Lue keskustelun säännöt.
Kyllästynyt tasoteorioihin. Joten naiset kertokaa meille miehille.
28.06.2021 |
Alan oikeasti kyllästämään jokapäiväiseen tasoteoria keskusteluihin. Osa meistä miehistä on niin katkeria kun deittipalveluissa ei ole onnea.
Joten naiset voisitteko kertoa rehellisesti millaisen miehen kanssa olet suhteessa tai deittailette juuri nyt. Kun kerrotte miehestä, yrittäkää miettiä tätä kysymystä sekä häntä subjektiivisesti, miten muut näkisi hänet. Tietenkin jos olet parisuhteessa jo hänen kanssa, tiedämme että hän on lähes kympin mies juuri sinulle, mutta tuskin hän olisi sitä muille. Myös jos voisitte jakaa vielä missä tapasitte ja miten tutustuminen alkoi ja kumpi teki ensimmäiset liikkeet.
Kommentit (566)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin miehen keskustelufoorumilla.
Mies on:
- hoikka ja omiin silmiini hyvin komea, objektiivisesti katsottuna varmaan keskitasoa
- keskiluokkaisesta perheestä, rahaa on vaikka tällä hetkellä opiskelut kesken ja työtön
- kohtelias ja hyväkäytöksinen, mutta tuntemattomassa porukassa hiljainen ja syrjäänvetäytyvä
- fiksu ja looginen, joskin suuttuessaan hieman aggressiivinen
- tavatessamme kokematon naisten suhteen ja hieman katkera siitä ettei ollut löytänyt sopivaa naista kun tavalliset normonaiset eivät kuulemma kiinnostaneet
Omasta mielestäni mies on minua paljon tasokkaampi (olen matalasti kouluttautunut ja aika vaatimattoman näköinen nainen), mutta olemme olleet jo kolme vuotta yhdessä eikä mies tunnu lähtevän, vaikka koko ajan pelkään sitä.
Ei kuulosta hyvältä olla suhteessa, jossa pelkää koko ajan toisen lähtevän.
Tuo on perinteinen tyytymissuhde tavismieheltä, mutta aika usein ne kai toimii. Tavismies vai pitäisikö sanoa tavismiinus tietää ettei vientiä juurikaan ole, niin edes joku kiinnostunut nainen on tyhjää parempi pitkän naisettomuuden jälkeen.
Tasoteoria tarjoaa karkeat rakenteet pariutumiselle, mutta ihmiselämän sekä kohtaloiden kirjo on kuitenkin niin suuri ettei kaikkea voi tarkasti ennustaa. Selkeät tasoerot ovat silmiinpistäviä ja niitä kovin harvoin näkee. Pienempiä taas on maailma pullollaan, kun parisuhdehakuisilla ja turvallisuutta kaipaavilla parivaljakoilla kemiat kohtaavat.
Tinder ja nykyaika kai muutenkin ovat kuitenkiin polarisoineet miesten naisonnea, eikä vuosikymmenten takaiset muistelot juuri liity nykyhetkeen. Sinkkuus on selvästi lisääntynyt ja tämä on suurin ongelma muutenkin elämänsä kanssa kamppaileville miehille (heikohko tasoisille). Pariutumisikäisiä miehiä on muutenkin enemmän ja osa laadukkaimmista miehistä pyörittää useampaa naistaa, joten jo ihan matemaattisesti melko monet miehet jäävät ilman heikommasta puoliskosta. Tietty tasovääristymä (johtuen noista yllä mainituista tekijöistä) lisäksi lopettaa monien miesten parisuhdehaaveet. Siksi monet naisetkin ovat lopulta ilman kaipaamaansa suhdetta ja perhettä. Osa ei tietenkään edes perhettä kaipaa kummastakaan sukupuolesta, mutta hyvin harva kieltäytyy sopivasta parisuhteessa vaikka ikisinkku olisikin.
Vaikeaksi on kaikki siis mennyt. Itsekin olen pätkäsinkku eli erilaisia suhdekokeiluja on ollut riittämiin ja nuoruuden pitkän suhteen kariuduttua harrastin jokusen vuoden villiä partyelämääkin lyhyitä seksisuhteita vaalien. Nyt alkaa olla takki tyhjä yrittämisestä, kun viimeisin tuntui olevan paras suhde kaikista, mutta vuoristorataan ja eroon sekin lopulta päättyi. Monilta kolmekymppisiltä kavereilta on takki tyhjentynyt erinäisistä syistä jo aiemmin.
Lykkyä kuitenkin jokaiselle onnen etsintään.
Tiedoksi sinulle ja muille miehille- usean naisen kanssa yhtaikaa kuksiva mies ei ole meistä naisista laadukas. Se on sitä teille, koska teistä mies on laadukas, jos saa pllua useammalta naiselta kuin yhdeltä. Tiedoksi myös, että nämä miehet, eivöt ole parisuhdemayeriaslia, vai hauskanpitoon tarkoitettuja kertsoanoja. Tiedoksi myös, että mies, joka tyytyy, ei tule ikinä olemaan onnellinen, eikä hänen vaimonsa. Ei pidä ihmetellä, kun sitten +nelikymppisenä jää totaalisen yksin, ja katkeroituu.
Onhan tuollainen mies teidän mielestä laadukas ainakin siihen saakka kunnes jää kiinni, ei kai sitä pllua muuten tuklisi joka suunnasta. Osa naisista on valmiita jakamaan miehensä vaikka tietävätkin tämän uskottomuudesta, kunhan saavat oman osuutensa. Sellaisia ne todelliset alfat ovat.
Niin, entä sitten? Sinäkin voit olla ihan laadukas siihen saakka kunnes avaat suusi. Sitten siitä "laadukkuudesta" ei enää olekaan niin väliä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin miehen keskustelufoorumilla.
Mies on:
- hoikka ja omiin silmiini hyvin komea, objektiivisesti katsottuna varmaan keskitasoa
- keskiluokkaisesta perheestä, rahaa on vaikka tällä hetkellä opiskelut kesken ja työtön
- kohtelias ja hyväkäytöksinen, mutta tuntemattomassa porukassa hiljainen ja syrjäänvetäytyvä
- fiksu ja looginen, joskin suuttuessaan hieman aggressiivinen
- tavatessamme kokematon naisten suhteen ja hieman katkera siitä ettei ollut löytänyt sopivaa naista kun tavalliset normonaiset eivät kuulemma kiinnostaneet
Omasta mielestäni mies on minua paljon tasokkaampi (olen matalasti kouluttautunut ja aika vaatimattoman näköinen nainen), mutta olemme olleet jo kolme vuotta yhdessä eikä mies tunnu lähtevän, vaikka koko ajan pelkään sitä.
Ei kuulosta hyvältä olla suhteessa, jossa pelkää koko ajan toisen lähtevän.
Miehen kannalta tuo on ainoa tapa saada nainen pysymään. Jos naiselle paljastuu että mies on varma nakki, hän kyllästyy ja vaihtaa miestä. Naista täytyy koko ajan pitää vähän varpaillaan. Harmi, että minä en sitä osaa.
Tuo on typerä harhaluulo. Ja tuollaisella käytöksellä houkutat vääriä ihmisiä puoleesi. Kun joku on rakastunut sinuun, niin et voisi juuri pahempaa virhettä tehdä kuin pitää häntä epävarmuuden tilassa. Se nakertaa luottamuksen parisuhteeseen eikä turvallista suhdetta koskaan synny.
Lopetin suhteen mieheen, joka käyttäytyi juuri sillä tavoin, kuin pelimiesoppaat neuvovat, vuoroin kylmää ja kuumaa. En jaksanut sitä ailahtelua, oli todella raskasta, kun itse olin tasaisen rakastunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin miehen keskustelufoorumilla.
Mies on:
- hoikka ja omiin silmiini hyvin komea, objektiivisesti katsottuna varmaan keskitasoa
- keskiluokkaisesta perheestä, rahaa on vaikka tällä hetkellä opiskelut kesken ja työtön
- kohtelias ja hyväkäytöksinen, mutta tuntemattomassa porukassa hiljainen ja syrjäänvetäytyvä
- fiksu ja looginen, joskin suuttuessaan hieman aggressiivinen
- tavatessamme kokematon naisten suhteen ja hieman katkera siitä ettei ollut löytänyt sopivaa naista kun tavalliset normonaiset eivät kuulemma kiinnostaneet
Omasta mielestäni mies on minua paljon tasokkaampi (olen matalasti kouluttautunut ja aika vaatimattoman näköinen nainen), mutta olemme olleet jo kolme vuotta yhdessä eikä mies tunnu lähtevän, vaikka koko ajan pelkään sitä.
Ei kuulosta hyvältä olla suhteessa, jossa pelkää koko ajan toisen lähtevän.
Tuo on perinteinen tyytymissuhde tavismieheltä, mutta aika usein ne kai toimii. Tavismies vai pitäisikö sanoa tavismiinus tietää ettei vientiä juurikaan ole, niin edes joku kiinnostunut nainen on tyhjää parempi pitkän naisettomuuden jälkeen.
