Lue keskustelun säännöt.
Äidin muistisairaus pahenee nopeaa vauhtia
27.06.2021 |
Pelottaa jo se väistämätön sairauden vaihe, kun hän ei enää tunne meitä lapsia ja joutuu laitoshoitoon. Nytkin tuntuu pahalta, vastata samoihin kysymyksiin 5 minuutin välein ja seurata vierestä, kun yksinkertaiset perusjutut, esim. jauhojen mittaaminen pullataikinaan, eivät millään tunnu onnistuvan
Kommentit (158)
Vierailija kirjoitti:
Lääkkeet harvemmin toimii.
Se on vaan luonnollista, aivot vaan ovat sammumassa.... Vaikka hän unohtaa sinut niin sun pitää muistaa kaikki ne hyvät hetket yhdessä, ne ovat hänen todellinen luonteensa, hänen oikea mielensä...
Ehkä olet sitten itse myöhemmin samassa tilanteessa. Elä vielä kun voit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Asun vanhempieni kanssa.
Äitini muisti huononee. Melkein joka päivä joku sählinki. Meinas laittaa vaippansa toissapäivänä pesukoneeseen.
Kerran pesi käsin vaippaansa pesuvadissa. Siitä pursusi kukkuralleen ja ylikin sitä kosteutta imevää ainepallosta.
Välillä on selkeämpiä päiviä. Välillä joku pelkotila päällä.
Muistisairaan piirit! Ottakaa pois kaikki lääkitys ja pankaa kirjoittamaan omaelämänkertaa, jota ette arvostele ollenkaan vaan käskekää kirjoittamaan kaikki mikä tulee mieleen ja painaa mieltä! Tehkää kokeilu - älkää tuomitko etukäteen tai puuttuko kirjoittamiseen! Hankkikaa hyviä kyniä ja riisi paperia tai A3 kokoinen vihko jos olisi ehkä parempi 'muistisairaalle' ja sanokaa että päiväkirjaakin voi kirjoittaa. Elämäntarinaa noin viiden vuoden jaksoissa niin elämän alusta alkaen kuin vain voi muistaa ja nyt pitää kirjoittaa kaikista kokemista vääryyksistä ja kauheuksista ihan häpeämättä...
Äidilläni on pitkälle edennyt altzhaimer. Asuu vielä kotona mutta ei kykene enää muuta tekemään kuin syömään itse, pissat ja kakat monta kertaa päivässä vaipassa. Vakituista hoitopaikkaa ei vieläkään tarjolla, ainoastaan viikon intervalli jaksoja. Valitettavasti kuolema oli toivottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan diagnoosi saatu ja lääkitys aloitettu? Ei se paranna vaan hidastaa taudin etenemistä. Siksi siitä on suurin hyöty mahdollisimman aikaisin aloitettuna. Ongelma on usein sairaudentunnottomuus eikä siksi suostu tutkimuksiin.Luulosairaan kohdalla tämä onkin helppo vaihe.
AP:n äidin tilanne ei ole vielä paha, jos pystyy pullaa leipomaan. Pitää kuitenkin muistaa se, että jokainen päivä on edellistä huonompi. Palveluasunto on hankittava ajoissa, eli silloin, kun eksyy kotonaan eikä tunne omaisiaan. Se on todella rankkaa omaishoitajalle, ja dem entoituvalle itselleen on ihan sama, missä on, kun ei kuitenkaan enää tunnista ympäristöä ja ihmisiä.
Ei enää laita ruokaa eikä leivo, oli mulle apuna. Diagnoosi ja lääkitys on, isän kanssa asuvat ja isä laittaa ruuan ym. Äiti on liikunnallinen, mikä on tietty positiivista, mutta huolettaa, että eksyy metsälenkeillään. Kunto riittää kävelyyn kauas. Ehdotin hälytysranneketta, toivotaan että suostuu sellaisen laittamaan. ap
Jos yksin käy lenkillä niin on todella todennäköistä että joku päivä huomaa, että ei muistakkaan reittiä kotiin. Oma äitini eksyi melko alkuvaiheessa omalle parkkipaikalleen. Laittakaa nyt ainakin puhelimeen seuranta päälle, että näkee siitä missä on.
