Lue keskustelun säännöt.
Kyllästynyt tasoteorioihin. Joten naiset kertokaa meille miehille.
28.06.2021 |
Alan oikeasti kyllästämään jokapäiväiseen tasoteoria keskusteluihin. Osa meistä miehistä on niin katkeria kun deittipalveluissa ei ole onnea.
Joten naiset voisitteko kertoa rehellisesti millaisen miehen kanssa olet suhteessa tai deittailette juuri nyt. Kun kerrotte miehestä, yrittäkää miettiä tätä kysymystä sekä häntä subjektiivisesti, miten muut näkisi hänet. Tietenkin jos olet parisuhteessa jo hänen kanssa, tiedämme että hän on lähes kympin mies juuri sinulle, mutta tuskin hän olisi sitä muille. Myös jos voisitte jakaa vielä missä tapasitte ja miten tutustuminen alkoi ja kumpi teki ensimmäiset liikkeet.
Kommentit (566)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin miehen keskustelufoorumilla.
Mies on:
- hoikka ja omiin silmiini hyvin komea, objektiivisesti katsottuna varmaan keskitasoa
- keskiluokkaisesta perheestä, rahaa on vaikka tällä hetkellä opiskelut kesken ja työtön
- kohtelias ja hyväkäytöksinen, mutta tuntemattomassa porukassa hiljainen ja syrjäänvetäytyvä
- fiksu ja looginen, joskin suuttuessaan hieman aggressiivinen
- tavatessamme kokematon naisten suhteen ja hieman katkera siitä ettei ollut löytänyt sopivaa naista kun tavalliset normonaiset eivät kuulemma kiinnostaneet
Omasta mielestäni mies on minua paljon tasokkaampi (olen matalasti kouluttautunut ja aika vaatimattoman näköinen nainen), mutta olemme olleet jo kolme vuotta yhdessä eikä mies tunnu lähtevän, vaikka koko ajan pelkään sitä.
Ei kuulosta hyvältä olla suhteessa, jossa pelkää koko ajan toisen lähtevän.
Tuo on perinteinen tyytymissuhde tavismieheltä, mutta aika usein ne kai toimii. Tavismies vai pitäisikö sanoa tavismiinus tietää ettei vientiä juurikaan ole, niin edes joku kiinnostunut nainen on tyhjää parempi pitkän naisettomuuden jälkeen.
Tasoteoria tarjoaa karkeat rakenteet pariutumiselle, mutta ihmiselämän sekä kohtaloiden kirjo on kuitenkin niin suuri ettei kaikkea voi tarkasti ennustaa. Selkeät tasoerot ovat silmiinpistäviä ja niitä kovin harvoin näkee. Pienempiä taas on maailma pullollaan, kun parisuhdehakuisilla ja turvallisuutta kaipaavilla parivaljakoilla kemiat kohtaavat.
Tinder ja nykyaika kai muutenkin ovat kuitenkiin polarisoineet miesten naisonnea, eikä vuosikymmenten takaiset muistelot juuri liity nykyhetkeen. Sinkkuus on selvästi lisääntynyt ja tämä on suurin ongelma muutenkin elämänsä kanssa kamppaileville miehille (heikohko tasoisille). Pariutumisikäisiä miehiä on muutenkin enemmän ja osa laadukkaimmista miehistä pyörittää useampaa naistaa, joten jo ihan matemaattisesti melko monet miehet jäävät ilman heikommasta puoliskosta. Tietty tasovääristymä (johtuen noista yllä mainituista tekijöistä) lisäksi lopettaa monien miesten parisuhdehaaveet. Siksi monet naisetkin ovat lopulta ilman kaipaamaansa suhdetta ja perhettä. Osa ei tietenkään edes perhettä kaipaa kummastakaan sukupuolesta, mutta hyvin harva kieltäytyy sopivasta parisuhteessa vaikka ikisinkku olisikin.
Vaikeaksi on kaikki siis mennyt. Itsekin olen pätkäsinkku eli erilaisia suhdekokeiluja on ollut riittämiin ja nuoruuden pitkän suhteen kariuduttua harrastin jokusen vuoden villiä partyelämääkin lyhyitä seksisuhteita vaalien. Nyt alkaa olla takki tyhjä yrittämisestä, kun viimeisin tuntui olevan paras suhde kaikista, mutta vuoristorataan ja eroon sekin lopulta päättyi. Monilta kolmekymppisiltä kavereilta on takki tyhjentynyt erinäisistä syistä jo aiemmin.
Lykkyä kuitenkin jokaiselle onnen etsintään.
Luuletko sinä, että tavisnainen välttämättä saa sen miehrn, jonka haluaa. Kyllä se meilläkin on tyytymistä, varsinkin jos lapsia haluaa. Sitten voi aloittaa elämän uudestaan, kun lapset on isoja- voi potkaista sen miehen pihalle, nauttia elämästä ja miehistä ilman sohvalla lösöttävää perunasäkkiä.
Sounds like a plan! Missä vaiheessa olet (vastenmielistä) suunnitelmaasi menossa?
Ulikka kertoilee toisille uleille kuumia juttuja.
En tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin miehen keskustelufoorumilla.
Mies on:
- hoikka ja omiin silmiini hyvin komea, objektiivisesti katsottuna varmaan keskitasoa
- keskiluokkaisesta perheestä, rahaa on vaikka tällä hetkellä opiskelut kesken ja työtön
- kohtelias ja hyväkäytöksinen, mutta tuntemattomassa porukassa hiljainen ja syrjäänvetäytyvä
- fiksu ja looginen, joskin suuttuessaan hieman aggressiivinen
- tavatessamme kokematon naisten suhteen ja hieman katkera siitä ettei ollut löytänyt sopivaa naista kun tavalliset normonaiset eivät kuulemma kiinnostaneet
Omasta mielestäni mies on minua paljon tasokkaampi (olen matalasti kouluttautunut ja aika vaatimattoman näköinen nainen), mutta olemme olleet jo kolme vuotta yhdessä eikä mies tunnu lähtevän, vaikka koko ajan pelkään sitä.
Ei kuulosta hyvältä olla suhteessa, jossa pelkää koko ajan toisen lähtevän.
Tuo on perinteinen tyytymissuhde tavismieheltä, mutta aika usein ne kai toimii. Tavismies vai pitäisikö sanoa tavismiinus tietää ettei vientiä juurikaan ole, niin edes joku kiinnostunut nainen on tyhjää parempi pitkän naisettomuuden jälkeen.
Tasoteoria tarjoaa karkeat rakenteet pariutumiselle, mutta ihmiselämän sekä kohtaloiden kirjo on kuitenkin niin suuri ettei kaikkea voi tarkasti ennustaa. Selkeät tasoerot ovat silmiinpistäviä ja niitä kovin harvoin näkee. Pienempiä taas on maailma pullollaan, kun parisuhdehakuisilla ja turvallisuutta kaipaavilla parivaljakoilla kemiat kohtaavat.
Tinder ja nykyaika kai muutenkin ovat kuitenkiin polarisoineet miesten naisonnea, eikä vuosikymmenten takaiset muistelot juuri liity nykyhetkeen. Sinkkuus on selvästi lisääntynyt ja tämä on suurin ongelma muutenkin elämänsä kanssa kamppaileville miehille (heikohko tasoisille). Pariutumisikäisiä miehiä on muutenkin enemmän ja osa laadukkaimmista miehistä pyörittää useampaa naistaa, joten jo ihan matemaattisesti melko monet miehet jäävät ilman heikommasta puoliskosta. Tietty tasovääristymä (johtuen noista yllä mainituista tekijöistä) lisäksi lopettaa monien miesten parisuhdehaaveet. Siksi monet naisetkin ovat lopulta ilman kaipaamaansa suhdetta ja perhettä. Osa ei tietenkään edes perhettä kaipaa kummastakaan sukupuolesta, mutta hyvin harva kieltäytyy sopivasta parisuhteessa vaikka ikisinkku olisikin.
