. Hänestä nykyinen mieheni kyllä tietää. En usko että sinullekaan kerrotaan kaikkea, vaikka olisit millainen ammattilainen. Koska asiahan ei sinulle kuulu.

Miksi salaat ihan normaaleja elämän osa-alueita? Etkö suostu kertomaan lapsuudenkodista, kouluajoista tai nuoruuden harrastuksistakaan?

Useimmat ihmiset eivät toimi noin, mutta kuten sanoin, onhan poikkeuksiakin.

Oho, minä en ole tainnut koskaan mainita miehelle, että keräsin lapsena kiiltokuvia ja että minulla oli teininä ulkomaalaisia kirjeenvaihtokavereita vaikka aikoinaan nuo oli hyvin tärkeitä asioita minulle.

eri

Hups, kymmenet lapsuudenkoditkin on muuten minultakin käymättä läpi puolison kanssa. Muutimme isäni työn vuoksi usein, ulkomaillekin, enkä ole vielä kaikkia niitä koteja kuvaillut yksityiskohtaisesti. Pitääpä tänä iltana istuttaa mies sohvalle turinointiani kuuntelemaan. Pitää keittää vahvaa kahvia, jottei se nukahda kesken kaiken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitoksia ap:lle erittäin oivaltavasta aloituksesta. Juuri tätä olen yrittänyt monessa tasoteoriakeskustelussa kertoa: suurin osa meistä naisista on yhden miehen naisia ja riittää että on kerran löytänyt yhden mieleisen, joten sikäli jatkuva tason mittailu on paitsi ihmisarvoa alentavaa, myös useimmille meistä täysin turhaa.

Ja omasta miehestäni: lyhyt, rillipää, nykyään kaljuuntuvakin. Tapasin kolmekymppisenä, ja tiesin heti että tuossa se on. Tein aloitteen. Ja ne keskeiset syyt, miksi halusin hänet: erittäin älykäs ja ahkera, ja samanaikaisesti avulias, antelias ja empaattinen. Jos nämä kaksi kolikon puolta kohtaavat, on oikeastaan samantekevää, mitkä ovat miehen muut ominaisuudet.

Hoho, otit itsellesi mieheksi työjuhdan, josta voit hyötyä mahdollisimman paljon.

Jep, perinteinen betamiehen kohtalo.

Alfa pääsee housuihin itsekkyydellä, beta palvelemalla naista. Näinhän se on.

Tässäkin ketjussa jokainen kilttiä ja avuliasta miestään hehkutteleva voi mennä itseensä ja muistella, että niin joo, tulipa muutaman kerran antauduttua näille itsekkäille alfoille. Yksi asia vain johti toiseen.

Näinhän nämä ketjut aina menevät. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään tämän ulkonäköön, supliikkiuteen, sosiaalisuuteen tai johonkin vastaavaan, niin alkaa lällätys naisten pinnallisuudesta. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään älykkyyteen, ahkeruuteen, avuliaisuuteen ja vastaavaan, alkaa lällätys siitä, kuinka nainen haluaa vain hyötyä miehestä.

Tuolla tavalla ajatteleva mies ei pysty koskaan olemaan onnellinen. Jos naiset eivät halua häntä, hän on onneton. Jos joku nainen haluaa, hän on onneton, koska ajattelee olevansa beta jonka nainen hyväksyy vasta pidettyään hauskaa alfojen kanssa. Mutta jokaisella on toki oikeus elää itse rakentamassaan vankilassa.

On kolmaskin vaihtoehto: ottaa nainen, joka ei ole antautunut alfoille. Itse olen tehnyt niin ja suosittelen kaikkia muitakin miehiä välttämään naisia, joilla näitä yhden yön kokemuksia löytyy.

Ihan näin mielenkiinnosta ja naisena kyselen, että millä tavoin tällaisen alfalle antautuneen naisen erottaa antautumattomasta.

Keskustelemalla aiheesta kautta rantain.

Oletko sinä se, joka kerran kertoi täällä tarjoavansa naiselle reilusti punaviiniä ja kesken rennon illanvieton alkaa pikkuhiljaa viedä keskustelua aiheeseen tyyliin hehheh, aikuisiahan me tässä ollaan? Hitsi, että minä olen nauranut tuolla mielikuvalle.

Minäkin tunnistin tyypin. Kohta alkaa, tai on jo alkanutkin, jankutus kuinka kaikkien pitäisi puhua läpi entiset hoitonsa ja suhteensa, koska hänen mielestään se kuuluu asiaan. Jännä juttu, että itse olen ollut parisuhteissa vuodesta 1978 alkaen (yksi avioliitto, nykyinen avoliitto, pari yli vuoden parisuhdetta, useita lyhyemmäksi jääneitä tapailuja) eikä kukaan, ei yksikään mies ole koskaan pitänyt tarpeellisena käydä sellaista keskustelua. Ja rohkenen kyllä väittää, että sekä nykyinen puolisoni että aiempi aviopuolisoni ja lapseni isä olivat kanssani ihan tositarkoituksella, en ihan usko että eksäni olisi ostanut taloa ja halunnut lasta naisen kanssa, jolta halusi pelkkää seksiä.