Tasoteoria tarjoaa karkeat rakenteet pariutumiselle, mutta ihmiselämän sekä kohtaloiden kirjo on kuitenkin niin suuri ettei kaikkea voi tarkasti ennustaa. Selkeät tasoerot ovat silmiinpistäviä ja niitä kovin harvoin näkee. Pienempiä taas on maailma pullollaan, kun parisuhdehakuisilla ja turvallisuutta kaipaavilla parivaljakoilla kemiat kohtaavat.
Tinder ja nykyaika kai muutenkin ovat kuitenkiin polarisoineet miesten naisonnea, eikä vuosikymmenten takaiset muistelot juuri liity nykyhetkeen. Sinkkuus on selvästi lisääntynyt ja tämä on suurin ongelma muutenkin elämänsä kanssa kamppaileville miehille (heikohko tasoisille). Pariutumisikäisiä miehiä on muutenkin enemmän ja osa laadukkaimmista miehistä pyörittää useampaa naistaa, joten jo ihan matemaattisesti melko monet miehet jäävät ilman heikommasta puoliskosta. Tietty tasovääristymä (johtuen noista yllä mainituista tekijöistä) lisäksi lopettaa monien miesten parisuhdehaaveet. Siksi monet naisetkin ovat lopulta ilman kaipaamaansa suhdetta ja perhettä. Osa ei tietenkään edes perhettä kaipaa kummastakaan sukupuolesta, mutta hyvin harva kieltäytyy sopivasta parisuhteessa vaikka ikisinkku olisikin.
Vaikeaksi on kaikki siis mennyt. Itsekin olen pätkäsinkku eli erilaisia suhdekokeiluja on ollut riittämiin ja nuoruuden pitkän suhteen kariuduttua harrastin jokusen vuoden villiä partyelämääkin lyhyitä seksisuhteita vaalien. Nyt alkaa olla takki tyhjä yrittämisestä, kun viimeisin tuntui olevan paras suhde kaikista, mutta vuoristorataan ja eroon sekin lopulta päättyi. Monilta kolmekymppisiltä kavereilta on takki tyhjentynyt erinäisistä syistä jo aiemmin.
Lykkyä kuitenkin jokaiselle onnen etsintään.
Tiedoksi sinulle ja muille miehille- usean naisen kanssa yhtaikaa kuksiva mies ei ole meistä naisista laadukas. Se on sitä teille, koska teistä mies on laadukas, jos saa pllua useammalta naiselta kuin yhdeltä. Tiedoksi myös, että nämä miehet, eivöt ole parisuhdemayeriaslia, vai hauskanpitoon tarkoitettuja kertsoanoja. Tiedoksi myös, että mies, joka tyytyy, ei tule ikinä olemaan onnellinen, eikä hänen vaimonsa. Ei pidä ihmetellä, kun sitten +nelikymppisenä jää totaalisen yksin, ja katkeroituu.
Onhan tuollainen mies teidän mielestä laadukas ainakin siihen saakka kunnes jää kiinni, ei kai sitä pllua muuten tuklisi joka suunnasta. Osa naisista on valmiita jakamaan miehensä vaikka tietävätkin tämän uskottomuudesta, kunhan saavat oman osuutensa. Sellaisia ne todelliset alfat ovat.
Jännä juttu, kun koskaan ei puhuta naista jännänausista- niitäkin on, ja veikkaan, että parisuhteissa vieläkin enemmän, kuin jännämiehiä. Tuttavapiirissä useita. Miehet sietää ja kestää näitä, ja kun yksi jättää, niin uusi on kiikarissa. Mikä tämän mahdollistaa? Pimpendoora, sitä kun saa, ja iden kanssa se on kiihkeästi, niin te miehet siedätte naiselta ihan mitä vaan.
Että ihan vaan- turha on naisia syyllistää, itse kykenette ihan samaan- tsi vielä pahempaan.
Siksi on pakko sietää vaikeita naisia, kun miehen on niin vaikeampi löytää kumppania. Naiselle on koko ajan useampi mies tyrkyllä. Olihan siitä tutkimuskin jokunen vuosi takaperin, että parisuhteissakin olevilla naisilla on aina varamies valmiina katsottuna, kun se ero lopulta koittaa.
Vierailija kirjoitti:
Tapasin hänet ammattiin liittyvässä tilaisuudessa ulkomailla. Hän oli kuullut, kun puhuin suomea. Menimme kahville.
Jossain vaiheessa tajusin olevani rakastunut. Keskustelumme tuntuivat alusta asti intiimeiltä. Emme puhuneet seksistä, vaan aivan muusta. Olemme kumpikin alallamme menestyneitä, vähän eri kentillä. Suhde alkoi hitaasti, vasta kun olimme eri teitä palanneet Suomeen.
Mies on minua yli kymmenen vuotta vanhempi, muutaman sentin lyhyempi, hoikka ja kalju. Tämä teille tasoteoreetikoille.
Sieltä löytyi se sinun tasovaatimukseesi vastaava asia tällä kertaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin miehen keskustelufoorumilla.
Mies on:
- hoikka ja omiin silmiini hyvin komea, objektiivisesti katsottuna varmaan keskitasoa
- keskiluokkaisesta perheestä, rahaa on vaikka tällä hetkellä opiskelut kesken ja työtön
- kohtelias ja hyväkäytöksinen, mutta tuntemattomassa porukassa hiljainen ja syrjäänvetäytyvä
- fiksu ja looginen, joskin suuttuessaan hieman aggressiivinen
- tavatessamme kokematon naisten suhteen ja hieman katkera siitä ettei ollut löytänyt sopivaa naista kun tavalliset normonaiset eivät kuulemma kiinnostaneet
Omasta mielestäni mies on minua paljon tasokkaampi (olen matalasti kouluttautunut ja aika vaatimattoman näköinen nainen), mutta olemme olleet jo kolme vuotta yhdessä eikä mies tunnu lähtevän, vaikka koko ajan pelkään sitä.
Esimerkki hypergamiasta, nainen yrittää saada itseään tasokkaamman kumppanin jos vain mahdollista. Ihan suoraan oppikirjasta.
Ei se ole mitään "hypergamiaa". Tottakai jokainen meistä jokaikinen sukupuoleen katsomatta haluaa mahdollisimman hyvän kumppanin itselleen omilla kriteereillään. Et sinäkään laittaisi deitti-ilmoitukseen, että haen VAIN minulle huonosti sopivia kumppaneita, ethän vaivaudu jos olet (esim.) kiinnostunut harrastuksistani tai pidät minua viehättävänä! Eihän siinä olisi yhtään mitään tolkkua?
Tietenkin sen pitää olla itselle siopiva ja mahdollisimman hyvä. Mutta tunnistan myös naiset jotka ovat liian korkealla minulle, heitä en edes yritä. Naiset monesti yrittävät väkisin ja eihän siitä sitten hyvää seuraa.
No nyt 😅
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehen kannalta tuo on ainoa tapa saada nainen pysymään. Jos naiselle paljastuu että mies on varma nakki, hän kyllästyy ja vaihtaa miestä. Naista täytyy koko ajan pitää vähän varpaillaan. Harmi, että minä en sitä osaa.
Annan nyt sinulle parhaan parisuhdevinkin, jota tulet koskaan elämäsi aikana saamaan:
Pysy pois internetin "red pill" -palstoilta.
Syy: palstojen ohjeilla pilaat kaikki pidemmät ihmissuhteesi, ja sen lisäksi ehdollistat itsesi halveksimaan kaikkia naisia. Sen jälkeen olet tuomittu saamaan vain satunnaisia seksisuhteita, jotka sitten vuosien kuluessa tulevat yhä harvemmiksi ja harvemmiksi, ja lopuksi olet kotonasi ihan yksin vihaamassa naisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin miehen keskustelufoorumilla.
Mies on:
- hoikka ja omiin silmiini hyvin komea, objektiivisesti katsottuna varmaan keskitasoa
- keskiluokkaisesta perheestä, rahaa on vaikka tällä hetkellä opiskelut kesken ja työtön
- kohtelias ja hyväkäytöksinen, mutta tuntemattomassa porukassa hiljainen ja syrjäänvetäytyvä
- fiksu ja looginen, joskin suuttuessaan hieman aggressiivinen
- tavatessamme kokematon naisten suhteen ja hieman katkera siitä ettei ollut löytänyt sopivaa naista kun tavalliset normonaiset eivät kuulemma kiinnostaneet
Omasta mielestäni mies on minua paljon tasokkaampi (olen matalasti kouluttautunut ja aika vaatimattoman näköinen nainen), mutta olemme olleet jo kolme vuotta yhdessä eikä mies tunnu lähtevän, vaikka koko ajan pelkään sitä.
Ei kuulosta hyvältä olla suhteessa, jossa pelkää koko ajan toisen lähtevän.