Ja isälle kannattaa tehdä jo hyvissä ajoin selväksi, että apua on pyydettävä. Isä todennäköisesti muutaman vuoden sisään auttaa syömisessä, vessattaa, pesee, taluttaa ym. Se on todella rankkaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äidilläni on pitkälle edennyt altzhaimer. Asuu vielä kotona mutta ei kykene enää muuta tekemään kuin syömään itse, pissat ja kakat monta kertaa päivässä vaipassa. Vakituista hoitopaikkaa ei vieläkään tarjolla, ainoastaan viikon intervalli jaksoja. Valitettavasti kuolema oli toivottavaa.
Miten peppu pestään, jollei kykene vessaan menemään.
Pelkään, että tuo on tulossa meilläkin.
Tämä on monella meistä täällä kirjoittavista itselläkin edessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minun äiti 85v ja nykyään juuri tuo,että valehtelee.Mua haukkuu hoitajille ja toistenpäin.Esim hoitajat vieneet lääkkeet vaikka itse jemmannut ne jonnekkin.Kuvittelee naapureista kaikkea järjetöntä.Ruokahalu kadonnut ihan täysin,mutta silti kauppalista pitkä ;(.
Levynkappaletauti ? Mun äidillä oli tuollaista; ensin jotain viattomampaa kissoihin liittyen, sitten vaikeampaa, josta yksi naapuri suuttui. Ja mistäs minä tiedän, vaikka olisi keksinyt naapureihin liittyviä juttuja ennempääkin. Ensin oli vakuuttunut, että joku okt:n tienoilla ulkorakennuksissa hiippailee. Mistä sitäkään tietää, vaikka joku olisikin etsinyt jotain vietävää.
Oli sairaaloissa ja kotona ja loppu tuli tk-osastolla alle 80v.
Miten suhtaudutte mahdolliseen tulevaan omaan muistisairauteenne.
Minua kauhistuttaa, kun seuraan nyt muistisairasta. Hänellä on paljon pelkotiloja.
En ole ottamassa henkeä itseltäni enkä elä toiveissa, että joku mullistava lääke on silloin keksitty.
Miten pitäisi suhtautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko huuhaata, mutta luin jostakin että Alzheimer on oikeastaan diabetes 3. Hiilareiden lopettaminen saattaa auttaa kun aivot siirtyvät käymään keto-aineilla glugoosin sijasta.
Hauraan ikäihmisen kohdalla kannattaa välttää kovin radikaaleja ruokavaliomuutoksia mm. vajaaravitsemusriskinkin vuoksi ettei jouduta ojasta allikkoon.
Nykytiedon mukaan Alzheimerin tautia ei voi estää tulemasta tai parantaa. Liikkeellä on kaikenlaista uskomustietoon perustuvaa väitettä, jotka kannattaa ohittaa sujuvasti ja etsiä näyttöön perustuvaa tietoa esim. Käypähoidosta ja Muistiliiton sivuilta.
Altzheimer voi kestää 3 vuotta tai 13 vuotta. Se myös ilmenee eri tavoin, koska aivojen osat kärsivät eri tavoin. Hyvin yksilöllinen tauti. Ruokavaliolla voi vaikuttaa taudin etenemiseen, mikä mainitaan sekä brosyyreissä että muistihoitajien kertoamana.
Oman äitini (87) Alzheimer diagnoosista on nyt 15 vuotta. Vielä hengissä ja asunut pari viimeistä vuotta hoivakodissa . Ruokavalion vaikutuksesta en osaa sanoa mutta mahdollisimman varhain aloitettu lääkitys hidastaa taudin etenemistä.
Kaikki eivät vaan suostu syömään noita lääkkeitä sivuvaikutusten takia. Niissä on tosi yleistä (yli yksi kymmenestä) mm. päänsärky, ripuli ja pahoinvointi. Tiedän yhden, joka kieltäytyi lääkkeistä saatuaan siitä aina päänsäryn. Olevinaan söi lääkkeet, mutta todellisuudessa kätki ne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun äiti 85v ja nykyään juuri tuo,että valehtelee.Mua haukkuu hoitajille ja toistenpäin.Esim hoitajat vieneet lääkkeet vaikka itse jemmannut ne jonnekkin.Kuvittelee naapureista kaikkea järjetöntä.Ruokahalu kadonnut ihan täysin,mutta silti kauppalista pitkä ;(.
