Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kyllästynyt tasoteorioihin. Joten naiset kertokaa meille miehille.
28.06.2021 |
Alan oikeasti kyllästämään jokapäiväiseen tasoteoria keskusteluihin. Osa meistä miehistä on niin katkeria kun deittipalveluissa ei ole onnea.
Joten naiset voisitteko kertoa rehellisesti millaisen miehen kanssa olet suhteessa tai deittailette juuri nyt. Kun kerrotte miehestä, yrittäkää miettiä tätä kysymystä sekä häntä subjektiivisesti, miten muut näkisi hänet. Tietenkin jos olet parisuhteessa jo hänen kanssa, tiedämme että hän on lähes kympin mies juuri sinulle, mutta tuskin hän olisi sitä muille. Myös jos voisitte jakaa vielä missä tapasitte ja miten tutustuminen alkoi ja kumpi teki ensimmäiset liikkeet.
Kommentit (566)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin miehen keskustelufoorumilla.
Mies on:
- hoikka ja omiin silmiini hyvin komea, objektiivisesti katsottuna varmaan keskitasoa
- keskiluokkaisesta perheestä, rahaa on vaikka tällä hetkellä opiskelut kesken ja työtön
- kohtelias ja hyväkäytöksinen, mutta tuntemattomassa porukassa hiljainen ja syrjäänvetäytyvä
- fiksu ja looginen, joskin suuttuessaan hieman aggressiivinen
- tavatessamme kokematon naisten suhteen ja hieman katkera siitä ettei ollut löytänyt sopivaa naista kun tavalliset normonaiset eivät kuulemma kiinnostaneet
Omasta mielestäni mies on minua paljon tasokkaampi (olen matalasti kouluttautunut ja aika vaatimattoman näköinen nainen), mutta olemme olleet jo kolme vuotta yhdessä eikä mies tunnu lähtevän, vaikka koko ajan pelkään sitä.
Esimerkki hypergamiasta, nainen yrittää saada itseään tasokkaamman kumppanin jos vain mahdollista. Ihan suoraan oppikirjasta.
Noniin. Päästiin taas asiaan. Hyoergamia, alfojrn gülligarusellit- tadoteria. Mikään ei ole muuttunut.
Miksi muuttuisikaan, kun se on luonnonlaki. Kuten sanoin, suoraan oppikirjasta.
Mistä oppikirjasta? En kyllä yllättynyt siitä, että uleilla on oma oppikirjansakin ja uliopistonsa. Tieteen kanssa tällä teorialla ei ole mitään tekemistä.
Googlettamalla löytyy polkuja monenlaisiin lähteisiin, ainakin jos englanti taittuu. En tiedä onko aiheesta suomeksi hirveästi aineistoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin miehen töiden kautta. Hän oli asiakkaallani työharjoittelussa ja minä kävin ko. asiakkaalla tekemässä töitä 1-2 päivää viikossa. Jaoimme tuona aikana työhuoneen miehen kanssa. Miehellä oli mennyt terveys tapaturman takia ja hän oli kouluttautumassa uudelle alalle. Hänellä oli takana usean vuoden kuntoutuminen, uusi sairastuminen, eläkejakso sekä avioero.
Lääkkeet olivat turvottaneet miehen aika pahasti (ovat edelleen), hiukset tippuneet päästä ja kroppa melko toimimaton. Muuten mies oli ihan puhdasta kultaa ja meillä synkkasi heti. Löytyi yhteiset arvot, huumorintaju ja tapa katsoa maailmaa. Siitä homma lähti hiljalleen rullaamaan. Kävimme ensin yksillä töiden jälkeen ja tästä muodostui perinne, kunnes lopulta päädyimme yhteen.
Nyt takana on seitsemän vuotta yhteistä elämää. Mies on edelleen sairas ja tulee aina olemaan. Minä olen hyväksynyt sen, ettei miehestä ole koskaan lenkkipoluille tai salille treenikaveriksi. Minä olen edennyt urallani sen verran hyvin, että pystyn kustantamaan meille ihan mukavan elintason ja arki rullaa näin sujuvasti. Miehen terveys on aina huolen aihe, mutta onneksi rakkautta riittää.
Kuulostat ns. yksisarviselta. Se on mystinen naisolento, joka legendan mukaan kykenee ihan aitoon rakkauteen miestä kohtaan. Kunpa teitä olisi enemmän.
Kykenetkö itse? Entäs muut miehet? Oman kokemuksen mukaan vielä harvempi mies pystyy, koska te olette pohjimmiltaan todella itsekkäitä ja itsekeskeisiä. Jopa niin, että minäminäminä on tärkeämpi, kuin omat lapset.