Minua ei kiinnosta, mitä puolisoni on tehnyt ennen minua, miten usein ja kuinka hän runkkaa, ketä hän ajattelee runkatessaan tai millaista pokea hän katselee. Ne ovat kaikki yksityisasioita. Minulle riittää tieto, että hänelläkin on taustallaan yksi avioliitto ja tiedän myös sen päättymisen syyn. Ja minä tiedän, millainen arvomaailma hänellä on, en pelkästään siitä mitä hän sanoo vaan siitä, miten olen nähnyt ja näen hänen toimivan.

Sinun pitää tietää mennyt avioliitto ja päättymisen syy. Se on ilmeisesti ok.

Joku toinen haluaa tietää jotain. Sitten kyseessä on hörhö ja mitä kaikkea haukkumasanastoa tässäkin on viljelty jälleen.

Miten se aina menee näin, että itse oikeassa ja muut väärässä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

😭😭😭

Mikä näiden ketjujen idea on? Viikko toisensa perään samaa 💩 jauhamista.

Jos viimeikin saataisiin vähennettyä jauhamista. 😂

Ei taida vähentyä, etenkään jos jankkaajat on vähänkään yhtä kipeää sakkia kuin tuo inseliporukka. Saati sitten jos ovat sitä samaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitoksia ap:lle erittäin oivaltavasta aloituksesta. Juuri tätä olen yrittänyt monessa tasoteoriakeskustelussa kertoa: suurin osa meistä naisista on yhden miehen naisia ja riittää että on kerran löytänyt yhden mieleisen, joten sikäli jatkuva tason mittailu on paitsi ihmisarvoa alentavaa, myös useimmille meistä täysin turhaa.

Ja omasta miehestäni: lyhyt, rillipää, nykyään kaljuuntuvakin. Tapasin kolmekymppisenä, ja tiesin heti että tuossa se on. Tein aloitteen. Ja ne keskeiset syyt, miksi halusin hänet: erittäin älykäs ja ahkera, ja samanaikaisesti avulias, antelias ja empaattinen. Jos nämä kaksi kolikon puolta kohtaavat, on oikeastaan samantekevää, mitkä ovat miehen muut ominaisuudet.

Hoho, otit itsellesi mieheksi työjuhdan, josta voit hyötyä mahdollisimman paljon.

Jep, perinteinen betamiehen kohtalo.

Alfa pääsee housuihin itsekkyydellä, beta palvelemalla naista. Näinhän se on.

Tässäkin ketjussa jokainen kilttiä ja avuliasta miestään hehkutteleva voi mennä itseensä ja muistella, että niin joo, tulipa muutaman kerran antauduttua näille itsekkäille alfoille. Yksi asia vain johti toiseen.

Näinhän nämä ketjut aina menevät. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään tämän ulkonäköön, supliikkiuteen, sosiaalisuuteen tai johonkin vastaavaan, niin alkaa lällätys naisten pinnallisuudesta. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään älykkyyteen, ahkeruuteen, avuliaisuuteen ja vastaavaan, alkaa lällätys siitä, kuinka nainen haluaa vain hyötyä miehestä.

Tuolla tavalla ajatteleva mies ei pysty koskaan olemaan onnellinen. Jos naiset eivät halua häntä, hän on onneton. Jos joku nainen haluaa, hän on onneton, koska ajattelee olevansa beta jonka nainen hyväksyy vasta pidettyään hauskaa alfojen kanssa. Mutta jokaisella on toki oikeus elää itse rakentamassaan vankilassa.

On kolmaskin vaihtoehto: ottaa nainen, joka ei ole antautunut alfoille. Itse olen tehnyt niin ja suosittelen kaikkia muitakin miehiä välttämään naisia, joilla näitä yhden yön kokemuksia löytyy.

Ihan näin mielenkiinnosta ja naisena kyselen, että millä tavoin tällaisen alfalle antautuneen naisen erottaa antautumattomasta.

Keskustelemalla aiheesta kautta rantain.

Jos on nainen on joskus juljennut antautua alfalle, ehkä hän myös on kykenevä salaamaan sen! Tai mitä jos hän on joskus antautunut alfalle mutta arvioinut hänen tasonsa betaksi...? Tässäkin ketjussa käy ilmi, ettei moni nainen pidä sinun alfaasi alfana ollenkaan.

Voihan näitä salailijoitakin olla, mutta useimmat ihmiset kertovat asioista melko avoimesti. Varsinkin jos vastapuoli on hyvä keskustelemaan, kuten itse vuorovaikutuksen ammattilaisena satun olemaan.

En ole ikinä keskustellut kenenkään miehen kanssa edellisistä suhteistani. Lukuun ottamatta yhtä, jonka kanssa olin kihloissa ennen nykyistä puolisoani. Hänestä nykyinen mieheni kyllä tietää. En usko että sinullekaan kerrotaan kaikkea, vaikka olisit millainen ammattilainen. Koska asiahan ei sinulle kuulu.