Levynkappaletauti ? Mun äidillä oli tuollaista; ensin jotain viattomampaa kissoihin liittyen, sitten vaikeampaa, josta yksi naapuri suuttui. Ja mistäs minä tiedän, vaikka olisi keksinyt naapureihin liittyviä juttuja ennempääkin. Ensin oli vakuuttunut, että joku okt:n tienoilla ulkorakennuksissa hiippailee. Mistä sitäkään tietää, vaikka joku olisikin etsinyt jotain vietävää.
Oli sairaaloissa ja kotona ja loppu tuli tk-osastolla alle 80v.
Kyllä nuo oireet on ihan Alzheimerissakin. Yksi sukulainen riitautui naapureidensa kanssa, naapurit olivat kuulema varastaneet kissan, vaikka kissa oli kotona. Toinenkin tapaus on ihan samanmoinen. Kaikki, mitä ei heti löydy, kun on itse laittanut ne johonkin älyttömään paikkaan, on joku vienyt. Aina löytyy joku syntipukki, kuten vaikka se naapuri, tilapäishoidossa naapurihuoneen asukki on vienyt hänen kenkänsä, kumminkin ne löytyy jostain oman kylpyhuoneen kaapista jne. Harhanäkyjäkin on.
-ohis-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten suhtaudutte mahdolliseen tulevaan omaan muistisairauteenne.
Minua kauhistuttaa, kun seuraan nyt muistisairasta. Hänellä on paljon pelkotiloja.
En ole ottamassa henkeä itseltäni enkä elaä toiveissa, että joku mullistava lääke on silloin keksitty.
Miten pitäisi suhtautua.
Turha sitä on etukäteen murehtia. Se tulee, jos on tullakseen. Ehkä silloin on hoitoja tarjolla tai sitten ei. Veikkaan, että muistisairauksien tutkimus laajenee nyt kovasti, kun yhtenä tutkimusten suurena lähtökohtana ollut tutkimus osoittautui huijaukseksi. Siitähän uutisoitiin ihan äskettäin.
Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu, kuolo voi korjata yllättäen ihan odottomattakin. Tuttavapiirissä on ollut sellaisia tapauksiakin liikaa. Äitini kuoli yllättäen, ainakin hänen toiveensa toteutui, että muistisairaudesta kärsi kuten oma äitinsä. Parasta elää tätä päivää ja nauttia siitä, kun vielä voi.
Tarinat kuulostaa tutulta.
Itsellä vasta 73 v äiti on muuttunut viimeisen vuoden aikana paljon ja valtettavasti negatiiviseen suuntaan luonteensa puolesta.
Ihan hirmuinen kontrollifriikki pukkaa nyt esille persoonasta. Korottaa tuon tuostakin ääntään ihan hassuissa kohtaa, sättii ja arvostelee sukulaisia ja muita tuntemiaan ihmisiä ja kummastelee muiden tekemisiä.
Ei jaksa/pysty kuuntelemaan muita kuin 15 sekuntia ja ryntää puhumaan päälle (tämä piire tosin ollut jo pitkään jos ei aina? ), ei reagoi toisten sanomisiin jos häneltä ei kysytä jotain mihin hänen kuuluu vastata vaan höpöttää aivan tauotta omia juttujaan. Ikäänkuin ajattelee kokoajan ääneen.
Ollut jo viim 10v sellainen että puhuu samat elämänkäänteet ja mieleen jääneet tapahtumat joka kerta kun on nähty (n 2-3 x vuodessa). Nyt muuttunut niin että toistaa samoja asioita joka päivä, esim kertoo edellisestä sairaalaoperaatiosta tms mikä asia nyt on mielen päällä. Luonteesta pukkaa voimakas minä keskeisyys ja halu määrätä ihan kaikista pikkuseikoistakin.
Meillä on vielä pitkä tie edessä hänen kanssaan ja tulee olemaan vaikeaa hänen luonteensa takia.
Olen miettinyt monesti miksi meistä ei voisi tulla kilttejä, mukavia, sosiaalisia ja empaattisia kun aivot rappeutuu. Pääsääntöisesti meistä kuoriutuu esille kaikki ärsyttävät piirteet kun ne suodattimet katoaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten suhtaudutte mahdolliseen tulevaan omaan muistisairauteenne.
Minua kauhistuttaa, kun seuraan nyt muistisairasta. Hänellä on paljon pelkotiloja.
En ole ottamassa henkeä itseltäni enkä elaä toiveissa, että joku mullistava lääke on silloin keksitty.
Miten pitäisi suhtautua.
