Lue keskustelun säännöt.
Äidin muistisairaus pahenee nopeaa vauhtia
27.06.2021 |
Pelottaa jo se väistämätön sairauden vaihe, kun hän ei enää tunne meitä lapsia ja joutuu laitoshoitoon. Nytkin tuntuu pahalta, vastata samoihin kysymyksiin 5 minuutin välein ja seurata vierestä, kun yksinkertaiset perusjutut, esim. jauhojen mittaaminen pullataikinaan, eivät millään tunnu onnistuvan
Kommentit (158)
Vierailija kirjoitti:
Ei kannata ahdiatua tai harmistua siitä, että sairaus vääjäämättä etenee ja äitisi ei tunne enää teitä ja taantuu muutenkin: sairaus on hyvin armollinen sairastunutta kohtaan siinä mielessä, että sairastunut itse ei tiedosta ja tajua tilaansa eikä siten siitä kärsi, sairastuneen mieli ja tietoisuus häviää hiljalleen, eikä hän kärsi tilastaan tämän vuoksi, vaikka taantuisi kolmevuotiaan tasolle, niin ei itse tätä tajua, eikä siten tästä kärsi. Sehän se vain on hirveää sairastuneelle jos järki pelaa mutta sairaus vaikka vie kokonaan kyvyn puhua tai halvaannuttaa toisen puolen kehosta kokonaan tms. eli esim. aivoinfarkteissa voi näin käydä, että halvaantuu ja puhekyky menee, mutta järki ja tajunta säilyy ennallaan.
Ja höpsistä. Kammottavaa yleistystä. Toivottavasti et pääse muistisairaiden lähelle tällä ymmärrykselläsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempien luona lapsen kanssa, leipomispäivä. Piparkakkumuotit hukassa, äiti piilottanut jonnekin. Ei muista minne.
Äidillä tilanne suunnilleen sama kuin pari kuukautta sitten. Tunsi onneksi lapseni, vaikkei ole nähnyt pariin vuoteen. Ap
Oltiin lapsen kanssa neljä päivää mummolassa. Äiti ei muista, sanonut lähtömme jälkeen, että ensimmäinen joulu kun tytär ei ole ollenkaan käynyt eikä soittanut.
Tehtiin paljon asioita yhdessä, lapsikin osallistui kaikkeen. Taisi olla vähän järkyttynyt mummonsa tilanteesta, kun ei ollut melkein vuoteen häntä nähnyt. Äidin tilanne pysäyttää kyllä ajattelemaan elämää ja kaiken tarkoitusta.
-ap
Jouluna oli koko suku koolla. Äiti ei muista, sanoi vaan että eihän sitä jouluna kukaan mihinkään lähde ja kaksistaan papan kanssa täällä oltiin.
Nimeni kuitenkin muistaa vielä. Pelottaa ajatella ensi joulua.
Ja pelottaa oma tilanne 20 vuoden kuluttua. Periytyykö sairaus?
Soitin tänään äidille. Soitan joka viikko hälle ja isälle pari kertaa viikossa.
Äiti toivotti hyvää uutta vuotta ja oli suruissaan , kun oli ensimmäinen joulu etten ollut siellä.
Kerroin ainakin viidennen kerran, että juu oltiin lapsen kanssa siellä neljä yötä, leivottu ja tehty kaikkia joulujuttuja ja lähdettiin kotiin aattona puoleltapäivin.
Sydän särkyy. Äiti muisti kuitenkin jostain, että oli talvi.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lääkkeet harvemmin toimii.
Se on vaan luonnollista, aivot vaan ovat sammumassa.... Vaikka hän unohtaa sinut niin sun pitää muistaa kaikki ne hyvät hetket yhdessä, ne ovat hänen todellinen luonteensa, hänen oikea mielensä...
Lääkkeet kyllä useimmiten toimivat, siten, että sairauden eteneminen hidastuu ja potilaan toimintakyky säilyy ennallaan pidempään ja voi jopa joksikin aikaa parantua.
Vierailija kirjoitti:
Syötä äitillesi b12 vitamiinia. Ei välttämättä auta mutta ei siitä ole haittaakaan.
Kyllä muistivaikeus voi B12-vitamiinin puutteestakin johtua, mutta sen tutkiminen kuuluu ihan sinne dementian diagnoosin alkuvaiheisiin. Ei se mitään auta muistiin, jos siitä ei ole puutetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onhan diagnoosi saatu ja lääkitys aloitettu? Ei se paranna vaan hidastaa taudin etenemistä. Siksi siitä on suurin hyöty mahdollisimman aikaisin aloitettuna. Ongelma on usein sairaudentunnottomuus eikä siksi suostu tutkimuksiin.Luulosairaan kohdalla tämä onkin helppo vaihe.
AP:n äidin tilanne ei ole vielä paha, jos pystyy pullaa leipomaan. Pitää kuitenkin muistaa se, että jokainen päivä on edellistä huonompi. Palveluasunto on hankittava ajoissa, eli silloin, kun eksyy kotonaan eikä tunne omaisiaan. Se on todella rankkaa omaishoitajalle, ja dem entoituvalle itselleen on ihan sama, missä on, kun ei kuitenkaan enää tunnista ympäristöä ja ihmisiä.