Miksi salaat ihan normaaleja elämän osa-alueita? Etkö suostu kertomaan lapsuudenkodista, kouluajoista tai nuoruuden harrastuksistakaan?

Useimmat ihmiset eivät toimi noin, mutta kuten sanoin, onhan poikkeuksiakin.

En minä mitään salaa. Ne exät nyt eivät vaan satu olemaan sellainen keskustelunaihe, joka päivittäin putkahtaisi esiin. Miksi minä niistä puhuisin, kun ei ne kiinnosta sen kummemmin minua kuin miestäkään. Ei minuakaan liiemmin miehen exät kiinnosta. Ei tuo minkäänlaista lisäarvoa parisuhteeseen puida entisiä suhteita.

Eli et salaa, mutta ei muuten vaan tule puheeksi. Mutta entä jos toinen tuo ne fiksusti ja luontevasti keskusteluun kertoen omistakin taustoistaan?

Minulle saa kuka vain kyllä luontevasti jutella vaikka kaikki seksielämänsä yksityiskohdat mutta olen silti kertomatta omistani. Eikä se johdu siitä että niissä olisi sinällään jotain salattavaa vaan että en vain halua keskustella sellaisista asioista vieraiden ihmisten kanssa.

Tinderillä pääsee käymään Baltian puolella.

(Olen häijyllä päällä, ei vaan jaksa seuraavaa 10 vuotta lukea marmatusta "mistä nainen?")

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitoksia ap:lle erittäin oivaltavasta aloituksesta. Juuri tätä olen yrittänyt monessa tasoteoriakeskustelussa kertoa: suurin osa meistä naisista on yhden miehen naisia ja riittää että on kerran löytänyt yhden mieleisen, joten sikäli jatkuva tason mittailu on paitsi ihmisarvoa alentavaa, myös useimmille meistä täysin turhaa.

Ja omasta miehestäni: lyhyt, rillipää, nykyään kaljuuntuvakin. Tapasin kolmekymppisenä, ja tiesin heti että tuossa se on. Tein aloitteen. Ja ne keskeiset syyt, miksi halusin hänet: erittäin älykäs ja ahkera, ja samanaikaisesti avulias, antelias ja empaattinen. Jos nämä kaksi kolikon puolta kohtaavat, on oikeastaan samantekevää, mitkä ovat miehen muut ominaisuudet.

Hoho, otit itsellesi mieheksi työjuhdan, josta voit hyötyä mahdollisimman paljon.

Jep, perinteinen betamiehen kohtalo.

Alfa pääsee housuihin itsekkyydellä, beta palvelemalla naista. Näinhän se on.

Tässäkin ketjussa jokainen kilttiä ja avuliasta miestään hehkutteleva voi mennä itseensä ja muistella, että niin joo, tulipa muutaman kerran antauduttua näille itsekkäille alfoille. Yksi asia vain johti toiseen.

Näinhän nämä ketjut aina menevät. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään tämän ulkonäköön, supliikkiuteen, sosiaalisuuteen tai johonkin vastaavaan, niin alkaa lällätys naisten pinnallisuudesta. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään älykkyyteen, ahkeruuteen, avuliaisuuteen ja vastaavaan, alkaa lällätys siitä, kuinka nainen haluaa vain hyötyä miehestä.

Tuolla tavalla ajatteleva mies ei pysty koskaan olemaan onnellinen. Jos naiset eivät halua häntä, hän on onneton. Jos joku nainen haluaa, hän on onneton, koska ajattelee olevansa beta jonka nainen hyväksyy vasta pidettyään hauskaa alfojen kanssa. Mutta jokaisella on toki oikeus elää itse rakentamassaan vankilassa.

On kolmaskin vaihtoehto: ottaa nainen, joka ei ole antautunut alfoille. Itse olen tehnyt niin ja suosittelen kaikkia muitakin miehiä välttämään naisia, joilla näitä yhden yön kokemuksia löytyy.

Ihan näin mielenkiinnosta ja naisena kyselen, että millä tavoin tällaisen alfalle antautuneen naisen erottaa antautumattomasta.

Keskustelemalla aiheesta kautta rantain.

Jos on nainen on joskus juljennut antautua alfalle, ehkä hän myös on kykenevä salaamaan sen! Tai mitä jos hän on joskus antautunut alfalle mutta arvioinut hänen tasonsa betaksi...? Tässäkin ketjussa käy ilmi, ettei moni nainen pidä sinun alfaasi alfana ollenkaan.

Voihan näitä salailijoitakin olla, mutta useimmat ihmiset kertovat asioista melko avoimesti. Varsinkin jos vastapuoli on hyvä keskustelemaan, kuten itse vuorovaikutuksen ammattilaisena satun olemaan.