Turha sitä on etukäteen murehtia. Se tulee, jos on tullakseen. Ehkä silloin on hoitoja tarjolla tai sitten ei. Veikkaan, että muistisairauksien tutkimus laajenee nyt kovasti, kun yhtenä tutkimusten suurena lähtökohtana ollut tutkimus osoittautui huijaukseksi. Siitähän uutisoitiin ihan äskettäin.
Koskaan ei tiedä mitä tapahtuu, kuolo voi korjata yllättäen ihan odottomattakin. Tuttavapiirissä on ollut sellaisia tapauksiakin liikaa. Äitini kuoli yllättäen, ainakin hänen toiveensa toteutui, että muistisairaudesta kärsi kuten oma äitinsä. Parasta elää tätä päivää ja nauttia siitä, kun vielä voi.
Mikä alzheimerintautiin ollut suuri lähtökohta tutkimuksiin osoittautui huijaukseksi.
Mikä on väärä syy alzheimerintautiin?
Wikipedia: amyloidiplakki ei olekaan syynä. Se on tieteellinen Vilppi
Amyloidiproteiinien kertymistä vastaan on kehitetty lääkkeitä, jotka ovat olleet tehottomia taudin etenemistä vastaan. 20212022 on alettu epäillä, että alkuperäinen vuonna 2006 julkaistu tutkimus A*56-amyloidiplakin kertymisestä aivoihin taudin syynä perustuu tieteelliseen vilppiin, ja on johtanut tutkimusta ja yrityksiä parantaa tauti harhaan puolitoista vuosikymmentä.[9]
Onko nykyiset lääkkeet siis täysin turhia?
Eivätkö ne annakaan lisää parempia päiviä (Vaikka kesto on silti sama)
Tarkoittaako tuo tutkimushuijaus sitä, että nykyiset lääkkeet eivät tehoa lainkaan.
Onko nykylääkkeet niihin amyloidiplakkeihin, jotka nyt sitten ei olekaan syy.
Muistisairauksia on erilaisia ja jokainen sairaus on omanlaisensa. Oma läheiseni muisti loppuun saakka kaikkien nimet, tunnisti televisiosta kaikki ns. julkkikset ja poliitikot. Lausui pitkiä runoja ja lauluja. Tutustui uusiinkin ihmisiin ja oppi muistamaan näiden nimet. Se oli vain melkoista toistoa.
Kognitiiviset kyvyt olivat heikentyneet, mutta kellonajat tunnisti kellosta, vaikkei osannut kellotaulua piirtää paperille oikein. Sanavalmius ja tilannetaju ja huumori olivat tallella. Hänellä vain tuli muistiaukkoja ja samojen asioiden kysely ja toistelu oli melko uuvuttavaa. Ei hän muuttunut aggressiiviseksikaan. Ruokahalun menetti ja laihtui liikaa ja oli ruokailun yhteydessä vähän lapsellinen, kun ei halunnut syödä. Saattoi myös väittää, etten ole käynyt moneen kuukauteen hänen luonaan, vaikka juuri olin ollut tuntikausia ja soittanut heti kotiin päästyäni. Hän siis vastasi puhelimeenkin, vaikkei loppuvaiheessa itse soittanut enää.
Harmittaa, että kaikki muistisairaudet ja muistisairaat pakataan samaan muottiin ja heitä hoidetaan samanlaisina paketteina. Läheiseni menetti kävelykyvyn ja oli puettava ja vessaan autettava. Ei hän itse osannut huolehtia lääkkeistä tai syömisistään. Omasta mielestään hän oli aivan terve. Sanoi kyllä usein, että on tämä muisti niin huono, kun on muistisairaus.
Niin, että eivät kaikki unohda läheisiään ja lakkaa puhumasta. Turha sitä on etukäteen pelätä mitään. Ikinä ei voi tietää miten asiat menevät. Ns. muistilääkkeet vaikuttavat olevan ihan kelvottomia. Lisäksi iäkäs ihminen vain lopulta kuolee, niin surullista kuin se onkin.
Toivottavasti läheisesi saa hoitajat, jotka osaavat arvostaa läheisesi persoonaa ja kohtelevat häntä hyvin. Yritä sinäkin kunnioittaa läheistäsi, vaikka olisi miten raskasta. Se ihminen on yhä siellä, vaikka lakkaisi tunnistamasta. Älä ikinä hylkää häntä.
Kaverini äidille kävi noin.
Unohti tiukat vastustamisessa.