Vaikeaksi on kaikki siis mennyt. Itsekin olen pätkäsinkku eli erilaisia suhdekokeiluja on ollut riittämiin ja nuoruuden pitkän suhteen kariuduttua harrastin jokusen vuoden villiä partyelämääkin lyhyitä seksisuhteita vaalien. Nyt alkaa olla takki tyhjä yrittämisestä, kun viimeisin tuntui olevan paras suhde kaikista, mutta vuoristorataan ja eroon sekin lopulta päättyi. Monilta kolmekymppisiltä kavereilta on takki tyhjentynyt erinäisistä syistä jo aiemmin.
Lykkyä kuitenkin jokaiselle onnen etsintään.
Tiedoksi sinulle ja muille miehille- usean naisen kanssa yhtaikaa kuksiva mies ei ole meistä naisista laadukas. Se on sitä teille, koska teistä mies on laadukas, jos saa pllua useammalta naiselta kuin yhdeltä. Tiedoksi myös, että nämä miehet, eivöt ole parisuhdemayeriaslia, vai hauskanpitoon tarkoitettuja kertsoanoja. Tiedoksi myös, että mies, joka tyytyy, ei tule ikinä olemaan onnellinen, eikä hänen vaimonsa. Ei pidä ihmetellä, kun sitten +nelikymppisenä jää totaalisen yksin, ja katkeroituu.
Onhan tuollainen mies teidän mielestä laadukas ainakin siihen saakka kunnes jää kiinni, ei kai sitä pllua muuten tuklisi joka suunnasta. Osa naisista on valmiita jakamaan miehensä vaikka tietävätkin tämän uskottomuudesta, kunhan saavat oman osuutensa. Sellaisia ne todelliset alfat ovat.
Jännä juttu, kun koskaan ei puhuta naista jännänausista- niitäkin on, ja veikkaan, että parisuhteissa vieläkin enemmän, kuin jännämiehiä. Tuttavapiirissä useita. Miehet sietää ja kestää näitä, ja kun yksi jättää, niin uusi on kiikarissa. Mikä tämän mahdollistaa? Pimpendoora, sitä kun saa, ja iden kanssa se on kiihkeästi, niin te miehet siedätte naiselta ihan mitä vaan.
Että ihan vaan- turha on naisia syyllistää, itse kykenette ihan samaan- tsi vielä pahempaan.
Siksi on pakko sietää vaikeita naisia, kun miehen on niin vaikeampi löytää kumppania. Naiselle on koko ajan useampi mies tyrkyllä. Olihan siitä tutkimuskin jokunen vuosi takaperin, että parisuhteissakin olevilla naisilla on aina varamies valmiina katsottuna, kun se ero lopulta koittaa.
Ja nyt vasta kerroit minulle! Ihan suotta olin yli seitsemän vuotta yksin viimeisimmän parisuhde-eroni jälkeen, kun kukaan ei kertonut tästä ajoissa. Osaatko näin jälkikäteen kertoa, että missä se minun varamieheni olisi ollut tai jopa, että kuka se oli. Kun itse en mielestäni niinä vuosina tavannut ainuttakaan sellaista miestä, jonka kanssa olisi kiinnostunut jatkaa tutustumista muutamaan tapaamista pitemmälle.
Juu, täällä toinen tietämätön. Kolme vuotta olin sinkkuna eron jälkeen. Ehkä ovikello oli rikki enkä kuullut, kun odottelivat tuolla oven takana? Varamiesraukat.
Minustakin alkaa tuntua, että tämä avioliitto on tässä. Voisin ennen lopullista päätöstä tsekata, millainen mies on minua odottamassa. Tiedän sitten paremmin etsiä sopivaa asuntoa, jos vaikka mies on hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin miehen keskustelufoorumilla.
Mies on:
- hoikka ja omiin silmiini hyvin komea, objektiivisesti katsottuna varmaan keskitasoa
- keskiluokkaisesta perheestä, rahaa on vaikka tällä hetkellä opiskelut kesken ja työtön
- kohtelias ja hyväkäytöksinen, mutta tuntemattomassa porukassa hiljainen ja syrjäänvetäytyvä
- fiksu ja looginen, joskin suuttuessaan hieman aggressiivinen
- tavatessamme kokematon naisten suhteen ja hieman katkera siitä ettei ollut löytänyt sopivaa naista kun tavalliset normonaiset eivät kuulemma kiinnostaneet
Omasta mielestäni mies on minua paljon tasokkaampi (olen matalasti kouluttautunut ja aika vaatimattoman näköinen nainen), mutta olemme olleet jo kolme vuotta yhdessä eikä mies tunnu lähtevän, vaikka koko ajan pelkään sitä.
Ei kuulosta hyvältä olla suhteessa, jossa pelkää koko ajan toisen lähtevän.
Miehen kannalta tuo on ainoa tapa saada nainen pysymään. Jos naiselle paljastuu että mies on varma nakki, hän kyllästyy ja vaihtaa miestä. Naista täytyy koko ajan pitää vähän varpaillaan. Harmi, että minä en sitä osaa.
Kuule. Esimerkiksi minun kaverini tapaili parikymppisenä hetken miestä, joka leikki jotain vaikeasti tavoiteltavaa tai ei ollut vain tosissaan kiinnostunut. Lopulta kaverini kyllästyi ja sitten kun hän tapasi poikaystävänsä (jonka kanssa muuten meni myös naimisiin ja tuo mies on myös kyseisen naisen elämän ainoa seksikumppani), niin hän kertoi, että oli ollut todella suurta epävarmuutta aiheuttavaa tuo edellisen tapailukumppanin käytös ja hän oli suorastaan ihmeissään kun tähän poikaystäväänsä tutustuessaan mies tapasi vastata ihan mutkattomasti, että "Totta kai" kun kaverini halusi nähdä. Oli paljon mukavampaa.
-eri
Hyvä tietää, että kaikilta naisilta ei mene into jos mies tekee kiinnostuksensa selväksi.
Rakkaudella viilälle leidille kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karjalan karhu IV, ei houmoille kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin miehen töiden kautta. Hän oli asiakkaallani työharjoittelussa ja minä kävin ko. asiakkaalla tekemässä töitä 1-2 päivää viikossa. Jaoimme tuona aikana työhuoneen miehen kanssa. Miehellä oli mennyt terveys tapaturman takia ja hän oli kouluttautumassa uudelle alalle. Hänellä oli takana usean vuoden kuntoutuminen, uusi sairastuminen, eläkejakso sekä avioero.
Lääkkeet olivat turvottaneet miehen aika pahasti (ovat edelleen), hiukset tippuneet päästä ja kroppa melko toimimaton. Muuten mies oli ihan puhdasta kultaa ja meillä synkkasi heti. Löytyi yhteiset arvot, huumorintaju ja tapa katsoa maailmaa. Siitä homma lähti hiljalleen rullaamaan. Kävimme ensin yksillä töiden jälkeen ja tästä muodostui perinne, kunnes lopulta päädyimme yhteen.