Tuo on perinteinen tyytymissuhde tavismieheltä, mutta aika usein ne kai toimii. Tavismies vai pitäisikö sanoa tavismiinus tietää ettei vientiä juurikaan ole, niin edes joku kiinnostunut nainen on tyhjää parempi pitkän naisettomuuden jälkeen.
Tasoteoria tarjoaa karkeat rakenteet pariutumiselle, mutta ihmiselämän sekä kohtaloiden kirjo on kuitenkin niin suuri ettei kaikkea voi tarkasti ennustaa. Selkeät tasoerot ovat silmiinpistäviä ja niitä kovin harvoin näkee. Pienempiä taas on maailma pullollaan, kun parisuhdehakuisilla ja turvallisuutta kaipaavilla parivaljakoilla kemiat kohtaavat.
Tinder ja nykyaika kai muutenkin ovat kuitenkiin polarisoineet miesten naisonnea, eikä vuosikymmenten takaiset muistelot juuri liity nykyhetkeen. Sinkkuus on selvästi lisääntynyt ja tämä on suurin ongelma muutenkin elämänsä kanssa kamppaileville miehille (heikohko tasoisille). Pariutumisikäisiä miehiä on muutenkin enemmän ja osa laadukkaimmista miehistä pyörittää useampaa naistaa, joten jo ihan matemaattisesti melko monet miehet jäävät ilman heikommasta puoliskosta. Tietty tasovääristymä (johtuen noista yllä mainituista tekijöistä) lisäksi lopettaa monien miesten parisuhdehaaveet. Siksi monet naisetkin ovat lopulta ilman kaipaamaansa suhdetta ja perhettä. Osa ei tietenkään edes perhettä kaipaa kummastakaan sukupuolesta, mutta hyvin harva kieltäytyy sopivasta parisuhteessa vaikka ikisinkku olisikin.
Vaikeaksi on kaikki siis mennyt. Itsekin olen pätkäsinkku eli erilaisia suhdekokeiluja on ollut riittämiin ja nuoruuden pitkän suhteen kariuduttua harrastin jokusen vuoden villiä partyelämääkin lyhyitä seksisuhteita vaalien. Nyt alkaa olla takki tyhjä yrittämisestä, kun viimeisin tuntui olevan paras suhde kaikista, mutta vuoristorataan ja eroon sekin lopulta päättyi. Monilta kolmekymppisiltä kavereilta on takki tyhjentynyt erinäisistä syistä jo aiemmin.
Lykkyä kuitenkin jokaiselle onnen etsintään.
Tiedoksi sinulle ja muille miehille- usean naisen kanssa yhtaikaa kuksiva mies ei ole meistä naisista laadukas. Se on sitä teille, koska teistä mies on laadukas, jos saa pllua useammalta naiselta kuin yhdeltä. Tiedoksi myös, että nämä miehet, eivöt ole parisuhdemayeriaslia, vai hauskanpitoon tarkoitettuja kertsoanoja. Tiedoksi myös, että mies, joka tyytyy, ei tule ikinä olemaan onnellinen, eikä hänen vaimonsa. Ei pidä ihmetellä, kun sitten +nelikymppisenä jää totaalisen yksin, ja katkeroituu.
Onhan tuollainen mies teidän mielestä laadukas ainakin siihen saakka kunnes jää kiinni, ei kai sitä pllua muuten tuklisi joka suunnasta. Osa naisista on valmiita jakamaan miehensä vaikka tietävätkin tämän uskottomuudesta, kunhan saavat oman osuutensa. Sellaisia ne todelliset alfat ovat.
Jännä juttu, kun koskaan ei puhuta naista jännänausista- niitäkin on, ja veikkaan, että parisuhteissa vieläkin enemmän, kuin jännämiehiä. Tuttavapiirissä useita. Miehet sietää ja kestää näitä, ja kun yksi jättää, niin uusi on kiikarissa. Mikä tämän mahdollistaa? Pimpendoora, sitä kun saa, ja iden kanssa se on kiihkeästi, niin te miehet siedätte naiselta ihan mitä vaan.
Että ihan vaan- turha on naisia syyllistää, itse kykenette ihan samaan- tsi vielä pahempaan.
Siksi on pakko sietää vaikeita naisia, kun miehen on niin vaikeampi löytää kumppania. Naiselle on koko ajan useampi mies tyrkyllä. Olihan siitä tutkimuskin jokunen vuosi takaperin, että parisuhteissakin olevilla naisilla on aina varamies valmiina katsottuna, kun se ero lopulta koittaa.
Ja se varamieskö puudelin lailla odottaa sen naisen parisuhteen päättymistä? Aika tyhmä on mies sitten. Ja melkoista miessukupuolen aliarviointia. No, lähden tästä katsomaan onko se oma varamieheni luuraamassa tuolla liiterin takana, taisin sinne jättää venailemaan 25 vuotta sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin miehen keskustelufoorumilla.
Mies on:
- hoikka ja omiin silmiini hyvin komea, objektiivisesti katsottuna varmaan keskitasoa
- keskiluokkaisesta perheestä, rahaa on vaikka tällä hetkellä opiskelut kesken ja työtön
- kohtelias ja hyväkäytöksinen, mutta tuntemattomassa porukassa hiljainen ja syrjäänvetäytyvä
- fiksu ja looginen, joskin suuttuessaan hieman aggressiivinen
- tavatessamme kokematon naisten suhteen ja hieman katkera siitä ettei ollut löytänyt sopivaa naista kun tavalliset normonaiset eivät kuulemma kiinnostaneet
Omasta mielestäni mies on minua paljon tasokkaampi (olen matalasti kouluttautunut ja aika vaatimattoman näköinen nainen), mutta olemme olleet jo kolme vuotta yhdessä eikä mies tunnu lähtevän, vaikka koko ajan pelkään sitä.
Ei kuulosta hyvältä olla suhteessa, jossa pelkää koko ajan toisen lähtevän.
Tuo on perinteinen tyytymissuhde tavismieheltä, mutta aika usein ne kai toimii. Tavismies vai pitäisikö sanoa tavismiinus tietää ettei vientiä juurikaan ole, niin edes joku kiinnostunut nainen on tyhjää parempi pitkän naisettomuuden jälkeen.
Tasoteoria tarjoaa karkeat rakenteet pariutumiselle, mutta ihmiselämän sekä kohtaloiden kirjo on kuitenkin niin suuri ettei kaikkea voi tarkasti ennustaa. Selkeät tasoerot ovat silmiinpistäviä ja niitä kovin harvoin näkee. Pienempiä taas on maailma pullollaan, kun parisuhdehakuisilla ja turvallisuutta kaipaavilla parivaljakoilla kemiat kohtaavat.
Tinder ja nykyaika kai muutenkin ovat kuitenkiin polarisoineet miesten naisonnea, eikä vuosikymmenten takaiset muistelot juuri liity nykyhetkeen. Sinkkuus on selvästi lisääntynyt ja tämä on suurin ongelma muutenkin elämänsä kanssa kamppaileville miehille (heikohko tasoisille). Pariutumisikäisiä miehiä on muutenkin enemmän ja osa laadukkaimmista miehistä pyörittää useampaa naistaa, joten jo ihan matemaattisesti melko monet miehet jäävät ilman heikommasta puoliskosta. Tietty tasovääristymä (johtuen noista yllä mainituista tekijöistä) lisäksi lopettaa monien miesten parisuhdehaaveet. Siksi monet naisetkin ovat lopulta ilman kaipaamaansa suhdetta ja perhettä. Osa ei tietenkään edes perhettä kaipaa kummastakaan sukupuolesta, mutta hyvin harva kieltäytyy sopivasta parisuhteessa vaikka ikisinkku olisikin.
Vaikeaksi on kaikki siis mennyt. Itsekin olen pätkäsinkku eli erilaisia suhdekokeiluja on ollut riittämiin ja nuoruuden pitkän suhteen kariuduttua harrastin jokusen vuoden villiä partyelämääkin lyhyitä seksisuhteita vaalien. Nyt alkaa olla takki tyhjä yrittämisestä, kun viimeisin tuntui olevan paras suhde kaikista, mutta vuoristorataan ja eroon sekin lopulta päättyi. Monilta kolmekymppisiltä kavereilta on takki tyhjentynyt erinäisistä syistä jo aiemmin.
Lykkyä kuitenkin jokaiselle onnen etsintään.
Tiedoksi sinulle ja muille miehille- usean naisen kanssa yhtaikaa kuksiva mies ei ole meistä naisista laadukas. Se on sitä teille, koska teistä mies on laadukas, jos saa pllua useammalta naiselta kuin yhdeltä. Tiedoksi myös, että nämä miehet, eivöt ole parisuhdemayeriaslia, vai hauskanpitoon tarkoitettuja kertsoanoja. Tiedoksi myös, että mies, joka tyytyy, ei tule ikinä olemaan onnellinen, eikä hänen vaimonsa. Ei pidä ihmetellä, kun sitten +nelikymppisenä jää totaalisen yksin, ja katkeroituu.