Ei enää laita ruokaa eikä leivo, oli mulle apuna. Diagnoosi ja lääkitys on, isän kanssa asuvat ja isä laittaa ruuan ym. Äiti on liikunnallinen, mikä on tietty positiivista, mutta huolettaa, että eksyy metsälenkeillään. Kunto riittää kävelyyn kauas. Ehdotin hälytysranneketta, toivotaan että suostuu sellaisen laittamaan. ap
GPS-paikannin vaikka takinhelmaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko edunvalvonta jo päätetty? Viimeistään tuossa vaiheessa kannattaa miettiä tulevat käytännön asiat kuntoon.
Taitaa jo olla myöhäistä tehdä omaehtoinen valtuutus, jos muistisairaus on noin pitkällä.
Toki edunvalvojaa voidaan hakea tässäkin vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko edunvalvonta jo päätetty? Viimeistään tuossa vaiheessa kannattaa miettiä tulevat käytännön asiat kuntoon.
Joo tää on totta! Meillä äidillä on edunvalvoja ja aivan ehdoton! Edunvalvoja saa sitten lopulta vaikka päättää, että kotona asuminen ei onnistu enää.
Ja ihan jo vaikka kauppa- ja laskunmaksuasiat sujuvat aika paljon helpommin.
T:aikaisemmin äidistään kertonutEdunvalvoja ei päätä kotona asumista. Siihen tarvitaan lääkärintodistus vaikkapa omaisen pyynnöstä. Kaikkein kätevintä on, jos edunvalvoja löytyy omasta perhepiiristä. Silloin voi tehdä päätöksiä, jotka ovat aidosti valvottavan eduksi. Isompiin liikkeisiin esim omaisuuden suhteen tarvitaan viranomaisen lupa, mutta silti helpompaa kuin viran puolest edunvalvojan kanssa toimiminen.
Olen ollut yli 25 vuotta terveyskeskuslääkärinä ja vastuualueenani on mm. kotisairaanhoito, mutta koskaan en ole tehnyt lääkärintodistusta sitä varten, milloin joku vanhus muuttaa hoitokotiin. Kyllä ne on ihan eri ihmiset, jotka tekee siitä päätöksen, ei minulla ole siihen sananvaltaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä onko huuhaata, mutta luin jostakin että Alzheimer on oikeastaan diabetes 3. Hiilareiden lopettaminen saattaa auttaa kun aivot siirtyvät käymään keto-aineilla glugoosin sijasta.
Hauraan ikäihmisen kohdalla kannattaa välttää kovin radikaaleja ruokavaliomuutoksia mm. vajaaravitsemusriskinkin vuoksi ettei jouduta ojasta allikkoon.
Nykytiedon mukaan Alzheimerin tautia ei voi estää tulemasta tai parantaa. Liikkeellä on kaikenlaista uskomustietoon perustuvaa väitettä, jotka kannattaa ohittaa sujuvasti ja etsiä näyttöön perustuvaa tietoa esim. Käypähoidosta ja Muistiliiton sivuilta.
Rokote on kuitenkin jo tutkimuskäytössä Suomessa Alzheimerintautipotilailla, muitakin tutkimuksia sairauden estämiseksi / etenemisen estämiseksi kehiteltävistä lääkkeistä on. Uusimpana tämä ajatus 3. tyypin diabeteksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muistisairaan piirit! Ottakaa pois kaikki lääkitys ja pankaa kirjoittamaan omaelämänkertaa, jota ette arvostele ollenkaan vaan käskekää kirjoittamaan kaikki mikä tulee mieleen ja painaa mieltä! Tehkää kokeilu - älkää tuomitko etukäteen tai puuttuko kirjoittamiseen! Hankkikaa hyviä kyniä ja riisi paperia tai A3 kokoinen vihko jos olisi ehkä parempi 'muistisairaalle' ja sanokaa että päiväkirjaakin voi kirjoittaa. Elämäntarinaa noin viiden vuoden jaksoissa niin elämän alusta alkaen kuin vain voi muistaa ja nyt pitää kirjoittaa kaikista kokemista vääryyksistä ja kauheuksista ihan häpeämättä...
Meillä vanhainkodissa lopetettiin joskus eräältä vanhukselta dementialääkitys, kun ajateltiin, ettei hän sitä enää tarvitse. Meni kävelykyky ja itsenäinen ruokailukyky siinä sitten samantien, niitä toki jatkettiin, kun tämä kävi ilmi.
Ei Alzheimerin tautia sairastavalta taida kirjoittaminen onnistua, mutta haastatella häntä toki voi vanhoista ajoista ja kirjata kertomaannsa ylös.
Olisiko äidille apua isosta kalenterista, jota joku pitää ajan tasalla, siis vähän niin kuin koululuokissa? Ja siihen lisätään valokuvia, esimerkiksi joulusta. Voisitte sitten näyttää äidille kuvia siitä, kun te olitte siellä jouluna.