Nyt takana on seitsemän vuotta yhteistä elämää. Mies on edelleen sairas ja tulee aina olemaan. Minä olen hyväksynyt sen, ettei miehestä ole koskaan lenkkipoluille tai salille treenikaveriksi. Minä olen edennyt urallani sen verran hyvin, että pystyn kustantamaan meille ihan mukavan elintason ja arki rullaa näin sujuvasti. Miehen terveys on aina huolen aihe, mutta onneksi rakkautta riittää.
Kuulostat ns. yksisarviselta. Se on mystinen naisolento, joka legendan mukaan kykenee ihan aitoon rakkauteen miestä kohtaan. Kunpa teitä olisi enemmän.
Sivusta, miehet jättävät sairaan puolisonsa paljon useammin kuin naiset. Puolison kuolemakaan ei järkyttävän monia näytä kauheasti surettavan; minäkin tiedän tapauksen jossa pitkään naimisissa olleen parin nainen kuoli vaikeaa sairauteen, ja mies oli hädin tuskin ehtinyt haudata vaimonsa kun toi jo uuden naisen luokseen asumaan. Näillä oli kaiken lisäksi lapsia, miltähän heistäkin tuntui kun äiti on kuollut eikä isä näytä edes surevan vaan jahtaa jo uutta naista.
Sitäpaitsi te palstan tasoteoriamgtowmiesasiamiehet ette kyllä ole itsekään naisenkaipuussanne mistään rakkaudesta puhuneet, vaan lähinnä siitä kenellä on parhaat panomahdollisuudet.
Mainitsemasi keissi toki vaikuttaa aika ikävältä, mutta jos saattohoito on ollut pitkä, niin eiköhän mies ole surut surru jo alkuvaiheessa ja on omalla tavallaan tervettä jatkaa elämää eikä jäädä vielä vuosiksi jälkeenkin päin suremaan. Tämä mitenkään mieskollektiivia suuremmin puolustelematta, kun molemmista sukupuolista enemmistö on melkoisia taukkeja.
Panomahdollisuudet taas ovat kohtuullisen hyvin verrannollisia rakkausmahdollisuuksiin miehillä. Seksi kun kuuluu useimpiin parisuhteisiin, vaikka mammoilla olisi haaroväli aavikoitunut. Jos kukaan nainen ei halua panna miestä, niin suhdeodottamat ovat varsin heikot. Jos taas monet naikkoset haluavat panna miestä, niin näistä jokin osa ellei jopa suurin osa haluaisi myös suhdetta. Siksi panemisesta puhutaan. Ähäkutti vaan sentään, kun naisilla asia on hiukan toisin, mikä lienee perimmäinen syy tuohon raastavaan jänkytykseen. Miehet ovat herkkäliukuisempia haluamaan lähtökohtaisesti vain seksiä, mikä ilmenee karvaina "pelimieskokemuksina" naisten muistolohkoissa.
Kokonaisuudessaan asetelma siis on varsin kivikautinen tai oikeastaan biologinen. Naaraat kantavat vastuuta mahdollisesta raskaudesta ja sen seurauksista. Siksi ovat valikoivempia/nirsompia sekä yleensä odottavat sitoutuneisuutta. Miehelle on samassa katsonnassa edullisinta siittää maksimaalinen määrä jälkeläisiä. Yhden kortin varaan pelaaminen on erityisesti ennen vanhaan kostautua yhdellä luolaleijonan puraisulla.
Mulle voitaisiin maksaa näiden lukemisesta ja näihin vastaamisesta. Alkaa käymään jo työstä iänikuisiin jorinoihin vastaaminen.
Tyydyn kuitenkin toteamaan että OK.Ok. Niin se tyhjänpäiväinen änkytys yleensä loppuu kun tuodaan isot pyssyt nenän eteen. Tunnut ottavan tämän muutenkin turhan kiihkeästi, joten olisiko vanhan rouvan aika suksia jorpakkoon viilentymään.
Joku muu taisi täällä kiihtyä ad hominemin tasosta päätellen (koska mikä olisikaan miehen näkökulmasta pahempi loukkaus naiselle kuin maininta siitä, että tämä on vanha, oli se ikäarvio sitten totuuteen pohjautuvaa tai ei).
eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies alko juttelemaan minulle deittipalvelussa, ensin ajattelin että ei tää oikein lähe mutta hän sitten sai jotenkin jään rikottua. Tykkäsin että jaksoi viestitellä niin tuli luottavainen olo ja sit teki mieli tavatakin.
Mies on aika lyhyt ja pyöreä, minua melkein 10 vuotta vanhempi. Ollaan monessa asiassa samanlaisia, parisuhde- ja seksiasioissa samaa mieltä ja aika perinteisiä. Mulla ei aiempaa kokemusta ja miehelläkin vaan vähän.Hyi v*ttu! Rupesit sitten omaishoitajaksi.
Mitä? 😂😂 kyllä osaa ihan kävellä ja tehdä kaiken itse. Pyöreä ei tarkoita liikuntakyvytöntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin miehen töiden kautta. Hän oli asiakkaallani työharjoittelussa ja minä kävin ko. asiakkaalla tekemässä töitä 1-2 päivää viikossa. Jaoimme tuona aikana työhuoneen miehen kanssa. Miehellä oli mennyt terveys tapaturman takia ja hän oli kouluttautumassa uudelle alalle. Hänellä oli takana usean vuoden kuntoutuminen, uusi sairastuminen, eläkejakso sekä avioero.
Lääkkeet olivat turvottaneet miehen aika pahasti (ovat edelleen), hiukset tippuneet päästä ja kroppa melko toimimaton. Muuten mies oli ihan puhdasta kultaa ja meillä synkkasi heti. Löytyi yhteiset arvot, huumorintaju ja tapa katsoa maailmaa. Siitä homma lähti hiljalleen rullaamaan. Kävimme ensin yksillä töiden jälkeen ja tästä muodostui perinne, kunnes lopulta päädyimme yhteen.
Nyt takana on seitsemän vuotta yhteistä elämää. Mies on edelleen sairas ja tulee aina olemaan. Minä olen hyväksynyt sen, ettei miehestä ole koskaan lenkkipoluille tai salille treenikaveriksi. Minä olen edennyt urallani sen verran hyvin, että pystyn kustantamaan meille ihan mukavan elintason ja arki rullaa näin sujuvasti. Miehen terveys on aina huolen aihe, mutta onneksi rakkautta riittää.
Kuulostat ns. yksisarviselta. Se on mystinen naisolento, joka legendan mukaan kykenee ihan aitoon rakkauteen miestä kohtaan. Kunpa teitä olisi enemmän.
Vau. Olisin jättänyt tarinamme kertomatta, jos olisin tiennyt, että kaltaisesi ääliön ainoa motiivi on käyttää sitä lyömäaseena edustamaani sukupuolta kohtaan. Taitaa olla niin, että minä löysin sen yksisarvisen, jos sinä olet miesten yhteinen äänitorvi kertomassa näitä totuuksiasi.
Vierailija kirjoitti:
Rakkaudella viilälle leidille kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karjalan karhu IV, ei houmoille kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin miehen töiden kautta. Hän oli asiakkaallani työharjoittelussa ja minä kävin ko. asiakkaalla tekemässä töitä 1-2 päivää viikossa. Jaoimme tuona aikana työhuoneen miehen kanssa. Miehellä oli mennyt terveys tapaturman takia ja hän oli kouluttautumassa uudelle alalle. Hänellä oli takana usean vuoden kuntoutuminen, uusi sairastuminen, eläkejakso sekä avioero.