Onhan tuollainen mies teidän mielestä laadukas ainakin siihen saakka kunnes jää kiinni, ei kai sitä pllua muuten tuklisi joka suunnasta. Osa naisista on valmiita jakamaan miehensä vaikka tietävätkin tämän uskottomuudesta, kunhan saavat oman osuutensa. Sellaisia ne todelliset alfat ovat.
Jännä juttu, kun koskaan ei puhuta naista jännänausista- niitäkin on, ja veikkaan, että parisuhteissa vieläkin enemmän, kuin jännämiehiä. Tuttavapiirissä useita. Miehet sietää ja kestää näitä, ja kun yksi jättää, niin uusi on kiikarissa. Mikä tämän mahdollistaa? Pimpendoora, sitä kun saa, ja iden kanssa se on kiihkeästi, niin te miehet siedätte naiselta ihan mitä vaan.
Että ihan vaan- turha on naisia syyllistää, itse kykenette ihan samaan- tsi vielä pahempaan.
Siksi on pakko sietää vaikeita naisia, kun miehen on niin vaikeampi löytää kumppania. Naiselle on koko ajan useampi mies tyrkyllä. Olihan siitä tutkimuskin jokunen vuosi takaperin, että parisuhteissakin olevilla naisilla on aina varamies valmiina katsottuna, kun se ero lopulta koittaa.
Ja nyt vasta kerroit minulle! Ihan suotta olin yli seitsemän vuotta yksin viimeisimmän parisuhde-eroni jälkeen, kun kukaan ei kertonut tästä ajoissa. Osaatko näin jälkikäteen kertoa, että missä se minun varamieheni olisi ollut tai jopa, että kuka se oli. Kun itse en mielestäni niinä vuosina tavannut ainuttakaan sellaista miestä, jonka kanssa olisi kiinnostunut jatkaa tutustumista muutamaan tapaamista pitemmälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin hänet ammattiin liittyvässä tilaisuudessa ulkomailla. Hän oli kuullut, kun puhuin suomea. Menimme kahville.
Jossain vaiheessa tajusin olevani rakastunut. Keskustelumme tuntuivat alusta asti intiimeiltä. Emme puhuneet seksistä, vaan aivan muusta. Olemme kumpikin alallamme menestyneitä, vähän eri kentillä. Suhde alkoi hitaasti, vasta kun olimme eri teitä palanneet Suomeen.
Mies on minua yli kymmenen vuotta vanhempi, muutaman sentin lyhyempi, hoikka ja kalju. Tämä teille tasoteoreetikoille.
Sieltä löytyi se sinun tasovaatimukseesi vastaava asia tällä kertaa.
Voisitko tästä omasta huomiostasi plz ymmärtää sen, että tämä ”taso” on tyhjä apukäsite, joka vaihtelee tapauksesta toiseen.
Joukko ei-diskreettejä muuttujia, joiden ristiinvaikutuksen mallintaminen ei lisää tietoa, vaan tekee ymmärtämisestä työläämpää.
Voisitko mitenkään, oi mitenkään ajatella tätä asiaa näin? Ts realistisesti.
Sivuhuomiona voit sitten ruveta keskittymään siihen, minkälaista psykologista aukkoa edellämainittu sumutus on juuri sinun tapauksessasi palvellut. Se on muuten melko täsmällisesti määritelty tässäkin ketjussa ja vielä
useaan otteeseen...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku kysyi, mihin suhteet ovat päättyneet. Välimatkaan (puoli Eurooppaa) ja seurustelukumppanin juopotteluun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin hänet ammattiin liittyvässä tilaisuudessa ulkomailla. Hän oli kuullut, kun puhuin suomea. Menimme kahville.
Jossain vaiheessa tajusin olevani rakastunut. Keskustelumme tuntuivat alusta asti intiimeiltä. Emme puhuneet seksistä, vaan aivan muusta. Olemme kumpikin alallamme menestyneitä, vähän eri kentillä. Suhde alkoi hitaasti, vasta kun olimme eri teitä palanneet Suomeen.
Mies on minua yli kymmenen vuotta vanhempi, muutaman sentin lyhyempi, hoikka ja kalju. Tämä teille tasoteoreetikoille.
Sieltä löytyi se sinun tasovaatimukseesi vastaava asia tällä kertaa.
NO NIIIIN! Kiitos tästä :)))))
”Taso” on siis henkilökohtaisten preferenssien sikermä, ei universaalisti mitattava asia.
Olen muuten ollut rakastunut ja pitkässä suhteessa myös ei-akateemisen, suorittavan työn tekijän kanssa.
Se, jolle vastasit
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin miehen töiden kautta. Hän oli asiakkaallani työharjoittelussa ja minä kävin ko. asiakkaalla tekemässä töitä 1-2 päivää viikossa. Jaoimme tuona aikana työhuoneen miehen kanssa. Miehellä oli mennyt terveys tapaturman takia ja hän oli kouluttautumassa uudelle alalle. Hänellä oli takana usean vuoden kuntoutuminen, uusi sairastuminen, eläkejakso sekä avioero.
Lääkkeet olivat turvottaneet miehen aika pahasti (ovat edelleen), hiukset tippuneet päästä ja kroppa melko toimimaton. Muuten mies oli ihan puhdasta kultaa ja meillä synkkasi heti. Löytyi yhteiset arvot, huumorintaju ja tapa katsoa maailmaa. Siitä homma lähti hiljalleen rullaamaan. Kävimme ensin yksillä töiden jälkeen ja tästä muodostui perinne, kunnes lopulta päädyimme yhteen.
Nyt takana on seitsemän vuotta yhteistä elämää. Mies on edelleen sairas ja tulee aina olemaan. Minä olen hyväksynyt sen, ettei miehestä ole koskaan lenkkipoluille tai salille treenikaveriksi. Minä olen edennyt urallani sen verran hyvin, että pystyn kustantamaan meille ihan mukavan elintason ja arki rullaa näin sujuvasti. Miehen terveys on aina huolen aihe, mutta onneksi rakkautta riittää.
Kuulostat ns. yksisarviselta. Se on mystinen naisolento, joka legendan mukaan kykenee ihan aitoon rakkauteen miestä kohtaan. Kunpa teitä olisi enemmän.
Sivusta, miehet jättävät sairaan puolisonsa paljon useammin kuin naiset. Puolison kuolemakaan ei järkyttävän monia näytä kauheasti surettavan; minäkin tiedän tapauksen jossa pitkään naimisissa olleen parin nainen kuoli vaikeaa sairauteen, ja mies oli hädin tuskin ehtinyt haudata vaimonsa kun toi jo uuden naisen luokseen asumaan. Näillä oli kaiken lisäksi lapsia, miltähän heistäkin tuntui kun äiti on kuollut eikä isä näytä edes surevan vaan jahtaa jo uutta naista.
Sitäpaitsi te palstan tasoteoriamgtowmiesasiamiehet ette kyllä ole itsekään naisenkaipuussanne mistään rakkaudesta puhuneet, vaan lähinnä siitä kenellä on parhaat panomahdollisuudet.
Mainitsemasi keissi toki vaikuttaa aika ikävältä, mutta jos saattohoito on ollut pitkä, niin eiköhän mies ole surut surru jo alkuvaiheessa ja on omalla tavallaan tervettä jatkaa elämää eikä jäädä vielä vuosiksi jälkeenkin päin suremaan. Tämä mitenkään mieskollektiivia suuremmin puolustelematta, kun molemmista sukupuolista enemmistö on melkoisia taukkeja.
Panomahdollisuudet taas ovat kohtuullisen hyvin verrannollisia rakkausmahdollisuuksiin miehillä. Seksi kun kuuluu useimpiin parisuhteisiin, vaikka mammoilla olisi haaroväli aavikoitunut. Jos kukaan nainen ei halua panna miestä, niin suhdeodottamat ovat varsin heikot. Jos taas monet naikkoset haluavat panna miestä, niin näistä jokin osa ellei jopa suurin osa haluaisi myös suhdetta. Siksi panemisesta puhutaan. Ähäkutti vaan sentään, kun naisilla asia on hiukan toisin, mikä lienee perimmäinen syy tuohon raastavaan jänkytykseen. Miehet ovat herkkäliukuisempia haluamaan lähtökohtaisesti vain seksiä, mikä ilmenee karvaina "pelimieskokemuksina" naisten muistolohkoissa.
Kokonaisuudessaan asetelma siis on varsin kivikautinen tai oikeastaan biologinen. Naaraat kantavat vastuuta mahdollisesta raskaudesta ja sen seurauksista. Siksi ovat valikoivempia/nirsompia sekä yleensä odottavat sitoutuneisuutta. Miehelle on samassa katsonnassa edullisinta siittää maksimaalinen määrä jälkeläisiä. Yhden kortin varaan pelaaminen on erityisesti ennen vanhaan kostautua yhdellä luolaleijonan puraisulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin miehen keskustelufoorumilla.