En ole ikinä keskustellut kenenkään miehen kanssa edellisistä suhteistani. Lukuun ottamatta yhtä, jonka kanssa olin kihloissa ennen nykyistä puolisoani. Hänestä nykyinen mieheni kyllä tietää. En usko että sinullekaan kerrotaan kaikkea, vaikka olisit millainen ammattilainen. Koska asiahan ei sinulle kuulu.

Miksi salaat ihan normaaleja elämän osa-alueita? Etkö suostu kertomaan lapsuudenkodista, kouluajoista tai nuoruuden harrastuksistakaan?

Useimmat ihmiset eivät toimi noin, mutta kuten sanoin, onhan poikkeuksiakin.

En minä mitään salaa. Ne exät nyt eivät vaan satu olemaan sellainen keskustelunaihe, joka päivittäin putkahtaisi esiin. Miksi minä niistä puhuisin, kun ei ne kiinnosta sen kummemmin minua kuin miestäkään. Ei minuakaan liiemmin miehen exät kiinnosta. Ei tuo minkäänlaista lisäarvoa parisuhteeseen puida entisiä suhteita.

Eli et salaa, mutta ei muuten vaan tule puheeksi. Mutta entä jos toinen tuo ne fiksusti ja luontevasti keskusteluun kertoen omistakin taustoistaan?

Jos oma puolisoni alkaisi avautua vanhoista seksisuhteista, ihmettelisin ääneen miksi hän yhtäkkiä haluaa niitä muistella ja toteaisin todennäköisesti, etten halua kuulla. Olisin todella hämmästynyt ja yllättynyt enkä ihan oikeasti osaa kuvitella, että hän tuollaista keskustelua koskaan avaisi.

104

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitoksia ap:lle erittäin oivaltavasta aloituksesta. Juuri tätä olen yrittänyt monessa tasoteoriakeskustelussa kertoa: suurin osa meistä naisista on yhden miehen naisia ja riittää että on kerran löytänyt yhden mieleisen, joten sikäli jatkuva tason mittailu on paitsi ihmisarvoa alentavaa, myös useimmille meistä täysin turhaa.

Ja omasta miehestäni: lyhyt, rillipää, nykyään kaljuuntuvakin. Tapasin kolmekymppisenä, ja tiesin heti että tuossa se on. Tein aloitteen. Ja ne keskeiset syyt, miksi halusin hänet: erittäin älykäs ja ahkera, ja samanaikaisesti avulias, antelias ja empaattinen. Jos nämä kaksi kolikon puolta kohtaavat, on oikeastaan samantekevää, mitkä ovat miehen muut ominaisuudet.

Hoho, otit itsellesi mieheksi työjuhdan, josta voit hyötyä mahdollisimman paljon.

Jep, perinteinen betamiehen kohtalo.

Alfa pääsee housuihin itsekkyydellä, beta palvelemalla naista. Näinhän se on.

Tässäkin ketjussa jokainen kilttiä ja avuliasta miestään hehkutteleva voi mennä itseensä ja muistella, että niin joo, tulipa muutaman kerran antauduttua näille itsekkäille alfoille. Yksi asia vain johti toiseen.

Näinhän nämä ketjut aina menevät. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään tämän ulkonäköön, supliikkiuteen, sosiaalisuuteen tai johonkin vastaavaan, niin alkaa lällätys naisten pinnallisuudesta. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään älykkyyteen, ahkeruuteen, avuliaisuuteen ja vastaavaan, alkaa lällätys siitä, kuinka nainen haluaa vain hyötyä miehestä.

Tuolla tavalla ajatteleva mies ei pysty koskaan olemaan onnellinen. Jos naiset eivät halua häntä, hän on onneton. Jos joku nainen haluaa, hän on onneton, koska ajattelee olevansa beta jonka nainen hyväksyy vasta pidettyään hauskaa alfojen kanssa. Mutta jokaisella on toki oikeus elää itse rakentamassaan vankilassa.

On kolmaskin vaihtoehto: ottaa nainen, joka ei ole antautunut alfoille. Itse olen tehnyt niin ja suosittelen kaikkia muitakin miehiä välttämään naisia, joilla näitä yhden yön kokemuksia löytyy.

Ihan näin mielenkiinnosta ja naisena kyselen, että millä tavoin tällaisen alfalle antautuneen naisen erottaa antautumattomasta.

Keskustelemalla aiheesta kautta rantain.

Jos on nainen on joskus juljennut antautua alfalle, ehkä hän myös on kykenevä salaamaan sen! Tai mitä jos hän on joskus antautunut alfalle mutta arvioinut hänen tasonsa betaksi...? Tässäkin ketjussa käy ilmi, ettei moni nainen pidä sinun alfaasi alfana ollenkaan.

Voihan näitä salailijoitakin olla, mutta useimmat ihmiset kertovat asioista melko avoimesti. Varsinkin jos vastapuoli on hyvä keskustelemaan, kuten itse vuorovaikutuksen ammattilaisena satun olemaan.