Lääkkeet olivat turvottaneet miehen aika pahasti (ovat edelleen), hiukset tippuneet päästä ja kroppa melko toimimaton. Muuten mies oli ihan puhdasta kultaa ja meillä synkkasi heti. Löytyi yhteiset arvot, huumorintaju ja tapa katsoa maailmaa. Siitä homma lähti hiljalleen rullaamaan. Kävimme ensin yksillä töiden jälkeen ja tästä muodostui perinne, kunnes lopulta päädyimme yhteen.
Nyt takana on seitsemän vuotta yhteistä elämää. Mies on edelleen sairas ja tulee aina olemaan. Minä olen hyväksynyt sen, ettei miehestä ole koskaan lenkkipoluille tai salille treenikaveriksi. Minä olen edennyt urallani sen verran hyvin, että pystyn kustantamaan meille ihan mukavan elintason ja arki rullaa näin sujuvasti. Miehen terveys on aina huolen aihe, mutta onneksi rakkautta riittää.
Kuulostat ns. yksisarviselta. Se on mystinen naisolento, joka legendan mukaan kykenee ihan aitoon rakkauteen miestä kohtaan. Kunpa teitä olisi enemmän.
Sivusta, miehet jättävät sairaan puolisonsa paljon useammin kuin naiset. Puolison kuolemakaan ei järkyttävän monia näytä kauheasti surettavan; minäkin tiedän tapauksen jossa pitkään naimisissa olleen parin nainen kuoli vaikeaa sairauteen, ja mies oli hädin tuskin ehtinyt haudata vaimonsa kun toi jo uuden naisen luokseen asumaan. Näillä oli kaiken lisäksi lapsia, miltähän heistäkin tuntui kun äiti on kuollut eikä isä näytä edes surevan vaan jahtaa jo uutta naista.
Sitäpaitsi te palstan tasoteoriamgtowmiesasiamiehet ette kyllä ole itsekään naisenkaipuussanne mistään rakkaudesta puhuneet, vaan lähinnä siitä kenellä on parhaat panomahdollisuudet.
Mainitsemasi keissi toki vaikuttaa aika ikävältä, mutta jos saattohoito on ollut pitkä, niin eiköhän mies ole surut surru jo alkuvaiheessa ja on omalla tavallaan tervettä jatkaa elämää eikä jäädä vielä vuosiksi jälkeenkin päin suremaan. Tämä mitenkään mieskollektiivia suuremmin puolustelematta, kun molemmista sukupuolista enemmistö on melkoisia taukkeja.
Panomahdollisuudet taas ovat kohtuullisen hyvin verrannollisia rakkausmahdollisuuksiin miehillä. Seksi kun kuuluu useimpiin parisuhteisiin, vaikka mammoilla olisi haaroväli aavikoitunut. Jos kukaan nainen ei halua panna miestä, niin suhdeodottamat ovat varsin heikot. Jos taas monet naikkoset haluavat panna miestä, niin näistä jokin osa ellei jopa suurin osa haluaisi myös suhdetta. Siksi panemisesta puhutaan. Ähäkutti vaan sentään, kun naisilla asia on hiukan toisin, mikä lienee perimmäinen syy tuohon raastavaan jänkytykseen. Miehet ovat herkkäliukuisempia haluamaan lähtökohtaisesti vain seksiä, mikä ilmenee karvaina "pelimieskokemuksina" naisten muistolohkoissa.
Kokonaisuudessaan asetelma siis on varsin kivikautinen tai oikeastaan biologinen. Naaraat kantavat vastuuta mahdollisesta raskaudesta ja sen seurauksista. Siksi ovat valikoivempia/nirsompia sekä yleensä odottavat sitoutuneisuutta. Miehelle on samassa katsonnassa edullisinta siittää maksimaalinen määrä jälkeläisiä. Yhden kortin varaan pelaaminen on erityisesti ennen vanhaan kostautua yhdellä luolaleijonan puraisulla.
Mulle voitaisiin maksaa näiden lukemisesta ja näihin vastaamisesta. Alkaa käymään jo työstä iänikuisiin jorinoihin vastaaminen.
Tyydyn kuitenkin toteamaan että OK.Ok. Niin se tyhjänpäiväinen änkytys yleensä loppuu kun tuodaan isot pyssyt nenän eteen. Tunnut ottavan tämän muutenkin turhan kiihkeästi, joten olisiko vanhan rouvan aika suksia jorpakkoon viilentymään.
Joku muu taisi täällä kiihtyä ad hominemin tasosta päätellen (koska mikä olisikaan miehen näkökulmasta pahempi loukkaus naiselle kuin maininta siitä, että tämä on vanha, oli se ikäarvio sitten totuuteen pohjautuvaa tai ei).
eri
Joo ei osunut eikä uponnut. Sori.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin miehen keskustelufoorumilla.
Mies on:
- hoikka ja omiin silmiini hyvin komea, objektiivisesti katsottuna varmaan keskitasoa
- keskiluokkaisesta perheestä, rahaa on vaikka tällä hetkellä opiskelut kesken ja työtön
- kohtelias ja hyväkäytöksinen, mutta tuntemattomassa porukassa hiljainen ja syrjäänvetäytyvä
- fiksu ja looginen, joskin suuttuessaan hieman aggressiivinen
- tavatessamme kokematon naisten suhteen ja hieman katkera siitä ettei ollut löytänyt sopivaa naista kun tavalliset normonaiset eivät kuulemma kiinnostaneet
Omasta mielestäni mies on minua paljon tasokkaampi (olen matalasti kouluttautunut ja aika vaatimattoman näköinen nainen), mutta olemme olleet jo kolme vuotta yhdessä eikä mies tunnu lähtevän, vaikka koko ajan pelkään sitä.
Ei kuulosta hyvältä olla suhteessa, jossa pelkää koko ajan toisen lähtevän.
Miehen kannalta tuo on ainoa tapa saada nainen pysymään. Jos naiselle paljastuu että mies on varma nakki, hän kyllästyy ja vaihtaa miestä. Naista täytyy koko ajan pitää vähän varpaillaan. Harmi, että minä en sitä osaa.
Kuule. Esimerkiksi minun kaverini tapaili parikymppisenä hetken miestä, joka leikki jotain vaikeasti tavoiteltavaa tai ei ollut vain tosissaan kiinnostunut. Lopulta kaverini kyllästyi ja sitten kun hän tapasi poikaystävänsä (jonka kanssa muuten meni myös naimisiin ja tuo mies on myös kyseisen naisen elämän ainoa seksikumppani), niin hän kertoi, että oli ollut todella suurta epävarmuutta aiheuttavaa tuo edellisen tapailukumppanin käytös ja hän oli suorastaan ihmeissään kun tähän poikaystäväänsä tutustuessaan mies tapasi vastata ihan mutkattomasti, että "Totta kai" kun kaverini halusi nähdä. Oli paljon mukavampaa.
-eri
Hyvä tietää, että kaikilta naisilta ei mene into jos mies tekee kiinnostuksensa selväksi.
Ei mene, jos nainen on oikeasti kiinnostunut miehestä. Minun mieheni on ollut alusta asti avoin tunteistaan, ja se on ollut yksinomaan viehättävä asia. Koen ettäitsekin voin pelotta rakastaa häntä takaisin.
En tietysti tarkoita, että pitäisi yrittää edetä tutustumisessa ja suhteessa liian nopeasti, ihmisten tunteet kehittyvät ajallaan. Mutta ns. pelailu ja teeskentely on yksi tapa pilata potentiaalinen hyvä suhde.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin miehen keskustelufoorumilla.