Jaa, kyllä minulle ainakin lapseni on tärkeämpi kuin mikään muu maailmassa. Mutta kyllähän miehistäkin löytyy raakileita, se on selvä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin miehen töiden kautta. Hän oli asiakkaallani työharjoittelussa ja minä kävin ko. asiakkaalla tekemässä töitä 1-2 päivää viikossa. Jaoimme tuona aikana työhuoneen miehen kanssa. Miehellä oli mennyt terveys tapaturman takia ja hän oli kouluttautumassa uudelle alalle. Hänellä oli takana usean vuoden kuntoutuminen, uusi sairastuminen, eläkejakso sekä avioero.
Lääkkeet olivat turvottaneet miehen aika pahasti (ovat edelleen), hiukset tippuneet päästä ja kroppa melko toimimaton. Muuten mies oli ihan puhdasta kultaa ja meillä synkkasi heti. Löytyi yhteiset arvot, huumorintaju ja tapa katsoa maailmaa. Siitä homma lähti hiljalleen rullaamaan. Kävimme ensin yksillä töiden jälkeen ja tästä muodostui perinne, kunnes lopulta päädyimme yhteen.
Nyt takana on seitsemän vuotta yhteistä elämää. Mies on edelleen sairas ja tulee aina olemaan. Minä olen hyväksynyt sen, ettei miehestä ole koskaan lenkkipoluille tai salille treenikaveriksi. Minä olen edennyt urallani sen verran hyvin, että pystyn kustantamaan meille ihan mukavan elintason ja arki rullaa näin sujuvasti. Miehen terveys on aina huolen aihe, mutta onneksi rakkautta riittää.
Kuulostat ns. yksisarviselta. Se on mystinen naisolento, joka legendan mukaan kykenee ihan aitoon rakkauteen miestä kohtaan. Kunpa teitä olisi enemmän.
Huuto/itkunaurua! Tämmöinen kommentti oletettavasti mieheltä - olennolta, joka ei osaa rakastaa, tai edes tiedä siitä yhtään mitään :D
Mies on se romanttisempi sukupuoli, tiedämme siitä yleensä enemmän. Tietysti meissäkin on viallisia yksilöitä ja sitten on paljon niitä, joista on elämä ja pettymykset naisten kanssa koulineet tunteettomia panoheikkejä. Se on iso mullistus, kun tajuaa ettei nainen osaa rakastaa sillä tavalla kuin kaikki romanttinen hölynpöly on pienestä asti saanut uskomaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin miehen keskustelufoorumilla.
Mies on:
- hoikka ja omiin silmiini hyvin komea, objektiivisesti katsottuna varmaan keskitasoa
- keskiluokkaisesta perheestä, rahaa on vaikka tällä hetkellä opiskelut kesken ja työtön
- kohtelias ja hyväkäytöksinen, mutta tuntemattomassa porukassa hiljainen ja syrjäänvetäytyvä
- fiksu ja looginen, joskin suuttuessaan hieman aggressiivinen
- tavatessamme kokematon naisten suhteen ja hieman katkera siitä ettei ollut löytänyt sopivaa naista kun tavalliset normonaiset eivät kuulemma kiinnostaneet
Omasta mielestäni mies on minua paljon tasokkaampi (olen matalasti kouluttautunut ja aika vaatimattoman näköinen nainen), mutta olemme olleet jo kolme vuotta yhdessä eikä mies tunnu lähtevän, vaikka koko ajan pelkään sitä.
Esimerkki hypergamiasta, nainen yrittää saada itseään tasokkaamman kumppanin jos vain mahdollista. Ihan suoraan oppikirjasta.
Ei se ole mitään "hypergamiaa". Tottakai jokainen meistä jokaikinen sukupuoleen katsomatta haluaa mahdollisimman hyvän kumppanin itselleen omilla kriteereillään. Et sinäkään laittaisi deitti-ilmoitukseen, että haen VAIN minulle huonosti sopivia kumppaneita, ethän vaivaudu jos olet (esim.) kiinnostunut harrastuksistani tai pidät minua viehättävänä! Eihän siinä olisi yhtään mitään tolkkua?
Tietenkin sen pitää olla itselle siopiva ja mahdollisimman hyvä. Mutta tunnistan myös naiset jotka ovat liian korkealla minulle, heitä en edes yritä. Naiset monesti yrittävät väkisin ja eihän siitä sitten hyvää seuraa.
Mitä siitä sitten seuraa? Pakit? Hui sentään kun kamalaa.