En ole ikinä keskustellut kenenkään miehen kanssa edellisistä suhteistani. Lukuun ottamatta yhtä, jonka kanssa olin kihloissa ennen nykyistä puolisoani. Hänestä nykyinen mieheni kyllä tietää. En usko että sinullekaan kerrotaan kaikkea, vaikka olisit millainen ammattilainen. Koska asiahan ei sinulle kuulu.

Miksi salaat ihan normaaleja elämän osa-alueita? Etkö suostu kertomaan lapsuudenkodista, kouluajoista tai nuoruuden harrastuksistakaan?

Useimmat ihmiset eivät toimi noin, mutta kuten sanoin, onhan poikkeuksiakin.

En minä mitään salaa. Ne exät nyt eivät vaan satu olemaan sellainen keskustelunaihe, joka päivittäin putkahtaisi esiin. Miksi minä niistä puhuisin, kun ei ne kiinnosta sen kummemmin minua kuin miestäkään. Ei minuakaan liiemmin miehen exät kiinnosta. Ei tuo minkäänlaista lisäarvoa parisuhteeseen puida entisiä suhteita.

Eli et salaa, mutta ei muuten vaan tule puheeksi. Mutta entä jos toinen tuo ne fiksusti ja luontevasti keskusteluun kertoen omistakin taustoistaan?

Red flag. Otan jalat alleni ja juoksen. Omistushaluiselta kontrollifriikiltä vaikuttaisi. Onneksi en ole sellaiseen törmännyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun se ei ole se ulkonäkö eikä todellakaan varallisuus.

Sanotaan että rakkaus on sokea, ja se pitää aika pitkälle paikkansa. Kun ihminen rakastuu siinä on sitä kemiaa, ihan oikeasti. Monet ihmiset päätyvät parisuhteeseen ihmisen kanssa joka ei vastaa sitä omaa etukäteismielikuvaa tulevasta kumppanista. Mutta kun kauneus on katsojan silmässä. Jossain telkkariohjelmassakin mies kehui tulevaa vaimoaan niin kauniiksi, vaikka se nainen oli kuin seinästä revitty. Ja mies vaikutti oikeasti vilpittömästi olevan sitä mieltä. Mutta nimenomaan se menee niin, että kun kemiat kohtaa, huumori kohtaa jne. niin sen ihmisen näkee eri tavalla kuin näkisi jos ei olisi ihastunut/rakastunut. Rakastunut ihminen ei ole kovin objektiivinen.

Nämä tasoukot eivät haekaan parisuhdetta, elämän pituista rakkautta, vaan kertahoitoa, ja siinä varmasti ulkonäöllä ja rahalla pääsee niin pitkälle kuin se kertajuttu vaatii, 

Naiselle on miehessä kuitenkin kokonaisuutena niin monia tärkeitä asioita, sekä fyysisesti että psyykkisesti, esim. tuoksu, ääni, kosketus... ne toimii vaikka olisi sokea, ei tarvi kenenkään tulla sanomaan onko se mies komea vai tavis. Ja jos luonne on persiistä, niin mikään maailman raha tai komeus ei sitä  korjaa. Ihmisten pitää pystyä elämään parisuhteessa sitä arkea, ja myös vastoinkäymisiä, jos ukko perseilee tosipaikan tullen, esim kun noro iskee koko perheeseen, niin sitäkään ei hyvitetä laatikkoleualla tai lentäjän tittelillä.

Et ymmärrä miten tasot toimivat. Omantasoinenhan on juuri se, johon on helppo ihastua ja sokeutua. Se luo myös varmuutta suhteeseen, kun tietää ettei ole haukannut liian isoa palaa jota metsästää kovin moni muukin.

Silloin "omantasoinen" tarkoittaisi lähinnä henkistä yhteensopivuutta. Mutta eihän tasoteoria sellaisesta puhu.

Tapasin minua huomattavasti lyhyemmän, vähemmän koulutetun, tupakoivan kahden lapsen isä baarissa (kaikki deittilistallani no-no), kun hän tuli pyytämään minua tanssimaan. Lähdin ihan kohteliaisuuttani, mutta meillä synkkasi heti, ja tässä sitä ollaan edelleen kymmenen vuotta myöhemmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitoksia ap:lle erittäin oivaltavasta aloituksesta. Juuri tätä olen yrittänyt monessa tasoteoriakeskustelussa kertoa: suurin osa meistä naisista on yhden miehen naisia ja riittää että on kerran löytänyt yhden mieleisen, joten sikäli jatkuva tason mittailu on paitsi ihmisarvoa alentavaa, myös useimmille meistä täysin turhaa.

Ja omasta miehestäni: lyhyt, rillipää, nykyään kaljuuntuvakin. Tapasin kolmekymppisenä, ja tiesin heti että tuossa se on. Tein aloitteen. Ja ne keskeiset syyt, miksi halusin hänet: erittäin älykäs ja ahkera, ja samanaikaisesti avulias, antelias ja empaattinen. Jos nämä kaksi kolikon puolta kohtaavat, on oikeastaan samantekevää, mitkä ovat miehen muut ominaisuudet.