Mies on:
- hoikka ja omiin silmiini hyvin komea, objektiivisesti katsottuna varmaan keskitasoa
- keskiluokkaisesta perheestä, rahaa on vaikka tällä hetkellä opiskelut kesken ja työtön
- kohtelias ja hyväkäytöksinen, mutta tuntemattomassa porukassa hiljainen ja syrjäänvetäytyvä
- fiksu ja looginen, joskin suuttuessaan hieman aggressiivinen
- tavatessamme kokematon naisten suhteen ja hieman katkera siitä ettei ollut löytänyt sopivaa naista kun tavalliset normonaiset eivät kuulemma kiinnostaneet
Omasta mielestäni mies on minua paljon tasokkaampi (olen matalasti kouluttautunut ja aika vaatimattoman näköinen nainen), mutta olemme olleet jo kolme vuotta yhdessä eikä mies tunnu lähtevän, vaikka koko ajan pelkään sitä.
Ei kuulosta hyvältä olla suhteessa, jossa pelkää koko ajan toisen lähtevän.
Miehen kannalta tuo on ainoa tapa saada nainen pysymään. Jos naiselle paljastuu että mies on varma nakki, hän kyllästyy ja vaihtaa miestä. Naista täytyy koko ajan pitää vähän varpaillaan. Harmi, että minä en sitä osaa.
Kuule. Esimerkiksi minun kaverini tapaili parikymppisenä hetken miestä, joka leikki jotain vaikeasti tavoiteltavaa tai ei ollut vain tosissaan kiinnostunut. Lopulta kaverini kyllästyi ja sitten kun hän tapasi poikaystävänsä (jonka kanssa muuten meni myös naimisiin ja tuo mies on myös kyseisen naisen elämän ainoa seksikumppani), niin hän kertoi, että oli ollut todella suurta epävarmuutta aiheuttavaa tuo edellisen tapailukumppanin käytös ja hän oli suorastaan ihmeissään kun tähän poikaystäväänsä tutustuessaan mies tapasi vastata ihan mutkattomasti, että "Totta kai" kun kaverini halusi nähdä. Oli paljon mukavampaa.
-eri
Hyvä tietää, että kaikilta naisilta ei mene into jos mies tekee kiinnostuksensa selväksi.
Tämäkin kertoo, millaisessa tynnyrissä (omassa ideologiassaan kaltaistensa kanssa velloen) palstamiehet ovat eläneet, koska varsin yleinen käsitys kumppanin etsinnästä, myös miehillä, on edelleen se, että jos jonkun pitää esittää vaikeasti tavoiteltavaa niin se on nainen. Ei niin, että se olisi esimerkiksi minusta erityisen suositeltavaa kummallekaan osapuolelle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin miehen keskustelufoorumilla.
Mies on:
- hoikka ja omiin silmiini hyvin komea, objektiivisesti katsottuna varmaan keskitasoa
- keskiluokkaisesta perheestä, rahaa on vaikka tällä hetkellä opiskelut kesken ja työtön
- kohtelias ja hyväkäytöksinen, mutta tuntemattomassa porukassa hiljainen ja syrjäänvetäytyvä
- fiksu ja looginen, joskin suuttuessaan hieman aggressiivinen
- tavatessamme kokematon naisten suhteen ja hieman katkera siitä ettei ollut löytänyt sopivaa naista kun tavalliset normonaiset eivät kuulemma kiinnostaneet
Omasta mielestäni mies on minua paljon tasokkaampi (olen matalasti kouluttautunut ja aika vaatimattoman näköinen nainen), mutta olemme olleet jo kolme vuotta yhdessä eikä mies tunnu lähtevän, vaikka koko ajan pelkään sitä.
Ei kuulosta hyvältä olla suhteessa, jossa pelkää koko ajan toisen lähtevän.
Tuo on perinteinen tyytymissuhde tavismieheltä, mutta aika usein ne kai toimii. Tavismies vai pitäisikö sanoa tavismiinus tietää ettei vientiä juurikaan ole, niin edes joku kiinnostunut nainen on tyhjää parempi pitkän naisettomuuden jälkeen.
Tasoteoria tarjoaa karkeat rakenteet pariutumiselle, mutta ihmiselämän sekä kohtaloiden kirjo on kuitenkin niin suuri ettei kaikkea voi tarkasti ennustaa. Selkeät tasoerot ovat silmiinpistäviä ja niitä kovin harvoin näkee. Pienempiä taas on maailma pullollaan, kun parisuhdehakuisilla ja turvallisuutta kaipaavilla parivaljakoilla kemiat kohtaavat.
Tinder ja nykyaika kai muutenkin ovat kuitenkiin polarisoineet miesten naisonnea, eikä vuosikymmenten takaiset muistelot juuri liity nykyhetkeen. Sinkkuus on selvästi lisääntynyt ja tämä on suurin ongelma muutenkin elämänsä kanssa kamppaileville miehille (heikohko tasoisille). Pariutumisikäisiä miehiä on muutenkin enemmän ja osa laadukkaimmista miehistä pyörittää useampaa naistaa, joten jo ihan matemaattisesti melko monet miehet jäävät ilman heikommasta puoliskosta. Tietty tasovääristymä (johtuen noista yllä mainituista tekijöistä) lisäksi lopettaa monien miesten parisuhdehaaveet. Siksi monet naisetkin ovat lopulta ilman kaipaamaansa suhdetta ja perhettä. Osa ei tietenkään edes perhettä kaipaa kummastakaan sukupuolesta, mutta hyvin harva kieltäytyy sopivasta parisuhteessa vaikka ikisinkku olisikin.
Vaikeaksi on kaikki siis mennyt. Itsekin olen pätkäsinkku eli erilaisia suhdekokeiluja on ollut riittämiin ja nuoruuden pitkän suhteen kariuduttua harrastin jokusen vuoden villiä partyelämääkin lyhyitä seksisuhteita vaalien. Nyt alkaa olla takki tyhjä yrittämisestä, kun viimeisin tuntui olevan paras suhde kaikista, mutta vuoristorataan ja eroon sekin lopulta päättyi. Monilta kolmekymppisiltä kavereilta on takki tyhjentynyt erinäisistä syistä jo aiemmin.
Lykkyä kuitenkin jokaiselle onnen etsintään.
Ymmärsit nyt ilmeisesti vähän väärin, kyse ei ole siitä etteikö kukaan nainen olisi osoittanut kiinnostusta miestäni kohtaan ja että olisin ollut ensimmäinen nainen, joka osoitti mitään kiinnostusta. Tai ainakin hänen kertomansa mukaan useat nätit naiset olivat tehneet aloitteita ja olleet ihastuneitakin, mutta mies itse ei ollut heistä kiinnostunut koska ei kokenut että heidän kanssaan olisi ollut riittävästi mitään yhteistä. Eli mies oli itse antanut naisille pakkeja ja jäänyt odottamaan naista, jonka kanssa kokisi riittävää henkistä yhteyttä.
Ja sille joka päivitteli että kyse oli taas perinteisestä naisten hypergamiasta ja että naiset yrittävät itseään tasokkaampia miehiä niin kun tapasin mieheni ensimmäistä kertaa niin yritin itse asiassa ensin torjua hänet, kun koin hänen olevan liian hyvännäköinen minulle. Se oli mieheni joka jäi piirittämään minua ja vakuutteli minulle kuukausikaupalla että on minusta tosissaan kiinnostunut kun en meinannut uskoa sitä. Ja totta kai sitten lopulta uskoin, tyhmäähän se olisi ollut päästää unelmieni mies menemään vain siksi, että joidenkin tasoteoreetikkojen mielestä mies on liian tasokas minulle jos kerran kumpikin oikeasti halusimme toisemme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin miehen keskustelufoorumilla.