Pienimmillään pakit, pahimmillaan vuosikausien "parisuhde" pelimiehen/miesten kanssa ja lopulta yksinäinen vanhuus kissojen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo ketju jossa suurin osa naisista ei olisi kelpuuttanut mies puolista vaatemallia treffikumppanikseen laittoi kyllä hieman hämmentämään.
Jos sattuu olemaan komea ja hyvässä kunnossa, ei näytä olevan toivoa kuin superkauniiden naisten kanssa joilla onkin sitten niin pitkä lista betoja että hohhoijjaa. Pitäisikö siis rölliytyä hieman ja kasvattaa vatsaa?
Oma ongelmani lienee sama deittimarkkinoilla. Vaikka kuinka suhaa oikealle niin nada, crickets. Tietty kaikki avoimen suhteen etsijät, selkeästi sekopäät lähtee vasemmalle mutta ne normaalit naiset. Ei, ei ja ei. Otan pian siltä palstan aasialaishullulta vinkistä vaarit. Masentavaa.
Kun lukee sun kirjoituksen, ei ihmetytä että kukaan normaali nainen ei kiinnostu. Puistattavaa luettavaa.
Mikä siinä tarkalleenottaen oli puistattavaa? Halusin olla rehellinen. Toki hieman kärjistin joitakin kohtia. Mm. Aasialaishullua minusta ei saa, viehätyn suomalaisista naisista. En myöskään halua olla avoimessa suhteessa yhtään minään osapuolena. Myöskään mt-potilasta en kovin helpolla enää huolisi, riuduin sellaisessa suhteessa jo yli vuosikymmenen vuotta.
Tuo tasoteorioiden loputon toistelu ja ihmisten luokittelu sen mukaan. Parisuhteen muodostuminen ei pelkisty siihen että ihminen laskelmoi omaa ja toisen tasoja vaan on huomattavasti monisyisempi juttu. Pelkistät ihmisen pelkäksi ulkonäöksi ja tasoksi.
Sinä ja aika moni muu pelkistää tasoteorian pelkäksi ulkonäöksi tai muuksi yhdeksi asiaksi, vaikka kyseessä on monitahoinen, psykofyysissosiaalinen ilmiö.
-eri
No hienoa. Sittenhän teillä on laittaa linkki taulukoon, josta voi laskea oman tasonsa. Jos nyt vihdoin saataisiin se tähän.
Se vaatisi ihan tosissaan tehtyä tiedettä, eikä varmaan aukeaisi ihan muutamassa vuodessa sittenkään. Mutta ei siinä mitään vikaa ole, että maallikot keskustelevat tekemistään havainnoista ja löytävät yhtäläisyyksiä. Tai ovat eri mieltä.
Voi miten pitkällä tässä jo oltaisiinkaan, jos kaiken tämän jankkauksen sijaan olisi tehty ihan oikeasti sitä tiedettä tämän teorian eteen. JÄnnä, että ketään ei vain näytä kiinnostavan kuitenkaan ihan niin paljon.
Onhan sitä tehty monesta eri osa-alueesta pieninä palasina, mutta asiaa ei tietääkseni ole käsitelty kokonaisvaltaisesti vetämällä erilaisia asioita yhteen. Suurimpana ongelmana lienee se, että tällä hetkellä tämäntyyppisen tutkimuksen tekeminen ei ole oikein seksikästä, ei istu nykyiseen poliittiseen ilmapiiriin jossa tiedettä yritetään muutenkin kammeta sivuun kaikkien keskittyessä omiin fiiliksiinsä. Vaikea tutkia miesten ja naisten pariutumista, jos kyseenalaistetaan miehen ja naisen käsite ylipäänsäkin.
Bingo! Ehkäpä olisikin hyödyllisempää tutkia pariutumista eikä heti alkuun kutistaa sitä biologisesti miehen ja biologisesti naisen pariutumiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin miehen töiden kautta. Hän oli asiakkaallani työharjoittelussa ja minä kävin ko. asiakkaalla tekemässä töitä 1-2 päivää viikossa. Jaoimme tuona aikana työhuoneen miehen kanssa. Miehellä oli mennyt terveys tapaturman takia ja hän oli kouluttautumassa uudelle alalle. Hänellä oli takana usean vuoden kuntoutuminen, uusi sairastuminen, eläkejakso sekä avioero.
Lääkkeet olivat turvottaneet miehen aika pahasti (ovat edelleen), hiukset tippuneet päästä ja kroppa melko toimimaton. Muuten mies oli ihan puhdasta kultaa ja meillä synkkasi heti. Löytyi yhteiset arvot, huumorintaju ja tapa katsoa maailmaa. Siitä homma lähti hiljalleen rullaamaan. Kävimme ensin yksillä töiden jälkeen ja tästä muodostui perinne, kunnes lopulta päädyimme yhteen.