Hoho, otit itsellesi mieheksi työjuhdan, josta voit hyötyä mahdollisimman paljon.

Jep, perinteinen betamiehen kohtalo.

Alfa pääsee housuihin itsekkyydellä, beta palvelemalla naista. Näinhän se on.

Tässäkin ketjussa jokainen kilttiä ja avuliasta miestään hehkutteleva voi mennä itseensä ja muistella, että niin joo, tulipa muutaman kerran antauduttua näille itsekkäille alfoille. Yksi asia vain johti toiseen.

Näinhän nämä ketjut aina menevät. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään tämän ulkonäköön, supliikkiuteen, sosiaalisuuteen tai johonkin vastaavaan, niin alkaa lällätys naisten pinnallisuudesta. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään älykkyyteen, ahkeruuteen, avuliaisuuteen ja vastaavaan, alkaa lällätys siitä, kuinka nainen haluaa vain hyötyä miehestä.

Tuolla tavalla ajatteleva mies ei pysty koskaan olemaan onnellinen. Jos naiset eivät halua häntä, hän on onneton. Jos joku nainen haluaa, hän on onneton, koska ajattelee olevansa beta jonka nainen hyväksyy vasta pidettyään hauskaa alfojen kanssa. Mutta jokaisella on toki oikeus elää itse rakentamassaan vankilassa.

On kolmaskin vaihtoehto: ottaa nainen, joka ei ole antautunut alfoille. Itse olen tehnyt niin ja suosittelen kaikkia muitakin miehiä välttämään naisia, joilla näitä yhden yön kokemuksia löytyy.

Ihan näin mielenkiinnosta ja naisena kyselen, että millä tavoin tällaisen alfalle antautuneen naisen erottaa antautumattomasta.

Keskustelemalla aiheesta kautta rantain.

Oletko sinä se, joka kerran kertoi täällä tarjoavansa naiselle reilusti punaviiniä ja kesken rennon illanvieton alkaa pikkuhiljaa viedä keskustelua aiheeseen tyyliin hehheh, aikuisiahan me tässä ollaan? Hitsi, että minä olen nauranut tuolla mielikuvalle.

Minäkin tunnistin tyypin. Kohta alkaa, tai on jo alkanutkin, jankutus kuinka kaikkien pitäisi puhua läpi entiset hoitonsa ja suhteensa, koska hänen mielestään se kuuluu asiaan. Jännä juttu, että itse olen ollut parisuhteissa vuodesta 1978 alkaen (yksi avioliitto, nykyinen avoliitto, pari yli vuoden parisuhdetta, useita lyhyemmäksi jääneitä tapailuja) eikä kukaan, ei yksikään mies ole koskaan pitänyt tarpeellisena käydä sellaista keskustelua. Ja rohkenen kyllä väittää, että sekä nykyinen puolisoni että aiempi aviopuolisoni ja lapseni isä olivat kanssani ihan tositarkoituksella, en ihan usko että eksäni olisi ostanut taloa ja halunnut lasta naisen kanssa, jolta halusi pelkkää seksiä.

Minua ei kiinnosta, mitä puolisoni on tehnyt ennen minua, miten usein ja kuinka hän runkkaa, ketä hän ajattelee runkatessaan tai millaista pokea hän katselee. Ne ovat kaikki yksityisasioita. Minulle riittää tieto, että hänelläkin on taustallaan yksi avioliitto ja tiedän myös sen päättymisen syyn. Ja minä tiedän, millainen arvomaailma hänellä on, en pelkästään siitä mitä hän sanoo vaan siitä, miten olen nähnyt ja näen hänen toimivan.

Sinun pitää tietää mennyt avioliitto ja päättymisen syy. Se on ilmeisesti ok.

Joku toinen haluaa tietää jotain. Sitten kyseessä on hörhö ja mitä kaikkea haukkumasanastoa tässäkin on viljelty jälleen.

Miten se aina menee näin, että itse oikeassa ja muut väärässä?

En ole ketään hörhötellyt enkä liioin ole sanonut, että muiden pitäisi toimia kuten minä. Kyllä se on päinvastoin eli tässä keskustelussa on jälleen mies, jonka mielestä muidenkin pitäisi käydä läpi menneet.

No jaa. Feikkiys on semmonen asia, mikä ainakin mut ajaa aina pois. Eli oma itsensä kannattaa olla, niin sillon sitä automaattisesti sitten viehättää itselle sopivia ihmisiä. Mistään tasoteorioista ei kannata välittää, eikä ole olemassa mitään sellaista, mikä kaikkia naisia viehättäisi. Että ihan omana itsenä vaan, turhia stressaamatta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitoksia ap:lle erittäin oivaltavasta aloituksesta. Juuri tätä olen yrittänyt monessa tasoteoriakeskustelussa kertoa: suurin osa meistä naisista on yhden miehen naisia ja riittää että on kerran löytänyt yhden mieleisen, joten sikäli jatkuva tason mittailu on paitsi ihmisarvoa alentavaa, myös useimmille meistä täysin turhaa.