Mies on:
- hoikka ja omiin silmiini hyvin komea, objektiivisesti katsottuna varmaan keskitasoa
- keskiluokkaisesta perheestä, rahaa on vaikka tällä hetkellä opiskelut kesken ja työtön
- kohtelias ja hyväkäytöksinen, mutta tuntemattomassa porukassa hiljainen ja syrjäänvetäytyvä
- fiksu ja looginen, joskin suuttuessaan hieman aggressiivinen
- tavatessamme kokematon naisten suhteen ja hieman katkera siitä ettei ollut löytänyt sopivaa naista kun tavalliset normonaiset eivät kuulemma kiinnostaneet
Omasta mielestäni mies on minua paljon tasokkaampi (olen matalasti kouluttautunut ja aika vaatimattoman näköinen nainen), mutta olemme olleet jo kolme vuotta yhdessä eikä mies tunnu lähtevän, vaikka koko ajan pelkään sitä.
Ei kuulosta hyvältä olla suhteessa, jossa pelkää koko ajan toisen lähtevän.
Tuo on perinteinen tyytymissuhde tavismieheltä, mutta aika usein ne kai toimii. Tavismies vai pitäisikö sanoa tavismiinus tietää ettei vientiä juurikaan ole, niin edes joku kiinnostunut nainen on tyhjää parempi pitkän naisettomuuden jälkeen.
Tasoteoria tarjoaa karkeat rakenteet pariutumiselle, mutta ihmiselämän sekä kohtaloiden kirjo on kuitenkin niin suuri ettei kaikkea voi tarkasti ennustaa. Selkeät tasoerot ovat silmiinpistäviä ja niitä kovin harvoin näkee. Pienempiä taas on maailma pullollaan, kun parisuhdehakuisilla ja turvallisuutta kaipaavilla parivaljakoilla kemiat kohtaavat.
Tinder ja nykyaika kai muutenkin ovat kuitenkiin polarisoineet miesten naisonnea, eikä vuosikymmenten takaiset muistelot juuri liity nykyhetkeen. Sinkkuus on selvästi lisääntynyt ja tämä on suurin ongelma muutenkin elämänsä kanssa kamppaileville miehille (heikohko tasoisille). Pariutumisikäisiä miehiä on muutenkin enemmän ja osa laadukkaimmista miehistä pyörittää useampaa naistaa, joten jo ihan matemaattisesti melko monet miehet jäävät ilman heikommasta puoliskosta. Tietty tasovääristymä (johtuen noista yllä mainituista tekijöistä) lisäksi lopettaa monien miesten parisuhdehaaveet. Siksi monet naisetkin ovat lopulta ilman kaipaamaansa suhdetta ja perhettä. Osa ei tietenkään edes perhettä kaipaa kummastakaan sukupuolesta, mutta hyvin harva kieltäytyy sopivasta parisuhteessa vaikka ikisinkku olisikin.
Vaikeaksi on kaikki siis mennyt. Itsekin olen pätkäsinkku eli erilaisia suhdekokeiluja on ollut riittämiin ja nuoruuden pitkän suhteen kariuduttua harrastin jokusen vuoden villiä partyelämääkin lyhyitä seksisuhteita vaalien. Nyt alkaa olla takki tyhjä yrittämisestä, kun viimeisin tuntui olevan paras suhde kaikista, mutta vuoristorataan ja eroon sekin lopulta päättyi. Monilta kolmekymppisiltä kavereilta on takki tyhjentynyt erinäisistä syistä jo aiemmin.
Lykkyä kuitenkin jokaiselle onnen etsintään.
Tiedoksi sinulle ja muille miehille- usean naisen kanssa yhtaikaa kuksiva mies ei ole meistä naisista laadukas. Se on sitä teille, koska teistä mies on laadukas, jos saa pllua useammalta naiselta kuin yhdeltä. Tiedoksi myös, että nämä miehet, eivöt ole parisuhdemayeriaslia, vai hauskanpitoon tarkoitettuja kertsoanoja. Tiedoksi myös, että mies, joka tyytyy, ei tule ikinä olemaan onnellinen, eikä hänen vaimonsa. Ei pidä ihmetellä, kun sitten +nelikymppisenä jää totaalisen yksin, ja katkeroituu.
Onhan tuollainen mies teidän mielestä laadukas ainakin siihen saakka kunnes jää kiinni, ei kai sitä pllua muuten tuklisi joka suunnasta. Osa naisista on valmiita jakamaan miehensä vaikka tietävätkin tämän uskottomuudesta, kunhan saavat oman osuutensa. Sellaisia ne todelliset alfat ovat.
Jännä juttu, kun koskaan ei puhuta naista jännänausista- niitäkin on, ja veikkaan, että parisuhteissa vieläkin enemmän, kuin jännämiehiä. Tuttavapiirissä useita. Miehet sietää ja kestää näitä, ja kun yksi jättää, niin uusi on kiikarissa. Mikä tämän mahdollistaa? Pimpendoora, sitä kun saa, ja iden kanssa se on kiihkeästi, niin te miehet siedätte naiselta ihan mitä vaan.
Että ihan vaan- turha on naisia syyllistää, itse kykenette ihan samaan- tsi vielä pahempaan.
Siksi on pakko sietää vaikeita naisia, kun miehen on niin vaikeampi löytää kumppania. Naiselle on koko ajan useampi mies tyrkyllä. Olihan siitä tutkimuskin jokunen vuosi takaperin, että parisuhteissakin olevilla naisilla on aina varamies valmiina katsottuna, kun se ero lopulta koittaa.
Ja nyt vasta kerroit minulle! Ihan suotta olin yli seitsemän vuotta yksin viimeisimmän parisuhde-eroni jälkeen, kun kukaan ei kertonut tästä ajoissa. Osaatko näin jälkikäteen kertoa, että missä se minun varamieheni olisi ollut tai jopa, että kuka se oli. Kun itse en mielestäni niinä vuosina tavannut ainuttakaan sellaista miestä, jonka kanssa olisi kiinnostunut jatkaa tutustumista muutamaan tapaamista pitemmälle.
Juu, täällä toinen tietämätön. Kolme vuotta olin sinkkuna eron jälkeen. Ehkä ovikello oli rikki enkä kuullut, kun odottelivat tuolla oven takana? Varamiesraukat.
Hitsin hitsi, mun pitää varmaan hankkia ovikello!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin miehen keskustelufoorumilla.
Mies on:
- hoikka ja omiin silmiini hyvin komea, objektiivisesti katsottuna varmaan keskitasoa
- keskiluokkaisesta perheestä, rahaa on vaikka tällä hetkellä opiskelut kesken ja työtön
- kohtelias ja hyväkäytöksinen, mutta tuntemattomassa porukassa hiljainen ja syrjäänvetäytyvä
- fiksu ja looginen, joskin suuttuessaan hieman aggressiivinen
- tavatessamme kokematon naisten suhteen ja hieman katkera siitä ettei ollut löytänyt sopivaa naista kun tavalliset normonaiset eivät kuulemma kiinnostaneet
Omasta mielestäni mies on minua paljon tasokkaampi (olen matalasti kouluttautunut ja aika vaatimattoman näköinen nainen), mutta olemme olleet jo kolme vuotta yhdessä eikä mies tunnu lähtevän, vaikka koko ajan pelkään sitä.