Nyt takana on seitsemän vuotta yhteistä elämää. Mies on edelleen sairas ja tulee aina olemaan. Minä olen hyväksynyt sen, ettei miehestä ole koskaan lenkkipoluille tai salille treenikaveriksi. Minä olen edennyt urallani sen verran hyvin, että pystyn kustantamaan meille ihan mukavan elintason ja arki rullaa näin sujuvasti. Miehen terveys on aina huolen aihe, mutta onneksi rakkautta riittää.
Kuulostat ns. yksisarviselta. Se on mystinen naisolento, joka legendan mukaan kykenee ihan aitoon rakkauteen miestä kohtaan. Kunpa teitä olisi enemmän.
Sivusta, miehet jättävät sairaan puolisonsa paljon useammin kuin naiset. Puolison kuolemakaan ei järkyttävän monia näytä kauheasti surettavan; minäkin tiedän tapauksen jossa pitkään naimisissa olleen parin nainen kuoli vaikeaa sairauteen, ja mies oli hädin tuskin ehtinyt haudata vaimonsa kun toi jo uuden naisen luokseen asumaan. Näillä oli kaiken lisäksi lapsia, miltähän heistäkin tuntui kun äiti on kuollut eikä isä näytä edes surevan vaan jahtaa jo uutta naista.
Sitäpaitsi te palstan tasoteoriamgtowmiesasiamiehet ette kyllä ole itsekään naisenkaipuussanne mistään rakkaudesta puhuneet, vaan lähinnä siitä kenellä on parhaat panomahdollisuudet.
Ja sinun tarinaasi vastaan löytyy varmasti ihan vastaava, jossa nainen on tehnyt saman tempun. Nainen ei muuten tarvitse edes mitään kuolemaa siihen temppuun, hänelle riittää kyllästyminen liian tasaiseen elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin miehen töiden kautta. Hän oli asiakkaallani työharjoittelussa ja minä kävin ko. asiakkaalla tekemässä töitä 1-2 päivää viikossa. Jaoimme tuona aikana työhuoneen miehen kanssa. Miehellä oli mennyt terveys tapaturman takia ja hän oli kouluttautumassa uudelle alalle. Hänellä oli takana usean vuoden kuntoutuminen, uusi sairastuminen, eläkejakso sekä avioero.
Lääkkeet olivat turvottaneet miehen aika pahasti (ovat edelleen), hiukset tippuneet päästä ja kroppa melko toimimaton. Muuten mies oli ihan puhdasta kultaa ja meillä synkkasi heti. Löytyi yhteiset arvot, huumorintaju ja tapa katsoa maailmaa. Siitä homma lähti hiljalleen rullaamaan. Kävimme ensin yksillä töiden jälkeen ja tästä muodostui perinne, kunnes lopulta päädyimme yhteen.
Nyt takana on seitsemän vuotta yhteistä elämää. Mies on edelleen sairas ja tulee aina olemaan. Minä olen hyväksynyt sen, ettei miehestä ole koskaan lenkkipoluille tai salille treenikaveriksi. Minä olen edennyt urallani sen verran hyvin, että pystyn kustantamaan meille ihan mukavan elintason ja arki rullaa näin sujuvasti. Miehen terveys on aina huolen aihe, mutta onneksi rakkautta riittää.
Kuulostat ns. yksisarviselta. Se on mystinen naisolento, joka legendan mukaan kykenee ihan aitoon rakkauteen miestä kohtaan. Kunpa teitä olisi enemmän.
Sivusta, miehet jättävät sairaan puolisonsa paljon useammin kuin naiset. Puolison kuolemakaan ei järkyttävän monia näytä kauheasti surettavan; minäkin tiedän tapauksen jossa pitkään naimisissa olleen parin nainen kuoli vaikeaa sairauteen, ja mies oli hädin tuskin ehtinyt haudata vaimonsa kun toi jo uuden naisen luokseen asumaan. Näillä oli kaiken lisäksi lapsia, miltähän heistäkin tuntui kun äiti on kuollut eikä isä näytä edes surevan vaan jahtaa jo uutta naista.
Sitäpaitsi te palstan tasoteoriamgtowmiesasiamiehet ette kyllä ole itsekään naisenkaipuussanne mistään rakkaudesta puhuneet, vaan lähinnä siitä kenellä on parhaat panomahdollisuudet.