Mies on:
- hoikka ja omiin silmiini hyvin komea, objektiivisesti katsottuna varmaan keskitasoa
- keskiluokkaisesta perheestä, rahaa on vaikka tällä hetkellä opiskelut kesken ja työtön
- kohtelias ja hyväkäytöksinen, mutta tuntemattomassa porukassa hiljainen ja syrjäänvetäytyvä
- fiksu ja looginen, joskin suuttuessaan hieman aggressiivinen
- tavatessamme kokematon naisten suhteen ja hieman katkera siitä ettei ollut löytänyt sopivaa naista kun tavalliset normonaiset eivät kuulemma kiinnostaneet
Omasta mielestäni mies on minua paljon tasokkaampi (olen matalasti kouluttautunut ja aika vaatimattoman näköinen nainen), mutta olemme olleet jo kolme vuotta yhdessä eikä mies tunnu lähtevän, vaikka koko ajan pelkään sitä.
Ei kuulosta hyvältä olla suhteessa, jossa pelkää koko ajan toisen lähtevän.
Tuo on perinteinen tyytymissuhde tavismieheltä, mutta aika usein ne kai toimii. Tavismies vai pitäisikö sanoa tavismiinus tietää ettei vientiä juurikaan ole, niin edes joku kiinnostunut nainen on tyhjää parempi pitkän naisettomuuden jälkeen.
Tasoteoria tarjoaa karkeat rakenteet pariutumiselle, mutta ihmiselämän sekä kohtaloiden kirjo on kuitenkin niin suuri ettei kaikkea voi tarkasti ennustaa. Selkeät tasoerot ovat silmiinpistäviä ja niitä kovin harvoin näkee. Pienempiä taas on maailma pullollaan, kun parisuhdehakuisilla ja turvallisuutta kaipaavilla parivaljakoilla kemiat kohtaavat.
Tinder ja nykyaika kai muutenkin ovat kuitenkiin polarisoineet miesten naisonnea, eikä vuosikymmenten takaiset muistelot juuri liity nykyhetkeen. Sinkkuus on selvästi lisääntynyt ja tämä on suurin ongelma muutenkin elämänsä kanssa kamppaileville miehille (heikohko tasoisille). Pariutumisikäisiä miehiä on muutenkin enemmän ja osa laadukkaimmista miehistä pyörittää useampaa naistaa, joten jo ihan matemaattisesti melko monet miehet jäävät ilman heikommasta puoliskosta. Tietty tasovääristymä (johtuen noista yllä mainituista tekijöistä) lisäksi lopettaa monien miesten parisuhdehaaveet. Siksi monet naisetkin ovat lopulta ilman kaipaamaansa suhdetta ja perhettä. Osa ei tietenkään edes perhettä kaipaa kummastakaan sukupuolesta, mutta hyvin harva kieltäytyy sopivasta parisuhteessa vaikka ikisinkku olisikin.
Vaikeaksi on kaikki siis mennyt. Itsekin olen pätkäsinkku eli erilaisia suhdekokeiluja on ollut riittämiin ja nuoruuden pitkän suhteen kariuduttua harrastin jokusen vuoden villiä partyelämääkin lyhyitä seksisuhteita vaalien. Nyt alkaa olla takki tyhjä yrittämisestä, kun viimeisin tuntui olevan paras suhde kaikista, mutta vuoristorataan ja eroon sekin lopulta päättyi. Monilta kolmekymppisiltä kavereilta on takki tyhjentynyt erinäisistä syistä jo aiemmin.
Lykkyä kuitenkin jokaiselle onnen etsintään.
Asiallista analyysia. Onneksi ei ole tarvinnut pariutua nykyisenä aikana. Näennäisesti tarjontaa on enemmän, mutta kestävän suhteen rakentaminen näkyy olevan entistä haastavampaa.
Itse löysin puolisoni niin, että hän oli käsin kirjoittanut kirjeen, jonka rohkaistui antamaan mulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin miehen keskustelufoorumilla.
Mies on:
- hoikka ja omiin silmiini hyvin komea, objektiivisesti katsottuna varmaan keskitasoa
- keskiluokkaisesta perheestä, rahaa on vaikka tällä hetkellä opiskelut kesken ja työtön
- kohtelias ja hyväkäytöksinen, mutta tuntemattomassa porukassa hiljainen ja syrjäänvetäytyvä
- fiksu ja looginen, joskin suuttuessaan hieman aggressiivinen
- tavatessamme kokematon naisten suhteen ja hieman katkera siitä ettei ollut löytänyt sopivaa naista kun tavalliset normonaiset eivät kuulemma kiinnostaneet
Omasta mielestäni mies on minua paljon tasokkaampi (olen matalasti kouluttautunut ja aika vaatimattoman näköinen nainen), mutta olemme olleet jo kolme vuotta yhdessä eikä mies tunnu lähtevän, vaikka koko ajan pelkään sitä.
Ei kuulosta hyvältä olla suhteessa, jossa pelkää koko ajan toisen lähtevän.
Tuo on perinteinen tyytymissuhde tavismieheltä, mutta aika usein ne kai toimii. Tavismies vai pitäisikö sanoa tavismiinus tietää ettei vientiä juurikaan ole, niin edes joku kiinnostunut nainen on tyhjää parempi pitkän naisettomuuden jälkeen.
Tasoteoria tarjoaa karkeat rakenteet pariutumiselle, mutta ihmiselämän sekä kohtaloiden kirjo on kuitenkin niin suuri ettei kaikkea voi tarkasti ennustaa. Selkeät tasoerot ovat silmiinpistäviä ja niitä kovin harvoin näkee. Pienempiä taas on maailma pullollaan, kun parisuhdehakuisilla ja turvallisuutta kaipaavilla parivaljakoilla kemiat kohtaavat.
Tinder ja nykyaika kai muutenkin ovat kuitenkiin polarisoineet miesten naisonnea, eikä vuosikymmenten takaiset muistelot juuri liity nykyhetkeen. Sinkkuus on selvästi lisääntynyt ja tämä on suurin ongelma muutenkin elämänsä kanssa kamppaileville miehille (heikohko tasoisille). Pariutumisikäisiä miehiä on muutenkin enemmän ja osa laadukkaimmista miehistä pyörittää useampaa naistaa, joten jo ihan matemaattisesti melko monet miehet jäävät ilman heikommasta puoliskosta. Tietty tasovääristymä (johtuen noista yllä mainituista tekijöistä) lisäksi lopettaa monien miesten parisuhdehaaveet. Siksi monet naisetkin ovat lopulta ilman kaipaamaansa suhdetta ja perhettä. Osa ei tietenkään edes perhettä kaipaa kummastakaan sukupuolesta, mutta hyvin harva kieltäytyy sopivasta parisuhteessa vaikka ikisinkku olisikin.
Vaikeaksi on kaikki siis mennyt. Itsekin olen pätkäsinkku eli erilaisia suhdekokeiluja on ollut riittämiin ja nuoruuden pitkän suhteen kariuduttua harrastin jokusen vuoden villiä partyelämääkin lyhyitä seksisuhteita vaalien. Nyt alkaa olla takki tyhjä yrittämisestä, kun viimeisin tuntui olevan paras suhde kaikista, mutta vuoristorataan ja eroon sekin lopulta päättyi. Monilta kolmekymppisiltä kavereilta on takki tyhjentynyt erinäisistä syistä jo aiemmin.
Lykkyä kuitenkin jokaiselle onnen etsintään.
Tiedoksi sinulle ja muille miehille- usean naisen kanssa yhtaikaa kuksiva mies ei ole meistä naisista laadukas. Se on sitä teille, koska teistä mies on laadukas, jos saa pllua useammalta naiselta kuin yhdeltä. Tiedoksi myös, että nämä miehet, eivöt ole parisuhdemayeriaslia, vai hauskanpitoon tarkoitettuja kertsoanoja. Tiedoksi myös, että mies, joka tyytyy, ei tule ikinä olemaan onnellinen, eikä hänen vaimonsa. Ei pidä ihmetellä, kun sitten +nelikymppisenä jää totaalisen yksin, ja katkeroituu.
Onhan tuollainen mies teidän mielestä laadukas ainakin siihen saakka kunnes jää kiinni, ei kai sitä pllua muuten tuklisi joka suunnasta. Osa naisista on valmiita jakamaan miehensä vaikka tietävätkin tämän uskottomuudesta, kunhan saavat oman osuutensa. Sellaisia ne todelliset alfat ovat.
Jännä juttu, kun koskaan ei puhuta naista jännänausista- niitäkin on, ja veikkaan, että parisuhteissa vieläkin enemmän, kuin jännämiehiä. Tuttavapiirissä useita. Miehet sietää ja kestää näitä, ja kun yksi jättää, niin uusi on kiikarissa. Mikä tämän mahdollistaa? Pimpendoora, sitä kun saa, ja iden kanssa se on kiihkeästi, niin te miehet siedätte naiselta ihan mitä vaan.