Ja omasta miehestäni: lyhyt, rillipää, nykyään kaljuuntuvakin. Tapasin kolmekymppisenä, ja tiesin heti että tuossa se on. Tein aloitteen. Ja ne keskeiset syyt, miksi halusin hänet: erittäin älykäs ja ahkera, ja samanaikaisesti avulias, antelias ja empaattinen. Jos nämä kaksi kolikon puolta kohtaavat, on oikeastaan samantekevää, mitkä ovat miehen muut ominaisuudet.

Hoho, otit itsellesi mieheksi työjuhdan, josta voit hyötyä mahdollisimman paljon.

Jep, perinteinen betamiehen kohtalo.

Alfa pääsee housuihin itsekkyydellä, beta palvelemalla naista. Näinhän se on.

Tässäkin ketjussa jokainen kilttiä ja avuliasta miestään hehkutteleva voi mennä itseensä ja muistella, että niin joo, tulipa muutaman kerran antauduttua näille itsekkäille alfoille. Yksi asia vain johti toiseen.

Näinhän nämä ketjut aina menevät. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään tämän ulkonäköön, supliikkiuteen, sosiaalisuuteen tai johonkin vastaavaan, niin alkaa lällätys naisten pinnallisuudesta. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään älykkyyteen, ahkeruuteen, avuliaisuuteen ja vastaavaan, alkaa lällätys siitä, kuinka nainen haluaa vain hyötyä miehestä.

Tuolla tavalla ajatteleva mies ei pysty koskaan olemaan onnellinen. Jos naiset eivät halua häntä, hän on onneton. Jos joku nainen haluaa, hän on onneton, koska ajattelee olevansa beta jonka nainen hyväksyy vasta pidettyään hauskaa alfojen kanssa. Mutta jokaisella on toki oikeus elää itse rakentamassaan vankilassa.

On kolmaskin vaihtoehto: ottaa nainen, joka ei ole antautunut alfoille. Itse olen tehnyt niin ja suosittelen kaikkia muitakin miehiä välttämään naisia, joilla näitä yhden yön kokemuksia löytyy.

Ihan näin mielenkiinnosta ja naisena kyselen, että millä tavoin tällaisen alfalle antautuneen naisen erottaa antautumattomasta.

Keskustelemalla aiheesta kautta rantain.

Oletko sinä se, joka kerran kertoi täällä tarjoavansa naiselle reilusti punaviiniä ja kesken rennon illanvieton alkaa pikkuhiljaa viedä keskustelua aiheeseen tyyliin hehheh, aikuisiahan me tässä ollaan? Hitsi, että minä olen nauranut tuolla mielikuvalle.

Minäkin tunnistin tyypin. Kohta alkaa, tai on jo alkanutkin, jankutus kuinka kaikkien pitäisi puhua läpi entiset hoitonsa ja suhteensa, koska hänen mielestään se kuuluu asiaan. Jännä juttu, että itse olen ollut parisuhteissa vuodesta 1978 alkaen (yksi avioliitto, nykyinen avoliitto, pari yli vuoden parisuhdetta, useita lyhyemmäksi jääneitä tapailuja) eikä kukaan, ei yksikään mies ole koskaan pitänyt tarpeellisena käydä sellaista keskustelua. Ja rohkenen kyllä väittää, että sekä nykyinen puolisoni että aiempi aviopuolisoni ja lapseni isä olivat kanssani ihan tositarkoituksella, en ihan usko että eksäni olisi ostanut taloa ja halunnut lasta naisen kanssa, jolta halusi pelkkää seksiä.

Minua ei kiinnosta, mitä puolisoni on tehnyt ennen minua, miten usein ja kuinka hän runkkaa, ketä hän ajattelee runkatessaan tai millaista pokea hän katselee. Ne ovat kaikki yksityisasioita. Minulle riittää tieto, että hänelläkin on taustallaan yksi avioliitto ja tiedän myös sen päättymisen syyn. Ja minä tiedän, millainen arvomaailma hänellä on, en pelkästään siitä mitä hän sanoo vaan siitä, miten olen nähnyt ja näen hänen toimivan.

Sinun pitää tietää mennyt avioliitto ja päättymisen syy. Se on ilmeisesti ok.

Joku toinen haluaa tietää jotain. Sitten kyseessä on hörhö ja mitä kaikkea haukkumasanastoa tässäkin on viljelty jälleen.

Miten se aina menee näin, että itse oikeassa ja muut väärässä?

Ihme jankkaaja ja jokaiseen asiaan tarttuja sinä olet. Oletko ajatellut että joku voi vain haluta kertoa jostain aikaisemmasta kokemuksestaan ilman että sitä on kukaan erityisesti kysynyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitoksia ap:lle erittäin oivaltavasta aloituksesta. Juuri tätä olen yrittänyt monessa tasoteoriakeskustelussa kertoa: suurin osa meistä naisista on yhden miehen naisia ja riittää että on kerran löytänyt yhden mieleisen, joten sikäli jatkuva tason mittailu on paitsi ihmisarvoa alentavaa, myös useimmille meistä täysin turhaa.