Ei kuulosta hyvältä olla suhteessa, jossa pelkää koko ajan toisen lähtevän.
Miehen kannalta tuo on ainoa tapa saada nainen pysymään. Jos naiselle paljastuu että mies on varma nakki, hän kyllästyy ja vaihtaa miestä. Naista täytyy koko ajan pitää vähän varpaillaan. Harmi, että minä en sitä osaa.
Kuule. Esimerkiksi minun kaverini tapaili parikymppisenä hetken miestä, joka leikki jotain vaikeasti tavoiteltavaa tai ei ollut vain tosissaan kiinnostunut. Lopulta kaverini kyllästyi ja sitten kun hän tapasi poikaystävänsä (jonka kanssa muuten meni myös naimisiin ja tuo mies on myös kyseisen naisen elämän ainoa seksikumppani), niin hän kertoi, että oli ollut todella suurta epävarmuutta aiheuttavaa tuo edellisen tapailukumppanin käytös ja hän oli suorastaan ihmeissään kun tähän poikaystäväänsä tutustuessaan mies tapasi vastata ihan mutkattomasti, että "Totta kai" kun kaverini halusi nähdä. Oli paljon mukavampaa.
-eri
Hyvä tietää, että kaikilta naisilta ei mene into jos mies tekee kiinnostuksensa selväksi.
Olen yhdessä sellaisessa suhteessa ollut, jossa mies oli erikoinen venkoilija. Nyt sitten, kun menin toisen kanssa naimisiin, niin haikailee perään. Juttu on niin, että jos itse haluaa sitoutua ja toinen on epäselvä aikeissaan, niin ei sitä vaan pää kestä hajoamatta.
On kyllä täyden kympin mies. Ystävällinen, fiksu, auttavainen, luotettava, rauhallinen, keskustelutaitoinen, hyvä isä lapsille, korkeasti koulutettu, hyvätuloinen, komea, urheilullinen jne. Viettää paljon aikaa perheen kanssa ja priorisoi perheen etua. Tekee osansa kotitöistä ja huomioi minut arjessa ihanilla pikkujutuilla. Saattaa esimerkiksi tuoda kaupasta lempisuklaatani yllättäen. Vähän introvertti eikä niin tykkää olla huomion keskipisteenä, mutta saanpahan nauttia itse miehen seurasta enemmän. Kaikin puolin ihana ja hyvä mies <3
Tavattiin ystäväpariskunnan tupaantulijaisissa. Pariskunnan mies on mieheni kaveri ja nainen minun ystäväni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:lle ainakin sellainen vinkki, että opettelisi ne sivistyssanat ja niiden merkitykset ennen kuin niitä missään viljelee.
Käsketään ensin ajattelemaan subjektiivisesti, mutta heti perään puhutaankin objektiivisesta ajattelusta. Niin, että kumminko se siis on, vai sekä että??
Vierailija kirjoitti:
Ap:lle ainakin sellainen vinkki, että opettelisi ne sivistyssanat ja niiden merkitykset ennen kuin niitä missään viljelee.
Käsketään ensin ajattelemaan subjektiivisesti, mutta heti perään puhutaankin objektiivisesta ajattelusta. Niin, että kumminko se siis on, vai sekä että??
Thank you for your contribution. I might say that, if you're plan was to have this thread raised up, you wouldn't need to do anything else than write "up". 😂
Tapasin mieheni chatissa 20 vuotta sitten. Tapasimme lyhyesti joskus kasvotusten jossain ryyppäämässä ja sitten vain aloimme hengailla keskenään. Käytiin levykaupoissa ym. Ei ollut rakkautta ensisilmäyksellä minun kohdallani, mutta olinkin silloin vasta 17-vuotias ja vaatimukset oli lapselliset. Meillä oli kuitenkin niin rentoa olla yhdessä ja mielenkiinnon kohteet, arvomaailma sekä huumori olivat samanlaisia, että itsekin rakastuin.
Mies oli tavallinen duunari ja on edelleen. Nuorena oli ujo, mutta jämpti. Sellainen luotettava kunnon mies. Ei mikään naistenmies tai seikkailija. Kovasti jahtasi minua. Joka ilta tekstaili ja soitteli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies alko juttelemaan minulle deittipalvelussa, ensin ajattelin että ei tää oikein lähe mutta hän sitten sai jotenkin jään rikottua. Tykkäsin että jaksoi viestitellä niin tuli luottavainen olo ja sit teki mieli tavatakin.
Mies on aika lyhyt ja pyöreä, minua melkein 10 vuotta vanhempi. Ollaan monessa asiassa samanlaisia, parisuhde- ja seksiasioissa samaa mieltä ja aika perinteisiä. Mulla ei aiempaa kokemusta ja miehelläkin vaan vähän.Hyi v*ttu! Rupesit sitten omaishoitajaksi.
Mitä? 😂😂 kyllä osaa ihan kävellä ja tehdä kaiken itse. Pyöreä ei tarkoita liikuntakyvytöntä.
Kyllä täällä palstalla on ainakin tähän asti 10v vanhempi mies tarkoittanut melkeinpä sitä, että nainen sitoutuu olemaan omaishoitaja eläkeukolle. Siis kun mies on kysynyt 10v ikäeron sopivuutta. Mutta jospa naisilla on eri standardit...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin miehen keskustelufoorumilla.
Mies on:
- hoikka ja omiin silmiini hyvin komea, objektiivisesti katsottuna varmaan keskitasoa
- keskiluokkaisesta perheestä, rahaa on vaikka tällä hetkellä opiskelut kesken ja työtön
- kohtelias ja hyväkäytöksinen, mutta tuntemattomassa porukassa hiljainen ja syrjäänvetäytyvä
- fiksu ja looginen, joskin suuttuessaan hieman aggressiivinen
- tavatessamme kokematon naisten suhteen ja hieman katkera siitä ettei ollut löytänyt sopivaa naista kun tavalliset normonaiset eivät kuulemma kiinnostaneet
Omasta mielestäni mies on minua paljon tasokkaampi (olen matalasti kouluttautunut ja aika vaatimattoman näköinen nainen), mutta olemme olleet jo kolme vuotta yhdessä eikä mies tunnu lähtevän, vaikka koko ajan pelkään sitä.
Ei kuulosta hyvältä olla suhteessa, jossa pelkää koko ajan toisen lähtevän.
Tuo on perinteinen tyytymissuhde tavismieheltä, mutta aika usein ne kai toimii. Tavismies vai pitäisikö sanoa tavismiinus tietää ettei vientiä juurikaan ole, niin edes joku kiinnostunut nainen on tyhjää parempi pitkän naisettomuuden jälkeen.
Tasoteoria tarjoaa karkeat rakenteet pariutumiselle, mutta ihmiselämän sekä kohtaloiden kirjo on kuitenkin niin suuri ettei kaikkea voi tarkasti ennustaa. Selkeät tasoerot ovat silmiinpistäviä ja niitä kovin harvoin näkee. Pienempiä taas on maailma pullollaan, kun parisuhdehakuisilla ja turvallisuutta kaipaavilla parivaljakoilla kemiat kohtaavat.