Että ihan vaan- turha on naisia syyllistää, itse kykenette ihan samaan- tsi vielä pahempaan.
Siksi on pakko sietää vaikeita naisia, kun miehen on niin vaikeampi löytää kumppania. Naiselle on koko ajan useampi mies tyrkyllä. Olihan siitä tutkimuskin jokunen vuosi takaperin, että parisuhteissakin olevilla naisilla on aina varamies valmiina katsottuna, kun se ero lopulta koittaa.
Itse asiassa moni nainen ei eron jälkeen edes halua uutta, mutta miehillä sen sijaan yleensä on katsottuna uusi ennen kuin eroavat. Ja niillä joilla ei ole, on vahva luotto siihen, että uusi kyllä löytyy, oli se luotto sitten realismia tahi ei.
Ja eipä ole minullekaan nelikymppisenä tyypillisen suomalaisen näköisenä naisena yhtään miestä tyrkyllä. Missä niitä pitäisi olla, odottavatko oven takana ja huutelevat ikkunoista? Vai löytyykö niitä kadulta? Pari vuotta sitten kyllä yksi itseäni nuorempi m a a h a n m u u t t a ja yritti lyöttäytyä seuraan kun olin tulossa illalla töistä kotiin, en tarttunut tilaisuuteen. Veikkaan tosin, että kiinnostus olisi loppunut lyhyeen kun mies olisi huomannut että en ole rahoissani.
Karjalan karhu IV, ei houmoille kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin miehen töiden kautta. Hän oli asiakkaallani työharjoittelussa ja minä kävin ko. asiakkaalla tekemässä töitä 1-2 päivää viikossa. Jaoimme tuona aikana työhuoneen miehen kanssa. Miehellä oli mennyt terveys tapaturman takia ja hän oli kouluttautumassa uudelle alalle. Hänellä oli takana usean vuoden kuntoutuminen, uusi sairastuminen, eläkejakso sekä avioero.
Lääkkeet olivat turvottaneet miehen aika pahasti (ovat edelleen), hiukset tippuneet päästä ja kroppa melko toimimaton. Muuten mies oli ihan puhdasta kultaa ja meillä synkkasi heti. Löytyi yhteiset arvot, huumorintaju ja tapa katsoa maailmaa. Siitä homma lähti hiljalleen rullaamaan. Kävimme ensin yksillä töiden jälkeen ja tästä muodostui perinne, kunnes lopulta päädyimme yhteen.
Nyt takana on seitsemän vuotta yhteistä elämää. Mies on edelleen sairas ja tulee aina olemaan. Minä olen hyväksynyt sen, ettei miehestä ole koskaan lenkkipoluille tai salille treenikaveriksi. Minä olen edennyt urallani sen verran hyvin, että pystyn kustantamaan meille ihan mukavan elintason ja arki rullaa näin sujuvasti. Miehen terveys on aina huolen aihe, mutta onneksi rakkautta riittää.
Kuulostat ns. yksisarviselta. Se on mystinen naisolento, joka legendan mukaan kykenee ihan aitoon rakkauteen miestä kohtaan. Kunpa teitä olisi enemmän.
Sivusta, miehet jättävät sairaan puolisonsa paljon useammin kuin naiset. Puolison kuolemakaan ei järkyttävän monia näytä kauheasti surettavan; minäkin tiedän tapauksen jossa pitkään naimisissa olleen parin nainen kuoli vaikeaa sairauteen, ja mies oli hädin tuskin ehtinyt haudata vaimonsa kun toi jo uuden naisen luokseen asumaan. Näillä oli kaiken lisäksi lapsia, miltähän heistäkin tuntui kun äiti on kuollut eikä isä näytä edes surevan vaan jahtaa jo uutta naista.
Sitäpaitsi te palstan tasoteoriamgtowmiesasiamiehet ette kyllä ole itsekään naisenkaipuussanne mistään rakkaudesta puhuneet, vaan lähinnä siitä kenellä on parhaat panomahdollisuudet.
Mainitsemasi keissi toki vaikuttaa aika ikävältä, mutta jos saattohoito on ollut pitkä, niin eiköhän mies ole surut surru jo alkuvaiheessa ja on omalla tavallaan tervettä jatkaa elämää eikä jäädä vielä vuosiksi jälkeenkin päin suremaan. Tämä mitenkään mieskollektiivia suuremmin puolustelematta, kun molemmista sukupuolista enemmistö on melkoisia taukkeja.
Panomahdollisuudet taas ovat kohtuullisen hyvin verrannollisia rakkausmahdollisuuksiin miehillä. Seksi kun kuuluu useimpiin parisuhteisiin, vaikka mammoilla olisi haaroväli aavikoitunut. Jos kukaan nainen ei halua panna miestä, niin suhdeodottamat ovat varsin heikot. Jos taas monet naikkoset haluavat panna miestä, niin näistä jokin osa ellei jopa suurin osa haluaisi myös suhdetta. Siksi panemisesta puhutaan. Ähäkutti vaan sentään, kun naisilla asia on hiukan toisin, mikä lienee perimmäinen syy tuohon raastavaan jänkytykseen. Miehet ovat herkkäliukuisempia haluamaan lähtökohtaisesti vain seksiä, mikä ilmenee karvaina "pelimieskokemuksina" naisten muistolohkoissa.
Kokonaisuudessaan asetelma siis on varsin kivikautinen tai oikeastaan biologinen. Naaraat kantavat vastuuta mahdollisesta raskaudesta ja sen seurauksista. Siksi ovat valikoivempia/nirsompia sekä yleensä odottavat sitoutuneisuutta. Miehelle on samassa katsonnassa edullisinta siittää maksimaalinen määrä jälkeläisiä. Yhden kortin varaan pelaaminen on erityisesti ennen vanhaan kostautua yhdellä luolaleijonan puraisulla.
Mulle voitaisiin maksaa näiden lukemisesta ja näihin vastaamisesta. Alkaa käymään jo työstä iänikuisiin jorinoihin vastaaminen.
Tyydyn kuitenkin toteamaan että OK.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin miehen keskustelufoorumilla.
Mies on:
- hoikka ja omiin silmiini hyvin komea, objektiivisesti katsottuna varmaan keskitasoa
- keskiluokkaisesta perheestä, rahaa on vaikka tällä hetkellä opiskelut kesken ja työtön
- kohtelias ja hyväkäytöksinen, mutta tuntemattomassa porukassa hiljainen ja syrjäänvetäytyvä
- fiksu ja looginen, joskin suuttuessaan hieman aggressiivinen
- tavatessamme kokematon naisten suhteen ja hieman katkera siitä ettei ollut löytänyt sopivaa naista kun tavalliset normonaiset eivät kuulemma kiinnostaneet
Omasta mielestäni mies on minua paljon tasokkaampi (olen matalasti kouluttautunut ja aika vaatimattoman näköinen nainen), mutta olemme olleet jo kolme vuotta yhdessä eikä mies tunnu lähtevän, vaikka koko ajan pelkään sitä.
Ei kuulosta hyvältä olla suhteessa, jossa pelkää koko ajan toisen lähtevän.
Tuo on perinteinen tyytymissuhde tavismieheltä, mutta aika usein ne kai toimii. Tavismies vai pitäisikö sanoa tavismiinus tietää ettei vientiä juurikaan ole, niin edes joku kiinnostunut nainen on tyhjää parempi pitkän naisettomuuden jälkeen.
Tasoteoria tarjoaa karkeat rakenteet pariutumiselle, mutta ihmiselämän sekä kohtaloiden kirjo on kuitenkin niin suuri ettei kaikkea voi tarkasti ennustaa. Selkeät tasoerot ovat silmiinpistäviä ja niitä kovin harvoin näkee. Pienempiä taas on maailma pullollaan, kun parisuhdehakuisilla ja turvallisuutta kaipaavilla parivaljakoilla kemiat kohtaavat.
Tinder ja nykyaika kai muutenkin ovat kuitenkiin polarisoineet miesten naisonnea, eikä vuosikymmenten takaiset muistelot juuri liity nykyhetkeen. Sinkkuus on selvästi lisääntynyt ja tämä on suurin ongelma muutenkin elämänsä kanssa kamppaileville miehille (heikohko tasoisille). Pariutumisikäisiä miehiä on muutenkin enemmän ja osa laadukkaimmista miehistä pyörittää useampaa naistaa, joten jo ihan matemaattisesti melko monet miehet jäävät ilman heikommasta puoliskosta. Tietty tasovääristymä (johtuen noista yllä mainituista tekijöistä) lisäksi lopettaa monien miesten parisuhdehaaveet. Siksi monet naisetkin ovat lopulta ilman kaipaamaansa suhdetta ja perhettä. Osa ei tietenkään edes perhettä kaipaa kummastakaan sukupuolesta, mutta hyvin harva kieltäytyy sopivasta parisuhteessa vaikka ikisinkku olisikin.