Ja sinun tarinaasi vastaan löytyy varmasti ihan vastaava, jossa nainen on tehnyt saman tempun. Nainen ei muuten tarvitse edes mitään kuolemaa siihen temppuun, hänelle riittää kyllästyminen liian tasaiseen elämään.
Naisen versio, mies makaa vain sohvalla toljottaamassa jalkapalloa/ jääkiekkoa/formuloita, ei suostu lähtemään ikinä mihinkään ja mulle jää kotityöt. Moni haluaa elämältään enemmän, sori siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin miehen keskustelufoorumilla.
Mies on:
- hoikka ja omiin silmiini hyvin komea, objektiivisesti katsottuna varmaan keskitasoa
- keskiluokkaisesta perheestä, rahaa on vaikka tällä hetkellä opiskelut kesken ja työtön
- kohtelias ja hyväkäytöksinen, mutta tuntemattomassa porukassa hiljainen ja syrjäänvetäytyvä
- fiksu ja looginen, joskin suuttuessaan hieman aggressiivinen
- tavatessamme kokematon naisten suhteen ja hieman katkera siitä ettei ollut löytänyt sopivaa naista kun tavalliset normonaiset eivät kuulemma kiinnostaneet
Omasta mielestäni mies on minua paljon tasokkaampi (olen matalasti kouluttautunut ja aika vaatimattoman näköinen nainen), mutta olemme olleet jo kolme vuotta yhdessä eikä mies tunnu lähtevän, vaikka koko ajan pelkään sitä.
Ei kuulosta hyvältä olla suhteessa, jossa pelkää koko ajan toisen lähtevän.
Tuo on perinteinen tyytymissuhde tavismieheltä, mutta aika usein ne kai toimii. Tavismies vai pitäisikö sanoa tavismiinus tietää ettei vientiä juurikaan ole, niin edes joku kiinnostunut nainen on tyhjää parempi pitkän naisettomuuden jälkeen.
Tasoteoria tarjoaa karkeat rakenteet pariutumiselle, mutta ihmiselämän sekä kohtaloiden kirjo on kuitenkin niin suuri ettei kaikkea voi tarkasti ennustaa. Selkeät tasoerot ovat silmiinpistäviä ja niitä kovin harvoin näkee. Pienempiä taas on maailma pullollaan, kun parisuhdehakuisilla ja turvallisuutta kaipaavilla parivaljakoilla kemiat kohtaavat.
Tinder ja nykyaika kai muutenkin ovat kuitenkiin polarisoineet miesten naisonnea, eikä vuosikymmenten takaiset muistelot juuri liity nykyhetkeen. Sinkkuus on selvästi lisääntynyt ja tämä on suurin ongelma muutenkin elämänsä kanssa kamppaileville miehille (heikohko tasoisille). Pariutumisikäisiä miehiä on muutenkin enemmän ja osa laadukkaimmista miehistä pyörittää useampaa naistaa, joten jo ihan matemaattisesti melko monet miehet jäävät ilman heikommasta puoliskosta. Tietty tasovääristymä (johtuen noista yllä mainituista tekijöistä) lisäksi lopettaa monien miesten parisuhdehaaveet. Siksi monet naisetkin ovat lopulta ilman kaipaamaansa suhdetta ja perhettä. Osa ei tietenkään edes perhettä kaipaa kummastakaan sukupuolesta, mutta hyvin harva kieltäytyy sopivasta parisuhteessa vaikka ikisinkku olisikin.
Vaikeaksi on kaikki siis mennyt. Itsekin olen pätkäsinkku eli erilaisia suhdekokeiluja on ollut riittämiin ja nuoruuden pitkän suhteen kariuduttua harrastin jokusen vuoden villiä partyelämääkin lyhyitä seksisuhteita vaalien. Nyt alkaa olla takki tyhjä yrittämisestä, kun viimeisin tuntui olevan paras suhde kaikista, mutta vuoristorataan ja eroon sekin lopulta päättyi. Monilta kolmekymppisiltä kavereilta on takki tyhjentynyt erinäisistä syistä jo aiemmin.
Lykkyä kuitenkin jokaiselle onnen etsintään.
Tiedoksi sinulle ja muille miehille- usean naisen kanssa yhtaikaa kuksiva mies ei ole meistä naisista laadukas. Se on sitä teille, koska teistä mies on laadukas, jos saa pllua useammalta naiselta kuin yhdeltä. Tiedoksi myös, että nämä miehet, eivöt ole parisuhdemayeriaslia, vai hauskanpitoon tarkoitettuja kertsoanoja. Tiedoksi myös, että mies, joka tyytyy, ei tule ikinä olemaan onnellinen, eikä hänen vaimonsa. Ei pidä ihmetellä, kun sitten +nelikymppisenä jää totaalisen yksin, ja katkeroituu.