Juuri tuo on tyypillistä, että uudet tekemiset unohtuvat. Siksi saattaa tehdä tuhoja, kun tekee moneen kertaan jotain sellaista, jota ei olisi tarvinnut tehdä ensimmäistäkään, mutta kun silloin 60-luvulla niin tehtiin.
Jos puhelin on äidille tärkeä ja pitää sitä mukana, siihen voi laittaa paikannustoiminnon. Ranneke on naamioitava rannekelloksi, jonka äidin ikäinen ymmärtää. Muuten voi tulla yllätys siitä, että hän saa sen irrotetuksi, koska " ne seuraavat minua sillä".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isäni sairaus diagnosoitiin vuosi sitten. Hän oli selkeästi saanut piiloteltua huononevaa muistiaan vuosikausia. Vasta nyt asian selkeennyttyä olen tajunnut, että merkkejä Alzheimerista on ollut ainakin kuusi vuotta ennen diagnoosia. Ne meni aina isälle tavanomaisen huonomuistisuuden piiriin. Aluksi hän kertoi muistikatkoistaan, mutta sitten lakkasi puhumasta niistä ja virheellisesti ajattelin, että muistiongelmia ei enää ole. Yksinasuvana kukaan ei huomannut lisääntyviä arkipäivän ongelmia. Pari vuotta sitten vyyhti alkoi purkaantua ja sairaus etenikin melko nopeasti siihen vaiheeseen, ettei isä enää selviytynyt yksin kotona. Kotihoito, yöpartio ja yksityinen hoitaja kävivät isän luona lopulta kuusi kertaa vuorokaudessa kunnes totesivat, ettei se riitä. Isä sai hoivapaikan reilussa kuukaudessa, mikä on todella hieno asia. Siellä hänen fyysinen kuntonsa koheni ja jo huonoksi mennyt kävelykin muuttui paremmaksi. Aluksi hän halusi hoivakodista pois, mutta on onneksi jo laitostunut ja viihtyy tällä hetkellä erittäin hyvin. Pitää muita asukkaita outoina ja hulluina. Ei siis itse ymmärrä olevansa sairas. Kuvittelee olevansa jossakin hotellissa ja vain väliaikaisesti. Huumorintajua on ja muutenkin on omatoiminen vielä. Muisti ei oikeastaan ole selkeästi huonontunut siellä ollessaan. Varmaankin osittain säännöllisen ruokailun ja lääkityksen ansiota. Tunnistaa ja muistaa vielä tärkeät ja vähemmän tärkeätkin ihmiset, mutta juttelee välillä aivan höpöhöpöjuttuja, jotka välillä jopa naurattaa meitä läheisiä. Tiedän, että kunto väistämättä huononee ja että isän luona vierailuista tulee vähemmän mukavia. Yritetään nyt ottaa "ilo irti" näistä suhteellisen hyvistä hetkistä.
Moni yksin asunut muistisairas virkistyy päästyään hoitokotiin.
Siellä saa säännölliset ateriat, syöminen kotona varmaan pitkään ollut huonoa. Seura myös aktivoi ja
piristää. Surullista kun hoitolaitoksia mollataan ja pelätään.
Mulle saa laittaa vaikka heti paikanninsirun johonkin nahkan alle. Pelkään sairastuvani muistisairauteen, koska isosisko jo alle 70 v tehostetun hoidon yksikössä ja äitini 88v kolmannessa vaiheessa alzheimerissa. Pelkään, että lähden yöllä tavipakkaseen haahuilemaan kunnen löydä kotiin. N63
Isä hoitaa, omaishoitajana. Äiti ihan sekaisin.Lähimuisti noin 10 minuuttia.
Sydän särkyy
ap
Ainoa tapa parantaa muistisairauksia, on pitkät antibioottihoidot, mutta ne on aloitettava mahdollisimman aikaisin. Myös ravintolisiä pitää käyttää. Mikrobimassaa kertyy aivoihin niin paljon, että ne on eliminoitava kudoksista. Ne tulevat suolistosta.
Suositeltava kombo on doksisykliini, metronidatsoli, atsitromysiini, ja myös klindamysiini. Nämä ovat kaikki tehokkaita, mutta yksinään nd eivät ole riittävän tehokkaita, kombona otettava 2-3 kerrallaan ja katsottava miten hoitovaste kehittyy.
Voin tulla neuvomaan hoidossa, mutta se maksaa tietysti, antibioottien saatavuus on vähän niin ja näin, mutta tilataan nettiapteekista, ja mistä saadaan. Lääkärit eivät ole yhteistyöhaluisia näissä asioissa, joten itse on toimittava.
Emme voi varmuudella tietää kärsiikö ja miten kärsii. Kun on tavannut lukuisia muistisairaita niin sekin vaikutelma on tullut, että osa on hyvinkin tyytyväinen elämäänsä. Muistisairaita pitää osata kohdella oikein. Myötäilemällä ja siirtämällä ajatus pois johonkin muuhun ei tuota ahdistusta muistisairaalle.