Tinder ja nykyaika kai muutenkin ovat kuitenkiin polarisoineet miesten naisonnea, eikä vuosikymmenten takaiset muistelot juuri liity nykyhetkeen. Sinkkuus on selvästi lisääntynyt ja tämä on suurin ongelma muutenkin elämänsä kanssa kamppaileville miehille (heikohko tasoisille). Pariutumisikäisiä miehiä on muutenkin enemmän ja osa laadukkaimmista miehistä pyörittää useampaa naistaa, joten jo ihan matemaattisesti melko monet miehet jäävät ilman heikommasta puoliskosta. Tietty tasovääristymä (johtuen noista yllä mainituista tekijöistä) lisäksi lopettaa monien miesten parisuhdehaaveet. Siksi monet naisetkin ovat lopulta ilman kaipaamaansa suhdetta ja perhettä. Osa ei tietenkään edes perhettä kaipaa kummastakaan sukupuolesta, mutta hyvin harva kieltäytyy sopivasta parisuhteessa vaikka ikisinkku olisikin.
Vaikeaksi on kaikki siis mennyt. Itsekin olen pätkäsinkku eli erilaisia suhdekokeiluja on ollut riittämiin ja nuoruuden pitkän suhteen kariuduttua harrastin jokusen vuoden villiä partyelämääkin lyhyitä seksisuhteita vaalien. Nyt alkaa olla takki tyhjä yrittämisestä, kun viimeisin tuntui olevan paras suhde kaikista, mutta vuoristorataan ja eroon sekin lopulta päättyi. Monilta kolmekymppisiltä kavereilta on takki tyhjentynyt erinäisistä syistä jo aiemmin.
Lykkyä kuitenkin jokaiselle onnen etsintään.
Tiedoksi sinulle ja muille miehille- usean naisen kanssa yhtaikaa kuksiva mies ei ole meistä naisista laadukas. Se on sitä teille, koska teistä mies on laadukas, jos saa pllua useammalta naiselta kuin yhdeltä. Tiedoksi myös, että nämä miehet, eivöt ole parisuhdemayeriaslia, vai hauskanpitoon tarkoitettuja kertsoanoja. Tiedoksi myös, että mies, joka tyytyy, ei tule ikinä olemaan onnellinen, eikä hänen vaimonsa. Ei pidä ihmetellä, kun sitten +nelikymppisenä jää totaalisen yksin, ja katkeroituu.
Onhan tuollainen mies teidän mielestä laadukas ainakin siihen saakka kunnes jää kiinni, ei kai sitä pllua muuten tuklisi joka suunnasta. Osa naisista on valmiita jakamaan miehensä vaikka tietävätkin tämän uskottomuudesta, kunhan saavat oman osuutensa. Sellaisia ne todelliset alfat ovat.
Jännä juttu, kun koskaan ei puhuta naista jännänausista- niitäkin on, ja veikkaan, että parisuhteissa vieläkin enemmän, kuin jännämiehiä. Tuttavapiirissä useita. Miehet sietää ja kestää näitä, ja kun yksi jättää, niin uusi on kiikarissa. Mikä tämän mahdollistaa? Pimpendoora, sitä kun saa, ja iden kanssa se on kiihkeästi, niin te miehet siedätte naiselta ihan mitä vaan.
Että ihan vaan- turha on naisia syyllistää, itse kykenette ihan samaan- tsi vielä pahempaan.
Siksi on pakko sietää vaikeita naisia, kun miehen on niin vaikeampi löytää kumppania. Naiselle on koko ajan useampi mies tyrkyllä. Olihan siitä tutkimuskin jokunen vuosi takaperin, että parisuhteissakin olevilla naisilla on aina varamies valmiina katsottuna, kun se ero lopulta koittaa.
Ja nyt vasta kerroit minulle! Ihan suotta olin yli seitsemän vuotta yksin viimeisimmän parisuhde-eroni jälkeen, kun kukaan ei kertonut tästä ajoissa. Osaatko näin jälkikäteen kertoa, että missä se minun varamieheni olisi ollut tai jopa, että kuka se oli. Kun itse en mielestäni niinä vuosina tavannut ainuttakaan sellaista miestä, jonka kanssa olisi kiinnostunut jatkaa tutustumista muutamaan tapaamista pitemmälle.
Juu, täällä toinen tietämätön. Kolme vuotta olin sinkkuna eron jälkeen. Ehkä ovikello oli rikki enkä kuullut, kun odottelivat tuolla oven takana? Varamiesraukat.
Hitsin hitsi, mun pitää varmaan hankkia ovikello!
Voi ei, mulla ei kelloa edes ole vaan kolkutin! Ei hitto, siellä ne miehet on odotelleet, eivätkä tienneet mitä tehdä kun ei kelloa ollut. T. 12 vuotta vastentahtoisesti sinkku ja ilman seksiä
Nuorena seurustelin vähän aikaa nuoren miehen kanssa joka oli yliherkkä, ailahteleva ja jonka alkoholin käyttö meni aina överiksi. Kokemus oli raskas ja koko ihmissuhde alkoi nopeasti tuntua kuormittavalta. Tuolloisella poikaystävälläni oli eräs ystävä, joka oli realistinen, fiksu ja hyvä keskustelukumppani, ja jonka juttuseura tuntui siinä tilanteessa aina helpotukselta. Ihmissuhde päättyi ja hyvä niin. Monta vuotta myöhemmin törmäsin sattumalta tähän ex-poikaystävän kaveriin, ja keskustelumme tuntui jatkuvan siitä, mihin joskus oli jäänyt. Jotkut makuasiat osuivat yhteen, sitten oli vaan myös jotain vetovoimaa. Nyt olemme olleet yhdessä vuosikymmenen ja perustaneet perheen. Olen onnekas että tutustuimme jo silloin nuorina, koska ulkoiselta tyyliltään hän ei olisi ollut sellainen tyyppi johon olisin kiinnittänyt huomiota jollei hän olisi jo ollut ennestään tuttu. Hauskinta hänessä on tietynlainen naseva, äreä sarkastisuus josta on ollut paljon hupia vuosien mittaan. Muuten parasta on hellyys ja se, että pidän edelleen hänen kosketuksestaan. En ole koskaan ole joutunut tuntemaan, että minua pidettäisiin itsestäänselvyytenä, ja pyrin siihen, ettei hänenkään tarvitsisi. Olemme pienituloisia (hänellä melko pienipalkkainen vakiduuni, minulla epätasaiset tulot) mutta toimeen on tultu. Ollaan vähän alle ja vähän yli 170 cm. Minulla on meistä kahdesta terveellisemmät elämäntavat. Kun alettiin olla yhdessä, oli minulle ainakin ihan selvä että nyt tiedän mitä rakastaminen tarkoittaa ja miltä se tuntuu, ei tarvinnut pinnistellä, pelailla, yrittää arvailla toisen tunteita tai tehdä mitään tasovertailuja exelissä. Tähänastisessa elämässäni tämä asia on ollut aika jees. Arvelisin, että tilanteemme on omalla tavallaan aika tavallinen.
Jos nyt palataan asian alkujuurille, niin kyse oli minun miehestäni. Ihmisillä on aika lyhyt muisti, enkä tosin odotakaan olevani näin anonyymina niin kiinnostava, että jokainen muistaisi jokaisen sanani.
Mutta niin, minun mieheni. Hän on älykkäin tuntemani ihminen, mutta (toisin kuin eräät tuntemani älykkäät kyynikot) myös antelias ja empaattinen. Ja tämä on se yhdistelmä, mihin rakastuin. Sellaisella yhdistelmällä ihminen pystyy saamaan hirmuisen paljon hyvää aikaiseksi niin töissä ja harrastuksissa kuin ihmissuhteissa ja isänä. Sellaisen ihmisen lasi on jo lähtökohtaisesti vähintään puolitäysi.