Onhan tuollainen mies teidän mielestä laadukas ainakin siihen saakka kunnes jää kiinni, ei kai sitä pllua muuten tuklisi joka suunnasta. Osa naisista on valmiita jakamaan miehensä vaikka tietävätkin tämän uskottomuudesta, kunhan saavat oman osuutensa. Sellaisia ne todelliset alfat ovat.
Jännä juttu, kun koskaan ei puhuta naista jännänausista- niitäkin on, ja veikkaan, että parisuhteissa vieläkin enemmän, kuin jännämiehiä. Tuttavapiirissä useita. Miehet sietää ja kestää näitä, ja kun yksi jättää, niin uusi on kiikarissa. Mikä tämän mahdollistaa? Pimpendoora, sitä kun saa, ja iden kanssa se on kiihkeästi, niin te miehet siedätte naiselta ihan mitä vaan.
Että ihan vaan- turha on naisia syyllistää, itse kykenette ihan samaan- tsi vielä pahempaan.
Kieltämättä pimpendoora on meillä vaikuttava voima, sen eteen siedetään paljonkin. Mutta uskottomutta yleensä ei kyllä mies siedä, siinä se ero. Sitten ei ole niin väliä jos ei ole uskollisuudesta sovittu ja pelkkä irtoilo riittää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen kannalta tuo on ainoa tapa saada nainen pysymään. Jos naiselle paljastuu että mies on varma nakki, hän kyllästyy ja vaihtaa miestä. Naista täytyy koko ajan pitää vähän varpaillaan. Harmi, että minä en sitä osaa.
Annan nyt sinulle parhaan parisuhdevinkin, jota tulet koskaan elämäsi aikana saamaan:
Pysy pois internetin "red pill" -palstoilta.
Syy: palstojen ohjeilla pilaat kaikki pidemmät ihmissuhteesi, ja sen lisäksi ehdollistat itsesi halveksimaan kaikkia naisia. Sen jälkeen olet tuomittu saamaan vain satunnaisia seksisuhteita, jotka sitten vuosien kuluessa tulevat yhä harvemmiksi ja harvemmiksi, ja lopuksi olet kotonasi ihan yksin vihaamassa naisia.
No mutta jos omat tapani eivät ole pidemmän päälle toimineet, niin lienee ihan loogista kokeilla välillä jotain muuta? Vai onko minulla vain sattunut olemaan huono tuuri parinvalinnassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin hänet ammattiin liittyvässä tilaisuudessa ulkomailla. Hän oli kuullut, kun puhuin suomea. Menimme kahville.
Jossain vaiheessa tajusin olevani rakastunut. Keskustelumme tuntuivat alusta asti intiimeiltä. Emme puhuneet seksistä, vaan aivan muusta. Olemme kumpikin alallamme menestyneitä, vähän eri kentillä. Suhde alkoi hitaasti, vasta kun olimme eri teitä palanneet Suomeen.
Mies on minua yli kymmenen vuotta vanhempi, muutaman sentin lyhyempi, hoikka ja kalju. Tämä teille tasoteoreetikoille.
Sieltä löytyi se sinun tasovaatimukseesi vastaava asia tällä kertaa.
Voisitko tästä omasta huomiostasi plz ymmärtää sen, että tämä ”taso” on tyhjä apukäsite, joka vaihtelee tapauksesta toiseen.
Joukko ei-diskreettejä muuttujia, joiden ristiinvaikutuksen mallintaminen ei lisää tietoa, vaan tekee ymmärtämisestä työläämpää.
Voisitko mitenkään, oi mitenkään ajatella tätä asiaa näin? Ts realistisesti.
Sivuhuomiona voit sitten ruveta keskittymään siihen, minkälaista psykologista aukkoa edellämainittu sumutus on juuri sinun tapauksessasi palvellut. Se on muuten melko täsmällisesti määritelty tässäkin ketjussa ja vielä
useaan otteeseen...
Sitä voi ajatella monella tavalla, vaikka simppelinä matriisirakenteena periaatteessa. Yksilöillä voi olla eri painotuksia mutta tietyn kynnyksen, eli tason pitää ylittyä joka tapauksessa, että tiettyä yksilöä edes harkitaan kumppaniehdokkaaksi. Jos ulkonäkö on tärkeää, voidaan vähän tinkiä varallisuudesta ja statuksesta ja päinvastoin ja niin edelleen. Loppu on sitten kiinni pienistä muuttujista kahden yksilön välisessä interaktiossa ja yhteensopivista suunitelmista elämän suhteen.