Vaikeaksi on kaikki siis mennyt. Itsekin olen pätkäsinkku eli erilaisia suhdekokeiluja on ollut riittämiin ja nuoruuden pitkän suhteen kariuduttua harrastin jokusen vuoden villiä partyelämääkin lyhyitä seksisuhteita vaalien. Nyt alkaa olla takki tyhjä yrittämisestä, kun viimeisin tuntui olevan paras suhde kaikista, mutta vuoristorataan ja eroon sekin lopulta päättyi. Monilta kolmekymppisiltä kavereilta on takki tyhjentynyt erinäisistä syistä jo aiemmin.
Lykkyä kuitenkin jokaiselle onnen etsintään.
Tiedoksi sinulle ja muille miehille- usean naisen kanssa yhtaikaa kuksiva mies ei ole meistä naisista laadukas. Se on sitä teille, koska teistä mies on laadukas, jos saa pllua useammalta naiselta kuin yhdeltä. Tiedoksi myös, että nämä miehet, eivöt ole parisuhdemayeriaslia, vai hauskanpitoon tarkoitettuja kertsoanoja. Tiedoksi myös, että mies, joka tyytyy, ei tule ikinä olemaan onnellinen, eikä hänen vaimonsa. Ei pidä ihmetellä, kun sitten +nelikymppisenä jää totaalisen yksin, ja katkeroituu.
Onhan tuollainen mies teidän mielestä laadukas ainakin siihen saakka kunnes jää kiinni, ei kai sitä pllua muuten tuklisi joka suunnasta. Osa naisista on valmiita jakamaan miehensä vaikka tietävätkin tämän uskottomuudesta, kunhan saavat oman osuutensa. Sellaisia ne todelliset alfat ovat.
Jännä juttu, kun koskaan ei puhuta naista jännänausista- niitäkin on, ja veikkaan, että parisuhteissa vieläkin enemmän, kuin jännämiehiä. Tuttavapiirissä useita. Miehet sietää ja kestää näitä, ja kun yksi jättää, niin uusi on kiikarissa. Mikä tämän mahdollistaa? Pimpendoora, sitä kun saa, ja iden kanssa se on kiihkeästi, niin te miehet siedätte naiselta ihan mitä vaan.
Että ihan vaan- turha on naisia syyllistää, itse kykenette ihan samaan- tsi vielä pahempaan.
Siksi on pakko sietää vaikeita naisia, kun miehen on niin vaikeampi löytää kumppania. Naiselle on koko ajan useampi mies tyrkyllä. Olihan siitä tutkimuskin jokunen vuosi takaperin, että parisuhteissakin olevilla naisilla on aina varamies valmiina katsottuna, kun se ero lopulta koittaa.
Ja nyt vasta kerroit minulle! Ihan suotta olin yli seitsemän vuotta yksin viimeisimmän parisuhde-eroni jälkeen, kun kukaan ei kertonut tästä ajoissa. Osaatko näin jälkikäteen kertoa, että missä se minun varamieheni olisi ollut tai jopa, että kuka se oli. Kun itse en mielestäni niinä vuosina tavannut ainuttakaan sellaista miestä, jonka kanssa olisi kiinnostunut jatkaa tutustumista muutamaan tapaamista pitemmälle.
Juu, täällä toinen tietämätön. Kolme vuotta olin sinkkuna eron jälkeen. Ehkä ovikello oli rikki enkä kuullut, kun odottelivat tuolla oven takana? Varamiesraukat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin miehen keskustelufoorumilla.
Mies on:
- hoikka ja omiin silmiini hyvin komea, objektiivisesti katsottuna varmaan keskitasoa
- keskiluokkaisesta perheestä, rahaa on vaikka tällä hetkellä opiskelut kesken ja työtön
- kohtelias ja hyväkäytöksinen, mutta tuntemattomassa porukassa hiljainen ja syrjäänvetäytyvä
- fiksu ja looginen, joskin suuttuessaan hieman aggressiivinen
- tavatessamme kokematon naisten suhteen ja hieman katkera siitä ettei ollut löytänyt sopivaa naista kun tavalliset normonaiset eivät kuulemma kiinnostaneet
Omasta mielestäni mies on minua paljon tasokkaampi (olen matalasti kouluttautunut ja aika vaatimattoman näköinen nainen), mutta olemme olleet jo kolme vuotta yhdessä eikä mies tunnu lähtevän, vaikka koko ajan pelkään sitä.
Ei kuulosta hyvältä olla suhteessa, jossa pelkää koko ajan toisen lähtevän.
Tuo on perinteinen tyytymissuhde tavismieheltä, mutta aika usein ne kai toimii. Tavismies vai pitäisikö sanoa tavismiinus tietää ettei vientiä juurikaan ole, niin edes joku kiinnostunut nainen on tyhjää parempi pitkän naisettomuuden jälkeen.
Tasoteoria tarjoaa karkeat rakenteet pariutumiselle, mutta ihmiselämän sekä kohtaloiden kirjo on kuitenkin niin suuri ettei kaikkea voi tarkasti ennustaa. Selkeät tasoerot ovat silmiinpistäviä ja niitä kovin harvoin näkee. Pienempiä taas on maailma pullollaan, kun parisuhdehakuisilla ja turvallisuutta kaipaavilla parivaljakoilla kemiat kohtaavat.
Tinder ja nykyaika kai muutenkin ovat kuitenkiin polarisoineet miesten naisonnea, eikä vuosikymmenten takaiset muistelot juuri liity nykyhetkeen. Sinkkuus on selvästi lisääntynyt ja tämä on suurin ongelma muutenkin elämänsä kanssa kamppaileville miehille (heikohko tasoisille). Pariutumisikäisiä miehiä on muutenkin enemmän ja osa laadukkaimmista miehistä pyörittää useampaa naistaa, joten jo ihan matemaattisesti melko monet miehet jäävät ilman heikommasta puoliskosta. Tietty tasovääristymä (johtuen noista yllä mainituista tekijöistä) lisäksi lopettaa monien miesten parisuhdehaaveet. Siksi monet naisetkin ovat lopulta ilman kaipaamaansa suhdetta ja perhettä. Osa ei tietenkään edes perhettä kaipaa kummastakaan sukupuolesta, mutta hyvin harva kieltäytyy sopivasta parisuhteessa vaikka ikisinkku olisikin.
Vaikeaksi on kaikki siis mennyt. Itsekin olen pätkäsinkku eli erilaisia suhdekokeiluja on ollut riittämiin ja nuoruuden pitkän suhteen kariuduttua harrastin jokusen vuoden villiä partyelämääkin lyhyitä seksisuhteita vaalien. Nyt alkaa olla takki tyhjä yrittämisestä, kun viimeisin tuntui olevan paras suhde kaikista, mutta vuoristorataan ja eroon sekin lopulta päättyi. Monilta kolmekymppisiltä kavereilta on takki tyhjentynyt erinäisistä syistä jo aiemmin.
Lykkyä kuitenkin jokaiselle onnen etsintään.
Luuletko sinä, että tavisnainen välttämättä saa sen miehrn, jonka haluaa. Kyllä se meilläkin on tyytymistä, varsinkin jos lapsia haluaa. Sitten voi aloittaa elämän uudestaan, kun lapset on isoja- voi potkaista sen miehen pihalle, nauttia elämästä ja miehistä ilman sohvalla lösöttävää perunasäkkiä.
Sounds like a plan! Missä vaiheessa olet (vastenmielistä) suunnitelmaasi menossa?
Vierailija kirjoitti:
Karjalan karhu IV, ei houmoille kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin miehen töiden kautta. Hän oli asiakkaallani työharjoittelussa ja minä kävin ko. asiakkaalla tekemässä töitä 1-2 päivää viikossa. Jaoimme tuona aikana työhuoneen miehen kanssa. Miehellä oli mennyt terveys tapaturman takia ja hän oli kouluttautumassa uudelle alalle. Hänellä oli takana usean vuoden kuntoutuminen, uusi sairastuminen, eläkejakso sekä avioero.
Lääkkeet olivat turvottaneet miehen aika pahasti (ovat edelleen), hiukset tippuneet päästä ja kroppa melko toimimaton. Muuten mies oli ihan puhdasta kultaa ja meillä synkkasi heti. Löytyi yhteiset arvot, huumorintaju ja tapa katsoa maailmaa. Siitä homma lähti hiljalleen rullaamaan. Kävimme ensin yksillä töiden jälkeen ja tästä muodostui perinne, kunnes lopulta päädyimme yhteen.
Nyt takana on seitsemän vuotta yhteistä elämää. Mies on edelleen sairas ja tulee aina olemaan. Minä olen hyväksynyt sen, ettei miehestä ole koskaan lenkkipoluille tai salille treenikaveriksi. Minä olen edennyt urallani sen verran hyvin, että pystyn kustantamaan meille ihan mukavan elintason ja arki rullaa näin sujuvasti. Miehen terveys on aina huolen aihe, mutta onneksi rakkautta riittää.