Ja omasta miehestäni: lyhyt, rillipää, nykyään kaljuuntuvakin. Tapasin kolmekymppisenä, ja tiesin heti että tuossa se on. Tein aloitteen. Ja ne keskeiset syyt, miksi halusin hänet: erittäin älykäs ja ahkera, ja samanaikaisesti avulias, antelias ja empaattinen. Jos nämä kaksi kolikon puolta kohtaavat, on oikeastaan samantekevää, mitkä ovat miehen muut ominaisuudet.

Hoho, otit itsellesi mieheksi työjuhdan, josta voit hyötyä mahdollisimman paljon.

Jep, perinteinen betamiehen kohtalo.

Alfa pääsee housuihin itsekkyydellä, beta palvelemalla naista. Näinhän se on.

Tässäkin ketjussa jokainen kilttiä ja avuliasta miestään hehkutteleva voi mennä itseensä ja muistella, että niin joo, tulipa muutaman kerran antauduttua näille itsekkäille alfoille. Yksi asia vain johti toiseen.

Näinhän nämä ketjut aina menevät. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään tämän ulkonäköön, supliikkiuteen, sosiaalisuuteen tai johonkin vastaavaan, niin alkaa lällätys naisten pinnallisuudesta. Jos nainen sanoo ihastuneensa miehessään älykkyyteen, ahkeruuteen, avuliaisuuteen ja vastaavaan, alkaa lällätys siitä, kuinka nainen haluaa vain hyötyä miehestä.

Tuolla tavalla ajatteleva mies ei pysty koskaan olemaan onnellinen. Jos naiset eivät halua häntä, hän on onneton. Jos joku nainen haluaa, hän on onneton, koska ajattelee olevansa beta jonka nainen hyväksyy vasta pidettyään hauskaa alfojen kanssa. Mutta jokaisella on toki oikeus elää itse rakentamassaan vankilassa.

On kolmaskin vaihtoehto: ottaa nainen, joka ei ole antautunut alfoille. Itse olen tehnyt niin ja suosittelen kaikkia muitakin miehiä välttämään naisia, joilla näitä yhden yön kokemuksia löytyy.

Ihan näin mielenkiinnosta ja naisena kyselen, että millä tavoin tällaisen alfalle antautuneen naisen erottaa antautumattomasta.

Keskustelemalla aiheesta kautta rantain.

Oletko sinä se, joka kerran kertoi täällä tarjoavansa naiselle reilusti punaviiniä ja kesken rennon illanvieton alkaa pikkuhiljaa viedä keskustelua aiheeseen tyyliin hehheh, aikuisiahan me tässä ollaan? Hitsi, että minä olen nauranut tuolla mielikuvalle.

Minäkin tunnistin tyypin. Kohta alkaa, tai on jo alkanutkin, jankutus kuinka kaikkien pitäisi puhua läpi entiset hoitonsa ja suhteensa, koska hänen mielestään se kuuluu asiaan. Jännä juttu, että itse olen ollut parisuhteissa vuodesta 1978 alkaen (yksi avioliitto, nykyinen avoliitto, pari yli vuoden parisuhdetta, useita lyhyemmäksi jääneitä tapailuja) eikä kukaan, ei yksikään mies ole koskaan pitänyt tarpeellisena käydä sellaista keskustelua. Ja rohkenen kyllä väittää, että sekä nykyinen puolisoni että aiempi aviopuolisoni ja lapseni isä olivat kanssani ihan tositarkoituksella, en ihan usko että eksäni olisi ostanut taloa ja halunnut lasta naisen kanssa, jolta halusi pelkkää seksiä.

Minua ei kiinnosta, mitä puolisoni on tehnyt ennen minua, miten usein ja kuinka hän runkkaa, ketä hän ajattelee runkatessaan tai millaista pokea hän katselee. Ne ovat kaikki yksityisasioita. Minulle riittää tieto, että hänelläkin on taustallaan yksi avioliitto ja tiedän myös sen päättymisen syyn. Ja minä tiedän, millainen arvomaailma hänellä on, en pelkästään siitä mitä hän sanoo vaan siitä, miten olen nähnyt ja näen hänen toimivan.

Sinun pitää tietää mennyt avioliitto ja päättymisen syy. Se on ilmeisesti ok.

Joku toinen haluaa tietää jotain. Sitten kyseessä on hörhö ja mitä kaikkea haukkumasanastoa tässäkin on viljelty jälleen.

Miten se aina menee näin, että itse oikeassa ja muut väärässä?

Suurin osa täällä kirjoittelevista naisista kertoo, ettei halua muistella exiä. Silti sinun on ihan pakko saada tietää naisen menneisyydestä. Ei ihan tervettä.