Hyvä ketju!
Lopettaakohan naiset itkemisen ettei miehille kelpaa kuin instabeibit?
Tuskin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ketju!
Lopettaakohan naiset itkemisen ettei miehille kelpaa kuin instabeibit?
Tuskin
Eiköhän meistä suurimmalla osalla ole kotona mies.
N58
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen kannalta tuo on ainoa tapa saada nainen pysymään. Jos naiselle paljastuu että mies on varma nakki, hän kyllästyy ja vaihtaa miestä. Naista täytyy koko ajan pitää vähän varpaillaan. Harmi, että minä en sitä osaa.
Annan nyt sinulle parhaan parisuhdevinkin, jota tulet koskaan elämäsi aikana saamaan:
Pysy pois internetin "red pill" -palstoilta.
Syy: palstojen ohjeilla pilaat kaikki pidemmät ihmissuhteesi, ja sen lisäksi ehdollistat itsesi halveksimaan kaikkia naisia. Sen jälkeen olet tuomittu saamaan vain satunnaisia seksisuhteita, jotka sitten vuosien kuluessa tulevat yhä harvemmiksi ja harvemmiksi, ja lopuksi olet kotonasi ihan yksin vihaamassa naisia.
No mutta jos omat tapani eivät ole pidemmän päälle toimineet, niin lienee ihan loogista kokeilla välillä jotain muuta? Vai onko minulla vain sattunut olemaan huono tuuri parinvalinnassa?
Suunnattomassa loogisuudessasi et kykene keksimään mitään muuta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin miehen töiden kautta. Hän oli asiakkaallani työharjoittelussa ja minä kävin ko. asiakkaalla tekemässä töitä 1-2 päivää viikossa. Jaoimme tuona aikana työhuoneen miehen kanssa. Miehellä oli mennyt terveys tapaturman takia ja hän oli kouluttautumassa uudelle alalle. Hänellä oli takana usean vuoden kuntoutuminen, uusi sairastuminen, eläkejakso sekä avioero.
Lääkkeet olivat turvottaneet miehen aika pahasti (ovat edelleen), hiukset tippuneet päästä ja kroppa melko toimimaton. Muuten mies oli ihan puhdasta kultaa ja meillä synkkasi heti. Löytyi yhteiset arvot, huumorintaju ja tapa katsoa maailmaa. Siitä homma lähti hiljalleen rullaamaan. Kävimme ensin yksillä töiden jälkeen ja tästä muodostui perinne, kunnes lopulta päädyimme yhteen.
Nyt takana on seitsemän vuotta yhteistä elämää. Mies on edelleen sairas ja tulee aina olemaan. Minä olen hyväksynyt sen, ettei miehestä ole koskaan lenkkipoluille tai salille treenikaveriksi. Minä olen edennyt urallani sen verran hyvin, että pystyn kustantamaan meille ihan mukavan elintason ja arki rullaa näin sujuvasti. Miehen terveys on aina huolen aihe, mutta onneksi rakkautta riittää.
Kuulostat ns. yksisarviselta. Se on mystinen naisolento, joka legendan mukaan kykenee ihan aitoon rakkauteen miestä kohtaan. Kunpa teitä olisi enemmän.
Huuto/itkunaurua! Tämmöinen kommentti oletettavasti mieheltä - olennolta, joka ei osaa rakastaa, tai edes tiedä siitä yhtään mitään :D
Mies on se romanttisempi sukupuoli, tiedämme siitä yleensä enemmän. Tietysti meissäkin on viallisia yksilöitä ja sitten on paljon niitä, joista on elämä ja pettymykset naisten kanssa koulineet tunteettomia panoheikkejä. Se on iso mullistus, kun tajuaa ettei nainen osaa rakastaa sillä tavalla kuin kaikki romanttinen hölynpöly on pienestä asti saanut uskomaan.
Näkyykös se miesten romanttisuus kuinka hyvin esimerkiksi pakkoavioliittojen maissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ketju!
Lopettaakohan naiset itkemisen ettei miehille kelpaa kuin instabeibit?
Tuskin
Eiköhän meistä suurimmalla osalla ole kotona mies.