Kuulostat ns. yksisarviselta. Se on mystinen naisolento, joka legendan mukaan kykenee ihan aitoon rakkauteen miestä kohtaan. Kunpa teitä olisi enemmän.
Sivusta, miehet jättävät sairaan puolisonsa paljon useammin kuin naiset. Puolison kuolemakaan ei järkyttävän monia näytä kauheasti surettavan; minäkin tiedän tapauksen jossa pitkään naimisissa olleen parin nainen kuoli vaikeaa sairauteen, ja mies oli hädin tuskin ehtinyt haudata vaimonsa kun toi jo uuden naisen luokseen asumaan. Näillä oli kaiken lisäksi lapsia, miltähän heistäkin tuntui kun äiti on kuollut eikä isä näytä edes surevan vaan jahtaa jo uutta naista.
Sitäpaitsi te palstan tasoteoriamgtowmiesasiamiehet ette kyllä ole itsekään naisenkaipuussanne mistään rakkaudesta puhuneet, vaan lähinnä siitä kenellä on parhaat panomahdollisuudet.
Mainitsemasi keissi toki vaikuttaa aika ikävältä, mutta jos saattohoito on ollut pitkä, niin eiköhän mies ole surut surru jo alkuvaiheessa ja on omalla tavallaan tervettä jatkaa elämää eikä jäädä vielä vuosiksi jälkeenkin päin suremaan. Tämä mitenkään mieskollektiivia suuremmin puolustelematta, kun molemmista sukupuolista enemmistö on melkoisia taukkeja.
Panomahdollisuudet taas ovat kohtuullisen hyvin verrannollisia rakkausmahdollisuuksiin miehillä. Seksi kun kuuluu useimpiin parisuhteisiin, vaikka mammoilla olisi haaroväli aavikoitunut. Jos kukaan nainen ei halua panna miestä, niin suhdeodottamat ovat varsin heikot. Jos taas monet naikkoset haluavat panna miestä, niin näistä jokin osa ellei jopa suurin osa haluaisi myös suhdetta. Siksi panemisesta puhutaan. Ähäkutti vaan sentään, kun naisilla asia on hiukan toisin, mikä lienee perimmäinen syy tuohon raastavaan jänkytykseen. Miehet ovat herkkäliukuisempia haluamaan lähtökohtaisesti vain seksiä, mikä ilmenee karvaina "pelimieskokemuksina" naisten muistolohkoissa.
Kokonaisuudessaan asetelma siis on varsin kivikautinen tai oikeastaan biologinen. Naaraat kantavat vastuuta mahdollisesta raskaudesta ja sen seurauksista. Siksi ovat valikoivempia/nirsompia sekä yleensä odottavat sitoutuneisuutta. Miehelle on samassa katsonnassa edullisinta siittää maksimaalinen määrä jälkeläisiä. Yhden kortin varaan pelaaminen on erityisesti ennen vanhaan kostautua yhdellä luolaleijonan puraisulla.
Mulle voitaisiin maksaa näiden lukemisesta ja näihin vastaamisesta. Alkaa käymään jo työstä iänikuisiin jorinoihin vastaaminen.
Tyydyn kuitenkin toteamaan että OK.
Ok. Niin se tyhjänpäiväinen änkytys yleensä loppuu kun tuodaan isot pyssyt nenän eteen. Tunnut ottavan tämän muutenkin turhan kiihkeästi, joten olisiko vanhan rouvan aika suksia jorpakkoon viilentymään.
Rakkaudella viilälle leidille kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Karjalan karhu IV, ei houmoille kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tapasin miehen töiden kautta. Hän oli asiakkaallani työharjoittelussa ja minä kävin ko. asiakkaalla tekemässä töitä 1-2 päivää viikossa. Jaoimme tuona aikana työhuoneen miehen kanssa. Miehellä oli mennyt terveys tapaturman takia ja hän oli kouluttautumassa uudelle alalle. Hänellä oli takana usean vuoden kuntoutuminen, uusi sairastuminen, eläkejakso sekä avioero.
Lääkkeet olivat turvottaneet miehen aika pahasti (ovat edelleen), hiukset tippuneet päästä ja kroppa melko toimimaton. Muuten mies oli ihan puhdasta kultaa ja meillä synkkasi heti. Löytyi yhteiset arvot, huumorintaju ja tapa katsoa maailmaa. Siitä homma lähti hiljalleen rullaamaan. Kävimme ensin yksillä töiden jälkeen ja tästä muodostui perinne, kunnes lopulta päädyimme yhteen.
Nyt takana on seitsemän vuotta yhteistä elämää. Mies on edelleen sairas ja tulee aina olemaan. Minä olen hyväksynyt sen, ettei miehestä ole koskaan lenkkipoluille tai salille treenikaveriksi. Minä olen edennyt urallani sen verran hyvin, että pystyn kustantamaan meille ihan mukavan elintason ja arki rullaa näin sujuvasti. Miehen terveys on aina huolen aihe, mutta onneksi rakkautta riittää.
Kuulostat ns. yksisarviselta. Se on mystinen naisolento, joka legendan mukaan kykenee ihan aitoon rakkauteen miestä kohtaan. Kunpa teitä olisi enemmän.
Sivusta, miehet jättävät sairaan puolisonsa paljon useammin kuin naiset. Puolison kuolemakaan ei järkyttävän monia näytä kauheasti surettavan; minäkin tiedän tapauksen jossa pitkään naimisissa olleen parin nainen kuoli vaikeaa sairauteen, ja mies oli hädin tuskin ehtinyt haudata vaimonsa kun toi jo uuden naisen luokseen asumaan. Näillä oli kaiken lisäksi lapsia, miltähän heistäkin tuntui kun äiti on kuollut eikä isä näytä edes surevan vaan jahtaa jo uutta naista.
Sitäpaitsi te palstan tasoteoriamgtowmiesasiamiehet ette kyllä ole itsekään naisenkaipuussanne mistään rakkaudesta puhuneet, vaan lähinnä siitä kenellä on parhaat panomahdollisuudet.
Mainitsemasi keissi toki vaikuttaa aika ikävältä, mutta jos saattohoito on ollut pitkä, niin eiköhän mies ole surut surru jo alkuvaiheessa ja on omalla tavallaan tervettä jatkaa elämää eikä jäädä vielä vuosiksi jälkeenkin päin suremaan. Tämä mitenkään mieskollektiivia suuremmin puolustelematta, kun molemmista sukupuolista enemmistö on melkoisia taukkeja.
Panomahdollisuudet taas ovat kohtuullisen hyvin verrannollisia rakkausmahdollisuuksiin miehillä. Seksi kun kuuluu useimpiin parisuhteisiin, vaikka mammoilla olisi haaroväli aavikoitunut. Jos kukaan nainen ei halua panna miestä, niin suhdeodottamat ovat varsin heikot. Jos taas monet naikkoset haluavat panna miestä, niin näistä jokin osa ellei jopa suurin osa haluaisi myös suhdetta. Siksi panemisesta puhutaan. Ähäkutti vaan sentään, kun naisilla asia on hiukan toisin, mikä lienee perimmäinen syy tuohon raastavaan jänkytykseen. Miehet ovat herkkäliukuisempia haluamaan lähtökohtaisesti vain seksiä, mikä ilmenee karvaina "pelimieskokemuksina" naisten muistolohkoissa.
Kokonaisuudessaan asetelma siis on varsin kivikautinen tai oikeastaan biologinen. Naaraat kantavat vastuuta mahdollisesta raskaudesta ja sen seurauksista. Siksi ovat valikoivempia/nirsompia sekä yleensä odottavat sitoutuneisuutta. Miehelle on samassa katsonnassa edullisinta siittää maksimaalinen määrä jälkeläisiä. Yhden kortin varaan pelaaminen on erityisesti ennen vanhaan kostautua yhdellä luolaleijonan puraisulla.
Mulle voitaisiin maksaa näiden lukemisesta ja näihin vastaamisesta. Alkaa käymään jo työstä iänikuisiin jorinoihin vastaaminen.
Tyydyn kuitenkin toteamaan että OK.Ok. Niin se tyhjänpäiväinen änkytys yleensä loppuu kun tuodaan isot pyssyt nenän eteen. Tunnut ottavan tämän muutenkin turhan kiihkeästi, joten olisiko vanhan rouvan aika suksia jorpakkoon viilentymään.
Haha, luulit sanoneesi jotain kovinkin nokkelaa 🤣
Jännä juttu, kun koskaan ei puhuta naista jännänausista- niitäkin on, ja veikkaan, että parisuhteissa vieläkin enemmän, kuin jännämiehiä. Tuttavapiirissä useita. Miehet sietää ja kestää näitä, ja kun yksi jättää, niin uusi on kiikarissa. Mikä tämän mahdollistaa? Pimpendoora, sitä kun saa, ja iden kanssa se on kiihkeästi, niin te miehet siedätte naiselta ihan mitä vaan.
Että ihan vaan- turha on naisia syyllistää, itse kykenette ihan samaan- tsi vielä pahempaan.