N58
No sehän se näissä ketjuissa onkin hauskaa, että nämä tasoteoriavouhkaajat ja muut naisvihaajat eivät vieläkään ymmärrä keskustelevansa päivät pitkät suurimmaksi osaksi naimisissa olevien keski-ikäisten ja sitä vanhempien naisten kanssa :D
N52
Naiset, kertokaa samalla meille mihille miten on mahdollista ettei rahalla ole väliä, mutta miehet tienaavat sattumalta 51% parisuhteissa merkittävästi enemmän kuin nainen. Vain 29% on taloudellisesti tasa-arvoisia pareja ja ei, syynä ei ole se että miehet tienaavat enemmän. Se että 15% eniten tienaavissa on enemmän miehiä ei tarkoita ettei nainen löytäisi läheltä omaa tulotasoaan miestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ketju!
Lopettaakohan naiset itkemisen ettei miehille kelpaa kuin instabeibit?
Tuskin
Eiköhän meistä suurimmalla osalla ole kotona mies.
N58
No sehän se näissä ketjuissa onkin hauskaa, että nämä tasoteoriavouhkaajat ja muut naisvihaajat eivät vieläkään ymmärrä keskustelevansa päivät pitkät suurimmaksi osaksi naimisissa olevien keski-ikäisten ja sitä vanhempien naisten kanssa :D
N52
Ei se ole mikään yllätys että miesv ihaajat ovat keski-ikäisiä, miksi kuvittelet niin?
Lisäksi voi ihan rauhassa katsoa montako kertaa näissä ketjuissa kerrotaan tuo faktana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin hänet ammattiin liittyvässä tilaisuudessa ulkomailla. Hän oli kuullut, kun puhuin suomea. Menimme kahville.
Jossain vaiheessa tajusin olevani rakastunut. Keskustelumme tuntuivat alusta asti intiimeiltä. Emme puhuneet seksistä, vaan aivan muusta. Olemme kumpikin alallamme menestyneitä, vähän eri kentillä. Suhde alkoi hitaasti, vasta kun olimme eri teitä palanneet Suomeen.
Mies on minua yli kymmenen vuotta vanhempi, muutaman sentin lyhyempi, hoikka ja kalju. Tämä teille tasoteoreetikoille.
Sieltä löytyi se sinun tasovaatimukseesi vastaava asia tällä kertaa.
NO NIIIIN! Kiitos tästä :)))))
”Taso” on siis henkilökohtaisten preferenssien sikermä, ei universaalisti mitattava asia.
Olen muuten ollut rakastunut ja pitkässä suhteessa myös ei-akateemisen, suorittavan työn tekijän kanssa.
Se, jolle vastasit
Siinä on paljon universaaleja elementtejä ja niitähän tässä juuri yritetään metsästää, ei niillä henkilökohtaisilla preferensseillä ole mitään merkitystä kun yritetään ymmärtää pariutumista lajikäyttäytymisenä. Etenkin kun ihminen harvemmin on tietoinen kaikista niistä vaikuttimista, jotka ohjaavat hänen valintojaan. Mielessään voi kuvitella että valitsin miehen vaikka huumorintajun vuoksi, mutta oikeasti alitajunnassa kaikkein värisyttävin asia olikin kuitenkin se seikka, että mies on 190 senttiä pitkä.
Vierailija kirjoitti:
Naiset, kertokaa samalla meille mihille miten on mahdollista ettei rahalla ole väliä, mutta miehet tienaavat sattumalta 51% parisuhteissa merkittävästi enemmän kuin nainen. Vain 29% on taloudellisesti tasa-arvoisia pareja ja ei, syynä ei ole se että miehet tienaavat enemmän. Se että 15% eniten tienaavissa on enemmän miehiä ei tarkoita ettei nainen löytäisi läheltä omaa tulotasoaan miestä.
Ai me palattiin taas tähän? No, sopii minulle.
M i k s i n e m i e h e t r a k a s t u v a t p i e n i t u l o i s e m p i i n n a i s i i n?
Miksi tältäkin palstalta saa kerta toisensa jälkeen lukea, ettei naisen koulutuksella, ammatilla ja työllä ole merkitystä?
(Minun puolestani voimme pyörittää tätä kehää kerta toisensa jälkeen, ei ole juuri nyt kiirettä minnekään).
Alue: Aihe vapaa
Onhan sitä tehty monesta eri osa-alueesta pieninä palasina, mutta asiaa ei tietääkseni ole käsitelty kokonaisvaltaisesti vetämällä erilaisia asioita yhteen. Suurimpana ongelmana lienee se, että tällä hetkellä tämäntyyppisen tutkimuksen tekeminen ei ole oikein seksikästä, ei istu nykyiseen poliittiseen ilmapiiriin jossa tiedettä yritetään muutenkin kammeta sivuun kaikkien keskittyessä omiin fiiliksiinsä. Vaikea tutkia miesten ja naisten pariutumista, jos kyseenalaistetaan miehen ja naisen käsite ylipäänsäkin.